Miksi keskiluokka tai hyväosainen ei saisi hyötyä hyvinvointivaltiosta mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku hyvätuloinen selittää sen logiikan, että halutaan leikata palveluista koska ei ole riittävästi rahaa niihin, mutta samalla niitä palveluita pitäisi olla tarjolla niillekin, joilla olisi rahaa ostaa yksityiseltä? 

Jos nyt on säästötalkoot, niin kaikkien on oltava niissä mukana, eikä vain niin että otetaan köyhimmiltä kaikki pois. Kyllä hyvätuloisella on varaa päiväkotimaksuun ja yksityiseen lääkärikäyntiin. Käykää vähemmän matkoilla ja ravintolassa, ostakaa kirpputorilta vaatteet, lopettakaa suoratoisto- ja äänikirjapalvelut jne, samoja ohjeita mitä annatte köyhille täällä. 

Miten ajattelit käyvän kaikille ravintoloiden pienipalkkaisille tarjoilijoille tai kokeille, hotellien henkilökunnalle jne. jos keskituloiset noudattavat ohjettasi? Meillä on kohta melkoinen kasa lisää työttömiä elätettävänä eikä jäljelle jäävien keskituloisten palkka riitä enää senkään vertaa oman elannon kustantamiseen, siinä vaiheessa on kai helpointa jäädä itsekin muiden almujen varaan.

Siis väitätkö oikeasti, että jos rikkaat vähentäisivät ravintolassa syömistä, niin ravintolat menisivät kaikki konkkaan? Ja sen takia yhteiskunnan pitäisi maksaa lapsellesi päivähoito ja sinulle työterveys, että voisit pelastaa toisten työpaikat kulutusjuhlallasi? 

No ihan oikeasti, jos nyt halutaan kaikkien yhteistä hyvää eikä vain sinun maksimaalisia tukiasi juuri tällä hetkellä. Mutta köyhät nyt tunnetusti eivät näe omaa nenäänsä pidemmälle niin kommenttisi ei yllätä.

Ja sinäkö annat viimeisetkin roposi keräyksiin, että köyhät saavat ruokaa? 

Ja äänestät sellaista puoluetta, joka takaa paremmat tuet? 

En tietenkään, vaan äänestän puoluetta joka yrittää varmistaa että ihmisillä jää rahaa myös laitettavaksi kiertoon ja sitä kautta tukemaan työpaikkojen säilymistä. Keräyksen sijaan ennemmin tarjoan köyhälle jotain työtä, sillä hän saa pidemmäksi aikaa syömistä kuin yhdestä ruokakassista.

Näin juuri. Anna miehelle kala ja ruokit hänet yhtenä päivänä. Opeta hänet kalastamaan, niin hän saa ruokaa joka päivä. Jos hän ei opetuksesta huolimatta ala kalastaa, niin kuolkoot nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Siis tietenkin hyvätuloinen hyötyy muutenkin vaikka hänellä olisi kovempi verotus. Usein se pienituloinen tekee fyysisesti ja henkisesti jopa vaativampaa työtä kuin se suurituloinen johtaja. Kyse onkin siitä millaista työtä arvostetaan rahallisesti "liian" paljon. Jos saa enemmän on varaa maksaa enemmän. Loppujen lopuksi niillä työttömyysrahoilla ei mitään valtion velkoja maksella. Usein se köyhä on valmis antamaan vähästään enemmän kuin rikas paljostaan koska täytyyhän se auto vaihtaa joka vuosi uuteen ja vene isommaksi.

Ahkerampi on monesti juurikin raskaassa työssä raatava pienituloinen kuin sijoituksillaan kotona makaava rikas työtävieroksuva. Ahkeruudesta puhuminen on kornia sijoituksilla tai varsinkaan perinnöillä rikastuneiden yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa veroaste on alentunut selvästi viime vuosina ja tänä vuonna alenee lisää. Jos verot olisivat vuoden 2016 tasolla, tulisi valtion kassaan 8 miljardia euroa vuodessa enemmän.

