Diabetes 2 remissioon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joo. En ole onnistunut. Tuossa oli muutama päivä etten päässyt hakemaan metforemia. Oliko jalka kipee/juna ei kulkenut tms, ihan päivä kaks. Lääke oli siis loppu pari vrk.

Syön vähähiilarisesti, ei eläinrasvoja, hedelmiä ja kasviksia, en juo, en polta, en mässää jnejne.

SILTI. Jopa nousi sokerit. Olen siis tavoitearvoissa, mutta eipä pysy ilman lääkettä! EI se paljoa noussut, pari pykälää, nousi kumminkin.

Eli en ole päässyt eroon! Toki harmittaa! En ole päässyt eroon myöskään läskeistä. Mulla oli sitä kallista, mikä nyt on loppu. Vatsa alkoi tomimaan, eipä muut.

Nää on välillä niin henkimaailman asioita ettei ole tottakaan.

Jos olet aloittanut jotain, älä luovuta, voithan sä päästä eroon vaikka mä en onnistu!

Ei ole mitään henkimaailman asioita, insuliiniresistenssiin on syynsä. Sinäkin saatat päästä remissioon, jos pystyt laihduttamaan normaalipainoon. Vasta normaalipainossa ollessa jos et saa sokereita pysymään normaalina, saattaa syy olla genetiikassa.

Sähän se täällä toimit tuntemattomien ihmisten verensokerin taikavarpuna :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Mitä ihmettä? A1C on minulla ollut korkeimmillaan 7.0, ja todisteet siitä on 20 vuoden ajalta.

Sinä sekoitat nyt asioita keskenään. Puhutko ns. pitkästä sokerista vai mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 2-tyypin diabetes ollut jo 20 vuotta ja metformin lääkityksellä A1C pysynyt hyvällä tasolla,

6.2 - 6.7 välillä. Ruokavalioon ei ole tarvinnut tehdä muutoksia, tarvitsee vain huolehtia säännöllisestä syömisestä. Ei liikaa rasvaa eikä sokeria.

Sinulla on melko korkeat sokeriarvot vaikka olet lääkityksellä! Yli 6 ei todellakaan ole mikään hyvä taso jos kyse on paastosokerista.

En ole sama, mutta kuusi on ihan hyvä. Pitkäaikaissokerin pitäisi olla 48.

Paasto 7 on se raja kun hoitoa ruvetaan harkitsemaan.

Minulla jos laskee 5.5 on niin huono olo että on pakko ja lääkärin neuvolla ottaa jotain syötävää

5.5. on normaalille ihmiselle melkein siinä ylärajalla jo. Normaali paastosokeri on 4.0 ja 6.0 välillä ja sinun arvosi ovat korkeat vaikka olet lääkityksellä.

Teillä on ihan omat säännöt ja suositukset.

Paasto 7 on se raja kun ruvetaan puhumaan diabeteksestä.

Keskustelen kuitenkin hoidoistani ja arvoistani hoitotahon kanssa.

Sulla on esidiabetes. 

"Jos paastoarvo on 6.1–6.9 mmol/l, käytetään nimitystä "suurentunut paastosokeriarvo", joka on esivaihe tyypin 2 eli aikuistyypin diabetekselle."

Hyväksyt nämä raja-arvot, mutta et diabeetikkojen ravintosuosituksia. Eli rakennat eri lähteistä itsellesi sopivan palapelin tukemaan karppihulluuttasi. Yksi pala Suomesta, toinen Ruotsista ja päälle pari tuubivideota. Ja taas mennään!

Onko sulla kaikki kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut koko ikäni raju verensokerin vaihtelu, onkohan sen nimi hypoglykemia, jos oikein muistan. Äidilläni oli ja ainakin yhdellä sisarella. Verensokeri laskee liian alas, tulee sekava olo, mutta ei kuitenkaan mikään diabetes. Opin sen säätelemään , joten tutinakohtaukset olivat kuitenkin harvassa.

Pojallani on ollut vähän samaa, saa nähdä tuleeko hänellekin, 60- kiloiselle miehelle vanhana db. Ovat kasvissyöjiä. Toisella lapsista on myös "kiukkunälkä", toinen paahtaa päivän nälkää tuntematta.

73- vuotiaana alkoi paastosokeri olla 7 jolloin sain lääkityksen. Liikuntavamma, nivelet, rajoittaa liikuntaa vaikka nuorempana marjastus, sienestys, uiminen yms. olivat rakkaita touhuja. Jotain on kuitenkin pakko syödä.

