Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat, saatteko lounasta ym. kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan?
Poikani perhe asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja totta kai nälkä alkaa kalvaa pitkän ajomatkan jälkeen. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi on niin nihkeää laittaa ruokaa tarjolle? Pojalla ja miniällä on kaksi pientä lastakin, heillehän laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä, mutta jostain syystä kun tulen, on kohtelu minulle nihkeää.
Kahviakin täytyy erikseen pyytää ja tulee vaivaantunut olo istua sohvalla odottamassa, toki kuuntelen lasten juttuja ja voin heille lukea vaikka kirjan. Poika tuo usein myös lehden, mutta eihän se verensokeriin auta. Pari kertaa olen mennyt keittiön pöydän ääreen juttelemaan miniän kanssa kun hän touhuaa, mutta hän on niukkasanainen ja pyysinkin anteeksi että häiritsen ja siirryin takaisin sohvalle.
Kun meille tulee vieraita, tarjoan kyllä heti lämpimän ruuan, kahvia, teetä ym. kahvipullaa ja pikkupurtavaa. Onhan siinä aikaa valmistella sen pari tuntia, ennen kuin ovat perillä.
Otin huumorin varjolla tilanteen puheeksi poikani kanssa ja vitsailin, että kutsun itseni syömään heille viikon päästä, ja silloin poikani paistaa pihvejä mulle. Tiedän, että hän melko hyvä kokki. Poika naurahti, miniä ei sanonut mitään eikä minua ole sen jälkeen pyydetty enää ollenkaan kylään. Tästä on vuosi.
Kysyisinkin, miten teillä muilla toimitaan, kun menette kylään lapsenlapsia katsomaan. Pitääkö ottaa omat eväät mukaan vai miten? Itse harkitsen, että pysähdyn syömään johonkin matkan varrelle jatkossa, mutta hassultahan sekin tuntuu, kun kyläpaikassakin syödään monta kertaa päivässä.
Kommentit (1696)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä, että oikeestiko nykyään on sellaisia miniöitä jotka eivät mitään tarjoa kun isovanhemmat tulevat kutsuttuna käymään !
Käsittämätöntä.
Pidän tuollaista jo ihan tyhmyytenä.
Meille ( maalla) joskus pihaan eksyy joku tietä kysyvä tai joku tuntematon, kyllä minä kysyn aina että maistuisiko kahvit tai mehu ?Tuollainen kylmäkiskoinen kohtelu pitkän matkan vieraalle on anteeksi antamatonta.
Itse en sen asunnon ovea ikinä aukaisisi.Nuori sukupolvi näyttää olevan sekä itsekkäitä että tyhmiä.
Ja ylpeitä.
Ap sinulla on todella tyhmä miniä, kerrassaan typerys.Siis oikeastiko vielä tällä vuosikymmenellä joku on sitä mieltä, että se ois just miniän tehtävä passata miehensä äitiä??? Ois kannattanut kasvattaa poikansa paremmin, niin ei tarttis valittaa. Oma moka.
Poika tuntee äitinsä ja siksi ei tipu sitä ruokaa, eikä enää kyläilykutsuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä, että oikeestiko nykyään on sellaisia miniöitä jotka eivät mitään tarjoa kun isovanhemmat tulevat kutsuttuna käymään !
Käsittämätöntä.
Pidän tuollaista jo ihan tyhmyytenä.
Meille ( maalla) joskus pihaan eksyy joku tietä kysyvä tai joku tuntematon, kyllä minä kysyn aina että maistuisiko kahvit tai mehu ?Tuollainen kylmäkiskoinen kohtelu pitkän matkan vieraalle on anteeksi antamatonta.
Itse en sen asunnon ovea ikinä aukaisisi.Nuori sukupolvi näyttää olevan sekä itsekkäitä että tyhmiä.
Ja ylpeitä.
Ap sinulla on todella tyhmä miniä, kerrassaan typerys.
Ihmettelen tätä syömiskulttuuria. Koko ajan pitäisi olla jotain mässyttämässä. Olen kolmekymppinen ja syön aamupalan, lounaan ja päivällisen. Lapset syö samat, plus väli- ja iltapalat (jotka osaavat jo itse tehdä/ottaa). Meillä tarjoillaan vieraille korkeintaan kahvit. Ei meiltä löydy mitään keksejä tai pullia edes. Vieraat kutsumme siihen aikaan, kun ei ole ruoka-aika. Ihan sama mistä asti tulevat.
Olen karjalaisnainen. Mitäs syödään? Melkein kaikkea osaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pyydä lastenlapsia joskus luoksesi, tai jos vanhemmille sopii ( milloinkaan...?! ), niin käytte jossain pikku reissulla tai mökillä jne.....
