Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miniä ja lapset alle kouluikäisiä.
Sananlasku "ystävät voi valita, sukulaisiaan ei "
Niinhän se onkin.
Minulla on aika kivat appivanhemmat.
Tosin ei ihan olla samalla aaltopituudella.
Mutta eihän tarvitsekkaan olla !
Johan esimerkiksi töissä joudumme tulemaan asiallisesti juttuun ihmisten kanssa, jotka eivät ole "sielun kumppaneita ".
Minullakin on mm.vaativia asiakkaita , ja pari hyvin erilaista työkaveria.
Mutta niinhän se elämässä yleensäkin on.Elämää peilaamme itsemme kautta.
Jos isovanhemmat ovatkin välillä hieman kriittisiä tai en heitä aina ymmärrä, niin
HALUAN PYSYÄ VÄLEISSÄ, heidänkin kanssa, jo lastemmekin vuoksi.
Jos on riitoja, mykkäkoulua jopa välien täysin poikki laittamisia, niin ne lopulta syövät sisältäpäin ihmistä ENEMMÄN , kuin se että ottaa rennommin. Ja hyväksyy vanhempien käyttäytymisen.Olet viisas miniä. Kiitos kirjoituksestasi!
KIITOS 💞
Jokainen meistä on omanlaisensa ja teemme virheitä ja väärinkäsityksiä sattuu kaikille.
Ollaan sallivampia toisillemme.
Ystäviä ei kaikkien kanssa tarvitse olla, mutta älkäämme olla ainakaan vihamiehiä 💞
Sinäkin olet ihana ihminen.Näin voi kirjoittaa vain ihminen, jolla ei ole oikeasti vaikeaa ihmistä lähipiirissä, eli kokemusta ap:n kaltaisesta tyrannista ei ole.
Kuule, tästä sivusta sanoisin, että kyseessä on ehkä ihminen kokemuksineen. Ja malliesimerkki siitä, että kaikesta voi ottaa opiksi. Myös luonteenlaatu ja suhtautumistapa on todella oikea.
Tottakai hänellä on kokemusta. Mutta ei kokemusta oikeasti hankalasta ihmisestä lähipiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tavallista on tässä ketjussa mainittu "mies hoitaa oman sukunsa tarjoilut, vaimo oman sukunsa"? En ole koskaan aiemmin sellaisesta kuullut. Kun meille tulee vieraita, niin ovat meidän vieraita, vaikkei toinen olisi kotona ja valmistellaan yhdessä koti kuntoon. Leivon ja kokkaan ihan yhtä lailla miehen sukulaisille ja ystäville kuin omillenikin.
No ne onkin just näitä joilla on myös mun harrastukset ja sun harrastukset, mun rahat ja sun rahat, mun elämä ja sun elämä. Ei nämä av(i)oliitot kauan kestä.
Huomattavasti keskivertoa kauemmin on kestänyt. Ne avioliitot ei kestä, joissa kaikki jätetään vaimon hommaksi ja miehen tehtävä on korkeintaan "vähän autella".
Avioliitossamme ei ole "kaikkea" jätetty vaimon hommaksi. Näinkin voi tapahtua. Tehtävää kummallekin. Olisiko tullut mieleesi?
Eli mikä siinä on sitten vikana, että joku muu jakaa hommia perheessään?
Mielestäni se että esimerkiksi jaetaan ne sukulaiset on enemmän kuin järkevää, eikä kenellekään ole epäselvää silloin mikään, kun jokainen sukulainen tietää, kumman sukua on ja keneen ottaa yhteyttä ja kuka on vastuussa. Säästää aivan kaikkia turhalta säätämiseltä.
Kyllähän nuo nyt muutenkin tietää. Ja jakamaanhan niitä hommia ja asioita aina joutuu.
Miten, jos ei ole kerrottu vaan säädetään mitä sattuu?
Jos pariskunta päättää, että mies hoitaa miehen sukulaiset ja vaimon vaimon sukulaiset, he tietää ja kun kertovat sukulaisillle, yhdelläkään ei ole epäselvää enää koskaan, kuka se perheen yhdyshenkilö on häneen päin.
Ei tarvitse miettiä kenen kanssa sopia, keneltä kysyä, keneltä vaatia, pyytää ja kinuta tai ketä syyttää.
Se on aina justiinsa se oma sukulainen siitä perheestä. Ei se sen puoliso, joka ei ole sukua.
