Nepsylapsi, hankalat aamut ja tukitoimet. Kuuntelen tässä kun nuori perhetyöntekijä selittää sängyn alle ryömineelle pojalle että nyt kuule ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisissa tilanteissa se vanhempi tarvitsisi ensin koulutusta nepsylapsen kanssa toimimiseen ennen kuin turvaudutaan täysin ulkopuoliseen kasvattajaan. Yhteiskuntakin säästäisi siinä, kun jatkossa vanhempi hoitaisi oman lapsensa heräämiset ja kouluun lähtemiset. Tarvitaan proaktiivisuutta, ei ihmeiden odottamista.

Perheneuvolassa on näitä Ihmeelliset vuodet -kursseja, sinne vaan. Toki tässäkin aletaan taas valittamaan, että kun ovat päiväaikaan ja pitäisi olla töissä. 

Onko niitä mahdollista järjestää sellaiseen aikaan, että niihin on mahdollista osallistua? Vai onko syyllistäminen ainoa 'ratkaisu'?

Kunnalliset palvelut tapahtuvat yleensä aina virka-aikaan. 

Miksei näiden kurssien sisältöä voi muuttaa videomuotoiseksi niin, että ne voisi katsoa oman työpäivän jälkeen? Jos kurssiin kuuluu tehtäviä, vanhempi voisi tehdä ne itselleen sopivana aikana ja kunnan työntekijä voi sitten kommentoida niitä virka-aikaan.

Tai siirtää kurssi Teamsiin tai Google Meetsiin, tuoko läsnäolo jotain lisää oppimiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveystyössä ja ihmissuhdetyössä aika iso osa tiedosta on syntynyt kokemusperäisesti. Ennen vanhaan mielisairaat vietiin papin puheille ja opettajien työ perustuu ihan tieteellisten tutkimusten mukaan lähinnä intuitiolle ja kokemukselle eikä kasvatustieteelle. 

Lisäksi ihmissuhde- ja auttamisaloilla on tietty ylipapisto eli psykologit ja (erikois)lääkärit, jotka ilmestyvät lehtien lööppeihin kertomaan korkeinta puhevaltaa käyttäen, että miten asioita pitää hoitaa. 

Käytännön tilanteissa vastuussa on sitten kuitenkin ihminen, jolla ei ole hienoa titteliä ja asemaa ja kun hän ei pysty hirveitä tekemään, tätä tulkitaan helposti niin, että se johtuu ylipapiston koulutuksen puutteesta. 

Tämä on yksi täysin mahdollinen ja mahdollisesti oikeakin selitys, mutta toinen mahdollisuus on se, että ihmiskunta ei ole vielä keksinyt ratkaisuja näihin, mutta yhteiskunna ylimmällä portailla olevien kuuluu voida säilyttää kasvonsa eikä heidän tarvitse sanoa, että he eivät osaa tai tiedä sen paremmin, vaan se hikoiluhetki siunaantuu rivityöntekijöille, jotka eivät tee "tieteellistä" ja "akateemista" työtä. 

Sen sijaan, että puhuttaisiin siitä, miten epävarmaa, kaoottista ja mysteeristä elämä on ihmiselle, puhutaan resurssien puutteesta ja miten ylipapille ei saa aikaa yliopistosairaalaan eli uskotellaan, että ylipappitohtori kyllä ratkaisisi asian, jos vain yhteiskunta voisi järjestää pääsyn hänelle, mutta terveydenhuollon jonoja ei saada lyhennettyä. Tällä tavalla ylipappi saa palkkansa ja myöskin säilytettyä aseman sillä verukkeella, että hän kyllä parantaisi kaiken, jos vain kerkeäisi. 

https://www.vauva.fi/comment/57949437

En väitä etteikö sanomassasi olisi osittain myös perää, mutta osa ADHD-lapsista saa merkittävän avun lääkityksestä ja aspergerkirjon häiriöihin taas on olemassa sopeutumiskursseja ja valmennuksia. Niitä ei sosiaalitädin määräämä tiskaus- ja viikkausapu kerran viikossa paljon korvaa.

Itselläni on aikoinaan diagnosoitu asperger ja olin jonkinlaisessa sopeutumisvalmennuksessa. Parasta valmennusta oli kuitenkin vain viettää aktiivista elämää ja hengailla laatuihmisten kanssa. Se valmennuskin, mitä sain oli ihan sitä sosiaalitätitasoa sillä erotuksella, että hierarkian yläpäässä oli joku psykiatri, joka ei kuitenkaan varsinaisesti tehnyt yhtään mitään, kuten ei psykologikaan pikatestien jälkeen. Nämä sosionomit sun muut sitten laittoivat soppaa ja kävivät kaupassa kanssani ja näyttivät normaalin aikuisen mallia. 

Asperger- ja ADHD-lasten tapauksessa joka tapauksessa voi olla, että kaikki tieto löytyy jo netistä, mutta taloudellisia ja olennaiseen keskittyviä pikakoulutuksia ja kursseja ei ole tarpeeksi järjestetty suorittavan portaan työntekijöille, koska jotenkin varjellaan korkeammin koulutettujen osin mystistä ja savuverhoista asemaa. Nuo asiat eivät vaikuta olevan mitään rakettitiedettä, mutta olennainen tieto pitäisi tiivistää ja julkistaa paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen, kun 50-60-luvulla oli 40 oppilaan ryhmiä, ja oppilaat osasivat käyttäytyä. Eiköhän noita erilaisia lapsia ollut silloinkin.

Silloin koulussa piti olla hiljaa. Se tarkoitti sitä, että myös nepsy pystyi keskittymään.

Myös muu arjen ympäristö oli erilainen. Ihmisiä asui paljon maaseudulla, missä on runsaasti nepsy-ystävällistä rauhallista ympäristöä ihan joka puolella.

Kaupungitkaan eivät olleet yhtä kiireisiä, äänekkäitä, hälyisiä ja valoisia kuin nykyään. Elämä oli erilaista, sellaista jossa nepsykin pystyy toimimaan normaalin ihmisen tavoin, eikä ole jatkuvasti taistele-tai-pakene-tilassa ja käyttäydy sen mukaan. Nykypäivän kaupungeissa ja kouluissa nepsyjen on hyvin vaikea välttää taiste-tai-pakene-tilaa.   

Tutkimusten mukaan nepsylasten vanhemmilla on stressitasot samaa luokkaa kuin taisteluissa olleilla sotilailla. Lasten stressitasoja ei ole mitattu. Mutta se tiedetään, että autistien meltdownit ja shutdownit ovat taistele-tai-pakene-reaktioita.

