Kirjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Jokainen ihminen tarvitsee välillä potkua perrsuksille, että pystyy tekemään asioita. Olet selkeästi tehnyt tästä jonkun tekosyyn olla tekemättä. Nykyajan yksi suurimmista ongelmista on etteivät ihmiset pysty vaikka keskittymään opiskelemiseen aivan kaikkien ongelma tuo on ja yleensä ihminen itse siihen löytää keinot. 

Jep, esim. ruutuajalla on suora korrelaatio omaan keskittymiskykyyni. Pakko seurata ja rajoittaa ihan tiukastikin omaa "viihdekäyttöä", jotta saan elämässäni jotakin aikaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Voi nykyään laittaa helposti viestiä vaikka somessa tai jos ei ole somessa niin sähköpostilla puhumatta 'vieraalle ihmiselle'. Tai voisko sen kaveri vaikka kysyä sen puolesta? Avuttomaksi menee muuten tämä keskustelu. Ja haluan nyt mainita, että olen itsekin nepsy. Usein en uskalla jotain tehdä tai sanoa, joten mukana oleva kaveri kysyy tai soittaa, tai sitten selvitän etukäteen ja laitan viestiä.

En kommentoi tätä enempää.

Minä kyllä uskallan jutella ventovieraidenkin kanssa, vaikka olenkin autistinen. Ei se meille kaikille ole ongelma.

Ja minä taas ujo, arka ja puhelinkammoinen, vaikka en ole assi, addi tai mitään muutakaan. Olen muuten toisinaan myös ihan rehellisen laiska ja saamaton.

Mistäs tiedät, ettet ole assi tai addi? Minäkin elin 45 vuotta tietämättäni. Sitten sattui halvaus, jonka vuoksi työkykyni katosi ja jouduin käymään terapiassa. Sieltä sitten psykologi ohjasi minut neuropsykiatrille, ja pian minulla oli sekä asperger- että ADHD-diagnoosit.

Muille aivan arkisten ja ilmiselvien toimien hahmottaminen ja oppiminen vaati minulta etenkin nuorempana kaavioiden piirtelyä ja ranskalaisin viivoin listaamista. Tarvitsen perustelut, miksi asia tehdään näin, ja selvät ohjeet. Jos minulle sanoo, että jossakin asiassa saa käyttää luovuutta ja tehdä miten hyvältä tuntuu, ahdistun, enkä meinaa saada koko asiaa tehtyä.

Joku lakanoiden vaihtokin on järkevää purkaa osiin. Miksi vuoteessa on lakanat, miksi ne vaihdetaan, milloin ne vaihdetaan ja mitkä ovat ne poikkeustilanteet, joissa ne on hyvä vaihtaa ennen määräaikaa.

Sitten toki myös konkreettinen vaihto-operaatio purettuna osiin. Mistä, mitä, miksi näin päin, mitä laitetaan minkä alle/päälle/väliin ja erityisesti, että miksi juuri näin.

Jos ei alkuunkaan hahmota edes sitä, että lakanoiden on tarkoitus suojata vuodevaatteita likaantumiselta, ei varmastikaan ymmärrä, miksi ja milloin ne vaihdetaan ja miten ne asetellaan paikoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli yhteenvetona: asperger- tai adhd-ihminen ei koskaan ole laiska, vaan heillä on jonkinlainen neurologinen estymä, jota pitäisi ymmärtää, ja jonka vuoksi nämä ihmiset eivät voi esim. siivota, laittaa ruokaa, viedä roskia, hoitaa puutarhaa jne.

Yhteenvetona: asperger- ja adhd-ihmiset tarvitsevat usein erilaisia systeemejä pystyäkseen tekemään asioita. Neuronormaali voi päättää, teen/en tee, mutta asse/adhd harvemmin, vaan joko on jumissa tai pakko tehdä (esim. asiat tietyssä järjestyksessä tai kun on aloittanut, joku ketju on "pakko" tehdä loppuun). 

