Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi keskiluokka tai hyväosainen ei saisi hyötyä hyvinvointivaltiosta mitenkään?
31.03.2023 |
Pelkkää maksajan roolia tarjotaan. Lapsilisiä uhataan jatkuvasti viedä, jopa työterveydenhuollon poistamista puhutaan. Eikö hyvinvointivaltion tulisi olla koko kansan hyödyksi. Ei voi olla niin, että osa vain orjuutettuna maksaa ja toiset nauttivat.
Kommentit (1321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ja hyväosaisethan siitä nimenomaan hyötyvät. On synnytyssairaalat, neuvolat, tarhat, esikoulut, yliopistot, terveyskeskukset, poliisin palvelut, jne. jne. jne. aivan loputtomasti verovaroilla kustannettuna edullisesti. Muualla maailmassa rikkaammat kansanosat kustantavat kaikki nämä kustannusten mukaan omasta pussistaan tai vakuutuksilla, joiden maksut ovat päätähuimaavia. Lisäksi pitää rakentaa aidat ja suojasysteemit asunnoille ja maksaa turvapalveluista ja suojelurahaa viranomaisille.
Suomessa on halvinta maailmassa olla keskiluokkainen. Sama pätee muihin Pohjoismaihin. Sitä se sosiaalidemokratia teettää. Asiaan on tulossa kovaa vauhtia muutos, kun yhteiskunta on muuttumassa kansainvälisemmäksi, eikä yhteiskuntarauhaa enää kunnioiteta, vaan kukin ajaa mieluummin omaa etuaan.
Muutkin kuin mainitsemasi keskiluokka hyödyntävät luettelemiasi keskiluokan etuja synnytyssairaaloita, neuvoloita, tarhoja, esikouluja, yliopistoja, terveyskeskuksia, poliisin palveluita, jne. jne. jne
ja enemmän hyödyntävätkin
No hehän ne maksavat. Köyhillä on 100% sama mahdollisuus näitä hyödyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku hyvätuloinen selittää sen logiikan, että halutaan leikata palveluista koska ei ole riittävästi rahaa niihin, mutta samalla niitä palveluita pitäisi olla tarjolla niillekin, joilla olisi rahaa ostaa yksityiseltä?
Jos nyt on säästötalkoot, niin kaikkien on oltava niissä mukana, eikä vain niin että otetaan köyhimmiltä kaikki pois. Kyllä hyvätuloisella on varaa päiväkotimaksuun ja yksityiseen lääkärikäyntiin. Käykää vähemmän matkoilla ja ravintolassa, ostakaa kirpputorilta vaatteet, lopettakaa suoratoisto- ja äänikirjapalvelut jne, samoja ohjeita mitä annatte köyhille täällä.
Miten ajattelit käyvän kaikille ravintoloiden pienipalkkaisille tarjoilijoille tai kokeille, hotellien henkilökunnalle jne. jos keskituloiset noudattavat ohjettasi? Meillä on kohta melkoinen kasa lisää työttömiä elätettävänä eikä jäljelle jäävien keskituloisten palkka riitä enää senkään vertaa oman elannon kustantamiseen, siinä vaiheessa on kai helpointa jäädä itsekin muiden almujen varaan.
Siis väitätkö oikeasti, että jos rikkaat vähentäisivät ravintolassa syömistä, niin ravintolat menisivät kaikki konkkaan? Ja sen takia yhteiskunnan pitäisi maksaa lapsellesi päivähoito ja sinulle työterveys, että voisit pelastaa toisten työpaikat kulutusjuhlallasi?
No ihan oikeasti, jos nyt halutaan kaikkien yhteistä hyvää eikä vain sinun maksimaalisia tukiasi juuri tällä hetkellä. Mutta köyhät nyt tunnetusti eivät näe omaa nenäänsä pidemmälle niin kommenttisi ei yllätä.
Ja sinäkö annat viimeisetkin roposi keräyksiin, että köyhät saavat ruokaa?
Ja äänestät sellaista puoluetta, joka takaa paremmat tuet?
En tietenkään, vaan äänestän puoluetta joka yrittää varmistaa että ihmisillä jää rahaa myös laitettavaksi kiertoon ja sitä kautta tukemaan työpaikkojen säilymistä. Keräyksen sijaan ennemmin tarjoan köyhälle jotain työtä, sillä hän saa pidemmäksi aikaa syömistä kuin yhdestä ruokakassista.