Meltdown on silmitöntä raivoa, hengenhädässä taistelemista. Shutdown on oman pään sisälle pakenemista, sillä mihinkään muualle ei pääse pakenemaan. Jotkut tosin saattavat siinä tilanteessa karata koulusta.

Ne raivoavat saavat helpommin apua, sillä heidän käytöksensä häiritsee ympäristöä. Päänsä siälle pakenevat jäävät helpommin täysin ilman tukea. Eihän heidän ongelmiaan kukaan edes huomaa.

Kuinka itse pystyisit toimimaan, jos olisit koko ajan äärimilleen stressaantunut, ilman ainuttakaan lepotaukoa.

Lähtisitkö iloisesti aamulla kouluun tai töihin vaikka tietäisit päätyväsi taistele-tai-pakene-tilaan ja muiden pilkan kohteeksi ollessasi kaikkein haavoittuvimmillasi.

Auttaisiko kouluun tai töihin lähtemisestä se, että joku vieras ihminen tulisi kimittämään viereesi, että "nyt pitää kyllä lähteä", vai käskisitkö kimittäjää painumaan hel..iin siitä ärsyttämästä.

Osaisitko toimia sosiaalisella ja empaattisella tavalla kaiken sen stressin keskellä, silloinkin kun sietokykysi ylittyy. 

Jaksaisitko kiinnostua suuresti sellaisista palkkioista tai rangaistuksista jotka eivät muuttaisi stressitasoasi mihinkään suuntaan. Vai voisiko käydä niin, että palkkiot ja rangaistukset menettäisivät merkityksensä.

Muuten hyvä, mutta esimerkiksi 90- ja 2000-luvun alussa koulussa opiskellut ilmiselvästi nepsy-kirjolla elävä veljeni ei saanut mitään tukea, koska kukaan ei koskaan tunnistanut häntä nepsyksi. Vanhemmat vaan vaikeni hiljaiseksi ja koulussa kiusattiin sekä lasten että aikuisten toimesta. Opettajat tuntuivat suhtautuvan asiaan niin, että kiusaaminen on oma vika kun kerran on niin outo. Vanhemmat kieltäytyivät näkemästä, että lapsessa olisi mitään erikoista, koska sisäistetty häpeä kaikkea avun tarvitsemista kohtaan. Vähän sama kun mielenterveysongelmat, niitä ei tuohon aikaan vielä tunnistettu ja jos niitä oli, niin parempi vaan leikkiä, että ei ole, ettei nyt vaan kukaan ajattele meistä mitään.

Usein olen miettinyt, että tänä päivänä meillä olisi juossut sossu jos toinenkin veljeni takia, mutta silloin ei vaan ollut mitään tukitoimia olemassa, eikä tietoa.

En väittänyt, että 90-luvulla olisi saanut tukea. Puhuin autistin kokemasta stressistä ja siitä että 50-60-luvuilla ympäristö oli erilainen.

Mainitsin myös, että päänsä siälle pakenevat jäävät helpommin täysin ilman tukea.

Tiedän erittäin hyvin kuinka vaikeaa autismin tunnistaminen ja tuen saaminen ovat vielä tänäkin päivänä.

On surullista, kun nuoret ja terveet äidit ja isät laistavat ja välttelevät vastuutaan vanhempina ja kasvattajina. On helpompaa istua terasseilla kaljatuoppi kädessä kuin hoitaa omia lapsia ja laittaa lapsille rajoja.

On perheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat perhevapaalla tai työttömyyspäivärahalla kaikki päivät kotona. Omia lapsia ei kuitenkaan viitsitä hoitaa kotona. Lapset ovat päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla aamusta iltaan jopa kokopäivähoidossa.

Lapsia kuljetetaan tämän tästä mummoloihin hoitoon, jotta uusavuttomat ja uushaluttomat vanhemmat saavat "omaa aikaa" ja "lepoa lapsistaan". Iäkkäät ja raihnaiset isovanhemmat joutuvat hoitamaan lapsenlapsia viikolla, viikonloppuisin ja loma-aikoina.

Kyllä kasvatusvastuu on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ongelmia on myös monilla perheillä, joissa on ei-nepsylapsia.

Vanhemmuus loistaa poissaolollaan perheissä. Uusavuttomat ja uushaluttomat, mukavuudenhaluiset ja laiskat vanhemmat kaatavat lastensa hoitovastuun ja kasvatusvastuun pois itseltään. Vanhemmat ulkoistavat oman vastuunsa yhteiskunnalle, päivähoidolle, koululle, harrastusten ohjaajille, naapureille ja sukulaisille.

Alle kouluikäiset lapset viedään päivähoitoon subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden turvin, vaikka äiti ja/tai isä on 24/7 itse kotona. Päivähoidon ja koulun loma-aikoina vanhemmat eivät viitse tehdä mitään omien lastensa kanssa. Lapset kuljetetaan sukulaisille ja isovanhemmille hoidettavaksi, jotta piltit eivät rasita vanhempia. Äidit ja isät eivät ota omia lapsia mukaan edes lomamatkoille. Surullista!

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa lapselle selkeä aikataulu ja säännöllinen päivärytmi esimerkiksi kuvatauluilla. Riittävästi unta ja lepoa, säännölliset ruoka-ajat, kotiruokaa ja ulkoilua raittiissa ulkoilmassa. Mitä asioita teette perheenne kanssa kotona YHDESSÄ?

Laittakaa lapselle - ja lapsen mahdollisille sisaruksille - selkeät rajoitukset älylaitteiden käyttöön. Matkapuhelin, tabletti, tietokone ja pelikonsolit pois. Lapsen huoneeseen ei sijoiteta koukuttavia pelilaitteita, esimerkiksi tietokonetta, PlayStation- ja Xbox-pelikonsoleita. Jos lapsi valvoo ja roikkuu yömyöhään pelilaitteilla ja nukkuu liian vähän, niin aamulla herääminen on vaikeaa.

Esimerkiksi kaupoissa on järkyttävää katsoa, kun jo 2-3-vuotiaat piltit istutetaan ostoskärryyn ja tuupataan pienelle lapselle älylaite käteen! Jo esikouluikäisillä ja eka- ja tokaluokkalaisilla lapsilla on älypuhelimet. Miksi? Mihin pieni, 5-8-vuotias lapsi tarvitsee älypuhelinta??? Alakoululaisilla on älypuhelimet, joilla lapsi pääsee pahimmassa tapauksesssa kaikille Internet-sivuille ja väkivaltaisiin nettipeleihin.