Mökillä sain kovaa kritiikkiä, kun en vahtinut lammessa housut märkänä heidän lapsiaan. Miniä tuohtui kovasti, kun vein isompaa rantaan uimaan ja istuin siinä rannassa penkillä, lähellä kuitenkin. Minulla ei polvet kestäisikään kyykistellä vedessä, enkä ole omiakaan sentin päästä valvonut. Sen jälkeen en ole saanut olla mökillä hetkeäkään kahden lasten kanssa, joten en varmaan saisi heitä reissuun nytkään. Hysteeriseksi on mennyt. ap
Jos ei kestä polvet vahtia lapsia vedessä, heitä ei viedä uimaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Pojan perheessä ei varmaan ole ylimääräisiä lapsia, itselläsi ilmeisesti oli. Hyvä säkä vain oli, kun mitään ei sattunut.
Sulla ei ilmeisesti ole lukutaito hallussa?
"Ei vahtinut sentin päässä omiaankaan". Seisotko itse vieressä vedessä, kun lapsesi ui?
Meillä ainakin nousisi meteli lasten suusta ylisuojelusta.Uimataidottomien lasten vieressä pitää todellakin seistä jos ollaan vedessä. Todella vastuutonta käytöstä jos ei toimi näin. Joka kesä saa lukea jostain vähintäänkin läheltä piti-tapauksesta, kun valvonta on pettänyt.
Väärin. Jokainen edesvastuullinen aikuinen opettaa lapsensa uimaan, ettei näitä tarvitse jatkuvasti vahtia vieressä ja olla holhoamassa. Itse opin uimaan 3-vuotiaan ilman kellukkeita, koska oma äitini ei halusi, että ei ole riskiä hukkua kun olen uimassa. Hän tiedosti sen, että lapsia ei voi jatkuvasti olla vahtimassa. Näin tein myös omien lasteni kohdalla, Jokainen ui aikoinaan 3-vuotiaana ilman kellukkeita ja ilman hädän päivää. Jos pieni lapsi hukkuu koska ei osannut uida, on se vanhempien vika, jotka eivät ole huolehtineet uimaopetuksesta (onnettomuudet poislukien).
Asuitteko järven/joen/meren rannalla, jos äitisi oli sitä mieltä, ettei voi koko ajan ollan vahtimassa lasta? Kyllä alle 3 vuotiasta pitää vahtia ulkona koko ajan, oli lähellä vettä tai ei, ei noin pienestä ole yksin ulos.
Ja jos ette asuneet veden äärellä ja vain kävitte uimarannalla niin kyllä sen ajan täytyy voida lasta koko ajan vahtia. Itse vahdin 4 omaa lasta vuosikauksia , kun olimme rannalla ja hyvin pystyin sen tekemään. Katse ei saa herpaantua hetkeksikään vaan on pidettävä huoli, että näkee ne päät pinnalla koko ajan.
Kyllä meilläkin lapset oppivat uimaan ennen kouluikää, mutta vielä 3v ei kukaan osannut uida.
Uimakoulutkin on monesti suunnattu 5-7 vuotiaille.
Uimahallissa käytiin uimassa ja siellä opittiin uimaan 3-vuotiaina, sekä minä että myöhemmin omat lapseni. Ei se uimaan oppinen tai opettaminen vaadi juurikaan mitään, paljon toistoa tosin eli usein ja säännöllisesti käytiin uimassa. On tietty ihan vanhempien omasta viitseliäisyydestä kiinni, jaksavatko opettaa uimataitoa tuon ikäiselle. Käytiin toki sitten uimarannoillakin, mutta ei sielläkään siihen maailman aikaan mitään aikuisia ollut valvomassa kun olin lapsi. Eikä niitä hukkumistapauksiakaan jostain kumman syystä sattunut, kun lapset oppivat jo varhain, että pitää olla varovainen eikä pidä tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen jos on joku aikuinen vahtimassa.
Olit onnekas. Silloin hukkui enemmän. Eihän kävelemään oppinut takaan voi yksin jättää kaduille kävelemään. Vai voiko?
Öööö...voi!
Täällä tuntuu olevan useampiakin ihmisiä joilla toivon mukaan ei ole lapsia, mutta jos on niin sosiaaliviranomaisten ois hyvä käydä vähän jututtamassa ja kertomassa että nykyään lapsista kuuluu pitää huolta eikä jättää heitteille. Se mikä oli ok 70-luvulla, ja osin vielä ysärilläkin, ei ole enää ok.
Olen varmaan sen mummon ikäinen, kuuskymppinen.
Jo lapsuudenkodissani kyläilykutsu tarkoitti kahvitarjoilua. Ei ruokaa.
Yleensä kahvin kanssa oli itse leivottua pullaa, lapsille jäätelöä.