God idé men då facken har prissatt arbetet och staten kräver kostnader ovanpå lönen samt försäkringar och rapportering så är det lönlöst. Mindre jobb blir det med att göra det själv eller genom att köpa prestationen av något företag.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Mä olen ainakin tehnyt pa#katöitä (siivousta, puhelinmyyntiä, kassatöitä, galluppien tekoa, mainosten jakamista), mutta kroppa ja pää ei vain kestä enää. Tarkemmin sanottuna selkä ei kestä ja toisaalta stressinsietokyky parikymmentä vuotta kestäneen kroonisen stressin jälkeen lähellä nollaa.
Me ihmiset ollaan erilaisia, meidän henkilöhistoriassamme on eroja, meidän resurssit on erilaisia jne. Oletko koskaan kuullut?
En saa kyllä nyt kiinni, että miksi tulit kertomaan minulle mitä olet tehnyt, kun en sinun kaltaisista puhunut? Ellet sitten tuosta asenteesta itseäsi tunnistanut.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei enää haittaa. Oma downshiftaus-operaatio ja keskiluokkainen palkkatyöläisyys vaihtunut yrittäjyyteen. Mahdollistaa ihan toisella tasolla verosuunnittelun. Ei harmita muuta kuin hukatut vuodet. Parin vuoden sisällä asun Espanjassa, kun lapset ovat itsenäistyneet. Heillekin neuvon suuntaamaan pois Suomesta heti opintojen jälkeen. Keskiluokan kusetus riittää mulle.
Välkommen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Taas unohtuu että ne nykyiset työtätekevät ovat opiskelleet vuosia ja eläneet alle 250e/kk. Monella myös työttömyysjaksoja takana.
Keskiluokalla on hyvä käsitys köyhän elämästä noin keskimäärin. Köyhällä harvemmin on ymmärrystä keskiluokan elämästä. Luuloja sitäkin enemmän.
En voi tietenkään puhua jokaisen köyhän puolesta, mutta minulla ainakin on keskituloisia/keskiluokkaisia ihmisiä ystävinä ja tiedän kyllä aika hyvin, millaista heidän elämänsä on, koska jatkuvasti kuulumisia vaihdellaan. Eroja heidän välillään on tietysti, koska ihmiset ovat yksilöitä ja prioriteetit ovat erilaisia, osalla on perhettä, osalla ei.
Mutta kaikkien elintaso on aivan erilainen kuin omani. Toistan: a-i-v-a-n e-r-i-l-a-i-n-e-n.
Mielestäni on vastenmielinen ilmiö tämä, että halutaan valheellisesti luoda mielikuvaa köyhien keskiluokkaisesta elämästä. Pitäisin sitä jopa jonkinlaisena vihapuheena, koska se vaikuttaa asenneilmastoon ja siihen, miten köyhiin suhtaudutaan ja miten heitä esim. halutaan tukea tai ei haluta.
Ja tosiaan, opiskelijana köyhyys on erilaista kuin vanhempana. Eiköhän jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärrä tämän.
Kerropa vähän mitä eroja sitten on?
Minuakin kiinnostaa. Miksi 5-7v elämä 250e/kk budjetilla on helpompaa kuin 5-7v elämä 500e/kk budjetilla? Opiskelijat ei myöskään ole kaikki lapsettomia 18v ihmisiä. Yliopistolla varsinkin monet on 25-30v. Ja ennen opiskeluja on oltu p*skaduuneissa, työttöminä tai opiskeltu. Eli yhtäjaksoista köyhyyttä monella takana 10v valmistumisen aikaan.
Niinpä ja valmistumisen jälkeen opintolainat vielä niskassa. Perinteistä työttömien touhua nostaa se oma asema juuri kamalimmaksi, tässäkin ketjussa joku valitti ettei halua alkaa opiskelemaan sillä menettäisi työttömyyskorvauksen näköjään jonkin sortin loukku tämäkin.
Jos ihminen opiskelee ensin opintotuella 5-6 vuotta ja siitä tohtoriksi apurahalla niin siinä tulee reipas kymmenen vuoden ajanjakso todella köyhää elämää verrattuna työttömiin.
