Lue keskustelun säännöt.
Kirjolla
27.03.2023 |
Hyvä sarja Aspergereista
Kommentit (1223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Tuohan on ihan rikollista. Voisiko joku muuten avata että mitä aba-terapia on?
Homoihin aiemmin käytetty eheyttämishoito. Voit tarkistaa asian googlesta. Pelkkää alistamista ja väkivaltaa.
Joo, on käytetty homoihin eheyttämishoitona ja ehdottomasti kielletty. Mut autistien versio on siitä muunneltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin se Borg-tyyppi olisi opetellut puhumaan pc-puhesyntetisaattorin avulla. Murre on aivan samaa.
Tarkoittanet tavalla eikä avulla. Eivätkä ole siinä jutussa sukunimillään esillä, jotta tuonkaltaista sorkkimista ei tähän enää tarvita.
No eikös tuossa ole vähän tahatonta huumoria, Topi kyBorg? 😁 Oletko itse Assi?
En tosiaan näe tahallista enkä tahatonta huumoria, päinvastoin, tosin en ymmärrä että miksi tunki ruutuun kun noin paljon nolotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan yhdellä näistä on nuoremmat vanhemmat, muilla on vanhat vanhemmat. Aiheuttaako vanha vanhemmuus lapsille autismia 🤔
tai liika älykkyys , en tiedä
Tuskin.
Suomessa so malilapset ovat yliedustettuina autismidiagnooseissa.
Ennen ajateltiin, että autismi johtuu rakkaudesta, kylmästä vanhemmasta/äidistä, joka ei osaa hoitaa ja rakastaa vauvaansa. Tai ylipäätään hoivan ja läheisyyden puutteesta varhaislapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Minulla on autistinen lapsi (nyt aikuinen) ja aikoinaan opetettiin lapsi pukemaan pilkkomalla pukeutuminen osiin. Jokainen osio opeteltiin erikseen ja kovasti kehuttiin kun sai itse tehtyä. Joskus oli jotain pientä palkintoa lisäksi. Lopuksi eri osat yhdistettiin. Olennainen osa oli sellaiset pienet avunantovihjeet tavallaan, että nyt on aika pukea. Annetaan esimerkiksi vaate käteen tai nostetaan housuja hieman ja sitten lapsi pukee itse. Näitä ohjeita saatiin diagnoosin tultua ja ne oli aba-pohjaisia.
ABA perustuu pitkälti siihen, että lapsi oppii kun saa positiivisen vahvistuksen toiminnalleen. Aika iso väite mielestäni, että olen henkisesti alistanut lastani tai käyttänyt väkivaltaa, kun olen opettanut tätä pukemaan. Samoin lapsi teki koritehtäviä erityisryhmässään. Iso väite, että se on väkivaltaa lasta kohtaan, opettaa asioita ja asioiden loppuun saattamista. En kuitenkaan loukkaannu, minusta tuntuu ettet täysin tiedä mistä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että toi tyttö vähän heittäytyy vauvaks eikä muka osaa laittaa niitä lakanoita kun haluaa aina et se isä tulee auttaa sitä. Uskon et osaisi ihan ite laittaa oikeesti ne lakanat jos 12 vuotta isän kanssa jo harjoitellut.
Kiri on nuori aikuinen, jolla on diagnosoitu asperger, adhd ja hahmotushäiriö. Hän oli sarjaa kuvatessa vasta muuttanut omilleen ja noiden diagnoosien kanssa arki voi olla eri tavalla haastavaa. Ei siinä ole kyse laiskuudesta tai tahdonvoiman puutteesta.
Ymmärrän ettei ole kyse laiskuudesta tai tahdonvoiman puutteesta, mutta jäin miettimään, että milloin sitten on? Onko laiskuutta tai tahdonvoiman puutetta olemassakaan, vai onko sen sijaan vain vielä diagnosoimattomia ominaisuuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Minulla on autistinen lapsi (nyt aikuinen) ja aikoinaan opetettiin lapsi pukemaan pilkkomalla pukeutuminen osiin. Jokainen osio opeteltiin erikseen ja kovasti kehuttiin kun sai itse tehtyä. Joskus oli jotain pientä palkintoa lisäksi. Lopuksi eri osat yhdistettiin. Olennainen osa oli sellaiset pienet avunantovihjeet tavallaan, että nyt on aika pukea. Annetaan esimerkiksi vaate käteen tai nostetaan housuja hieman ja sitten lapsi pukee itse. Näitä ohjeita saatiin diagnoosin tultua ja ne oli aba-pohjaisia.
