Minulla on kolme tytärtä ja jokainen heistä sanoo ettei halua lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hankkinut lapsia ja sen jälkeen huomannut ettei olekaan tarpeeksi hyvä vanhempi niin vaikea sitä enää mennä muuksi muuttamaan. Sitten lapset sanovat etteivät halua jatkaa sukua koska niin huono malli.

Omat vanhempani "saivat" lapsia sodan jälkeen neljä, perheemme oli pieni verrattuna naapureihin. Isä oli sodan käyneenä hyvin traumatisoitunut ja hän alkoholisoitui vanhemmiten. Elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Seuraava sukupolvi, minä ja sisarukseni hankimme kuitenkin myös lapsia huonoista lähtökohdista huolimatta. Ja nyt omat lapseni (ja myös sisarukseni lapset) ovat hankkineet hekin lapsia ja perheenä pidämme edelleen yhtä. Itse ajattelen, että kun on lapsia, on perheellä myös jatkuvuutta. Olisi tosi surullista, jos oma sukuhistoriani olisi päättynyt itseeni ja sisaruksiini.

Ymmärrettävää, että tuntuu surulliselta suvun historian päättyminen. Omaa sukuani äidin puolelta on selvitelty 1600-luvulle asti ja sukutila on ainakin siitä asti ollut olemassa ja oman sukuhaarani hallussa.

Sitten kävi niin, että mummoni sai yhden lapsen, äitini yhden ja minä en aio tehdä yhtäkään. Vuosisatojen ketju päättyy sen tilan osalta minuun.

Tavallaan se on historiasta kiinnostuneena haikeaa, mutta tiedän että minut on tehty nelikymppisenä viimeisenä mahdollisuutena epäsopivan kumppanin kanssa vain jatkamaan sitä sukua jotta tila jatkuisi.

Mummoni motiiveista en osaa sanoa, jos hänellä ei ollut esteitä raskaudelle niin vaikuttaa ettei ollut kiinnostunut myöskään lisääntymään.

En haluaisi siirtää taakkaa eteenpäin taas seuraavalle sukupolvelle ja lasten hankkiminen ei muutenkaan kiinnosta.

Miten niin "suvun historia päättyy"? Miten määrittelet suvun, kun geenit sekoittuvat ristiin rastiin vuosisatojen ajan, jolloin niissä ei ole sinusta lopulta jäljellä enää mitään?

No eikös se pääty, jos Matti ja Maija menevät naimisiin ja tekevät kolme lasta ja kukaan näistä kolmesta ei lisäänny. Se on Matin ja Maijan tarinan loppu.

Matin ja Maijan tarina loppuu kun he kuolevat, porsivat heidän jälkeläisensä tai eivät.

Ei kun heidän tarinansa jatkuisi heidän jälkeläistensä lapsissa. Esim näen lapsissani piirteitä aiemmista sukupolvista, siis ihan jo ulkonäössä. Yksi tyttäristäni näyttää kovasti samannäköiseltä kuin oma äitini on ollut lapsena ja nuorena. Samoin suvun tarinat kulkevat sukupolvesta toiseen.

Lapsissa, lapsenlapsissa ja jopa lapsenlapsenlapsissa tarina voi jatkua muistoissa ja puheissa. Mutta sen jälkeen Matti ja Maija ovat vieraita ja unohdettuja.

Mutta sukuun tulee aina uudet Maijat ja Matit, jotka (toivottavasti) taas lisääntyvät.

So? Nuo ensimmäiset Matti ja Maija on kuitenkin jo kuopattu ja unohdettu. Mitä väliä siis tuleeko uusia Mattia ja Maijoja juuri heidän geeneistään vai naapurin geeneistä? Ei mitään.

Itse tunnen ja osaan nimetä esivanhempani 1800-luvun alkuun asti.  Se on sukupolvien ketju ja se ei ole sammunut. Enhän sitä näin juhlallisesti jatkuvasti mieti, vaan se on itsestäni mielenkintoinen sukupuu.

Se, että tietää nimet on oikeastaan yksi lysti. Opetellaanhan me presidenttienkin nimet ulkoa, mutta ei ne ihmisille oikeastaan yhtään mitään merkkaa eikä elä missään muistoissa.

Eihän se nyt ole ollenkaan sama asia. 

Aika optimisti olet, jos ajattelet nimesi säilyvän jälkeläisten muistissa. Jo muutaman polven päästä osuutesi heidän perimästään on 1/32, sitten 1/64 ja sitten 1/128 jne.

Kuinka moni osaa luetella ulkomuistista tällaisen määrän esi-isiä ja esiäitejä?

Eihän niitä nyt tarvitse luetella, mutta tiedän oman sukuni esivanhemmat. Meidän suvussa on tehty sukututkimusta ja ko tutkimuksista on painettu kirjakin. Ei kai se ole keneltäkään pois, vaikka näin on tehtykin.

Ei tietystikään ole pois keneltäkään, päinvastoin. Ja saat nimesi joukon jatkoksi tuleviin painoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hankkinut lapsia ja sen jälkeen huomannut ettei olekaan tarpeeksi hyvä vanhempi niin vaikea sitä enää mennä muuksi muuttamaan. Sitten lapset sanovat etteivät halua jatkaa sukua koska niin huono malli.

