Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haitallista apua on se, että tehdään puolesta. Hyödyllistä se, että tehdään yhdessä tai että ollaan tukena. Kerron hyvän esimerkin oman "arvotaan nyt joku diagnoosi tähän" -lapseni kohdalta. Tein paljon töitä, että lapseni alkaisi pukea itse. Kun hän oppi laittamaan talvihaalarin itse se oli huippuhetki ja hän itsekin iloitsi onnistumisestaan ja varsinkin minun ilosta. Mutta se pukeminen täytyi hänellä tehdä tietyssä järjestyksessä ja kävi hitaasti. Sitten kerran meillä oli vieraita ja olimme porukalla lähdössä ulos. Minä autoin nuorempaa lasta pukemaan ja vanhempi teki omat rutiininsa. Yksi vieraista halusi olla avuksi ja auttoi vanhemmalle sen haalarin ja muut talvivaatteet päälle - väärässä järjestyksessä. Kiitosta vaan. Meillä meni kuukausi että lapsi suostui taas pukemaan itse oma-alotteisesti. Eli tuon vieraan takia aloitimme opettelun taas alusta. Aika paljon ihmiset sortuvat nepsy ja jopa tavislasten kanssa siihen, että ei jakseta odottaa ja tehdään puolesta. Tietysti jos pitää uninen lapsi pukea tarhaan siinä täytyy vähän tulla vastaan, mutta tuossa tilanteessa meillä ei ollut mihinkään kiire. Oltiin vain lähdössä ulos. 

Mikset sitten ajoissa sanonut tälle auttajalle syytä, miksei hänen tarvitse/pidä auttaa lasta pukeutumisessa? Minun mielestäni sinä uhriuduit tilanteessa turhaan ja aiheutit itse lapsellesi kuormitustilanteen.

Tästä on 20 vuotta aikaa. Mulla oli siinä toinen lapsi ja tilanteessa menee hämilleen. Kun tietää kyseisen ihmisen olevan sellainen joka ottaa nokkiinsa kaikesta ja itse aina mietin tarkkaan mitä sanon ääneen - nykyään tähänkin keksitään joku diagnoosi, ennen vanhaan harkitsevaisuuteni oli hyvä ominaisuus - niin ei siinä ehdi sanoa. Kiltin tytön syndroomaan kasvatettu ei keksi konkreettista sanottavaa hetkessä. Eikä tämä vieras ollut meillä arkipäivää, nykyään olemme tekemisissä vain pakollisten onnittelujen verran, en ole edes nähnyt yli viiteen vuoteen. Mutta tämä on tilanne, mikä vain jäi mieleen. Kyllä tuo nyt jo aikuinen lapsi pukee itse :D. Asuukin itsenäisesti ilman tukea. 

Tätä olet sitten hautonut 20 vuotta mielessäsi... En yhtään ihmettele, jos ja kun ihmiset eivät halua olla tekemisissä perheiden kanssa, jossa on autistinen henkilö. Ei voi koskaan tietää, milloin loukkaa toista tai aiheuttaa heille taantuman kehitykseen. Olen itse asperger, mutta vanhempani vaativat minulta samat asiat kuin muiltakin sisaruksiltani. He eivät tienneet, että olen erilainen, koska sain diagnoosin vasta aikuisena.

Se oli vain yksi esimerkki mikä tuli mieleen tämä keskustelun myötä. Ei tarvitse noin ylitulkita. Minä muistan menneisyydestä kaikenlaista mutta ei se tarkoita hautomista. Eikö itsellesi muka koskaan käy niin että jostain yhteyksistä palautuu mieleen asioita joita et oke ajatellut pitkään aikaan? Mulle vähän väliä.

