Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään ole tervetullut vieras ainakaan miniän mielestä.
Jotkut sukujuhlat olisi hyvä tilaisuus nähdä, kohtelevatko muita samoin.
Tuskinpa ne muut sukulaiset on tuollaisia törkimyksiä kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat hyvin valikoivia syöjiä. Olen vienyt mm. ruokaisia lohimuffineja, kasvispaistoksia ja yrttisämpylöitä (ihan vähän mietoja yrttejä), kaikki jää lapsilta syömättä. Itse ajattelen, että sitä syödään mitä on tarjolla, mutta etenkin miniä on eri mieltä. Olen vienyt myös karkkia, mutta sekin laitettiin kaappiin.
Täh? Eli viet sinne ruokaa, muttet syö sitä? Ja mitä ihmettä sinä siihen lasten ruokavalioon sekaannut?
Tuossa ehdotettiin, että vie ruokaa. Olen ennen vienytkin, nyt en enää vie kun ei kelpaa.
En mielestäni sekaannu mihinkään, eikö ole ihan yleinen periaate että aikuinen päättää mitä on tarjolla ja lapsi, kuinka paljon syö?
Ei nyt ihan kuka tahansa aikuinen vaan lapsen vanhempi. Jos vanhemmat tietää, ettei lapsi syö lohimuffineita tai kasvispaistoksia niin turha niitä on tarjota ja pakottaa lasta syömään vain siksi, ettei mummolle tule paha mieli. Nykyään ymmärretään, että lasten nirsous voi olla muutakin kuin pelkkää nirsoutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Sinulle ei kannattaisi jättää lapsia, jos vieressä on uima-allas tai vesistö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei laiteta anopille ruokaa. Ihan siitä syystä, että monta kertaa on yritetty laittaa ruoka anopin mielen mukaan, mutta silti mikään ei kelpaa. Närppii ja kiukuttelee pöydässä kuin pikkulapsi, ja jättää syömättä. Arvostelee myös suureen ääneen meidän kotiamme, kuinka hän ei voisi omassa kodissaan sietää sitä eikä tätä.
No minä puolestani en omassa kodissani kuuntele enkä kestitse tuollaisia vieraita loputtomiin, joten emme ole vuosiin enää tavanneet meillä. Jos syömme, syömme ravintolassa. Anoppi onneksi itsekin ymmärsi yskän, ja välit ovat edelleen kaikin puolin kunnossa. Mutta luultavasti välit olisivat huonot, jos anoppi ei olisi tullut vastaan, vaan tunkisi edelleen meille kotiin kiukuttelemaan.
Meillä päädyttiin samaan. Kukaan ei jaksanut sitä loputonta temppuilua ruoasta.
Lopputulos oli se, että anoppi soitti itkuisena koko sukunsa läpi, miten minä AINA suostun syömään vain ravintolassa ja tuhlaan sillä kaikki hänen poikansa rahat.
Kiitti. Ihan kotona olisi hänetkin ruokittu, mutta 4-5 tunnin temppuilun jälkeen luovuttiin ajatuksesta.
Meilläkin anoppi on kovin huolissaan poikansa rahoista ja väittää, että minä tuhlaan kaiken. Ja kyllä se koko anopin tuttavapiiri tietää.
En kyllä tiedä miksi meidän raha-asiat anopille kuuluu. Mieheni ei ole äitinsä holhouksessa ja tienaa ihan itse rahansa käymällä töissä. Minä tienaan omat rahani. Vai munko pitäisi antaa miehelleni koko palkka, ja pyytää viikkorahaa, että saan ruokakaupassa käytyä? En käsitä, mistä moinen kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Kirjoitus avaa hyvin senioreista seuraavan sukupolven eli junioreiden ajatusmaailmaa. Junioreille kuuluu kaikki. Isovanhemmat tulevat kylään parin tunnin ajomatkan jälkeen, niin ei tarjota mitään vieraille (isovanhemmat eivät siis kuulu junioreiden ydinperheeseen), vaan ehdotus on että suoraan takapihalle tai puistoon leikkimään lasten kanssa. Niin että Miniä (iso alkukirjain) saa rauhassa juoda omaa kahvia. Koska ruuhkavuodet. Ja tehtäisiin oikein perinne siitä, että isovanhemmat kartoittavat ruuhkavuosiperheen mieliruuat ja ostavat ne jos aikovat kylään tulla.
Mitä aktuaalista kettua? Ei alkeellisintakaan tajua miten vanhempien ihmisten vireyteen vaikuttaa ajomatka, syömättömyys ja juomattomuus. Ai menisivät johonkin ravintolaan ennen kuin menevät lapselleen kylään? Tai ottaisivat omat eväät mukaan?
Isovanhemmat ovat käyttäneet aikaa ja rahaa omien lapsiensa kasvattamiseen. Heidän osuutensa on tehty. Eivät he ole junioreiden ruokinta- tai rahoitusautomaatteja. Alkeelliset käytöstavat ohjaavat tekemään vierailijoille kahvia ja voileipää, tai ruokaa. Oma lapsi voi sen tehdä. Kiitos isovanhempien vuosikausien ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Ja sopii arvostaa isovanhempia siitäkin, että he haluavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Turhaa draamaa ruuhkavuosissa kärvistely. Onhan nämä kaikki perheeseen liittyvät päätökset ihan omia valintoja, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että perheeseen on satsattava aikaa, rahaa ja energiaa. Minusta tuo junioreiden itsekkyys, perseilevä käytös ja omaan napaan keskittyminen on ikävä asenne.
- No ei ne kuulu siihen toisen ihmisen perheeseen, he on sukulaisia
- Ap on itse tehnyt syömisestä vastenmielistä teatteria
- Tunkee väkisin, käyttäytyy vihamielisesti ja tökerösti
Ja käy syömässä matkalla! Jos noin on vaikeaa. Itse kyllä pystyn vallan hyvin pitämään viiden tunnin välin ruokailuissa, 200 kilsaa ei ole ptikä matka.