Ei säädetä miten sattuu. Kun niitä hommia jaetaan, niistä on siis päätetty. Meneekö kaaliin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ja miniä taitavat olla sekä pihejä että ääliöitä. Totta kai pitkän matkan takaa tulleelle tarjotaan ruokaa ja kahvia tms.
Kannattaa ehkä seuraavalla kerralla ottaa eväät mukaan ja käydä perille päästyä pöydän ääreen syömään näitä eväitä. Nälässä on ikävä olla.
Tuskin seuraavaa kertaa tulee, kun poika ei ole enää äitiänsä kutsunut. Vahva vihje, että äiti ei ole tervetullut.
Miniä on siellä aikansa ränkännyt ja miestänsä kiusannut pahasta anopista. Mies on luovuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ja miniä taitavat olla sekä pihejä että ääliöitä. Totta kai pitkän matkan takaa tulleelle tarjotaan ruokaa ja kahvia tms.
Kannattaa ehkä seuraavalla kerralla ottaa eväät mukaan ja käydä perille päästyä pöydän ääreen syömään näitä eväitä. Nälässä on ikävä olla.
Tuskin seuraavaa kertaa tulee, kun poika ei ole enää äitiänsä kutsunut. Vahva vihje, että äiti ei ole tervetullut.
Miniä on siellä aikansa ränkännyt ja miestänsä kiusannut pahasta anopista. Mies on luovuttanut.
Anoppi on rääkännyt poikaa ja pojan perhettä ja tämä on saanut tarpeekseen.
Miten voi olla ihmisten elämä noin vaikeaa 😅 kyllä meillä tarjotaan aina vähintään kahvit makean ja/tai suolasen kanssa ja kellonajasta riippuen ruokaakin. Nämä asiat sovitaan aina etukäteen. Samoin kun me mennään jonnekin kylään. Koskaan ei kyllä tarvii olla ilman yhtään mitään tarjoiluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla ihmisten elämä noin vaikeaa 😅 kyllä meillä tarjotaan aina vähintään kahvit makean ja/tai suolasen kanssa ja kellonajasta riippuen ruokaakin. Nämä asiat sovitaan aina etukäteen. Samoin kun me mennään jonnekin kylään. Koskaan ei kyllä tarvii olla ilman yhtään mitään tarjoiluja.
Silti ap on onnistunut toistuvasti tarjoamaan ruokia, joita ei haluta eikä syödä, kyykyttämään, tylyttämään ja uhriutumaan, teutaroimaan ja loukkkaamaan.
Ja vittuilemaan päälle.
Minulla keittäisi lopullisesti yli siinä vaiheessa, kun aletaan haukkumaan lapsia.
Myrkyllistä porukkaa, vihataan, haukutaan, aiheena ruoan tarjoaminen, syöminen ja vastakkain anoppi ja miniä.
Miltähän lapsille näyttää meininki
Meillä ruokailu tai kahvittelu yhdessä on mukava hetki ja yleensä vierailu puolin ja toisin. Autetaan samalla, jos tarvis jossakin asiassa.
Ei taistelukenttä.
Kukaan ei ole toistaan parempi loppupeleissä. Jalat ellä lähdetään lopulta, miksi haaskata aikaa joutavaan paskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tavallista on tässä ketjussa mainittu "mies hoitaa oman sukunsa tarjoilut, vaimo oman sukunsa"? En ole koskaan aiemmin sellaisesta kuullut. Kun meille tulee vieraita, niin ovat meidän vieraita, vaikkei toinen olisi kotona ja valmistellaan yhdessä koti kuntoon. Leivon ja kokkaan ihan yhtä lailla miehen sukulaisille ja ystäville kuin omillenikin.
No ne onkin just näitä joilla on myös mun harrastukset ja sun harrastukset, mun rahat ja sun rahat, mun elämä ja sun elämä. Ei nämä av(i)oliitot kauan kestä.
Huomattavasti keskivertoa kauemmin on kestänyt. Ne avioliitot ei kestä, joissa kaikki jätetään vaimon hommaksi ja miehen tehtävä on korkeintaan "vähän autella".
Avioliitossamme ei ole "kaikkea" jätetty vaimon hommaksi. Näinkin voi tapahtua. Tehtävää kummallekin. Olisiko tullut mieleesi?
Eli mikä siinä on sitten vikana, että joku muu jakaa hommia perheessään?
Mielestäni se että esimerkiksi jaetaan ne sukulaiset on enemmän kuin järkevää, eikä kenellekään ole epäselvää silloin mikään, kun jokainen sukulainen tietää, kumman sukua on ja keneen ottaa yhteyttä ja kuka on vastuussa. Säästää aivan kaikkia turhalta säätämiseltä.
