IS: En löydä Tinderistä enää ketään, joka haluaisi treffeille lukijat kertovat, miksi lapsia ei synny
Siis eivätkö nykyään ihmiset osaa enää muuten tavata toisiaan kuin Tinderillä???
Itse olin treffailuiässä silloin kun nettitreffit olivat jo juttu (Tinder tuli vasta muutaman vuoden kuluttua) enkä kyllä koskaan mitään pidempää löytänyt netistä. Kaikki pidemmät suhteet ja myös nykyinen vaimo löytyi ihan tavallisesti ravintolasta.
Yrittäkää nyt ottaa itseänne niskasta kiinni. Ei siihen kuole, jos menee juttelemaan jollekin jotakin.
Kommentit (322)
Kun muutimme vaimoni kanssa yhteen meillä oli kolme kissaa. Pidimme niitä jonkinlaisina "harjoituslapsina" kuten monet muutkin. Rakastimme niitä yli kaiken. Mutta sitten kun saimme ensimmäisen lapsen vuosia myöhemmin niin täytyy sanoa, että LAPSI ON AIVAN ERI ASIA. Tätä ei lapsettomat ymmärrä ollenkaan. Kaikki muuttuu. Kissa tuntuu enää vain kissalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.
Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.
Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:
Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.
Tuollaista se oli suomessa myös ennen tinderiä. Kauheaa se oli mutta miehet sietivät sitä koska vaihtoehtoa ei ollut. Naurettavaa että täällä mammat yllyttävät miehiä mennä pokaamaan naisia face 2 face, vaikka itse eivät miljoonassa vuodessa tekisi niin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein älytömin ja katkerin tilitys oli se viimeinen. Ei elämää eletä vain itseä varten. Sellainen on tyhjää ja tarkoituksetonta.
Perheestä ja lapsista tulee se onni, mielekkyys ja tyytyväisyys. Ihan kokemuksella sanon.
A) Kuulostat kateelliselta ja katkeralta
B) Sinäpäs et päätä mistä minä sen itselleni mielekkään elämän ja onnellisuuteni rakennan. En ikinä voisi tyytyä niin vähään, kuin lapsiperhe-elämä.
C) Uusien ihmisten tekeminen jotta oma elämä muuttuisi sen myötä merkityksellisemmäksi on itsekkyyden huippu!
:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.
Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.
Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:
Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.
Tuollaista se oli suomessa myös ennen tinderiä. Kauheaa se oli mutta miehet sietivät sitä koska vaihtoehtoa ei ollut. Naurettavaa että täällä mammat yllyttävät miehiä mennä pokaamaan naisia face 2 face, vaikka itse eivät miljoonassa vuodessa tekisi niin.
Minulle moni nainen tuli baarissa juttelemaan ja itse asiassa myös nykyinen vaimoni.
Älytöntä syytellä jotain sovellusta. Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole enää valmiita tekemään yhtä suuria kompromisseja parisuhteen ja perhe-elämän mahdollistamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.
Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.
Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:
Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.
Tuollaista se oli suomessa myös ennen tinderiä. Kauheaa se oli mutta miehet sietivät sitä koska vaihtoehtoa ei ollut. Naurettavaa että täällä mammat yllyttävät miehiä mennä pokaamaan naisia face 2 face, vaikka itse eivät miljoonassa vuodessa tekisi niin.
Mutta ennen jokainen kohtaaminen oli jollakin tavalla merkityksellinen. Nyt kaikki on vain jotain ihmeen kevytkenkäistä peliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo että miehet etsivät vain 20 vuotta nuorempia missejä, on valhe jota kerrot ensisijaisesti itsellesi.
Se on sinun oma psykologinen selviytymiskeinosi, koska et kykene kohtaamaan sitä tosiasiaa että huono menestyksesi kumppanin etsinnässä johtuu sinusta itsestäsi. Sen sijaan että kehittäisit itseäsi, syytät miehiä kaikesta.
Miehethän täällä joka ketjussa selittää että nuoren naisen saaminen on vaan välttämätön biologinen tarve ja ulkomailta haettu neitsyt on kaikkein paras ja arvokkain minkä tietysti jokainen mies ansaitsee.
Sun kannattaisi laittaa tietokone/älypuhelin kiinni ja mennä joskus ulos oikeaan maailmaan. Maailmankuvasi vaikuttaa perustuvan lähes täysin siihen mitä yksittäiset anonyymit trollit kirjoittavat internetissä, sen sijaan että katsoisit mitä oikeat ihmiset tekevät.
