Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena äitinä vielä vähän lapsellinen itsekin. Tästä oli paljon iloa, koska todella heittäydyin lasten maailmaan , jaksoin leikkiä ja lukea loputtomasti ja viedä hauskoille retkille. Tarinan toinen puoli on sitten se, etten todella ajatellut että mun pitäisi kestitä isovanhempia,vaan oletin heidän automaattisesti enemmänkin auttavan meitä, ja tuovan vaikka pullat tullessaan , tai hoitavan lapsia jos mun tekee mieli jumppaan tai leffaan.
Toisaalta asuivat lähellä , että ei voinut tulla 20min ajomatkan aikana kurniva nälkäkään. Nykyään olen teinien keski-ikäinen äiti ja laitan kyllä appiksille pöydän koreaksi enkä pyydä mitään apuja, ymmärrän että roolit kääntyvät pikkuhiljaa...
Mutta miksi odottaa nuorilta vanhemmilta liikaa? Kehitys ja kypsyminen tapahtuvat pikkuhiljaa. Ja lasten hoitaminen vie paljon energiaa jos sille omistautuu. Ei silloin ekana mieti anopin aterioita (jos anoppi on nuorehko ja terve, joka pystyy i
Tässä hyvin järkevä kirjoitus terveisin 60 v TERVE anoppi ja äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten se toinen näkemys. Käymme anopilla ja äidilläni usein lasten kanssa kylässä ja molemmissa aina se sama ohjelma. Pakasteesta sulatetaan kolmea kakkua, pullaa ja viimejouluiset luumutortut ja kamala tuputtaminen että ottakaa, ottakaa nyt kun laitoin. Lapset tarvitsisivat vähän ruokaa ja itsekin ottaisin jotain suolaista pitkän matkan jälkeen. Tästä on puhuttu usein että voileivät riittää mutta ei, PULLAA pitää ottaa muuten mammat loukkaantuu.
Lapsille otan kyllä lämmitettävää ruokaa tietysti mukaan mutta pakkopullat pitää itse ahtaa napaan ja osa käsilaukkuun. Eikä mitään lastoosi-intoleransseja otetan kuuleviin korviin. Kaupunkilaisten hössötyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten se toinen näkemys. Käymme anopilla ja äidilläni usein lasten kanssa kylässä ja molemmissa aina se sama ohjelma. Pakasteesta sulatetaan kolmea kakkua, pullaa ja viimejouluiset luumutortut ja kamala tuputtaminen että ottakaa, ottakaa nyt kun laitoin. Lapset tarvitsisivat vähän ruokaa ja itsekin ottaisin jotain suolaista pitkän matkan jälkeen. Tästä on puhuttu usein että voileivät riittää mutta ei, PULLAA pitää ottaa muuten mammat loukkaantuu.
Lapsille otan kyllä lämmitettävää ruokaa tietysti mukaan mutta pakkopullat pitää itse ahtaa napaan ja osa käsilaukkuun. Eikä mitään lastoosi-intoleransseja otetan kuuleviin korviin. Kaupunkilaisten hössötyksiä.
Anna loukkaantua ihan rauhassa. Jos aikuinen ja oletettavasti oikeustoimikelpoinen ihminen ei puhetta ymmärrä, niin voi vaikka hiukan ärähtää asiasta. Jos ei sittenkään kuunnella, niin ei auta, kuin olla ottamatta mitään pullaa, ja omat eväät mukaan.
Minä ainakin aikuisena ihmisenä osaan ruokkia jo itseni. Jotkut kyläpaikat ovat sellaisia, ettei mitään tarjota, vaikka viipyisi hyvin tovin. Toisissa taas on kystä kyllin. Kyllä minä pienen nälän kestän. Enkä arvota ihmisiä sen perusteella, miten minua paapovat.
Ei meilläkään tutuille lämmintä ruokaa aina laiteta, mutta kahvit keitetään ja siihen kylkeen usein suolaista ja makeaa.
Aloittajan teksti vaikuttaa aikamoiselta provolta, mutta jos ei sitä ole, niin vaikuttaa siltä, ettet niin haluaisi olla lastenlastesi kanssa ("voin vaikka lukea kirjan"). Pasattavaksiko sinä sinne menet, vaikka on kyse pikkulapsiperheestä? Kyllä minä ainakin pidän huolta omasta syömisestäni ja olen avuksi, kun käyn omia lapsenlapsiani katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani tuovat aina jotain tuomisia kahville, yleensä nuorison ja miehen sekä minun lempiherkkuja
Jos äitini on meillä nuorinta tai koiraa hoitamassa tekee aina meille valmiiksi lämpimät ruuat, lämmittää uunin, lenkittää ja harjaa koiran ym. On todella hyväsydäminen ja hyväkuntoinen, kun liikkunut koko ikänsä. Nytkin oikein vaati koiraa sinne hoitoon, kun olemme pian reissuun lähdössä.