Lähde: VM https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009380907.html

Suomen tuloveroaste on Euroopan keskitasoa. Esim. Tanskassa huimasti korkeammat verot, jopa Saksassakin. Silti verotusmyytti elää ja tätäkin kommenttia alapeukutetaan.

En kommunistblaskas citat är inte trovärdigt på något sätt. Danskarna och tyskarna har en betydligt bättre levnadsstandard än "världens lyckligaste folk". Dessutom beskattar Finland mera i dagens läge. Observera även olika avgifter som inte inkluderas i skatterna och som västerländska länder inte har, till skillnad från världens sista Sovjetstat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.

Samaa ihmettelen.

Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla.  Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.

Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon. 

Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta. 

Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa. 

Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.

Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti  köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.

Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.

Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan? 

Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?

Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen on saanut valtiolta ilmaisen pitkän koulutuksen jonka kaikkia hyötyjä hän ei ehkä itsekään tajua jos elää syvällä keskiluokkaisessa kuplassa.

Se kouluttautumismahdollisuus on ihan sama ihan jokaiselle Suomessa. Miksi laiskemmalla pitäisi olla enemmän etuja kuin sillä, joka opiskeli ahkerasti?

Onpa denialistista ajattelua. Ihan kuin jokaiselle olisi esim. älynlahjojen tai fyysisen ja henkisen terveyden puolesta samat mahdollisuudet kouluttautua ja kaikki olisi vain ahkeruudesta kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.

Samaa ihmettelen.

Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla.  Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.

Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon. 

Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta. 

Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa. 

Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.

Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti  köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.

Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.

Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan? 

Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?

Opintotuki ja opintolaina on nuorille, jotka opiskelevat ensimmäistä kertaa. Ei niitä automaattisesti saa aina uudestaan kun kouluttautuu uuteen ammattiin. Työttömyystuella elävä joutuu käytännössä luopumaan elatuksestaan, jos haluaa opiskella. Olisitko itse valmis opiskelemaan ilman tuloja useamman vuoden? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen on saanut valtiolta ilmaisen pitkän koulutuksen jonka kaikkia hyötyjä hän ei ehkä itsekään tajua jos elää syvällä keskiluokkaisessa kuplassa.

Tosiaan - eikä itse ole tarvinnut tehdä mitään? Kuten esimerkiksi opiskella se tutkinto?

Ihan samalla tavalla sen olisi se pienituloinenkin voinut itselleen ilmaiseksi valtiolta napsaista.

Minkä tutkinnon saa valtiolta ilmaiseksi? Minä en ole sellaisesta kuullutkaan.

Samoin. Lukio maksoi tuhansia ja niin yliopistokin. Onneksi isä maksoi lukion ja yliopiston ensimmäisen vuoden. Toisena vuonna sain osa-aika työn, niin pystyin maksamaan itse loput.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei enää haittaa. Oma downshiftaus-operaatio ja keskiluokkainen palkkatyöläisyys vaihtunut yrittäjyyteen. Mahdollistaa ihan toisella tasolla verosuunnittelun. Ei harmita muuta kuin hukatut vuodet. Parin vuoden sisällä asun Espanjassa, kun lapset ovat itsenäistyneet. Heillekin neuvon suuntaamaan pois Suomesta heti opintojen jälkeen. Keskiluokan kusetus riittää mulle.

Kehotat lapsia hyödyntämään vielä maksuttoman koulutuksen ja valitat, että keskiluokkaa kusetetaan? Eikö se maksuton koulutus ole juuri sitä hyvinvointivaltiota, josta keskiluokkai hyötyy?

Onneksi oikeisto tuo kohta lukukausimaksut, niin sekös keskiluokan ostovoimaa kohentaa, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen on saanut valtiolta ilmaisen pitkän koulutuksen jonka kaikkia hyötyjä hän ei ehkä itsekään tajua jos elää syvällä keskiluokkaisessa kuplassa.

Se kouluttautumismahdollisuus on ihan sama ihan jokaiselle Suomessa. Miksi laiskemmalla pitäisi olla enemmän etuja kuin sillä, joka opiskeli ahkerasti?

Listaatko nämä paremmat edut joita laiskalla on?

