Onko toinen nainen mielestäsi se perheenrikkoja?

Parisuhde ei voi perustua pelkoon pettämisestä. Se perustuu luottamukseen. Siksi nää seksin määrä kommentit ja eihän pettäminen nyt puun takaa-kommentit kertovat näiden kirjoittajista itsestään. Puhu suhteessa jos haluat jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Ja mitä se sulle kuuluu?

Erikoinen kysymys. Miksi ei kuuluisi, hän on nykyinen puolisoni ja kauan kärsi henkisistä ongelmista edellisen suhteen perintönä.

Jos ystäväsi avautuu sulle suhteensa ongelmista, vastaatko sinä 'mitä se mulle kuuluu?'

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset mihet nyt vaan tykkää niistä teini-iässä olevista juulioista. Kropan lisäksi se tarvitsevuus kai vetoaa, alistuvuus ja sen sellainen koetaan seksuaalisesti vetoavana etenkin silloin, kun se seksielämä jo hiipumaan päin 50-vuotiaana. Osa miehistä sekoaa miesten menopaussissa, hankkii mahdollisimman nuoren vaimon välttääkseen kuoleman läheisyyden, toinen osa järkiintyy ihan eri lailla.

Tää on nyt aika surullinen käsitys.

Osa miehistä on hyvin viriilejä vielä 5-kymppisinä ja 6-kymppisinäkin. Ihminen toki muuttuu ja myös seksuaalisuus muuttuu. Osa 5-kymppisistä naisista ei halua enää seksiä ja osa meistä haluaa sitä hyvinkin paljon.

Mulla on ollut seksisuhde ny 6-kymppisen miehen kanssa 9 vuotta. Olen itse 5-kymppinen. Hän on koko ajan kyennyt ja pystynyt enempään kuin yksikään aikaisempi seksi kumppanini.

Minä en ole koskaan suhteemme aikana ollut timmi ja hyväkroppainen. Seksuaalinen viehätys perustuu ihan muuhun.

Meillä molemmilla on aidosti kotona tilanne se, ettei seksiä ole lainkaan, eikä myöskään läheisyyttä. Me pidämme toisistamme ja olemme ystäviä, silti olemme aina tienneet, että tämä on sivusuhde, eikä muutu koskaan muuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Ja mitä se sulle kuuluu?

Erikoinen kysymys. Miksi ei kuuluisi, hän on nykyinen puolisoni ja kauan kärsi henkisistä ongelmista edellisen suhteen perintönä.

Jos ystäväsi avautuu sulle suhteensa ongelmista, vastaatko sinä 'mitä se mulle kuuluu?'

On se aika töykeää käytöstä tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kolmas riko mitään.

Tästä on omakohtaista kokemusta, puolin ja toisin.

Itsellä juurikin nyt suhde varattuun. Kyseessä pelkkä seksisuhde mutta onhan tässä ehtinyt toiseen tutustua jo aikalailla. Kyseessä mies jolla useampi lapsi, osa aikuisia, osa vielä alaikäisiä. Pitkä liitto, hommattu kaikki ja elämä monelta osin kunnossa. Muttei seksiä. Iso kynnys ja paljon moraalisia ongelmia ollut, ei ole helppoa pettää. Seksiä ei saa kotona, haluja kuitenkin.

En ole viemässä miestä eikä suhde perustu haluun olla yhdessä. Molemmilla syynsä tähän järjestelyyn. Mies puhuu vaimosta vähän mutta jos niin kauniisti, arvostan sitä. Tuntuu kurjalta nähdä miten surullinen on seksittömyydestä ja joutunut tekemään tälläisen ratkaisun.

Olen saanut käsityksen että mies hoitaa velvollisuutensa lasten suhteen, sitten hakee eroa.

Elämä on paljon muutakin kuin seksiä, se on silti tärkeää ja jokaisen olisi hyvä muistaa miten voi käydä jos yksipuolisella päätöksellä sen toiselta evää kokonaan.

Yrittäkää nyt ymmärtää, että sille on syynsä miksi kotona ei saa. Mikähän se voisi ollakaan? Hmmm

Sille, ettei kotona saa voi oikeasti olla monia syitä. Minä en saa kotona, kerrotko sinä mulle miksi?

Nainen on aina syypää. Nainen saa aina halutessaan seksiä, mies ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset mihet nyt vaan tykkää niistä teini-iässä olevista juulioista. Kropan lisäksi se tarvitsevuus kai vetoaa, alistuvuus ja sen sellainen koetaan seksuaalisesti vetoavana etenkin silloin, kun se seksielämä jo hiipumaan päin 50-vuotiaana. Osa miehistä sekoaa miesten menopaussissa, hankkii mahdollisimman nuoren vaimon välttääkseen kuoleman läheisyyden, toinen osa järkiintyy ihan eri lailla.

