Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Olemme uusio pari ja käymme lastemme luona kyläilemässä. Vaimon toinen tytär keittää aina kahvit, mutta toinen ei tarjoa mitään. Enpä ole enää lähtenyt kylään sinne enkä keitä meilläkään kahvia tai tarjoa muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseltä anopilta opin hyvää emännyyttä ja toiselta anopilta olen oppinut boheemiutta. Aina on käydessä syötetty ja juotettu, ja samaa perinnettä toteutan itsekin kun tulee vieraita. Kotona oli sama tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään anopin vihaaja täällä ei tulisi toimeen ulkomaalaisen anopin tai suvun kanssa. Ihan selvästi kotimaista junttiporukkaa anopista miniään. Ahdasmielisiä omaa reviiriään vahtivia.
Lapsenlapset on se viimeinen mitä tässä ketjussa muistetaan ajatella. Älytöntä estää hyvä ihmissuhde isovanhempien ja lastenlasten välillä. Moukkamaista ja jopa vahingollista, jos lasten hoito/huolto tulee myöhemmin ajankohtaiseksi esim eron tai puolison kuoleman johdosta. Lasten pahoinvointi on lisääntynyt, syitä voi vain arvailla.
Millä logiikalla lapsen ja isovanhempien suhde on aina hyvä?
Mun lapselle olisi huomattavan paljon haitallisempaa olla mummunsa kanssa tekemisissä kuin pysytellä kaukana.
Aika rasittavaa lukea näitä "aina" ja "ei koskaan" jne. Ihme kärjistyksiä. Yleisesti; isovanhemmat ovat hyväksi lapsenlapselle.
Ylipäätään kaikenlaiset ihmiset on hyväksi lapsille, siis tarkoitan tervepäisiä ystävällisiä ihmisiä, en tietenkään mitenkään vahingollisia ihmisiä. On hyvä tavata ja oppia tuntemaan erilaisia ihmisiä pienestä pitäen.
Ankeuttajamummelit ei ole hyväksi kenellekään. Edes itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään anopin vihaaja täällä ei tulisi toimeen ulkomaalaisen anopin tai suvun kanssa. Ihan selvästi kotimaista junttiporukkaa anopista miniään. Ahdasmielisiä omaa reviiriään vahtivia.
Lapsenlapset on se viimeinen mitä tässä ketjussa muistetaan ajatella. Älytöntä estää hyvä ihmissuhde isovanhempien ja lastenlasten välillä. Moukkamaista ja jopa vahingollista, jos lasten hoito/huolto tulee myöhemmin ajankohtaiseksi esim eron tai puolison kuoleman johdosta. Lasten pahoinvointi on lisääntynyt, syitä voi vain arvailla.
Millä logiikalla lapsen ja isovanhempien suhde on aina hyvä?
Mun lapselle olisi huomattavan paljon haitallisempaa olla mummunsa kanssa tekemisissä kuin pysytellä kaukana.
Aika rasittavaa lukea näitä "aina" ja "ei koskaan" jne. Ihme kärjistyksiä. Yleisesti; isovanhemmat ovat hyväksi lapsenlapselle.
Ylipäätään kaikenlaiset ihmiset on hyväksi lapsille, siis tarkoitan tervepäisiä ystävällisiä ihmisiä, en tietenkään mitenkään vahingollisia ihmisiä. On hyvä tavata ja oppia tuntemaan erilaisia ihmisiä pienestä pitäen.
Ankeuttajamummelit ei ole hyväksi kenellekään. Edes itselleen.
Kyllähän sota-aikana syntyneillä, tai myöhemminkin seurauksista kärsineillä, luonbehäiriöitä löytyy. Ei kaikilta, mutta liian monilta. Sodasta tulevilla oli osalla alkoholismia, väkivaltaa, painajaisia, pahaa verta. Se näkyy heidän jälkupolvissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Kirjoitus avaa hyvin senioreista seuraavan sukupolven eli junioreiden ajatusmaailmaa. Junioreille kuuluu kaikki. Isovanhemmat tulevat kylään parin tunnin ajomatkan jälkeen, niin ei tarjota mitään vieraille (isovanhemmat eivät siis kuulu junioreiden ydinperheeseen), vaan ehdotus on että suoraan takapihalle tai puistoon leikkimään lasten kanssa. Niin että Miniä (iso alkukirjain) saa rauhassa juoda omaa kahvia. Koska ruuhkavuodet. Ja tehtäisiin oikein perinne siitä, että isovanhemmat kartoittavat ruuhkavuosiperheen mieliruuat ja ostavat ne jos aikovat kylään tulla.
