Lue keskustelun säännöt.
Miksi keskiluokka tai hyväosainen ei saisi hyötyä hyvinvointivaltiosta mitenkään?
31.03.2023 |
Pelkkää maksajan roolia tarjotaan. Lapsilisiä uhataan jatkuvasti viedä, jopa työterveydenhuollon poistamista puhutaan. Eikö hyvinvointivaltion tulisi olla koko kansan hyödyksi. Ei voi olla niin, että osa vain orjuutettuna maksaa ja toiset nauttivat.
Kommentit (1321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Eli toinen ammattikoulututkinto kestäisi n. vuoden ja yliopistoonkin voisi mennä.
Opiskelu työttömyyskorvauksella edellyttää lupaa työkkäriltä ja maksimi 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muita alipalkkaamalla et tule hankkimaan mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Eli toinen ammattikoulututkinto kestäisi n. vuoden ja yliopistoonkin voisi mennä.
Opiskelu työttömyyskorvauksella edellyttää lupaa työkkäriltä ja maksimi 2 vuotta.
Onko se luvan kysyminenkin liian vaikeaa teille?
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten sairaanhoitajaksi opiskelemaan haki 27678 ja pääsi vain 2773
Jollei taidot riitä sinne niin sitten voi hakea lähihoitajaksi. Sisään kyllä pääsevät kaikki halukkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Ei estä, mutta sekö sinusta on ratkaisu että kaikki tekisi samaa ja jäisi kotiin odottamaan että joku muu maksaa siitä? Kuten ne poliisit, hoitajat, siivoojat jnejne? Se on tiedossa, että Suomessa on paljon ihmisiä jotka kokevat olevansa joihinkin töihin liian hyviä, jolloin asenne on "tehkööt muut tai mu uttajat". On kestämätöntä, että joidenkin mielestä 2500e palkalla ei kannata mennä enää töihin, koska tuet. Entäpä ne monet sillä palkalla ja pienemmällä elävät? Kivat heille? Ne jotka valitsevat työttömyyden ihan itse, niiltä voisi tuet leikata. Ei niiltä oikeasti sairailta jne.
Vime toukokuussa tuli uudistus, että työttömän pitää hakea vähintään 4 työpaikkaa kuukaudessa. Niin kuten näemme työnantaja valitsee ammatinvaihtajan, ei ota töihin työtöntä.
Osa työttömistä kuuluisi työkyvyttömyyseläkkeelle, koska pitk.aikaissairaita, rajoitteisia, vammaisia jne. mutta he eivät pääse eläkkeelle, vaan heitä pidetään työttöminä, mutta kuka työnantaja palkkaa heidät töihin, jos työkyky alentunut.
Täälläkin vaaditaan ihmisiä töihin, mutta onko se työnantajien tehtävä hoitaa ja rahoittaa työkyvyttömät tai osittain, eikö heidän huolehtiminen kuulu yhteiskunnalle, ei elinkeinoelämälle.
Tästä hyvä esimerkki on poliisi Heidi, joka loukkaantui vakavasti ampuma välikohtauksessa ja leikkauksia on tarvittu yli 50 ja sen lisäksi tuli syöpä ja se yhdistettynä, hänen työkykynsä on alentunut. Pitäisikö hän pärjätä omillaan ja mennä töihin, vaikka vaikea ajatella tapahtumien olevan hänen omaa syytä.
Tai tämä Konginkankaan liikenneonnettomuudessa ollut nainen, joka taisteli vuosia
Kun 23 ihmistä kuoli, Saana selvisi hengissä vakuutusyhtiöltä tuli käsittämätön linjaus
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000009455343.html?cs
On hirveän hyvä moralisoida ja haukkua muita, kun on itse terve, hyvä työpaikka ja säännölliset tulot.
Mutta on hyvä muistaa, elämä ei mene suunnitelmien mukaan, vaikka olisi kuinka täydellinen. Elämä ottaa ja elämä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku hyvätuloinen selittää sen logiikan, että halutaan leikata palveluista koska ei ole riittävästi rahaa niihin, mutta samalla niitä palveluita pitäisi olla tarjolla niillekin, joilla olisi rahaa ostaa yksityiseltä?