Ihmiset ovat erilaisia sillä minusta 200 kilometriä on pitkä matka ja siksi käymme isovanhempien luona hyvin harvoin. Samoin he käyvät meillä harvoin. Todellakin laitamme ruokaa puolin ja toisin kun käydään kylässä ja useimmiten vielä yöpymiset koska etäisyyttä on. Äitini esimerkiksi tulee julkisilla mikä venyttää matka-aikaa entisestään. Anopilla matkaa suht sama mutta suhaa omalla autolla niin nopeammin perillä.
200 kilsaa on matka jonka voi ajaa eestaas samana päivänä, siis päiväretki onnistuu mainiosti vielä.
Ei ole pitkä matka. Ja Suomessa on huoltamoita, kahviloita tms tienposket piukassa, jos nälkä tulee.
Me käymme kesäisin mm. Vääksyssä Helsingistä päiväseltään, samaten Turussa tämän tästä.
Voi olla mutta jos käymme äitini luona ehkä kolme kertaa vuodessa niin me taas jäämme aina yöksi. Tai oikeammin menemme perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin. Äitini ei saa matkasta päivän reissua julkisilla tai perilläoloaika jää turhan lyhyeksi. Anoppi käy vähän useammin mutta hänkin lähes aina yöpyy. Tulemme hyvin toimeen ja mikä sen mukavampaa kuin että on pitempään kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Kirjoitus avaa hyvin senioreista seuraavan sukupolven eli junioreiden ajatusmaailmaa. Junioreille kuuluu kaikki. Isovanhemmat tulevat kylään parin tunnin ajomatkan jälkeen, niin ei tarjota mitään vieraille (isovanhemmat eivät siis kuulu junioreiden ydinperheeseen), vaan ehdotus on että suoraan takapihalle tai puistoon leikkimään lasten kanssa. Niin että Miniä (iso alkukirjain) saa rauhassa juoda omaa kahvia. Koska ruuhkavuodet. Ja tehtäisiin oikein perinne siitä, että isovanhemmat kartoittavat ruuhkavuosiperheen mieliruuat ja ostavat ne jos aikovat kylään tulla.
Mitä aktuaalista kettua? Ei alkeellisintakaan tajua miten vanhempien ihmisten vireyteen vaikuttaa ajomatka, syömättömyys ja juomattomuus. Ai menisivät johonkin ravintolaan ennen kuin menevät lapselleen kylään? Tai ottaisivat omat eväät mukaan?
Isovanhemmat ovat käyttäneet aikaa ja rahaa omien lapsiensa kasvattamiseen. Heidän osuutensa on tehty. Eivät he ole junioreiden ruokinta- tai rahoitusautomaatteja. Alkeelliset käytöstavat ohjaavat tekemään vierailijoille kahvia ja voileipää, tai ruokaa. Oma lapsi voi sen tehdä. Kiitos isovanhempien vuosikausien ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Ja sopii arvostaa isovanhempia siitäkin, että he haluavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Turhaa draamaa ruuhkavuosissa kärvistely. Onhan nämä kaikki perheeseen liittyvät päätökset ihan omia valintoja, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että perheeseen on satsattava aikaa, rahaa ja energiaa. Minusta tuo junioreiden itsekkyys, perseilevä käytös ja omaan napaan keskittyminen on ikävä asenne.
- No ei ne kuulu siihen toisen ihmisen perheeseen, he on sukulaisia
- Ap on itse tehnyt syömisestä vastenmielistä teatteria
- Tunkee väkisin, käyttäytyy vihamielisesti ja tökerösti
Ja käy syömässä matkalla! Jos noin on vaikeaa. Itse kyllä pystyn vallan hyvin pitämään viiden tunnin välin ruokailuissa, 200 kilsaa ei ole ptikä matka.
Ihmiset ovat erilaisia sillä minusta 200 kilometriä on pitkä matka ja siksi käymme isovanhempien luona hyvin harvoin. Samoin he käyvät meillä harvoin. Todellakin laitamme ruokaa puolin ja toisin kun käydään kylässä ja useimmiten vielä yöpymiset koska etäisyyttä on. Äitini esimerkiksi tulee julkisilla mikä venyttää matka-aikaa entisestään. Anopilla matkaa suht sama mutta suhaa omalla autolla niin nopeammin perillä.
200 kilsaa on matka jonka voi ajaa eestaas samana päivänä, siis päiväretki onnistuu mainiosti vielä.
Ei ole pitkä matka. Ja Suomessa on huoltamoita, kahviloita tms tienposket piukassa, jos nälkä tulee.
Me käymme kesäisin mm. Vääksyssä Helsingistä päiväseltään, samaten Turussa tämän tästä.
Voi olla mutta jos käymme äitini luona ehkä kolme kertaa vuodessa niin me taas jäämme aina yöksi. Tai oikeammin menemme perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin. Äitini ei saa matkasta päivän reissua julkisilla tai perilläoloaika jää turhan lyhyeksi. Anoppi käy vähän useammin mutta hänkin lähes aina yöpyy. Tulemme hyvin toimeen ja mikä sen mukavampaa kuin että on pitempään kerralla.
No tehän voisitte käydä siellä päiväseltään vaikka kerran kuussa tuollaisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Sinulle ei kannattaisi jättää lapsia, jos vieressä on uima-allas tai vesistö.
Ei kai kukaan nyt jätä lapsiaan muiden vahdittavaksi vesistön rannalle jos on vähänkään järkeä päässä. Osasi uida tai ei niin vastuutonta ja hulluutta luottaa että joku vieras valvoisi kunnolla.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kannattanut opettaa oma lapsi paremmille tavoille?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Kirjoitus avaa hyvin senioreista seuraavan sukupolven eli junioreiden ajatusmaailmaa. Junioreille kuuluu kaikki. Isovanhemmat tulevat kylään parin tunnin ajomatkan jälkeen, niin ei tarjota mitään vieraille (isovanhemmat eivät siis kuulu junioreiden ydinperheeseen), vaan ehdotus on että suoraan takapihalle tai puistoon leikkimään lasten kanssa. Niin että Miniä (iso alkukirjain) saa rauhassa juoda omaa kahvia. Koska ruuhkavuodet. Ja tehtäisiin oikein perinne siitä, että isovanhemmat kartoittavat ruuhkavuosiperheen mieliruuat ja ostavat ne jos aikovat kylään tulla.