Joskus oli voileipiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kotona syödään kellonaikojen mukaan. Jos joku on kylässä lounasaikaan, tarjotaan lounasta, iltapäivällä kahvia, kuudelta illalla tehdään illallinen. Kaikki saa syödäkseen, oli kyseessä mummo, appi tai naapurin Pena. Sellaisia ihmisiä, joihin meillä on niin huonot välit, ettei ruokaakaan viitsittäisi tarjota, emme edes kutsu kotiimme. Olemme nuoria helsinkiläisiä. Tämmöiseen minä olen tottunut, oma lapsuusperheeni oli vieraanvarainen.
Meillä on lasten isovanhempien kanssa sellaiset välit, ettei kenenkään tarvitse laittaa pitopöytää pystyyn kun käydään. Kahvia tarjotaan ja sen kanssa jos on jotain, syömäänkin saa jäädä jos sattuu olemaan riittävästi ruokaa, usein kyllä molempiin suuntiin otetaan myös omaa evästä ettei tyhjennetä toisten jääkaappia. Ajomatkaa meidän välillä on vähän yli tai alle tunnin, riippuu kenestä isovanhemmasta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä, että oikeestiko nykyään on sellaisia miniöitä jotka eivät mitään tarjoa kun isovanhemmat tulevat kutsuttuna käymään !
Käsittämätöntä.
Pidän tuollaista jo ihan tyhmyytenä.
Meille ( maalla) joskus pihaan eksyy joku tietä kysyvä tai joku tuntematon, kyllä minä kysyn aina että maistuisiko kahvit tai mehu ?Tuollainen kylmäkiskoinen kohtelu pitkän matkan vieraalle on anteeksi antamatonta.
Itse en sen asunnon ovea ikinä aukaisisi.Nuori sukupolvi näyttää olevan sekä itsekkäitä että tyhmiä.
Ja ylpeitä.
Ap sinulla on todella tyhmä miniä, kerrassaan typerys.Siis oikeastiko vielä tällä vuosikymmenellä joku on sitä mieltä, että se ois just miniän tehtävä passata miehensä äitiä??? Ois kannattanut kasvattaa poikansa paremmin, niin ei tarttis valittaa. Oma moka.
Joo varmaan on passannut poikaansa, ei ihme ettei poika nyt tajua kohteliaita tapoja kun ei ole sitä hänelle opetettu. Miniää ei kiinnosta passata pojan lisäksi tämän päsmäröivää äitiäkin, vaan antaa hoitaa omat sukulaisensa omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kotona syödään kellonaikojen mukaan. Jos joku on kylässä lounasaikaan, tarjotaan lounasta, iltapäivällä kahvia, kuudelta illalla tehdään illallinen. Kaikki saa syödäkseen, oli kyseessä mummo, appi tai naapurin Pena. Sellaisia ihmisiä, joihin meillä on niin huonot välit, ettei ruokaakaan viitsittäisi tarjota, emme edes kutsu kotiimme. Olemme nuoria helsinkiläisiä. Tämmöiseen minä olen tottunut, oma lapsuusperheeni oli vieraanvarainen.
Niin ja ap meni sinne lounaan jälkeen, päivälliseen monta tuntia. Sai kahvia. Ihan kuten teilläkin olisi saanut.
Ja nuohan ei kutsukaan enää, mikä on todella ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen karjalaisnainen. Mitäs syödään? Melkein kaikkea osaan tehdä.
No sepä se, kun minunkin miniä on savo-karjalan tyttöjä, niin oli aluksi hauska, suulas ja vieraanvarainen. Enpä ollut miniäkokelaalta aiemmin kukkia saanut ensitapaamisella, mutta tämä toi. Lasten synnyttyä alkoi alamäki, etääntyminen ja tuo outo niuhottaminen. Vai liekkö esitti vaan koko hyvän luonteensa, alusta asti epäilin että tässä on pojalle turhan rempseä heili ja olisin toivonut pidempää harkintaa ennen avioon astumista. Vaikka tyttö ihan kiva silloin olikin. Ja lapsetkin tulivat aika pian, heillä on muuten aika hurjat jutut välillä, selvästi karjalainen luonto sieltäkin pilkottaa, mutta esim. isomummun luona eivät voisi puhua kuten kotonaan. Olen siitä ollut huolissani, mitä suvun vanhimmat miettivät tästä liinaharjaisesta miniästäni lapsineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen karjalaisnainen. Mitäs syödään? Melkein kaikkea osaan tehdä.