Omat vanhempani "saivat" lapsia sodan jälkeen neljä, perheemme oli pieni verrattuna naapureihin. Isä oli sodan käyneenä hyvin traumatisoitunut ja hän alkoholisoitui vanhemmiten. Elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Seuraava sukupolvi, minä ja sisarukseni hankimme kuitenkin myös lapsia huonoista lähtökohdista huolimatta. Ja nyt omat lapseni (ja myös sisarukseni lapset) ovat hankkineet hekin lapsia ja perheenä pidämme edelleen yhtä. Itse ajattelen, että kun on lapsia, on perheellä myös jatkuvuutta. Olisi tosi surullista, jos oma sukuhistoriani olisi päättynyt itseeni ja sisaruksiini.

Ymmärrettävää, että tuntuu surulliselta suvun historian päättyminen. Omaa sukuani äidin puolelta on selvitelty 1600-luvulle asti ja sukutila on ainakin siitä asti ollut olemassa ja oman sukuhaarani hallussa.

Sitten kävi niin, että mummoni sai yhden lapsen, äitini yhden ja minä en aio tehdä yhtäkään. Vuosisatojen ketju päättyy sen tilan osalta minuun.

Tavallaan se on historiasta kiinnostuneena haikeaa, mutta tiedän että minut on tehty nelikymppisenä viimeisenä mahdollisuutena epäsopivan kumppanin kanssa vain jatkamaan sitä sukua jotta tila jatkuisi.

Mummoni motiiveista en osaa sanoa, jos hänellä ei ollut esteitä raskaudelle niin vaikuttaa ettei ollut kiinnostunut myöskään lisääntymään.

En haluaisi siirtää taakkaa eteenpäin taas seuraavalle sukupolvelle ja lasten hankkiminen ei muutenkaan kiinnosta.

Niin, kirjoitin tuon edellisen siksi, että iloitsen useasta sukupolvesta. Nyt jo isoäitinä näen lastenlasteni kasvavan, käyvän koulua ja menevän ammatteihin. Meilläkin on sukulaisia, esim miehellä serkkuja, jotka eivät koskaan hankkineet lapsia. ( Ja tiedän, että ovat surreet sitä, kun koko sukuhaara loppuu) Aikanaan vain he eivät ole löytynyt sopivaa kumppania, jonka kanssa olisi mennyt yhteen. Mitään sen kummempaa ideologiaa heillä ei ollut siinä takana. Näiden serkkujen äiti suri todella kovasti sitä, kun ei saanutkaan lastenlapsia.

Joo, siis tarkoitin tarkemmin sitä, että olisi ollut surullista jos sukuhistoriasi olisi päättynyt ja ymmärrän omalla tavallani omasta vinkkelistäni miksi se olisi ollut surullista. Onneksi niin ei kuitenkaan teillä käynyt. Ja ymmärrettävää myös, jos sopivan kumppanin puutteesta johtuu se, ettei hanki lapsia ja se aiheuttaa surua. Niillä serkuilla se on voinut olla vielä kovempi paikka, kuin heidän äidillään.

Itsellä halu ja tunne olla vapaaehtoisesti lapseton on niin vahva, että se menee haikeuksien yli.

Silti sympatiseeraan suvustaan ja perheestään iloitsevia, sehän on oikeasti mahtavaa, että saa elää sellaista elämää kun haluaa ja kokea siitä onnea :)

Kiitos sinulle empaattisesta vastauksestasi. Olet ko asian tykönäsi pohtinut ja tehnyt päätöksesi ja sitä muiden on kunnioitettava. Itselleni perhe, lapset ja lastenlapset ovat tärkeitä ja koen tärkeäksi esim lasteni perheiden tukemisen ja auttamisen. Asia on tärkeä keskusteluaiheena ja aina emme jaksa kuunnella toistemme mielipiteitä. Yhteiskunnan toimimisen kannalta tietysti on tärkeää, että lapsia uskallettaisiin edelleen hankkia ja että yhteisö ei muuttuisi lapsivihamieliseksi.

Kiitos itsellesi :) Anonyymeissä nettikeskusteluissa siellä näppäimistön takana on oikea ja tunteva ihminen ja tässä ajoittain kylmässä maailmassa ei ole koskaan liikaa empatiaa ja ystävällisyyttä. Vaikka ei jaettaisi samoja arvoja, voidaan silti keskustella ja vaihtaa ajatuksia toista kunnioittavasti sekä yrittää ymmärtää myös toisia näkökulmia.

Asia on myös minun mielestäni tärkeä keskustelunaihe. Yhteiskunnassa on jotain pielessä, jos lapsia haluavat eivät uskalla lapsia hankkia. Ensimmäisenä tulee mieleen taloudellinen epävarmuus, monia muitakin toki. Suomessa kyllä tuetaan lapsiperheitä. Naisten kohdalla vaikutukset työllistymiseen ja uraan voivat olla esteenä. Tarvitaan myös isiltä panosta lastenhoitoon (ettei jää vain naisen työnantajan ongelmaksi ja naisen hoidettavaksi) Päivähoitosysteemikään ei taida olla kovin toimiva (vaikea minun toisaalta sanoa). Vähän nyt innostuin pohtimaan, ei ehkä kuulu koko ketjun aiheeseen : D

Itseni kaltaiset eivät hanki lapsia omista syistään ja niitäkin on monia ja jokaisella erilaisia aina omasta elämäntyylistä ja sairauksista vaikka huoleen maapallon resurssien riittävyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu on turhaa jos ei saa lapsia

😂😂😂😂

Niin. Etkö tajua että ihminen ei ole minkään arvoinen jos ei tee uusia ihmisiä, jotka hekin myös ovat arvottomia jos eivät tee uusia ihmisiä, ja sama koskee tietysti loputtomasti ja loputtomasti myös heidänkin lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Ihan selvä asia kun sen oikein oivaltaa.