Olen siis valinnut pillerit ja syödä niin että niiden avulla arvot pysyisivät hyvänä.

Hypoglykemia on tila, jossa verensokeri laskee liian alas. Tämä voi aiheuttaa sekavuutta, aggressiivisuutta ja vakavassa tapauksessa jopa kuoleman. Miksi olet valinnut pillerit terveellisen ja järkevän vhh:n sijaan? Ne lääkkeetkään eivät ole mitään varsinaisia terveyspillereitä.

Diabetes on yleistynyt nuorillakin, en itse paheksu itseäni jos 73 v sairastuin tähän, ennen vanhojen tautiin.

Nykyisin yhä nuoremmat ovat pulassa arvojensa kanssa. Miksi nelikymppiset eivät ole liikkuneet ja pitäneet kilojaan kurissa?

Mielestäsi diabetes on siis vääjäämättömästi kaikille puhkeava tauti ja sinulle on ihan ok olla diabeetikko kun olet jo vanha? Kummallinen näkökanta. Eikö olisi mukavampaa olla terve?

Liikunta ei estä diabateksen puhkeamista jos sukurasitus on suuri (kuten itsellänikin on) ja ruokavalio on väärä. Siinä ei ikäkään vaikuta. Et kai yritä korottaa itseäsi mollaamalla nuorempia?

Kyllä se usein vääjäämättä tulee kun on se sukutaipumus siihen. Vanhemmiten elumistö alkaa rappeutumaan, se on hyväksyttävä.

Lehdistä olen lukenut yhä nuoremmille tulevan kakkosdiabeteksen vaikka se aikaisemmin puhkesi vasta ikääntyneenä.

Elimistön rappeutuminen ei tarkoita vääjäämätöntä diabetestä. Voi hyvänen aika jos luulet niin. Kyllähän se nykyään puhkeaa aina vain nuoremmille nykyisen suomalaisen ruokavalion takia, se on selvä.

Tuntuu itsestäni että tiedän aika paljon enemmän terveydestä ja myös ikääntymisestä kuin pelkkään laihuuteen ja vhh ja ketojuttuihin juuttuneet.

Vhh ei takas nuoruutta, terveyttä, kuolemattomuutta.

Jokaisella rapistuu elimistö, minulla metabolia.

Kuka tässä on muka väittänyt, että vhh takaa ikuisen nuoruuden ja kuolemattomuuden? Ei kukaan. Terveyteen se taas vaikuttaa hurjasti, nimittäin positiivisesti. Metabolian häiriöt johtuvat yleensä väärästä ruokavaliosta ja sinullekin diabetes on tullut sen takia.

Mikä pätevöittää sut diagnosoimaan tuntemattomia ihmisiä keskustelupalstoilla?

Mistä se diabetes sitten on tullut kuin väärästä ruokavaliosta (=liiasta hiilarista)? Ei se taivaasta kenellekään tipahda eikä sukurasitus tarkoitaa 100% varmaa puhkeamista. Ykköstyyppi taas on täysin eri asia, mutta käsittääkseni siitä ei tässä ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Mitä ihmettä? A1C on minulla ollut korkeimmillaan 7.0, ja todisteet siitä on 20 vuoden ajalta.

Sinä sekoitat nyt asioita keskenään. Puhutko ns. pitkästä sokerista vai mistä?

En sekoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Olen eri täti kuin tuo. Teillä on nyt pitkät sokerit ja paastoarvot sekaisin, noita kirjaimia en muista ulkoa.

Hoidossa (insuliini?) olevan diabeetikon pitkä sokeri saa olla 53 - 58 muistaakseni.

Itselleni on kirjattu tavoitteet paastosokeri alle 7, pitkäsokeri 48. Eli arvoja joilla db on vielä kurissa.

Ei niitä pidä verrata terveen ihmisen arvoihin .

Vierailija kirjoitti:

Sain oman 2tyypin diabettekseni remissioon ihan vain vhh-ruokavaliolla.

Toimiskohan kokoomukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut koko ikäni raju verensokerin vaihtelu, onkohan sen nimi hypoglykemia, jos oikein muistan. Äidilläni oli ja ainakin yhdellä sisarella. Verensokeri laskee liian alas, tulee sekava olo, mutta ei kuitenkaan mikään diabetes. Opin sen säätelemään , joten tutinakohtaukset olivat kuitenkin harvassa.