Normaalejakin asioita on vaikea oppia ja vaikea aloittaa, koska asioita pitää olla erikseen tietoisesti mielestä ohjattu tavalla, joka neuronormaaleilla sujuu automaattsiesti. 

Jokainen ihminen tarvitsee välillä potkua perrsuksille, että pystyy tekemään asioita. Olet selkeästi tehnyt tästä jonkun tekosyyn olla tekemättä. Nykyajan yksi suurimmista ongelmista on etteivät ihmiset pysty vaikka keskittymään opiskelemiseen aivan kaikkien ongelma tuo on ja yleensä ihminen itse siihen löytää keinot. 

Jep, esim. ruutuajalla on suora korrelaatio omaan keskittymiskykyyni. Pakko seurata ja rajoittaa ihan tiukastikin omaa "viihdekäyttöä", jotta saan elämässäni jotakin aikaankin.

Sama juttu. Jumittuisin pelaamaan tuntikausiksi, mutta olen laittanut itselleni rajan, että arkisin saan pelata 20 minuuttia illassa ja viikonloppuisin yhden tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Muille aivan arkisten ja ilmiselvien toimien hahmottaminen ja oppiminen vaati minulta etenkin nuorempana kaavioiden piirtelyä ja ranskalaisin viivoin listaamista. Tarvitsen perustelut, miksi asia tehdään näin, ja selvät ohjeet. Jos minulle sanoo, että jossakin asiassa saa käyttää luovuutta ja tehdä miten hyvältä tuntuu, ahdistun, enkä meinaa saada koko asiaa tehtyä.

Joku lakanoiden vaihtokin on järkevää purkaa osiin. Miksi vuoteessa on lakanat, miksi ne vaihdetaan, milloin ne vaihdetaan ja mitkä ovat ne poikkeustilanteet, joissa ne on hyvä vaihtaa ennen määräaikaa.

Sitten toki myös konkreettinen vaihto-operaatio purettuna osiin. Mistä, mitä, miksi näin päin, mitä laitetaan minkä alle/päälle/väliin ja erityisesti, että miksi juuri näin.

Jos ei alkuunkaan hahmota edes sitä, että lakanoiden on tarkoitus suojata vuodevaatteita likaantumiselta, ei varmastikaan ymmärrä, miksi ja milloin ne vaihdetaan ja miten ne asetellaan paikoilleen.

Eikö tuo ole ihan tavallista? Noinhan me kaikki teemme ja ajattelemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Voi nykyään laittaa helposti viestiä vaikka somessa tai jos ei ole somessa niin sähköpostilla puhumatta 'vieraalle ihmiselle'. Tai voisko sen kaveri vaikka kysyä sen puolesta? Avuttomaksi menee muuten tämä keskustelu. Ja haluan nyt mainita, että olen itsekin nepsy. Usein en uskalla jotain tehdä tai sanoa, joten mukana oleva kaveri kysyy tai soittaa, tai sitten selvitän etukäteen ja laitan viestiä.

En kommentoi tätä enempää.

Minä kyllä uskallan jutella ventovieraidenkin kanssa, vaikka olenkin autistinen. Ei se meille kaikille ole ongelma.

Ja minä taas ujo, arka ja puhelinkammoinen, vaikka en ole assi, addi tai mitään muutakaan. Olen muuten toisinaan myös ihan rehellisen laiska ja saamaton.

Mistäs tiedät, ettet ole assi tai addi? Minäkin elin 45 vuotta tietämättäni. Sitten sattui halvaus, jonka vuoksi työkykyni katosi ja jouduin käymään terapiassa. Sieltä sitten psykologi ohjasi minut neuropsykiatrille, ja pian minulla oli sekä asperger- että ADHD-diagnoosit.

Mitä hyötyä diagnoosista olisi?

Pystyvätkö aspergerit esim. asumaan yksin vai tarvitsevatko he aina jonkin tukihenkilön olemaan apuna arjessa?

Tunnetteko ketään asperger-ihmistä, joka esim. maksaa oma-aloitteisesti laskunsa, huolehtii siisteydestään ja kotinsa siisteydestä - ilman, että jonkun toisen pitää käydä "hoputtamassa" tai ohjaamassa toimintaa?