Ihmisen arvo syntyy siitä, miten hän elää. Ei siitä tuottaako hän jälkeläisiä maapallolle vai ei. Siitossonnin arvo syntyy uusien jälkeläisten siittämisestä, ei ihmisten.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni parisuhde on aina vaikuttanut hyvin ahdistavalta ja onnettomalta, siltä että ovat yhdessä vain siksi kun erotakaan ei kehtaa kun on on papin edessä vannottu. Ahdistava ja onneton oli myös lapsuuteni. Siinäpä se, miksi itse en halua parisuhdetta (tai osaa olla sellaisessa). En myöskään todellakaan halua lapsia, koska kokemukseni lapsena olemisesta on niin kamala, etten soisi sellaista murhetta yhdellekään elävälle olennolle.

Mulla ihan sama. Surkeaa, että ihmiset eivät voi erota kun joku "sentäään pappi" on niin päättänyt.

Eihän se "sentään pappi" voi olla niin tärkeä ihminen, että hänen takiaan pitäisi pilata itsensä ja lastensa elämät. Vai onko se jumala sitten niin vihainen ja pöyristynyt, jos ihminen ei rääkkäisikään itseään ja lapsiaan jossain perhe&3lvetissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu on turhaa jos ei saa lapsia

😂😂😂😂

Niin. Etkö tajua että ihminen ei ole minkään arvoinen jos ei tee uusia ihmisiä, jotka hekin myös ovat arvottomia jos eivät tee uusia ihmisiä, ja sama koskee tietysti loputtomasti ja loputtomasti myös heidänkin lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Ihan selvä asia kun sen oikein oivaltaa.

Ihmisen arvo syntyy siitä, miten hän elää. Ei siitä tuottaako hän jälkeläisiä maapallolle vai ei. Siitossonnin arvo syntyy uusien jälkeläisten siittämisestä, ei ihmisten.

Et sä voi sanoo noin! Ihmisen tehtävä on tehdä uusia ihmisiä, ja se kuka ei niin tee on arvoton ja turha ihminen. Näim om näreet jämpti näim!

Olen 37-vuotias nainen, eikä minulla kyllä koskaan ole ollut vauvakuumetta. Tuskin tulen hankkimaan lapsia ikinä. Sinkkuudessa on omat hyvät puolensa, voi tehdä juuri mitä lystää silloin kun haluaa. En usko, että kaikille tulee koskaan vauvakuumetta.

Vierailija kirjoitti:

Olet onnistunut kasvattamaan oman arvonsa tuntevia nuoria naisia.

Emän ei pidä imuroida kunniaa muiden onnistumisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni parisuhde on aina vaikuttanut hyvin ahdistavalta ja onnettomalta, siltä että ovat yhdessä vain siksi kun erotakaan ei kehtaa kun on on papin edessä vannottu. Ahdistava ja onneton oli myös lapsuuteni. Siinäpä se, miksi itse en halua parisuhdetta (tai osaa olla sellaisessa). En myöskään todellakaan halua lapsia, koska kokemukseni lapsena olemisesta on niin kamala, etten soisi sellaista murhetta yhdellekään elävälle olennolle.

Mulla ihan sama. Surkeaa, että ihmiset eivät voi erota kun joku "sentäään pappi" on niin päättänyt.

Eihän se "sentään pappi" voi olla niin tärkeä ihminen, että hänen takiaan pitäisi pilata itsensä ja lastensa elämät. Vai onko se jumala sitten niin vihainen ja pöyristynyt, jos ihminen ei rääkkäisikään itseään ja lapsiaan jossain perhe&3lvetissä?

Ihan pahimpia ovat nämä marttyyrit, jotka ovat yhdessä vain lasten vuoksi! Itse kasvointällaisessa perheessä, jossa äiti halusi odottaa eroa siihen asti, kunnes me lapset ollaan omillaan. Voin sanoa, että oli sairaan ahdistava ilmapiiri usein kotona ja muutenkin paha olla. Toivoin aina, että ne olisivat eronneet jo silloin kuin olin pikkulapsi. Voisi olla moni asia nytkin paljon paremmin, kaikkien osalta. Jotain kertoo jo sekin, että kumpikaan meistä sisaruksista ei ole tehnyt lapsia.

Muistan, kun olin ehkä ekaluokkalainen ja oltiin sukulaiseni häissä ja äiti alkoi haaveilla minun häistäni jotain, niin tokaisin, että sellaisia ei tule. Eikä ole tullut.

N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hankkinut lapsia ja sen jälkeen huomannut ettei olekaan tarpeeksi hyvä vanhempi niin vaikea sitä enää mennä muuksi muuttamaan. Sitten lapset sanovat etteivät halua jatkaa sukua koska niin huono malli.

Omat vanhempani "saivat" lapsia sodan jälkeen neljä, perheemme oli pieni verrattuna naapureihin. Isä oli sodan käyneenä hyvin traumatisoitunut ja hän alkoholisoitui vanhemmiten. Elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Seuraava sukupolvi, minä ja sisarukseni hankimme kuitenkin myös lapsia huonoista lähtökohdista huolimatta. Ja nyt omat lapseni (ja myös sisarukseni lapset) ovat hankkineet hekin lapsia ja perheenä pidämme edelleen yhtä. Itse ajattelen, että kun on lapsia, on perheellä myös jatkuvuutta. Olisi tosi surullista, jos oma sukuhistoriani olisi päättynyt itseeni ja sisaruksiini.