Pojallani on ollut vähän samaa, saa nähdä tuleeko hänellekin, 60- kiloiselle miehelle vanhana db. Ovat kasvissyöjiä. Toisella lapsista on myös "kiukkunälkä", toinen paahtaa päivän nälkää tuntematta.

73- vuotiaana alkoi paastosokeri olla 7 jolloin sain lääkityksen. Liikuntavamma, nivelet, rajoittaa liikuntaa vaikka nuorempana marjastus, sienestys, uiminen yms. olivat rakkaita touhuja. Jotain on kuitenkin pakko syödä.

Olen siis valinnut pillerit ja syödä niin että niiden avulla arvot pysyisivät hyvänä.

Hypoglykemia on tila, jossa verensokeri laskee liian alas. Tämä voi aiheuttaa sekavuutta, aggressiivisuutta ja vakavassa tapauksessa jopa kuoleman. Miksi olet valinnut pillerit terveellisen ja järkevän vhh:n sijaan? Ne lääkkeetkään eivät ole mitään varsinaisia terveyspillereitä.

Diabetes on yleistynyt nuorillakin, en itse paheksu itseäni jos 73 v sairastuin tähän, ennen vanhojen tautiin.

Nykyisin yhä nuoremmat ovat pulassa arvojensa kanssa. Miksi nelikymppiset eivät ole liikkuneet ja pitäneet kilojaan kurissa?

Mielestäsi diabetes on siis vääjäämättömästi kaikille puhkeava tauti ja sinulle on ihan ok olla diabeetikko kun olet jo vanha? Kummallinen näkökanta. Eikö olisi mukavampaa olla terve?

Liikunta ei estä diabateksen puhkeamista jos sukurasitus on suuri (kuten itsellänikin on) ja ruokavalio on väärä. Siinä ei ikäkään vaikuta. Et kai yritä korottaa itseäsi mollaamalla nuorempia?

Kyllä se usein vääjäämättä tulee kun on se sukutaipumus siihen. Vanhemmiten elumistö alkaa rappeutumaan, se on hyväksyttävä.

Lehdistä olen lukenut yhä nuoremmille tulevan kakkosdiabeteksen vaikka se aikaisemmin puhkesi vasta ikääntyneenä.

Elimistön rappeutuminen ei tarkoita vääjäämätöntä diabetestä. Voi hyvänen aika jos luulet niin. Kyllähän se nykyään puhkeaa aina vain nuoremmille nykyisen suomalaisen ruokavalion takia, se on selvä.

Tuntuu itsestäni että tiedän aika paljon enemmän terveydestä ja myös ikääntymisestä kuin pelkkään laihuuteen ja vhh ja ketojuttuihin juuttuneet.

Vhh ei takas nuoruutta, terveyttä, kuolemattomuutta.

Jokaisella rapistuu elimistö, minulla metabolia.

Kuka tässä on muka väittänyt, että vhh takaa ikuisen nuoruuden ja kuolemattomuuden? Ei kukaan. Terveyteen se taas vaikuttaa hurjasti, nimittäin positiivisesti. Metabolian häiriöt johtuvat yleensä väärästä ruokavaliosta ja sinullekin diabetes on tullut sen takia.

Mikä pätevöittää sut diagnosoimaan tuntemattomia ihmisiä keskustelupalstoilla?

Mistä se diabetes sitten on tullut kuin väärästä ruokavaliosta (=liiasta hiilarista)? Ei se taivaasta kenellekään tipahda eikä sukurasitus tarkoitaa 100% varmaa puhkeamista. Ykköstyyppi taas on täysin eri asia, mutta käsittääkseni siitä ei tässä ole kyse.

Ihminen on aika monimutkainen ja aineenvaihdunta yksi monimutkainen osa sitä.

Mistä joku saa syövän, miksi jonkun aivoissa on heikko kohta ja hoikalta nuorelta poksahtaa verisuoni, miksi joku saa eturauhassyövän ja toinen ei? Miksi yhdellä naisella endometria, toisella taas ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Mitä ihmettä? A1C on minulla ollut korkeimmillaan 7.0, ja todisteet siitä on 20 vuoden ajalta.

Sinä sekoitat nyt asioita keskenään. Puhutko ns. pitkästä sokerista vai mistä?

En sekoita.

Kyllä sekoitat. Pitkä sokeri ei voi sinulla olla alle 7, paastosokeri kyllä voi ja pitääkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Mitä ihmettä? A1C on minulla ollut korkeimmillaan 7.0, ja todisteet siitä on 20 vuoden ajalta.