Vierailija kirjoitti:

Pystyvätkö aspergerit esim. asumaan yksin vai tarvitsevatko he aina jonkin tukihenkilön olemaan apuna arjessa?

Tunnetteko ketään asperger-ihmistä, joka esim. maksaa oma-aloitteisesti laskunsa, huolehtii siisteydestään ja kotinsa siisteydestä - ilman, että jonkun toisen pitää käydä "hoputtamassa" tai ohjaamassa toimintaa?

Hehän voivat olla aivan äärimmäisen siistejä ja järjestelmällisiä niin kotinsa, raha-asioiden kuin elämänrytminsäkin suhteen. Siis kunhan oppivat nämä asiat. Uusissa asioissa sen sijaan on keskivertoa enemmän vaikeuksia, kun rutiinia asiaan ei vielä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muille aivan arkisten ja ilmiselvien toimien hahmottaminen ja oppiminen vaati minulta etenkin nuorempana kaavioiden piirtelyä ja ranskalaisin viivoin listaamista. Tarvitsen perustelut, miksi asia tehdään näin, ja selvät ohjeet. Jos minulle sanoo, että jossakin asiassa saa käyttää luovuutta ja tehdä miten hyvältä tuntuu, ahdistun, enkä meinaa saada koko asiaa tehtyä.

Joku lakanoiden vaihtokin on järkevää purkaa osiin. Miksi vuoteessa on lakanat, miksi ne vaihdetaan, milloin ne vaihdetaan ja mitkä ovat ne poikkeustilanteet, joissa ne on hyvä vaihtaa ennen määräaikaa.

Sitten toki myös konkreettinen vaihto-operaatio purettuna osiin. Mistä, mitä, miksi näin päin, mitä laitetaan minkä alle/päälle/väliin ja erityisesti, että miksi juuri näin.

Jos ei alkuunkaan hahmota edes sitä, että lakanoiden on tarkoitus suojata vuodevaatteita likaantumiselta, ei varmastikaan ymmärrä, miksi ja milloin ne vaihdetaan ja miten ne asetellaan paikoilleen.

Eikö tuo ole ihan tavallista? Noinhan me kaikki teemme ja ajattelemme.

Moni oppii nopeasti monkey see monkey do -tavalla. Osaa tehdä asian muttei välttämättä yhtään tiedä että miksi se edes tehdään.

Omakotitaloasujaksi ei aspergerista olisi. On kaikenlaista remontoitavaa hommaa ja uusien juttujen oppiminen saattaisi olla haasteellista. Eräskin aspergeri ei tiennyt, miten vaihdetaan sulake, ja uuden tiskikoneen käyttöönotossa piti käydä opastamassa kun ei osannut lukea ohjetta.

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Miksi autistista ei saisi kehua? Kyllähän neurotyypillisestäkin voi sanoa, että on fiksu ja hauska yms.

Kyllä kyseenalaistan sellaisten ennakkoluuloja, joiden mielestä autisminkirjolla olevaa ei saisi kehua esim. fiksuksi tai mukavaksi persoonaksi. Itseasiassa nepsy-henkilöt tarvitsevat kymmenen kertaa enemmän positiivista palautetta ja heidän hyvien piirteiden ääneen kertomista itsetunnon tukemiseksi. Tämä tieto on ihan lastenneuropsykiatrilta saatu.

On tärkeää sanoa autistille, että olet mahtava tyyppi! Ei siinä ole mitään alentavaa.

T. Autistin vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Pystyvätkö aspergerit esim. asumaan yksin vai tarvitsevatko he aina jonkin tukihenkilön olemaan apuna arjessa?

Tunnetteko ketään asperger-ihmistä, joka esim. maksaa oma-aloitteisesti laskunsa, huolehtii siisteydestään ja kotinsa siisteydestä - ilman, että jonkun toisen pitää käydä "hoputtamassa" tai ohjaamassa toimintaa?

