Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se Juliuksen äiti ole opiskellut neuropsykiatriseksi valmentajaksi sen jälkeen kun on saanut autismin kirjolla olevan lapsen (vai lapsia, jossain puhui monikossa), eikä niin päin, että Juliuksella oli onni syntyä nepsy-valmentajan lapseksi. Ja niinhän voisi toimia kaikki muutkin vanhemmat halutessaan, toki käytännössä vaatii voimavaroja, rahaa ja esim. täyspäisen ja kannustavan puolison.

Nän ymmärsin minäkin. Hän näyttäisi olevan valtiotieteenmaisteri  koulutukseltaan ja aineenopettaja varsinaiselta ammatiltaan. Jossain tosiaan luki erityislasten äiti, mutta ne tytöt vaikuttavat taviksilta, onko lapsia enemmän? Tai sitten tytöillä tai toisella  on joku joku mikä ei varsinaisesti ole nepsyjuttu, ainakaan sellainen laaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Voi nykyään laittaa helposti viestiä vaikka somessa tai jos ei ole somessa niin sähköpostilla puhumatta 'vieraalle ihmiselle'. Tai voisko sen kaveri vaikka kysyä sen puolesta? Avuttomaksi menee muuten tämä keskustelu. Ja haluan nyt mainita, että olen itsekin nepsy. Usein en uskalla jotain tehdä tai sanoa, joten mukana oleva kaveri kysyy tai soittaa, tai sitten selvitän etukäteen ja laitan viestiä.

En kommentoi tätä enempää.

Minä kyllä uskallan jutella ventovieraidenkin kanssa, vaikka olenkin autistinen. Ei se meille kaikille ole ongelma.

Ja minä taas ujo, arka ja puhelinkammoinen, vaikka en ole assi, addi tai mitään muutakaan. Olen muuten toisinaan myös ihan rehellisen laiska ja saamaton.

Minäkin inhoan puhelimessa puhumista. Olen laiska siivoamisessa, mutta meillä on silti ok puhdasta, kun tykkään pestä. Järjestely on mulle vastenmielistä ja vaikka jotain järjestelen, hetkenpäästä kaikki on sekaisin kuitenkin. Enkä minä osaa pakata nätisti. Mies mulle aina siitä motkottaa. Yritän, mutta en vaan saa laitettua niin että mahtuu, vaikka kovasti yritän. 

Olen naispuolinen autisti ja haluaisin muistuttaa että kaikkea elämässä ei voi selittää autismilla tai yleistää muutenkaan. Voi olla myös luonteeltaan hankalia tai laiskoja autisteja.

Itse olen koko elämäni kompensoinut piirteitäni esim. pyrkimällä olemaan hyvin ahkera ja siisti. Kiinnitän paljon huomiota ulkoiseen olemukseeni, meikkaan jne. Miua usein kehutaankin hyvin kauniiksi ja huolitelluksi.

Mutta se ei tule luonnostaan. Jos eläisin miten on minulle luontevaa, en kiinnittäisi pukeutumiseen mitään huomiota ja tuskin tajuaisin vaihtaa kesä/talvivaatteet. Tässä on vieläkin puutteita ja saatan kulkea tennareissa talvipakkasella. Mutta idea on siinä että yritän ja se vaatii paljon ponnistelua.

Mun ideaalielämä olisi sellaista että voisin täysin uppoutua omaan maailmaani mikä minulla on matematiikka ja koodaaminen. Mikään maailmassa ei vedä vertoja puhtaan logiikan kauneudelle. Liikuntaa rakastan myös, sekä liikkumista kauniissa ympäristöissä.

Kaikki muu oikeastaan on ylimääräistä ja teen sen ns pakon edessä. Olen todella empaattinen ja pidän ihmisistä, mutta he saattavat välillä unohtua kun uppoudun omiin juttuihini. Tämä kai antaa kuvan valheellisen välinpitämättöyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Voi nykyään laittaa helposti viestiä vaikka somessa tai jos ei ole somessa niin sähköpostilla puhumatta 'vieraalle ihmiselle'. Tai voisko sen kaveri vaikka kysyä sen puolesta? Avuttomaksi menee muuten tämä keskustelu. Ja haluan nyt mainita, että olen itsekin nepsy. Usein en uskalla jotain tehdä tai sanoa, joten mukana oleva kaveri kysyy tai soittaa, tai sitten selvitän etukäteen ja laitan viestiä.

En kommentoi tätä enempää.