Jos nyt on säästötalkoot, niin kaikkien on oltava niissä mukana, eikä vain niin että otetaan köyhimmiltä kaikki pois. Kyllä hyvätuloisella on varaa päiväkotimaksuun ja yksityiseen lääkärikäyntiin. Käykää vähemmän matkoilla ja ravintolassa, ostakaa kirpputorilta vaatteet, lopettakaa suoratoisto- ja äänikirjapalvelut jne, samoja ohjeita mitä annatte köyhille täällä.
Pointti on tasapuolisuudessa, mistä te köyhät ette tunnu tajuavan mitään. Tällä hetkellä keskituloisia vaaditaan maksamaan koko ajan enemmän ja enemmän, mutta mitään ei tarjota sen vastineeksi. Osallistumme säästötalkoisiin sillä että palkastamme viedään kolmasosa jotta esimerkiksi sinä saisit ruokaa. En silti halua maksaa lapsellesi vielä myös Playstationia.
I början av sin karriär i Finland förtjänade man rätt bra. Senare, fortfarande som ung barnfamilj mera än Finlands premiärminister då. Trots det gick man på veckändorna i bastu hos sin arbetslösa vän som bodde närmare centrum på understöd, för i de splitternya kåkarna fanns det stora bastun.
Själv hade man inte råd med att låta bygga en bastu i ens egen fastighet p.g.a. skatten, studieskulder, skuld på fastighet och bilskuld. Alla nödvändiga för att kunna nå lönen. Kul att mera än halva förtjänsten redan då gick åt dagdrivare. Idag är allt betalt, landet bytt, liksom fastigheten (som har bl.a. bastu) och bilarna. Vännen vars bastu man frekventerade har det också bättre då den lyckades ta sig upp på egna ben. Egen dumhet att man inte emigrerade tidigare.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Minulla on puoliso ja 2 lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Minulla on puoliso ja 2 lasta.
Ja minulla on CV 2 sivua. Olen ollut nyt 3 viikkoa työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Taas unohtuu että ne nykyiset työtätekevät ovat opiskelleet vuosia ja eläneet alle 250e/kk. Monella myös työttömyysjaksoja takana.
Keskiluokalla on hyvä käsitys köyhän elämästä noin keskimäärin. Köyhällä harvemmin on ymmärrystä keskiluokan elämästä. Luuloja sitäkin enemmän.
En voi tietenkään puhua jokaisen köyhän puolesta, mutta minulla ainakin on keskituloisia/keskiluokkaisia ihmisiä ystävinä ja tiedän kyllä aika hyvin, millaista heidän elämänsä on, koska jatkuvasti kuulumisia vaihdellaan. Eroja heidän välillään on tietysti, koska ihmiset ovat yksilöitä ja prioriteetit ovat erilaisia, osalla on perhettä, osalla ei.
Mutta kaikkien elintaso on aivan erilainen kuin omani. Toistan: a-i-v-a-n e-r-i-l-a-i-n-e-n.
Mielestäni on vastenmielinen ilmiö tämä, että halutaan valheellisesti luoda mielikuvaa köyhien keskiluokkaisesta elämästä. Pitäisin sitä jopa jonkinlaisena vihapuheena, koska se vaikuttaa asenneilmastoon ja siihen, miten köyhiin suhtaudutaan ja miten heitä esim. halutaan tukea tai ei haluta.
Ja tosiaan, opiskelijana köyhyys on erilaista kuin vanhempana. Eiköhän jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärrä tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen on saanut valtiolta ilmaisen pitkän koulutuksen jonka kaikkia hyötyjä hän ei ehkä itsekään tajua jos elää syvällä keskiluokkaisessa kuplassa.
Tosiaan - eikä itse ole tarvinnut tehdä mitään? Kuten esimerkiksi opiskella se tutkinto?
Ihan samalla tavalla sen olisi se pienituloinenkin voinut itselleen ilmaiseksi valtiolta napsaista.Minkä tutkinnon saa valtiolta ilmaiseksi? Minä en ole sellaisesta kuullutkaan.
Samoin. Lukio maksoi tuhansia ja niin yliopistokin. Onneksi isä maksoi lukion ja yliopiston ensimmäisen vuoden. Toisena vuonna sain osa-aika työn, niin pystyin maksamaan itse loput.
Uutinen: Suomessa opiskelu on maksutonta. Ei ole lukukausimaksuja.