Meidän nuori tekee kaikki nuo muut paitsi siivous tarvitsee vielä ohjausta. Topikin näytti hallitsevan pankkitilinsä itse ja osti lippuja itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiril oli barbit ne ykkös jutut. Niitä piti saada lisää. Vaikea oli saada ne järjestykseen. Mitä tapahtuu jos äiti sanoo nyt ei osteta enää niitä lisää kunnes paikat kunnossa. Eikö se ole kumminkin sitä kannustusta , että harjoitellaan laittaa paikat kuntoon ja sitten uusia lisää. 

En oo ihan kokonaan katsonut, mutta selvästi huomaa, että miehiä autetaan eri tavoin, vanhemmat ja sisko on konkreettisesti tukena. Miten Kiriä autetaan, jos autetaan, ei sarjassa juuri näy. Hän vaan kertoo mitä ei jaksa ja miten uupuu, mutta ei näytetä niitä kohtauksia joissa uupumusta jne. jotenkin käsiteltäisiin. Saa sen kuvan, että hänet on jätetty yksin elämänhallintaongelmiensa kanssa ja vanhemmat auttavat sitten viime kädessä tekemällä puolesta tai yhdessä, mutta asiantuntevampaa apua ei saa. 

Kiri sitten tasapainoilee sosiaalisen "kivan" ja hassuttelevan roolinsa ja omien tarpeidensa ja osaamattomuutensa kanssa, mutta ei saa apua.  

Kiriä selkeästi autettu aivan liikaa jo nyt, sillä itse ei tee mitään vaan avun pitää tulla muualta ja muiden pitäisi sopeutua hänen oikkuihinsa. 

On oikeasti auttavaa ja näennäisesti auttavaa mutta pitkässä juoksussa huonoa apua. Oikeanlainen apu vahvistaa omaa toimijuutta, huono apu auttaa hetken, mutta vetää isommassa kuvassa alaspäin. Sarjan miehet saa tuota oman toiminnan vahvistamista ympäristöltään, Kiri ei saa. Esim. Markusta isä ja äiti auttavat hienosti kypärän kanssa, tarpeen vaatiessa vähän vaativat mutta samalla neuvovat häntä tekemään itse. Samoin Juliusta opetetaan koko ajan. Kiristä ei näytetä vastaavaa missään kohdassa. Saa sen kuvan, että Kirille muut tekevät, eivät opeta häntä itse tekemään. Kuntoutus näyttää täysin puuttuvan. 

No ehkäpä on yritetty, mutta tuo luotaantyöntävä pessimistinen asenne on vienyt auttajilta halun yrittää edes. Kokoajan korostat tuota miten tässä olisi nyt kyse jostain sukupuolesta, että miten apua annettaan. Kyllä kyse on ihan luonteesta ja ihmisen kyvyistä ja halusta. Jos mielenkiinto on toisella bilettämisessä ja toisella 3d-kypärässä niin ihmiset ovat aika eri tilanteessa. 

Ammattiauttaja ei sais mennä autettavan "asenteen" taakse vaan alkaa selvitellä mistä se asenne kumpuaa, mitä se palvelee. Pessimismi ja avuttomaksi heittäytyminen ovat selviytymiskeinoja, ja olis sen auttajan tehtävä opettaa niitä muita keinoja ja sellainen ympäristö, jossa niitä voi käyttää. Esim. että miten säädellään vastaan tulevia ongelmia, pilkotaan ne niin pieniksi, että ne voi ratkoa eikä tarvii heittää pyyhettä kehään. 

Sukupuolijuttu tuossa on, että naisilla mielenkiinto on useammin ihmisten välisissä suhteissa, miehillä asioissa ja näkyy se autismissakin. Hyvä auttaja sais tasapainotettua sitä mielenkiintoa Kirille myös omaan elämään ja itsestä huolehtimiseen. Nyt Kiri näyttää pakenevan ongelmiaan biletykseen ja kavereiden kanssa menemiseen, mikä pidemmän päälle pahentaa oman elämän kaaosta. 