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Kyllä. Heitä pitäisi silti ymmärtää ja yhteiskutna pitäisi tehdä heitä varten. Vika on aina myös auttajissa ja avun laadussa. Mitään itse autetulta ei voida vaatia tai olettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haitallista apua on se, että tehdään puolesta. Hyödyllistä se, että tehdään yhdessä tai että ollaan tukena. Kerron hyvän esimerkin oman "arvotaan nyt joku diagnoosi tähän" -lapseni kohdalta. Tein paljon töitä, että lapseni alkaisi pukea itse. Kun hän oppi laittamaan talvihaalarin itse se oli huippuhetki ja hän itsekin iloitsi onnistumisestaan ja varsinkin minun ilosta. Mutta se pukeminen täytyi hänellä tehdä tietyssä järjestyksessä ja kävi hitaasti. Sitten kerran meillä oli vieraita ja olimme porukalla lähdössä ulos. Minä autoin nuorempaa lasta pukemaan ja vanhempi teki omat rutiininsa. Yksi vieraista halusi olla avuksi ja auttoi vanhemmalle sen haalarin ja muut talvivaatteet päälle - väärässä järjestyksessä. Kiitosta vaan. Meillä meni kuukausi että lapsi suostui taas pukemaan itse oma-alotteisesti. Eli tuon vieraan takia aloitimme opettelun taas alusta. Aika paljon ihmiset sortuvat nepsy ja jopa tavislasten kanssa siihen, että ei jakseta odottaa ja tehdään puolesta. Tietysti jos pitää uninen lapsi pukea tarhaan siinä täytyy vähän tulla vastaan, mutta tuossa tilanteessa meillä ei ollut mihinkään kiire. Oltiin vain lähdössä ulos. 

Kappalejako olis kiva! Kommenttisi tekisi myös kiinnostavammaksi se, että linkittäisit sen johohonkin / joihinkin Kirjolla -sarjassa nähtyihin henkilöihin.

Kirjoitukseni kaikki lauseet liittyvät toisiinsa, joten siihen ei oikein kuulu kappalejakoa. Tässä ketjussa on puhuttu paljon siitä että eräälle tehdään paljon puolesta. 

Jaa miksei tietokirjoja sitten kirjoiteta yhteen pötköön?

Minä olin lapsena ihan "patalaiska". En pärjännyt koulussa, enkä tullut toimeen muiden lasten kanssa. Sama meininki jatkui vanhempanakin. Vasta nelikymppisenä sain ADD-ja asperger-diagnoosit. Oli helpottavaa havaita, että en ollutkaan laiska vaan sosiaalisesti "uupunut".

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Jokainen ihminen tarvitsee välillä potkua perrsuksille, että pystyy tekemään asioita. Olet selkeästi tehnyt tästä jonkun tekosyyn olla tekemättä. Nykyajan yksi suurimmista ongelmista on etteivät ihmiset pysty vaikka keskittymään opiskelemiseen aivan kaikkien ongelma tuo on ja yleensä ihminen itse siihen löytää keinot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Etkö ymmärrä sarkasmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Autismin kirjolla arviolta 1%:lla väestöstä, jotta noin joka sadas, eikä sen vuoksi voida valjastaa siihen koko yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Kyllä. Heitä pitäisi silti ymmärtää ja yhteiskutna pitäisi tehdä heitä varten. Vika on aina myös auttajissa ja avun laadussa. Mitään itse autetulta ei voida vaatia tai olettaa. 

Väärin. Toimiva auttaminen sisältää sekä vaatimista että olettamista. 

Hyvä valmennus on juuri sitä, että opetetaan ihmiselle itselleen mitä hän voi itseltään vaatia ja olettaa. Jos vaatii liikaa, ihminen menee tukkoon ja taantuu; jos liian vähän, taantuu myös. Mutta on se sopiva ja oikeanlainen vaatimusten taso, jokaisella omanlaisensa ja tilanteestakin riippuva, jolla ihminen kehittyy.