Nykyhallituksen ansiosta lukiokirjat ei maksa enää, opetus ja kouluruoka on ollut lukiossa maksutonta 70-luvun peruskoulu-uudistuksesta lähtien. Sekin oli muuten oikeiston vastustama.
Nyt oikeisto tosiaan on tuomassa lukukausimaksut korkeakouluihin. Itse et sellaisia ole ikinä maksanut, jos olet Suomessa opiskellut.
Kyllä yliopisto suomessakin laskuttaa. Toki vain 100e, mutta se tuntuu melkoisesti kun kuukauden tulot ovat 200e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvätuloinen saa eläkettä eli on "tienannut" eläkkeensä niin hän on yleensä saanut reilusti tuloja jo työelämänsä aikana. En ymmärrä miksi hänen tarvitsee vielä vanhana saada valtavaa eläkettä jos kerran varallisuutta on kertynyt jo palkka tai sijoitustulojen myötä valtavat summat. Miksi tuloja ei voisi tasata enemmän siellä vanhuudessa. Kyllähän se rikas pysyy parempana ihmisenä jos omaisuutensa ansiosta. No joo kuoppaan he kumpikin joutuvat loppujen lopuksi eli tasa-arvo toteutuu viimeistään siinä kohtaa.
Eli haluaisit pakottaa hyvin ansainneet muuttamaan pois kotoaan, jossa ovat saattaneet asua vuosikymmeniä, siinä vaiheessa kun he jäävät eläkkeelle? Tai luopumaan heidän rakkaasta kesämökistään jossa lopulta ehtisi myös viettää aikaa? Ei hyvät tulot mitenkään automaattisesti tarkoita suuria säästöjä joiden varassa voisi viettää eläkevuosia.
Meillä puoliso käy vakituisessa työssä ja itse määräaikaisissa aina kun pääsee ja asutaan vuokrakolmiossa ja 2 lasta, ei saada edes asuntolainaa. Sekö on sitten oikein?
Teidän kulutustottumuksissa on vikaa tai sitten hamuatte liikaa lainaa. Jos tulot ok ja vakuuksia / omarahoitusta löytyy, lainaa kyllä saa. On varsin paljon omaa kokemusta ja itse tein vielä osa-aikatyötä.
Ei saada, puoliso tienaa 2400 brutto kaupan alan vuorotyössä. Ollaan kohta oltu 30 vuotta yhdessä.
Kuten sanoin, sitten on kulutustottumuksissa vikaa tai haette liian isoa lainaa. Jos siis puhut totta tuossa, että olet itse määräaikaisessa työsuhteessa aina kun pääset. Tietty jos töissä olosta on pitkä aika jo niin ei pankki työkkärirahoja tuloiksi laske. Hyvinkin pienillä/kohtuullisilla tuloilla saa lainaa kohtuullisen määrän.
Ei itse asiassa saa ja nyt ollaan monessa paikassa käymässä yht-neuvotteluita. Etuovessa on myynnissä asuntoja, joissa lukee Ulosottovirasto myy.
No kyllä saa. Mutta jos haet liian isoa lainaa maksukykyyn nähden, työpaikalla on yyteet, asunto sijaitsee Kainuun perämetissä eikä säästöjä ole senttiäkään niin et tietenkään saa. Puhun edelleen kohtuullisesta lainasta, mutta luulenpa, että harva kelpuuttaa pientä ja halpaa asuntoa. Silloin on tosin turha tulla sanomaan, ettei lainaa saa. Ihan on viimeisin tieto parin viikon takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on katkera aloitus!
Moni ihminen jolla on kaikki hyvin pilaa elämänsä miettimällä kuinka jolla kuulla muulla on enemmän tai kuten tässä että joku hyötyy hänen maksamistaan veroista
Kertoo minusta siitä, ettei materia tuo onnea.
Ollaan silti kaikesta kateellisia, jopa työttömän pienistä pennosista.
Tai en usko että niistä pennosista, vaan siitä, etä tuo työtönkin silti elää ja porskuttaa. Pelätään, että jos tuo työtön/köyhä on myös ONNELLINEN. Että mitäpä, jos tuo köyhä NAUTTII elämästään.
Eihän köyhän tule nauttia elämästä, sehän on vain rikkaiden etuoikeus.
