Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea
Deittimaailmasta on tullut karu, kun on 30+. Tuntuu, että paras jako noin omanikäisistä vakavasti otettavista kumppaneista on jo tehty ja kolmekymppisistä on pitkälle jäänyt jäljelle ikuista nuoruutta eläviä, sitoutumiskammoisia, teinityttöjen perään haikailevia miehiä tai jo eronneita pienten lasten isiä.
Välillä parisuhteissa olevat kaverit tsemppaavat puhuen omista sinkkuvuosistaan, mutta todellisuudessa heidän sinkkuvuotensa ovat olleet vähän päälle parikymppisenä eivätkä paineet ole samanlaisia kuin kolmekymppisellä. Minulle on alkanut esimerkiksi tulla salaa surullinen ole, kun kuulen ystävien raskausuutisia, sillä haluaisin itsekin jo lapsia, mutta parisuhteen muodostaminen on hankalaa.
Millaisia kokemuksia deittailusta muilla kolmekymppisillä on? Kiinnostaisi kuulla myös miesten näkökulmasta.
Kommentit (916)
Hopi hopi nyt pois somesta ja äänestämään, vielä ehtii :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se deittailu totta kai vaikeutuu kun ikä alkaa kolmosella kakkosen sijaan. Mutta kannattaa muistaa että parinhaku edellyttää myös omaa aktiivisuutta:
olen tavannut useita sinkkuja jotka valittavat kuinka ei millään löydy kumppania. Sitten kun kysyy mitä ovat itse tehneet asian eteen, niin kuuluu pelkästään heinäsirkkojen ääntä.
Jos olet viimeisen neljän viikon aikana lähestynyt 0 kertaa vastakkaista sukupuolta, niin käytännössä sinkkuus on silloin ihan oma valintasi.
Mihin perustuu tämä että deittailu vaikeutuu kun ikä alkaa 3?
Ehkä siinä viitataan siihen, että moni tapaa opiskellessaan enemmän uusia ihmisiä luonnollisesti niissä piireissä ja mahdollisesti sen kumppaninkin ja on kolmekymppisenä varattu.
Tottakai kolmekymppisillä voi olla vilkas seuraelämä ja harrastuksia, joissa tapaa muita. Ehkä baareissa luuhaaminen ja sitä kautta tutustuminen vähenee. Deittailu menee enemmän appien varaan, jos liikkuu vain töissä ja omassa kaveriporukassa, ja deittailusta tulee tarkoitushakuisempaa. Nuorena tuntui, että niitä mielenkiintoisia ihmisiä vain tupsahteli jostain itse niin paljoa etsimättä.
Aika surkea stereotypia voi olla kolmekymppisen naisen oletettu vauvakuumeilu, jonka takia jotkut miehet haluavat kiertää kaukaa, mutta se ehkä tosiaan on urbaani legenda. EriEihän se vauvakuume mitään haittaa, jos mies itse haluaa lapsia myös. Toki sitten varmasti kuka tahansa haluaa kiertää kaukaa, jos ei itse halua lapsia ja toinen haluaa.
Ei tietenkään haittaa, niinhän sen pitäisi olla, että samoilla tulevaisuuden haaveilla varustetut pariutuvat ja rakentavat yhteistä elämää. Joskus vaan kuullut vitsailuna, että ei kannata ko. ikäisen naisen kanssa olla, kun sillä biologinen kello tikittää ja jos ei vielä tikitä, niin kohta kyllä. Ei sitten tietoa paljonko totuuspohjaa oikeasta ajattelutavasta noissa heitoissa on takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se deittailu totta kai vaikeutuu kun ikä alkaa kolmosella kakkosen sijaan. Mutta kannattaa muistaa että parinhaku edellyttää myös omaa aktiivisuutta:
olen tavannut useita sinkkuja jotka valittavat kuinka ei millään löydy kumppania. Sitten kun kysyy mitä ovat itse tehneet asian eteen, niin kuuluu pelkästään heinäsirkkojen ääntä.