Tää on nyt aika surullinen käsitys.

Osa miehistä on hyvin viriilejä vielä 5-kymppisinä ja 6-kymppisinäkin. Ihminen toki muuttuu ja myös seksuaalisuus muuttuu. Osa 5-kymppisistä naisista ei halua enää seksiä ja osa meistä haluaa sitä hyvinkin paljon.

Mulla on ollut seksisuhde ny 6-kymppisen miehen kanssa 9 vuotta. Olen itse 5-kymppinen. Hän on koko ajan kyennyt ja pystynyt enempään kuin yksikään aikaisempi seksi kumppanini.

Minä en ole koskaan suhteemme aikana ollut timmi ja hyväkroppainen. Seksuaalinen viehätys perustuu ihan muuhun.

Meillä molemmilla on aidosti kotona tilanne se, ettei seksiä ole lainkaan, eikä myöskään läheisyyttä. Me pidämme toisistamme ja olemme ystäviä, silti olemme aina tienneet, että tämä on sivusuhde, eikä muutu koskaan muuksi.

Ymmärrän kyllä, miksi tuollainen järjestely tuntuu järkevältä - sen ongelma vain on, että se on järjetön.

Jos aidosti ollaan 50-60 v ja aidosti tilanne kotona on se, että ettei seksiä ole lainkaan, kyllä pitäisi puolisoiden pystyä keskustelemaan tilanne siten, että sivusuhteeseen ja salailuun ei tarvitse mennä. Ja kyllä, tällä tarkoitan avointa suhdetta.

Mutta toisaalta tiedän myös, miksi näin ei koskaan kuitenkaan aidosti käy. Se on tuo boldattu lause.

Te kun ette vietä lemmenhetkiänne yhdessä seksin vuoksi, vaan seksin, läheisyyden, toisesta pitämisen ja sen vuoksi, että olette ystäviä. Siis suhteessanne on kaikki parisuhteen elementit. Ja tämä tekee asiasta ongelman. Ei ole mitenkään helppoa sanoa toiselle, että mene vain viettämään silloin tällöin sitä parempaa parisuhdetta jonkun toisen kanssa ja jaetaan me nämä tiskit, pyykit, kiistelyt siitä, kuka unohti maksaa jonkun laskun, mitä ruuaksi, mitä anopille lahjaksi...

Tällöin tulee esiin tilanteen järjettömyys. Tämän tajuaminen kuitenkin tuntuu olevan suhteilijoille vaikeaa, vaan selitellään, että tämä on vain seksiä, se, mitä ei tiedä, ei satuta ja se kaikkein järjettömin: tämän auttaa minua kestämään ja jaksamaan kotona lasten vuoksi parisuhteessani.

Jokainen, jolla on hieman rationaalista ajattelukykyä, ymmärtää, miksi on järjetöntä jatkaa kestämistä lasten vuoksi toimimalla tavalla, joka taatusti tulee satuttamaan koko perhettä.

Ai niin, mutta juuri tehän ette jää koskaan kiinni. No, sen pahempi, koska silloin tämä adoptoimanne elefantti on koko perheen olohuoneessa määrittelemättömänä pahan olon tunteena, jolle ei löydy selitystä, mutta uskokaa pois: siellä se on.

Kumpikin tekevät väärin, varattu vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kolmas riko mitään.

Tästä on omakohtaista kokemusta, puolin ja toisin.

Itsellä juurikin nyt suhde varattuun. Kyseessä pelkkä seksisuhde mutta onhan tässä ehtinyt toiseen tutustua jo aikalailla. Kyseessä mies jolla useampi lapsi, osa aikuisia, osa vielä alaikäisiä. Pitkä liitto, hommattu kaikki ja elämä monelta osin kunnossa. Muttei seksiä. Iso kynnys ja paljon moraalisia ongelmia ollut, ei ole helppoa pettää. Seksiä ei saa kotona, haluja kuitenkin.

En ole viemässä miestä eikä suhde perustu haluun olla yhdessä. Molemmilla syynsä tähän järjestelyyn. Mies puhuu vaimosta vähän mutta jos niin kauniisti, arvostan sitä. Tuntuu kurjalta nähdä miten surullinen on seksittömyydestä ja joutunut tekemään tälläisen ratkaisun.

Olen saanut käsityksen että mies hoitaa velvollisuutensa lasten suhteen, sitten hakee eroa.