ABA perustuu pitkälti siihen, että lapsi oppii kun saa positiivisen vahvistuksen toiminnalleen. Aika iso väite mielestäni, että olen henkisesti alistanut lastani tai käyttänyt väkivaltaa, kun olen opettanut tätä pukemaan. Samoin lapsi teki koritehtäviä erityisryhmässään. Iso väite, että se on väkivaltaa lasta kohtaan, opettaa asioita ja asioiden loppuun saattamista. En kuitenkaan loukkaannu, minusta tuntuu ettet täysin tiedä mistä puhut.
Tiedän paremmin kuin uskotkaan. Sinä perustelet itsellesi oikeasti ihmisiin käytettyä eheyttämishoitoa. Kyllä. Eheyttämismetodeja. Se on eugeniikan esiaste. Mikään ei muuta aban historiaa, ei vaikka se tehoaisi. Epäilemättä homoistakin tuli heteroja kun tarpeeksi kauan vatkattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Minulla on autistinen lapsi (nyt aikuinen) ja aikoinaan opetettiin lapsi pukemaan pilkkomalla pukeutuminen osiin. Jokainen osio opeteltiin erikseen ja kovasti kehuttiin kun sai itse tehtyä. Joskus oli jotain pientä palkintoa lisäksi. Lopuksi eri osat yhdistettiin. Olennainen osa oli sellaiset pienet avunantovihjeet tavallaan, että nyt on aika pukea. Annetaan esimerkiksi vaate käteen tai nostetaan housuja hieman ja sitten lapsi pukee itse. Näitä ohjeita saatiin diagnoosin tultua ja ne oli aba-pohjaisia.
ABA perustuu pitkälti siihen, että lapsi oppii kun saa positiivisen vahvistuksen toiminnalleen. Aika iso väite mielestäni, että olen henkisesti alistanut lastani tai käyttänyt väkivaltaa, kun olen opettanut tätä pukemaan. Samoin lapsi teki koritehtäviä erityisryhmässään. Iso väite, että se on väkivaltaa lasta kohtaan, opettaa asioita ja asioiden loppuun saattamista. En kuitenkaan loukkaannu, minusta tuntuu ettet täysin tiedä mistä puhut.
Tiedän paremmin kuin uskotkaan. Sinä perustelet itsellesi oikeasti ihmisiin käytettyä eheyttämishoitoa. Kyllä. Eheyttämismetodeja. Se on eugeniikan esiaste. Mikään ei muuta aban historiaa, ei vaikka se tehoaisi. Epäilemättä homoistakin tuli heteroja kun tarpeeksi kauan vatkattiin.
Ohis, en näe mitään pahaa tuossa pukeutumisessa. Tuolleenhan iso osa taaperoista oppii pukemaan. Lapsi tekee oikein ja vanhemmat kehuu.
Ja tuo että historiaa ei voi muuttaa ja jos joku on ollut joskus huonosti se on aina huonosti. Eihän Suomessa saisi olla edes koulujärjestelmä tuon perusteella? Eikö joskus opettaja hakannut karttakepillä lapsia? Kielletään opettajat?
Toki itselläni ei ole hajuakaan mitä aba on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Minulla on autistinen lapsi (nyt aikuinen) ja aikoinaan opetettiin lapsi pukemaan pilkkomalla pukeutuminen osiin. Jokainen osio opeteltiin erikseen ja kovasti kehuttiin kun sai itse tehtyä. Joskus oli jotain pientä palkintoa lisäksi. Lopuksi eri osat yhdistettiin. Olennainen osa oli sellaiset pienet avunantovihjeet tavallaan, että nyt on aika pukea. Annetaan esimerkiksi vaate käteen tai nostetaan housuja hieman ja sitten lapsi pukee itse. Näitä ohjeita saatiin diagnoosin tultua ja ne oli aba-pohjaisia.