Jos olet viimeisen neljän viikon aikana lähestynyt 0 kertaa vastakkaista sukupuolta, niin käytännössä sinkkuus on silloin ihan oma valintasi.
Mihin perustuu tämä että deittailu vaikeutuu kun ikä alkaa 3?
Ehkä siinä viitataan siihen, että moni tapaa opiskellessaan enemmän uusia ihmisiä luonnollisesti niissä piireissä ja mahdollisesti sen kumppaninkin ja on kolmekymppisenä varattu.
Tottakai kolmekymppisillä voi olla vilkas seuraelämä ja harrastuksia, joissa tapaa muita. Ehkä baareissa luuhaaminen ja sitä kautta tutustuminen vähenee. Deittailu menee enemmän appien varaan, jos liikkuu vain töissä ja omassa kaveriporukassa, ja deittailusta tulee tarkoitushakuisempaa. Nuorena tuntui, että niitä mielenkiintoisia ihmisiä vain tupsahteli jostain itse niin paljoa etsimättä.
Aika surkea stereotypia voi olla kolmekymppisen naisen oletettu vauvakuumeilu, jonka takia jotkut miehet haluavat kiertää kaukaa, mutta se ehkä tosiaan on urbaani legenda. EriEihän se vauvakuume mitään haittaa, jos mies itse haluaa lapsia myös. Toki sitten varmasti kuka tahansa haluaa kiertää kaukaa, jos ei itse halua lapsia ja toinen haluaa.
Ei tietenkään haittaa, niinhän sen pitäisi olla, että samoilla tulevaisuuden haaveilla varustetut pariutuvat ja rakentavat yhteistä elämää. Joskus vaan kuullut vitsailuna, että ei kannata ko. ikäisen naisen kanssa olla, kun sillä biologinen kello tikittää ja jos ei vielä tikitä, niin kohta kyllä. Ei sitten tietoa paljonko totuuspohjaa oikeasta ajattelutavasta noissa heitoissa on takana.
Niin no on selvä, että jos joku mies tuollaista pohtii, niin ei varmaan itse halua lapsia. Silloin on ihan hyvä, että ei kuluta naisen aikaa. Toki moni mies jää seksin toivossa roikkumaan siitä huolimatta ja pahimmassa tapauksessa esittää haluavansa lasta. Näitäkin valitettavasti on.
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se deittailu totta kai vaikeutuu kun ikä alkaa kolmosella kakkosen sijaan. Mutta kannattaa muistaa että parinhaku edellyttää myös omaa aktiivisuutta:
olen tavannut useita sinkkuja jotka valittavat kuinka ei millään löydy kumppania. Sitten kun kysyy mitä ovat itse tehneet asian eteen, niin kuuluu pelkästään heinäsirkkojen ääntä.
Jos olet viimeisen neljän viikon aikana lähestynyt 0 kertaa vastakkaista sukupuolta, niin käytännössä sinkkuus on silloin ihan oma valintasi.
Mihin perustuu tämä että deittailu vaikeutuu kun ikä alkaa 3?
Ehkä siinä viitataan siihen, että moni tapaa opiskellessaan enemmän uusia ihmisiä luonnollisesti niissä piireissä ja mahdollisesti sen kumppaninkin ja on kolmekymppisenä varattu.
Tottakai kolmekymppisillä voi olla vilkas seuraelämä ja harrastuksia, joissa tapaa muita. Ehkä baareissa luuhaaminen ja sitä kautta tutustuminen vähenee. Deittailu menee enemmän appien varaan, jos liikkuu vain töissä ja omassa kaveriporukassa, ja deittailusta tulee tarkoitushakuisempaa. Nuorena tuntui, että niitä mielenkiintoisia ihmisiä vain tupsahteli jostain itse niin paljoa etsimättä.