No sepä se, kun minunkin miniä on savo-karjalan tyttöjä, niin oli aluksi hauska, suulas ja vieraanvarainen. Enpä ollut miniäkokelaalta aiemmin kukkia saanut ensitapaamisella, mutta tämä toi. Lasten synnyttyä alkoi alamäki, etääntyminen ja tuo outo niuhottaminen. Vai liekkö esitti vaan koko hyvän luonteensa, alusta asti epäilin että tässä on pojalle turhan rempseä heili ja olisin toivonut pidempää harkintaa ennen avioon astumista. Vaikka tyttö ihan kiva silloin olikin. Ja lapsetkin tulivat aika pian, heillä on muuten aika hurjat jutut välillä, selvästi karjalainen luonto sieltäkin pilkottaa, mutta esim. isomummun luona eivät voisi puhua kuten kotonaan. Olen siitä ollut huolissani, mitä suvun vanhimmat miettivät tästä liinaharjaisesta miniästäni lapsineen.
Huhhuh, onpas kammottavaa tekstiä. En yhtään enää ihmettele näitä kauhuanoppi-tarinoita, jos tämä on tosissaan kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin ihmetellä, että oikeestiko nykyään on sellaisia miniöitä jotka eivät mitään tarjoa kun isovanhemmat tulevat kutsuttuna käymään !
Käsittämätöntä.
Pidän tuollaista jo ihan tyhmyytenä.
Meille ( maalla) joskus pihaan eksyy joku tietä kysyvä tai joku tuntematon, kyllä minä kysyn aina että maistuisiko kahvit tai mehu ?Tuollainen kylmäkiskoinen kohtelu pitkän matkan vieraalle on anteeksi antamatonta.
Itse en sen asunnon ovea ikinä aukaisisi.Nuori sukupolvi näyttää olevan sekä itsekkäitä että tyhmiä.
Ja ylpeitä.
Ap sinulla on todella tyhmä miniä, kerrassaan typerys.
Etenkään vauvaperheeseen EI mennä passattavaksi vaan auttamaan. Jos haluaa passausta, voi sitten pysyä poissa.
Todella tyhmä, kerrassaan typerys on sellainen, joka ei tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jälkikasvumme kutsuu meidät silloin tällöin aterioimaan kuten me heidät meille.
Mukavaa seurustelua ja yhdessäoloa. Ihmetyttää nuo kirjoitukset ja aika tylyä toimintaa.
Isoäiti mallia 53 kirjoitti:
Kyllä jälkikasvumme kutsuu meidät silloin tällöin aterioimaan kuten me heidät meille.
Mukavaa seurustelua ja yhdessäoloa. Ihmetyttää nuo kirjoitukset ja aika tylyä toimintaa.
No ap tarjosi leipää vaikka teetti pojan perheellä töitä.
Pojan luona äitinsä sekaantunut lasten syömisiin ja ankeuttanut.
Tylyä on. Kyllä.
No huh huh. Kyllä minä kokisin epäkohteliaaksi jos anoppi tai äitini tulisi keskelle pikkulapsiarkea asenteella että tulee valmiille. Elämässä haastavin elämänvaihe on se kun ollaan ostettu talo, iso laina, pienet lapset, äitiysloman ym hoitovapaat ja mahdollisesti eletään vain toisen palkalla. Siinä toivoisi että isovanhemmilla olisi tilanteen lukutaitoa tuoda valmiit eväät tullessa joko omasta keittiöstä tai matkan varrelta.
Itse koen että on minun tehtäväni äitinä auttaa ja tukea lapsiani ja se on minulle sydämen asia. Lapseni eivät ole ikinä mitään minulle velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Turha on vinkua idiootti miniöiden "kun mummot eivät muista" ja lahjoja lähetä lastenlapsille.
Ei kiinnosta. Osta ihan ite.
Istu ja syö. Syö mummojenkin edestä.
Jotta yhä levenee takamuksesi.
Kunpa se mummo jättäisi meidän perheen ihan kokonaan rauhaan. Ei tarvita yhtään lisäämateriaa. Varsinkaan sellaista, jota mummeli ostaa omia tarpeita tyydyttääkseen, ei ilahduttaakseen lahjan saajaa.
Voi hyvin viedä ruokaa mukana. Sekin mielellään kysyen, että olisiko toiveita. Ja ei missään nimessä pikkulapsiperheeseen passattavaksi. Ja edelleen voi kysyä tarviiko apua vai miten toivoo.
Me sovimme aina anopin kanssa, että mitä ruokaa laitetaan yhdessä. Ihan perus kotiruokaa teemme... Mukavia hetkiä!
Kyllä lapsia hukkui paljon enemmän ennen kuin nyt. Se että sinä ja sun kaverit ei hukkuneet ei kerro vielä mitään. Ja aika harva nykyisistä tai entisistä vanhemmista ja lapsista on oppinut uimaan 3v iässä. Oikeasti tosi harva.