Kaamea ajatus: minä rikas tässä onnettomana ja tuo köyhä vain virnuilee hyvillä mielin. Otetaan prk siltä asumistuen rippeetkin pois ja laitetaa nse työleirille ilmaiseksi - jo hyytyy hymy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Taas unohtuu että ne nykyiset työtätekevät ovat opiskelleet vuosia ja eläneet alle 250e/kk. Monella myös työttömyysjaksoja takana.
Keskiluokalla on hyvä käsitys köyhän elämästä noin keskimäärin. Köyhällä harvemmin on ymmärrystä keskiluokan elämästä. Luuloja sitäkin enemmän.
En voi tietenkään puhua jokaisen köyhän puolesta, mutta minulla ainakin on keskituloisia/keskiluokkaisia ihmisiä ystävinä ja tiedän kyllä aika hyvin, millaista heidän elämänsä on, koska jatkuvasti kuulumisia vaihdellaan. Eroja heidän välillään on tietysti, koska ihmiset ovat yksilöitä ja prioriteetit ovat erilaisia, osalla on perhettä, osalla ei.
Mutta kaikkien elintaso on aivan erilainen kuin omani. Toistan: a-i-v-a-n e-r-i-l-a-i-n-e-n.
Mielestäni on vastenmielinen ilmiö tämä, että halutaan valheellisesti luoda mielikuvaa köyhien keskiluokkaisesta elämästä. Pitäisin sitä jopa jonkinlaisena vihapuheena, koska se vaikuttaa asenneilmastoon ja siihen, miten köyhiin suhtaudutaan ja miten heitä esim. halutaan tukea tai ei haluta.
Ja tosiaan, opiskelijana köyhyys on erilaista kuin vanhempana. Eiköhän jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärrä tämän.
Kerropa vähän mitä eroja sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Minulla on puoliso ja 2 lasta.
Niin? Niin minullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Mä olen ainakin tehnyt pa#katöitä (siivousta, puhelinmyyntiä, kassatöitä, galluppien tekoa, mainosten jakamista), mutta kroppa ja pää ei vain kestä enää. Tarkemmin sanottuna selkä ei kestä ja toisaalta stressinsietokyky parikymmentä vuotta kestäneen kroonisen stressin jälkeen lähellä nollaa.
Me ihmiset ollaan erilaisia, meidän henkilöhistoriassamme on eroja, meidän resurssit on erilaisia jne. Oletko koskaan kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Taas unohtuu että ne nykyiset työtätekevät ovat opiskelleet vuosia ja eläneet alle 250e/kk. Monella myös työttömyysjaksoja takana.
Keskiluokalla on hyvä käsitys köyhän elämästä noin keskimäärin. Köyhällä harvemmin on ymmärrystä keskiluokan elämästä. Luuloja sitäkin enemmän.
En voi tietenkään puhua jokaisen köyhän puolesta, mutta minulla ainakin on keskituloisia/keskiluokkaisia ihmisiä ystävinä ja tiedän kyllä aika hyvin, millaista heidän elämänsä on, koska jatkuvasti kuulumisia vaihdellaan. Eroja heidän välillään on tietysti, koska ihmiset ovat yksilöitä ja prioriteetit ovat erilaisia, osalla on perhettä, osalla ei.
Mutta kaikkien elintaso on aivan erilainen kuin omani. Toistan: a-i-v-a-n e-r-i-l-a-i-n-e-n.
Mielestäni on vastenmielinen ilmiö tämä, että halutaan valheellisesti luoda mielikuvaa köyhien keskiluokkaisesta elämästä. Pitäisin sitä jopa jonkinlaisena vihapuheena, koska se vaikuttaa asenneilmastoon ja siihen, miten köyhiin suhtaudutaan ja miten heitä esim. halutaan tukea tai ei haluta.
Ja tosiaan, opiskelijana köyhyys on erilaista kuin vanhempana. Eiköhän jokainen normaaliälyinen ihminen ymmärrä tämän.
Kerropa vähän mitä eroja sitten on?
Minuakin kiinnostaa. Miksi 5-7v elämä 250e/kk budjetilla on helpompaa kuin 5-7v elämä 500e/kk budjetilla? Opiskelijat ei myöskään ole kaikki lapsettomia 18v ihmisiä. Yliopistolla varsinkin monet on 25-30v. Ja ennen opiskeluja on oltu p*skaduuneissa, työttöminä tai opiskeltu. Eli yhtäjaksoista köyhyyttä monella takana 10v valmistumisen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.