Aika surkea stereotypia voi olla kolmekymppisen naisen oletettu vauvakuumeilu, jonka takia jotkut miehet haluavat kiertää kaukaa, mutta se ehkä tosiaan on urbaani legenda. Eri
Kyllä ne sinkkumiehetkin monet haluaa lapsia! Outo ajatus, että vain naisilla on se iänikuinen vauvakuume.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ja miehet on siinä mielessä eriarvoisessa asemassa perheen perustamisen suhteen, että miehillä ei varsinaisesti ole mikään kiire asian kanssa. He saattaa ajatella, että ehtiihän sitä vanhemmallakin iällä. Kun taas naisilla se biologinen kello valitettavasti lakkaa tikittämästä siellä 30-40 v. paikkeilla.
Periaatteessa joo, voihan haluttu mies näin ajatella ja toimia. Tilastollisesti käytännössä pariudutaan suht samanikäisen naisen kanssa. Eli varsin monelle miehelle loppujen lopuksi on kiire sen naisen kiireen kautta.
Ei kannata laskea sen varaan, että löytää nuoremman naisen perhettä perustamaan.
Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuon väitteen kanssa että mukava ihminen löytää aina kumppanin. Miehet tuntuvat painottavan ulkonäköä aivan liikaa eivätkä sen takia onnistu löytämään kumppania tai ainakaan sopivaa sellaista.
Katsokaapa tuolla kulkiessa, että minkänäköisillä ihmisillä on kumppani siinä vierellä. Ihan kaikennäköisillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuon väitteen kanssa että mukava ihminen löytää aina kumppanin. Miehet tuntuvat painottavan ulkonäköä aivan liikaa eivätkä sen takia onnistu löytämään kumppania tai ainakaan sopivaa sellaista.
Katsokaapa tuolla kulkiessa, että minkänäköisillä ihmisillä on kumppani siinä vierellä. Ihan kaikennäköisillä!
Nainen tarkoittikin niiden miesten painottavan ulkonäköä ihan liikaa, jotka hän laskee miehiksi. Sama toisinpäinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se deittailu totta kai vaikeutuu kun ikä alkaa kolmosella kakkosen sijaan. Mutta kannattaa muistaa että parinhaku edellyttää myös omaa aktiivisuutta:
olen tavannut useita sinkkuja jotka valittavat kuinka ei millään löydy kumppania. Sitten kun kysyy mitä ovat itse tehneet asian eteen, niin kuuluu pelkästään heinäsirkkojen ääntä.
Jos olet viimeisen neljän viikon aikana lähestynyt 0 kertaa vastakkaista sukupuolta, niin käytännössä sinkkuus on silloin ihan oma valintasi.
Mihin perustuu tämä että deittailu vaikeutuu kun ikä alkaa 3?
Ehkä siinä viitataan siihen, että moni tapaa opiskellessaan enemmän uusia ihmisiä luonnollisesti niissä piireissä ja mahdollisesti sen kumppaninkin ja on kolmekymppisenä varattu.
Tottakai kolmekymppisillä voi olla vilkas seuraelämä ja harrastuksia, joissa tapaa muita. Ehkä baareissa luuhaaminen ja sitä kautta tutustuminen vähenee. Deittailu menee enemmän appien varaan, jos liikkuu vain töissä ja omassa kaveriporukassa, ja deittailusta tulee tarkoitushakuisempaa. Nuorena tuntui, että niitä mielenkiintoisia ihmisiä vain tupsahteli jostain itse niin paljoa etsimättä.
Aika surkea stereotypia voi olla kolmekymppisen naisen oletettu vauvakuumeilu, jonka takia jotkut miehet haluavat kiertää kaukaa, mutta se ehkä tosiaan on urbaani legenda. EriEihän se vauvakuume mitään haittaa, jos mies itse haluaa lapsia myös. Toki sitten varmasti kuka tahansa haluaa kiertää kaukaa, jos ei itse halua lapsia ja toinen haluaa.