Mikä on työnjako Teidän perheessä? Mitkä asiat ovat äidin vastuulla ja mitkä isän vastuulla? Laittakaa vastuunjako kuntoon vanhempien kesken. Jos äiti kokee itsensä yksinhuoltajaksi, niin myös isä alkaa osallistumaan perheen arkeen. Isä tulee mukaan myös koululääkärin vastaanotolle. Voiko isä tehdä muuta työtä kuin ajaa rekkaa?

Totta. Vastuunkanto loistaa poissaolollaan valitettavan usein. Joko luotetaan yhteiskunnan kantavan vastuun tai sysätään lapsi puoliksi asumaan isovanhemmille tai laitetaan älylaite kouraan.

En laittanut omia kolmea lasta päikkyyn, koska itse en tykkää ihmisvilinästä/metelistä ja jo vauvasta asti huomasin lapsilta saman. Pakko oli laittaa eskariin, ne ns helpot arkitoimet sun muut muuttui heti erittäin vaikeiksi. Lapset oli aggressiivisia, vaikeita saada rauhoittumaan jne. Opettajat valitti, ei ota yhteyttä muihin lapsiin, ei omaa aloituskykyä- vika oli vanhemmissa jotka ei muka sosiaalistettu lapsia tarpeeksi. Pierunhousut. Osa tarvitsee rauhallista ympäristöä ja säännöllistä arkea. Sosiaalinen käytös tulee sitten myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.

Ruumiillinen kuritus takaisin.

No, kun heihin ei oikein tehoa rangaistukset. Ei edes ruumillinen kuritus.

No sitten jätetään huoneeseen ilman ruokaa ja juomaa päiväksi niin eiköhän nöyrry ja opi.

Luulet vain.

Voit ottaa lapselta vaikka kaiken pois ja jättää istumaan ilman vaatteita ja ruokaa betonilattialle, eikä hän nöyrry. Oppii kyllä vihaamaan sinua.

Rangaistukset ja palkkiot eivät vaikuta näihin lapsiin. Heitä täytyy oikeasti kasvattaa. Ei taitaisi sinulta onnistua kun heti olet vain rangaistuksia jakamassa. Se ei ole kasvattamista. Se on laiskuutta.

Luulisi vaikuttavan kun ovat niin älykkäitä. Älykäs eläinkin ymmärtää syy-seuraussuhteen.

muttakun nepsy näkee siinä tilanteessa sen kasvattajan virheet. Että tähän tilanteeseen päädyttiin, koska äiti ei kuunnellut minua silloin, kun yritin selittää miksi toimin näin. Nepsylle se rangaistus on siis serausta siitä, että äiti/isä/kasvattaja toimi väärin, ei siitä, että hän teki väärin, koska ei hän tehnyt väärin.

olen itse adhd ja naapurillani on adhd lapsi. joka aamu kuulen miten lapsi herätetään karjumalla, että nyt ylös ja sitten noin 2 minuuttia ennen lähtöä karjutaan, että minähän sanoin jo puoli tuntia sitten, että vaatteet päälle ja kirjat reppuun!!!!  (tuo siis esimerkki). Tuo äiti ei tajua eikä usko, vaikka olen monta kertaa hänelle sanonut, että lapsesi kanssa aamu pitää aloittaa jo illalla, niin onnistuu. Ei- Kun äiti haluaa, että perheen arki menee siten miten äiti kokee, että se on hänelle parhaaksi (lapsesta viis, lapsen pitää osata sopeutua).

eipä siinä mitään, toki äiti saa noinkin päättää, mutta kyllä käy lasta sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on nykyään. Ennen se kersa puettiin ja potkaistiin pihalle, että nyt kouluun.

Oot väärässä. Autistiset laitettiin "ennen" laitoksiin, kun koulua eivät pystyneet käymään niin pidettiin liian tyhminä normaaliin elämään. 

Kasarilla autistiset  kävivät ns apukoulua tai tarkkailuluokkaa. 

Vasta tänä päivänä on tullut tämä ajatus, että autistin pitää käytännössä pystyä samaan kuin muiden, koska inkluusio, koska kuuluu käydä koulua muiden kanssa samassa ryhmässä, koska v****n p*******n inkluusio. 

Ap:lle en voi muuta kuin toivottaa jaksamista. Ehkä lapsi voisi käydä vähennetyillä tunneilla koulua? Riippuu ihan teidän erkkaopettajasta, miten näkee tilanteen ja onko valmis joustamaan. 

Kyllähän tuolla inkluusiolla alunperin oli oma tarinansa. Sen piti alunperin koskea fyysisesti vammaisia (mikä on eri asia kuin kehitysvammaisuus, jonka ihmiset tahtoo vielä sekoittaa keskenään liikuntavammaisuuden kanssa) johtuen siitä, että heille suunnatut koulut olivat niin hajanaisia ryhmiltään opetuksen mennessä heikompien ehdoilla ja tähän tyssäsi fiksuimpien vammaisten tie, jos halusi myöhemmin lukioon ja ehkäpä kouluttautua korkeammalle. Nyt koko inkluusio on käännetty päälaelleen ja se on laitettu koskemaan käytöshäiriöisiä, heikkolahjaisia ja monioireisia nepsyjä, joille pienemmät ryhmät olivat paljon hyödyllisemmät. Joku lieväoireinen nepsy tai lukihäiriöinen voi vielä pärjätä ok isommassa ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

On surullista, kun nuoret ja terveet äidit ja isät laistavat ja välttelevät vastuutaan vanhempina ja kasvattajina. On helpompaa istua terasseilla kaljatuoppi kädessä kuin hoitaa omia lapsia ja laittaa lapsille rajoja.

On perheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat perhevapaalla tai työttömyyspäivärahalla kaikki päivät kotona. Omia lapsia ei kuitenkaan viitsitä hoitaa kotona. Lapset ovat päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla aamusta iltaan jopa kokopäivähoidossa.

Lapsia kuljetetaan tämän tästä mummoloihin hoitoon, jotta uusavuttomat ja uushaluttomat vanhemmat saavat "omaa aikaa" ja "lepoa lapsistaan". Iäkkäät ja raihnaiset isovanhemmat joutuvat hoitamaan lapsenlapsia viikolla, viikonloppuisin ja loma-aikoina.

Kyllä kasvatusvastuu on aina ensisijaisesti lapsen omilla vanhemmilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon ongelmia on myös monilla perheillä, joissa on ei-nepsylapsia.

Vanhemmuus loistaa poissaolollaan perheissä. Uusavuttomat ja uushaluttomat, mukavuudenhaluiset ja laiskat vanhemmat kaatavat lastensa hoitovastuun ja kasvatusvastuun pois itseltään. Vanhemmat ulkoistavat oman vastuunsa yhteiskunnalle, päivähoidolle, koululle, harrastusten ohjaajille, naapureille ja sukulaisille.