Oletuksiakin pitää opettaa. Esim. että jos on neurokuormittuva, niin pitää opettaa ihmiselle, että kannattaa olettaa kuormittuvansa eikä vaan esim. mennä muiden mukana ja sitten ihmetellä että hajoaa. Kun voi olettaa kuormittuvansa, sitä kuormitusta voi miettiä miten voi etukäteen säädellä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

En. Se on yleistä neuroepätyypillisillä, että sarkasmin kaltaiset sävyt jäävät huomaamatta. Kiitos kun huomautit siitä. 

Etkö ymmärrä sarkasmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Autismin kirjolla arviolta 1%:lla väestöstä, jotta noin joka sadas, eikä sen vuoksi voida valjastaa siihen koko yhteiskuntaa.

Kyllä, se tulee kovin selväksi neurokirjolaisen elämässä, että yhteiskuntaa ei ole valajstettu tarpeidemme mukaiseksi. Siksi me kirjolaiset kehittelemmekin erilaisia systeemejä, joiden avulla selviämme normaalien luomassa maailmassa siedettävimmällä mahdollisella tavalla. 

Näitä syteemejä auttavat kehittämään esimerkiksi nepsyvalmentajat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Autismin kirjolla arviolta 1%:lla väestöstä, jotta noin joka sadas, eikä sen vuoksi voida valjastaa siihen koko yhteiskuntaa.

Minusta tuntuu, että heitä on huomattavasti enemmän. Ja että nämä neurologiset poikkeamat ovat lisääntyneet, tai diagnosointikynnys on madaltunut. Minunkin tuttavapiirissäni on todella paljon näitä autismin kirjon ihmisiä, tai sitten se johtuu siitä, että vakka kantensa valitsee, eli kun itsekin olen. Ja kouluajoilta muistan, että luokallamme oli yli puolet oppilaista sellaisia, jotka eivät yltäneet edes niin hyvään koulumenestykseen kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

En. Se on yleistä neuroepätyypillisillä, että sarkasmin kaltaiset sävyt jäävät huomaamatta. Kiitos kun huomautit siitä. 

Etkö ymmärrä sarkasmia?

Neuroepätyypillisille on tyypillistä, että sarkasmi jää helposti huomaamatta. Tai sitä ei muuten noteerata, vaikka se huomattaisiin, ja vastataan itse asiaan sen takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Autismin kirjolla arviolta 1%:lla väestöstä, jotta noin joka sadas, eikä sen vuoksi voida valjastaa siihen koko yhteiskuntaa.

Kyllä, se tulee kovin selväksi neurokirjolaisen elämässä, että yhteiskuntaa ei ole valajstettu tarpeidemme mukaiseksi. Siksi me kirjolaiset kehittelemmekin erilaisia systeemejä, joiden avulla selviämme normaalien luomassa maailmassa siedettävimmällä mahdollisella tavalla. 

Näitä syteemejä auttavat kehittämään esimerkiksi nepsyvalmentajat. 

Eikö kannattaisi kouluttaa nepsyvalmentajiksi juuri niitä henkilöitä, joilla itsellään on neurologinen diagnoosi? Se olisi samalla vertaistukea ja vertaisterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Jokainen ihminen tarvitsee välillä potkua perrsuksille, että pystyy tekemään asioita. Olet selkeästi tehnyt tästä jonkun tekosyyn olla tekemättä. Nykyajan yksi suurimmista ongelmista on etteivät ihmiset pysty vaikka keskittymään opiskelemiseen aivan kaikkien ongelma tuo on ja yleensä ihminen itse siihen löytää keinot. 

Oletat, että olen tekemättä, vaikka nimenomaan puhun systeemeistä. Se, että joku silloin tällöin tarvitsee potkua persuksille on eri asia kuin neurologisesti poikkeavan sytemaattinen selviytyminen. Oletat että en selviydy, vaikka puhun juuri niistä haasteista (ja ratkaisuista) joiden avulla selviydyn. 