Tämä uhriutuminen on tosiaan aivan koomista. On paljon työssäkäyviä, joille jää se 500e asumisen jälkeen ruokiin ja laskuihin. Työttömät ovat hyvin pihalla siitä millaista elämä on monelle työssäkäyvälle. Sen huomaa näissä keskusteluissa.
Ja kauheasti moititaan kun keskituloinen haluaa hyötyä oman työnsä hedelmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ja hyväosaisethan siitä nimenomaan hyötyvät. On synnytyssairaalat, neuvolat, tarhat, esikoulut, yliopistot, terveyskeskukset, poliisin palvelut, jne. jne. jne. aivan loputtomasti verovaroilla kustannettuna edullisesti. Muualla maailmassa rikkaammat kansanosat kustantavat kaikki nämä kustannusten mukaan omasta pussistaan tai vakuutuksilla, joiden maksut ovat päätähuimaavia. Lisäksi pitää rakentaa aidat ja suojasysteemit asunnoille ja maksaa turvapalveluista ja suojelurahaa viranomaisille.
Suomessa on halvinta maailmassa olla keskiluokkainen. Sama pätee muihin Pohjoismaihin. Sitä se sosiaalidemokratia teettää. Asiaan on tulossa kovaa vauhtia muutos, kun yhteiskunta on muuttumassa kansainvälisemmäksi, eikä yhteiskuntarauhaa enää kunnioiteta, vaan kukin ajaa mieluummin omaa etuaan.
Muutkin kuin mainitsemasi keskiluokka hyödyntävät luettelemiasi keskiluokan etuja synnytyssairaaloita, neuvoloita, tarhoja, esikouluja, yliopistoja, terveyskeskuksia, poliisin palveluita, jne. jne. jne
ja enemmän hyödyntävätkin
No hehän ne maksavat. Köyhillä on 100% sama mahdollisuus näitä hyödyntää.
Avaatko vielä, miten keskiluokka ei hyödy palveluista, joita jokin muu voi käyttää? Voiko siis maksuttoman koulutuksen lopettaa sillä perusteella, että se on keskiluokalle turha eikä hyödytä sitä mitenkään? Näinkö tosiaan on sinun mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksajan rooli on olla iloinen, kun saa asua ja elää hyvinvointivaltiossa.
Tukien varassa kokonaan tai osittain eläviä on jo yli miljoona, eläkeläisiä on toinen mokoma. Maahan tulee lisää näitä hyväksikäyttäjiä. Jengiongelmat ja väkivalta lisääntyy. Lapset ja nuoret voivat ennätyshuonosti. Sote on täysin epäonnistunut ja syö vain lisää rahaa, kun 22 hyvinvointialuetta on aivan käsittämätön määrä.
Kyllähän me nettomaksajat iloisesti maksamme nämä poliitikkojen toilailut, kompuroinnit ja epäonnistumiset.
T: yli 100.000 euroa valtion tuloveroa vuosittain maksava.Totta on, että aika harva on tässä yhteiskunnassa nettomaksaja.
Onneksi voi asua paremmalla alueella jolla ei köyhät häiritse.
T: Yli 70 000 euroa tuloveroa vuosittain maksava
Saatat silti vahingossa törmätä KÖYHÄÄN liikkuessasi joku päivä "paremman alueesi" ulkopuolella. Ajattele - se kauhuskenaario on aina olemassa! Toki voit lapsillesi myös opettaa, ettei kannata liikkua missään kotialueen ulkopuolella, sillä siellä voi törmätä KÖYHIIN. Köyhyyshän on kuin tartuntatauti, tarttuu mukaan helposti ja sellaiseen potentiaaliin törmätessään on välittömästi pestävä kätensä ja yskäistävä rajusti kolme kertaa.
Mahtaisko tuohon löytyä jotain tehokasta maskia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Mä olen ainakin tehnyt pa#katöitä (siivousta, puhelinmyyntiä, kassatöitä, galluppien tekoa, mainosten jakamista), mutta kroppa ja pää ei vain kestä enää. Tarkemmin sanottuna selkä ei kestä ja toisaalta stressinsietokyky parikymmentä vuotta kestäneen kroonisen stressin jälkeen lähellä nollaa.