Mitä aktuaalista kettua? Ei alkeellisintakaan tajua miten vanhempien ihmisten vireyteen vaikuttaa ajomatka, syömättömyys ja juomattomuus. Ai menisivät johonkin ravintolaan ennen kuin menevät lapselleen kylään? Tai ottaisivat omat eväät mukaan?
Isovanhemmat ovat käyttäneet aikaa ja rahaa omien lapsiensa kasvattamiseen. Heidän osuutensa on tehty. Eivät he ole junioreiden ruokinta- tai rahoitusautomaatteja. Alkeelliset käytöstavat ohjaavat tekemään vierailijoille kahvia ja voileipää, tai ruokaa. Oma lapsi voi sen tehdä. Kiitos isovanhempien vuosikausien ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Ja sopii arvostaa isovanhempia siitäkin, että he haluavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Turhaa draamaa ruuhkavuosissa kärvistely. Onhan nämä kaikki perheeseen liittyvät päätökset ihan omia valintoja, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että perheeseen on satsattava aikaa, rahaa ja energiaa. Minusta tuo junioreiden itsekkyys, perseilevä käytös ja omaan napaan keskittyminen on ikävä asenne.
- No ei ne kuulu siihen toisen ihmisen perheeseen, he on sukulaisia
- Ap on itse tehnyt syömisestä vastenmielistä teatteria
- Tunkee väkisin, käyttäytyy vihamielisesti ja tökerösti
Ja käy syömässä matkalla! Jos noin on vaikeaa. Itse kyllä pystyn vallan hyvin pitämään viiden tunnin välin ruokailuissa, 200 kilsaa ei ole ptikä matka.
Ihmiset ovat erilaisia sillä minusta 200 kilometriä on pitkä matka ja siksi käymme isovanhempien luona hyvin harvoin. Samoin he käyvät meillä harvoin. Todellakin laitamme ruokaa puolin ja toisin kun käydään kylässä ja useimmiten vielä yöpymiset koska etäisyyttä on. Äitini esimerkiksi tulee julkisilla mikä venyttää matka-aikaa entisestään. Anopilla matkaa suht sama mutta suhaa omalla autolla niin nopeammin perillä.
200 kilsaa on matka jonka voi ajaa eestaas samana päivänä, siis päiväretki onnistuu mainiosti vielä.
Ei ole pitkä matka. Ja Suomessa on huoltamoita, kahviloita tms tienposket piukassa, jos nälkä tulee.
Me käymme kesäisin mm. Vääksyssä Helsingistä päiväseltään, samaten Turussa tämän tästä.
Voi olla mutta jos käymme äitini luona ehkä kolme kertaa vuodessa niin me taas jäämme aina yöksi. Tai oikeammin menemme perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin. Äitini ei saa matkasta päivän reissua julkisilla tai perilläoloaika jää turhan lyhyeksi. Anoppi käy vähän useammin mutta hänkin lähes aina yöpyy. Tulemme hyvin toimeen ja mikä sen mukavampaa kuin että on pitempään kerralla.
No tehän voisitte käydä siellä päiväseltään vaikka kerran kuussa tuollaisen sijaan.
Sekä anoppi että äiti ovat vielä työelämässä ja tekevät vuorotyötä. Samoin puolisoni eli meille kaikille sopivia yhteisiä vapaa-aikoja on vähän. Lisäksi aina riittää yhteistä tekemistä pitemmäksi aikaa mitä ei päiväseltään ehdi.
Itselläkin oli tuo parisataa kilometriä isovanhemmille ja aina oltiin vähintää yksi yö, mutta yleensä koko viikonloppu, eli kaksi yötä. Varsinkin silloin, kun lapset on pieniä, on todella hankalaa ajella päiväseltään 400 km vaan mielummin on yötä. Meillä kyllä aina tekemistä riitti ja monesti mummolassa oli joku muukin sisaruksista perheineen. Me sisarukset asuttiin levällään pitkin Suomea ja tehtiin "treffit" lapsuudenkotiin ja nähtiin siellä toisiamme ja toistemme perheitä sekä tietenkin vanhempamme(lasten mummo ja pappa)
Porukalla tehtiin ruokaa ja siivottiin jälkemme, ei rasitettu isovanhempia.
ja jos äitini tuli käymään meillä, aina oli pari yötä kerralllaan.