Samaistun todella paljon tuohon Kirin tapaan, että tehdään normaaleja asioita, koska halutaan, mutta koska samalla ollaan neurokirjolla ne kuormittavat haitallisella tavalla ja kärsitään myöhemmin. On sellainen tavaton ylivire, tahdonvoima, jolla parhaimmillaan mennään vaikka läpi harmaan kiven, että minä haluan nyt tämän, minä teen nyt näin, ihan sama mitä seuraa. Sitten kärsii seuraukset. 

Oon itse tehnyt nuorempana paljon samaa. Yrittänyt elää "normaalia" elämää, harrastanut paljon liikuntaa jne. Ylittänyt itseni monella tavalla, ja kärsinyt siitä sitten paljonkin myöhemmin myös elämääni vakavasti haittaavalla tavalla.

Miksi omien rajojensa hyväksyminen on joillekin vaikeaa? Koska ne rajat ovat eri paikassa, jossain, missä niiden ei haluaisi olevan. Mitä olen vs. mitä haluan olla, siinä on iso kuilu. Sitten elää edes hetken sitä unelmaelämää (joka on muille, neuronormaaleille) ihan tavallista elämää), vaikka sillä olisi kova hinta jälkeen päin.  

Rajojen tunnistaminenkin voi olla vaikeaa. Jos olet "laiska" kun pidät rajasi, helpompaa olla tunnistamatta niitä itsellesikään. Mennä vaan rajojen yli ja hajoamiseen asti. 

Mikä sellaisen ihmisen pysäyttää? Ehkä vasta kunnon romahdus, se, että tosi paljon elämässä tuhoutuu? Joutuu sairaalaan tai asunnottomaksi? Ei enää pysty ylittämään rajojaan, kun niistä on tullut niin totaaliset?

Vai voisiko pysäyttää joku lempeämpi interventio? Vaikka että löytää kaltaistaan vertaistukea, eli ihmisiä, joilla on ollut samoja taipumuksia, mutta jotka handlaavat niitä eri tavoin, paremmin? Tai joku fiksu terapeutti, joka ohjaa kyseenalaistamaan omia, toimia, näkemään eri tavalla ja kohtaamaan alla olevat vaikeat tunteet kuten hylätyksi tulemisen pelon tai huonommuuden tunteen?

>>

Oon itse tehnyt nuorempana paljon samaa. Yrittänyt elää "normaalia" elämää, harrastanut paljon liikuntaa jne. Ylittänyt itseni monella tavalla, ja kärsinyt siitä sitten paljonkin myöhemmin myös elämääni vakavasti haittaavalla tavalla.

Miksi omien rajojensa hyväksyminen on joillekin vaikeaa? Koska ne rajat ovat eri paikassa, jossain, missä niiden ei haluaisi olevan. Mitä olen vs. mitä haluan olla, siinä on iso kuilu. Sitten elää edes hetken sitä unelmaelämää (joka on muille, neuronormaaleille) ihan tavallista elämää), vaikka sillä olisi kova hinta jälkeen päin

>>

😥 Tämä on ihan mun elämästäni.

Nykyään olen yksinäinen vanha ihminen.

En jaksa enää pelata muiden pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko pliis lopettaa nää tosi ihania persoonia ja tosi älykkäitä kommentit? Näin autistina tulee mikroagressio vibat, ikäänkuin oletuksena olisi se että älykkyys on autisteilla poikkeavaa, maininnan arvoinen seikka, vaikka autismi ei tarkoita sitä että älykkyydessä olisi puutteita, ja tuo Topikin puhuu tuolla tavalla vain siksi että hänellä on autismille tyypillisesti vaikeuksia tuottaa puhetta ja kommunikoida neurotyypillisille tavanomaisella tavalla. Hän kyllä ymmärtää ja ajattelee siinä missä muutkin, joutuu vain hakemaan sanoja ja päätyy ilmeisesti elokuvista oppimiinsa kielikuviin.