Me ihmiset ollaan erilaisia, meidän henkilöhistoriassamme on eroja, meidän resurssit on erilaisia jne. Oletko koskaan kuullut?
No jos et itse pysty, niin varmaan sitten tyydyt tilanteeseen, etkä vain mieti miten niiltä pystyviltä voitaisiin vielä viedä sitä ja tätä, että kaikki oltaisiin sitten samassa kurjuudessa.
Joskus voisi olla kiitollinen niille, jotka sinullekin ruuan ja asunnon kustantavat.
Pitää muistaa että köyhillä, keskituloisilla ja rikkailla on kaikilla sama kiinnostuksen kohde: keskituloisen rahat.
Vain yhdellä niihin rahoihin on oikeus ja se ei koskaan tunnu olevan se keskituloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Taas unohtuu että ne nykyiset työtätekevät ovat opiskelleet vuosia ja eläneet alle 250e/kk. Monella myös työttömyysjaksoja takana.
Keskiluokalla on hyvä käsitys köyhän elämästä noin keskimäärin. Köyhällä harvemmin on ymmärrystä keskiluokan elämästä. Luuloja sitäkin enemmän.
En voi tietenkään puhua jokaisen köyhän puolesta, mutta minulla ainakin on keskituloisia/keskiluokkaisia ihmisiä ystävinä ja tiedän kyllä aika hyvin, millaista heidän elämänsä on, koska jatkuvasti kuulumisia vaihdellaan. Eroja heidän välillään on tietysti, koska ihmiset ovat yksilöitä ja prioriteetit ovat erilaisia, osalla on perhettä, osalla ei.
Mutta kaikkien elintaso on aivan erilainen kuin omani. Toistan: a-i-v-a-n e-r-i-l-a-i-n-e-n.
Mielestäni on vastenmielinen ilmiö tämä, että halutaan valheellisesti luoda mielikuvaa köyhien keskiluokkaisesta elämästä. Pitäisin sitä jopa jonkinlaisena vihapuheena, koska se vaikuttaa asenneilmastoon ja siihen, miten köyhiin suhtaudutaan ja miten heitä esim. halutaan tukea tai ei haluta.
Ja tosiaan, opiskelijana köyhyys on erilaista kuin vanhempana. Eiköhän jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärrä tämän.
Kerropa vähän mitä eroja sitten on?
Minuakin kiinnostaa. Miksi 5-7v elämä 250e/kk budjetilla on helpompaa kuin 5-7v elämä 500e/kk budjetilla? Opiskelijat ei myöskään ole kaikki lapsettomia 18v ihmisiä. Yliopistolla varsinkin monet on 25-30v. Ja ennen opiskeluja on oltu p*skaduuneissa, työttöminä tai opiskeltu. Eli yhtäjaksoista köyhyyttä monella takana 10v valmistumisen aikaan.
Niinpä ja valmistumisen jälkeen opintolainat vielä niskassa. Perinteistä työttömien touhua nostaa se oma asema juuri kamalimmaksi, tässäkin ketjussa joku valitti ettei halua alkaa opiskelemaan sillä menettäisi työttömyyskorvauksen näköjään jonkin sortin loukku tämäkin.
Jos ihminen opiskelee ensin opintotuella 5-6 vuotta ja siitä tohtoriksi apurahalla niin siinä tulee reipas kymmenen vuoden ajanjakso todella köyhää elämää verrattuna työttömiin.
Tämä uhriutuminen on tosiaan aivan koomista. On paljon työssäkäyviä, joille jää se 500e asumisen jälkeen ruokiin ja laskuihin. Työttömät ovat hyvin pihalla siitä millaista elämä on monelle työssäkäyvälle. Sen huomaa näissä keskusteluissa.
Ja kauheasti moititaan kun keskituloinen haluaa hyötyä oman työnsä hedelmistä.
Aika moni keskiluokkainen on joskus elämässään työtön ja saa silloin ansiosidonnaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen on saanut valtiolta ilmaisen pitkän koulutuksen jonka kaikkia hyötyjä hän ei ehkä itsekään tajua jos elää syvällä keskiluokkaisessa kuplassa.