Minä kyllä uskallan jutella ventovieraidenkin kanssa, vaikka olenkin autistinen. Ei se meille kaikille ole ongelma.

Ja minä taas ujo, arka ja puhelinkammoinen, vaikka en ole assi, addi tai mitään muutakaan. Olen muuten toisinaan myös ihan rehellisen laiska ja saamaton.

Minäkin inhoan puhelimessa puhumista. Olen laiska siivoamisessa, mutta meillä on silti ok puhdasta, kun tykkään pestä. Järjestely on mulle vastenmielistä ja vaikka jotain järjestelen, hetkenpäästä kaikki on sekaisin kuitenkin. Enkä minä osaa pakata nätisti. Mies mulle aina siitä motkottaa. Yritän, mutta en vaan saa laitettua niin että mahtuu, vaikka kovasti yritän. 

Mulla ei siis ole mitään diagnooseja ja teen ihan tavallista suunnittelutyötä tietokoneen ääressä. Töissäni olen ahkera kun tykkään kovasti siitä. 

Älykkäänä assina olen oppinut näyttelemään 'normaalia', jopa ylimukavaa ja hauskaa ihmistä. Tavallaan se on kivaakin, saahan sillä ihmiset tykkäämään itsestään, no, ainakin vanhoille tämä menee läpi aidosti.

Mutta kun. En aina jaksa esittää. Silloin vetäydyn keskenäni, välttelen näitä 'hyväntuulen tuttujani', en vastaa puhelimeen, poistan viestit lukematta.

Vanhemmiten välitän yhä vähemmän teeskennellä yhtään mitään. Luulen, että sama on neurotyypillisillä.

Jos nämä ihmiset tietäisivät, miten asia oikeasti on... mitähän siitä seuraisi?

Tahtoisin niin kovasti, että minulla olisi kavereita, joille ei tarvi esittää jotain superversiota itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Miksi autistista ei saisi kehua? Kyllähän neurotyypillisestäkin voi sanoa, että on fiksu ja hauska yms.

Kyllä kyseenalaistan sellaisten ennakkoluuloja, joiden mielestä autisminkirjolla olevaa ei saisi kehua esim. fiksuksi tai mukavaksi persoonaksi. Itseasiassa nepsy-henkilöt tarvitsevat kymmenen kertaa enemmän positiivista palautetta ja heidän hyvien piirteiden ääneen kertomista itsetunnon tukemiseksi. Tämä tieto on ihan lastenneuropsykiatrilta saatu.

On tärkeää sanoa autistille, että olet mahtava tyyppi! Ei siinä ole mitään alentavaa.

T. Autistin vanhempi

Onhan se alentavaa jos ei olla missään määräysvaltasuhteessa kuten nyt vaikka vanhempi-lapsi, että millä perusteella käy arvioimaan jonkun puolitutun tai jopa täysin tuntemattoman henkisiä kykyjä.

Eikö sinua esim. saisi sanoa mukavaksi ja hauskaksi persoonaksi? Tai saako sinulle sanoa, että olet fiksun oloinen tyyppi?

Itse ainakin pidän siitä, jos minulle sanottaisiin niin. Mutta toki kaikki ei tykkää. Kuitenkin pidän paremmaksi sanoa niitä positiivisia sanoja toisille kuin jätyää sanomatta. Silläkin riskillä, että toinen ottaa sen väärällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Voi nykyään laittaa helposti viestiä vaikka somessa tai jos ei ole somessa niin sähköpostilla puhumatta 'vieraalle ihmiselle'. Tai voisko sen kaveri vaikka kysyä sen puolesta? Avuttomaksi menee muuten tämä keskustelu. Ja haluan nyt mainita, että olen itsekin nepsy. Usein en uskalla jotain tehdä tai sanoa, joten mukana oleva kaveri kysyy tai soittaa, tai sitten selvitän etukäteen ja laitan viestiä.

En kommentoi tätä enempää.

Minä kyllä uskallan jutella ventovieraidenkin kanssa, vaikka olenkin autistinen. Ei se meille kaikille ole ongelma.

Ja minä taas ujo, arka ja puhelinkammoinen, vaikka en ole assi, addi tai mitään muutakaan. Olen muuten toisinaan myös ihan rehellisen laiska ja saamaton.