Ymmärrettävää, että tuntuu surulliselta suvun historian päättyminen. Omaa sukuani äidin puolelta on selvitelty 1600-luvulle asti ja sukutila on ainakin siitä asti ollut olemassa ja oman sukuhaarani hallussa.

Sitten kävi niin, että mummoni sai yhden lapsen, äitini yhden ja minä en aio tehdä yhtäkään. Vuosisatojen ketju päättyy sen tilan osalta minuun.

Tavallaan se on historiasta kiinnostuneena haikeaa, mutta tiedän että minut on tehty nelikymppisenä viimeisenä mahdollisuutena epäsopivan kumppanin kanssa vain jatkamaan sitä sukua jotta tila jatkuisi.

Mummoni motiiveista en osaa sanoa, jos hänellä ei ollut esteitä raskaudelle niin vaikuttaa ettei ollut kiinnostunut myöskään lisääntymään.

En haluaisi siirtää taakkaa eteenpäin taas seuraavalle sukupolvelle ja lasten hankkiminen ei muutenkaan kiinnosta.

Niin, kirjoitin tuon edellisen siksi, että iloitsen useasta sukupolvesta. Nyt jo isoäitinä näen lastenlasteni kasvavan, käyvän koulua ja menevän ammatteihin. Meilläkin on sukulaisia, esim miehellä serkkuja, jotka eivät koskaan hankkineet lapsia. ( Ja tiedän, että ovat surreet sitä, kun koko sukuhaara loppuu) Aikanaan vain he eivät ole löytynyt sopivaa kumppania, jonka kanssa olisi mennyt yhteen. Mitään sen kummempaa ideologiaa heillä ei ollut siinä takana. Näiden serkkujen äiti suri todella kovasti sitä, kun ei saanutkaan lastenlapsia.

Mitä ihmeen väliä sillä on jatkuuko jokin sukuhaara vai ei? Sehän on ihan se ja sama, eihän sillä ole mitään merkitystä, kun jokainen kuolee joka tapauksessa, oli lapsia ja lapsenlapsia tai ei. Ei niitä kukaan enää kuoltuaan mieti ja murehdi.

Onhan sillä väliä, jos esim tämä serkkujen äiti ei saanut kokea sitä, että omat lapset eivät löytäneet kumppania ja perustaneet perhettä. Ko äiti ei saanut kokea omassa perheessään lastenlasten kanssa vietettyä joulua, yhteistä aikaa jne. Tämä oli oikeasti suru niin tälle äidille kuin myös näille aikuisille lapsille. 

Miksi aina täytyisi elää muita varten?

Ihminen on elänyt vuosituhansia yhteisöissä ja siihen on kuulunut aina vastavuoroisuus ja toisista huolehtiminen. Tällainen nykypäivän yksilökulttuurihan on aika uusi ilmiö.

Muistele tarkemmin. Entisaikaan yhteisö vei sairaan lapsen metsään. Hullun vaivaistaloon ja irtolaisen vanhuksen metsään tai vaivaisten majataloon. Homoja et nähnyt. Lapseton pariskunta ajettiin kylän laitamille. Vanhaa piikaa pidettiin noitana. Ihanaa?

Kylläpä vedit mutkat suoriksi. Ihmisten tekivät asioita yhdessä, että selviytyivät. Tilaa ei ollut sooloilulle. En tässä mitenkään ihannoi vanhoja aikoja, mutta ihminen ei olisi selviytynyt yksin ilman laumaansa. Vastasin tuohon kysymykseen "Miksi aina täytyisi elää muita varten" Tällä pitkälle viedyllä yksilökulttuurilla on myös varjopuolet ja esim yksinäisyyshän on lisääntynyt kovasti.

Miksi mun pitäisi ootella keskellä yötä kotia tautista munan kantajaa? Etkä sano ettei se ole tota. Miehen saadessa riittävästi itsevarmuutta alkaa juoksut. Toki juokseminen voidaan hoitaa päiväseltäänkin. Kotiin saapuu sukupuolitauteja ja hiivaa kantava isä. Lapset omaksuu taas kerran sukupolvien mittaisen normin. Äiti kärsii, iskä nauttii.

Jos tuollainen kultamuna on kotiin löytynyt, niin eiköhän valintaprosessi ole pikkusen ollut viturallaan tai ne kriteerit huonosti aseteltu.  Omalle kohdalleni ei ole tuollaista sattunut.

Tai et tiedä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hankkinut lapsia ja sen jälkeen huomannut ettei olekaan tarpeeksi hyvä vanhempi niin vaikea sitä enää mennä muuksi muuttamaan. Sitten lapset sanovat etteivät halua jatkaa sukua koska niin huono malli.

Omat vanhempani "saivat" lapsia sodan jälkeen neljä, perheemme oli pieni verrattuna naapureihin. Isä oli sodan käyneenä hyvin traumatisoitunut ja hän alkoholisoitui vanhemmiten. Elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Seuraava sukupolvi, minä ja sisarukseni hankimme kuitenkin myös lapsia huonoista lähtökohdista huolimatta. Ja nyt omat lapseni (ja myös sisarukseni lapset) ovat hankkineet hekin lapsia ja perheenä pidämme edelleen yhtä. Itse ajattelen, että kun on lapsia, on perheellä myös jatkuvuutta. Olisi tosi surullista, jos oma sukuhistoriani olisi päättynyt itseeni ja sisaruksiini.

Ymmärrettävää, että tuntuu surulliselta suvun historian päättyminen. Omaa sukuani äidin puolelta on selvitelty 1600-luvulle asti ja sukutila on ainakin siitä asti ollut olemassa ja oman sukuhaarani hallussa.