Mitä aktuaalista kettua? Ei alkeellisintakaan tajua miten vanhempien ihmisten vireyteen vaikuttaa ajomatka, syömättömyys ja juomattomuus. Ai menisivät johonkin ravintolaan ennen kuin menevät lapselleen kylään? Tai ottaisivat omat eväät mukaan?
Isovanhemmat ovat käyttäneet aikaa ja rahaa omien lapsiensa kasvattamiseen. Heidän osuutensa on tehty. Eivät he ole junioreiden ruokinta- tai rahoitusautomaatteja. Alkeelliset käytöstavat ohjaavat tekemään vierailijoille kahvia ja voileipää, tai ruokaa. Oma lapsi voi sen tehdä. Kiitos isovanhempien vuosikausien ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Ja sopii arvostaa isovanhempia siitäkin, että he haluavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Turhaa draamaa ruuhkavuosissa kärvistely. Onhan nämä kaikki perheeseen liittyvät päätökset ihan omia valintoja, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että perheeseen on satsattava aikaa, rahaa ja energiaa. Minusta tuo junioreiden itsekkyys, perseilevä käytös ja omaan napaan keskittyminen on ikävä asenne.
- No ei ne kuulu siihen toisen ihmisen perheeseen, he on sukulaisia
- Ap on itse tehnyt syömisestä vastenmielistä teatteria
- Tunkee väkisin, käyttäytyy vihamielisesti ja tökerösti
Ja käy syömässä matkalla! Jos noin on vaikeaa. Itse kyllä pystyn vallan hyvin pitämään viiden tunnin välin ruokailuissa, 200 kilsaa ei ole ptikä matka.
Ihmiset ovat erilaisia sillä minusta 200 kilometriä on pitkä matka ja siksi käymme isovanhempien luona hyvin harvoin. Samoin he käyvät meillä harvoin. Todellakin laitamme ruokaa puolin ja toisin kun käydään kylässä ja useimmiten vielä yöpymiset koska etäisyyttä on. Äitini esimerkiksi tulee julkisilla mikä venyttää matka-aikaa entisestään. Anopilla matkaa suht sama mutta suhaa omalla autolla niin nopeammin perillä.
200 kilsaa on matka jonka voi ajaa eestaas samana päivänä, siis päiväretki onnistuu mainiosti vielä.
Ei ole pitkä matka. Ja Suomessa on huoltamoita, kahviloita tms tienposket piukassa, jos nälkä tulee.
Me käymme kesäisin mm. Vääksyssä Helsingistä päiväseltään, samaten Turussa tämän tästä.
Voi olla mutta jos käymme äitini luona ehkä kolme kertaa vuodessa niin me taas jäämme aina yöksi. Tai oikeammin menemme perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin. Äitini ei saa matkasta päivän reissua julkisilla tai perilläoloaika jää turhan lyhyeksi. Anoppi käy vähän useammin mutta hänkin lähes aina yöpyy. Tulemme hyvin toimeen ja mikä sen mukavampaa kuin että on pitempään kerralla.
No tehän voisitte käydä siellä päiväseltään vaikka kerran kuussa tuollaisen sijaan.
Sekä anoppi että äiti ovat vielä työelämässä ja tekevät vuorotyötä. Samoin puolisoni eli meille kaikille sopivia yhteisiä vapaa-aikoja on vähän. Lisäksi aina riittää yhteistä tekemistä pitemmäksi aikaa mitä ei päiväseltään ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua kun olen lukenut niin oletteko vakavissanne? Ei ole kovinkaan monta tervetta sukua tai miehen sukua ja suhdetta heihin. Oikeita kummajaistarinoita toinen toisensa perään. Voi olla että toisessa osapuolessa paljon vikaa mutta aina kannattaa vilkaista myös peiliin. Sitten sairaat suvut menevät lisääntymään ja luonnevikaisuus jatkuu.
No nythän ap:n kohdalla on juurikin pantu se sukutaakka poikki.
Ei ole sillä poika ja miniä olivat lisääntyneet. Vaikka eivät tapaisi enää niin luonnehäiriöisten geenit jatkuvat eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Asuitteko järven/joen/meren rannalla, jos äitisi oli sitä mieltä, ettei voi koko ajan ollan vahtimassa lasta? Kyllä alle 3 vuotiasta pitää vahtia ulkona koko ajan, oli lähellä vettä tai ei, ei noin pienestä ole yksin ulos.
Ja jos ette asuneet veden äärellä ja vain kävitte uimarannalla niin kyllä sen ajan täytyy voida lasta koko ajan vahtia. Itse vahdin 4 omaa lasta vuosikauksia , kun olimme rannalla ja hyvin pystyin sen tekemään. Katse ei saa herpaantua hetkeksikään vaan on pidettävä huoli, että näkee ne päät pinnalla koko ajan.
Kyllä meilläkin lapset oppivat uimaan ennen kouluikää, mutta vielä 3v ei kukaan osannut uida.
Uimakoulutkin on monesti suunnattu 5-7 vuotiaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua kun olen lukenut niin oletteko vakavissanne? Ei ole kovinkaan monta tervetta sukua tai miehen sukua ja suhdetta heihin. Oikeita kummajaistarinoita toinen toisensa perään. Voi olla että toisessa osapuolessa paljon vikaa mutta aina kannattaa vilkaista myös peiliin. Sitten sairaat suvut menevät lisääntymään ja luonnevikaisuus jatkuu.
No nythän ap:n kohdalla on juurikin pantu se sukutaakka poikki.
Ei ole sillä poika ja miniä olivat lisääntyneet. Vaikka eivät tapaisi enää niin luonnehäiriöisten geenit jatkuvat eteenpäin.
Mehän emme tiedä onko lapset bio vai ado. Ja ainakin häiriökäyttäytymiselle on pantu stoppi.