Asumistuki, työttömyyskorvaus, toimeentulotuki, ilmainen päivähoito lapsille, ilmaiset lasten harrastukset jne

Asumistuki on monella työssäkäyvälläkin. Samoin voi joutua hakemaan toimeentulotukea, jos työtilanne on huono tai on itse sairaana jne. 

Lasten harrastuksien maksu on harkinnanvaraista ja sitä ei moni saa. Riippuu kunnasta ja harrastuksista, mutta ei tuo ole mikään automaattinen etu kaikille. Siitä on ainakin turha hyvätuloisten olla kateellisia. 

Näistä on hyvä leikata. Ei meidän keskiluokkaistenkaan lapset käy ratsastamassa. Ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.

Samaa ihmettelen.

Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla.  Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.

Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon. 

Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta. 

Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa. 

Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.

Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti  köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.

Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.

Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan? 

Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?

Opintotuki ja opintolaina on nuorille, jotka opiskelevat ensimmäistä kertaa. Ei niitä automaattisesti saa aina uudestaan kun kouluttautuu uuteen ammattiin. Työttömyystuella elävä joutuu käytännössä luopumaan elatuksestaan, jos haluaa opiskella. Olisitko itse valmis opiskelemaan ilman tuloja useamman vuoden? 

Työtön voi saada aikuiskoulutustukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen on saanut valtiolta ilmaisen pitkän koulutuksen jonka kaikkia hyötyjä hän ei ehkä itsekään tajua jos elää syvällä keskiluokkaisessa kuplassa.

Se kouluttautumismahdollisuus on ihan sama ihan jokaiselle Suomessa. Miksi laiskemmalla pitäisi olla enemmän etuja kuin sillä, joka opiskeli ahkerasti?

Listaatko nämä paremmat edut joita laiskalla on?

Asumistuki, työttömyyskorvaus, toimeentulotuki, ilmainen päivähoito lapsille, ilmaiset lasten harrastukset jne

Asumistuki on monella työssäkäyvälläkin. Samoin voi joutua hakemaan toimeentulotukea, jos työtilanne on huono tai on itse sairaana jne. 

Lasten harrastuksien maksu on harkinnanvaraista ja sitä ei moni saa. Riippuu kunnasta ja harrastuksista, mutta ei tuo ole mikään automaattinen etu kaikille. Siitä on ainakin turha hyvätuloisten olla kateellisia. 

Näistä on hyvä leikata. Ei meidän keskiluokkaistenkaan lapset käy ratsastamassa. Ei ole varaa.

Niin, kuten sanoin niin ei käy työttömienkään lapset. Kuulostat silti kateelliselta, että köyhät lapset saavat koskaan harrastaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.

Samaa ihmettelen.

Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla.  Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.

Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon. 

Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta. 

Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa. 

Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.

Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti  köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.

Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.

Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan? 

Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?

Opintotuki ja opintolaina on nuorille, jotka opiskelevat ensimmäistä kertaa. Ei niitä automaattisesti saa aina uudestaan kun kouluttautuu uuteen ammattiin. Työttömyystuella elävä joutuu käytännössä luopumaan elatuksestaan, jos haluaa opiskella. Olisitko itse valmis opiskelemaan ilman tuloja useamman vuoden? 

Työtön voi saada aikuiskoulutustukea.

Ei voi saada, siihen vaaditaan työpaikka ja kahdeksan vuodne työhistoria. Työtön voi kylläkin päästä opiskelemaan työttömyyskorvauksella tai ansiosidonnaisella. 

Mistä ihmeen hyvinvointivaltiosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen on saanut valtiolta ilmaisen pitkän koulutuksen jonka kaikkia hyötyjä hän ei ehkä itsekään tajua jos elää syvällä keskiluokkaisessa kuplassa.

Se kouluttautumismahdollisuus on ihan sama ihan jokaiselle Suomessa. Miksi laiskemmalla pitäisi olla enemmän etuja kuin sillä, joka opiskeli ahkerasti?

Listaatko nämä paremmat edut joita laiskalla on?

Asumistuki, työttömyyskorvaus, toimeentulotuki, ilmainen päivähoito lapsille, ilmaiset lasten harrastukset jne

Asumistuki on monella työssäkäyvälläkin. Samoin voi joutua hakemaan toimeentulotukea, jos työtilanne on huono tai on itse sairaana jne. 