Sitten kävi niin, että mummoni sai yhden lapsen, äitini yhden ja minä en aio tehdä yhtäkään. Vuosisatojen ketju päättyy sen tilan osalta minuun.

Tavallaan se on historiasta kiinnostuneena haikeaa, mutta tiedän että minut on tehty nelikymppisenä viimeisenä mahdollisuutena epäsopivan kumppanin kanssa vain jatkamaan sitä sukua jotta tila jatkuisi.

Mummoni motiiveista en osaa sanoa, jos hänellä ei ollut esteitä raskaudelle niin vaikuttaa ettei ollut kiinnostunut myöskään lisääntymään.

En haluaisi siirtää taakkaa eteenpäin taas seuraavalle sukupolvelle ja lasten hankkiminen ei muutenkaan kiinnosta.

Niin, kirjoitin tuon edellisen siksi, että iloitsen useasta sukupolvesta. Nyt jo isoäitinä näen lastenlasteni kasvavan, käyvän koulua ja menevän ammatteihin. Meilläkin on sukulaisia, esim miehellä serkkuja, jotka eivät koskaan hankkineet lapsia. ( Ja tiedän, että ovat surreet sitä, kun koko sukuhaara loppuu) Aikanaan vain he eivät ole löytynyt sopivaa kumppania, jonka kanssa olisi mennyt yhteen. Mitään sen kummempaa ideologiaa heillä ei ollut siinä takana. Näiden serkkujen äiti suri todella kovasti sitä, kun ei saanutkaan lastenlapsia.

Mitä ihmeen väliä sillä on jatkuuko jokin sukuhaara vai ei? Sehän on ihan se ja sama, eihän sillä ole mitään merkitystä, kun jokainen kuolee joka tapauksessa, oli lapsia ja lapsenlapsia tai ei. Ei niitä kukaan enää kuoltuaan mieti ja murehdi.

Onhan sillä väliä, jos esim tämä serkkujen äiti ei saanut kokea sitä, että omat lapset eivät löytäneet kumppania ja perustaneet perhettä. Ko äiti ei saanut kokea omassa perheessään lastenlasten kanssa vietettyä joulua, yhteistä aikaa jne. Tämä oli oikeasti suru niin tälle äidille kuin myös näille aikuisille lapsille. 

Miksi aina täytyisi elää muita varten?

Ihminen on elänyt vuosituhansia yhteisöissä ja siihen on kuulunut aina vastavuoroisuus ja toisista huolehtiminen. Tällainen nykypäivän yksilökulttuurihan on aika uusi ilmiö.

Muistele tarkemmin. Entisaikaan yhteisö vei sairaan lapsen metsään. Hullun vaivaistaloon ja irtolaisen vanhuksen metsään tai vaivaisten majataloon. Homoja et nähnyt. Lapseton pariskunta ajettiin kylän laitamille. Vanhaa piikaa pidettiin noitana. Ihanaa?

Kylläpä vedit mutkat suoriksi. Ihmisten tekivät asioita yhdessä, että selviytyivät. Tilaa ei ollut sooloilulle. En tässä mitenkään ihannoi vanhoja aikoja, mutta ihminen ei olisi selviytynyt yksin ilman laumaansa. Vastasin tuohon kysymykseen "Miksi aina täytyisi elää muita varten" Tällä pitkälle viedyllä yksilökulttuurilla on myös varjopuolet ja esim yksinäisyyshän on lisääntynyt kovasti.

Miksi mun pitäisi ootella keskellä yötä kotia tautista munan kantajaa? Etkä sano ettei se ole tota. Miehen saadessa riittävästi itsevarmuutta alkaa juoksut. Toki juokseminen voidaan hoitaa päiväseltäänkin. Kotiin saapuu sukupuolitauteja ja hiivaa kantava isä. Lapset omaksuu taas kerran sukupolvien mittaisen normin. Äiti kärsii, iskä nauttii.

On tärkeää että molemmat nautii (mies ja hänen munansa) ei ole sulta pois.

Arvaa miksi täällä EI ole miestä? Just ton asenteen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu on turhaa jos ei saa lapsia

😂😂😂😂

Niin. Etkö tajua että ihminen ei ole minkään arvoinen jos ei tee uusia ihmisiä, jotka hekin myös ovat arvottomia jos eivät tee uusia ihmisiä, ja sama koskee tietysti loputtomasti ja loputtomasti myös heidänkin lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Ihan selvä asia kun sen oikein oivaltaa.

Ihmisen arvo syntyy siitä, miten hän elää. Ei siitä tuottaako hän jälkeläisiä maapallolle vai ei. Siitossonnin arvo syntyy uusien jälkeläisten siittämisestä, ei ihmisten.

Puhut ihmisen arvosta ja kuitenkin vertaat lisääntymistä siitossonnina olemiseen. Todella ongelmallista, halveksunta paistaa rivien välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelu on turhaa jos ei saa lapsia

😂😂😂😂

Niin. Etkö tajua että ihminen ei ole minkään arvoinen jos ei tee uusia ihmisiä, jotka hekin myös ovat arvottomia jos eivät tee uusia ihmisiä, ja sama koskee tietysti loputtomasti ja loputtomasti myös heidänkin lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Ihan selvä asia kun sen oikein oivaltaa.

Jokaisen meidän loppu tulee jossain vaiheessa. Siinä vaiheessa kun ihminen nakataan kuoppaan ollaan finaalissa. Ennen loppua täytyy pyrkiä löytämään tässä elämässä onnea tuovia asioita. Jos sun onni koostuu passaamisesta ja perheestä,anna palaa. Mun onneni näyttäytyy toisenlaisena.

