Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 60 vuotias ja lapseni on 40 v. Käyn hänen perheessään vierailulla 150 km päässä silloin tällöin ja AINA ostan matkalta tuliaisiksi pullat/patongit piirakat tms. En ole mielestäni "vieras" ketä pitää passata. Jos on lasten ja perheen ruoka-aika katetaan lautanen minullekin. Saan silloin kalapuikkoja tai makaronimössöä tms mitä lapsetkin syö.
Huomatkaa jo että aikuisetkin lapset ovat aina vanhempiensa lapsia. He eivät oleta että vanhemmat ovat yhtäkkiä kylävieraita joita pitää passata sohvalle. Tulee sekin aika kun he kantavat kassitolkulla ruokaa vanhemmilleen koska nämä eivät enää kykene käymään kaupassa koska ajokorttia ei enää ole tai on liukkaat kelit kävellä tai rollaattori on lumen alla. Silloin lapset alkavat auttaa ja passata vanhempiaan. Toivottavasti.
Ei semmoista anoppia/äitiä tarvi passata joka kykenee vielä ajelemaan satoja kilometrejä omalla a
Onko anopin oma poika siis kuollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkästä matkasta kulkijoille ruoka tosiaan tarpeen.Meillä keskustellaan asiat etukäteen puhelimessa,että mitä syödään ja mihin aikaan.Toisinaan syödään matkan varrella,toisinaan kysytään etukäteen mitä tuodaan tullessa kaupasta.Puhuminen ja yhdessä suunnittelu auttaa kummasti.
Meille sai tulla kylään yösimöihin molempien vanhemmat. Se katkaisi mukavasti keskitslvea. Syötiin mitä oli. Eivätkä kukaan nälkää nähneet. Olipahan virkistystä.
No todellakin tarjotaan ruokaa
Eihän aikuiselle ihmiselle voi mitenkään tulla nälkä kahdessa tunnissa? Itse syön 1-2 kertaa vuorokaudessa ja lapsi syö 3 kertaa vuorokaudessa. Miksi et syö ennen matkaa, käy matkanvarrella syömässä, ota eväitä mukaan?
Lapsiperhearki voi olla aika rankkaa, että ei sitä peruslounasvierailulla ole tapana mummolle ruokaa alkaa kokkailla.
Saattaa äiti olla jo valmiiksi väsynyt pienlapsiperhearjesta, oletko ehdottanut että tuot ainekset mukaan ja kokkaan itse lounaan perheelle ja itsellesi? Kysyt missä muussa he tarvitsisivat apua, esim siivous?
Tuntuu että et ole menossa auttamaan lastasi vaan ennemminkin hyppyyttelemään lapsia katetussa ruokapöydässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan ruokaa ja tarjoan ruokaa.
Asutaan kyllä niin lähekkäin, että yleensä en edes halua mitään, jos käyn. Meillä on tapana merkkipäivinä kutsua lähipiiri ja silloin mennään ihan kutsuttuina syömään.
Jos menen lapsenvahdiksi, minulla on täydet ruokakaappioikeudet ja ruokin myös lapset, tietenkin. Sekä lemmikit. :)
Olen muistaakseni joskus myös pyytänyt voileipää, kun olen ollut nälkäisenä liikkeellä. - Meidän lähisuku ei konstaile nälkäasioissa. :D
Ikinä en ole niin väsynyt perheenäiti ollut, etten olisi voinut vieraalle jotain syötävää tarjota. Etenkin jos vieras tulee pidemmästä matkasta, mitä 2h matka ilman muuta on. Vähempikin riittää. Jos en minä, niin puoliso sitten on jotain keksinyt tai vaikka varta vasten kaupasta hakenut. Noloa olisi muuten toimia. Eli ymmärrän kyllä ap:n hämmästelyn, sävy vaan on ehkä hieman näsäviisas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksista näkee hyvin maailman ja kulttuurimme muutoksen. "Antava ei kysy" on vanha kansansanontamme.
Tietty kohtelias tapa on ollut Suomessa pitkään ja se on muuttunut. Niin köyhää perhettä ei ole ollutkaan, etteikö lähes ensimmäiseksi kysytty, että haluatko kahvia, onko sinulle nälkä, oletko ehtinyt jo syödä mitään........oikeastaan mitä vaan, mutta perustapoihin kuuluu edes kysyä. Mielestäni tätäkin tässä ajateltiin kysyjän toimesta ja tämä tapa on kokenut inflaation.
