Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetkö siis yllättäen, vai tiesivätkö tulostasi? Ja jos tiesivät, olivatko kutsuneet vai ilmoititko vain itse että olet tulossa?
Tämäkin tärkeä huomio. Ja kuinka usein käy kylässä (liian usein jomman kumman mielestä?). Voi olla, että tähän kytkeytyy jotain muuta..esimerkiksi jos kutsuu itsensä kylään, niin silloin ei välttämättä voi olettaa saavansa kaikkea.
Tai jos eivät ole niin innokkaita keittiössä, kun tekevät lapsilleenkin sitä ruokaa... ehkä kannattaa itse ehdottaa kokkailua. Että vie sinne aineksia ja kysyy saako laittaa kaikille ruokaa, siinä saa samalla itselleenkin ruokaa. Eri juttu on sitten kun varsinaisesti kutsuttu kylään ja on juhlat, kyllä silloin pitää olla riittävästi tarjolla. Ja kyllä nyt kahvia silti voisi tarjota.
Mä kyllä tykkäisin pahaa, jos omat tai appivanhemmat ilmestyisivät omia aikojaan ruokakassien kanssa meille, että nyt ruvetaan kokkaamaan. Historiassa on ylikävelyä ja mitätöintiä, joten pitäisin tuota ihan suoraan vi#####na. Kutsutuille vieraille on aina ruoka, tietysti. Kutsumattomista vieraista en tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Sovin etukäteen koska vierailen. Usein kauimmaisena asuvan(200km) tyttären perheessä käydessä jään "yökylään". Jo heti mennessä kysyvät onko nälkä ja keittävät kahvit jonka kanssa on usein suolaista ja makeaa. Monesti päivään sisältyy joku tapahtuma jonka ovat suunnitelleet tai lapsenlapsen harrastukseen liittyvä asia jonne menemme yhdessä. Kaksi lapsista asuu samassa kaupungissa jossa itsekin asun ja vieraillessa heillä, vaikka lyhyestikin saan kahvikupilliselle jäänti pyynnön.Tuollainen käytäntö on myös itselläni, jos poikkeavat vaikkapa vain pikaisesti niin kysyn ehtivätkö juoda vaikkapa kupin kahvia. Joskus ehtivät, joskus eivät. Pitkän alustuksen jälkeen ajatelma voisiko olla niin että eivät ole tottuneet lapsuuden perheissä sen kaltaiseen kulttuuriin(ruoka/kahvi) mitä nyt kysyjä toivoo?Tahi onko historiassa jokin mikä hiertää selvittättömien asioiden joukossa?
Mitä ihmettä? Kyllä normaaliin vierailuun kuuluu aina vähintään kahvi, tykkäsi vieraasta tai ei. Aina ei kaapissa ole tarjottavaa, jos joku pölähtää paikalle yllättäen, mutta ei kai kukaan lähdekään satojen kilometrien päästä kylään sopimatta ensin tulostaan.
Minä pääsen työssäkäyvänä mummona vain harvoin viettämään aikaa lastenlasten kanssa, mutta kun menen heille, niin se on vanhemmille vapaata omaa aikaa. Useimmiten olen pikkuisten luona yökylässä, tai he tulevat minulle yökylään. Kuljetukset sovitaan puolin ja toisin, ja kyllä on ruoka tarjolla aina kummassakin päässä matkaa. Poikani tekee ruokaa heillä ja minä teen meillä, sitten yhdessä syödään. Olen ikäni luullut, että tämä on normaalia suomalaista kulttuuria.
Ja jos historiassa oikein pitkälle mennään, niin äitini toimi samoin. Isoäiti myös. Ja vastavuoroisesti aina varaudutaan hyvällä ruualla, tai kiireessä vain kahvilla ja voileivillä. Pojilleni olen tämän kulttuurin opettanut, ja myös miniät ovat näköjään saaneet saman kasvatuksen.
"Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. "
Älä kutsu itseäsi kylään. Mun huumorintaju ei tuohon taivu, enkä varmasti ole ainoa. Jokaisella on oikeus päättää ketä kotiinsa kutsuu.
Vissiin miniällä viiraa. Näitähän riittää, kyllä kahvikuppi ja vaikka korppu kylkeen kuuluu peruskäytöstapoihin.
Ei olla mitään metsäläisiä enää.