Ehkä jotkut ihmiset pitävät yhteiskunnan jatkuvuutta ja toisia ihmisiä tärkeämpänä kuin omien narsististen mielihalujen tyydyttämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia kakaroita. Juu, esi-isäsi ja -äitisi saivat jälkeläisiä miljoonia vuosia, mutta just sinä päätit ettei lapsia kannata hankkia ja olet ainoana mielipiteessäsi oikeassa.

Joka tapauksessa, minulle valehdeltiin nuoresta alkaen että naisen tärkein asia on tehdä uraa ja palvelus maapallolle ettei lisäänny. Kaikki tuo oli valetta. Urani ja työni eivät tuoneet sitä onnea, mikä minulle luvattiin. Tein lapset yli 35-vuotiaana ja äitiys on ollut minulle arvokkain sekä ihanin asia elämässä. Kadun ainoastaan sitä ettei kukaan kertonut, että lapset kannattaa saada nuorena kun on jaksavampi ja jaksaa yöheräilyjäkin paremmin. Kaikki tuo lapsiviha ja työkeskeisyyskulttuuri lähipiirissäni melkein tuhosivat mahdollisuuteni onnelliseen elämään.

Kaikin mokomin jos halusit tuottaa maailmaan yhden tulevan burnoutin partaalle joutuvan tienaaja&turvaajan ja miehensä kusettamaksi joutuvan tyttären. Tälläkin hetkellä Suomesta löytyy lukuisia pahoinvoivia perheitä. Tuleeko tuska helpottamaan tulevaisuudessa? Ei. Kentälle iskeytyy uusi satsi sovinisteja hakemaan itselleen kuuliaista vaimoa jota petetään sokeridaamin kanssa. Vaimo parka kärsii taloudellisen riippuvuuden takia. Boomerit tahtoo naisten tuottavan boomereiden jälkeläisille tottelevaisia kohtuja.

Onko meillä asiat huonommin kuin isovanhemmillamme? Onko meidän nyt vaikeampaa kasvattaa lapsiamme kuin isovenhemmillamne? Sinähän kärsit syvästä miesvihasta.

Itselläni on yksi lapsi, eikä haittaa pätkän vertaa jos hän ei halua omia lapsia. Pääasia on se että hän olisi onnellinen ja elää oman näköistä elämää.

Mun tyttäret on vähän samanlaisia, ei mitään kiirettä. Opiskelevat, rakentavat ura ja auttivat ystävien seurasta.

Vanhin oli 33v sinkku kun tapasi ulkomailla nykyisen miehensä. Sekin olisi jäänyt parin loman romanssiksi ilman suloista vahinkoa joka kohta menee kouluun:)

Keskimmäinen löysi ihanan puolisonsa 28v:nä mutta he ovat niin urakeskeisiä pupusia kaksin ettei lapsia varmaan suunnitella lähivuosina.

Opiskeleva kuopus ilmoitti jo 4v adoptoivansa ja on pitänyt kiinni päätöksestään. Saa nähdä jos löytää kumppanin miten sitten ajattelee.

Kaikki upeita ja omanarvontuntoisia jotka ei tyydy mihin tahansa. Juuri sellaisia upeita "ongelmanaisia" mistä incelit itkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia kakaroita. Juu, esi-isäsi ja -äitisi saivat jälkeläisiä miljoonia vuosia, mutta just sinä päätit ettei lapsia kannata hankkia ja olet ainoana mielipiteessäsi oikeassa.

Joka tapauksessa, minulle valehdeltiin nuoresta alkaen että naisen tärkein asia on tehdä uraa ja palvelus maapallolle ettei lisäänny. Kaikki tuo oli valetta. Urani ja työni eivät tuoneet sitä onnea, mikä minulle luvattiin. Tein lapset yli 35-vuotiaana ja äitiys on ollut minulle arvokkain sekä ihanin asia elämässä. Kadun ainoastaan sitä ettei kukaan kertonut, että lapset kannattaa saada nuorena kun on jaksavampi ja jaksaa yöheräilyjäkin paremmin. Kaikki tuo lapsiviha ja työkeskeisyyskulttuuri lähipiirissäni melkein tuhosivat mahdollisuuteni onnelliseen elämään.

Kaikin mokomin jos halusit tuottaa maailmaan yhden tulevan burnoutin partaalle joutuvan tienaaja&turvaajan ja miehensä kusettamaksi joutuvan tyttären. Tälläkin hetkellä Suomesta löytyy lukuisia pahoinvoivia perheitä. Tuleeko tuska helpottamaan tulevaisuudessa? Ei. Kentälle iskeytyy uusi satsi sovinisteja hakemaan itselleen kuuliaista vaimoa jota petetään sokeridaamin kanssa. Vaimo parka kärsii taloudellisen riippuvuuden takia. Boomerit tahtoo naisten tuottavan boomereiden jälkeläisille tottelevaisia kohtuja.

Onko meillä asiat huonommin kuin isovanhemmillamme? Onko meidän nyt vaikeampaa kasvattaa lapsiamme kuin isovenhemmillamne? Sinähän kärsit syvästä miesvihasta.

Miksi naisen tulisi yhä tänä päivänä katsoa vierestä sikailevaa miestä? Aikaisemmin huonoa käytöstä katseltiin paineen vuoksi. Mies yleensä kiertää tämän etsimällä vaimon maasta jossa nojaudutaan miehen tuloihin. Kumma kyllä tääkään ei meinaa onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin tiesin jo lapsena etten tule koskaan haluamaan lapsia.