ABA perustuu pitkälti siihen, että lapsi oppii kun saa positiivisen vahvistuksen toiminnalleen. Aika iso väite mielestäni, että olen henkisesti alistanut lastani tai käyttänyt väkivaltaa, kun olen opettanut tätä pukemaan. Samoin lapsi teki koritehtäviä erityisryhmässään. Iso väite, että se on väkivaltaa lasta kohtaan, opettaa asioita ja asioiden loppuun saattamista. En kuitenkaan loukkaannu, minusta tuntuu ettet täysin tiedä mistä puhut.
Tiedän paremmin kuin uskotkaan. Sinä perustelet itsellesi oikeasti ihmisiin käytettyä eheyttämishoitoa. Kyllä. Eheyttämismetodeja. Se on eugeniikan esiaste. Mikään ei muuta aban historiaa, ei vaikka se tehoaisi. Epäilemättä homoistakin tuli heteroja kun tarpeeksi kauan vatkattiin.
Ohis, en näe mitään pahaa tuossa pukeutumisessa. Tuolleenhan iso osa taaperoista oppii pukemaan. Lapsi tekee oikein ja vanhemmat kehuu.
Ja tuo että historiaa ei voi muuttaa ja jos joku on ollut joskus huonosti se on aina huonosti. Eihän Suomessa saisi olla edes koulujärjestelmä tuon perusteella? Eikö joskus opettaja hakannut karttakepillä lapsia? Kielletään opettajat?
Toki itselläni ei ole hajuakaan mitä aba on
Mitäpä jos googlettaisit sen historian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Minkälaista vaihtoehtoista toimintaa ohjaavaa tapaa ehdotat?
Vai eikö autistin tarvitse itse opetella esim. pukemaan?
Antaa kaikkien kukkien kukkia, kelpaavat sellaisenaan, joku toinen huolehtii aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
ABA:ta on kai lähinnä kritisoitu siitä, että siinä opetettaisiin autisteja vain peittelemään autismipiirteitään oman hyvinvointinsa kustannuksella. Mutta en väitä, että tietäisin aivan kaikkea.
En itsekään oikein ymmärrä sitä, että kaikkea kuntoutusta vastustetaan ihan vain periaatteesta, koska "autistit eivät tarvitse parannusta, vaan hyväksyntää". Siitä olen samaa mieltä, että autismiin voitaisiin suhtautua positiivisemmin. Mutta ei kuntoutuksen tarvitse tarkoittaa sitä, että autismista pitäisi parantua tai poisoppia. Hyvän kuntoutuksen kuuluu huomioida kuntoutettavan yksilölliset tarpeet ja edistää tämän toimintakykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Minulla on autistinen lapsi (nyt aikuinen) ja aikoinaan opetettiin lapsi pukemaan pilkkomalla pukeutuminen osiin. Jokainen osio opeteltiin erikseen ja kovasti kehuttiin kun sai itse tehtyä. Joskus oli jotain pientä palkintoa lisäksi. Lopuksi eri osat yhdistettiin. Olennainen osa oli sellaiset pienet avunantovihjeet tavallaan, että nyt on aika pukea. Annetaan esimerkiksi vaate käteen tai nostetaan housuja hieman ja sitten lapsi pukee itse. Näitä ohjeita saatiin diagnoosin tultua ja ne oli aba-pohjaisia.
ABA perustuu pitkälti siihen, että lapsi oppii kun saa positiivisen vahvistuksen toiminnalleen. Aika iso väite mielestäni, että olen henkisesti alistanut lastani tai käyttänyt väkivaltaa, kun olen opettanut tätä pukemaan. Samoin lapsi teki koritehtäviä erityisryhmässään. Iso väite, että se on väkivaltaa lasta kohtaan, opettaa asioita ja asioiden loppuun saattamista. En kuitenkaan loukkaannu, minusta tuntuu ettet täysin tiedä mistä puhut.
Tiedän paremmin kuin uskotkaan. Sinä perustelet itsellesi oikeasti ihmisiin käytettyä eheyttämishoitoa. Kyllä. Eheyttämismetodeja. Se on eugeniikan esiaste. Mikään ei muuta aban historiaa, ei vaikka se tehoaisi. Epäilemättä homoistakin tuli heteroja kun tarpeeksi kauan vatkattiin.
Ohis, en näe mitään pahaa tuossa pukeutumisessa. Tuolleenhan iso osa taaperoista oppii pukemaan. Lapsi tekee oikein ja vanhemmat kehuu.