Minäkin inhoan puhelimessa puhumista. Olen laiska siivoamisessa, mutta meillä on silti ok puhdasta, kun tykkään pestä. Järjestely on mulle vastenmielistä ja vaikka jotain järjestelen, hetkenpäästä kaikki on sekaisin kuitenkin. Enkä minä osaa pakata nätisti. Mies mulle aina siitä motkottaa. Yritän, mutta en vaan saa laitettua niin että mahtuu, vaikka kovasti yritän. 

Mulla ei siis ole mitään diagnooseja ja teen ihan tavallista suunnittelutyötä tietokoneen ääressä. Töissäni olen ahkera kun tykkään kovasti siitä. 

Diagnoosin puute ei tarkoita, etteikö voisi olla vahvasti aspergerpiirteinen.

Eihän näitä ole tunnettu kuin pari vuosikymmentä, naisten/tyttöjen oireitaei vieläkään tunnisteta. He saavat helposti dg sekundaaristen mt-ongelmien pohjalta, vaikka perussyy on as.

Jos ihminen pärjää koulussa, elämässään, harvemmin kukaan poikkeava tai sellaisen vanhempi ryhtyy selvittämään, onko jotain neurohäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Miksi autistista ei saisi kehua? Kyllähän neurotyypillisestäkin voi sanoa, että on fiksu ja hauska yms.

Kyllä kyseenalaistan sellaisten ennakkoluuloja, joiden mielestä autisminkirjolla olevaa ei saisi kehua esim. fiksuksi tai mukavaksi persoonaksi. Itseasiassa nepsy-henkilöt tarvitsevat kymmenen kertaa enemmän positiivista palautetta ja heidän hyvien piirteiden ääneen kertomista itsetunnon tukemiseksi. Tämä tieto on ihan lastenneuropsykiatrilta saatu.

On tärkeää sanoa autistille, että olet mahtava tyyppi! Ei siinä ole mitään alentavaa.

T. Autistin vanhempi

Onhan se alentavaa jos ei olla missään määräysvaltasuhteessa kuten nyt vaikka vanhempi-lapsi, että millä perusteella käy arvioimaan jonkun puolitutun tai jopa täysin tuntemattoman henkisiä kykyjä.

Eikö sinua esim. saisi sanoa mukavaksi ja hauskaksi persoonaksi? Tai saako sinulle sanoa, että olet fiksun oloinen tyyppi?

Itse ainakin pidän siitä, jos minulle sanottaisiin niin. Mutta toki kaikki ei tykkää. Kuitenkin pidän paremmaksi sanoa niitä positiivisia sanoja toisille kuin jätyää sanomatta. Silläkin riskillä, että toinen ottaa sen väärällä tavalla.

Täytyy osata arvioida se että miten toinen suhtautuu tai onko edes voimavaroja ottaa vastaan jos ei jostakin syystä olisikaan samaa mieltä, sehän on autisteilla ongelma että vuorovaikutustaidot heikkoja sosiaalisissa tilanteissa, jolloin tavallaan pakkosyötät ja sanoitat tunteetkin että hyvää on.

Minä olen asperger-diagnosoitu ja korkeasti koulutettu. Olen kuitenkin nähnyt paljon vaivannäköä ja aikaa opintojeni edistymisen suhteen. Opiskelua itsessään en ole kokenut ylitsepääsemättömän vaikeaksi, enemmänkin sosiaalinen kanssakäyminen on tuottanut lisäongelmia. Toisinaan olen kokenut jopa katkeruutta siitä, että minulla ei ole yhtä tehokasta lukupäätä kuin ei-nepsyillä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asperger-diagnosoitu ja korkeasti koulutettu. Olen kuitenkin nähnyt paljon vaivannäköä ja aikaa opintojeni edistymisen suhteen. Opiskelua itsessään en ole kokenut ylitsepääsemättömän vaikeaksi, enemmänkin sosiaalinen kanssakäyminen on tuottanut lisäongelmia. Toisinaan olen kokenut jopa katkeruutta siitä, että minulla ei ole yhtä tehokasta lukupäätä kuin ei-nepsyillä.

Miksi hakeuduit akateemiselle uralle, jos tunsit opiskelun haastavaksi? Joku käytännön työ olisi ehkä ollut sinulle toimivampi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Miksi autistista ei saisi kehua? Kyllähän neurotyypillisestäkin voi sanoa, että on fiksu ja hauska yms.

