Onko työtön mielestäsi itsekäs jos ei halua töihin hoitoalalle

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala on kutsumusammatti. Vaatii vahvan kutsumuksen hoivata tuntemattomia, että haluaa pyyhkiä tuntemattomien pyllyjä. Joillakin hoivavietin toteuttaminen on antoisaa ja keskeinen osa persoonaa.

Itselläni ei selkä kestä perinnöllisistä syistä muiden nosteluita. Selkä saattaisi hajota kesken kaiken niin että pudottaisin potilaan kivun takia. Lisäksi hoivaan mieluummin ainoastaan tuttuja ja läheisiä.

Nämä jutut kutsumuksesta ja hoivavietistä ovat ihan täyttä p-tä.

Yksi syy miksi alan työ-olot ja palkat ovat surkeita, kutsumuksen voimin pitäisi tehdä töitä suurinpiirtein ilmaiseksi ja kutsumus suojaa uupumukselta ja väsymiseltä.

Hoitotyö on työtä, ihmisläheistä kyllä ja empatiakykyäkin tarvitaan, mutta nuo kutsumus-lässytykset saisi jo jättää historian hämäriin mihin ne kuuluvatkin.

Minä aion 62-vuotiaana kouluttautua lähihoitajaksi. Ala ei kiinnosta minua, olen suorastaan kauhistunut pelkästä ajatuksesta, mutta olen ollut niin kauan työttömänä, ja TE-toimistosta ovat patistelleet minua joko töihin tai koulutukseen. Töitä en ole saanut, joten koulutus on ainoa vaihtoehto. Onneksi koulutus kestää sen verran kauan, että pääsen eläkkeelle juuri niihin aikoihin kun valmistun, joten ei tarvitse siinä mielessä murehtia.

Vierailija kirjoitti:

Jos elää tuilla ja työ ei kelpaa, ovat tuet silloin liian suuret.

Työn kuuluu aina olla niin kannattavaa että sitä otetaan vastaan.

Tukeni on 760e mutta mikään rahasumma ei tee minusta hoitajaksi soveltuvaa.

En hakenut Taikiin opiskelemaan elokuvaohjaajaksi. Olen siis itsekäs? Tässä maassa on huutava pula ohjaajista, jotka veisivät suomalaisen elokuvan maailmankartalle.

No ei ole. Olen itsekin ollut enemmän ja vähemmän työttömänä, mutta en lähde hoitoalalle. En vaan yhtään halua. Mutta nyt opiskelen uutta ammattia alalta missä on myös pulaa. Eli kun ei aiemmalta alalta löytynyt kuin pätkätöitä silloin tällöin, niin pohdin että mihin voisin sitten opiskella. Ja kun tarpeeksi ollut työttömänä, niin saan työkkärin tuella opiskella. Jonkin aikaa voisin toki tehdä työtä mikä ei niin kiinnosta.

Työtön ei ole itsekäs jos ei halua töihin, työtön on itsekäs KOSKA EI OLE TÖISSÄ.

Vierailija kirjoitti:

Jos elää tuilla ja työ ei kelpaa, ovat tuet silloin liian suuret.

Työn kuuluu aina olla niin kannattavaa että sitä otetaan vastaan.

Oletko ollut hoitotyössä! Se on pahimmillaan kamalaa! Henkisesti raskasta jos olet "hellä mietonen"! Kaksmetrinen ukko ottaa pillistäsi kii ja on sekaisin kuin seinäkello, ehtii henki lähteä jos edes saa poliisia paikalle!

Sama lapset, eskari-ikäinen voi olla sun kokoinen ja isompikin. Olen nähnyt kun pukkasi hoitajaa leukaan, tulikin kuusi hammaslääkärikeikkaa!

Ole sinä hiljaa tuista jos et ole edes koettanut!

Ei tietenkään

Olen itsekäs kun en mene lääkkeen tai arkkitehdiksi opiskelemaan :/ Luokanopettajista on myös pulaa samoin sosiaaöityöntekijöistä. Tunnen syyllisyyttä etten mene noihin töihin ja nautin tästä 800 euron korvauksesta ( sis lapsikororuksen)

pitäisi muuttaa tätä kulttuuria niin että myös miehet hakeutuisivat hoitoalalle. Ei voi olettaa että kaikkien naisten pitäisi mennä hoitajaksi jos työtä ei löydy

Työttömyys itsessään on itsekkyyttä, epäitsekäs valitsee työn.

Eihän sitä ole pakko mennä hoitoalalle. On monia aloja missä tarvitaan suorittavan tason työntekijöitä, mutta tulijoita ei ole. Ei ole itsekästä olla haluamatta hoitoalalle, mutta jos ei halua mihinkään näistä vaan odottaa että joku tarjoaa juuri sitä mielihommaa hyvällä palkalla tai ei suostu töihin, niin siinä on se ongelmatapaus. 

Vierailija kirjoitti:

Jos elää tuilla ja työ ei kelpaa, ovat tuet silloin liian suuret.

Työn kuuluu aina olla niin kannattavaa että sitä otetaan vastaan.

Hoitotyöhön ei sentään mennä ilman koulutusta.

Kyllä minä voisin mennä. Psykiatrin mulaan en sovi hoitoalalle (mulla on persoonallisuushäiriö) mutta eihän hän voi minua kieltääkään. En pahemmin välitä ihmisistä joten työ tuskin stressaisi minua paljoakaan.

Onhan se nyt nähty helvetti mitä tapahtuu kun jotain elämämkoululaisiakin kouluttautuu hoitajiksi. Viedään mummon kipulääkkeet ja ravataan röökillä eikä mitään moraalista ongelmaa hoitaa työtään huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä ole pakko mennä hoitoalalle. On monia aloja missä tarvitaan suorittavan tason työntekijöitä, mutta tulijoita ei ole. Ei ole itsekästä olla haluamatta hoitoalalle, mutta jos ei halua mihinkään näistä vaan odottaa että joku tarjoaa juuri sitä mielihommaa hyvällä palkalla tai ei suostu töihin, niin siinä on se ongelmatapaus. 

Oon hakenut postiin, tehtaisiin ja ravintola-alan suorittaviin töihin, en ole päässyt. Lienee liikaa ikää (yli 40).

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt nähty helvetti mitä tapahtuu kun jotain elämämkoululaisiakin kouluttautuu hoitajiksi. Viedään mummon kipulääkkeet ja ravataan röökillä eikä mitään moraalista ongelmaa hoitaa työtään huonosti.

Aivan, sieltä saisi myös ilmaisia lääkkeitä ja muita kivoja mömmöjä eikä mummot pysty todistamaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys itsessään on itsekkyyttä, epäitsekäs valitsee työn.

Elät siis kuplassa, jossa töihin tuosta noin vain mennään. Lyön vetoa, että suurin osa työttömistä olisi mieluummin töissä, kuin tukien varassa.

Jos työtön kokee olevansa sairas, mutta ei halua kuormittaa taloudellisessa mielessä yhteiskuntaa hakemalla sairaslomaa, koska sairaspäiväraha haetaan KELA:sta ja useimmiten on suurempi kuin työttömyyspäiväraha, koska tuolla pärjää yhteiskunnassa, kun jättää turhuuden pois.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys itsessään on itsekkyyttä, epäitsekäs valitsee työn.

Olinko itsekäs kun minut sanottiin irti vakipaikasta sairauden takia?