Ja tuo että historiaa ei voi muuttaa ja jos joku on ollut joskus huonosti se on aina huonosti. Eihän Suomessa saisi olla edes koulujärjestelmä tuon perusteella? Eikö joskus opettaja hakannut karttakepillä lapsia? Kielletään opettajat?
Toki itselläni ei ole hajuakaan mitä aba on
Mitäpä jos googlettaisit sen historian.
No googleta sinä ensin koulun historiaa. Tai vaikka kirurgian ja lääketieteen, miten ja millä metodeilla on opittu sinunkin munuaisesi tarvittaessa leikkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
ABA:ta on kai lähinnä kritisoitu siitä, että siinä opetettaisiin autisteja vain peittelemään autismipiirteitään oman hyvinvointinsa kustannuksella. Mutta en väitä, että tietäisin aivan kaikkea.
En itsekään oikein ymmärrä sitä, että kaikkea kuntoutusta vastustetaan ihan vain periaatteesta, koska "autistit eivät tarvitse parannusta, vaan hyväksyntää". Siitä olen samaa mieltä, että autismiin voitaisiin suhtautua positiivisemmin. Mutta ei kuntoutuksen tarvitse tarkoittaa sitä, että autismista pitäisi parantua tai poisoppia. Hyvän kuntoutuksen kuuluu huomioida kuntoutettavan yksilölliset tarpeet ja edistää tämän toimintakykyä.
Ei tarvitse, ei pidä, eikä voi. Ollaan pisteessä, jossa ehkä aletaan sokeiltakin vähän vaatimaan tihrustusta lisää - kyllä se sieltä onnistuu, sun pitää yrittää, sun tarttee olla NORMAALI! ENEMMÄN HEI NORMAALI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
ABA:ta on kai lähinnä kritisoitu siitä, että siinä opetettaisiin autisteja vain peittelemään autismipiirteitään oman hyvinvointinsa kustannuksella. Mutta en väitä, että tietäisin aivan kaikkea.
En itsekään oikein ymmärrä sitä, että kaikkea kuntoutusta vastustetaan ihan vain periaatteesta, koska "autistit eivät tarvitse parannusta, vaan hyväksyntää". Siitä olen samaa mieltä, että autismiin voitaisiin suhtautua positiivisemmin. Mutta ei kuntoutuksen tarvitse tarkoittaa sitä, että autismista pitäisi parantua tai poisoppia. Hyvän kuntoutuksen kuuluu huomioida kuntoutettavan yksilölliset tarpeet ja edistää tämän toimintakykyä.
En kyllä itse niitä ohjeita autismikuntoutukseen koskaan kokenut noin. Toki varmaan jossain voi aba-terapiaa noinkin käyttää. Tietysti voihan puheen/kommunikaation opettamisenkin ajatella noin, että sen opettaminen on autismipiirteen häivyttämistä. Kun kommunikaation ongelmat on yksi pääkriteeri diagnoosiin tai ainakin ennen oli. Ja kyllähän se ihan autismipiirre on.
No joka tapauksessa itse olen tykännyt tästä Kirjolla-sarjasta.
T. Se aikuisen autistin äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Minkälaista vaihtoehtoista toimintaa ohjaavaa tapaa ehdotat?
Vai eikö autistin tarvitse itse opetella esim. pukemaan?
Antaa kaikkien kukkien kukkia, kelpaavat sellaisenaan, joku toinen huolehtii aina?
Sinä haluat, että sokeat yrittävät vähän enemmän? Että ei kun siristelemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Minkälaista vaihtoehtoista toimintaa ohjaavaa tapaa ehdotat?
Vai eikö autistin tarvitse itse opetella esim. pukemaan?
Antaa kaikkien kukkien kukkia, kelpaavat sellaisenaan, joku toinen huolehtii aina?Sinä haluat, että sokeat yrittävät vähän enemmän? Että ei kun siristelemään?
Tämä sun argumentoinnin taso on tosi heikkoa ja vaikutat kiusaajalta.
Voidaanko nyt jatkaa keskustelua Kirjolla-sarjasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
ABA:ta on kai lähinnä kritisoitu siitä, että siinä opetettaisiin autisteja vain peittelemään autismipiirteitään oman hyvinvointinsa kustannuksella. Mutta en väitä, että tietäisin aivan kaikkea.