Kyllä kyseenalaistan sellaisten ennakkoluuloja, joiden mielestä autisminkirjolla olevaa ei saisi kehua esim. fiksuksi tai mukavaksi persoonaksi. Itseasiassa nepsy-henkilöt tarvitsevat kymmenen kertaa enemmän positiivista palautetta ja heidän hyvien piirteiden ääneen kertomista itsetunnon tukemiseksi. Tämä tieto on ihan lastenneuropsykiatrilta saatu.

On tärkeää sanoa autistille, että olet mahtava tyyppi! Ei siinä ole mitään alentavaa.

T. Autistin vanhempi

Onhan se alentavaa jos ei olla missään määräysvaltasuhteessa kuten nyt vaikka vanhempi-lapsi, että millä perusteella käy arvioimaan jonkun puolitutun tai jopa täysin tuntemattoman henkisiä kykyjä.

Eikö sinua esim. saisi sanoa mukavaksi ja hauskaksi persoonaksi? Tai saako sinulle sanoa, että olet fiksun oloinen tyyppi?

Itse ainakin pidän siitä, jos minulle sanottaisiin niin. Mutta toki kaikki ei tykkää. Kuitenkin pidän paremmaksi sanoa niitä positiivisia sanoja toisille kuin jätyää sanomatta. Silläkin riskillä, että toinen ottaa sen väärällä tavalla.

Täytyy osata arvioida se että miten toinen suhtautuu tai onko edes voimavaroja ottaa vastaan jos ei jostakin syystä olisikaan samaa mieltä, sehän on autisteilla ongelma että vuorovaikutustaidot heikkoja sosiaalisissa tilanteissa, jolloin tavallaan pakkosyötät ja sanoitat tunteetkin että hyvää on.

Näin juuri. Minua alkaa ahdistaa, jos joku arvottaa esim. mukava, hauska, fiksu.

Ikään kuin minun sitten jatkossa pitäisi ylläpitää näitä toisen tekemiä olettamuksia. Oma minuuteni on..

no, eihän sitä oikeastaan ole. Toiselta tuleva määrittely on kuin vaatimus (olla sellainen). Nykyään olen enimmäkseen yksin ja vältän puhumasta ylimääräisiä jos eksyn porukkaan esim. harrastuksen tiimoilta.

Vielä tästä laiskuus-aspektista. Itse autistina olen hyvin toimelias, siis ihan kotitöissäkin, liikunnassa ja arkisissa asioissa. Ongelmana on se että vaikka puuhailen jatkuvasti, teen asiat kaiketi niin kömpelösti ja huonosti organisoidusti että en saa paljon aikaiseksi.

Asioita joita olen tottunut tekemään teen ahkerasti ja paikat ovat järjestyksessä. Mutta monimutkaisemmat asiat kuten ikkunoiden peseminen, uusien huonekalujen hankkiminen, puhumattakaan jostain remontista ovat miltei mahdottomia minulle. Tästä voi tulla kuva saamattomuudesta ja laiskuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asperger-diagnosoitu ja korkeasti koulutettu. Olen kuitenkin nähnyt paljon vaivannäköä ja aikaa opintojeni edistymisen suhteen. Opiskelua itsessään en ole kokenut ylitsepääsemättömän vaikeaksi, enemmänkin sosiaalinen kanssakäyminen on tuottanut lisäongelmia. Toisinaan olen kokenut jopa katkeruutta siitä, että minulla ei ole yhtä tehokasta lukupäätä kuin ei-nepsyillä.

Tämä sinulle ja kaikille muillekin neuvoksi: kannattaa hakea opiskelemaan sellaista alaa, joka kiinnostaa. Silloin opinnot tuntuvat helpommilta.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se Juliuksen äiti ole opiskellut neuropsykiatriseksi valmentajaksi sen jälkeen kun on saanut autismin kirjolla olevan lapsen (vai lapsia, jossain puhui monikossa), eikä niin päin, että Juliuksella oli onni syntyä nepsy-valmentajan lapseksi. Ja niinhän voisi toimia kaikki muutkin vanhemmat halutessaan, toki käytännössä vaatii voimavaroja, rahaa ja esim. täyspäisen ja kannustavan puolison.

Toki on aika selvää, että hän alkoi selvittää kunnolla asioita saatuaan kirjolla olevan lapsen tai lapsia.

Olennaista on, että sarjassa nähtävän Juliuksen asioihin on todella paneuduttu hänen elämänsä aikana.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asperger-diagnosoitu ja korkeasti koulutettu. Olen kuitenkin nähnyt paljon vaivannäköä ja aikaa opintojeni edistymisen suhteen. Opiskelua itsessään en ole kokenut ylitsepääsemättömän vaikeaksi, enemmänkin sosiaalinen kanssakäyminen on tuottanut lisäongelmia. Toisinaan olen kokenut jopa katkeruutta siitä, että minulla ei ole yhtä tehokasta lukupäätä kuin ei-nepsyillä.