Ei tietenkään haittaa, niinhän sen pitäisi olla, että samoilla tulevaisuuden haaveilla varustetut pariutuvat ja rakentavat yhteistä elämää. Joskus vaan kuullut vitsailuna, että ei kannata ko. ikäisen naisen kanssa olla, kun sillä biologinen kello tikittää ja jos ei vielä tikitä, niin kohta kyllä. Ei sitten tietoa paljonko totuuspohjaa oikeasta ajattelutavasta noissa heitoissa on takana.
Niin no on selvä, että jos joku mies tuollaista pohtii, niin ei varmaan itse halua lapsia. Silloin on ihan hyvä, että ei kuluta naisen aikaa. Toki moni mies jää seksin toivossa roikkumaan siitä huolimatta ja pahimmassa tapauksessa esittää haluavansa lasta. Näitäkin valitettavasti on.
Jep, se onkin totaalisen karua, jos pari on ollut vuosia yhdessä ja mies vaan vetkuttaa ja vetkuttaa ja valehtelee, kunnes lopulta saa kakaistua totuuden ulos ja naisella alkaa olla jo hiekka tiimalasista loppumassa sen lastensaannin kanssa. Toki suivaannuttaa tuollainen lyhyemmissäkin suhteissa, kun aikaa on mennyt hukkaan. Kyseessä kuitenkin niin iso asia, että oli se kanta kumpi vaan, pitäisi olla rehellinen ja ymmärtää miksi se on tärkeää.
Olen huomannut saman kuin AP. Raamikkailla koulutetuilla miehillä on tässä iässä jo ekat lapset. Deittisovelluksissa pyörii panomiehiä (=mieslapsia), kummajaisia joille käy mikä tahansa naisoletettu, sekä miehiä jotka yrittävät 10 vuotta nuorempia koska niitä on "tarjolla" (ainakin kuvia!).
Moni 30+ mies on jo rupsahtanut ja setääntynyt, hygienia on retuperällä. Etenkin suun terveys haiskahtaa kun ilmeisesti hammaslanka on monelle miehelle vieras käsite. Nuorempana hampaita voi vielä laiminlyödä. Ruokavaliota myös kun metabolia toimii. 30+ tämä kaikki lävähtää miesten silmille. Tai... itseasiassa ei lävähdä, sillä miehet eivät ole tottuneet pitämään huolta ulkonäöstään (panomiehiä lukuunottamatta). He luulevat edelleen pärjäävänsä samoilla seteillä.
Naiset puolestaan ovat tottuneita pitämään huolta kauneudestaan, repimään karvoja, meikkaamaan, värjäämään hiuksia, laihduttamaan ja pitämään huolta tyylistään, sillä sitä on heille pienestä asti toitotettu.
Tästä syystä deittailu 30+ on hirveää. Mitään rassukkaa en huoli joten olen miettinyt myös itsellistä äitiyttä.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä tuon väitteen kanssa että mukava ihminen löytää aina kumppanin. Miehet tuntuvat painottavan ulkonäköä aivan liikaa eivätkä sen takia onnistu löytämään kumppania tai ainakaan sopivaa sellaista.
Niin ne komeat ulkonäköönsä panostavat miehet, joita naiset haluavat. Paljon on myös miehiä, joille ulkonäkö (oma ja muiden) on toissijaista, mutta näitä naiset eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se deittailu totta kai vaikeutuu kun ikä alkaa kolmosella kakkosen sijaan. Mutta kannattaa muistaa että parinhaku edellyttää myös omaa aktiivisuutta:
olen tavannut useita sinkkuja jotka valittavat kuinka ei millään löydy kumppania. Sitten kun kysyy mitä ovat itse tehneet asian eteen, niin kuuluu pelkästään heinäsirkkojen ääntä.
Jos olet viimeisen neljän viikon aikana lähestynyt 0 kertaa vastakkaista sukupuolta, niin käytännössä sinkkuus on silloin ihan oma valintasi.