Elämä on paljon muutakin kuin seksiä, se on silti tärkeää ja jokaisen olisi hyvä muistaa miten voi käydä jos yksipuolisella päätöksellä sen toiselta evää kokonaan.

Tässä sen näkee miten tyhmiä (ja moraalittomia) toiset naiset todellisuudessa ovat. Mies vähän veisaa itkuvirttä ah niin rakkaasta, mutta frigidistä vaimostaan (saatikka ne lapsetkin!!) ja sinä heti uskot ja olet auliisti itseäsi tarjoamassa.

Minkä vuoksi sinä ajattelit että minä tässä suhteessa olen? Seksin takia, jos et jo hoksannut. En halua miestä, parisuhdetta enkä säätöä. Minulle tämä on oikein hyvä järjestely, kaipaan seksiä, libidoni on ollut aina korkea. Löysin miehen joka on oikein fiksu, komea ja kunnollinen. Ja hän löysi naisen joka haluaa seksiä aidosti, ei aiheuta ongelmia liittoon ja on vaiti suhteesta.

Meillä oli tämä suhde ollut päällä jo puoli vuotta ennenkuin alettiin edes puhua elämäntilantestamme. Minulle on sinänsä ihan sama mikä miehen tilanne on, ei minulta kukaan säälistä saa seksiä. Ihan tämä perustuu kaikinpuolin hyvään seksiin jota molemmat haluaa aidosti.

Turha minua on tuomita tai lohduttaa itseään luulemalla minua tyhmäksi.

Tuo liitto oli rikki jo kauan aikaa sitten eikä sillä ole mitään tekemistä minun kanssa.

Mutta voitko selittää, miten nuo rikkinäisen liiton asiat tulivat edes mitenkään puheeksi?

Minulla on ollut pelkkä seksisuhde, en edes tiedä, oliko mies naimisissa, muutamista seikoista päättelen, että saattoi olla.

Minulta tuli tiukka stop tykkänään juuri tuolle elämäntilanteesta puhumiselle. Minun tai hänen elämäntilanteensa nimenomaan ei kuulunut millään tavalla seksin harjoittamiseen. Vaistosin, että sieltä voisi hyvinkin tulla tuo erinomaisen tuttu tarina rikkinäisestä liitosta, ihanista lapsista, vaimosta joka ei halua.

Siinä vaiheessa, kun seksin jälkeen ei pueta päälle ja lähdetä, mieluummin vielä hotellihuoneesta kuin kummankaan kotoa, vaan aletaan jorisemaan elämäntilanteita ja vuodattamaan selityksiä seksille, kyse ei ole enää vain seksisuhteesta.

Että ainakin sillä tasolla petät itseäsi, jos moista väität.

Tämä suhde kestänyt kohta vuoden, kyllähän siinä tutuksi tulee väkisin. Näemme kuitenkin joka viikko kerran tai pari. Kysyin puolen vuoden kohdalla suoraan onko varattu ja kertoi rehellisesti. Hän kysyi minulta myös miksen halua miestä/suhdetta. Siinä kohdin päivitämme tilanteen muttei se mitään muuttanut. Molemmille helpotus että molempien tilanteet sellaiset ettei kumpikaan ala varkain toisesta enempää haluamaan.

Ja vaikka kyse seksistä, onhan toisesta jollain tasolla pakko pitää. Hän on erinomainen keskustelija, minä kuuntelija. Ei me puhuta arjesta, perheistä, töistä yms. Joskus otamme viikonlopun vapaata yhdessä ja ollaan jossakin. Nautitaan hyvää ruokaa, viiniä, saunomista sekä yllinkyllin seksiä. Kyllä tämä on molemmille seksin tarpeiden tyydyttämistä pääsääntöisesti mutta näin myös luottamus välille on rakentunut kun tuntee toista muutoinkin jollain tasolla.

Tulee mieleen miettiikö moni että seksisuhde on vain jotain pikaista tarpeiden tyydyttämistä. Voi kai se olla sellaistakin, meillä se on toisenlaista. Varataan aikaa runsaasti, nautiskellaan tuntikausia. Meillä on aina hauskaakin, huumorintajumme kohtaa loistavasti.

Olemmehan me todella itsekkäitä, en ole sitä kieltänytkään. Molemmat saa toisistaan ne parhaat palat. Sitä ei tarina kuitenkaan kerro miten tähän on päädytty eikä sitä tule koskaan kukaan tietämäänkään.

Kuten sanoin: älä valehtele siis itsellesi, että kyse on pelkästä seksistä. Sinulle on kyse seksistä, jota kannattelee vahva tunneyhteys huumorintajuisine keskusteluineen.