Ihmisillä vaikuttaa olevan todella huonot välit monillakin sukulaisiinsa.
Appivanhemmat asui pienessä asunnossa ja meidät pantiin olkkariin patjoille ja sitten alettiin potkia viiden maissa kun kuljettiin yli.
Siellä oli myös todella likaista. Vessassakaan ei tiennyt mihin edes koskea.
Siks me kävimme vain päiväseltään. Ja söimme ja kövimme vessassa huoltamolla, huoh.
Hyi! likaiseen huusholliin en suostuisi lähtemään, vaan mies saisi käydä yksin vanhemmillaan.
Sä et varmaan uskalla lähteä ulkomaillekaan? Tai sitten olet niitä jotka ei uskalla lähteä hotellilta minnekään kun ei uskalla mennä yleiseen vessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ruokaa ja kahvia tarjotaan puolin ja toisin. Meilläkin etäisyyttä sen verran että jossakin pitäisi käydä syömässä jos päiväseltään kävisimme eikä perillä mitään ruokaa olisi. Ajomatka suuntaansa kolmisen tuntia pelkästään ja aamusta aikaisin lähdemme ja illalla myöhään kotona. Kesäisin joskus yövymme mutta useimmiten lapsen perhe yöpyy meillä kun enemmän tilaa. Ruokaa tekee se joka haluaa kokkailla eli välillä nuoret vaikka olisivat meillä.
Enpä uskoisi että viitsisin kovin usein käydä ap:n kuvaileman kaltaisen perheen luona jos ei edes keskustelua miniän kanssa ja muutoinkin ollaan kovin vaikeita kaikessa. Siitäkin huolimatta että näkisin lapsenlapsia kovin harvoin tai en lainkaan.
Niinpä, kyllä sitä kaipaisi miniänkin kanssa juttelua ja kuulumisten vaihtoa. Pojan kanssa soittelenkin silloin tällöin ja jutellaan, mutta hänkin niin kiireisen oloinen. Tietysti lapsia on mukava nähdä, mutta kyllä aikuistenkin tulisi pystyä juttelemaan kun kylään on kerran pyydetty.
Mä en ainakaan kaipaa anopin kanssa juttelua. Mitään muuta ole hänellä sanottavana kuin muiden haukkuminen ja itsensä kehuminen. Ja koko tuttavapiirin sairauskertomukset pitää kerrata ja kenen kummin kaiman tytär on raskaana / eronnut/ karannut. Ei. Kiinnosta. Pätkääkään. Juorut ihmisistä, joita en ole ikinä edes nähnyt. Minä taas en halua kertoa perheestäni mitään anopille, kun kaikki sanomani vää netään ihan ihmeelliseksi ja juorutaan eteenpäin.
No, toki jollain onnekkaalla on mukavampi anoppi kuin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ruokaa ja kahvia tarjotaan puolin ja toisin. Meilläkin etäisyyttä sen verran että jossakin pitäisi käydä syömässä jos päiväseltään kävisimme eikä perillä mitään ruokaa olisi. Ajomatka suuntaansa kolmisen tuntia pelkästään ja aamusta aikaisin lähdemme ja illalla myöhään kotona. Kesäisin joskus yövymme mutta useimmiten lapsen perhe yöpyy meillä kun enemmän tilaa. Ruokaa tekee se joka haluaa kokkailla eli välillä nuoret vaikka olisivat meillä.
Enpä uskoisi että viitsisin kovin usein käydä ap:n kuvaileman kaltaisen perheen luona jos ei edes keskustelua miniän kanssa ja muutoinkin ollaan kovin vaikeita kaikessa. Siitäkin huolimatta että näkisin lapsenlapsia kovin harvoin tai en lainkaan.
Niinpä, kyllä sitä kaipaisi miniänkin kanssa juttelua ja kuulumisten vaihtoa. Pojan kanssa soittelenkin silloin tällöin ja jutellaan, mutta hänkin niin kiireisen oloinen. Tietysti lapsia on mukava nähdä, mutta kyllä aikuistenkin tulisi pystyä juttelemaan kun kylään on kerran pyydetty.