Miksi niin paljon yksinäisyyttä? Miksi niin paljon masennusta /pahaa mieltä. Suomalaisilta on kadonnut kokonaan suurelta osin tietyt tavat. Seuratkaapa vaan tänne muualta tulleita ja heidän kulttuuriaan. Perhekeskeisyys, johon kuuluvat normaalina ja oleellisena osana myös isovanhemmat ja sedät ja tädit on ilmiselvää. Huolehditaan "meidän perheestä".
Saan tähän luultavasi vastauksia, että taidat olla edelliseltä jääkaudelta. Otan vastaan mutta väitän, että paremmin täällä voitaisiin jos olisi edes hitusen enemmän yhteisöllisyyttä, tapoja ja kunnioitusta.
ps. melko usein muuten kysyttäessä, että onko sinulla nälkä tai jano, saa vastaukseksi "ei kiitos, söin juuri" - mutta kiito että kysyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulee joku parin h ajomatkan päästä, tietenkin on ruokaa ja jälkkäriä.
Kun äitini tulee meille, hän on kunniavieras.
Mietin vain, että voiko vieraille oikeasti tarjoilla jotakin itse tehtyä ruokaa? Siis kun nykyään mietitään hygienia-asioita ja on monia rajoitteita, mieltymyksiä, terveellisyysaatteita. Miten joku voi vain päättää, että nytpä te syötte tästä näin tällaista?
Kyllä mä tarjoan itse tehtyä. Ei ole pakko syödä.
No, anopille en tarjoa mitään, koska hän on kauhea ihmiben. Onneksi ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän heillä ole tarpeeksi hommia ilman teidän ruokkimista. Ei ole itselle tullut mieleen mennä yleensäkään ruoan himossa kyläilemään. Seurusteluhan se on pääasia. Syökää lähtiessänne, ettei tule nälkä ja varmasti reissun varrellakin on ruokapaikkoja. Tai, jos kehtaatte, ilmoittakaa etukäteen, että tullaan syömään ja kahville. Syötte ja juotte sitä, mitä tarjotaan. Terveisin pienen tytön pappa.
Pohjalainen isoäitini kääntyisi haudassaan jos en vieraita ruokkisi. Meillä syö kaikki jotka sattuvat olemaan ruoka-aikana paikalla, jos vaan ruokaa riittää. Aina. Pohjalainen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieraanvaraisuus on kohtelias käytöstapa. Aina voi tarjota kahvia ja vaikka leipää, pääasia on tarjota edes jotain.
Ap:lle ehdotus, että veisi mukanaan valmiin ison vuoan ruokaa ja kahvisyötävää, mielellään itse leivottua, jos on siihen taitoa. Pojalle äidin leipomukset ja kokkailut olisivat mieluisa yllätys, miniälle ei ehkä, vaikutti hieman nirppanokalta, ellei sitten ole vain väsynyt. Ei kuitenkaan tarvitsisi näin kuivin suin kenenkään olla ja saisi lapsiperhe hieman helpotusta.
Ruoan jälkeen voisit viihdyttää lapsia pari tuntia niin että vanhemmat saavat omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Pohjalainen isoäitini kääntyisi haudassaan jos en vieraita ruokkisi. Meillä syö kaikki jotka sattuvat olemaan ruoka-aikana paikalla, jos vaan ruokaa riittää. Aina. Pohjalainen minäkin.
Niin. Jos on ruoka-aikaan siellä, mutta entäs jos ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista näkee hyvin maailman ja kulttuurimme muutoksen. "Antava ei kysy" on vanha kansansanontamme.
Tietty kohtelias tapa on ollut Suomessa pitkään ja se on muuttunut. Niin köyhää perhettä ei ole ollutkaan, etteikö lähes ensimmäiseksi kysytty, että haluatko kahvia, onko sinulle nälkä, oletko ehtinyt jo syödä mitään........oikeastaan mitä vaan, mutta perustapoihin kuuluu edes kysyä. Mielestäni tätäkin tässä ajateltiin kysyjän toimesta ja tämä tapa on kokenut inflaation.
Miksi niin paljon yksinäisyyttä? Miksi niin paljon masennusta /pahaa mieltä. Suomalaisilta on kadonnut kokonaan suurelta osin tietyt tavat. Seuratkaapa vaan tänne muualta tulleita ja heidän kulttuuriaan. Perhekeskeisyys, johon kuuluvat normaalina ja oleellisena osana myös isovanhemmat ja sedät ja tädit on ilmiselvää. Huolehditaan "meidän perheestä".