Tämä sinulle ja kaikille muillekin neuvoksi: kannattaa hakea opiskelemaan sellaista alaa, joka kiinnostaa. Silloin opinnot tuntuvat helpommilta.

Aika moni joutuu opiskelemaan sellaista alaa mikä ei hirveän paljon kiinnosta. Esim. lähihoitajaksi opiskellaan siksi, että alalla on hyvä työllisyystilanne. En usko, että moni olisi oikeasti siitä alasta aidosti kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asperger-diagnosoitu ja korkeasti koulutettu. Olen kuitenkin nähnyt paljon vaivannäköä ja aikaa opintojeni edistymisen suhteen. Opiskelua itsessään en ole kokenut ylitsepääsemättömän vaikeaksi, enemmänkin sosiaalinen kanssakäyminen on tuottanut lisäongelmia. Toisinaan olen kokenut jopa katkeruutta siitä, että minulla ei ole yhtä tehokasta lukupäätä kuin ei-nepsyillä.

Miksi hakeuduit akateemiselle uralle, jos tunsit opiskelun haastavaksi? Joku käytännön työ olisi ehkä ollut sinulle toimivampi vaihtoehto.

Mulla ei ole diagnoosia, mutta aika vahvoja oireita siis, olen se jonka leikkikouluryhmä vaihdettiin. Mullekin opiskelu on ollut tietyiltä osin haastavaa. Enkä jaksa ihmisiä, mutta onneksi löytyi tuo suunnittelutyö, mistä tykkään. Mulla matikka on mennyt helposti, mutta mulla ei ole lainkaan näkömuistia ja en muista asioita, joita pitää muistaa muistamalla. Esimerkiksi historia oli tosi vaikeaa. Mulle ei kuitenkaan sovi mikään hienomotorinen työ. Tykkäsin tehdastyöstä, koska ei tarvinnut miettiä eikä stressata mitään. Mutta kun mulla on hienomotoriikka heikkoa, minut siirrettiin aika pian testauksen puolelle, kun kädenjälki ei ollut nättiä. Tämä oli siis aikaan ennen kuin olin opiskellut. Ilman suunnittelutyötä olisin ihan hukassa. Mulle sopisi ehkä joku tutkijan työ jossain metsässä, mutta niin paljon oli ammatteja, joista ei oikein tiennyt mitään. Yllättävää kyllä, olen vapaaehtoistyössä huomannut olevani hyvä nuorten kanssa ja mulle varmaan olisi sopinut joku nuoriso-ohjaajan työ. Olen tarpeeksi lapsellinen, joten murkkuikäiset tuntuvat tykkäävän minusta. He eivät aseta odotuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se Juliuksen äiti ole opiskellut neuropsykiatriseksi valmentajaksi sen jälkeen kun on saanut autismin kirjolla olevan lapsen (vai lapsia, jossain puhui monikossa), eikä niin päin, että Juliuksella oli onni syntyä nepsy-valmentajan lapseksi. Ja niinhän voisi toimia kaikki muutkin vanhemmat halutessaan, toki käytännössä vaatii voimavaroja, rahaa ja esim. täyspäisen ja kannustavan puolison.

Toki on aika selvää, että hän alkoi selvittää kunnolla asioita saatuaan kirjolla olevan lapsen tai lapsia.

Olennaista on, että sarjassa nähtävän Juliuksen asioihin on todella paneuduttu hänen elämänsä aikana.  

Tämä. Minulla on sellaiset vibat, että Julius tulee pärjäämään elämässä loistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Autismin kirjolla arviolta 1%:lla väestöstä, jotta noin joka sadas, eikä sen vuoksi voida valjastaa siihen koko yhteiskuntaa.

Minusta tuntuu, että heitä on huomattavasti enemmän. Ja että nämä neurologiset poikkeamat ovat lisääntyneet, tai diagnosointikynnys on madaltunut. Minunkin tuttavapiirissäni on todella paljon näitä autismin kirjon ihmisiä, tai sitten se johtuu siitä, että vakka kantensa valitsee, eli kun itsekin olen. Ja kouluajoilta muistan, että luokallamme oli yli puolet oppilaista sellaisia, jotka eivät yltäneet edes niin hyvään koulumenestykseen kuin minä.