Meillä on todella lämpimät välit, vaikka ei viikoittain nähdäkään, samoin mieheni vanhempiin, hekin ovat aina auttaneet meitä aktiivisesti. Molemmat vanhempani ovat tiiviisti yhteydessä myös mieheeni, on kuin oma poika heille. Samoin anoppi soittelee minulle viikoittain, ihania ihmisiä, arvostan heitä oikeasti, kun ovat niin tervehenkisiä, varmoja ja vakaita lapsia kasvattaneet.
Tottakai saisitte, jos tulisitte käymään edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se toinen näkemys. Käymme anopilla ja äidilläni usein lasten kanssa kylässä ja molemmissa aina se sama ohjelma. Pakasteesta sulatetaan kolmea kakkua, pullaa ja viimejouluiset luumutortut ja kamala tuputtaminen että ottakaa, ottakaa nyt kun laitoin. Lapset tarvitsisivat vähän ruokaa ja itsekin ottaisin jotain suolaista pitkän matkan jälkeen. Tästä on puhuttu usein että voileivät riittää mutta ei, PULLAA pitää ottaa muuten mammat loukkaantuu.
Lapsille otan kyllä lämmitettävää ruokaa tietysti mukaan mutta pakkopullat pitää itse ahtaa napaan ja osa käsilaukkuun. Eikä mitään lastoosi-intoleransseja otetan kuuleviin korviin. Kaupunkilaisten hössötyksiä.
Anna loukkaantua ihan rauhassa. Jos aikuinen ja oletettavasti oikeustoimikelpoinen ihminen ei puhetta ymmärrä, niin voi vaikka hiukan ärähtää asiasta. Jos ei sittenkään kuunnella, niin ei auta, kuin olla
Ei vanhempia ihmisiä (+75 v.) viitsi loukata kun kaikkensa hyvällä yrittävät. Ja sama toistuu seur kerralla kuitenkin jos jättää ottamatta tarjottua kuivaa kakkua. JA ottaisitko itse mummelille mukaan omat evää ja söisit niitä mummon kahvipöydän ääressä.
Tuntuukohan heistä siltä, että vihjasit poikasi olevan hyvä kokki - eli hänen ruoat kelpaisivat, mutta miniän ei...🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on tätä nykyaikaa jolloin ollaann minä minä minä...kaik samas koos, anopit ja miniät.
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulee joku parin h ajomatkan päästä, tietenkin on ruokaa ja jälkkäriä.
Kun äitini tulee meille, hän on kunniavieras.
Mietin vain, että voiko vieraille oikeasti tarjoilla jotakin itse tehtyä ruokaa? Siis kun nykyään mietitään hygienia-asioita ja on monia rajoitteita, mieltymyksiä, terveellisyysaatteita. Miten joku voi vain päättää, että nytpä te syötte tästä näin tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä otetaan itse jääkaapista syötävää ja keitetään kahvit puolin ja toisin. Ollaan senverran tuttuja. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulee joku parin h ajomatkan päästä, tietenkin on ruokaa ja jälkkäriä.
Kun äitini tulee meille, hän on kunniavieras.
Mietin vain, että voiko vieraille oikeasti tarjoilla jotakin itse tehtyä ruokaa? Siis kun nykyään mietitään hygienia-asioita ja on monia rajoitteita, mieltymyksiä, terveellisyysaatteita. Miten joku voi vain päättää, että nytpä te syötte tästä näin tällaista?
Täh? Jos noin vaikeeta on niin ottaa omat eväät.
Minun äitini on näitä ruokamarttyyrejä ja kaikkimarttyyrejä ja jos ei kelpaa niin ei sitten.
Minua istutti lapsena tuntitolkulla epäsopivan ruoan ääressä. Potut pottuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 60 vuotias ja lapseni on 40 v. Käyn hänen perheessään vierailulla 150 km päässä silloin tällöin ja AINA ostan matkalta tuliaisiksi pullat/patongit piirakat tms. En ole mielestäni "vieras" ketä pitää passata. Jos on lasten ja perheen ruoka-aika katetaan lautanen minullekin. Saan silloin kalapuikkoja tai makaronimössöä tms mitä lapsetkin syö.