Olen itsekin kuullut tuota älykkääksi kehumista koko elämäni. Enimmäkseen minua on kuitenkin pidetty täys idioottina, esim. kiusaajat puhuneet pahaa ihan vieressä (Kaikki tuntee apinan, mut apina se ei tunne ketään) koska luulevat etten ymmärrä, vain siksi etten puhu heille mitään koska en pidä ilkeistä ja juoruavista ihmisistä.

Minusta ihailtavaa oli esimerkiksi Topin periksiantamaton asenne työelämän ja maailman julmuuden edessä. Onneksi on ollut esim. sisaruksia puolustamassa kiusaamiselta silloin kun tämä ei itse ehkä ole vielä siihen pystynyt. Siskon itkusta sain vaikutelman että hänelläkin on ollut rankkaa kun on joutunut lapsesta asti ottamaan sellaista vastuuta ja huolta joka ei lapselle kuulu, vaan autistien eikä muidenkaan yksinkertaisesti pitäisi joutua kiusatuksi.

Miksi autistista ei saisi kehua? Kyllähän neurotyypillisestäkin voi sanoa, että on fiksu ja hauska yms.

Kyllä kyseenalaistan sellaisten ennakkoluuloja, joiden mielestä autisminkirjolla olevaa ei saisi kehua esim. fiksuksi tai mukavaksi persoonaksi. Itseasiassa nepsy-henkilöt tarvitsevat kymmenen kertaa enemmän positiivista palautetta ja heidän hyvien piirteiden ääneen kertomista itsetunnon tukemiseksi. Tämä tieto on ihan lastenneuropsykiatrilta saatu.

On tärkeää sanoa autistille, että olet mahtava tyyppi! Ei siinä ole mitään alentavaa.

T. Autistin vanhempi

Onhan se alentavaa jos ei olla missään määräysvaltasuhteessa kuten nyt vaikka vanhempi-lapsi, että millä perusteella käy arvioimaan jonkun puolitutun tai jopa täysin tuntemattoman henkisiä kykyjä.

Vierailija kirjoitti:

Pystyvätkö aspergerit esim. asumaan yksin vai tarvitsevatko he aina jonkin tukihenkilön olemaan apuna arjessa?

Tunnetteko ketään asperger-ihmistä, joka esim. maksaa oma-aloitteisesti laskunsa, huolehtii siisteydestään ja kotinsa siisteydestä - ilman, että jonkun toisen pitää käydä "hoputtamassa" tai ohjaamassa toimintaa?

Joo tunnen, itseni. Asperger ja ADD. Kaksi korkeakoulututkintoa, kaksi aikuista lasta. Veikkaisin, että hygieniataso - niin oma kuin kodinkin - on normaalia korkeampi. Eipä ole kukaan koskaan autellut missään, vaikka näiden lisäksi sairastan kroonisesti fyysistä sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Omakotitaloasujaksi ei aspergerista olisi. On kaikenlaista remontoitavaa hommaa ja uusien juttujen oppiminen saattaisi olla haasteellista. Eräskin aspergeri ei tiennyt, miten vaihdetaan sulake, ja uuden tiskikoneen käyttöönotossa piti käydä opastamassa kun ei osannut lukea ohjetta.

Äläs huijaa!

Täälläkin yksi, vieläpä alkeellisessa mökissä.

Aspergereita on niin eritasoisia, on myös meitä hyvinkin älykkäitä (6 laudaturia) ja samalla käytännön töihin pystyviä.

Ihmisten kanssa on vaikeaa, kun ne ovat enimmäkseen aika tyhmiä, kuttukensa perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Omakotitaloasujaksi ei aspergerista olisi. On kaikenlaista remontoitavaa hommaa ja uusien juttujen oppiminen saattaisi olla haasteellista. Eräskin aspergeri ei tiennyt, miten vaihdetaan sulake, ja uuden tiskikoneen käyttöönotossa piti käydä opastamassa kun ei osannut lukea ohjetta.