En itsekään oikein ymmärrä sitä, että kaikkea kuntoutusta vastustetaan ihan vain periaatteesta, koska "autistit eivät tarvitse parannusta, vaan hyväksyntää". Siitä olen samaa mieltä, että autismiin voitaisiin suhtautua positiivisemmin. Mutta ei kuntoutuksen tarvitse tarkoittaa sitä, että autismista pitäisi parantua tai poisoppia. Hyvän kuntoutuksen kuuluu huomioida kuntoutettavan yksilölliset tarpeet ja edistää tämän toimintakykyä.
Tätähän se onkin, siedättämistä asioihin joita ei siedä. Kun ei omana itsenään kelpaa. Voin kertoa, että meillä esim 70-luvulla syntyneillä autisteilla oli koko peruskoulu yhtä abaa. Siellä kun oppi na tavoille, niin viisikymppisenä on aivan taatusti kaikki mahdolliset mt-ongelmat liitännäisinä. Koska oli muutaman vuoden *kuntoutunut* valtaväestön mieliksi. Tuo on niin tuhoon tuomittu tie!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen syvää sympatiaa vanhempia kohtaan, joilla autisti lapsi. Voimia heille.
Ohjelmassa osallistujien vanhemmat olivat ilmeisesti rikkaita ja he pystyivät antamaan lapsillensa hyvä hoidon ja tuen mutta kaikilla näin ei ole.
Ei rikkaus tietysti poista huolta, mutta auttaa hoitoon ja tukeen.Itkin katsoessani sarjaa. Miten epäreilua elämä voi olla. Miksi ei kaikki voi saada samanlaista terveyttä? Vaikka näennäisesti he kaikki ovat terveitä.
Ei ole taatusti helppoa elämä näillä nuorilla.Ihania olette esiintyjät ja saatte faneja 💕
Autismi EI OLE mikään sairaus. Eivätkä vanhemmat mitään sympatiaa tarvitse vaan autistiset itse.
Minulle autismikirjon nuorten vanhempana kelpaa sympatia. Ammennan itse koko ajan lapsille, olen heidän tukenaan ja turvanaan, selvitän asioita, hankin terapiaa, jaksan ja jaksan, vaikka en oikeasti jaksaisikaan. Olenko sitten vääränlainen, kun koen, että elämä on välillä raskasta. Eikä se poista sitä asiaa, että myös autisteilla on varmasti raskasta, ehkä raskaampaa kuin itse neurotyypillisenä voin edes ymmärtää.
Eihän sitä voi kieltää, että vanhemmuus voi olla ihan eri tavalla kuormittavaa, kun lapsi tarvitsee erityistä tukea sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi. Eikä se aina tarkoita sitä, että vanhempi rakastaisi erityislasta yhtään vähempää, koska eihän lapsen erilaisuus ole lapsen tai vanhemman vika. Ja olen itse neurokirjava aikuinen.
Tämä #actuallyautistic ilmiö on nyt ollut liikkeellä Suomessakin. Monenlaista hyvää ottavat puheeksi, mutta iso osa keskittyy haukkumaan autistien vanhempia, jos nämä kokevat lapsensa hoidon raskaaksi. Itse saatu aikuisiällä lievä autismikirjo/Asperger diagnoosi eikä ymmärretä, että se ei ole suoraan verrannollinen esimerkiksi sellaiseen, joka on ollut puhumaton vaikkapa 6-vuotiaaksi ja ei tule kontaktiin kuin isolla työllä ajan kanssa. Itse on käyty normaalikoulut ja aina osattu puheella kommunikoida.
Muualla maailmalla tämä touhu on mennyt sellaiseksi, ettei ns. vaikean autismin olemassaoloa haluta tunnustaa ja eivät halua, että autistisia lapsia kuntoutetaan. Tekevät lastensuojeluilmoituksia lapsista, jotka saavat aba-terapiaa (hyvin yleinen kuntoutusmuoto esim. Euroopassa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä erityisluokilla yms. paljon ks. metodeja käytössä). Sitten on vielä nämä Facebookin viharyhmät. Eli siellä jaetaan kuvakaappauksia autistien vanhempien vertaisryhmistä (jonne soluttauduttu) ja nauretaan, että vanhemmat ovat tyhmiä, kun ovat huolissaan puhumattoman autistinsa tulevaisuudesta. Ihan niistä lapsista myös jaetaan kuvakaappauksia. Nämä siis englanninkielisiä ryhmiä. Suomessa (tietääkseni) tällaisia ei vielä ole.