Se kouluttautumismahdollisuus on ihan sama ihan jokaiselle Suomessa. Miksi laiskemmalla pitäisi olla enemmän etuja kuin sillä, joka opiskeli ahkerasti?
Onpa denialistista ajattelua. Ihan kuin jokaiselle olisi esim. älynlahjojen tai fyysisen ja henkisen terveyden puolesta samat mahdollisuudet kouluttautua ja kaikki olisi vain ahkeruudesta kiinni.
Du har säkert rätt. Kan du nu svara på denna fråga: varför skall alla i det fallet ha samma levnadsstandard?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Mä olen ainakin tehnyt pa#katöitä (siivousta, puhelinmyyntiä, kassatöitä, galluppien tekoa, mainosten jakamista), mutta kroppa ja pää ei vain kestä enää. Tarkemmin sanottuna selkä ei kestä ja toisaalta stressinsietokyky parikymmentä vuotta kestäneen kroonisen stressin jälkeen lähellä nollaa.
Me ihmiset ollaan erilaisia, meidän henkilöhistoriassamme on eroja, meidän resurssit on erilaisia jne. Oletko koskaan kuullut?
No jos et itse pysty, niin varmaan sitten tyydyt tilanteeseen, etkä vain mieti miten niiltä pystyviltä voitaisiin vielä viedä sitä ja tätä, että kaikki oltaisiin sitten samassa kurjuudessa.
Joskus voisi olla kiitollinen niille, jotka sinullekin ruuan ja asunnon kustantavat.
Pitää muistaa että köyhillä, keskituloisilla ja rikkailla on kaikilla sama kiinnostuksen kohde: keskituloisen rahat.
Vain yhdellä niihin rahoihin on oikeus ja se ei koskaan tunnu olevan se keskituloinen.
Eikö sinusta keskiluokka hyödy mitenkään lapsilisästä, ansiosidonnaisista vanhempain- ja sairauspäivärahoista jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijana köyhyys oli rankempaa kun joutui astioista ja huonekaluista lähtien penninsä venyttämään. Nyt työttömänä minulla menee rahaa lähinnä ruokaan, asumiseen ja vaatteisiin ja olen ehtinyt oppia taitavaksi säästäjäksi. Kiusallista on lähinnä ystävät ja sukulaiset jotka ehdottavat työttömälle ajanvietoksi kalliita ravintoloita ja muita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Mä olen ainakin tehnyt pa#katöitä (siivousta, puhelinmyyntiä, kassatöitä, galluppien tekoa, mainosten jakamista), mutta kroppa ja pää ei vain kestä enää. Tarkemmin sanottuna selkä ei kestä ja toisaalta stressinsietokyky parikymmentä vuotta kestäneen kroonisen stressin jälkeen lähellä nollaa.
Me ihmiset ollaan erilaisia, meidän henkilöhistoriassamme on eroja, meidän resurssit on erilaisia jne. Oletko koskaan kuullut?
No jos et itse pysty, niin varmaan sitten tyydyt tilanteeseen, etkä vain mieti miten niiltä pystyviltä voitaisiin vielä viedä sitä ja tätä, että kaikki oltaisiin sitten samassa kurjuudessa.
Joskus voisi olla kiitollinen niille, jotka sinullekin ruuan ja asunnon kustantavat.
Pitää muistaa että köyhillä, keskituloisilla ja rikkailla on kaikilla sama kiinnostuksen kohde: keskituloisen rahat.
Vain yhdellä niihin rahoihin on oikeus ja se ei koskaan tunnu olevan se keskituloinen.
Eikö sinusta keskiluokka hyödy mitenkään lapsilisästä, ansiosidonnaisista vanhempain- ja sairauspäivärahoista jne?
No näitähän köyhät vaatii keskiluokalta poistettaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa veroaste on alentunut selvästi viime vuosina ja tänä vuonna alenee lisää. Jos verot olisivat vuoden 2016 tasolla, tulisi valtion kassaan 8 miljardia euroa vuodessa enemmän.
Lähde: VM https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009380907.html
Suomen tuloveroaste on Euroopan keskitasoa. Esim. Tanskassa huimasti korkeammat verot, jopa Saksassakin. Silti verotusmyytti elää ja tätäkin kommenttia alapeukutetaan.