Oma tuttavapiirini on täynnä pariskuntia, ja lähestulkoon kaikissa pareissa mies ja nainen on saman ikäisiä, max 1-2 vuotta ikäeroa. Myös tilastot sen osoittavat: ison ikäeron parit ovat tosi harvinaisia.
Mun suositus sulle on, että hanki ystäviä ja elämä internetin ulkopuolella, niin opit paremmin ymmärtämään todellisuutta, eikä näiden trollien jutut mene sulle enää läpi ihan täydestä.
No aviomieheni on mua viisi vuotta nuorempi, ja myös parhaan ystäväni mies on häntä viisi vuotta nuorempi, joten tiedän empiirisesti että on olemassa miehiä jotka pystyvät olemaan parisuhteessa kaksikymppistä vanhemman naisen kanssa. Kaikki tuntemani pariskunnat ovat myös suurin piirtein samanikäisiä.
Mutta nämä ovatkin todellisia yhteisten harrastusten, tuttavien tms. kautta tavanneita pariskuntia. Tinder-miehille ei heidän itsensä mukaan mikään kolmekymmentä täyttänyt ikäloppu kalkkuna enää kelpaa, joten sinne en ikinä tule turhaan vaivautumaan jos tämä avioliitto päättyy. Olen suunnitellut nauttivani tästä onnellisesti avioliitosta niin kauan kuin se kestää ja eläväni sitten lopun elämäni yksin.
No minua ei ainakaan tinderistä löydy. Sopii tavata oikeassa elämässä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä, että monella lapsettomalla on koiria ja niistä vasta vaivaa ja rahanmenoa onkin. Kuitenkin perustellaan lapsettomuutta sillä, että olisi helppoa. Vähän tekopyhää.
Koira on helpompi jättää päiväksi sinne kerrostaloloukkuun ulisemaan ja haukkumaan ja tuhoamaan asunnon pintoja kun me naapurit yritämme tehdä etätöitä.
Mä olen koiralapsieni kanssa 24/7 enkä ikinä veisi niitä hoitoon kun olen itse kotona, niin kuin vanhemmat vievät lapsia hoitoon vaikka ovat itse kotona.
No sellanen sädekehänkiillotusyritys sieltä sitten. Sori, mutta en pitäisi hyvänä vanhempana sellaista, joka pitää lapsensa koko ajan itsessään kiinni. Lapsen kuuluu saada kasvaa myös itsenäiseksi ja osaavaksi yksilöksi. Itse olen esim. ulkoillut itsenäisesti jo 3-vuotiaasta asti ja se kehittää luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, rohkeutta jne. Hyvin olenkin pärjännyt elämässä. Ei lapsen sitominen itseensä ole rakkautta. Varsinkin yli 3-vuotiaiden tarvitsee jo harjoitella lapsiryhmässä olemista jne., ettei koulunaloitus olisi heille hankalaa/liian suuri muutos. Mut joo, ehkä sä pitäydyt vain niissä koirissa ja hyvä niin.
Olisin voinut hankkia ne lapset, jos olisin halunnut ja olisin kyllä pystynyt siihen ihan yhtä hyvin kuin te kaikki muutkin, eipä vaan kiinnostanut :) Ymmärrän että vapaaehtoisesti lapsettoman elämää on pakko yrittää nyppiä ja nälviä millä pienelläkin tavalla vain pystyy mutta maaliin se ei osu :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein älytömin ja katkerin tilitys oli se viimeinen. Ei elämää eletä vain itseä varten. Sellainen on tyhjää ja tarkoituksetonta.
Perheestä ja lapsista tulee se onni, mielekkyys ja tyytyväisyys. Ihan kokemuksella sanon.
Jep. Kulutetaan vain luonnonvaroja ottamatta itse mitään vastuuta. Ihme vapaamatkustajia.
Jos sinua luonnonvarat kiinnostaisivat, olisit jättänyt lapset tekemättä ja tietäisit toki, että yksilön tekemistä valinnoista perhekoko on ainoa todellinen hiilijalanjälkeen vaikuttava asia.
Väännän vielä rautalangasta, koska lisääntyjät ovat usein aika yksinkertaista väkeä: "Itselleen elävä" lapseton elää ja kuluttaa sen mitä eläessään ehtii.
