Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Tietysti kahvit keitetään ja pöytä koreaksi. Isovanhemmat ovat niin mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat kiittämättömiä ja ilkeitä, poikasi ja miniäsi vaikuttavat juuri tällaisilta ihmisiltä. Minullakin on veli joka vaimonsa kanssa kohtelee äitiämme kuin halpaa makkaraa. Tuntuu pahalta, ettei omia vanhempiaan kunnioiteta sen vertaa, että perus käytöstapoja noudatettaisi.
Pitäisi ensin omata ne käytöstavat ennen kuin niitä voi edellyttää muilta.
Ja se kunnioitus, sen jos tyrranisoimalla menettää, niin sitäon vaikea saada takaisin.
Enpä minäkään arvostaisi, jos kuka tahansa (poi lukien mun perhe) alkaisi vihjailla, että pihviä pitäisi olla pöydässä.
En keskustelupalstoja yleensä seuraa (en yritä tällä itseäni ylentää, vaan vapaa-aika kuluu muuhun turhaan), mutta otsikko oli niin vangitseva, että tuli IS:n sivuilta klikattua.
Luin jopa noin 20 sivua, osan alusta ja osan lopusta, ja jossain kohtaa oli pakko alkaa laittaa ap:lle (= alulle panija(ko)?) peukkua alaspäin, oli niin hurjaa juttua.
Jossain kohtaa tajusin, että tämä on nyt siis sitä trollausta, ja vielä juuri nerokkaan optimaalista (riittävän maltillista), että saadaan ihmiset kommentoimaan yli 50 sivun verran ihan hetkessä. Ja satunnainenkin vierailija heiluttamaan peukkua joka suuntaan.
Tämä ap todennäköisesti nauttii tilanteesta suuresti. Vähän kuten (entinen) tuttavani, joka suureksi yllätyksekseni kertoi antavansa netissä vääriä autonkorjausvinkkejä. Riittävästi oikean suuntaisia, jotta vain harva huomaa, mutta riittävän pielessä, jotta syntyy mehevä ketju, johon voi vastata usein (ja nauttia vähän lisää).
Ja ap:han vastaa. Joku oikea mummu itkisi jo itsensä uneen, ja jos yrittäisi vielä vastata, niin yrittäisi edes laimeaa sovintoa, vaikka sitten ventovieraiden kanssa. Tämä mummu saa vain lisää kierroksia (edelleen kuitenkin koukuttavan näennäisasiallisia).
Tämmöisellä ihmisasiantuntemyksella ap voisi tehdä paljon rahaa. Onneksi on täällä möykkäämässä, se kertoo siitä että aikaa riittää, se on kaikki pois vakavammasta höynäyttämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kahvit keitetään ja pöytä koreaksi. Isovanhemmat ovat niin mukavia.
Luulen, että jos Ap olisi mukava, niin vähintään jämiä olisi saanut lämmitettäväkseen pojan luona. Miniä ja poikakin juttelisivat kivoja ja lapset pyytäisivät leikkimään. Mutta kukapa tauotta arvostelevaa ja kaikesta kitisevää korppikotkaa kotiinsa haluaisi?
Saan ruokaa, voin myös pyytää esim. voileivän, jos olen nälkäinen, mutta mennyt käymään ex tempore, eikä ole ruoka-aika.
Jos menen lapsia hoitamaan, niin usein myös valmistan ruuan heille ja syön toki itsekin.
Kun lapsemme, perheineen tai yksittäin, tulevat yllättäen käymään, heille tarjotaan sitä mitä on, ja heillä on täydet jääkaappioikeudet.
Jos on sovittu kyläily, laitan lounaan/päivällisen tai kahvituksen sen mukaan miten on sovittu.
Laitan mielelläni lapsiperheille ruuan, koska tiedän, miten hyvältä tuntui päästä välillä "valmiiseen pöytään" - ainakin minusta aikoinani, kun asuttiin kaukana läheisistä ja tapaamisia oli harvoin.