En kommunistblaskas citat är inte trovärdigt på något sätt. Danskarna och tyskarna har en betydligt bättre levnadsstandard än "världens lyckligaste folk". Dessutom beskattar Finland mera i dagens läge. Observera även olika avgifter som inte inkluderas i skatterna och som västerländska länder inte har, till skillnad från världens sista Sovjetstat.
Vi talar finska här, det finns säkert andra sidor för dig, om du vill tala endast svenska.
Bekanta dig med reglerna och håll dig till dem såsom jag gör. Du bryter mot dem.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on katkera aloitus!
Moni ihminen jolla on kaikki hyvin pilaa elämänsä miettimällä kuinka jolla kuulla muulla on enemmän tai kuten tässä että joku hyötyy hänen maksamistaan veroista
Kertoo minusta siitä, ettei materia tuo onnea.
Ollaan silti kaikesta kateellisia, jopa työttömän pienistä pennosista.
Tai en usko että niistä pennosista, vaan siitä, etä tuo työtönkin silti elää ja porskuttaa. Pelätään, että jos tuo työtön/köyhä on myös ONNELLINEN. Että mitäpä, jos tuo köyhä NAUTTII elämästään.
Eihän köyhän tule nauttia elämästä, sehän on vain rikkaiden etuoikeus.
Kaamea ajatus: minä rikas tässä onnettomana ja tuo köyhä vain virnuilee hyvillä mielin. Otetaan prk siltä asumistuen rippeetkin pois ja laitetaa nse työleirille ilmaiseksi - jo hyytyy hymy.
Huoh. Kukaan ei ole kateellinen eikä ketään harmita jos jokaiselle suomalaiselle turvataan se perustoimeentulo. Hyvä jos nauttivat. Se vaan harmittaa että koko ajan vaaditaan lisää ja syyllistetään siitä mitä olet kovalla työllä hankkinut. Ja vaaditaan että pitäisi saada se sama ilman että laitetaan tikkua ristiin, uhkaillaan vielä että muuten se otetaan väkivalloin. Eikä sallittaisi että saat niitä samoja oikeuksia mitä jokaiselle suomalaiselle verorahoilla turvataan, kuten lapsilisää tai julkista terveydenhuoltoa. Odottaisin ehkä jopa pientä kiitollisuutta siitä hyvästä että joka kuukausi luovun kolmasosasta palkastani muiden hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Mä olen ainakin tehnyt pa#katöitä (siivousta, puhelinmyyntiä, kassatöitä, galluppien tekoa, mainosten jakamista), mutta kroppa ja pää ei vain kestä enää. Tarkemmin sanottuna selkä ei kestä ja toisaalta stressinsietokyky parikymmentä vuotta kestäneen kroonisen stressin jälkeen lähellä nollaa.
Me ihmiset ollaan erilaisia, meidän henkilöhistoriassamme on eroja, meidän resurssit on erilaisia jne. Oletko koskaan kuullut?
No jos et itse pysty, niin varmaan sitten tyydyt tilanteeseen, etkä vain mieti miten niiltä pystyviltä voitaisiin vielä viedä sitä ja tätä, että kaikki oltaisiin sitten samassa kurjuudessa.
Joskus voisi olla kiitollinen niille, jotka sinullekin ruuan ja asunnon kustantavat.
Pitää muistaa että köyhillä, keskituloisilla ja rikkailla on kaikilla sama kiinnostuksen kohde: keskituloisen rahat.
Vain yhdellä niihin rahoihin on oikeus ja se ei koskaan tunnu olevan se keskituloinen.
Eikö sinusta keskiluokka hyödy mitenkään lapsilisästä, ansiosidonnaisista vanhempain- ja sairauspäivärahoista jne?
Tässähän lähtökohtaisesti puhutaan siitä, että persaukisten mielestä keskiluokalla ei saisi olla oikeutta näihin tukiin. Jopa julkista terveydenhuoltoa näytti täällä osa rajaavan pois keskiluokalta. Suomessa on kummallinen käsitys, että hyvinvointivaltiosta saisi hyötyä vain köyhä. Varakkaan tulisi se kyllä kustantaan, mutta itse sitä ei saisi hyödyntää.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijana köyhyys oli rankempaa kun joutui astioista ja huonekaluista lähtien penninsä venyttämään. Nyt työttömänä minulla menee rahaa lähinnä ruokaan, asumiseen ja vaatteisiin ja olen ehtinyt oppia taitavaksi säästäjäksi. Kiusallista on lähinnä ystävät ja sukulaiset jotka ehdottavat työttömälle ajanvietoksi kalliita ravintoloita ja muita
Niin minustakin. Työttömänä oli lisäksi rahaa kaksi kertaa enemmän, jolloin se pennin venyttäminen oli jopa mahdollista. Opintotuella se oli aivan epätoivoista.