Huomatkaa jo että aikuisetkin lapset ovat aina vanhempiensa lapsia. He eivät oleta että vanhemmat ovat yhtäkkiä kylävieraita joita pitää passata sohvalle. Tulee sekin aika kun he kantavat kassitolkulla ruokaa vanhemmilleen koska nämä eivät enää kykene käymään kaupassa koska ajokorttia ei enää ole tai on liukkaat kelit kävellä tai rollaattori on lumen alla. Silloin lapset alkavat auttaa ja passata vanhempiaan. Toivottavasti.
Ei semmoista anoppia/äitiä tarvi passata joka kykenee vielä ajelemaan satoja kilometrejä omalla autolla.
Mielestäni tässä on vain kysymy
Sinulle siis tarjotaan ruokaa. Ap:lle ei. Siinä se ero. Jos ei ole oikein tervetullut olo muutenkaan, tuskin kehtaa jääkaapille omin päin mennä ruokaa ottamaan. Miniä huonosti kasvatettu tai huonokäytöksinen.
En ole koskaan saanut keltään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten se toinen näkemys. Käymme anopilla ja äidilläni usein lasten kanssa kylässä ja molemmissa aina se sama ohjelma. Pakasteesta sulatetaan kolmea kakkua, pullaa ja viimejouluiset luumutortut ja kamala tuputtaminen että ottakaa, ottakaa nyt kun laitoin. Lapset tarvitsisivat vähän ruokaa ja itsekin ottaisin jotain suolaista pitkän matkan jälkeen. Tästä on puhuttu usein että voileivät riittää mutta ei, PULLAA pitää ottaa muuten mammat loukkaantuu.
Lapsille otan kyllä lämmitettävää ruokaa tietysti mukaan mutta pakkopullat pitää itse ahtaa napaan ja osa käsilaukkuun. Eikä mitään lastoosi-intoleransseja otetan kuuleviin korviin. Kaupunkilaisten hössötyksiä.
Anna loukkaantua ihan rauhassa. Jos aikuinen ja oletettavasti oikeustoimikelpoinen ihminen ei puhetta ymmärrä, niin voi vaikka hiukan ärähtää asiasta. Jos
Hyvällä? Kenelle se hyvä on tarkoitettu? Ja miksi tämä mystiben hyvä oikeuttsa kaikeb, esim jatkuvan haukkumisen, kun hyvällä hän vaan...
Itse olen ainakin toistaiseksi toiminut päinvastoin:
Nuori pari, tiukka taloustilanne (molemmat vielä opiskelee) ja pieni lapsi
En todellakaan odota, että he laittaisivat minulle ruokaa vaan helpotan pikkuisen heidän elämää viemällä valmiin ruoan, jota sitten syömme yhdessä.
Viimeksi eilen käytiin kylässä viemisinä valtava vuoka lasagnea ja keksejä ja kakku. Ja tuliaisena vähän tuoreita marjoja (pensasmustikoita ja vadelmia, jotka ovat lapsenlapsemme suurinta herkkua) ja hedelmiä kun niitä eivät aina raaski itse osta.
Jos menee vauvaa katsomaan niin isovanhempien olisi kiva mennä auttamaan, viedä se lounas mukanaan jne.
Kaikille, jotka ovat ruoka-aikaan meillä, tarjotaan ruokaa.
Piti oikein miettiä, että miten toimittiin, kun isovanhemmat vielä kävivät kylässä. Kyllä se anoppi tuossa vastapäätä monesti istu ja söi ruokaa. Usein kehu ja tykkäs, kun teen erilaista, mitä hän kotona.
Eli mä tarjosin ruokaa kyllä, mutta sitten oli myös vaihtoehtoja kahvia pullineen ja leipineen. Jos ei isosti nälättänyt. Mutta anoppi usein tuli moneksi tunniksi, niin hän söi aina ruuan ensin ja sitten myöhemmin kahvipöytäkin kelpas.
Äiti taas oli pikainen visiteeraaja, niin hän hörppäs kahvin ja lähti. Kuta kuinkin saman matkan takaa tulivat (60kilsaa), mutta mun äiti ei juuri tuntia pidempään toisten nurkissa ole. Harmi lasten kantilta. Anoppi sitten taas leikitti ja mennä mökelsi muksujen kanssa, että mä sain omaa-aikaa tai tein kotijuttuja (ruokaa) rauhassa.
Tulipa ikävä anoppia. Hän kuoli liian nuorena vajaa kymmenen vuotta sitten. Äiti taas jämähti kotinurkkiinsa covidn myötä. :(