Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meillä. Lasten lapsien synttäreillä saadaan hyvät tarjoilut. Lapsia on kaksi. Parhaita maan päällä. Siinä yhden vuoden tarjoilut ovat, jollemme tuppaudu useammin. Saatamme joskus saada ruokaakin tuppautuessamme.
Kahden tunnin päästä siivoilevat astioita pois, siinä mielessä että voitte poistua.
Välimatka on vajaa 100 kilometriä. He tulevat meille kahden lapsensa kanssa yleensä kahdeksi yöksi.
lähtevät myöhään iltapäivällä.
Loppuilta menee siivoamisessa.
Harvoin tuovat mitään tullessaan.
"Kahden tunnin päästä siivoilevat astioita pois.."
No mitä outoa tuossa on? Kuinka kauan ruokien täytyy lämmetä ja läsöttää pöydässä, ettei appivanhemmat loukkaannu? Voi elämä miten ihmiset tekee hankalaksi elämänsä.
Me kerätään astiat pöydästä jo heti aterian päätteeksi, ei odoteta paria tuntia. Käsittääkseni kukaan ei ole tästä loukkaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meillä. Lasten lapsien synttäreillä saadaan hyvät tarjoilut. Lapsia on kaksi. Parhaita maan päällä. Siinä yhden vuoden tarjoilut ovat, jollemme tuppaudu useammin. Saatamme joskus saada ruokaakin tuppautuessamme.
Kahden tunnin päästä siivoilevat astioita pois, siinä mielessä että voitte poistua.
Välimatka on vajaa 100 kilometriä. He tulevat meille kahden lapsensa kanssa yleensä kahdeksi yöksi.
lähtevät myöhään iltapäivällä.
Loppuilta menee siivoamisessa.
Harvoin tuovat mitään tullessaan.
Vähän vaikuttaa siltä, että kyseessä on poikanne perhe??
Sanokaa pojallenne, että tuo ruokaa mukanaan ja että osallistuu ruuan valmistukseen tai että käyvät vain päiväseltään, jos ette kerran halua heitä usemmaksi päiväksi.
Ihme, että rutistaan vauvalla, mutta ei saada suuta auki ja kerrota mitä halutaan,vaikka kyse on omasta lapsesta ja hänen perheestä.
No kyllä on moukkaa porukkaa. Missä on käytöstavat pojalla sekä miniällä? Jos joku tulee kylään niin silloin keitetään kahvit ja tarjotaan jotain syötävää - eikö se ole itsestäänselvyys kaikille !!??
Jos meille tulee joku parin h ajomatkan päästä, tietenkin on ruokaa ja jälkkäriä.
Kun äitini tulee meille, hän on kunniavieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat hyvin valikoivia syöjiä. Olen vienyt mm. ruokaisia lohimuffineja, kasvispaistoksia ja yrttisämpylöitä (ihan vähän mietoja yrttejä), kaikki jää lapsilta syömättä. Itse ajattelen, että sitä syödään mitä on tarjolla, mutta etenkin miniä on eri mieltä. Olen vienyt myös karkkia, mutta sekin laitettiin kaappiin.
Siis trolli! Kuka vie lapsille lohimuffineja? Itsekään en söisi niitä. Mikä valmistaja niitä myy, en ole koskaan kuullut? Kertoisitko? Vai oletko ihan itse tehnyt?
Voi luoja mikä kommnetti taas:D "Mikä valmistaja niitä myy, en ole koskaan kuullut"? Eli jos jotakin ei myydä kaupassa, ei sitä ole olemassa tai jos sinä et ole kuullut jostakin ruuasta, ei sitä ole olemassa ja kirjoittaja on trolli. Laita hakuun "lohimuffinsi" ja ohjeita tulee paljon. Ei kaikkea tarvitse saada kaupasta valmiina :D
En minäkään ole koskaan ostanut/nähnyt lohimuffinsseja kaupassa, mutta ei se tarkoita, ettei niitä olisi olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä pari ehdotusta ap:lle:
1. Kysy mikä on lapsenlapsiesi lempiruoka ja ehdota ,että tuot sitä mukana tullessasi. Kylmäkallejen avulla ruuan kuljetus onnistuu kauempaakin (meillä lapset rakastavat anopin tekemiä lihapullia!). Miniä arvostaa varmasti tälläistä huomaavaista elettä sinulta.
2. Kutsu heidät kylään luoksesi ja kysy mitä he haluaisivat syödä. Anna ruokaa myös kotiin viemiseksi.
3. Tarjoa vanhemmille mahdollisuus kahdenkeskiseen vapaahetkeen treffien muodossa. Pikkulapsiperheet elävät todellisia ruuhkavuosia ja tälläiset eleet anopilta ovat todella huomaavaisia
Näillä keinoilla välit pojan perheeseen todennäköisesti paranevat. Lapsiperheet arvostavat aitoa apua ja ovat siitä kiitollisia.
Ps. On yleistä että pienet lapset ovat nirsoja, sillä makuaisti kehittyy koko iän. Älä kritisoi lastenlasten syömisiä
Onks Kultamummo päässyt irti?
Ex-miniältä haemme toisinaan lapsenlapsemme meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Välimatkaa on 200 km. Eteisessä vaihdamme pikaisimmat kuulumiset ja sitten lähdemme lapsen kanssa paluumatkalle.