Mä en ainakaan kaipaa anopin kanssa juttelua. Mitään muuta ole hänellä sanottavana kuin muiden haukkuminen ja itsensä kehuminen. Ja koko tuttavapiirin sairauskertomukset pitää kerrata ja kenen kummin kaiman tytär on raskaana / eronnut/ karannut. Ei. Kiinnosta. Pätkääkään. Juorut ihmisistä, joita en ole ikinä edes nähnyt. Minä taas en halua kertoa perheestäni mitään anopille, kun kaikki sanomani vää netään ihan ihmeelliseksi ja juorutaan eteenpäin.
No, toki jollain onnekkaalla on mukavampi anoppi kuin itsellä.
Ei mun anoppi osaa rupatella, eikä hän ole pätkääkään kiinnostunut minusta. Ei ole koko aikana oppinut syntymävuottani vaan sitkeästi väittää että olen vanhempi kuin hänen tyttärensä vaikka olen kolme vuotta nuorempi. Ei muista mitä opiskelin, ei muista lempiväriäni, ei kiinnosta mikään mikä minua kiinnosta, eikä edes teeskentele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Jos vie uimataidottoman veteen niin kyllä se on sitten vahdittava. Sillä ei nyt ole mitään väliä onko tää uimataidoton 2v vai 8v, uimaan vievän pitää tietää osaako lapsi uida ja minkä verran ja vahtia sen mukaan. Jos ei halua vahtia, ei vie veteen.
No tottakai jos vie uimataidottoman. Sehän olisi rikos jos jättäisi uimataidottoman vahtimatta. Mutta uimataitoista ei tarvitse olla metrin päässä vahtimassa joka hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Jos vie uimataidottoman veteen niin kyllä se on sitten vahdittava. Sillä ei nyt ole mitään väliä onko tää uimataidoton 2v vai 8v, uimaan vievän pitää tietää osaako lapsi uida ja minkä verran ja vahtia sen mukaan. Jos ei halua vahtia, ei vie veteen.
No tottakai jos vie uimataidottoman. Sehän olisi rikos jos jättäisi uimataidottoman vahtimatta. Mutta uimataitoista ei tarvitse olla metrin päässä vahtimassa joka hetki.
Vain ylimääräisiä pieniä lapsia ei tarvitse vahtia osasivat uida tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään anopin vihaaja täällä ei tulisi toimeen ulkomaalaisen anopin tai suvun kanssa. Ihan selvästi kotimaista junttiporukkaa anopista miniään. Ahdasmielisiä omaa reviiriään vahtivia.
Lapsenlapset on se viimeinen mitä tässä ketjussa muistetaan ajatella. Älytöntä estää hyvä ihmissuhde isovanhempien ja lastenlasten välillä. Moukkamaista ja jopa vahingollista, jos lasten hoito/huolto tulee myöhemmin ajankohtaiseksi esim eron tai puolison kuoleman johdosta. Lasten pahoinvointi on lisääntynyt, syitä voi vain arvailla.
Millä logiikalla lapsen ja isovanhempien suhde on aina hyvä?
Mun lapselle olisi huomattavan paljon haitallisempaa olla mummunsa kanssa tekemisissä kuin pysytellä kaukana.
Aika rasittavaa lukea näitä "aina" ja "ei koskaan" jne. Ihme kärjistyksiä. Yleisesti; isovanhemmat ovat hyväksi lapsenlapselle.
Ylipäätään kaikenlaiset ihmiset on hyväksi lapsille, siis tarkoitan tervepäisiä ystävällisiä ihmisiä, en tietenkään mitenkään vahingollisia ihmisiä. On hyvä tavata ja oppia tuntemaan erilaisia ihmisiä pienestä pitäen.
Ankeuttajamummelit ei ole hyväksi kenellekään. Edes itselleen.
Mitä ne on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Jos vie uimataidottoman veteen niin kyllä se on sitten vahdittava. Sillä ei nyt ole mitään väliä onko tää uimataidoton 2v vai 8v, uimaan vievän pitää tietää osaako lapsi uida ja minkä verran ja vahtia sen mukaan. Jos ei halua vahtia, ei vie veteen.
Se nimenomaan on tärkeä tietää, miten pitkän matkan lapsi osaa uida. Jotenkin kyllä epäilisin jättää 3-vuotiasta valvomatta veteen. Esim luonnonvedessä voi olla virtauksia ja muita vaaroja.