Asumme lähellä lastemme perheitä, joten syöminen ei ole ongelma millään tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapoja on erilaisia. Meillä Etelä-Suomessa kyläily=kahvittelu. Illalliselle pyydetään erikseen mainitsemalla, esim. "Tuletteko lauantaina syömään?".
Sama myös Savossa ja äidin puolen suvulla Pohjanmaalla.
Älä valehtele! Savossa kyllä tarjotaan ruoka vieraille kysymättä kumman puolta on. Ja kahvipöydässä on sen kymmentä sorttia.
Appivanhempani ovat savolaisia. Siellä ei koskaan ole tarjolla ruokaa, vaan huoltoaseman kautta kuljetaan.
Ei varmaan liity savolaisuuteen. Minun appiksilla oli täysi menu katettuna, vaikka olisi menty keskellä yötä. Ärsytti joskus se ylenpalttisuus. :)
Kävin tänään tapaamassa poikani perhettä. Matkaa n. 40 km. Miniä tarjosi lohilasagnea, oli hyvää. Ja kahvit päälle. Minä istuin odotellessa lattialla leikkimässä yksivuotiaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin tänään tapaamassa poikani perhettä. Matkaa n. 40 km. Miniä tarjosi lohilasagnea, oli hyvää. Ja kahvit päälle. Minä istuin odotellessa lattialla leikkimässä yksivuotiaan kanssa.
Näin voi käydä, jos osaa kohdella pojan perhettä inhimillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit siitä tuollaisen ongelman? Jos kerran tiesit niin mikset syönyt matkalla?
Me ei saada appivanhemmillani ikinä ruokaa. Kahden kerran jälkeen opittiin ihan itse pysähtymään ABC:llä ja pakkaamaan eväät.
Ai isovanhemmat nyt tekivätkin ongelman?
HALOO !
Siis JOS kyläpaikassa EI TARJOTA SYÖTÄVÄÄ /KAHVIA pitkän matkan sukulais vieraille, niin ONGELMA ON KYLÄPAIKKA, ja se perhe.
HÄVETKÖÖT 🦧
Varsinkin kun on lasten isovanhemmat.
Minä lähtisin parin tunnin kuluessa ja JÄTTÄISIN 20 setelin pöydälle ja sanonut, että ostakaa tällä kahvia ja leipää seuraaville vieraille.
Onneksi tuollaisia typeryksiä on harvemmin.
Ei joka suvussa.
Oikein hyvä esimerkki siitä, että kyky ajatella mitä aiemmin on tapahtunut puutuu totaalisesti. Reagoidaan vain hyvin aggressiivisesti tilanteeseen.
Mä varmaan räjähtäisin nauruun, jos joku jättäisi itsesäälin syövereissään setelin pöytään noilla saatesanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit siitä tuollaisen ongelman? Jos kerran tiesit niin mikset syönyt matkalla?
Me ei saada appivanhemmillani ikinä ruokaa. Kahden kerran jälkeen opittiin ihan itse pysähtymään ABC:llä ja pakkaamaan eväät.
Ai isovanhemmat nyt tekivätkin ongelman?
HALOO !
Siis JOS kyläpaikassa EI TARJOTA SYÖTÄVÄÄ /KAHVIA pitkän matkan sukulais vieraille, niin ONGELMA ON KYLÄPAIKKA, ja se perhe.
HÄVETKÖÖT 🦧
Varsinkin kun on lasten isovanhemmat.
Minä lähtisin parin tunnin kuluessa ja JÄTTÄISIN 20 setelin pöydälle ja sanonut, että ostakaa tällä kahvia ja leipää seuraaville vieraille.
Onneksi tuollaisia typeryksiä on harvemmin.
Ei joka suvussa.Oikein hyvä esimerkki siitä, että kyky ajatella mitä aiemmin on tapahtunut puutuu totaalisesti. Reagoidaan vain hyvin aggressiivisesti tilanteeseen.