Kyllähän nuo nyt muutenkin tietää. Ja jakamaanhan niitä hommia ja asioita aina joutuu.
Miten, jos ei ole kerrottu vaan säädetään mitä sattuu?
Jos pariskunta päättää, että mies hoitaa miehen sukulaiset ja vaimon vaimon sukulaiset, he tietää ja kun kertovat sukulaisillle, yhdelläkään ei ole epäselvää enää koskaan, kuka se perheen yhdyshenkilö on häneen päin.
Ei tarvitse miettiä kenen kanssa sopia, keneltä kysyä, keneltä vaatia, pyytää ja kinuta tai ketä syyttää.
Se on aina justiinsa se oma sukulainen siitä perheestä. Ei se sen puoliso, joka ei ole sukua.
Ei säädetä miten sattuu. Kun niitä hommia jaetaan, niistä on siis päätetty. Meneekö kaaliin?
Niin eli päätätte koko ajan ja tiedotatte koko ajan.
Miksi?
Kun tuo sukulaisten jako vaimolle omat ja miehelle omat tarvitsee tehdä tasan kerran ja tiedottaa kerran.
Ei mitään järkeä tuossa sun touhussasi.
Enkä ymmärrä ollenkaan, että toisaalta paheksut että töitä jaetaan ja toisaalta kehut jakaneesi töitä.
Vierailija kirjoitti:
Myrkyllistä porukkaa, vihataan, haukutaan, aiheena ruoan tarjoaminen, syöminen ja vastakkain anoppi ja miniä.
Miltähän lapsille näyttää meininkiMeillä ruokailu tai kahvittelu yhdessä on mukava hetki ja yleensä vierailu puolin ja toisin. Autetaan samalla, jos tarvis jossakin asiassa.
Ei taistelukenttä.Kukaan ei ole toistaan parempi loppupeleissä. Jalat ellä lähdetään lopulta, miksi haaskata aikaa joutavaan paskaan.
Anoppi hyökkää poikansa perheen kimppuun sekä omassa kodissaan että pojan perheen kotona.
Miniä ei ole hyökännyt yhtään missään. On suojellut vain lapsiaan, kuten kuuluu.
Ei tuollaisen kammomummon kanssa voi mitään mukavia hetkiä viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkän matkan takaa jos tullaan ja jäädään yöksi niin tottakai ruokaa pitää saada. Ei muuta kun miniä käärii hihat ja alkaa duunaan safkaa.
Onko miniät vastuussa anopin ravitsemuksesta? Eikös anoppi ole aikuinen ihminen, joka on vastuussa itsestään?
Vähän huono se on anopinkaan alkaa miniän keittiössä noin vain huushollaamaan, sanomista siitäkin tulee, onneksi itselläni ei ole miniöitä vain vävy.
Jos tilanne olisi noin vaikea että selvästi osoitetaan etten ole tervetullut, lähtisin enkä enää tuohon huusholliin kynnyksen yli astuisi.
Turhaa olisi sen jälkeen myöskään lastenhoitoapua huudella.
Ehkäpä perheellä ei ole rahaa laittaa yhtään edes yhden ylim annoksen vertaa tarjotakseen sinulle ap ateriaa.
Itse vien aina tuliaisena kylään mennessäni jotain jos en mene ruoka aikaan, vien jotain ns kahvin kanssa piirakoita, croisantteja tms pullaa/jäätelöä tms
Omille lapsille mennessäni vien ihan kassillisen kaikkea evästä ovat nuoria opiskelijoita
Usein vien heidät jonnekin syömään
Kutsun kotiin syömään jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ja miniä taitavat olla sekä pihejä että ääliöitä. Totta kai pitkän matkan takaa tulleelle tarjotaan ruokaa ja kahvia tms.
Kannattaa ehkä seuraavalla kerralla ottaa eväät mukaan ja käydä perille päästyä pöydän ääreen syömään näitä eväitä. Nälässä on ikävä olla.
Tuskin seuraavaa kertaa tulee, kun poika ei ole enää äitiänsä kutsunut. Vahva vihje, että äiti ei ole tervetullut.
Miniä on siellä aikansa ränkännyt ja miestänsä kiusannut pahasta anopista. Mies on luovuttanut.
Millaisena kynnysmattona sinä miehiä oikein pidät? Ei ne kaikki naiset ole mitään miestään alistavia justiinoita, kuten sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniällä nihkeä tarjoilu mutta tytön luona pöytä koreana. Molemmille matkaa parisataa km. Mutta jos ollaan jo aamusta menossa niin käydään huoltamolla syömässä aamupala.