Minäkin tiesin. Ihmettelin kun minulle tyrkytettiin jotain vauvaleluja, että minun pitäisi muka hoitaa niitä.

En ymmärtänyt lainkaan minkä takia minun pienen lapsen itsekin, pitäisi hoivata ja helliä jotain rumia nukkeja, kun eihän minuakaan kukaan helli tai hoivaa.

Opin ihan pienenä, että koska olen lapsi, en ole mitään muuta kuin riesa ja haittana aikuisille oikeille ihmisille.

Nyt sitten kun olen aikuinen, niin nuo samat ihmiset ihmettelee, miksen tee HEILLE lapsenlasta, että HE saisivat lapsenlapsen itselleen. Uhriutuvat ja näyttävät myrttynaamaa, kun sanon ettei todellakaan ole oikeutta odottaa itselleen mitään lelua minun synnyttämänä, kun ette ennenkään ole lapsia arvostaneet.

Minä en koskaan välittänyt vauvanukeista tai muista nukeista. Barbit oli poikkeus. Niissäkin leikeissä ei koskaan ollut sitä barbia, millä raskausvatsa yms enkä ollut kiinnostunut leikkimään lapsiperhettä barbeilla. Aikuisena totesin äidilleni että minulta ei kannata odottaa lapsenlapsia ja hän sanoi että tiennyt sen aina, koska leikin vaan eläinpehmoilla:) Eli sisäsyntyinen ominaisuus etten halua lapsia.

Olen varmaan ollut niin monessa edellisessä elämässäni joku eläin, että en tässä ihmiselämässä kykene kokemaan mitään hoivaviettiä ja ihastusta ihmisotuksia kohtaan. Oikeastaan kavahdan ja ahdistun ihmisitä todella paljon. Ovat varmaan niin monesti edellisissä elämissä tehneet pahaa minulle, ja nylkeneet/uhranneet jumalilleen/tai rääkänneet huvikseen koska voivat.

Itsellä vähän samaa, vaikka ollut onnellinen lapsuuskin eli ei voi siitäkään johtua. Eläimistä pidän paljon mutta siitä huolimatta en koe "hoivaviettiä" omia lemmikkejä kohtaan siis samaa mitä vanhempi lastaan. Eläimet ei ole avuttomia otuksia ja niistä on seuraa, niiden kanssa voi harrastaa sekä eri lajien käytös on kiehtovaa seurattavaa. Hoivaviettiä ei ole se, että ruokkii, harjaa turkin, silittää ja rapsuttaa. Se on vaan toisesta huolehtimista että ei nyt kuolla kupsahda. Näen punaista kun sanotaan että tyydyttää hoivavietin lemmikkeihin ja ei tuo halua lapsia kun on kissa/koiraihminen. Miten lemmikin omistaminen liittyy siihen ettei halua lapsia? Monissa perheissä liuta eläimiä lasten lisäksi.

Jos sinulla ei ole lapsia, niin et voi tietää etukäteen ilman kokemusta, millainen "hoivavietti " sinulla on.

Kyllähän vauvan syntyminen ja hänen hoivaamisensa on aivan erilainen kokemus kuin eläimen hoitaminen. Itselläni sekä ihmisvauvoista että koiravauvoista kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia kakaroita. Juu, esi-isäsi ja -äitisi saivat jälkeläisiä miljoonia vuosia, mutta just sinä päätit ettei lapsia kannata hankkia ja olet ainoana mielipiteessäsi oikeassa.

Joka tapauksessa, minulle valehdeltiin nuoresta alkaen että naisen tärkein asia on tehdä uraa ja palvelus maapallolle ettei lisäänny. Kaikki tuo oli valetta. Urani ja työni eivät tuoneet sitä onnea, mikä minulle luvattiin. Tein lapset yli 35-vuotiaana ja äitiys on ollut minulle arvokkain sekä ihanin asia elämässä. Kadun ainoastaan sitä ettei kukaan kertonut, että lapset kannattaa saada nuorena kun on jaksavampi ja jaksaa yöheräilyjäkin paremmin. Kaikki tuo lapsiviha ja työkeskeisyyskulttuuri lähipiirissäni melkein tuhosivat mahdollisuuteni onnelliseen elämään.

Kaikin mokomin jos halusit tuottaa maailmaan yhden tulevan burnoutin partaalle joutuvan tienaaja&turvaajan ja miehensä kusettamaksi joutuvan tyttären. Tälläkin hetkellä Suomesta löytyy lukuisia pahoinvoivia perheitä. Tuleeko tuska helpottamaan tulevaisuudessa? Ei. Kentälle iskeytyy uusi satsi sovinisteja hakemaan itselleen kuuliaista vaimoa jota petetään sokeridaamin kanssa. Vaimo parka kärsii taloudellisen riippuvuuden takia. Boomerit tahtoo naisten tuottavan boomereiden jälkeläisille tottelevaisia kohtuja.

Onko meillä asiat huonommin kuin isovanhemmillamme? Onko meidän nyt vaikeampaa kasvattaa lapsiamme kuin isovenhemmillamne? Sinähän kärsit syvästä miesvihasta.

Miksi naisen tulisi yhä tänä päivänä katsoa vierestä sikailevaa miestä? Aikaisemmin huonoa käytöstä katseltiin paineen vuoksi. Mies yleensä kiertää tämän etsimällä vaimon maasta jossa nojaudutaan miehen tuloihin. Kumma kyllä tääkään ei meinaa onnistua.