Alle kouluikäiset lapset viedään päivähoitoon subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden turvin, vaikka äiti ja/tai isä on 24/7 itse kotona. Päivähoidon ja koulun loma-aikoina vanhemmat eivät viitse tehdä mitään omien lastensa kanssa. Lapset kuljetetaan sukulaisille ja isovanhemmille hoidettavaksi, jotta piltit eivät rasita vanhempia. Äidit ja isät eivät ota omia lapsia mukaan edes lomamatkoille. Surullista!

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa lapselle selkeä aikataulu ja säännöllinen päivärytmi esimerkiksi kuvatauluilla. Riittävästi unta ja lepoa, säännölliset ruoka-ajat, kotiruokaa ja ulkoilua raittiissa ulkoilmassa. Mitä asioita teette perheenne kanssa kotona YHDESSÄ?

Laittakaa lapselle - ja lapsen mahdollisille sisaruksille - selkeät rajoitukset älylaitteiden käyttöön. Matkapuhelin, tabletti, tietokone ja pelikonsolit pois. Lapsen huoneeseen ei sijoiteta koukuttavia pelilaitteita, esimerkiksi tietokonetta, PlayStation- ja Xbox-pelikonsoleita. Jos lapsi valvoo ja roikkuu yömyöhään pelilaitteilla ja nukkuu liian vähän, niin aamulla herääminen on vaikeaa.

Esimerkiksi kaupoissa on järkyttävää katsoa, kun jo 2-3-vuotiaat piltit istutetaan ostoskärryyn ja tuupataan pienelle lapselle älylaite käteen! Jo esikouluikäisillä ja eka- ja tokaluokkalaisilla lapsilla on älypuhelimet. Miksi? Mihin pieni, 5-8-vuotias lapsi tarvitsee älypuhelinta??? Alakoululaisilla on älypuhelimet, joilla lapsi pääsee pahimmassa tapauksesssa kaikille Internet-sivuille ja väkivaltaisiin nettipeleihin.

Mikä on työnjako Teidän perheessä? Mitkä asiat ovat äidin vastuulla ja mitkä isän vastuulla? Laittakaa vastuunjako kuntoon vanhempien kesken. Jos äiti kokee itsensä yksinhuoltajaksi, niin myös isä alkaa osallistumaan perheen arkeen. Isä tulee mukaan myös koululääkärin vastaanotolle. Voiko isä tehdä muuta työtä kuin ajaa rekkaa?

Totta. Vastuunkanto loistaa poissaolollaan valitettavan usein. Joko luotetaan yhteiskunnan kantavan vastuun tai sysätään lapsi puoliksi asumaan isovanhemmille tai laitetaan älylaite kouraan.

On huomattu, että ihan ei-nepsyissäkin on niitä pikku keisarin roolin ottavia lapsia. Kaupassa käydessä voi jokainen todistaa tämän; mitä ostetaan ja mitä syödään. Onneksi olen lapseton omasta tahdosta. Ei jaksaisi itse näitä nykyaikaisia taisteluita, joissa vanhemmat sitten perääntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.

Ruumiillinen kuritus takaisin.

No, kun heihin ei oikein tehoa rangaistukset. Ei edes ruumillinen kuritus.

No sitten jätetään huoneeseen ilman ruokaa ja juomaa päiväksi niin eiköhän nöyrry ja opi.

Luulet vain.

Voit ottaa lapselta vaikka kaiken pois ja jättää istumaan ilman vaatteita ja ruokaa betonilattialle, eikä hän nöyrry. Oppii kyllä vihaamaan sinua.

Rangaistukset ja palkkiot eivät vaikuta näihin lapsiin. Heitä täytyy oikeasti kasvattaa. Ei taitaisi sinulta onnistua kun heti olet vain rangaistuksia jakamassa. Se ei ole kasvattamista. Se on laiskuutta.

Luulisi vaikuttavan kun ovat niin älykkäitä. Älykäs eläinkin ymmärtää syy-seuraussuhteen.

muttakun nepsy näkee siinä tilanteessa sen kasvattajan virheet. Että tähän tilanteeseen päädyttiin, koska äiti ei kuunnellut minua silloin, kun yritin selittää miksi toimin näin. Nepsylle se rangaistus on siis serausta siitä, että äiti/isä/kasvattaja toimi väärin, ei siitä, että hän teki väärin, koska ei hän tehnyt väärin.

olen itse adhd ja naapurillani on adhd lapsi. joka aamu kuulen miten lapsi herätetään karjumalla, että nyt ylös ja sitten noin 2 minuuttia ennen lähtöä karjutaan, että minähän sanoin jo puoli tuntia sitten, että vaatteet päälle ja kirjat reppuun!!!!  (tuo siis esimerkki). Tuo äiti ei tajua eikä usko, vaikka olen monta kertaa hänelle sanonut, että lapsesi kanssa aamu pitää aloittaa jo illalla, niin onnistuu. Ei- Kun äiti haluaa, että perheen arki menee siten miten äiti kokee, että se on hänelle parhaaksi (lapsesta viis, lapsen pitää osata sopeutua).

eipä siinä mitään, toki äiti saa noinkin päättää, mutta kyllä käy lasta sääliksi.

Tuota illalla valmistumista opetetaan kaikille äideille tai ainakin minulle opetettiin koulunalusneuvolassa ensimmäisen lapsen kohdalla ainakin ja kukaan lapsistani ei ole erityishoidon tarpeessa. ja hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisissa tilanteissa se vanhempi tarvitsisi ensin koulutusta nepsylapsen kanssa toimimiseen ennen kuin turvaudutaan täysin ulkopuoliseen kasvattajaan. Yhteiskuntakin säästäisi siinä, kun jatkossa vanhempi hoitaisi oman lapsensa heräämiset ja kouluun lähtemiset. Tarvitaan proaktiivisuutta, ei ihmeiden odottamista.

Perheneuvolassa on näitä Ihmeelliset vuodet -kursseja, sinne vaan. Toki tässäkin aletaan taas valittamaan, että kun ovat päiväaikaan ja pitäisi olla töissä. 

Onko niitä mahdollista järjestää sellaiseen aikaan, että niihin on mahdollista osallistua? Vai onko syyllistäminen ainoa 'ratkaisu'?

Kunnalliset palvelut tapahtuvat yleensä aina virka-aikaan. 