Ruoalla meidänkin anoppilassa käytiin jonkinlaista valtataistelua. Ahdistavaa lapsille, kun kaikkea syömistä arvostellaan ja vahditaan. Miniään katse kohdistettuna. Jos lapsi ei esim. tykännyt paljoa parsakaalista, siitä tehtiin iso numero niin, ettei varmasti ikinä siitä tykännytkään. Toisaalta tarjottiin karkkeja ja herkkuja, vaikka tiedettiin, etteivät vanhemmat haluaisi sitä. Näin ne lapset oppivat makealle persoiksi, jota sitten kuitenkin taas laitettiin miniän viaksi.
Jos kaapissamme ei ollut usein piimää, tehtiin siitä numero, kun ei miniän lapsuuden perheessä osata hyviä ruokatottumuksia.
Vaikka meillä olikin piimää joka viikko. Mutta onko sillä väliä? Ruokailusta tuli hyvin ahdistavaa. Kaikesta tehtiin numeroa. Syö liian vähän, paljon. Laihdutatko? Eikö lapsille opeteta maistelua? Kuulemma saa tarjota lapsille mitä vain sokeriherkkuja miten paljon vain; eihän ole pakko ottaa - vanhemmat vahtivat. Silti miniä on paha ja neuroottinen, jos yrittää estää kymmenennen kakkupalan tai vie karkit kaappiin piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös appivanhempien kanssa ruokailut hirvittävän ahdistavia. Kyttäämistä, suunnilleen joka suupala ja ilme tilastoitiin, piti kehua loputtomiin niitä anopin keitoksia, vaikka hän ei käyttänyt esimerkiksi mausteita ollenkaan.
Koko se ruokailu puhuttiin ruoasta. Paasattiin miten hyvä kokki anoppi ja miten surkea kokki se tää ja tuo on.
Jopa häissäni appi jankutti koko ruokailun ajan siitä, missä kaikkialla on saanut parempaa ruokaa kuin meidän häissä.
Kerran erehdyin anopin kanssa Ruotsin risteilylle, eikä sielläkään tehty yhtään mitään muuta kuin syöty. Ateria, välipala, kahvi ja pulla, hiukopala, ateria jne.
Ja jauhettiin ruoasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Kirjoitus avaa hyvin senioreista seuraavan sukupolven eli junioreiden ajatusmaailmaa. Junioreille kuuluu kaikki. Isovanhemmat tulevat kylään parin tunnin ajomatkan jälkeen, niin ei tarjota mitään vieraille (isovanhemmat eivät siis kuulu junioreiden ydinperheeseen), vaan ehdotus on että suoraan takapihalle tai puistoon leikkimään lasten kanssa. Niin että Miniä (iso alkukirjain) saa rauhassa juoda omaa kahvia. Koska ruuhkavuodet. Ja tehtäisiin oikein perinne siitä, että isovanhemmat kartoittavat ruuhkavuosiperheen mieliruuat ja ostavat ne jos aikovat kylään tulla.
Mitä aktuaalista kettua? Ei alkeellisintakaan tajua miten vanhempien ihmisten vireyteen vaikuttaa ajomatka, syömättömyys ja juomattomuus. Ai menisivät johonkin ravintolaan ennen kuin menevät lapselleen kylään? Tai ottaisivat omat eväät mukaan?
Isovanhemmat ovat käyttäneet aikaa ja rahaa omien lapsiensa kasvattamiseen. Heidän osuutensa on tehty. Eivät he ole junioreiden ruokinta- tai rahoitusautomaatteja. Alkeelliset käytöstavat ohjaavat tekemään vierailijoille kahvia ja voileipää, tai ruokaa. Oma lapsi voi sen tehdä. Kiitos isovanhempien vuosikausien ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Ja sopii arvostaa isovanhempia siitäkin, että he haluavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Turhaa draamaa ruuhkavuosissa kärvistely. Onhan nämä kaikki perheeseen liittyvät päätökset ihan omia valintoja, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että perheeseen on satsattava aikaa, rahaa ja energiaa. Minusta tuo junioreiden itsekkyys, perseilevä käytös ja omaan napaan keskittyminen on ikävä asenne.
- No ei ne kuulu siihen toisen ihmisen perheeseen, he on sukulaisia
- Ap on itse tehnyt syömisestä vastenmielistä teatteria
- Tunkee väkisin, käyttäytyy vihamielisesti ja tökerösti
Ja käy syömässä matkalla! Jos noin on vaikeaa. Itse kyllä pystyn vallan hyvin pitämään viiden tunnin välin ruokailuissa, 200 kilsaa ei ole ptikä matka.
Ihmiset ovat erilaisia sillä minusta 200 kilometriä on pitkä matka ja siksi käymme isovanhempien luona hyvin harvoin. Samoin he käyvät meillä harvoin. Todellakin laitamme ruokaa puolin ja toisin kun käydään kylässä ja useimmiten vielä yöpymiset koska etäisyyttä on. Äitini esimerkiksi tulee julkisilla mikä venyttää matka-aikaa entisestään. Anopilla matkaa suht sama mutta suhaa omalla autolla niin nopeammin perillä.
200 kilsaa on matka jonka voi ajaa eestaas samana päivänä, siis päiväretki onnistuu mainiosti vielä.
Ei ole pitkä matka. Ja Suomessa on huoltamoita, kahviloita tms tienposket piukassa, jos nälkä tulee.
Me käymme kesäisin mm. Vääksyssä Helsingistä päiväseltään, samaten Turussa tämän tästä.
Voi olla mutta jos käymme äitini luona ehkä kolme kertaa vuodessa niin me taas jäämme aina yöksi. Tai oikeammin menemme perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin. Äitini ei saa matkasta päivän reissua julkisilla tai perilläoloaika jää turhan lyhyeksi. Anoppi käy vähän useammin mutta hänkin lähes aina yöpyy. Tulemme hyvin toimeen ja mikä sen mukavampaa kuin että on pitempään kerralla.
No tehän voisitte käydä siellä päiväseltään vaikka kerran kuussa tuollaisen sijaan.
Sekä anoppi että äiti ovat vielä työelämässä ja tekevät vuorotyötä. Samoin puolisoni eli meille kaikille sopivia yhteisiä vapaa-aikoja on vähän. Lisäksi aina riittää yhteistä tekemistä pitemmäksi aikaa mitä ei päiväseltään ehdi.