Mulla on tuollainen pihistelijäkaveri, ei kutsu mielellään ketään heille ja jos sinne joskus pääsee niin ei edes vesilasia tarjoa. Kaiken kukkuraksi kiukuttelee jos ei ehditä nähdä riittävästi = en ole kutsunut heitä kylään. Tullessaan syövät pöydän tyhjäksi ja ottavat "ylimääräiset" heille jos meillä ei käyttöä. Köyhiä eivät ole. Juhlissa jää loppuun asti kärkkymään dogbagia.
Oma äitini asuu samassa kaupungissa ja saa tullessaan aina käsinjauhetuista pavuista tehdyn kahvin (miehen harrastus), ruokaa, herkkuja ja ulkomaan tuliaisia (matkustan työn puolesta paljon). Samoin appi ja anoppi jotka tulee viikoksi kerrallaan useamman kerran vuodessa, asuvat 400km päässä. Heillä on täysi ylläpito päiväkahveineen, puuhaavat kyllä itsekin kun ollaan töissä, mutta kaapista saa ottaa mitä vaan.
En ole kokenut tätä minään "ylikävelynä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme papan kanssa eläkeläisinä Espanjassa. Meillä on espanjalainen miniä, hän pitää meitä kuin kukkaa kämmenellä. Laittaa hyvää ruokaa, usein paellaa ja väkeä käy pöytään usein 10 henkeä tai enemmänkin. Kaikessa muussakin on auttavainen ja huomaavainen. Täkäläisessä kulttuurissa arvostetaan vanhempia ihmisiä ja perhe on tärkeä. Yhdessä käymme kaupoillakin kolmen sukupolven voimin. Elämä on mutkatonta ja rentoa, vaikka palkat on pienet Suomeen verrattuna ja sosiaaliturva heikko. Täällä kaikki auttavat kaikkia.
Ette te ole miniänne perhettä. Ette edes sukua. Onko sun poikasi kuollut vai kädetön?
Perhekäsitteesi on kovin suppea. Kuulostat aivan päättömältä.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet sun pojan äiti. Sun poika voi keittää sulle kahvit ja tehdä ruoat sulle, kun tulet kylääm. Miniä voi keittää kahvit ja tehdä ruoat omalle äidilleen, kun hänen äitinsä tulee kylään.
Kyllä, näin on hyvä. Ja kun tulevat luoksemne kylään, keitän siis pojalleni ja itselleni kahvit ja myös teen ruuat meille kahdelle. Miniä ja mieheni, hmmm, tehköön mitä lystäävät. Niin, koska en ole heidän äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet sun pojan äiti. Sun poika voi keittää sulle kahvit ja tehdä ruoat sulle, kun tulet kylääm. Miniä voi keittää kahvit ja tehdä ruoat omalle äidilleen, kun hänen äitinsä tulee kylään.
Kyllä, näin on hyvä. Ja kun tulevat luoksemne kylään, keitän siis pojalleni ja itselleni kahvit ja myös teen ruuat meille kahdelle. Miniä ja mieheni, hmmm, tehköön mitä lystäävät. Niin, koska en ole heidän äiti.
Miksi se miniä edes kävisi teillä?
Totta kai ruokaa täytyy olla. Kaipa isovanhemmat tuo välillä naudan sisäfilettä, naudan jauhelihaa, kanan reisikoipea jne. lapsiperheessä maitoa litra tolokulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ruokaa täytyy olla. Kaipa isovanhemmat tuo välillä naudan sisäfilettä, naudan jauhelihaa, kanan reisikoipea jne. lapsiperheessä maitoa litra tolokulla.
Miksi ne isovanhemmat toisivat ruokakassin mukanaan pyytämättä? Kyllä me päästään kauppaan itsekin, on varaa ostaa mitä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vissiin miniällä viiraa. Näitähän riittää, kyllä kahvikuppi ja vaikka korppu kylkeen kuuluu peruskäytöstapoihin.
Ei olla mitään metsäläisiä enää.
Mulla on tuollainen pihistelijäkaveri, ei kutsu mielellään ketään heille ja jos sinne joskus pääsee niin ei edes vesilasia tarjoa. Kaiken kukkuraksi kiukuttelee jos ei ehditä nähdä riittävästi = en ole kutsunut heitä kylään. Tullessaan syövät pöydän tyhjäksi ja ottavat "ylimääräiset" heille jos meillä ei käyttöä. Köyhiä eivät ole. Juhlissa jää loppuun asti kärkkymään dogbagia.