Eivät kaikki miehet ole sikailevia, löytyy myös aivan kunnollisia miehiä. Jos omaan matkaan tarttuu pelkkiä sika-miehiä, niin ehkä on pikkusen vikaa myös siinä toisessakin osapuolessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia kakaroita. Juu, esi-isäsi ja -äitisi saivat jälkeläisiä miljoonia vuosia, mutta just sinä päätit ettei lapsia kannata hankkia ja olet ainoana mielipiteessäsi oikeassa.

Joka tapauksessa, minulle valehdeltiin nuoresta alkaen että naisen tärkein asia on tehdä uraa ja palvelus maapallolle ettei lisäänny. Kaikki tuo oli valetta. Urani ja työni eivät tuoneet sitä onnea, mikä minulle luvattiin. Tein lapset yli 35-vuotiaana ja äitiys on ollut minulle arvokkain sekä ihanin asia elämässä. Kadun ainoastaan sitä ettei kukaan kertonut, että lapset kannattaa saada nuorena kun on jaksavampi ja jaksaa yöheräilyjäkin paremmin. Kaikki tuo lapsiviha ja työkeskeisyyskulttuuri lähipiirissäni melkein tuhosivat mahdollisuuteni onnelliseen elämään.

Kaikin mokomin jos halusit tuottaa maailmaan yhden tulevan burnoutin partaalle joutuvan tienaaja&turvaajan ja miehensä kusettamaksi joutuvan tyttären. Tälläkin hetkellä Suomesta löytyy lukuisia pahoinvoivia perheitä. Tuleeko tuska helpottamaan tulevaisuudessa? Ei. Kentälle iskeytyy uusi satsi sovinisteja hakemaan itselleen kuuliaista vaimoa jota petetään sokeridaamin kanssa. Vaimo parka kärsii taloudellisen riippuvuuden takia. Boomerit tahtoo naisten tuottavan boomereiden jälkeläisille tottelevaisia kohtuja.

Onko meillä asiat huonommin kuin isovanhemmillamme? Onko meidän nyt vaikeampaa kasvattaa lapsiamme kuin isovenhemmillamne? Sinähän kärsit syvästä miesvihasta.

Tuo on totta, asiat ovat todella hyvin. Ja tiedättekö naiset, nythän voi synnyttää lapsen myös aivan itsellisenä. Lahjasolu-jonoon pääsee aivan julkiselle puolelle alle 40 v nainen. Jos kumppania ei löydy ja biologinen kello tikittää, niin se on yksi mahdollisuus lisää naisille ja tätä mahdollisuutta  isovanhemmillamme ei ollut. Asenteet ovat myös muuttuneet, itsellinen äiti ei ole enää kummajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisia kakaroita. Juu, esi-isäsi ja -äitisi saivat jälkeläisiä miljoonia vuosia, mutta just sinä päätit ettei lapsia kannata hankkia ja olet ainoana mielipiteessäsi oikeassa.

Joka tapauksessa, minulle valehdeltiin nuoresta alkaen että naisen tärkein asia on tehdä uraa ja palvelus maapallolle ettei lisäänny. Kaikki tuo oli valetta. Urani ja työni eivät tuoneet sitä onnea, mikä minulle luvattiin. Tein lapset yli 35-vuotiaana ja äitiys on ollut minulle arvokkain sekä ihanin asia elämässä. Kadun ainoastaan sitä ettei kukaan kertonut, että lapset kannattaa saada nuorena kun on jaksavampi ja jaksaa yöheräilyjäkin paremmin. Kaikki tuo lapsiviha ja työkeskeisyyskulttuuri lähipiirissäni melkein tuhosivat mahdollisuuteni onnelliseen elämään.

Kaikin mokomin jos halusit tuottaa maailmaan yhden tulevan burnoutin partaalle joutuvan tienaaja&turvaajan ja miehensä kusettamaksi joutuvan tyttären. Tälläkin hetkellä Suomesta löytyy lukuisia pahoinvoivia perheitä. Tuleeko tuska helpottamaan tulevaisuudessa? Ei. Kentälle iskeytyy uusi satsi sovinisteja hakemaan itselleen kuuliaista vaimoa jota petetään sokeridaamin kanssa. Vaimo parka kärsii taloudellisen riippuvuuden takia. Boomerit tahtoo naisten tuottavan boomereiden jälkeläisille tottelevaisia kohtuja.

Onko meillä asiat huonommin kuin isovanhemmillamme? Onko meidän nyt vaikeampaa kasvattaa lapsiamme kuin isovenhemmillamne? Sinähän kärsit syvästä miesvihasta.

Miksi naisen tulisi yhä tänä päivänä katsoa vierestä sikailevaa miestä? Aikaisemmin huonoa käytöstä katseltiin paineen vuoksi. Mies yleensä kiertää tämän etsimällä vaimon maasta jossa nojaudutaan miehen tuloihin. Kumma kyllä tääkään ei meinaa onnistua.

Eivät kaikki miehet ole sikailevia, löytyy myös aivan kunnollisia miehiä. Jos omaan matkaan tarttuu pelkkiä sika-miehiä, niin ehkä on pikkusen vikaa myös siinä toisessakin osapuolessa.

Jopa kilttimies haluaa saada viiden tähden palvelua mieluiten silloinkin kun molemmat käy töissä. Miehet syyttää naisia nirsoiksi. Ainoastaan hullu lähtee miesten tarjoamalla diilillä uhraamaan omaa mielenterveyttään ja henkeään. Toisessa ketjussa kilttikset komppaa työkaveriinsa ihastunutta miestä. Sehän kuuluu asiaan totesi kilttiskin.