Itselläkin oli tuo parisataa kilometriä isovanhemmille ja aina oltiin vähintää yksi yö, mutta yleensä koko viikonloppu, eli kaksi yötä. Varsinkin silloin, kun lapset on pieniä, on todella hankalaa ajella päiväseltään 400 km vaan mielummin on yötä. Meillä kyllä aina tekemistä riitti ja monesti mummolassa oli joku muukin sisaruksista perheineen. Me sisarukset asuttiin levällään pitkin Suomea ja tehtiin "treffit" lapsuudenkotiin ja nähtiin siellä toisiamme ja toistemme perheitä sekä tietenkin vanhempamme(lasten mummo ja pappa)
Porukalla tehtiin ruokaa ja siivottiin jälkemme, ei rasitettu isovanhempia.
ja jos äitini tuli käymään meillä, aina oli pari yötä kerralllaan.
Ihmisillä vaikuttaa olevan todella huonot välit monillakin sukulaisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Kirjoitus avaa hyvin senioreista seuraavan sukupolven eli junioreiden ajatusmaailmaa. Junioreille kuuluu kaikki. Isovanhemmat tulevat kylään parin tunnin ajomatkan jälkeen, niin ei tarjota mitään vieraille (isovanhemmat eivät siis kuulu junioreiden ydinperheeseen), vaan ehdotus on että suoraan takapihalle tai puistoon leikkimään lasten kanssa. Niin että Miniä (iso alkukirjain) saa rauhassa juoda omaa kahvia. Koska ruuhkavuodet. Ja tehtäisiin oikein perinne siitä, että isovanhemmat kartoittavat ruuhkavuosiperheen mieliruuat ja ostavat ne jos aikovat kylään tulla.
Mitä aktuaalista kettua? Ei alkeellisintakaan tajua miten vanhempien ihmisten vireyteen vaikuttaa ajomatka, syömättömyys ja juomattomuus. Ai menisivät johonkin ravintolaan ennen kuin menevät lapselleen kylään? Tai ottaisivat omat eväät mukaan?
Isovanhemmat ovat käyttäneet aikaa ja rahaa omien lapsiensa kasvattamiseen. Heidän osuutensa on tehty. Eivät he ole junioreiden ruokinta- tai rahoitusautomaatteja. Alkeelliset käytöstavat ohjaavat tekemään vierailijoille kahvia ja voileipää, tai ruokaa. Oma lapsi voi sen tehdä. Kiitos isovanhempien vuosikausien ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Ja sopii arvostaa isovanhempia siitäkin, että he haluavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Turhaa draamaa ruuhkavuosissa kärvistely. Onhan nämä kaikki perheeseen liittyvät päätökset ihan omia valintoja, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että perheeseen on satsattava aikaa, rahaa ja energiaa. Minusta tuo junioreiden itsekkyys, perseilevä käytös ja omaan napaan keskittyminen on ikävä asenne.
- No ei ne kuulu siihen toisen ihmisen perheeseen, he on sukulaisia
- Ap on itse tehnyt syömisestä vastenmielistä teatteria
- Tunkee väkisin, käyttäytyy vihamielisesti ja tökerösti
Ja käy syömässä matkalla! Jos noin on vaikeaa. Itse kyllä pystyn vallan hyvin pitämään viiden tunnin välin ruokailuissa, 200 kilsaa ei ole ptikä matka.
Ihmiset ovat erilaisia sillä minusta 200 kilometriä on pitkä matka ja siksi käymme isovanhempien luona hyvin harvoin. Samoin he käyvät meillä harvoin. Todellakin laitamme ruokaa puolin ja toisin kun käydään kylässä ja useimmiten vielä yöpymiset koska etäisyyttä on. Äitini esimerkiksi tulee julkisilla mikä venyttää matka-aikaa entisestään. Anopilla matkaa suht sama mutta suhaa omalla autolla niin nopeammin perillä.
200 kilsaa on matka jonka voi ajaa eestaas samana päivänä, siis päiväretki onnistuu mainiosti vielä.
Ei ole pitkä matka. Ja Suomessa on huoltamoita, kahviloita tms tienposket piukassa, jos nälkä tulee.
Me käymme kesäisin mm. Vääksyssä Helsingistä päiväseltään, samaten Turussa tämän tästä.
Voi olla mutta jos käymme äitini luona ehkä kolme kertaa vuodessa niin me taas jäämme aina yöksi. Tai oikeammin menemme perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin. Äitini ei saa matkasta päivän reissua julkisilla tai perilläoloaika jää turhan lyhyeksi. Anoppi käy vähän useammin mutta hänkin lähes aina yöpyy. Tulemme hyvin toimeen ja mikä sen mukavampaa kuin että on pitempään kerralla.
No tehän voisitte käydä siellä päiväseltään vaikka kerran kuussa tuollaisen sijaan.
Appivanhemmat vetivät herneen nenään, kun olisimme käyneet päiväkäynnillä pitkän viikonlopun sijaan 300 km päässä. Olivat vaille, että olisi vähintään kerran kuussa pitänyt tehdä pe-su yöpymisvierailu, mutta ei lapsiperheellä ollut voimia ja aikaakaan. Muutenkin se oli henkisesti vaativaa. Jos päiväkäynnit olisi otettu ilolla vastaan, olisimme voineet käydä paljon useammin pienten lasten kanssa. Kun emme käyneet niillä.koko viikonlopun käynnillä niin usein kuin halusivat, siitä tuli ikävää murjotusta ja syyttelyä. Päiväkäynnit eivät kelvanneet vaihtoehdoksi, se oli kuulemma suuri loukkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Kirjoitus avaa hyvin senioreista seuraavan sukupolven eli junioreiden ajatusmaailmaa. Junioreille kuuluu kaikki. Isovanhemmat tulevat kylään parin tunnin ajomatkan jälkeen, niin ei tarjota mitään vieraille (isovanhemmat eivät siis kuulu junioreiden ydinperheeseen), vaan ehdotus on että suoraan takapihalle tai puistoon leikkimään lasten kanssa. Niin että Miniä (iso alkukirjain) saa rauhassa juoda omaa kahvia. Koska ruuhkavuodet. Ja tehtäisiin oikein perinne siitä, että isovanhemmat kartoittavat ruuhkavuosiperheen mieliruuat ja ostavat ne jos aikovat kylään tulla.