Mihin perustuu tämä että deittailu vaikeutuu kun ikä alkaa 3?
Ehkä siinä viitataan siihen, että moni tapaa opiskellessaan enemmän uusia ihmisiä luonnollisesti niissä piireissä ja mahdollisesti sen kumppaninkin ja on kolmekymppisenä varattu.
Tottakai kolmekymppisillä voi olla vilkas seuraelämä ja harrastuksia, joissa tapaa muita. Ehkä baareissa luuhaaminen ja sitä kautta tutustuminen vähenee. Deittailu menee enemmän appien varaan, jos liikkuu vain töissä ja omassa kaveriporukassa, ja deittailusta tulee tarkoitushakuisempaa. Nuorena tuntui, että niitä mielenkiintoisia ihmisiä vain tupsahteli jostain itse niin paljoa etsimättä.
Aika surkea stereotypia voi olla kolmekymppisen naisen oletettu vauvakuumeilu, jonka takia jotkut miehet haluavat kiertää kaukaa, mutta se ehkä tosiaan on urbaani legenda. EriEihän se vauvakuume mitään haittaa, jos mies itse haluaa lapsia myös. Toki sitten varmasti kuka tahansa haluaa kiertää kaukaa, jos ei itse halua lapsia ja toinen haluaa.
Ei tietenkään haittaa, niinhän sen pitäisi olla, että samoilla tulevaisuuden haaveilla varustetut pariutuvat ja rakentavat yhteistä elämää. Joskus vaan kuullut vitsailuna, että ei kannata ko. ikäisen naisen kanssa olla, kun sillä biologinen kello tikittää ja jos ei vielä tikitä, niin kohta kyllä. Ei sitten tietoa paljonko totuuspohjaa oikeasta ajattelutavasta noissa heitoissa on takana.
Niin no on selvä, että jos joku mies tuollaista pohtii, niin ei varmaan itse halua lapsia. Silloin on ihan hyvä, että ei kuluta naisen aikaa. Toki moni mies jää seksin toivossa roikkumaan siitä huolimatta ja pahimmassa tapauksessa esittää haluavansa lasta. Näitäkin valitettavasti on.
Jep, se onkin totaalisen karua, jos pari on ollut vuosia yhdessä ja mies vaan vetkuttaa ja vetkuttaa ja valehtelee, kunnes lopulta saa kakaistua totuuden ulos ja naisella alkaa olla jo hiekka tiimalasista loppumassa sen lastensaannin kanssa. Toki suivaannuttaa tuollainen lyhyemmissäkin suhteissa, kun aikaa on mennyt hukkaan. Kyseessä kuitenkin niin iso asia, että oli se kanta kumpi vaan, pitäisi olla rehellinen ja ymmärtää miksi se on tärkeää.
Minun 30v sinkkuuden syy on juuri 2 vetkuttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se deittailu totta kai vaikeutuu kun ikä alkaa kolmosella kakkosen sijaan. Mutta kannattaa muistaa että parinhaku edellyttää myös omaa aktiivisuutta:
olen tavannut useita sinkkuja jotka valittavat kuinka ei millään löydy kumppania. Sitten kun kysyy mitä ovat itse tehneet asian eteen, niin kuuluu pelkästään heinäsirkkojen ääntä.
Jos olet viimeisen neljän viikon aikana lähestynyt 0 kertaa vastakkaista sukupuolta, niin käytännössä sinkkuus on silloin ihan oma valintasi.
Mihin perustuu tämä että deittailu vaikeutuu kun ikä alkaa 3?
Ehkä siinä viitataan siihen, että moni tapaa opiskellessaan enemmän uusia ihmisiä luonnollisesti niissä piireissä ja mahdollisesti sen kumppaninkin ja on kolmekymppisenä varattu.