Maalaisjärkeä nyt kehiin. Ei kai nyt pientä lasta, edes uimataitoista jätetä virtaavaan veteen ilman valvontaa. Se on täysin eri asia, kuin esim. allas. Tai matalavetinen, seesteinen uimaranta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ankeeta kyläillä kun tuollaista. Jos me mennään pojan perheelle pikakäynnille jonkin asian vuoksi pikaseen on miniä kuin peppuun ammuttu karhu. Ei tervehdi, kävelee vihaisesti läheltä, leikkii kiireistä. Vaikuttaa jopa pelottavalta. Näyttää kaikin tavoin miten ei toivuottuja ollaan vaikka ei ole aikomustakaan edes istua vaan hoitaa asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Asuitteko järven/joen/meren rannalla, jos äitisi oli sitä mieltä, ettei voi koko ajan ollan vahtimassa lasta? Kyllä alle 3 vuotiasta pitää vahtia ulkona koko ajan, oli lähellä vettä tai ei, ei noin pienestä ole yksin ulos.
Ja jos ette asuneet veden äärellä ja vain kävitte uimarannalla niin kyllä sen ajan täytyy voida lasta koko ajan vahtia. Itse vahdin 4 omaa lasta vuosikauksia , kun olimme rannalla ja hyvin pystyin sen tekemään. Katse ei saa herpaantua hetkeksikään vaan on pidettävä huoli, että näkee ne päät pinnalla koko ajan.
Kyllä meilläkin lapset oppivat uimaan ennen kouluikää, mutta vielä 3v ei kukaan osannut uida.
Uimakoulutkin on monesti suunnattu 5-7 vuotiaille.
Uimahallissa käytiin uimassa ja siellä opittiin uimaan 3-vuotiaina, sekä minä että myöhemmin omat lapseni. Ei se uimaan oppinen tai opettaminen vaadi juurikaan mitään, paljon toistoa tosin eli usein ja säännöllisesti käytiin uimassa. On tietty ihan vanhempien omasta viitseliäisyydestä kiinni, jaksavatko opettaa uimataitoa tuon ikäiselle. Käytiin toki sitten uimarannoillakin, mutta ei sielläkään siihen maailman aikaan mitään aikuisia ollut valvomassa kun olin lapsi. Eikä niitä hukkumistapauksiakaan jostain kumman syystä sattunut, kun lapset oppivat jo varhain, että pitää olla varovainen eikä pidä tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen jos on joku aikuinen vahtimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lounaita. Käymme vain iltaisin kyläilemässä ja moikkaamassa lapsenlapsia ja me syödään ihan omat päivälliset kotonamme. Yhteiset ateriat on192 sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Asuitteko järven/joen/meren rannalla, jos äitisi oli sitä mieltä, ettei voi koko ajan ollan vahtimassa lasta? Kyllä alle 3 vuotiasta pitää vahtia ulkona koko ajan, oli lähellä vettä tai ei, ei noin pienestä ole yksin ulos.
Ja jos ette asuneet veden äärellä ja vain kävitte uimarannalla niin kyllä sen ajan täytyy voida lasta koko ajan vahtia. Itse vahdin 4 omaa lasta vuosikauksia , kun olimme rannalla ja hyvin pystyin sen tekemään. Katse ei saa herpaantua hetkeksikään vaan on pidettävä huoli, että näkee ne päät pinnalla koko ajan.
Kyllä meilläkin lapset oppivat uimaan ennen kouluikää, mutta vielä 3v ei kukaan osannut uida.
Uimakoulutkin on monesti suunnattu 5-7 vuotiaille.
Uimahallissa käytiin uimassa ja siellä opittiin uimaan 3-vuotiaina, sekä minä että myöhemmin omat lapseni. Ei se uimaan oppinen tai opettaminen vaadi juurikaan mitään, paljon toistoa tosin eli usein ja säännöllisesti käytiin uimassa. On tietty ihan vanhempien omasta viitseliäisyydestä kiinni, jaksavatko opettaa uimataitoa tuon ikäiselle. Käytiin toki sitten uimarannoillakin, mutta ei sielläkään siihen maailman aikaan mitään aikuisia ollut valvomassa kun olin lapsi. Eikä niitä hukkumistapauksiakaan jostain kumman syystä sattunut, kun lapset oppivat jo varhain, että pitää olla varovainen eikä pidä tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen jos on joku aikuinen vahtimassa.