Mitä aktuaalista kettua? Ei alkeellisintakaan tajua miten vanhempien ihmisten vireyteen vaikuttaa ajomatka, syömättömyys ja juomattomuus. Ai menisivät johonkin ravintolaan ennen kuin menevät lapselleen kylään? Tai ottaisivat omat eväät mukaan?
Isovanhemmat ovat käyttäneet aikaa ja rahaa omien lapsiensa kasvattamiseen. Heidän osuutensa on tehty. Eivät he ole junioreiden ruokinta- tai rahoitusautomaatteja. Alkeelliset käytöstavat ohjaavat tekemään vierailijoille kahvia ja voileipää, tai ruokaa. Oma lapsi voi sen tehdä. Kiitos isovanhempien vuosikausien ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Ja sopii arvostaa isovanhempia siitäkin, että he haluavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Turhaa draamaa ruuhkavuosissa kärvistely. Onhan nämä kaikki perheeseen liittyvät päätökset ihan omia valintoja, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että perheeseen on satsattava aikaa, rahaa ja energiaa. Minusta tuo junioreiden itsekkyys, perseilevä käytös ja omaan napaan keskittyminen on ikävä asenne.
- No ei ne kuulu siihen toisen ihmisen perheeseen, he on sukulaisia
- Ap on itse tehnyt syömisestä vastenmielistä teatteria
- Tunkee väkisin, käyttäytyy vihamielisesti ja tökerösti
Ja käy syömässä matkalla! Jos noin on vaikeaa. Itse kyllä pystyn vallan hyvin pitämään viiden tunnin välin ruokailuissa, 200 kilsaa ei ole ptikä matka.
Ihmiset ovat erilaisia sillä minusta 200 kilometriä on pitkä matka ja siksi käymme isovanhempien luona hyvin harvoin. Samoin he käyvät meillä harvoin. Todellakin laitamme ruokaa puolin ja toisin kun käydään kylässä ja useimmiten vielä yöpymiset koska etäisyyttä on. Äitini esimerkiksi tulee julkisilla mikä venyttää matka-aikaa entisestään. Anopilla matkaa suht sama mutta suhaa omalla autolla niin nopeammin perillä.
200 kilsaa on matka jonka voi ajaa eestaas samana päivänä, siis päiväretki onnistuu mainiosti vielä.
Ei ole pitkä matka. Ja Suomessa on huoltamoita, kahviloita tms tienposket piukassa, jos nälkä tulee.
Me käymme kesäisin mm. Vääksyssä Helsingistä päiväseltään, samaten Turussa tämän tästä.
Voi olla mutta jos käymme äitini luona ehkä kolme kertaa vuodessa niin me taas jäämme aina yöksi. Tai oikeammin menemme perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin. Äitini ei saa matkasta päivän reissua julkisilla tai perilläoloaika jää turhan lyhyeksi. Anoppi käy vähän useammin mutta hänkin lähes aina yöpyy. Tulemme hyvin toimeen ja mikä sen mukavampaa kuin että on pitempään kerralla.
No tehän voisitte käydä siellä päiväseltään vaikka kerran kuussa tuollaisen sijaan.
Appivanhemmat vetivät herneen nenään, kun olisimme käyneet päiväkäynnillä pitkän viikonlopun sijaan 300 km päässä. Olivat vaille, että olisi vähintään kerran kuussa pitänyt tehdä pe-su yöpymisvierailu, mutta ei lapsiperheellä ollut voimia ja aikaakaan. Muutenkin se oli henkisesti vaativaa. Jos päiväkäynnit olisi otettu ilolla vastaan, olisimme voineet käydä paljon useammin pienten lasten kanssa. Kun emme käyneet niillä.koko viikonlopun käynnillä niin usein kuin halusivat, siitä tuli ikävää murjotusta ja syyttelyä. Päiväkäynnit eivät kelvanneet vaihtoehdoksi, se oli kuulemma suuri loukkaus.
Lisäänpä vielä, että yhden yön vierailu ei sekään käynyt. Piti olla kaksi yötä, tai ei ollenkaan (olivat suuttuneita yhden yön ajatuksestakin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Kirjoitus avaa hyvin senioreista seuraavan sukupolven eli junioreiden ajatusmaailmaa. Junioreille kuuluu kaikki. Isovanhemmat tulevat kylään parin tunnin ajomatkan jälkeen, niin ei tarjota mitään vieraille (isovanhemmat eivät siis kuulu junioreiden ydinperheeseen), vaan ehdotus on että suoraan takapihalle tai puistoon leikkimään lasten kanssa. Niin että Miniä (iso alkukirjain) saa rauhassa juoda omaa kahvia. Koska ruuhkavuodet. Ja tehtäisiin oikein perinne siitä, että isovanhemmat kartoittavat ruuhkavuosiperheen mieliruuat ja ostavat ne jos aikovat kylään tulla.
Mitä aktuaalista kettua? Ei alkeellisintakaan tajua miten vanhempien ihmisten vireyteen vaikuttaa ajomatka, syömättömyys ja juomattomuus. Ai menisivät johonkin ravintolaan ennen kuin menevät lapselleen kylään? Tai ottaisivat omat eväät mukaan?
Isovanhemmat ovat käyttäneet aikaa ja rahaa omien lapsiensa kasvattamiseen. Heidän osuutensa on tehty. Eivät he ole junioreiden ruokinta- tai rahoitusautomaatteja. Alkeelliset käytöstavat ohjaavat tekemään vierailijoille kahvia ja voileipää, tai ruokaa. Oma lapsi voi sen tehdä. Kiitos isovanhempien vuosikausien ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Ja sopii arvostaa isovanhempia siitäkin, että he haluavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Turhaa draamaa ruuhkavuosissa kärvistely. Onhan nämä kaikki perheeseen liittyvät päätökset ihan omia valintoja, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että perheeseen on satsattava aikaa, rahaa ja energiaa. Minusta tuo junioreiden itsekkyys, perseilevä käytös ja omaan napaan keskittyminen on ikävä asenne.