Mä varmaan räjähtäisin nauruun, jos joku jättäisi itsesäälin syövereissään setelin pöytään noilla saatesanoilla.
Se on sitä draamaa a la marttyyriuhrinarsisti. He osaan sisääntulot ja poistumiset, suurella draamalla.
En saa yleensä itse koskaan ruokaa, jos menen kylään. En edes mummolassa (oma äitini siellä).
Miksi tekisin ruokaa jos joku tulee minun luokseni, jos en sitä itsekään kylässä saa?
Normaalia olisi tarjota kahvit ja jotain suolaista ja makeaa purtavaa.
Meilläpäin se että kutsutaan kylään tarkoittaa kahvittelua.
Ei siis ruokaa koskaan.
Ja lapset nimenomaan syö ennen kuin tulee vieraita, jotta koti on siisti, voimme keskittyä vieraisiin ja lapset jaksavia.
Kyllä mummo on saanut meillä ruokaa. En tosin aio enää ikinä hänelle tarjota mitään. Kertaakaan ei ole kiitosta kuulunut, kaikesta tarjotusta on tullut kritiikkiä. Kummallisia erikoisruokia, kuulemma. Erikoisruokia, kuten kesäkurpitsaa.
No, eipä kyllä ole mummo tulossa muutenkaan. Tehtiin selväksi jatkuvien ongelmien vuoksi, että ei saa tulla meille ilman kutsua. Kutsuja ei ole mummolle juurikaan sadellut. Minä en kutsu mummoa ikinä, mies kutsuu lasten synttäreille. Muuten saa pysytellä poissa. Eipä lapsetkaan mummon perään kysele. Mummo on ilkeä ja kritisoiva myös lapsenlapsiaan kohtaan. Lisäksi on selkeästi pettynyt, kun ne lapsukaiset eivät keskity mummon viihdyttämiseen, vaan puuhailevat mieluummin omia juttujaan.
Isoäitinä hoksaan nuoren perheen erilaiset tavat ja lapset nyt syövät mihin ovat tottuneet.Viimeksi käytiin ulkona syömässä yhdessä.Joskus tehdään ruokaa nyyttäriperiaateella.Pitkä matka meilläkin,mutta tällä joustavalla tyylillä pysyy hyvä ilmapiiri tavatessa ja se on tärkeintä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tietysti voisin syödä ABC:llä, se on vaan eläkeläisen kukkarolle aika kallista ja olen tästäkin ihan avoimesti sanonut, että tulisipa kalliiksi kun hinnat ovat nousseet. Ja onhan nyt käytöstavat oltava, kun toinen tulee useamman tunnin ajomatkan päästä kylään.
Ota eväät.
Syö siellä sitten eväät. Tarjoa vastaivuoroisesti vain kahvit. Mitä noita kestitsemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tietysti voisin syödä ABC:llä, se on vaan eläkeläisen kukkarolle aika kallista ja olen tästäkin ihan avoimesti sanonut, että tulisipa kalliiksi kun hinnat ovat nousseet. Ja onhan nyt käytöstavat oltava, kun toinen tulee useamman tunnin ajomatkan päästä kylään.
Ota eväät.
Syö siellä sitten eväät. Tarjoa vastaivuoroisesti vain kahvit. Mitä noita kestitsemään.
Eihän ap olekaan kestinnyt.
Veljeni perhe on tuollainen. Kutsuvat ätini yökylään eivätkä tarjoa mitään ruokaa. Joutui viimeksi tilaamaan pizzan kun muu perhe söi mutta hänelle ei tarjottu ruokaa.
Poikani asuu seitsemän kilsan päässä. Jos heillä on ruoka-aika, niin aina kutsuvat syömään. Jos en ole kotona syönyt, niin otan tarjouksen vastaan. Aina vähintään kahvit tarjotaan. Jos kutsutaan, eikä tarjota mitään, niin en menisi käymään ollenkaan. Eri asia on, jos joskus harvoin piipahdan kutsumatta.
moi