Sukupolvien ketju tekee sen, että nepsyjä on yhä enemmän. Mehän monistumme kuin ketjukirje, joten kun katsotte ympärillenne niin huomaatte, että se ja se sieltä ja sieltä on mitä ilmeisin nepsy vaikka noita diagnooseja ei ole tehty kuin pari vuosikymmentä suunnilleen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Miksi autistista ei saisi kehua? Kyllähän neurotyypillisestäkin voi sanoa, että on fiksu ja hauska yms.

Kyllä kyseenalaistan sellaisten ennakkoluuloja, joiden mielestä autisminkirjolla olevaa ei saisi kehua esim. fiksuksi tai mukavaksi persoonaksi. Itseasiassa nepsy-henkilöt tarvitsevat kymmenen kertaa enemmän positiivista palautetta ja heidän hyvien piirteiden ääneen kertomista itsetunnon tukemiseksi. Tämä tieto on ihan lastenneuropsykiatrilta saatu.

On tärkeää sanoa autistille, että olet mahtava tyyppi! Ei siinä ole mitään alentavaa.

T. Autistin vanhempi

Onhan se alentavaa jos ei olla missään määräysvaltasuhteessa kuten nyt vaikka vanhempi-lapsi, että millä perusteella käy arvioimaan jonkun puolitutun tai jopa täysin tuntemattoman henkisiä kykyjä.

Eikö sinua esim. saisi sanoa mukavaksi ja hauskaksi persoonaksi? Tai saako sinulle sanoa, että olet fiksun oloinen tyyppi?

Itse ainakin pidän siitä, jos minulle sanottaisiin niin. Mutta toki kaikki ei tykkää. Kuitenkin pidän paremmaksi sanoa niitä positiivisia sanoja toisille kuin jätyää sanomatta. Silläkin riskillä, että toinen ottaa sen väärällä tavalla.

Täytyy osata arvioida se että miten toinen suhtautuu tai onko edes voimavaroja ottaa vastaan jos ei jostakin syystä olisikaan samaa mieltä, sehän on autisteilla ongelma että vuorovaikutustaidot heikkoja sosiaalisissa tilanteissa, jolloin tavallaan pakkosyötät ja sanoitat tunteetkin että hyvää on.

Näin juuri. Minua alkaa ahdistaa, jos joku arvottaa esim. mukava, hauska, fiksu.

Ikään kuin minun sitten jatkossa pitäisi ylläpitää näitä toisen tekemiä olettamuksia. Oma minuuteni on..

no, eihän sitä oikeastaan ole. Toiselta tuleva määrittely on kuin vaatimus (olla sellainen). Nykyään olen enimmäkseen yksin ja vältän puhumasta ylimääräisiä jos eksyn porukkaan esim. harrastuksen tiimoilta.

Alapeukuttajat, onko vaikea tajuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asperger-diagnosoitu ja korkeasti koulutettu. Olen kuitenkin nähnyt paljon vaivannäköä ja aikaa opintojeni edistymisen suhteen. Opiskelua itsessään en ole kokenut ylitsepääsemättömän vaikeaksi, enemmänkin sosiaalinen kanssakäyminen on tuottanut lisäongelmia. Toisinaan olen kokenut jopa katkeruutta siitä, että minulla ei ole yhtä tehokasta lukupäätä kuin ei-nepsyillä.

Miksi hakeuduit akateemiselle uralle, jos tunsit opiskelun haastavaksi? Joku käytännön työ olisi ehkä ollut sinulle toimivampi vaihtoehto.

Olisiko? Mikä? Lähtökohtaisesti kaikki on haastavaa, jos täytyy toimia itselle epäsopivassa ympäristössä, mitä suurin osa ympäristöistä neurotyypillisten muokkaamina on. Eipä sitä aina tiedä mikä sopii, tai mikä muodostuu haastavaksi. Ja kyllähän muutkin varmaan yhtä paljon yrittää, ehkä on kaikille vaikeaa ja he pääsevät sen yli. Miksi ei siis itsekin? Mistä sitä voi tietää? Koska kyllä moni haluaa yrittää ja eihän haasteet sinänsä haittaa matkan varrella, jos kuitenkin pääsee haluamaansa lopputulokseen. Vaikka sitten hitaammin tai vaivalloisemmin. Sehän se vasta suoritus onkin ja merkki periksiantamattomuudesta.

-eri