Mä luulen, että näissä kotitaloihinsa maalle jääneissä peräkammaripojissa on paljon assityyppejä. He tekevät fyysisiä hommia koska ovat pienestä asti tottuneet ja sitä on heitä odotettu. Kyllä mun poika tietää miten sulake vaihdetaan ja osaa takuulla koneiden käyttöohjeet, osaa kasata tietokoneenkin osista itse. Se sun tuntema eräs on vain yksi yksilö ihan siinä missä muut on yksilöitä ja noita, jotka eivät osaa sulaketta vaihtaa löytyy ihan tavallisista ihmisistä. Varsinkin kun uusimmissa asunnoissa - kaikissa 2000-luvulla rakennetuissa - ei enää ole sellaisia vaihdettavia sulakkeita, on vain on-off-sulakkeita. 

Eiköhän se Juliuksen äiti ole opiskellut neuropsykiatriseksi valmentajaksi sen jälkeen kun on saanut autismin kirjolla olevan lapsen (vai lapsia, jossain puhui monikossa), eikä niin päin, että Juliuksella oli onni syntyä nepsy-valmentajan lapseksi. Ja niinhän voisi toimia kaikki muutkin vanhemmat halutessaan, toki käytännössä vaatii voimavaroja, rahaa ja esim. täyspäisen ja kannustavan puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirissä ärsytti vähän se asenne. Ymmärrän kyllä, että ei pysty aistiyliherkkyyksien takia syömään kaikkia ruokia, mutta miksi ei vaan voinut mennä ravintolaan ja tilata sieltä vaikka pelkkiä ranskalaisia? Aivan varmasti lähes jokaisessa ravintolassa saa räätälöityä annoksia mielensä mukaan. Mulla olisi palanut hermot ihan jo tuota matkaa suunniteltaessa, kun sanoi kaikkiin ravintolaehdotuksiin ei, koska joku ruoka-aine ei miellyttänyt.

Muutenkin hänen toiminnassaan oli ristiriitaisuuksia. Käytti vastamelukuulokkeita julkisissa kulkuneuvoissa, mutta pystyi olemaan ongelmitta yökerhossa ja festareilla pilkkuun asti?

Suurin haaste hänellä selvästi oli siinä, että ei ollut lainkaan motivoitunut tekemään asioita, jotka eivät häntä itseään miellytä. Välillä ei edes yrittänyt kun luotti siihen, että äiti tai toimintaterapeutti auttaa.

Ei siinä, hyvä että on saanut ystäviä jotka tuota käytöstä jaksaa.

Niinpä ja siinä keskustelussa, että mihin ravintolaan menevät keskustelu oli vain sen ympärillä, että mikä Kirille sopii. Selkeästi saanut aina tahtonsa läpi ja tässä on lopputulos. Vanhempien olisi jo pienenä pitänyt sanoa tomerasti, että ota tai jätä samoin noiden kavereiden. 

Tässä mietin, että miten voimakas se herkkyys on. Että jos ei tykkää asiasta x voisiko sen annoksen pyytää ilman asiaa x jos ravintola on sellainen mihin porukasta muut haluaa kerran? Vai kuormittaako se jo liikaa, että se ruoka-aine x lukee siinä listassa? Kuitenkin ysyävyys on vastavuoroista, kaikkien haasteista huolimatta.

Aistiyliherkkyyksien kanssa ei pysty joustamaan samalla tavalla kuin neurotyypillinen voi joustaa siinä, että syö jotain ruokaa, josta ei niin hirveästi tykkää. Vääränlainen ruoka voi tuntua samalta kuin jos sinut laitettaisiin syömään lautasellinen nuppineuloja. Kyse ei ole pelkästään mausta, vaan myös ruuan koostumuksesta. Tätä on varmasti tosi vaikea ymmärtää sellaisen, jolla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta.

Kyllä mä tämän asian ymmärrän ihan hyvin?

Ymmärrän hyvin, että ei halua syödä jotain ruoka-ainetta maun/koostumuksen/tuoksun/ihan minkä vain takia.

Mutta kysymykseni oli, että eikö ole mahdollista pyytää annosta _ilman_ tätä ainetta x?