Vierailija kirjoitti:
Myrkyllistä porukkaa, vihataan, haukutaan, aiheena ruoan tarjoaminen, syöminen ja vastakkain anoppi ja miniä.
Miltähän lapsille näyttää meininkiMeillä ruokailu tai kahvittelu yhdessä on mukava hetki ja yleensä vierailu puolin ja toisin. Autetaan samalla, jos tarvis jossakin asiassa.
Ei taistelukenttä.Kukaan ei ole toistaan parempi loppupeleissä. Jalat ellä lähdetään lopulta, miksi haaskata aikaa joutavaan paskaan.
Niin anoppi tekee ruokaa jota lapset ei syö, minun mummoni teki ruokaa kun erikseen kutsui syömään ja kyllä soitti vielä että ruoka on uunissa, tervetuloa. Ei koskaan tarjonnut sellaista mistä tiesi ettei lapset syö. Samoin meillä tehtiin mummolle maistuvaa ruokaa kun kutsuttiin kylään, mummo kyllä toi pullat ja kakut, vaikka tiesi ettei tarvitse mutta halusi tuoda. Hyvin meni siis, kun kutsutaan syömään niin kutsutaan ja tehdään ruokaa jota kaikki syö, joskus mummo teki sellaista erikseen mitä ei me lapset syöty mutta aikuisille paremmin maistuvaa
Ihan hirvee sota!
Onko mumman hyydekakku jo rääpitty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkän matkan takaa jos tullaan ja jäädään yöksi niin tottakai ruokaa pitää saada. Ei muuta kun miniä käärii hihat ja alkaa duunaan safkaa.
Onko miniät vastuussa anopin ravitsemuksesta? Eikös anoppi ole aikuinen ihminen, joka on vastuussa itsestään?
Vähän huono se on anopinkaan alkaa miniän keittiössä noin vain huushollaamaan, sanomista siitäkin tulee, onneksi itselläni ei ole miniöitä vain vävy.
Jos tilanne olisi noin vaikea että selvästi osoitetaan etten ole tervetullut, lähtisin enkä enää tuohon huusholliin kynnyksen yli astuisi.
Turhaa olisi sen jälkeen myöskään lastenhoitoapua huudella.
Anoppihan on sekaantunut lasten syömisiin moneen kertaan. Päsmäröinti käynyt ihan suit sait.
Ja hänhän ei ole koskaan hoitanut noita lapsia, knu suuttui kun miniä ei antanut hänen hoteisiinsa pariviikkoista esikoista.
Olen vanhempieni kanssa käynyt veljeni perheen luona (kutsuttuna) kylässä ja toisinaan yksin hoitamassa heidän lapsiaan. Matkaan menee noin 2,5h ja usein heillä oli vasta pitkän ajan päästä kahvitarjoilu. Itseäni ihmetytti tämä, varsinkin kun olen diabeetikko, eli en voi tuntikaupalla olla syömättä. Ilmeisesti tämä on osin ikäpolvikysymys (veljen vaimo on kolmekymppinen), mutta mielestäni vieraille kuuluisi tarjota ihan kunnon ruokaa. No, ajan myötä opimme, että siellä syödään kellon kanssa, eikä odoteta vieraita, ja aloimme mennen tullen käydä syömässä ABC:llä.
Onneksi sentään useamman päivän lastenhoitokeikoilla saa ruokaakin. Minut on opetettu vieraanvaraiseksi, mutta nykyään tuntuu olevan toisenlaiset tavat. On ollut yllätys lukea tämän ketjun katkerien vaimokkeiden tilitystä, että miehen pitää hoitaa omat sukulaisensa - luulisi perheessä kaiken olevan yhteistä.
Henkilö kutsuu itsensä lapsiperheeseen. Hän asennoituu siten, että menee kutsuvieraaksi. Hän mielessään ja sanallisesti velvoittaa lapsiperheen vanhemmat valmistelemaan hänelle pihviaterian ja viihdyttämään häntä sosiaalisesti. Hän ajattelee istuvansa vierailun ajan sohvalla.
Jos kyseinen henkilö pystyisi olemaan ISOÄITI, eikä VIERAS, voisi asiat sujua paremmin.
Alue: Aihe vapaa
Kuule, tästä sivusta sanoisin, että kyseessä on ehkä ihminen kokemuksineen. Ja malliesimerkki siitä, että kaikesta voi ottaa opiksi. Myös luonteenlaatu ja suhtautumistapa on todella oikea.