Miksei näiden kurssien sisältöä voi muuttaa videomuotoiseksi niin, että ne voisi katsoa oman työpäivän jälkeen? Jos kurssiin kuuluu tehtäviä, vanhempi voisi tehdä ne itselleen sopivana aikana ja kunnan työntekijä voi sitten kommentoida niitä virka-aikaan.

Tai siirtää kurssi Teamsiin tai Google Meetsiin, tuoko läsnäolo jotain lisää oppimiseen?

Tietosuoja ja luottamuksellisuuden toteutuminen on hankala varmistaa etäyhteyksillä toimittaessa. Edellinen ehdotus vapaasta työskentelystä poistaisi vertaistapaamisten tuoman tuen, johon työskentelymuodon tutkittu vaikuttavuus osaltaan pohjaa.

Sitä saa mitä tila..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.

Ruumiillinen kuritus takaisin.

No, kun heihin ei oikein tehoa rangaistukset. Ei edes ruumillinen kuritus.

No sitten jätetään huoneeseen ilman ruokaa ja juomaa päiväksi niin eiköhän nöyrry ja opi.

Luulet vain.

Voit ottaa lapselta vaikka kaiken pois ja jättää istumaan ilman vaatteita ja ruokaa betonilattialle, eikä hän nöyrry. Oppii kyllä vihaamaan sinua.

Rangaistukset ja palkkiot eivät vaikuta näihin lapsiin. Heitä täytyy oikeasti kasvattaa. Ei taitaisi sinulta onnistua kun heti olet vain rangaistuksia jakamassa. Se ei ole kasvattamista. Se on laiskuutta.

Luulisi vaikuttavan kun ovat niin älykkäitä. Älykäs eläinkin ymmärtää syy-seuraussuhteen.

muttakun nepsy näkee siinä tilanteessa sen kasvattajan virheet. Että tähän tilanteeseen päädyttiin, koska äiti ei kuunnellut minua silloin, kun yritin selittää miksi toimin näin. Nepsylle se rangaistus on siis serausta siitä, että äiti/isä/kasvattaja toimi väärin, ei siitä, että hän teki väärin, koska ei hän tehnyt väärin.

olen itse adhd ja naapurillani on adhd lapsi. joka aamu kuulen miten lapsi herätetään karjumalla, että nyt ylös ja sitten noin 2 minuuttia ennen lähtöä karjutaan, että minähän sanoin jo puoli tuntia sitten, että vaatteet päälle ja kirjat reppuun!!!!  (tuo siis esimerkki). Tuo äiti ei tajua eikä usko, vaikka olen monta kertaa hänelle sanonut, että lapsesi kanssa aamu pitää aloittaa jo illalla, niin onnistuu. Ei- Kun äiti haluaa, että perheen arki menee siten miten äiti kokee, että se on hänelle parhaaksi (lapsesta viis, lapsen pitää osata sopeutua).

eipä siinä mitään, toki äiti saa noinkin päättää, mutta kyllä käy lasta sääliksi.

Itse olen ihan tavallinen työssäkäyvä keski-ikäinen adhd-ihminen, nykyään jo lääkityskin kunnossa. Ja silti laitan aina illalla kaiken mahdollisen vaatteista lähtien valmiiksi jos aamulla on lähtö jonnekin, koska muuten joku prosessissa pettää 100% varmasti ja myöhästyn. Eli olet täysin oikeassa ja on surullista kuulla ettei naapuri vain ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.

Ruumiillinen kuritus takaisin.

No, kun heihin ei oikein tehoa rangaistukset. Ei edes ruumillinen kuritus.

Nepsylapset ovat siis vauvan tasolla, kun eivät osaa yhdistää saatua rangaistusta tehtyyn kiellettyyn tekoon?

Ei, vaan sillä ei ole heille merkitystä.

Vain hyvillä perusteilla on heille merkitystä. Säännöt pitää pystyä perustelemaan heille. Perusteeksi ei riitä "koska minä niin sanon".

Hyvä peruste voi olla lakiin tai tieteeseen vetoaminen. Mutta niiden perusteiden on oltava totta. Jos kerran valehtelet, ei lapsi usko sinua enää koskaan.

Juurikin näin. Asiat ei mene perille, jos ne tuodaan vain "koska minä sanon!" tai "koska se nyt vain on niin" -periaatteella.  Moni meistä haluaa tietää "miksi", joku heppoinen auktroiteettiin vetoaminen ei vain toimi. Nepsyt antavat auktoriteetin, mutta vasta sen jälkeen, kun se on ansaittu ja todettu.  Nepsyillä on hyvin vahva tietellispohjainen koneisto korviensa välistä - vaikkei sitä aina voisi uskoakaan... Esimerkiksi minä tikkasin itse kerran käteeni tulleen haavan parsinneulalla ja langalla, koska halusin kokeilla, että miten se tikkaaminen käytännössä menee.   Äiti sitten kertoi illalla kotona, että lääketiede on sen verran kehittynyt nykyisin, että on erillisiä tikkauslankoja ja tikkausneuloja ja -tekniikoita. Katsottiin niitä sitten kirjasta (äiti oli alalla) ja sitten käytiin haavaa näyttämässä lääkärissä. Minua kiinnosti lääkärin kanssa keskustelu, koska lääkäri suhtautui minuun kuin kuin kokeilevaan tiedemieheen ja kyseli asiapohjalta: eikö se sattunut ja millä perusteella valtsin juuri sen ja sen neulan ja sen ja sen langan jne. Ja minä selitin. ja selitin senkin miten hallitsin kipua. Sovittiin sitten, että jatkossa kuitenkin annan lääkäreiden hoitaa tikkaamisen, tai jos haluan välttämättä itse tikata, niin tulen silti terveyskeskukseen ja pyydän lääkäriä avustajaksi. Papereihin lääkäri oli  kirjoittanut haavanhoidollisten asioiden lisäksi, että ilmeisen älykäs, itsenäinen, oma-aloitteinen ja tiedonhaluinen lapsi.

Jos joku olisi alkanut minua komennella haavan saamisen jälkeen, että "koska minä sanon!" niin olisin karannut paikalta ja mennyt mököttämään jonnekin piiloon, kun minun ei annettu määrätä itse kehoni käytöstä.

Tämän vuoksi minun nepsylapselleni tuli päiväkotiin mentyä ongelmia. Minä olin jotenkin ajatellut että tottakai lapselle selitetään mitä tehdään ja perustellaan miksi tehdään ja mulle saa toki esittää lisäkysymyksiäkin. Tehdään mitä pitää, mutta voin tosiaan perustella ensin (tai joskus samoin että "vastaan näihin kaikkiin kysymyksiin kun ollaan matkalla mutta nyt pitää lähteä kävelemään että ehditään" ja se riitti). Mutta en ollut ajatellut että ei niillä päiväkodissa tietenkään ole aikaa joka siirtymätilanteessa keskustella jokaisesta rukkasvalinnasta kun lapsia on 22. Mun moka. En tosin tiedä olisiko auttanut yhtään jos olisin yrittänyt "kouluttaa" lasta tekemään käskystä ja lähtenyt selittämään vähemmän.