Lasten harrastuksien maksu on harkinnanvaraista ja sitä ei moni saa. Riippuu kunnasta ja harrastuksista, mutta ei tuo ole mikään automaattinen etu kaikille. Siitä on ainakin turha hyvätuloisten olla kateellisia. 

Näistä on hyvä leikata. Ei meidän keskiluokkaistenkaan lapset käy ratsastamassa. Ei ole varaa.

Harrastustukea saa 200 vuodessa. Ei taida riittää ratsastukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.

Samaa ihmettelen.

Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla.  Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.

Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon. 

Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta. 

Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa. 

Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.

Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti  köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.

Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.

Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan? 

Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?

Opintotuki ja opintolaina on nuorille, jotka opiskelevat ensimmäistä kertaa. Ei niitä automaattisesti saa aina uudestaan kun kouluttautuu uuteen ammattiin. Työttömyystuella elävä joutuu käytännössä luopumaan elatuksestaan, jos haluaa opiskella. Olisitko itse valmis opiskelemaan ilman tuloja useamman vuoden? 

Jos opiskeluidea on hyvä, työkkäri antaa opiskella kaksi vuotta. Mihinkään koirakuiskauskursseihin sitä ei tietenkään saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen on saanut valtiolta ilmaisen pitkän koulutuksen jonka kaikkia hyötyjä hän ei ehkä itsekään tajua jos elää syvällä keskiluokkaisessa kuplassa.

Se kouluttautumismahdollisuus on ihan sama ihan jokaiselle Suomessa. Miksi laiskemmalla pitäisi olla enemmän etuja kuin sillä, joka opiskeli ahkerasti?

Listaatko nämä paremmat edut joita laiskalla on?

Asumistuki, työttömyyskorvaus, toimeentulotuki, ilmainen päivähoito lapsille, ilmaiset lasten harrastukset jne

Asumistuki on monella työssäkäyvälläkin. Samoin voi joutua hakemaan toimeentulotukea, jos työtilanne on huono tai on itse sairaana jne. 

Lasten harrastuksien maksu on harkinnanvaraista ja sitä ei moni saa. Riippuu kunnasta ja harrastuksista, mutta ei tuo ole mikään automaattinen etu kaikille. Siitä on ainakin turha hyvätuloisten olla kateellisia. 

Näistä on hyvä leikata. Ei meidän keskiluokkaistenkaan lapset käy ratsastamassa. Ei ole varaa.

Niin, kuten sanoin niin ei käy työttömienkään lapset. Kuulostat silti kateelliselta, että köyhät lapset saavat koskaan harrastaa mitään.

Lasten vanhempienhan ne lastensa harrastukset ja huvit kuuluu kustantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista on miten hyvässä asemassa olevat valittavat olevansa huonommassa asemassa kuin ne jotka ovat oikeasti huonossa asemassa. Tilanne on siksikin koominen, että jos kerran työt lopettamalla ja vuokralla kurjassa asunnossa (tai mukavassa liian pienessä asunnossa mutta silloin menee 80% kaikista tuloista asumiseen) tukien varassa asumalla saa mukavamman elämän, niin kuka tahansa voi sellaisen elämän aloittaa. Mikään ei estä ryhtymästä nauttijaksi.

Samaa ihmettelen.