Ex-miniällä on siisti koti, on innokas leipoja ja tulemme hyvin juttuun, mutta hän ei pyydä koskaan kahville. Luulen että johtuu siitä, että alkuaikoina hän on saattanut kutsua ja meillä on ollut kiire lähteä, jotta pääsisimme valoisan aikaan ajamaan. Niin syy siihen ettemme saa kutsua on se, että olettaa meillä olevan aina kiirus kotimatkalle. Mutta olisi kiva välillä kyllä istahtaa kahville, ei ole mitään herkkua istua neljää tuntia autossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevat kutsuttuna niin saivat aina ruokaa ja kahviteltiin.
Mutta lapsenlapset eivät pahemmin kiinnostanu.
Halusivat seurustella meidän vanhempien kanssa.
Siinä sitten lapset ja vanhukset kilpailemassa huomiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muuta kuin että onpa hemmetin karua porukkaa suomalaisissa. Meillä ei kitsastella tarjottavissa ja kummankin sukuun pidetään yhteyttä. Lapsistakin tullut täysipäisiä kun vanhemmilla on järki päässä ja käytöstapoja
Kiitos! Olenkin tässä miettinyt, ollaanko jotenkin outoja kun tässäkin keskustelussa normaali vieraanvaraisuus on täysin tuntematon käsite ja puolison suku on vihollisia.
Mieheni vanhemmat olivat ajottain riidoissa mieheni mummon kanssa. Mieheni isänäidin.
Joku vuosikin meni joskus mykkäkoulua leikkiessä.
Mieheni oli sillon jo yli 10 v. Sopivat onneksi kuitenkin välinsä lopulta.
Kyllä kaikki sukupolvet osaa känkkäröidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies saa hoitaa tarjoilut jos hoitaa, kun anoppi tulee kylään. Minä en laita tikkua ristiin, niin paljon on anoppi minua mitätöinyt äitinä ja loukannut.
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulee joku parin h ajomatkan päästä, tietenkin on ruokaa ja jälkkäriä.
Kun äitini tulee meille, hän on kunniavieras.
Niinpä niin, äitini on kunniavieras. Mutta aviomiehen äiti on kaikkea muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä aikaa olet siellä kylässä? Ehkä heillä syödään ruoka-aikoina. Jos olet piipahdusta yhtään kauemmin, niin eiköhän lapsiperheessä jossain kohtaa syödä.
Tottahan toki, nuudelikeitto tulee 3 minuutissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät meillä kyllä koskaan ole vanhempamme käyneet saamatta ruokaa ja kahvia, olimmepa vasta avopari, pikkulapsiperhe tai teinien vanhemmat. 100km:n päästä käyneet päiväseltään, toiset kauampaa aina viikonlopun yökylässä, joten monetkin ruuat ja kahvit päivssä. Todella epäkohteliasta tai yltiösaitaa olla tarjoamatta. Eivätkö he itse syö ollenkaan kotona?!! Ehkä otat omat eväät ja jossain vaiheessa sanot, syöväsi evääsi, koska olet nälkäinen.
Vierailija kirjoitti:
Ex-miniältä haemme toisinaan lapsenlapsemme meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Välimatkaa on 200 km. Eteisessä vaihdamme pikaisimmat kuulumiset ja sitten lähdemme lapsen kanssa paluumatkalle.
Ex-miniällä on siisti koti, on innokas leipoja ja tulemme hyvin juttuun, mutta hän ei pyydä koskaan kahville. Luulen että johtuu siitä, että alkuaikoina hän on saattanut kutsua ja meillä on ollut kiire lähteä, jotta pääsisimme valoisan aikaan ajamaan. Niin syy siihen ettemme saa kutsua on se, että olettaa meillä olevan aina kiirus kotimatkalle. Mutta olisi kiva välillä kyllä istahtaa kahville, ei ole mitään herkkua istua neljää tuntia autossa.
Mikset kysy, saatko kahvia
Vierailija kirjoitti:
Aivan käsittämätöntä ettei tarjota perheenjäsenelle ruokaa. Meillä tarjotaan putkimiehellekin vähintään kahvit.
Meillä kyläillän puolin ja toisin ja aina on tarjottu vähintäänkin kahvit ja nisut. Monesti viedään pojan perheelle marjoja ja itse keitettyjä mehuja sekä riistalihaa jos on itsellä ylimääräistä. Niinhän metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Mikä on nimeltään se sairaus, jossa ei voi olla syömättä sitä kahta tuntia? Tai edes tuplana, neljää tuntia?
Kummasti se meiltä normaaleilta onnistuu.
Meillä tarjotaan kahvit ja ateriat, sekä yösija kun tulevat. Joskus ajellaan lähimaastossa nähtävyydet katsomassa. Samoin, kun itse käymme heillä. Kummankin vanhemmat saman arvoisia. Ihan mukavaa on ollut. Ukot yleensä istuu ja höpöttää. Se vähän ottaa päähän.
Vierailija kirjoitti:
Mies saa hoitaa tarjoilut jos hoitaa, kun anoppi tulee kylään. Minä en laita tikkua ristiin, niin paljon on anoppi minua mitätöinyt äitinä ja loukannut.
Mä lähden pois silloin harvoin kun anoppi meillä käy. Samoista syistä kuin yllä. Harvpin on kovin pitkään, kun ei miehenikään jaksa äitinsä seuraa. Lapset eivät isoäitinsä seuraa kaipaa, kun mummo moittii jatkuvasti lapsia(kin).
Lasten synttärien peruskesto on nimenomaan kaksi tuntia.
Ja ylipäätään asiallinen kyläily ei kestä kuin pari tuntia.