Oma äitini asuu samassa kaupungissa ja saa tullessaan aina käsinjauhetuista pavuista tehdyn kahvin (miehen harrastus), ruokaa, herkkuja ja ulkomaan tuliaisia (matkustan työn puolesta paljon). Samoin appi ja anoppi jotka tulee viikoksi kerrallaan useamman kerran vuodessa, asuvat 400km päässä. Heillä on täysi ylläpito päiväkahveineen, puuhaavat kyllä itsekin
Mikä korppu? Meillä ei moisia harrasteta.
Ja miksi se on sr miniä jolla viiraa päässä? Kai se mieskin osaa kahvit keittää äidilleen, jos niin haluaa tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorena äitinä vielä vähän lapsellinen itsekin. Tästä oli paljon iloa, koska todella heittäydyin lasten maailmaan , jaksoin leikkiä ja lukea loputtomasti ja viedä hauskoille retkille. Tarinan toinen puoli on sitten se, etten todella ajatellut että mun pitäisi kestitä isovanhempia,vaan oletin heidän automaattisesti enemmänkin auttavan meitä, ja tuovan vaikka pullat tullessaan , tai hoitavan lapsia jos mun tekee mieli jumppaan tai leffaan.
Toisaalta asuivat lähellä , että ei voinut tulla 20min ajomatkan aikana kurniva nälkäkään. Nykyään olen teinien keski-ikäinen äiti ja laitan kyllä appiksille pöydän koreaksi enkä pyydä mitään apuja, ymmärrän että roolit kääntyvät pikkuhiljaa...
Mutta miksi odottaa nuorilta vanhemmilta liikaa? Kehitys ja kypsyminen tapahtuvat pikkuhiljaa. Ja lasten hoitaminen vie paljon energiaa jos sille omistautuu. Ei silloin ekana mieti anopin aterioita (jos anoppi on nuorehko ja terve, joka pystyy itsekin huolehtimaan päivällisestään). Aloitus ehkä provo , mutta kyllä anoppi enemmän elämänkokemusta omaavana on mun mielestä enemmän vastuussa suhteen onnistumisesta kuin nuoret, jotka harjoittelevat perhe-elämää .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on nimeltään se sairaus, jossa ei voi olla syömättä sitä kahta tuntia? Tai edes tuplana, neljää tuntia?
Kummasti se meiltä normaaleilta onnistuu.
Jos on sairaus joka vaatii jatkuvaa laiduntamista, niin ei sitä ruokailua ulkoisteta toisten hyvän tahdon varaan, vaan aina on eväät mukana. Aikuinen ihminen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
omat eväät, ei helvata. Aina voi tuoda jotain, kahvia, jauhelihaa jne. Loukkaantuisin jos minun kotona syödään omia eväitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin jos viipyy Vaan pari tuntia niin kahvit ja tarjottavaa, voileipää jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ruokaa täytyy olla. Kaipa isovanhemmat tuo välillä naudan sisäfilettä, naudan jauhelihaa, kanan reisikoipea jne. lapsiperheessä maitoa litra tolokulla.
Miksi ne isovanhemmat toisivat ruokakassin mukanaan pyytämättä? Kyllä me päästään kauppaan itsekin, on varaa ostaa mitä tarvitaan.
Mikäli ovat yön pari. Itse vein opiskelija pojalle kun kävin niin kassillisen ruokaa. Ei pyytänyt ja annoin jopa rahaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet sun pojan äiti. Sun poika voi keittää sulle kahvit ja tehdä ruoat sulle, kun tulet kylääm. Miniä voi keittää kahvit ja tehdä ruoat omalle äidilleen, kun hänen äitinsä tulee kylään.
Kyllä, näin on hyvä. Ja kun tulevat luoksemne kylään, keitän siis pojalleni ja itselleni kahvit ja myös teen ruuat meille kahdelle. Miniä ja mieheni, hmmm, tehköön mitä lystäävät. Niin, koska en ole heidän äiti.
siis mitä, ei suatana, tottakai ruokaa kaikille, vai eikö ole varaa??????????
Ap:n kertomuksesta ei ilmene välttämättä kaikki tieto. En ole lukenut kuin osan ketjun viesteistä, joten en tiedä, onko tullut lisätietoa tapauksesta. Esim. kuinka usein ap käy poikansa perhettä tervehtimässä, viipyykö vain pari tuntia ja lähtee pois, sovitaanko vierailuista etukäteen ja miten. Käyvätkö he vastavuoroisesti vierailuilla ja onko sekin hampaidenkiristelyä.