Tottakai kolmekymppisillä voi olla vilkas seuraelämä ja harrastuksia, joissa tapaa muita. Ehkä baareissa luuhaaminen ja sitä kautta tutustuminen vähenee. Deittailu menee enemmän appien varaan, jos liikkuu vain töissä ja omassa kaveriporukassa, ja deittailusta tulee tarkoitushakuisempaa. Nuorena tuntui, että niitä mielenkiintoisia ihmisiä vain tupsahteli jostain itse niin paljoa etsimättä.
Aika surkea stereotypia voi olla kolmekymppisen naisen oletettu vauvakuumeilu, jonka takia jotkut miehet haluavat kiertää kaukaa, mutta se ehkä tosiaan on urbaani legenda. EriKyllä ne sinkkumiehetkin monet haluaa lapsia! Outo ajatus, että vain naisilla on se iänikuinen vauvakuume.
Huomattu on ja haittaa deittailua.
-velanainen
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman kuin AP. Raamikkailla koulutetuilla miehillä on tässä iässä jo ekat lapset. Deittisovelluksissa pyörii panomiehiä (=mieslapsia), kummajaisia joille käy mikä tahansa naisoletettu, sekä miehiä jotka yrittävät 10 vuotta nuorempia koska niitä on "tarjolla" (ainakin kuvia!).
Moni 30+ mies on jo rupsahtanut ja setääntynyt, hygienia on retuperällä. Etenkin suun terveys haiskahtaa kun ilmeisesti hammaslanka on monelle miehelle vieras käsite. Nuorempana hampaita voi vielä laiminlyödä. Ruokavaliota myös kun metabolia toimii. 30+ tämä kaikki lävähtää miesten silmille. Tai... itseasiassa ei lävähdä, sillä miehet eivät ole tottuneet pitämään huolta ulkonäöstään (panomiehiä lukuunottamatta). He luulevat edelleen pärjäävänsä samoilla seteillä.
Naiset puolestaan ovat tottuneita pitämään huolta kauneudestaan, repimään karvoja, meikkaamaan, värjäämään hiuksia, laihduttamaan ja pitämään huolta tyylistään, sillä sitä on heille pienestä asti toitotettu.
Tästä syystä deittailu 30+ on hirveää. Mitään rassukkaa en huoli joten olen miettinyt myös itsellistä äitiyttä.
N33
Vai ylläpitää kauneutta, salli mun nauraa! Suonikohjuiset tikkujalat, pallomaha ja värikypärältä näyttävät hiukset on sitä kolmikymppisten kauneutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma lienee siitä, että oletatte deittisovelluksesta löytyvän "kunnon" ihmisiä.
Itse olisin monelle se (mies) yksisarvinen: n. 30v, päihteetön, huumorintajuinen, urheilullinen, korkeakoulutettu, rehellinen, luotettava ja hyvässä työssä oleva. Kaiken kaikkiaan olen minusta kuitenkin erittäin tavallinen jalat maassa oleva suomalainen mies ilman mitään pimeitä puolia.
Olin kerran huonossa suhteessa, enkä nyt uskalla haikailla edes uutta. Kuitenkaan, jos yrittäisin, en varmasti ainakaan deittipalveluista olettaisi löytyvän itselleni sopivaa seuraa. Kokeilematta arvioni on, että ne ovat eräänlaisia parisuhdemaailman roskapönttöjä, joista helmen löytämiseen on 0.0001% mahdollisuus.
Voimia kaikille teille, kyllä te kohtaatte sen mussukkanne vielä!
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman kuin AP. Raamikkailla koulutetuilla miehillä on tässä iässä jo ekat lapset. Deittisovelluksissa pyörii panomiehiä (=mieslapsia), kummajaisia joille käy mikä tahansa naisoletettu, sekä miehiä jotka yrittävät 10 vuotta nuorempia koska niitä on "tarjolla" (ainakin kuvia!).