Samaa ihmettelen.
Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla. Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.
Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon.
Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta.
Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa.
Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.
Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.
Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.
Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan?
Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?
Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.
Jos ei ole puolisoa niin sittenhän tilanne on oikeastaan parempi. Jos ei saa opintotukea, ei saa lainaakaan, joten voi mennä sossuun. Monen alan voi opiskella etänä ja samalla tehdä töitä. Ja työttömänä SAA opiskella, kun sopii etukäteen työkkärin kanssa. Itse olen opiskellut osa-aikatyössä työttömänä niin lukiossa kuin omaehtoisella tuella amkissa.
Pakko sanoa, että työttömien asenne ärsyttää välillä. Kaikkeen on tekosyy, mitään ei edes yritetä koska sitä ja tätä. Tein itse vajaakuntoisena todella kauan osa-aikatöitä. Palkka oli surkea ja paremmin olisin usein pärjännyt vain makaamalla kotona. Oon tehnyt just niitä pas#atöitä mihin täällä ei ihmiset lähde. Opiskelin ensin suurten haasteiden keskellä yhden tutkinnon ja sitten toisen. Tooodella raskasta tehdä töitä samalla perheellisenä. Ja todella iso riski lähteä opiskelemaan myös taloudellisesti. Nyt sitten olen töissä alemman keskiluokan palkalla ja samat (?) vaahtoavat kuinka nyt keskiluokan (alemman keskiluokan brutto lähtee reilusta 2000 eurosta) pitäisi maksaa vieläkin enemmän ja kuvitellaan, että rahat riittää taloon, mökkiin, sähköautoon, jääkiekkoon, matkusteluun, shoppailuun ja vielä lisäverotukseen. Mitäpä luulette, olisinko työllistynyt nykyiseen työhön, jos ceeveessä olisi ollut 10 vuoden aukko sen sijaan, että tein niitä pa#katöitä, joita moni ei lähde tekemään, koska ei kannata?
Mä olen ainakin tehnyt pa#katöitä (siivousta, puhelinmyyntiä, kassatöitä, galluppien tekoa, mainosten jakamista), mutta kroppa ja pää ei vain kestä enää. Tarkemmin sanottuna selkä ei kestä ja toisaalta stressinsietokyky parikymmentä vuotta kestäneen kroonisen stressin jälkeen lähellä nollaa.
Me ihmiset ollaan erilaisia, meidän henkilöhistoriassamme on eroja, meidän resurssit on erilaisia jne. Oletko koskaan kuullut?
No jos et itse pysty, niin varmaan sitten tyydyt tilanteeseen, etkä vain mieti miten niiltä pystyviltä voitaisiin vielä viedä sitä ja tätä, että kaikki oltaisiin sitten samassa kurjuudessa.
Joskus voisi olla kiitollinen niille, jotka sinullekin ruuan ja asunnon kustantavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ja hyväosaisethan siitä nimenomaan hyötyvät. On synnytyssairaalat, neuvolat, tarhat, esikoulut, yliopistot, terveyskeskukset, poliisin palvelut, jne. jne. jne. aivan loputtomasti verovaroilla kustannettuna edullisesti. Muualla maailmassa rikkaammat kansanosat kustantavat kaikki nämä kustannusten mukaan omasta pussistaan tai vakuutuksilla, joiden maksut ovat päätähuimaavia. Lisäksi pitää rakentaa aidat ja suojasysteemit asunnoille ja maksaa turvapalveluista ja suojelurahaa viranomaisille.
Suomessa on halvinta maailmassa olla keskiluokkainen. Sama pätee muihin Pohjoismaihin. Sitä se sosiaalidemokratia teettää. Asiaan on tulossa kovaa vauhtia muutos, kun yhteiskunta on muuttumassa kansainvälisemmäksi, eikä yhteiskuntarauhaa enää kunnioiteta, vaan kukin ajaa mieluummin omaa etuaan.
Muutkin kuin mainitsemasi keskiluokka hyödyntävät luettelemiasi keskiluokan etuja synnytyssairaaloita, neuvoloita, tarhoja, esikouluja, yliopistoja, terveyskeskuksia, poliisin palveluita, jne. jne. jne
ja enemmän hyödyntävätkin
Sellaiset vokit olisivat hyviä. Perustarpeet, suoja ja ruoka kustannetaan, muuten kaikki on itse ansaittava.