Sinä sekoitat nyt asioita keskenään. Puhutko ns. pitkästä sokerista vai mistä?

Käyttää vanhempaa %-yksikköä, 7% = 53 mmol/mol,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Olen eri täti kuin tuo. Teillä on nyt pitkät sokerit ja paastoarvot sekaisin, noita kirjaimia en muista ulkoa.

Hoidossa (insuliini?) olevan diabeetikon pitkä sokeri saa olla 53 - 58 muistaakseni.

Itselleni on kirjattu tavoitteet paastosokeri alle 7, pitkäsokeri 48. Eli arvoja joilla db on vielä kurissa.

Ei niitä pidä verrata terveen ihmisen arvoihin .

Diabetes kurissa pitkän sokerin arvolla 48? Kysypä lääkäriltäsi, onko hän valmistunut lääkiksestä ihan Suomessa vai jossain kehitysmaassa? 48 on korkea arvo kenelle tahansa ja diabeetikolle varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Mitä ihmettä? A1C on minulla ollut korkeimmillaan 7.0, ja todisteet siitä on 20 vuoden ajalta.

Sinä sekoitat nyt asioita keskenään. Puhutko ns. pitkästä sokerista vai mistä?

Käyttää vanhempaa %-yksikköä, 7% = 53 mmol/mol,

Sen hän olisi voinut kertoa selvyyden vuoksi. 53 mmol/mol on hyvin korkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Mitä ihmettä? A1C on minulla ollut korkeimmillaan 7.0, ja todisteet siitä on 20 vuoden ajalta.

Sinä sekoitat nyt asioita keskenään. Puhutko ns. pitkästä sokerista vai mistä?

Käyttää vanhempaa %-yksikköä, 7% = 53 mmol/mol,

Juuri näin se on minulle aina ilmoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Olen eri täti kuin tuo. Teillä on nyt pitkät sokerit ja paastoarvot sekaisin, noita kirjaimia en muista ulkoa.

Hoidossa (insuliini?) olevan diabeetikon pitkä sokeri saa olla 53 - 58 muistaakseni.

Itselleni on kirjattu tavoitteet paastosokeri alle 7, pitkäsokeri 48. Eli arvoja joilla db on vielä kurissa.

Ei niitä pidä verrata terveen ihmisen arvoihin .

Diabetes kurissa pitkän sokerin arvolla 48? Kysypä lääkäriltäsi, onko hän valmistunut lääkiksestä ihan Suomessa vai jossain kehitysmaassa? 48 on korkea arvo kenelle tahansa ja diabeetikolle varsinkin.

Mistäs sinä olet valmistunut? Tavoitearvot määritellään yksilöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Mitä ihmettä? A1C on minulla ollut korkeimmillaan 7.0, ja todisteet siitä on 20 vuoden ajalta.

Sinä sekoitat nyt asioita keskenään. Puhutko ns. pitkästä sokerista vai mistä?

Käyttää vanhempaa %-yksikköä, 7% = 53 mmol/mol,

Sen hän olisi voinut kertoa selvyyden vuoksi. 53 mmol/mol on hyvin korkea.

Glukoosi kannattaa korvata kovalla rasvalla. Ensiavuksi voi käydä imuroimassa grillikioskin jäterasvat keräysastiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Mitä ihmettä? A1C on minulla ollut korkeimmillaan 7.0, ja todisteet siitä on 20 vuoden ajalta.

Sinä sekoitat nyt asioita keskenään. Puhutko ns. pitkästä sokerista vai mistä?

Käyttää vanhempaa %-yksikköä, 7% = 53 mmol/mol,

Sen hän olisi voinut kertoa selvyyden vuoksi. 53 mmol/mol on hyvin korkea.

Mutta kun minulla ei ole ollut koskaan vielä 7.0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Olen eri täti kuin tuo. Teillä on nyt pitkät sokerit ja paastoarvot sekaisin, noita kirjaimia en muista ulkoa.

Hoidossa (insuliini?) olevan diabeetikon pitkä sokeri saa olla 53 - 58 muistaakseni.

Itselleni on kirjattu tavoitteet paastosokeri alle 7, pitkäsokeri 48. Eli arvoja joilla db on vielä kurissa.

Ei niitä pidä verrata terveen ihmisen arvoihin .

Diabetes kurissa pitkän sokerin arvolla 48? Kysypä lääkäriltäsi, onko hän valmistunut lääkiksestä ihan Suomessa vai jossain kehitysmaassa? 48 on korkea arvo kenelle tahansa ja diabeetikolle varsinkin.