Avauksen pohjalta arvelen, että miniällä se tuossa pipo kiristää ja hän käskee miestä, joka näin joutuu toimimaan toisin kuin itse toimisi.
Miniän suppeat vastailut kertovat jo paljon. Valitettavasti asia ei juuri tule muuttumaankaan. Ap voisi vaikka tehdä jonkun ruoan ja viedä mukanaan, kertoa etukäteen sen tuovansa yhteiseksi ateriaksi. Samoin voisi viedä kahvisyötävät ja kahvipaketin. Ehkä siitä sitten seuraavallakin kerralla saisi kahvit. Pojaltaan voisi ilman miniän läsnäoloa tarvittaessa kysyä, onko käyminen ok tai mitä siinä pitäisi huomioida.
Tuollaiset anopinsyrjijäminiät ovat ikäviä tyyppejä. Estävät lastensa isoäiti- ja miehensä äitisuhdetta.
Olen yli 60 vuotias ja lapseni on 40 v. Käyn hänen perheessään vierailulla 150 km päässä silloin tällöin ja AINA ostan matkalta tuliaisiksi pullat/patongit piirakat tms. En ole mielestäni "vieras" ketä pitää passata. Jos on lasten ja perheen ruoka-aika katetaan lautanen minullekin. Saan silloin kalapuikkoja tai makaronimössöä tms mitä lapsetkin syö.
Huomatkaa jo että aikuisetkin lapset ovat aina vanhempiensa lapsia. He eivät oleta että vanhemmat ovat yhtäkkiä kylävieraita joita pitää passata sohvalle. Tulee sekin aika kun he kantavat kassitolkulla ruokaa vanhemmilleen koska nämä eivät enää kykene käymään kaupassa koska ajokorttia ei enää ole tai on liukkaat kelit kävellä tai rollaattori on lumen alla. Silloin lapset alkavat auttaa ja passata vanhempiaan. Toivottavasti.
Ei semmoista anoppia/äitiä tarvi passata joka kykenee vielä ajelemaan satoja kilometrejä omalla autolla.
Mielestäni tässä on vain kysymys miniän mollaamisesta jonka myös miniä on huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vissiin miniällä viiraa. Näitähän riittää, kyllä kahvikuppi ja vaikka korppu kylkeen kuuluu peruskäytöstapoihin.
Ei olla mitään metsäläisiä enää.
Mulla on tuollainen pihistelijäkaveri, ei kutsu mielellään ketään heille ja jos sinne joskus pääsee niin ei edes vesilasia tarjoa. Kaiken kukkuraksi kiukuttelee jos ei ehditä nähdä riittävästi = en ole kutsunut heitä kylään. Tullessaan syövät pöydän tyhjäksi ja ottavat "ylimääräiset" heille jos meillä ei käyttöä. Köyhiä eivät ole. Juhlissa jää loppuun asti kärkkymään dogbagia.
Oma äitini asuu samassa kaupungissa ja saa tullessaan aina käsinjauhetuista pavuista tehdyn kahvin (miehen harrastus), ruokaa, herkkuja ja ulkomaan tuliaisia (matkustan työn puolesta paljon). Samoin appi ja anoppi jotka tulee viikoksi kerrallaan useamman kerran vuodessa, asuvat 400km päässä. Heillä on täysi ylläpito päiväkahveineen, puuhaavat kyllä itsekin
Samoin. Olen pitänyt normaalina tapana, että puolin ja toisin tarjotaan ruokaa, kahvia, mitä milloinkin. Lasten perheisiin mennessäni vien yleensä tarvikkeet mukana ja valmistan koko porukalle ruokaa. Saavat pienten lasten vanhemmat vähän huilata välillä. Lapsenlapset tykkäävät kovasti, kun yhdessä leivotaan ja kokataan. Ei ole yksikään miniä koskaan nyrpistellyt nenäänsä. Päinvastoin. Viimeksi, kun olin sairaana toivat valmiiksi tehtyjä ruoka-annoksia, kun en itse päässyt kauppaan ja olin väsynyt. Käsittämätöntä, että loukkaannutaan tuollaisista asioista. Ehkä se on joku kulttuurikysymys.
Jos on sairaus joka vaatii jatkuvaa laiduntamista, niin ei sitä ruokailua ulkoisteta toisten hyvän tahdon varaan, vaan aina on eväät mukana. Aikuinen ihminen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.