Nykyään se on (erinomaisesti oppiva) koululainen jonka rutiinit pääsääntöisesti toimii ja jolla on vihko johon kirjoittaa tunnilla kaikki tarkentavat ja kyseenalaistavat kysymyksensä ettei olisi koko ajan äänessä, käy ne sitten päivän päätteeksi open tai mun kanssa läpi siltä osin kun tuntuvat vielä ajankohtaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt täällä aikaisemminkin että, mistä noita "nepsylapsia" nykyään oikein sikiääkin. Vai onko se vaan hienompi nimitys huonosti käyttäytyville lapsille, ja sen nimityksen alla voi käyttäytyä vielä huonommin.

Tätä samaa minäkin ihmettelen. Totta kai on aina ollut lapsia, joilla on ollut neuropsykologisia haasteita - heitä ei ole vain diagnosoitu asiaankuuluvalla tavalla. Se on ollut enemmänkin juuri sellaista, mitä tässäkin ketjussa on kuvailtu: vaatteet niskaan ja heitetty penska pihalle jotta voi mennä kouluun. Silti ihmettelen, miten näitä tapauksia tuntuu olevan nykyään niin paljon. Muistan itse ala-aste ajoilta (n. 20v sitten) että joku 1-2 haastavaa tapausta oli muutamalla rinnakkaisluokalla, mutta ei läheskään kaikilla luokilla. Nyt tuntuu, että lähes jokainen tuntuu olevan nepsylapsi. En tarkoita tätä mitenkään epäkunnioittavasti, ihmettelen vain mistä tämä johtuu koska kaikkia ei voida selittää sillä, ettei niitä ennen diagnosoitu niin hyvin.

Näidän parin haastavan tapauksen lisäksi niillä luokilla ja sinunkin luokallasi on todennäköisesti ollut add tai autismikirjon oppilaita. Niitä rauhallisia, tunnollisia, hyvin käyttäytyviä, jotka saivat kokeista hyviä numeroita ja keväällä ehkä stipendinkin.

Olen itse yksi niistä rauhallisista, hyvin koulussa menestyvistä lapsista.

Yllätys oli suuri kun oman lapsen autismidiagnoosin jälkeen sain kuulla itsekin olevani autisti. Lapseni on hyvin paljon samankaltainen kuin itsekin olin. Hänen suurin ongelmansa on se, että koulun hälyisyys ja meluisuus aiheuttaa kuormitusta. Se saa hänet sulkeutumaan siten, että pahimmillaan häneen ei kukaan saa mitään kontaktia. Hän on kuin kivettynyt.

En itsekään pystyisi opiskelemaan nykykoulussa yhtään sen paremmin kuin lapseni.

Tämä! Juuri se entisajan tarkkasääntöinen koulu selkeine sääntöineen oli hyvä paikka lievemmille tapauksille. Nykyaikainen avokonttori ei sovi neurotyypillisille lapsillekaan, jotka myös oireilevat keskittymiskyvyttömyydellä ja kaoottisuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisissa tilanteissa se vanhempi tarvitsisi ensin koulutusta nepsylapsen kanssa toimimiseen ennen kuin turvaudutaan täysin ulkopuoliseen kasvattajaan. Yhteiskuntakin säästäisi siinä, kun jatkossa vanhempi hoitaisi oman lapsensa heräämiset ja kouluun lähtemiset. Tarvitaan proaktiivisuutta, ei ihmeiden odottamista.

Perheneuvolassa on näitä Ihmeelliset vuodet -kursseja, sinne vaan. Toki tässäkin aletaan taas valittamaan, että kun ovat päiväaikaan ja pitäisi olla töissä. 

Onko niitä mahdollista järjestää sellaiseen aikaan, että niihin on mahdollista osallistua? Vai onko syyllistäminen ainoa 'ratkaisu'?

Kunnalliset palvelut tapahtuvat yleensä aina virka-aikaan. 

Miksei näiden kurssien sisältöä voi muuttaa videomuotoiseksi niin, että ne voisi katsoa oman työpäivän jälkeen? Jos kurssiin kuuluu tehtäviä, vanhempi voisi tehdä ne itselleen sopivana aikana ja kunnan työntekijä voi sitten kommentoida niitä virka-aikaan.

Tai siirtää kurssi Teamsiin tai Google Meetsiin, tuoko läsnäolo jotain lisää oppimiseen?

Tietosuoja ja luottamuksellisuuden toteutuminen on hankala varmistaa etäyhteyksillä toimittaessa. Edellinen ehdotus vapaasta työskentelystä poistaisi vertaistapaamisten tuoman tuen, johon työskentelymuodon tutkittu vaikuttavuus osaltaan pohjaa.

Jos ryhmä kokoontuu vetäjän virka-aikaan päivällä, ei siihenkään voi työssäkäyvä osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.

Ruumiillinen kuritus takaisin.

No, kun heihin ei oikein tehoa rangaistukset. Ei edes ruumillinen kuritus.

No sitten jätetään huoneeseen ilman ruokaa ja juomaa päiväksi niin eiköhän nöyrry ja opi.

Luulet vain.

Voit ottaa lapselta vaikka kaiken pois ja jättää istumaan ilman vaatteita ja ruokaa betonilattialle, eikä hän nöyrry. Oppii kyllä vihaamaan sinua.

Rangaistukset ja palkkiot eivät vaikuta näihin lapsiin. Heitä täytyy oikeasti kasvattaa. Ei taitaisi sinulta onnistua kun heti olet vain rangaistuksia jakamassa. Se ei ole kasvattamista. Se on laiskuutta.