Lisääntyjä kuluttaa minkä eläessään ehtii JA tekee omaksi elämän sisällökseen uuden kuluttajan joka kuluttaa minkä eläessään ehtii ja luultavasti tekee itse taas yhden tai useamman uuden kuluttajan jotka kuluttavat sen minkä eläessään ehtivät, ja tekevät uusia kuluttajia jotka kuluttavat sen minkä eläessään ehtivät jne.jne.
Lapseton katkaisee itseensä tämän ketjun, eikä kerskakuluttajia synny hänen toimestaan lisää.
Ymmärsitkö?
Vierailija kirjoitti:
Kun muutimme vaimoni kanssa yhteen meillä oli kolme kissaa. Pidimme niitä jonkinlaisina "harjoituslapsina" kuten monet muutkin. Rakastimme niitä yli kaiken. Mutta sitten kun saimme ensimmäisen lapsen vuosia myöhemmin niin täytyy sanoa, että LAPSI ON AIVAN ERI ASIA. Tätä ei lapsettomat ymmärrä ollenkaan. Kaikki muuttuu. Kissa tuntuu enää vain kissalta.
Eikun me ymmärretään se kyllä ihan hyvin, mutta me ei silti vaan haluta sitä elämäämme. Tätä ei lapsi-ihmiset ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä syytellä jotain sovellusta. Ihmiset eivät yksinkertaisesti ole enää valmiita tekemään yhtä suuria kompromisseja parisuhteen ja perhe-elämän mahdollistamiseksi.
Tämä. Parisuhde ja perhe-elämä eivät välttämättä ole enää tavoiteltavia itseisarvoja monille. Nekin, jotka periaatteessa haluaisivat parisuhteen ja lapsia, saattavat suhtautua asiaan varauksella. Eivät siis halua niitä hinnalla millä hyvänsä, vaan ainoastaan, jos ei tarvitse ottaa suuria riskejä asiassa. Esim. lapsen saanti on varsinkin naiselle suuri taloudellinen riski ja parisuhteeseenkin liittyy riskejä esim. jos miehestä paljastuu vuosien päästä kontrolloiva tyranni tms.
Ja suomalainen yhteiskunta on todella lapsivihamielinen. Lapset ei saa näkyä eikä kuulua missään, mikä käytännössä tarkoittaa, että lasten myötä monen sosiaaliset piirit saattaa mennä kokonaan uusiksi tai supistua huomattavasti. Niitä sosiaalisia piirejäkään ei välttämättä olla valmiita uhraamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa mainittiin myös naisen urakehityksen tyssääminen. Ensinnäkään se ei täysin pidä paikkaansa ja toisekseen se urakehityskö on se kaikista tärkein asia elämässä? Entäs sitten kun työura joskus on takana ja ollaan eläkkeellä? Siinäkö se oli?
Eläkettä ei tule ellei ole työuraa. Ensin painat pienellä palkalla perheen hyväksi, sitten olet mitättömällä eläkkeellä nälässä. Tosi houkuttavaa tuo perheen perustaminen naiselle. Vielä siivoat miehen sotkut, että hän ehtii harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaivannäkö ja tekeminen on palkitsevaa. Vaikka lapsista on työtä ja vaivaa, niin se on hyvin palkitsevaa. Lapsista saa niin paljon! Iloa ja riemua ja onnistumisen ja rakkauden tunteita ja kokemuksia.
Ihan oikeasti, suosittelen! Jos siis täyttä elämää halua elää.
Hassua että vapaaehtoisesti lapsettomia pidetään itsekkäinä! :D
Sinä olet tehnyt itsellesi uusia ihmisiä täyttämään elämääsi, kun mielikuvituksesi ei muuhun riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä, että monella lapsettomalla on koiria ja niistä vasta vaivaa ja rahanmenoa onkin. Kuitenkin perustellaan lapsettomuutta sillä, että olisi helppoa. Vähän tekopyhää.
Koira on helpompi jättää päiväksi sinne kerrostaloloukkuun ulisemaan ja haukkumaan ja tuhoamaan asunnon pintoja kun me naapurit yritämme tehdä etätöitä.
Mä olen koiralapsieni kanssa 24/7 enkä ikinä veisi niitä hoitoon kun olen itse kotona, niin kuin vanhemmat vievät lapsia hoitoon vaikka ovat itse kotona.