Ihan suomalaisia hoitotavoitteita vastaa:

Verensokeri

Yleisesti käytetyt verensokeritavoitteet tyypin 2 diabetesta sairastavalla:

Paastoverensokeri, aamuverensokeri: alle 7 millimoolia litrassa (mmol/l)

Aterioiden jälkeen, noin kaksi tuntia aterian aloituksesta: alle 8(–10) mmol/l

Veren punasolujen sokeroitumien eli pitkäaikaissokeri eli sokerihemoglobiini HbA1c (laboratoriokoe): alle 48–53 mmol/mol (6,5–7 %). 

https://www.diabetes.fi/diabetes/tyypin_2_diabetes

Siitä voi olla sitten erimieltä ovatko riittävän alhaisia lukemia - vhh:lla 2 kuukauden jälkeen lähes terveen lukemissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut koko ikäni raju verensokerin vaihtelu, onkohan sen nimi hypoglykemia, jos oikein muistan. Äidilläni oli ja ainakin yhdellä sisarella. Verensokeri laskee liian alas, tulee sekava olo, mutta ei kuitenkaan mikään diabetes. Opin sen säätelemään , joten tutinakohtaukset olivat kuitenkin harvassa.

Pojallani on ollut vähän samaa, saa nähdä tuleeko hänellekin, 60- kiloiselle miehelle vanhana db. Ovat kasvissyöjiä. Toisella lapsista on myös "kiukkunälkä", toinen paahtaa päivän nälkää tuntematta.

73- vuotiaana alkoi paastosokeri olla 7 jolloin sain lääkityksen. Liikuntavamma, nivelet, rajoittaa liikuntaa vaikka nuorempana marjastus, sienestys, uiminen yms. olivat rakkaita touhuja. Jotain on kuitenkin pakko syödä.

Olen siis valinnut pillerit ja syödä niin että niiden avulla arvot pysyisivät hyvänä.

Hypoglykemia on tila, jossa verensokeri laskee liian alas. Tämä voi aiheuttaa sekavuutta, aggressiivisuutta ja vakavassa tapauksessa jopa kuoleman. Miksi olet valinnut pillerit terveellisen ja järkevän vhh:n sijaan? Ne lääkkeetkään eivät ole mitään varsinaisia terveyspillereitä.

Diabetes on yleistynyt nuorillakin, en itse paheksu itseäni jos 73 v sairastuin tähän, ennen vanhojen tautiin.

Nykyisin yhä nuoremmat ovat pulassa arvojensa kanssa. Miksi nelikymppiset eivät ole liikkuneet ja pitäneet kilojaan kurissa?

Mielestäsi diabetes on siis vääjäämättömästi kaikille puhkeava tauti ja sinulle on ihan ok olla diabeetikko kun olet jo vanha? Kummallinen näkökanta. Eikö olisi mukavampaa olla terve?

Liikunta ei estä diabateksen puhkeamista jos sukurasitus on suuri (kuten itsellänikin on) ja ruokavalio on väärä. Siinä ei ikäkään vaikuta. Et kai yritä korottaa itseäsi mollaamalla nuorempia?

Kyllä se usein vääjäämättä tulee kun on se sukutaipumus siihen. Vanhemmiten elumistö alkaa rappeutumaan, se on hyväksyttävä.

Lehdistä olen lukenut yhä nuoremmille tulevan kakkosdiabeteksen vaikka se aikaisemmin puhkesi vasta ikääntyneenä.

Elimistön rappeutuminen ei tarkoita vääjäämätöntä diabetestä. Voi hyvänen aika jos luulet niin. Kyllähän se nykyään puhkeaa aina vain nuoremmille nykyisen suomalaisen ruokavalion takia, se on selvä.

Tuntuu itsestäni että tiedän aika paljon enemmän terveydestä ja myös ikääntymisestä kuin pelkkään laihuuteen ja vhh ja ketojuttuihin juuttuneet.

Vhh ei takas nuoruutta, terveyttä, kuolemattomuutta.

Jokaisella rapistuu elimistö, minulla metabolia.

Kuka tässä on muka väittänyt, että vhh takaa ikuisen nuoruuden ja kuolemattomuuden? Ei kukaan. Terveyteen se taas vaikuttaa hurjasti, nimittäin positiivisesti. Metabolian häiriöt johtuvat yleensä väärästä ruokavaliosta ja sinullekin diabetes on tullut sen takia.

Mikä pätevöittää sut diagnosoimaan tuntemattomia ihmisiä keskustelupalstoilla?