Työttömänä pystyi ostamaan ruokaa joka päivälle. Opiskelijana ei pystynyt syömään joka päivä kunnon ruokaa, vaan ravinto oli pitkälle kaurapuuroa lautasellinen päivässä ja sitten viikonloppuna ehkä jotain kunnon ruokaa.
Ja se opiskelijahintainen lounas ei ole opiskelijabudjetissa halpa. Sitä voi syödä ehkä kerran viikossa max.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Mä olen ainakin tehnyt pa#katöitä (siivousta, puhelinmyyntiä, kassatöitä, galluppien tekoa, mainosten jakamista), mutta kroppa ja pää ei vain kestä enää. Tarkemmin sanottuna selkä ei kestä ja toisaalta stressinsietokyky parikymmentä vuotta kestäneen kroonisen stressin jälkeen lähellä nollaa.
Me ihmiset ollaan erilaisia, meidän henkilöhistoriassamme on eroja, meidän resurssit on erilaisia jne. Oletko koskaan kuullut?
No jos et itse pysty, niin varmaan sitten tyydyt tilanteeseen, etkä vain mieti miten niiltä pystyviltä voitaisiin vielä viedä sitä ja tätä, että kaikki oltaisiin sitten samassa kurjuudessa.
Joskus voisi olla kiitollinen niille, jotka sinullekin ruuan ja asunnon kustantavat.
Pitää muistaa että köyhillä, keskituloisilla ja rikkailla on kaikilla sama kiinnostuksen kohde: keskituloisen rahat.
Vain yhdellä niihin rahoihin on oikeus ja se ei koskaan tunnu olevan se keskituloinen.
Hyvin tiivistetty! Tämä on se ongelman ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Mä olen ainakin tehnyt pa#katöitä (siivousta, puhelinmyyntiä, kassatöitä, galluppien tekoa, mainosten jakamista), mutta kroppa ja pää ei vain kestä enää. Tarkemmin sanottuna selkä ei kestä ja toisaalta stressinsietokyky parikymmentä vuotta kestäneen kroonisen stressin jälkeen lähellä nollaa.
Me ihmiset ollaan erilaisia, meidän henkilöhistoriassamme on eroja, meidän resurssit on erilaisia jne. Oletko koskaan kuullut?
No jos et itse pysty, niin varmaan sitten tyydyt tilanteeseen, etkä vain mieti miten niiltä pystyviltä voitaisiin vielä viedä sitä ja tätä, että kaikki oltaisiin sitten samassa kurjuudessa.
Joskus voisi olla kiitollinen niille, jotka sinullekin ruuan ja asunnon kustantavat.
Pitää muistaa että köyhillä, keskituloisilla ja rikkailla on kaikilla sama kiinnostuksen kohde: keskituloisen rahat.
Vain yhdellä niihin rahoihin on oikeus ja se ei koskaan tunnu olevan se keskituloinen.
Eikö sinusta keskiluokka hyödy mitenkään lapsilisästä, ansiosidonnaisista vanhempain- ja sairauspäivärahoista jne?
En minä ainakaan hyödy, mitä minä siis saan? -Lapseton
Alue: Aihe vapaa
Niinpä ja valmistumisen jälkeen opintolainat vielä niskassa. Perinteistä työttömien touhua nostaa se oma asema juuri kamalimmaksi, tässäkin ketjussa joku valitti ettei halua alkaa opiskelemaan sillä menettäisi työttömyyskorvauksen näköjään jonkin sortin loukku tämäkin.
Jos ihminen opiskelee ensin opintotuella 5-6 vuotta ja siitä tohtoriksi apurahalla niin siinä tulee reipas kymmenen vuoden ajanjakso todella köyhää elämää verrattuna työttömiin.