Luulisi vaikuttavan kun ovat niin älykkäitä. Älykäs eläinkin ymmärtää syy-seuraussuhteen.

muttakun nepsy näkee siinä tilanteessa sen kasvattajan virheet. Että tähän tilanteeseen päädyttiin, koska äiti ei kuunnellut minua silloin, kun yritin selittää miksi toimin näin. Nepsylle se rangaistus on siis serausta siitä, että äiti/isä/kasvattaja toimi väärin, ei siitä, että hän teki väärin, koska ei hän tehnyt väärin.

olen itse adhd ja naapurillani on adhd lapsi. joka aamu kuulen miten lapsi herätetään karjumalla, että nyt ylös ja sitten noin 2 minuuttia ennen lähtöä karjutaan, että minähän sanoin jo puoli tuntia sitten, että vaatteet päälle ja kirjat reppuun!!!!  (tuo siis esimerkki). Tuo äiti ei tajua eikä usko, vaikka olen monta kertaa hänelle sanonut, että lapsesi kanssa aamu pitää aloittaa jo illalla, niin onnistuu. Ei- Kun äiti haluaa, että perheen arki menee siten miten äiti kokee, että se on hänelle parhaaksi (lapsesta viis, lapsen pitää osata sopeutua).

eipä siinä mitään, toki äiti saa noinkin päättää, mutta kyllä käy lasta sääliksi.

tuskin sitä lasta herätetään karjumalla mutta oma ei jaksa noust vaan vetelehtii sängyssä niin kauan että on taas kerran helvetillinen kiire. Sitten alkaa se hilluminen että missä on se ja se asia koska vaikka ne on laitettu reppuun edellisenä iltana. ne on menty sieltä repimään pois. Ja pipo on heitetty jonnekin lelujen sekaan, ei sen paikalle. Sitten etsitään sitä. Jos hetkeen et pysty ohjaamaan lasta alkaa täysi sekoilu. Vaatteita ei osata pukea itse (osaa oikeasti), kitistään apua, halutaankin eri vaatteet jne. Siinä vaiheessa alkaa hermo kiristää varmaan sinun naapurillasikin kun tietää taas myöhästyvänsä töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.

Ruumiillinen kuritus takaisin.

No, kun heihin ei oikein tehoa rangaistukset. Ei edes ruumillinen kuritus.

No sitten jätetään huoneeseen ilman ruokaa ja juomaa päiväksi niin eiköhän nöyrry ja opi.

Luulet vain.

Voit ottaa lapselta vaikka kaiken pois ja jättää istumaan ilman vaatteita ja ruokaa betonilattialle, eikä hän nöyrry. Oppii kyllä vihaamaan sinua.

Rangaistukset ja palkkiot eivät vaikuta näihin lapsiin. Heitä täytyy oikeasti kasvattaa. Ei taitaisi sinulta onnistua kun heti olet vain rangaistuksia jakamassa. Se ei ole kasvattamista. Se on laiskuutta.

Luulisi vaikuttavan kun ovat niin älykkäitä. Älykäs eläinkin ymmärtää syy-seuraussuhteen.

muttakun nepsy näkee siinä tilanteessa sen kasvattajan virheet. Että tähän tilanteeseen päädyttiin, koska äiti ei kuunnellut minua silloin, kun yritin selittää miksi toimin näin. Nepsylle se rangaistus on siis serausta siitä, että äiti/isä/kasvattaja toimi väärin, ei siitä, että hän teki väärin, koska ei hän tehnyt väärin.

olen itse adhd ja naapurillani on adhd lapsi. joka aamu kuulen miten lapsi herätetään karjumalla, että nyt ylös ja sitten noin 2 minuuttia ennen lähtöä karjutaan, että minähän sanoin jo puoli tuntia sitten, että vaatteet päälle ja kirjat reppuun!!!!  (tuo siis esimerkki). Tuo äiti ei tajua eikä usko, vaikka olen monta kertaa hänelle sanonut, että lapsesi kanssa aamu pitää aloittaa jo illalla, niin onnistuu. Ei- Kun äiti haluaa, että perheen arki menee siten miten äiti kokee, että se on hänelle parhaaksi (lapsesta viis, lapsen pitää osata sopeutua).

eipä siinä mitään, toki äiti saa noinkin päättää, mutta kyllä käy lasta sääliksi.

tuskin sitä lasta herätetään karjumalla mutta oma ei jaksa noust vaan vetelehtii sängyssä niin kauan että on taas kerran helvetillinen kiire. Sitten alkaa se hilluminen että missä on se ja se asia koska vaikka ne on laitettu reppuun edellisenä iltana. ne on menty sieltä repimään pois. Ja pipo on heitetty jonnekin lelujen sekaan, ei sen paikalle. Sitten etsitään sitä. Jos hetkeen et pysty ohjaamaan lasta alkaa täysi sekoilu. Vaatteita ei osata pukea itse (osaa oikeasti), kitistään apua, halutaankin eri vaatteet jne. Siinä vaiheessa alkaa hermo kiristää varmaan sinun naapurillasikin kun tietää taas myöhästyvänsä töistä.

vanhemman tehtävä on varmistaa se, että reppu on illalla valmis. Jos nepsy repii tavarat pois repusta, niin vanhempi varmistaa, että ne laitetaan sinne takaisin. Jos ei jaksa nousta aamulla ylös, niin sitten aletaan mennä aikaisemmin nukkumaan. Kun kaikki on tehty illalla valmiiksi, ei haittaa. jos lapsi haluaakin torkkua vielä 15 minuuttia.  Tuossa on kyse rutiinista ja siitä, että kun samaa rutiinia toistetaan tarpeeksi monta kertaa, niin aivot alkavat automaattisesti toistaa sitä. Siksi joukossamme on myös aikuisia nepsyjä, joille ei aikaiset aamut ole ongelma (koska on opeteltu rutiini ja sitä sitten toistetaan). lapsella rutiinit on vielä erityisen tärkeitä, koska aivot ovat kehittymässä. Se tekee hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.

Ruumiillinen kuritus takaisin.

No, kun heihin ei oikein tehoa rangaistukset. Ei edes ruumillinen kuritus.

No sitten jätetään huoneeseen ilman ruokaa ja juomaa päiväksi niin eiköhän nöyrry ja opi.

Luulet vain.

Voit ottaa lapselta vaikka kaiken pois ja jättää istumaan ilman vaatteita ja ruokaa betonilattialle, eikä hän nöyrry. Oppii kyllä vihaamaan sinua.

Rangaistukset ja palkkiot eivät vaikuta näihin lapsiin. Heitä täytyy oikeasti kasvattaa. Ei taitaisi sinulta onnistua kun heti olet vain rangaistuksia jakamassa. Se ei ole kasvattamista. Se on laiskuutta.