Minä, työtön, olen valmis vaihtamaan paikkaa keskiluokkaisen kanssa, vaikkapa puoli vuotta voitaisiin kokeilla. Tai no, uskon ettei keskiluokkainen jaksaisi puolta vuotta, tuskin kuukauttakaan. Päällimmäisenä hänelle jäisi kokeilusta varmaan ihmettely, kuinka voi tulla toimeen - tai siis kuinka pysyä edes elossa - noin vähillä rahoilla. Hän joutuisi vähä väliä tarkistelemaan pankkitilisaldoa, uskaltaako mennä ruokaostoksille, vai joko saldo ylittyy. Miettimään missä olikaan alle euron tiskiainetta, LIDLissä vai Tokmannilla. Tarkistuksia asiasta. Entäpä maitolitra - oliko S-market? Ällistelyjä tuon tuostakin, kuinka ruuan hinnat nousevat silmissä. Tuokin leipä jo 1.45, vaikka vuosi sitten sen sai eurolla.  Hän saisi aprikoida siirtääkö reseptilääkkeen ostoa parilla viikolla, kun silläkin rahalla olisi muutakin tärkeää käyttöä. Turhautumista siitä, ettei ole rahaa edes kirpparille, vaikka kengät olisi hyvä vaihtaa. Keskiluokkaisen naamanilmeen haluaisin nähdä, kun hän syö kolmatta päivää kaurapuuroa. Odottaa takuulla seuraavaa päivää, jolloin alkaa kolmen päivän linssikeitto-jakso. Hän osassani saisi kerran viikossa etsiä vähintään yhtä sopivaa työpaikkaa - parhaimpina enemmän - ja hakea sitä siitäkin turhautumisesta huolimatta että "Valitettavasti emme tällä kertaa valinneet sinua" -vastauksia sataisi tasaisesti sähköpostiin. Hän saisi toki ankeuden keskellä iloakin: hän saisi nauttia ilmaisista asioista, kuten lenkkeilystä, metsän tuoksusta, kirjaston kirjoista, viherkasvien lisäämisestä ja niiden hoitamisesta.

Olisin oikeasti utelias näkemään, miten joku hyvätuloinen kestäisi tuon. 

Saisi ruokaan ja kaikkeen muuhun tarpeelliseen esim. 250 euroa kuussa. Jääkaappi oltava kuun alussa tyhjä, puolison tuloja ei saa käyttää, ei saa myydä eikä pantata mitään omaisuutta, eikä lainata kaverilta. 

Veikkaan, että puolesta kuusta olisi rahat jo lopussa. 

Aika moni hyvätuloinen on tehnyt tuota vuosikausia esimerkiksi opiskeluaikana tai muutoin ennen kuin pääsi niihin hyväpalkkaisiin töihin. Jännä ajatusmaailma että jokainen hyvätuloinen olisi jotenkin syntynyt sellaisena. Suurin osa joutuu ihan itse tekemään töitä sen eteen ja lähtemään tyhjästä siinä missä köyhiksi jääneetkin.

Kuplasta kuuluu edelleenkin. On ihan eri asia olla tilapäisesti  köyhä, esimerkiksi opiskeluvuodet, kuin pitkäaikaisesti. Joidenkin on täysin mahdotonta ymmärtää tilannetta, että taloudellinen tiukkuus voi olla pitkäaikaista - ihan riippumatta sen köyhän henkilön AHKERUUDESTA. Voi olla, että hyvin lähtenyt ura katkeaa syystä tai toisesta. Elämä on joskus arvaamatonta, voi sattua ennakoimatonta. Voi tulla vaikea ja kalliisti hoidettava sairaus, voi tulla avioero, voit joutua irtisanotuksi yhtiön joukkoirtisanomisissa. Sitten huomaat, ettet ikäsi johdosta enää kelpaakaan samalla lailla aloittamaan alusta toisessa työpaikassa. Ehkä onnistut tekemään eripituisia pätkiä, jotka eivät kuitenkaan vakauta taloudellista tilannetta kovinkaan pitkäjänteisesti. Yksinäisellä, siis ilman puolisoa ovat myös elämisen kulut toista luokkaa kuin pariskunnalla, kun asumisen mm. maksat täysin yksin. Ja kerronpahan sinulle, että vaikka olen itse nyt työtön, niin olen kaikkea muuta kuin laiska. On loukkaavaa jo ajatuksenakin että ihminen on laiskuuttaa työtön. Olen ihan varhaisista kouluajoista asti ollut ahkera opinnoissa, menestynytkin jopa kahteen korkeakoulututkintoon asti. Tässä sitä silti ollaan työttömänä, 51-vuotiaana. Ehkä olen alalla, missä nuorekkuus ja dynaamisuus -kliseet pitävät rekrytoinneissa tiettyä valintalinjaa, missä vanhemmasta päästä ei kutsuta edes haastatteluun. En muuta syytä keksi, sillä ahkeruudesta ja osaamisesta ei ainakaan ole puute.