- No ei ne kuulu siihen toisen ihmisen perheeseen, he on sukulaisia
- Ap on itse tehnyt syömisestä vastenmielistä teatteria
- Tunkee väkisin, käyttäytyy vihamielisesti ja tökerösti
Ja käy syömässä matkalla! Jos noin on vaikeaa. Itse kyllä pystyn vallan hyvin pitämään viiden tunnin välin ruokailuissa, 200 kilsaa ei ole ptikä matka.
Ihmiset ovat erilaisia sillä minusta 200 kilometriä on pitkä matka ja siksi käymme isovanhempien luona hyvin harvoin. Samoin he käyvät meillä harvoin. Todellakin laitamme ruokaa puolin ja toisin kun käydään kylässä ja useimmiten vielä yöpymiset koska etäisyyttä on. Äitini esimerkiksi tulee julkisilla mikä venyttää matka-aikaa entisestään. Anopilla matkaa suht sama mutta suhaa omalla autolla niin nopeammin perillä.
200 kilsaa on matka jonka voi ajaa eestaas samana päivänä, siis päiväretki onnistuu mainiosti vielä.
Ei ole pitkä matka. Ja Suomessa on huoltamoita, kahviloita tms tienposket piukassa, jos nälkä tulee.
Me käymme kesäisin mm. Vääksyssä Helsingistä päiväseltään, samaten Turussa tämän tästä.
Voi olla mutta jos käymme äitini luona ehkä kolme kertaa vuodessa niin me taas jäämme aina yöksi. Tai oikeammin menemme perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin. Äitini ei saa matkasta päivän reissua julkisilla tai perilläoloaika jää turhan lyhyeksi. Anoppi käy vähän useammin mutta hänkin lähes aina yöpyy. Tulemme hyvin toimeen ja mikä sen mukavampaa kuin että on pitempään kerralla.
No tehän voisitte käydä siellä päiväseltään vaikka kerran kuussa tuollaisen sijaan.
Sekä anoppi että äiti ovat vielä työelämässä ja tekevät vuorotyötä. Samoin puolisoni eli meille kaikille sopivia yhteisiä vapaa-aikoja on vähän. Lisäksi aina riittää yhteistä tekemistä pitemmäksi aikaa mitä ei päiväseltään ehdi.
Itselläkin oli tuo parisataa kilometriä isovanhemmille ja aina oltiin vähintää yksi yö, mutta yleensä koko viikonloppu, eli kaksi yötä. Varsinkin silloin, kun lapset on pieniä, on todella hankalaa ajella päiväseltään 400 km vaan mielummin on yötä. Meillä kyllä aina tekemistä riitti ja monesti mummolassa oli joku muukin sisaruksista perheineen. Me sisarukset asuttiin levällään pitkin Suomea ja tehtiin "treffit" lapsuudenkotiin ja nähtiin siellä toisiamme ja toistemme perheitä sekä tietenkin vanhempamme(lasten mummo ja pappa)
Porukalla tehtiin ruokaa ja siivottiin jälkemme, ei rasitettu isovanhempia.
ja jos äitini tuli käymään meillä, aina oli pari yötä kerralllaan.
Ihmisillä vaikuttaa olevan todella huonot välit monillakin sukulaisiinsa.
Appivanhemmat asui pienessä asunnossa ja meidät pantiin olkkariin patjoille ja sitten alettiin potkia viiden maissa kun kuljettiin yli.
Siellä oli myös todella likaista. Vessassakaan ei tiennyt mihin edes koskea.
Siks me kävimme vain päiväseltään. Ja söimme ja kövimme vessassa huoltamolla, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä oo yhtään kysymys ruoista vaan:
- Mummon tarpeesta kokea olonsa tärkeäksi kun tulee
- Miniän tarpeesta olla palvelematta Mummoa kaiken muunkin ruuhkavuosikiireen keskellä.
Molemmilla puolilla petrattavaa mutta koska Mummo tässä aloitti keskustelun, niin:
- voisi kysyä ensin mikä olisi pojan perheelle sopivaa syötävää, ja viedä tai ostaa tuota syötävää (ja siis hyvinkin juuri tuota syötävää), jota sitten syötäisiin kun Mummo saapuu lounasaikaan (ja kaikki syö yhdessä).
- Tästä ruoasta voisi tehdä perinteen, ja Mummo voisi sitä aina viedä.
- Lapsille tyypillisesti sopivia ovat esim. vesimeloni, kurkku, makaronilaatikko, kalapuikot, spaghetti ja kastike. Karkkeja ja makeita yritetään välttää mahdollisimman pitkään, koska nykymaailma on yltäkylläisyyttä täynnä.
- Passiivisagressiiviset vihjailut siihen, että Mummoa pitäisi jotenkin palvella paremmin, pitäisi lopettaa ihan heti. Nykyään monella on mehut niin imetyt, että kahden pienen lapsen perheessä, jossa työssäkäyvät vanhemmat, ei vaan ole sitä ylimääräistä, josta voisi miettiä Mummolle mukavia pieniä yllätyksiä tai alkaa paistamaan erityisiä pihvejä jos lapset eivät niitä syö. Näin toimiessaan Mummo laittaa itsensä lisäkuormitukseksi, eikä vähennä perheen kuormitusta.
- Perheen kuormituksen pitäisi vähentyä. Eli juuri lasten kanssa leikkiminen on tervetullutta apua. Ihan vaikka vaan takapihalla niin että Miniä saisi rauhassa juoda oman kupin kahvia. Tai ehkä voisit viedä lapsia jonnekin naapuripuistoon? Toista lasta? Ajatella, että vieraillaan lasten eikä aikuisten luona?
En usko, että kyseessä on mikään ihmeellinen vihanpito vaan lähinnä siis uupumus ja väsymys. Tyhjästä on paha nyhjäistä mutta sitä seniorit harvemmin hoksaavat kun elämäntilanne heillä ollut niin erilainen. Näkevät vain sen mikä helpompaa nyt mutta monet asiat kuormittavat myös erilaillla.