Mistä se diabetes sitten on tullut kuin väärästä ruokavaliosta (=liiasta hiilarista)? Ei se taivaasta kenellekään tipahda eikä sukurasitus tarkoitaa 100% varmaa puhkeamista. Ykköstyyppi taas on täysin eri asia, mutta käsittääkseni siitä ei tässä ole kyse.

Karppievankelista iskee jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Olen eri täti kuin tuo. Teillä on nyt pitkät sokerit ja paastoarvot sekaisin, noita kirjaimia en muista ulkoa.

Hoidossa (insuliini?) olevan diabeetikon pitkä sokeri saa olla 53 - 58 muistaakseni.

Itselleni on kirjattu tavoitteet paastosokeri alle 7, pitkäsokeri 48. Eli arvoja joilla db on vielä kurissa.

Ei niitä pidä verrata terveen ihmisen arvoihin .

Diabetes kurissa pitkän sokerin arvolla 48? Kysypä lääkäriltäsi, onko hän valmistunut lääkiksestä ihan Suomessa vai jossain kehitysmaassa? 48 on korkea arvo kenelle tahansa ja diabeetikolle varsinkin.

Kyllä ne on ihan lääkärin määräämät arvot.

Jos et diabeteksestä tiedä kuin lihavien haukkumisen ehkä.et niin kärkkäästi ota kantaa.

Googleamallakin voit tarkistaa että hoidossa olevalla diabeetikolla pitkä sokeri, riippuen tapauksesta, voi olla 53- 58

Diabeteshoidon yksi tarkoitus on pitää arvot semmoisina ettei munuaiset, silmänpohjat , jalkojen sinushermo ja tunto jalkapohjissa vaurioidu.

Ei tarkoitus ole vanhasta akasta tervettä nuorta neitoa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kakkostyypin diabeteksen seurannassa pidetään melkein tärkeämpänä pitkän sokerin arvon seuraamista, koska tuo paastoarvo voi vaihdella paljon.

Minulla on diabeteksen hoitotasopaino kohdallaan. Lääkärini ei ole koskaan puhunut mistään remissiosta, mikä termi kai ennemminkin liittyy syöpäsairauksiin.

Juuri näin. A1C on se tärkein asia jota seurataan, ja munuais- ja maksa-arvot ja pissakoe.

Tottakai HbA1c pitää seurata, sehän on selvä. Minua ihmetyttää se, miten te ja teidän lääkärinne olette tyytyväisiä kohonneeseen sokeritasoon vaikka sen pitäisi lääkityksen myötä olla normalisoitunut? Jos paastoarvot ovat jatkuvasti koholla, se vääjäämättä kohottaa myös HbA1c.

Minullahan on todettu 2-tyypin diabetes jo 20 vuotta sitten, ja lääkityksellä ja hyvillä elämäntavoilla sitä pidetään kurissa. En ole vielä tarvinnut insuliinihoitoa, vaikka ikääkin jo on.

Millaiset sokeriarvosi sitten ovat jos diabeteksesi on kerran kurissa?

Niin, A1C ollut aina alle 7.0

Ns. pitkän sokerin eli HbA1c viitearvot ovat terveille henkilöille 20-42 mmol/mol. Tuskinpa se sinullakaan ihan alle 7 on ollut.

Olen eri täti kuin tuo. Teillä on nyt pitkät sokerit ja paastoarvot sekaisin, noita kirjaimia en muista ulkoa.

Hoidossa (insuliini?) olevan diabeetikon pitkä sokeri saa olla 53 - 58 muistaakseni.

Itselleni on kirjattu tavoitteet paastosokeri alle 7, pitkäsokeri 48. Eli arvoja joilla db on vielä kurissa.

Ei niitä pidä verrata terveen ihmisen arvoihin .

Diabetes kurissa pitkän sokerin arvolla 48? Kysypä lääkäriltäsi, onko hän valmistunut lääkiksestä ihan Suomessa vai jossain kehitysmaassa? 48 on korkea arvo kenelle tahansa ja diabeetikolle varsinkin.

Mistäs sinä olet valmistunut? Tavoitearvot määritellään yksilöllisesti.

Jos jo terveelle henkilölle viitearvot ovat 20-42 niin mitä luulet niiden olevan diabeetikolle, jolle olisi ensiarvoisen tärkeää saada korkea soekriarvo kuriin mahdollisimman pikaisesti? Eihän se loogisesti voi ainakaan korkeampi olla! Miksi petät itseäsi?