Luulisi vaikuttavan kun ovat niin älykkäitä. Älykäs eläinkin ymmärtää syy-seuraussuhteen.

muttakun nepsy näkee siinä tilanteessa sen kasvattajan virheet. Että tähän tilanteeseen päädyttiin, koska äiti ei kuunnellut minua silloin, kun yritin selittää miksi toimin näin. Nepsylle se rangaistus on siis serausta siitä, että äiti/isä/kasvattaja toimi väärin, ei siitä, että hän teki väärin, koska ei hän tehnyt väärin.

olen itse adhd ja naapurillani on adhd lapsi. joka aamu kuulen miten lapsi herätetään karjumalla, että nyt ylös ja sitten noin 2 minuuttia ennen lähtöä karjutaan, että minähän sanoin jo puoli tuntia sitten, että vaatteet päälle ja kirjat reppuun!!!!  (tuo siis esimerkki). Tuo äiti ei tajua eikä usko, vaikka olen monta kertaa hänelle sanonut, että lapsesi kanssa aamu pitää aloittaa jo illalla, niin onnistuu. Ei- Kun äiti haluaa, että perheen arki menee siten miten äiti kokee, että se on hänelle parhaaksi (lapsesta viis, lapsen pitää osata sopeutua).

eipä siinä mitään, toki äiti saa noinkin päättää, mutta kyllä käy lasta sääliksi.

tuskin sitä lasta herätetään karjumalla mutta oma ei jaksa noust vaan vetelehtii sängyssä niin kauan että on taas kerran helvetillinen kiire. Sitten alkaa se hilluminen että missä on se ja se asia koska vaikka ne on laitettu reppuun edellisenä iltana. ne on menty sieltä repimään pois. Ja pipo on heitetty jonnekin lelujen sekaan, ei sen paikalle. Sitten etsitään sitä. Jos hetkeen et pysty ohjaamaan lasta alkaa täysi sekoilu. Vaatteita ei osata pukea itse (osaa oikeasti), kitistään apua, halutaankin eri vaatteet jne. Siinä vaiheessa alkaa hermo kiristää varmaan sinun naapurillasikin kun tietää taas myöhästyvänsä töistä.

vanhemman tehtävä on varmistaa se, että reppu on illalla valmis. Jos nepsy repii tavarat pois repusta, niin vanhempi varmistaa, että ne laitetaan sinne takaisin. Jos ei jaksa nousta aamulla ylös, niin sitten aletaan mennä aikaisemmin nukkumaan. Kun kaikki on tehty illalla valmiiksi, ei haittaa. jos lapsi haluaakin torkkua vielä 15 minuuttia.  Tuossa on kyse rutiinista ja siitä, että kun samaa rutiinia toistetaan tarpeeksi monta kertaa, niin aivot alkavat automaattisesti toistaa sitä. Siksi joukossamme on myös aikuisia nepsyjä, joille ei aikaiset aamut ole ongelma (koska on opeteltu rutiini ja sitä sitten toistetaan). lapsella rutiinit on vielä erityisen tärkeitä, koska aivot ovat kehittymässä. Se tekee hyvää. 

Hyvä jos sinä olet ns. täydellinen, mutta iltaisin yleensä klo 20 jälkeen olen itse niin loppu etten jaksa enää kuin maata. Jos sen jälkeen reppua kaivellaan (niin kuin usein tehdään) niin mä en yksinkertaisesti jaksa enää pakata sitä ja alkaa etsiä minne kurahanskat/whatever on taas heitetty. Mulla myös lapset niin pieniä, että samaa unilelua käytetään sekä kotona että tarhassa. Ai myöskään ole ihan helppoa saada lapsi nukahtamaan 15 min aikaisemmin. Voi sitä yrittää sänkyyn laittaa, mutta se ei takaa nukahtamista. En mä nyt tajua tota rutiinia, olen itse tosi väsynyt ja pahatuulinen aamuisin, vaikka olen 35 vuotta noussut joka aamu ylös samalla tavalla. 

Minä olin kaumis, fiksu nuori tyttö.

Sitten isä a.mpui itsensä.

Äiti toi meille uuden iskän.

Meitä lyöriin ja pidettiinn nälässä.

Oma sinnikkyys auttoi opinnot läpu.

Muurin asumaan yksin 16 vuotiaana.

Mitä v.ammaisiä nämä nepsyr ovat?

Rakastetaanko niitä?

Minua ei rakastwttu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä tukitoimia "tarjotessa" ei tunnuta koskaan aidosti miettivän, mikä lisää perheen kuormitusta ja mikä sitä vähentää? Tuntuu, että "avun" määrääminen on pelkkää sokkona räiskimistä. Esim meille tarjottu apua iltapuuhiin, vaikka ne ei ole meillä ongelma. Mutta kun joku vieras meillä koskaan käymätön pm päättänyt että ne on, niin silloin pitää tulla jonkun niitä patsastelemaan.

Oikeasti lapsi tarvitsisi lääkäriä, psykologia, nepsykuntoutusta ja todennäköisesti lääkitystä. Vanhemmat tämän sirkuksen jälkeen terapiaa. Näiden kanssa saakin sitten tapella että mikään etenee eikä siltikään välttämättä apua tule.

Hyvä kommentti. Asperger-pojalleni ehdotettiin ryhmäterapiaa, koska Aspergereilla on usein ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä. No, poikani sosiaaliset taidot ovat ihan ok, ongelma oli kuormittuminen. Terapia olisi ollut jo valmiiksi liian pitkän koulupäivän jälkeen. Ihan kuin siellä koulussa 5-7 tunnissa ei olisi ollut tekemisissä muiden kanssa, ja siinä terapiaryhmässä olisi ehkä ollut tuolta osin se "normaalein" lapsi eli mitäpä olisi oppinut? Pyysin kouluun lyhennetyt koulupäivät ja se auttoi todella paljon. Ei sillä, kiva tietysti, että on mahdollisuuksia terapiaan, mutta ei niitä tosiaan mitenkään erityisesti kohdenneta niille lapsille, jotka niistä eniten hyötyisivät. Noita lyhennettyjä koulupäiviä ei ehdottanut kukaan. Sattumalta kuulin, että ihan muusta syystä koulu on järjestänyt hyvinkin erikoisia opiskelutapoja oppilaille, joten päätin itse ehdottaa palaverissa. Ihan siitä silkasta väsymyksestäkään ei juuri ollut puhetta neurologin, psykiatrin tms. kanssa, vasta Paula Tillin kirjoittama kirja havahdutti tajuamaan, että poika on täysin uupunut. Psykiatrin vastaanotolla ei suostunut sanomaan juuri muuta kuin että "mua vain väsyttää hirveästi" ja siitä vedettiin johtopäätöksiä ehkä masennuksesta. Tillin kirjan myötä vasta tajusin, että poika tarkoitti tasan sitä mitä sanoi :( Siihen väsymykseen ei auttanut mikään nukkuminen tms., se johtui yksinkertaisesti koulun hulinasta. Kun kuormitus väheni, kaikki oireet alkoivat helpottaa.