Olen itse saanut autismikirjon (Asperger) diagnoosin nuorella aikuisiällä ja minulla on autismikirjon häiriön diagnoosin saanut lapsi. Aluksi tämä ilmiö vaikutti hyvältä, sillä minua on ahdistanut paljon sellainen stereotyyppinen puhe autismista ja itsekin haluan nähdä tämän sellaisena ominaisuutena, jolla on myös hyviä puolia. Tämä ilmiö on kuitenkin saanut todella huolestuttavia piirteitä ja melko kaukana ei olla siitä, että lievästi autismikirjolla olevat syyttävät vanhempia siitä, että heidän käytös aiheuttaa NS. vaikean autismin.
Aba on identtisesti samaa scheissea kuin mitä käytettiin homojen eheyttämiseen. Kyllä! Se on _eheyttämishoito_! Ja minä tiedän kyllä mikä sinä olet; olet aba-terapeutti aka n@tsi. Harmittaa, kun et saa sekä alistaa että kiusata autisteja vapaasti. Seuraavaksi leirit? Teidät tiedetään - ja myös kaltaisenne vanhemmat.
Koritehtävät (teachh), kuvastruktuuri ja sosiaaliset tarinat ovat samaa kuin homojen eheyttäminen?
ABA perustuu behavioriostiseen teoriaan, jota on käytetty homojen käännytykseen vuosikymmeniä sitten. Kyllä, tämä on totta.
Minä en ole aba-terapeutti. En kuitenkaan suostu lähtemään tuollaisten olkiukkojen heittelyyn ja maalittamiseen vaikka olenkin aikuinen autismikirjolla oleva ihminen. Minulla on myös autismikirjolla oleva lapsi ja ihan hänen myötä on tullut tutustuttua aba-terapiaan, jota Suomessa ei edes anneta. Sen metodeja kyllä käytetään erityisopetuksessa ihan kaikille lapsille.
Ole hyvä vaan - itsehän tiesi valitset. Minä en altistaisi lastani koskaan, ikinä tuollaiselle henkiselle alistamiselle ja väkivalle. Ihan olette lasunne ansainneet. Toivon todella, että Jenkeistä otetaan meillä tässä kohtaa mallia.
Minkälaista vaihtoehtoista toimintaa ohjaavaa tapaa ehdotat?
Vai eikö autistin tarvitse itse opetella esim. pukemaan?
Antaa kaikkien kukkien kukkia, kelpaavat sellaisenaan, joku toinen huolehtii aina?Sinä haluat, että sokeat yrittävät vähän enemmän? Että ei kun siristelemään?
Tämä sun argumentoinnin taso on tosi heikkoa ja vaikutat kiusaajalta.
Voidaanko nyt jatkaa keskustelua Kirjolla-sarjasta?
Jos joku on kiusaaja, niin se olet sinä. Tein viesteistäsi (jossa kaupittelet abaa) ilmoituksen.
Joku aiemmin kommentoi, että häntä pelotti ohjelman päähenkilöiden monotoninen puhetapa. Kommentti sai paljon alapeukkuja, enkä täysin ymmärrä, miksi.
Minäkin nimittäin pohdin sarjaa katsoessani (olen nähnyt kaikki jaksot), että vaikka nyt oman töllöni äärellä koenkin suurta empatiaa henkilöitä kohtaan ja minua nauratti esim. PTopin hauskat letkautukset, saattaisin oikeassa elämässä hieman pelätä näitä ihmisiä. Jos siis vaikka kadulla tulisi vastaan - eri asia tietenkin, jos tietää ihmisen ja diagnoosin. Maallikon voi olla vaikea päätellä, miksi joku ihminen esim. juoksentelee ympäriinsä tai nauraa itsekseen kovalla äänellä. Tämä ohjelma antoikin minulle uutta näkökulmaa siihen, ettei aina tarvitse ajatella pahinta (että ihminen on vaikkapa huumeissa ja häntä pitäisi varoa).