Tapailemani mies kirjoittaa musta runoja, olisiko se sinusta ahdistavaa vai söpöä?
Olen tapaillut kuukauden päivät erästä tyyppiä. Hänellä ei ole hirveästi kokemusta parisuhteista.
Hämmennyin, kun kuukauden jälkeen (oltin nähty ehkä 5 krt siinä vaiheessa), hän kertoi, että on kirjoitellut musta muutamia runoja ja halusi, että luen ne.
Luin ja niihin oli nähty vaivaa jonkun verran. En tiedä, oliko päällimmäinen tunteeni hieman ahdistunut vai imarreltu vai jotain siltä väliltä. En itse ole kovinkaan romantikko tai vastaavaa.
Mitä itse ajattelisit tuollaisesta? Olisiko se sinusta suloista vai ahdistavaa?
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi jos ne olisivat hyviä. Jos olisivat huonoja niin ei jatkuisi yhteinen matka. Mikään ei ole niin luotaantyöntävää kuin se että kuvittleee osaavansa jotain vaikkei osaa. hirveintä olisi joku idols tyyppinen ratkaisu jossa kumppaniehdokas kuvittelisi olevansa tähtilaulaja vaikei pysyisi edes nuotin vieressä.
Ja sehän siinä luo sen kiusallisuuden, kun suhteen alussa ei vielä voi kertoa rehellisesti mielipidettään. Että on vaan pakko tykätä ettei toinen loukkaannu.
Onko musta runo vähän samaa kuin musta huumori?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kummallisia kommentteja tässä ketjussa. Suomalaista naista näyttää aina ahdistavan ihme jutut.
T. Runoilijan kanssa naimisissa
No ei kaikkia voi pakottaa tykkäämään runoista.
Vierailija kirjoitti:
Söpöä, jos hyviä runoja.
Mun mielestä vielä söpömpää jos ovat vähän tökeröitä, mutta niistä näkee että yritystä on ollut ja tunnetta vielä sitäkin enemmän.
Tuo runojen esittely on ihan tunnettu ja toimivaksi osoittautunut kikka. Tuo esiin tiettyä herkkyyttä ja valmiita pohjia löytyy netistä.
Nämä palstan miesvihaajat ei ansaitse miestä.
Naisetko ei ole toksisia? Tältä palstalta saa sen kuvan et miehestä kaivataan vanhojen aikojen kivisuista leiväntuojaa. Mies lähtee kukon laulun aikaan töihin ja palaa illasta. Panee huuli viivana kyrsiintynyttä akkaa. Vapailla painuu metsään kiskomaan taskumatista viinaa. Eukko pistää viestiä loppuneista vaipoista. Mies murahtaa. Suomalaisen odotetaan hakevan kölninsä metsästä takkatulen ääreltä. Hiki kaunistaa somasti jurnukan hajumaailmaa.
Ikinä et näe tällä metsien sankarilla pinkkiä minishortsia bikinin yläosalla. Ehta könsikäs pukeutuu haalariin,verkkariin ja vaimon maanittelemana pukuun.
(Huutista kaapissa olevilla Marimekko miehille. Ootte huikeita)
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaisi jos ne olisivat hyviä. Jos olisivat huonoja niin ei jatkuisi yhteinen matka. Mikään ei ole niin luotaantyöntävää kuin se että kuvittleee osaavansa jotain vaikkei osaa. hirveintä olisi joku idols tyyppinen ratkaisu jossa kumppaniehdokas kuvittelisi olevansa tähtilaulaja vaikei pysyisi edes nuotin vieressä.
Aika paksua henkilöltä, joka tekee noin monta kielioppivirhettä noin lyhyessä tekstissä.
Yksi nuoruuden aikainen poikaystävä kirjoitteli rakkausrunoja - minulle. Se oli lähinnä hämmentävää. Muuten mies oli ihan tavallinen insinööriopiskelija. :D
Minusta tuo olisi aika ihanaa. Harva osaa pukea sanoiksi tuntojaan, varsinkin jos se nähdään epämiehekkäänä.
Mistäs kaikki miespuoliset runoilijat, kirjailijat ja musiikkia tekevät tulisi, jos ei kukaan edes yritä?
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei kyllä tunnu olevan kauhean romantikkoja, edes yhteiskuvia ei kyetä katsomaan koska ne tunteet on liikaa. Se on kylmää businesta vaan nykysin se yhdessä oleminen.
On muitakin tapoja olla romanttinen kuin just RUNOT.
Minun mielestä ihanaa jos oikeasti pidän hänestä ja meillä hyvä kemia. Miksi ei silloin kirjoittaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei kyllä tunnu olevan kauhean romantikkoja, edes yhteiskuvia ei kyetä katsomaan koska ne tunteet on liikaa. Se on kylmää businesta vaan nykysin se yhdessä oleminen.
On muitakin tapoja olla romanttinen kuin just RUNOT.
Akka keittiöön! Jyri ja Jore tulee kuudelta kattoo peliä.
Oli pakko käydä välillä Youtubessa nauttimassa Kalevauvan laululyriikasta. XD
Vierailija kirjoitti:
Naisetko ei ole toksisia? Tältä palstalta saa sen kuvan et miehestä kaivataan vanhojen aikojen kivisuista leiväntuojaa. Mies lähtee kukon laulun aikaan töihin ja palaa illasta. Panee huuli viivana kyrsiintynyttä akkaa. Vapailla painuu metsään kiskomaan taskumatista viinaa. Eukko pistää viestiä loppuneista vaipoista. Mies murahtaa. Suomalaisen odotetaan hakevan kölninsä metsästä takkatulen ääreltä. Hiki kaunistaa somasti jurnukan hajumaailmaa.
Ikinä et näe tällä metsien sankarilla pinkkiä minishortsia bikinin yläosalla. Ehta könsikäs pukeutuu haalariin,verkkariin ja vaimon maanittelemana pukuun.
(Huutista kaapissa olevilla Marimekko miehille. Ootte huikeita)
Kyllä mä luulen, että näiden ketjun naisten kainalosta löytyy vielä sinunkin esimerkkiäsi pahempi miestyyppi: Vainkeskiluokkajutut-Esko. Vaatemerkkinä Gant, ajanvietteenä grillaus, huumori rajoittuu Putouksen seuraamiseen, viileällä ilmalla ylle laitetaan tikki-kevyttoppatakki, lauantaina ottaa pari Sandelsia, insinöörintutkinto, puheenaiheena grillaus/ura/bensan hinta/sää ja Sanna Marinin paheksunta.
Vainkeskiluokkajutut-Esko kun heittäytyy romanttiseksi, niin vaimo viedään nokipannukahveille laavulle. Kuten vei sen eksäkin. Ja sitä edellinen. Ja naapurin Raikka oman vaimonsa. Ja työpaikan Ville omansa.
Itse ajattelisin, että ajatus on tärkein. Olisin todella otettu, jos joku mies kirjoittaisi minusta runoja. En alkaisi arvostelemaan sitä, ovatko ne hyviä vai eivät.
Vierailija kirjoitti:
Laulujen lyriikathan ovat runoutta myös. Varmaan kammoksutte myös miestä, joka säveltää ja sanoittaa.
Kyllä, jos ne ovat huonoja. Se että joku teklee musaa ja sanoittaa, ei taroita että se olisi kelvollista.
Onko vielä kirjoittanut sitä, Väisty Saatana! Väisty Jeesuksen nimeen! -runoa?