Kirjoitus avaa hyvin senioreista seuraavan sukupolven eli junioreiden ajatusmaailmaa. Junioreille kuuluu kaikki. Isovanhemmat tulevat kylään parin tunnin ajomatkan jälkeen, niin ei tarjota mitään vieraille (isovanhemmat eivät siis kuulu junioreiden ydinperheeseen), vaan ehdotus on että suoraan takapihalle tai puistoon leikkimään lasten kanssa. Niin että Miniä (iso alkukirjain) saa rauhassa juoda omaa kahvia. Koska ruuhkavuodet. Ja tehtäisiin oikein perinne siitä, että isovanhemmat kartoittavat ruuhkavuosiperheen mieliruuat ja ostavat ne jos aikovat kylään tulla.
Mitä aktuaalista kettua? Ei alkeellisintakaan tajua miten vanhempien ihmisten vireyteen vaikuttaa ajomatka, syömättömyys ja juomattomuus. Ai menisivät johonkin ravintolaan ennen kuin menevät lapselleen kylään? Tai ottaisivat omat eväät mukaan?
Isovanhemmat ovat käyttäneet aikaa ja rahaa omien lapsiensa kasvattamiseen. Heidän osuutensa on tehty. Eivät he ole junioreiden ruokinta- tai rahoitusautomaatteja. Alkeelliset käytöstavat ohjaavat tekemään vierailijoille kahvia ja voileipää, tai ruokaa. Oma lapsi voi sen tehdä. Kiitos isovanhempien vuosikausien ruuanlaitosta ja rahankäytöstä. Ja sopii arvostaa isovanhempia siitäkin, että he haluavat pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa.
Turhaa draamaa ruuhkavuosissa kärvistely. Onhan nämä kaikki perheeseen liittyvät päätökset ihan omia valintoja, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että perheeseen on satsattava aikaa, rahaa ja energiaa. Minusta tuo junioreiden itsekkyys, perseilevä käytös ja omaan napaan keskittyminen on ikävä asenne.
- No ei ne kuulu siihen toisen ihmisen perheeseen, he on sukulaisia
- Ap on itse tehnyt syömisestä vastenmielistä teatteria
- Tunkee väkisin, käyttäytyy vihamielisesti ja tökerösti
Ja käy syömässä matkalla! Jos noin on vaikeaa. Itse kyllä pystyn vallan hyvin pitämään viiden tunnin välin ruokailuissa, 200 kilsaa ei ole ptikä matka.
Ihmiset ovat erilaisia sillä minusta 200 kilometriä on pitkä matka ja siksi käymme isovanhempien luona hyvin harvoin. Samoin he käyvät meillä harvoin. Todellakin laitamme ruokaa puolin ja toisin kun käydään kylässä ja useimmiten vielä yöpymiset koska etäisyyttä on. Äitini esimerkiksi tulee julkisilla mikä venyttää matka-aikaa entisestään. Anopilla matkaa suht sama mutta suhaa omalla autolla niin nopeammin perillä.
200 kilsaa on matka jonka voi ajaa eestaas samana päivänä, siis päiväretki onnistuu mainiosti vielä.
Ei ole pitkä matka. Ja Suomessa on huoltamoita, kahviloita tms tienposket piukassa, jos nälkä tulee.
Me käymme kesäisin mm. Vääksyssä Helsingistä päiväseltään, samaten Turussa tämän tästä.
Voi olla mutta jos käymme äitini luona ehkä kolme kertaa vuodessa niin me taas jäämme aina yöksi. Tai oikeammin menemme perjantaina ja sunnuntai-iltana takaisin. Äitini ei saa matkasta päivän reissua julkisilla tai perilläoloaika jää turhan lyhyeksi. Anoppi käy vähän useammin mutta hänkin lähes aina yöpyy. Tulemme hyvin toimeen ja mikä sen mukavampaa kuin että on pitempään kerralla.
No tehän voisitte käydä siellä päiväseltään vaikka kerran kuussa tuollaisen sijaan.
Sekä anoppi että äiti ovat vielä työelämässä ja tekevät vuorotyötä. Samoin puolisoni eli meille kaikille sopivia yhteisiä vapaa-aikoja on vähän. Lisäksi aina riittää yhteistä tekemistä pitemmäksi aikaa mitä ei päiväseltään ehdi.
Itselläkin oli tuo parisataa kilometriä isovanhemmille ja aina oltiin vähintää yksi yö, mutta yleensä koko viikonloppu, eli kaksi yötä. Varsinkin silloin, kun lapset on pieniä, on todella hankalaa ajella päiväseltään 400 km vaan mielummin on yötä. Meillä kyllä aina tekemistä riitti ja monesti mummolassa oli joku muukin sisaruksista perheineen. Me sisarukset asuttiin levällään pitkin Suomea ja tehtiin "treffit" lapsuudenkotiin ja nähtiin siellä toisiamme ja toistemme perheitä sekä tietenkin vanhempamme(lasten mummo ja pappa)
Porukalla tehtiin ruokaa ja siivottiin jälkemme, ei rasitettu isovanhempia.
ja jos äitini tuli käymään meillä, aina oli pari yötä kerralllaan.
Ihmisillä vaikuttaa olevan todella huonot välit monillakin sukulaisiinsa.
Appivanhemmat asui pienessä asunnossa ja meidät pantiin olkkariin patjoille ja sitten alettiin potkia viiden maissa kun kuljettiin yli.
Siellä oli myös todella likaista. Vessassakaan ei tiennyt mihin edes koskea.
Siks me kävimme vain päiväseltään. Ja söimme ja kövimme vessassa huoltamolla, huoh.
Hyi! likaiseen huusholliin en suostuisi lähtemään, vaan mies saisi käydä yksin vanhemmillaan.
Et selvästikään ole tervetullut vieras ainakaan miniän mielestä.
Jotkut sukujuhlat olisi hyvä tilaisuus nähdä, kohtelevatko muita samoin.