Saan tähän luultavasi vastauksia, että taidat olla edellis
No selvästikään ap ei tällaista tapaa ole soveltanut, koska poikansa ei sellaista tapaa noudata.
Te isovanhemmat kun meette sinne lapsiperheeseen, niin olkaa kiinnostuneita niistä lapsenlapsista. Tehkää jotain niitten kanssa.
Älkääkä vaan parkeraa sitä takapuolta sohvalle mistä vaan noustaan ruokapöytään. Ja odottaen että saa sen 100% huomion niiltä vanhemmilta kyläilyn ajan. Naama sitten norsunvitulla kun joutuu huomion jakamaan pikkulasten kanssa.
Meillä oli kyläilyt iso rasitus just yllämainittujen asioitten takia.
Vierailija kirjoitti:
Te isovanhemmat kun meette sinne lapsiperheeseen, niin olkaa kiinnostuneita niistä lapsenlapsista. Tehkää jotain niitten kanssa.
Älkääkä vaan parkeraa sitä takapuolta sohvalle mistä vaan noustaan ruokapöytään. Ja odottaen että saa sen 100% huomion niiltä vanhemmilta kyläilyn ajan. Naama sitten norsunvitulla kun joutuu huomion jakamaan pikkulasten kanssa.
Meillä oli kyläilyt iso rasitus just yllämainittujen asioitten takia.
Ruokaa ja kahvia ovat kyllä aina saaneet. Tietysti.
Kyseessä kaksi ainokaista, ehkäpä itsekkyys johtuu tästä ettei olla tottuneita muitten kanssa jakamaan huomiota lapsena.
Itse olen tottunut jo lapsena siihen, että vieraille tarjotaan aina jotain. Minusta on outoa, että tuosta(kin) asiasta tehdään joku elämää suurempi juttu ja että se olisi jotenkin rankkaa.
Itselläni on 6 lasta, toki aikuisia osa jo, mutten heidän pikkulapsi aikoinakaan ollut niin väsynyt, etten olisi voinut vaikka kahvia keittää. Ja jos talossa on mies, niin eiköhän sekin jotain osaa tehdä, monestihan ne vieraat/sukulaiset ovat yhteisiä.
Tämä nykyaika on jotenkin hirvittävän itsekästä ja loukkaantumisen valta-aikaa. Mitä ei saa sanoa, toivoa tai tehdä. Aina joku pahoittaa mielensä jostakin. Varmaan viisainta olisi kaikkien pysytellä lukkojen takana omissa koloissaan.
Vierailija kirjoitti:
Te isovanhemmat kun meette sinne lapsiperheeseen, niin olkaa kiinnostuneita niistä lapsenlapsista. Tehkää jotain niitten kanssa.
Älkääkä vaan parkeraa sitä takapuolta sohvalle mistä vaan noustaan ruokapöytään. Ja odottaen että saa sen 100% huomion niiltä vanhemmilta kyläilyn ajan. Naama sitten norsunvitulla kun joutuu huomion jakamaan pikkulasten kanssa.
Meillä oli kyläilyt iso rasitus just yllämainittujen asioitten takia.
Ja se kiinnostus ei ole sitä että neuvotaan pyytämättä, sekaannutaan ja päsmäröidään ja sitten selän takana haukutaan.
Vierailija kirjoitti:
Pohjalainen isoäitini kääntyisi haudassaan jos en vieraita ruokkisi. Meillä syö kaikki jotka sattuvat olemaan ruoka-aikana paikalla, jos vaan ruokaa riittää. Aina. Pohjalainen minäkin.
Mä ainakin olen ihan tyytyväinen, että elän tätä päivää enkä samoilla säännöillä kuin tsaarin vallan aikana syntynyt pohjalaismummoni. Mun ei tarvitse alkaa kestitsemään itselleni epämieluisia vieraita, mummuni teki niin. Kihisi kyllä kiukusta jälkikäteen, että pitikö nyt tuonkin tulla käymään. Mä en päästä ihmisiä edes kotiini, jos ilmoittamatta tulevat ja on meille epäsopiva aika vierailla.
Itselläni nolla-kiinnostus jotain vanhoja tapoja kohtaan. Kyllä äitini voi sieltä jääkaapista syödä mitä löytää jos nälkä tulee.