Eli siis että välttäisi sen aineen x olemisen lautasellaan kokonaan. Ei näkisi, koskisi eikä söisi sitä.

Niin sitä tarkoitin ja kysyin, että onko se herkkyys niin voimakas että riittää että on nähnyt aineen x listalla niin ei voi tilata ja pyytää ilman sitä?

Ehdotat, että autisti ratkaisee ongelmansa puhumalla vieraalle ihmiselle 😆

Se voisi ehkä onnistua, jos olisi täysin varmaa, että pyydetty muutos onnistuu. Silloinkin se olisi erittäin kuormittavaa ja autisti stressaisi tilannetta jo ennen ravintolaan lähtemistä. Ei välttämättä pystyisi edes menemään koko ravintolaan.

Voi nykyään laittaa helposti viestiä vaikka somessa tai jos ei ole somessa niin sähköpostilla puhumatta 'vieraalle ihmiselle'. Tai voisko sen kaveri vaikka kysyä sen puolesta? Avuttomaksi menee muuten tämä keskustelu. Ja haluan nyt mainita, että olen itsekin nepsy. Usein en uskalla jotain tehdä tai sanoa, joten mukana oleva kaveri kysyy tai soittaa, tai sitten selvitän etukäteen ja laitan viestiä.

En kommentoi tätä enempää.

Minä kyllä uskallan jutella ventovieraidenkin kanssa, vaikka olenkin autistinen. Ei se meille kaikille ole ongelma.

Ja minä taas ujo, arka ja puhelinkammoinen, vaikka en ole assi, addi tai mitään muutakaan. Olen muuten toisinaan myös ihan rehellisen laiska ja saamaton.

Mistäs tiedät, ettet ole assi tai addi? Minäkin elin 45 vuotta tietämättäni. Sitten sattui halvaus, jonka vuoksi työkykyni katosi ja jouduin käymään terapiassa. Sieltä sitten psykologi ohjasi minut neuropsykiatrille, ja pian minulla oli sekä asperger- että ADHD-diagnoosit.

Mitä hyötyä diagnoosista olisi?

Voisi varmaan huokaista helpotuksesta, että en ollutkaan laiska ja saamaton. Ja jatkossa voisi olla sitä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muille aivan arkisten ja ilmiselvien toimien hahmottaminen ja oppiminen vaati minulta etenkin nuorempana kaavioiden piirtelyä ja ranskalaisin viivoin listaamista. Tarvitsen perustelut, miksi asia tehdään näin, ja selvät ohjeet. Jos minulle sanoo, että jossakin asiassa saa käyttää luovuutta ja tehdä miten hyvältä tuntuu, ahdistun, enkä meinaa saada koko asiaa tehtyä.

Joku lakanoiden vaihtokin on järkevää purkaa osiin. Miksi vuoteessa on lakanat, miksi ne vaihdetaan, milloin ne vaihdetaan ja mitkä ovat ne poikkeustilanteet, joissa ne on hyvä vaihtaa ennen määräaikaa.

Sitten toki myös konkreettinen vaihto-operaatio purettuna osiin. Mistä, mitä, miksi näin päin, mitä laitetaan minkä alle/päälle/väliin ja erityisesti, että miksi juuri näin.

Jos ei alkuunkaan hahmota edes sitä, että lakanoiden on tarkoitus suojata vuodevaatteita likaantumiselta, ei varmastikaan ymmärrä, miksi ja milloin ne vaihdetaan ja miten ne asetellaan paikoilleen.

Eikö tuo ole ihan tavallista? Noinhan me kaikki teemme ja ajattelemme.

Moni oppii nopeasti monkey see monkey do -tavalla. Osaa tehdä asian muttei välttämättä yhtään tiedä että miksi se edes tehdään.

Joo, ja nämä apinaihmiset työpaikalla vasta rasittavia onkin. 

Yhtään eivät osaa ajatella itse ja tekevät kaiken niin kuin ovat tehneet -80 luvulta lähtien.