Moni ei kuitenkaan löydä keinoja yksin, vaan on erittäin hyödyllistä, jos ihminen saa siihen asiantuntevaa apua. Harva ihminen oppii pelkästään itsestään kokeilemalla asioita, ei välttämättä edes keksi itse mitä pitäisi kokeilla. Siksi myös apu on tärkeää. 

Liika paapominen on pahasta ihan tavallisellekin lapselle ja nykyään se on järkyttävän yleistä. Lievät tapaukset pärjäisivät varmasti muutenkin. Kun ajattelen omaa lapsuuttani, niin jos toisin itseni tämän päivän maailmaan, saisin varmaan diagnoosin. Yksi esimerkki että minut siirrettiin leikkikoulussa maalaisporukan ryhmään, kun kirkonkylän ryhmä oli minulle liian levoton. Olin vain arka ja ujo, muuta diagnoosia en saanut. Kirkonkylän porukka oli iltapäivisin ja maalaisporukka aamupäivisin, kun maatalojen porukat tulivat kirkonkylälle asioille ja voivat tuoda sen lapsen samalla, kerran viikossa.

Koulussa oli huolimaton haaveilija, hyvä matikassa ja muisti hyvä, opin lukemaan paljon ennen kouluikää, mutta samalla huolimaton haaveilija ja motorisesti poikkeuksellisen kömpelö, sekä karkea- että hienomotoriikka ja yhä olen molemmissa huono. Liikun kyllä paljon ja saan liikunnasta samanlaista euforiaa kuin Topi, mutta vain yksilönä. Ryhmäjutut ei ole minua varten. 

Mutta minusta on tullut hyvin pärjäävä. Minulta vaadittiin jo lapsena paljon ja tekemään itse. 

Netissä on ADHD- ja asperger-testejä. Jos niihin kysymyksiin vastaa ihan rehellisesti, niin luulen, että 80% väestöstä saisi autismi-diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Voi nykyään laittaa helposti viestiä vaikka somessa tai jos ei ole somessa niin sähköpostilla puhumatta 'vieraalle ihmiselle'. Tai voisko sen kaveri vaikka kysyä sen puolesta? Avuttomaksi menee muuten tämä keskustelu. Ja haluan nyt mainita, että olen itsekin nepsy. Usein en uskalla jotain tehdä tai sanoa, joten mukana oleva kaveri kysyy tai soittaa, tai sitten selvitän etukäteen ja laitan viestiä.

En kommentoi tätä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Voi nykyään laittaa helposti viestiä vaikka somessa tai jos ei ole somessa niin sähköpostilla puhumatta 'vieraalle ihmiselle'. Tai voisko sen kaveri vaikka kysyä sen puolesta? Avuttomaksi menee muuten tämä keskustelu. Ja haluan nyt mainita, että olen itsekin nepsy. Usein en uskalla jotain tehdä tai sanoa, joten mukana oleva kaveri kysyy tai soittaa, tai sitten selvitän etukäteen ja laitan viestiä.

En kommentoi tätä enempää.[/quote

Minä kyllä uskallan jutella ventovieraidenkin kanssa, vaikka olenkin autistinen. Ei se meille kaikille ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Voi nykyään laittaa helposti viestiä vaikka somessa tai jos ei ole somessa niin sähköpostilla puhumatta 'vieraalle ihmiselle'. Tai voisko sen kaveri vaikka kysyä sen puolesta? Avuttomaksi menee muuten tämä keskustelu. Ja haluan nyt mainita, että olen itsekin nepsy. Usein en uskalla jotain tehdä tai sanoa, joten mukana oleva kaveri kysyy tai soittaa, tai sitten selvitän etukäteen ja laitan viestiä.

En kommentoi tätä enempää.

Minä kyllä uskallan jutella ventovieraidenkin kanssa, vaikka olenkin autistinen. Ei se meille kaikille ole ongelma.

Ja minä taas ujo, arka ja puhelinkammoinen, vaikka en ole assi, addi tai mitään muutakaan. Olen muuten toisinaan myös ihan rehellisen laiska ja saamaton.