No sellanen sädekehänkiillotusyritys sieltä sitten. Sori, mutta en pitäisi hyvänä vanhempana sellaista, joka pitää lapsensa koko ajan itsessään kiinni. Lapsen kuuluu saada kasvaa myös itsenäiseksi ja osaavaksi yksilöksi. Itse olen esim. ulkoillut itsenäisesti jo 3-vuotiaasta asti ja se kehittää luovuutta, ongelmanratkaisukykyä, rohkeutta jne. Hyvin olenkin pärjännyt elämässä. Ei lapsen sitominen itseensä ole rakkautta. Varsinkin yli 3-vuotiaiden tarvitsee jo harjoitella lapsiryhmässä olemista jne., ettei koulunaloitus olisi heille hankalaa/liian suuri muutos. Mut joo, ehkä sä pitäydyt vain niissä koirissa ja hyvä niin.
Olisin voinut hankkia ne lapset, jos olisin halunnut ja olisin kyllä pystynyt siihen ihan yhtä hyvin kuin te kaikki muutkin, eipä vaan kiinnostanut :) Ymmärrän että vapaaehtoisesti lapsettoman elämää on pakko yrittää nyppiä ja nälviä millä pienelläkin tavalla vain pystyy mutta maaliin se ei osu :)
Sinähän se tuossa yritit kritisoida vanhempia, jotka laittaa lapsensa päivähoitoon. Kumman sokea olet omalle argumentoinnillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ajattelin. Jotkut ovat ihan käsiä elämässään. Ihmisiä on joka paikka pullollaan, mutta sitten nyhrätään jossain himassa tinderin ääressä eikä viitsitä ja kehdata mennä juttelemaan kenenkään kanssa ihan naamatusten.
Jos en olisi varattu, niin löytäisin helposti ihanan miehen jo niin, että menisin sinne missä on ihmisiä, katsoisin kohti ja olisin ystävällinen. Se ei ole vaikeaa, ei ollut silloin 25 vuotta sittenkään ja ei ole nytkään.
Sinä et nyt ymmärrä yhtä asiaa:
Monet nykypäivän sinkut eivät vaan yksinkertaisesti kykene noin toimimaan.Omassa tuttavapiirissäni on muutamia sinkkunaisia, eikä heistä yksikään kirjaimellisesti pysty itse lähestymään miestä tosielämässä. Olen tätä todistanut itse vierestä monen monta kertaa, esim kun ollaan oltu porukalla baarissa. Nämä naiset vaan jotenkin jäätyvät täysin kun vieressä on kivan näköinen mies, vetävät naamalleen sellaisen resting bitch face ilmeen eivätkä puhu mitään, ja yllätys yllätys miehet ymmärtävät kyllä nopeasti häipyä seurastamme.
Tuollaista se oli suomessa myös ennen tinderiä. Kauheaa se oli mutta miehet sietivät sitä koska vaihtoehtoa ei ollut. Naurettavaa että täällä mammat yllyttävät miehiä mennä pokaamaan naisia face 2 face, vaikka itse eivät miljoonassa vuodessa tekisi niin.
Mulla on pari kommenttia tuohon.
Ensinnäkin, kyllä minä ainakin nuorempana kun olin sinkku, avasin useinkin keskusteluja kiinnostavien miesten kanssa esim baareissa. Kun oltiin vierekkäin baaritiskillä, tai jos käveltiin vastakkain käytävällä niin saatoin hymyillä, katsoa silmiin ja heittää jotain josta sitten syntyi keskustelua, ja joskus jotain muutakin 😅
Toiseksi, tässä kannattaa ymmärtää se että jos ei sitä miestä kerran millään löydy, niin kannattaisi ottaa pikku hiljaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa ITSE TEKEMÄÄN JOTAIN asian eteen, ja alkaa tekemään niitä lähestymisiä (jos ei niitä vielä siis tee). Jos teet vain sitä mitä teit aiemminkin, niin tulet saamaan sitä mitä sait aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein älytömin ja katkerin tilitys oli se viimeinen. Ei elämää eletä vain itseä varten. Sellainen on tyhjää ja tarkoituksetonta.
Perheestä ja lapsista tulee se onni, mielekkyys ja tyytyväisyys. Ihan kokemuksella sanon.
Jep. Kulutetaan vain luonnonvaroja ottamatta itse mitään vastuuta. Ihme vapaamatkustajia.