Reipas ja ahkera sekä älykäs onneksi varmasti saa äkkiä koulutuksen vaikka lähäriksi tai sotealalle, jolloin työllistyminen on käytännössä varmaa.

Joo, mutta työttömänä ei saa opiskella tai tuet katkeaa. Millä sitten elää sen opiskeluajan? Ja entä jos on jo vaikka 55 v, saako sitten muutaman vuoden päästä takuuvarmasti työpaikan? 

Opintotuella, asumistuella ja opintolainalla suurin osa opiskelee. Pitäisikö sinulle maksaa palkkaa että alat opiskelemaan?

Monella työttömällä on opintotuet jo käytetty. Heillä on tutkintoja esim. itsellä AMK tutkinto, ammattikoulututkinto ja ylioppilastutkinto.

Eli toinen ammattikoulututkinto kestäisi n. vuoden ja yliopistoonkin voisi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen on saanut valtiolta ilmaisen pitkän koulutuksen jonka kaikkia hyötyjä hän ei ehkä itsekään tajua jos elää syvällä keskiluokkaisessa kuplassa.

Tosiaan - eikä itse ole tarvinnut tehdä mitään? Kuten esimerkiksi opiskella se tutkinto?

Ihan samalla tavalla sen olisi se pienituloinenkin voinut itselleen ilmaiseksi valtiolta napsaista.

Minkä tutkinnon saa valtiolta ilmaiseksi? Minä en ole sellaisesta kuullutkaan.

Samoin. Lukio maksoi tuhansia ja niin yliopistokin. Onneksi isä maksoi lukion ja yliopiston ensimmäisen vuoden. Toisena vuonna sain osa-aika työn, niin pystyin maksamaan itse loput.

Uutinen: Suomessa opiskelu on maksutonta. Ei ole lukukausimaksuja.

Nykyhallituksen ansiosta lukiokirjat ei maksa enää, opetus ja kouluruoka on ollut lukiossa maksutonta 70-luvun peruskoulu-uudistuksesta lähtien. Sekin oli muuten oikeiston vastustama.

Nyt oikeisto tosiaan on tuomassa lukukausimaksut korkeakouluihin. Itse et sellaisia ole ikinä maksanut, jos olet Suomessa opiskellut.

Vuosi sitten sairaanhoitajaksi opiskelemaan haki 27678 ja pääsi vain 2773

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksajan rooli on olla iloinen, kun saa asua ja elää hyvinvointivaltiossa.

Tukien varassa kokonaan tai osittain eläviä on jo yli miljoona, eläkeläisiä on toinen mokoma. Maahan tulee lisää näitä hyväksikäyttäjiä. Jengiongelmat ja väkivalta lisääntyy. Lapset ja nuoret voivat ennätyshuonosti. Sote on täysin epäonnistunut ja syö vain lisää rahaa, kun 22 hyvinvointialuetta on aivan käsittämätön määrä.

Kyllähän me nettomaksajat iloisesti maksamme nämä poliitikkojen toilailut, kompuroinnit ja epäonnistumiset.

T: yli 100.000 euroa valtion tuloveroa vuosittain maksava.

Totta on, että aika harva on tässä yhteiskunnassa nettomaksaja.

Onneksi voi asua paremmalla alueella jolla ei köyhät häiritse.

T: Yli 70 000 euroa tuloveroa vuosittain maksava

Saatat silti vahingossa törmätä KÖYHÄÄN liikkuessasi joku päivä "paremman alueesi" ulkopuolella. Ajattele - se kauhuskenaario on aina olemassa! Toki voit lapsillesi myös opettaa, ettei kannata liikkua missään kotialueen ulkopuolella, sillä siellä voi törmätä KÖYHIIN. Köyhyyshän on kuin tartuntatauti, tarttuu mukaan helposti ja sellaiseen potentiaaliin törmätessään on välittömästi pestävä kätensä ja yskäistävä rajusti kolme kertaa.