Moni 30+ mies on jo rupsahtanut ja setääntynyt, hygienia on retuperällä. Etenkin suun terveys haiskahtaa kun ilmeisesti hammaslanka on monelle miehelle vieras käsite. Nuorempana hampaita voi vielä laiminlyödä. Ruokavaliota myös kun metabolia toimii. 30+ tämä kaikki lävähtää miesten silmille. Tai... itseasiassa ei lävähdä, sillä miehet eivät ole tottuneet pitämään huolta ulkonäöstään (panomiehiä lukuunottamatta). He luulevat edelleen pärjäävänsä samoilla seteillä.
Naiset puolestaan ovat tottuneita pitämään huolta kauneudestaan, repimään karvoja, meikkaamaan, värjäämään hiuksia, laihduttamaan ja pitämään huolta tyylistään, sillä sitä on heille pienestä asti toitotettu.
Tästä syystä deittailu 30+ on hirveää. Mitään rassukkaa en huoli joten olen miettinyt myös itsellistä äitiyttä.
N33
Sinulla on +30-vuotiaiden naiseudesta ihan järkyttävän suuret kuvitelmat. Tule hyvä ihminen alas jo sieltä pilvilinnoista, et ole enää 23-vuotias.
+30 helmi etsii +30 kultahippua tinderistä? Just.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman kuin AP. Raamikkailla koulutetuilla miehillä on tässä iässä jo ekat lapset. Deittisovelluksissa pyörii panomiehiä (=mieslapsia), kummajaisia joille käy mikä tahansa naisoletettu, sekä miehiä jotka yrittävät 10 vuotta nuorempia koska niitä on "tarjolla" (ainakin kuvia!).
Moni 30+ mies on jo rupsahtanut ja setääntynyt, hygienia on retuperällä. Etenkin suun terveys haiskahtaa kun ilmeisesti hammaslanka on monelle miehelle vieras käsite. Nuorempana hampaita voi vielä laiminlyödä. Ruokavaliota myös kun metabolia toimii. 30+ tämä kaikki lävähtää miesten silmille. Tai... itseasiassa ei lävähdä, sillä miehet eivät ole tottuneet pitämään huolta ulkonäöstään (panomiehiä lukuunottamatta). He luulevat edelleen pärjäävänsä samoilla seteillä.
Naiset puolestaan ovat tottuneita pitämään huolta kauneudestaan, repimään karvoja, meikkaamaan, värjäämään hiuksia, laihduttamaan ja pitämään huolta tyylistään, sillä sitä on heille pienestä asti toitotettu.
Tästä syystä deittailu 30+ on hirveää. Mitään rassukkaa en huoli joten olen miettinyt myös itsellistä äitiyttä.
N33
Kyllä jokainen normaali ihminen osaa huolehtia hygieniasta. Tietenkään ei tarvitse mitään haisulia huolia, mutta aikamoista yleistystä.
Kuten myös se, että kaikki 30+ naiset lankkaisi ja nyppisi itseään tuohon malliin.
Oletko itse pinnallinen?
En millään usko, että tähän keskusteluun kirjoittelee 30+ naiset. Kuulostaa korkeintaan kaksvitosilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.
Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.
Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.
Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.
Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.
Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.
Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.
Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:
Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa.
Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.
"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."
Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.
Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?
Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.
Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.
Tämä on jotenkin uskomatonta, että täällä naiset puhuvat jostain miesten pinnallisuudesta samalla, kun omat kriteerit ovat takuuvarmasti miehen ulkonäössä. Varsinkin, jos muka on niin kaunis, että täytyy rumentaa itseään sinkkuna. Mikä nyt on ihan puuta heinää ja keksittyä satua.
Se tässä ketjussa aiemmin esitetty "jos et löydä hyvää miestä, niin tee itsestäsi rumempi, se auttaa löytämään hyvän miehen" vinkki oli kyllä jopa vauva palstan mittakaavalla jotain aivan sekopäistä 😀
Eihän se vauvakuume mitään haittaa, jos mies itse haluaa lapsia myös. Toki sitten varmasti kuka tahansa haluaa kiertää kaukaa, jos ei itse halua lapsia ja toinen haluaa.