Jos sinua luonnonvarat kiinnostaisivat, olisit jättänyt lapset tekemättä ja tietäisit toki, että yksilön tekemistä valinnoista perhekoko on ainoa todellinen hiilijalanjälkeen vaikuttava asia.
Väännän vielä rautalangasta, koska lisääntyjät ovat usein aika yksinkertaista väkeä: "Itselleen elävä" lapseton elää ja kuluttaa sen mitä eläessään ehtii.
Lisääntyjä kuluttaa minkä eläessään ehtii JA tekee omaksi elämän sisällökseen uuden kuluttajan joka kuluttaa minkä eläessään ehtii ja luultavasti tekee itse taas yhden tai useamman uuden kuluttajan jotka kuluttavat sen minkä eläessään ehtivät, ja tekevät uusia kuluttajia jotka kuluttavat sen minkä eläessään ehtivät jne.jne.
Lapseton katkaisee itseensä tämän ketjun, eikä kerskakuluttajia synny hänen toimestaan lisää.
Ymmärsitkö?
Sinulla on tuossa melko kovia ja virheellisiäkin oletuksia. Suomen väkiluvun esim. ennustetaan kääntyvän pian laskuun, jolloin nyt syntyvät lapset eivät oikeastaan edes lisää kulutusta. Oletat myöskin virheellisesti, että kaikista lapsista syntyy "kerskakuluttajia". Varmaan katumaasturinkin saa jo synnäriltä mukaan? Melko katkeralta kuulostaa. Miksi sinulla ylipäätään olisi suurempi oikeus elää ja kuluttaa kuin tulevilla ihmisillä?
Vierailija kirjoitti:
"Savolainen 38-vuotias mies kertoo olevansa pitkä, maisteri, hyvässä työssä, raitis, hyvätapainen ja harrastaneensa aina aktiivisesti liikuntaa.
– Perheen perustaminen on kiinnostanut, en ole ikinä harrastanut yhden illan juttuja. En ole miesmalli, mutta en rumakaan. Olen ollut yksin kuusi viime vuotta käytännössä ilman naisjuttuja. Ei treffejä, ei mitään."
Tässäpä hyvä esimerkki miesten karusta todellisuudesta.
Naiset eivät löydä miestä, koska rima on pilvissä asti.
Mikä tuosta miehestä tekisi _kiinnostavan_? Millaiselle naiselle?
Eilen jossain ketjussa mies luetteli pitkän listan ominaisuuksiaan (pituus, ei tatuointeja ym ym) mutta ei yhtäkään sellaista asiaa, jonka perusteella tietyn tyyppiset naiset voisivat hänestä kiinnostua. Kunnes lopulta kertoi olevansa introvertti ja etteivät ihmiset yleisesti ottaen ole hänestä kiinnostavia. Eli vasta pitkän odotuksen ja yrityksen jälkeen hänestä puristui noin oleellinen tieto.
Miksi se on niin vaikeaa kertoa itsestään, mikä tekisi kiinnostavan tai millaista naista etsii parisuhteeseen? Se, että mies on 'hyvätapainen maisteri' ei kerro yhtään mitään hänen kiinnostavuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Maksoi juuri kissojen hammashoidot ja toisen lopettaminen yhteensä 2000 euroa. Tällä rahalla olisi saanut kahdelle lapselle markkoiden parhaat turvaistuimet. Ihmiset eivät ymmärrä kuinka paljon raha lemmikkeihin menee. Kohta pitäisi aloittaa kissojen tuhoamien pintojen korjaaminen.
Juu, meille ei tule enää ikinä yhtäkään lemmikkiä kun näistä nykyisistä aika jättää.
Sun kannattaisi laittaa tietokone/älypuhelin kiinni ja mennä joskus ulos oikeaan maailmaan. Maailmankuvasi vaikuttaa perustuvan lähes täysin siihen mitä yksittäiset anonyymit trollit kirjoittavat internetissä, sen sijaan että katsoisit mitä oikeat ihmiset tekevät.
Oma tuttavapiirini on täynnä pariskuntia, ja lähestulkoon kaikissa pareissa mies ja nainen on saman ikäisiä, max 1-2 vuotta ikäeroa. Myös tilastot sen osoittavat: ison ikäeron parit ovat tosi harvinaisia.
Mun suositus sulle on, että hanki ystäviä ja elämä internetin ulkopuolella, niin opit paremmin ymmärtämään todellisuutta, eikä näiden trollien jutut mene sulle enää läpi ihan täydestä.