Olit onnekas. Silloin hukkui enemmän. Eihän kävelemään oppinut takaan voi yksin jättää kaduille kävelemään. Vai voiko?
Vierailija kirjoitti:
Onpa ankeeta kyläillä kun tuollaista. Jos me mennään pojan perheelle pikakäynnille jonkin asian vuoksi pikaseen on miniä kuin peppuun ammuttu karhu. Ei tervehdi, kävelee vihaisesti läheltä, leikkii kiireistä. Vaikuttaa jopa pelottavalta. Näyttää kaikin tavoin miten ei toivuottuja ollaan vaikka ei ole aikomustakaan edes istua vaan hoitaa asia.
Menettekö pikakäynneille sovitusti vai ilmoittamatta?
Vierailija kirjoitti:
Onpa ankeeta kyläillä kun tuollaista. Jos me mennään pojan perheelle pikakäynnille jonkin asian vuoksi pikaseen on miniä kuin peppuun ammuttu karhu. Ei tervehdi, kävelee vihaisesti läheltä, leikkii kiireistä. Vaikuttaa jopa pelottavalta. Näyttää kaikin tavoin miten ei toivuottuja ollaan vaikka ei ole aikomustakaan edes istua vaan hoitaa asia.
Mä taas poistun lasten kanssa paikalta, kun anoppi tulee paikalle. Anopilla on yleensä asiaa, eli sanelee pojalleen tehtäviä, mitä pojan pitää hoitaa. Eli esim rakenna aitaa sata metriä. Ei kiire mutta eilen sais olla valmista. Lasten tas pitäisi esiintyä anopille, ja kauhea mökötys kun eivät osaa täyttää anopin toiveita.
Kauhea ihminen on.
Jos menen ruoka-aikaan, kysytään syönkö minäkin. Joskus syön ja joskus en, jos olen just kotona syönyt.
Kahvit kuitenkin keitttävät aina. Asun parin km päässä heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Asuitteko järven/joen/meren rannalla, jos äitisi oli sitä mieltä, ettei voi koko ajan ollan vahtimassa lasta? Kyllä alle 3 vuotiasta pitää vahtia ulkona koko ajan, oli lähellä vettä tai ei, ei noin pienestä ole yksin ulos.
Ja jos ette asuneet veden äärellä ja vain kävitte uimarannalla niin kyllä sen ajan täytyy voida lasta koko ajan vahtia. Itse vahdin 4 omaa lasta vuosikauksia , kun olimme rannalla ja hyvin pystyin sen tekemään. Katse ei saa herpaantua hetkeksikään vaan on pidettävä huoli, että näkee ne päät pinnalla koko ajan.
Kyllä meilläkin lapset oppivat uimaan ennen kouluikää, mutta vielä 3v ei kukaan osannut uida.
Uimakoulutkin on monesti suunnattu 5-7 vuotiaille.
Uimahallissa käytiin uimassa ja siellä opittiin uimaan 3-vuotiaina, sekä minä että myöhemmin omat lapseni. Ei se uimaan oppinen tai opettaminen vaadi juurikaan mitään, paljon toistoa tosin eli usein ja säännöllisesti käytiin uimassa. On tietty ihan vanhempien omasta viitseliäisyydestä kiinni, jaksavatko opettaa uimataitoa tuon ikäiselle. Käytiin toki sitten uimarannoillakin, mutta ei sielläkään siihen maailman aikaan mitään aikuisia ollut valvomassa kun olin lapsi. Eikä niitä hukkumistapauksiakaan jostain kumman syystä sattunut, kun lapset oppivat jo varhain, että pitää olla varovainen eikä pidä tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen jos on joku aikuinen vahtimassa.
Olit onnekas. Silloin hukkui enemmän. Eihän kävelemään oppinut takaan voi yksin jättää kaduille kävelemään. Vai voiko?
Öööö...voi!
Ylipäätään kaikenlaiset ihmiset on hyväksi lapsille, siis tarkoitan tervepäisiä ystävällisiä ihmisiä, en tietenkään mitenkään vahingollisia ihmisiä. On hyvä tavata ja oppia tuntemaan erilaisia ihmisiä pienestä pitäen.