Minä, jolla oli puhdas seksisuhde, sain siihen kyllä myös aikaakin menemään, eli oli meilläkin käytössä hotelliviikonloput ja tuntikausien nautiskelut. Tein vain alusta lähtien selväksi, että mikään "elämäntilanne" ei minua kiinnosta. Suhde kesti 3 vuotta, enkä todellakaan vieläkään varmaksi tiedä, oliko hän naimisissa.

Sinä olet tunneyhteydessä mieheen, minä en todellakaan ollut. Ja tämä on kyllä loppupeleissä vaikuttavampi asia kuin ymmärrätkään. Kas parhaiden palojen kanssa käy niin, että nälkä kasvaa syödessä. Kysytäänpä siis asiaa uudelleen n. 3-5 v päästä, jos suhde sinne asti kantaa.

Hyvin sanottu ja itse koettu.

Haluaisin vain huomauttaa, näin jälkeen päin, tuon alkuperäisen kirjoittajalle, että oikeasti, mitkä on chaanssit, että ihmiseen, joka on erinomainen keskustelija, jonka kanssa ei tarvitse puhua arjesta, perheistä, töistä yms. ja otetaan viikonloppuja joissa nautitaan hyvää ruokaa, viiniä, saunomista sekä yllinkyllin seksiä, tunnetaan luottamusta, on hauskaa ja huumorintajut kohtaa EI rakastu ja ala varkain haluamaan enemmän?

Psykopaattihan semmoinen ihminen on, joka ei ala väkisinkin tuntemaan rakkauden tunteita. Ja se on menoa sitten se, voin todeta todellakin omasta kokemuksestani, jota ei suosittele kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Ja mitä se sulle kuuluu?

Erikoinen kysymys. Miksi ei kuuluisi, hän on nykyinen puolisoni ja kauan kärsi henkisistä ongelmista edellisen suhteen perintönä.

Jos ystäväsi avautuu sulle suhteensa ongelmista, vastaatko sinä 'mitä se mulle kuuluu?'

On se aika töykeää käytöstä tuollainen.

Vedän johtopäätökset aina kun joku suhtautuu kovin torjuvasti siihen, että ihmisillä on joku kenen kanssa keskustella suhteessaan olevista ongelmista.

Omalle kumppanille olen esittänyt toiveen, että jos joku meidän suhteessa ahdistaa, puhuisi kaverille tai vaikka tarvittaessa ammattilaiselle, mutta jollekin muullekin kuin minulle. Jos suhteessa on 2 eri näkemystä, on hyvä saada myös ulkopuolinen tuomaan ajatuksia eri näkövinkkelistä, tai edes kuuntelemaan murheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Ja mitä se sulle kuuluu?

Erikoinen kysymys. Miksi ei kuuluisi, hän on nykyinen puolisoni ja kauan kärsi henkisistä ongelmista edellisen suhteen perintönä.

Jos ystäväsi avautuu sulle suhteensa ongelmista, vastaatko sinä 'mitä se mulle kuuluu?'

On se aika töykeää käytöstä tuollainen.

Vedän johtopäätökset aina kun joku suhtautuu kovin torjuvasti siihen, että ihmisillä on joku kenen kanssa keskustella suhteessaan olevista ongelmista.

Omalle kumppanille olen esittänyt toiveen, että jos joku meidän suhteessa ahdistaa, puhuisi kaverille tai vaikka tarvittaessa ammattilaiselle, mutta jollekin muullekin kuin minulle. Jos suhteessa on 2 eri näkemystä, on hyvä saada myös ulkopuolinen tuomaan ajatuksia eri näkövinkkelistä, tai edes kuuntelemaan murheita.

Eristäminen on ongelma.

Parisuhteen rikkoutumisen on vastuussa vain ja ainoastaan parisuhteen osapuolet. Se joka antaa parisuhteen mennä tilanteeseen että siellä on tilaa kolmannelle, se joka pettää. Perhe rikkoutuu vasta kun parisuhde ensin hajoaa. Se tila johon toinen nainen/mies mahtui alkoi muodostumaan kauan ennen kuin hän oli kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kolmas riko mitään.

Tästä on omakohtaista kokemusta, puolin ja toisin.

Itsellä juurikin nyt suhde varattuun. Kyseessä pelkkä seksisuhde mutta onhan tässä ehtinyt toiseen tutustua jo aikalailla. Kyseessä mies jolla useampi lapsi, osa aikuisia, osa vielä alaikäisiä. Pitkä liitto, hommattu kaikki ja elämä monelta osin kunnossa. Muttei seksiä. Iso kynnys ja paljon moraalisia ongelmia ollut, ei ole helppoa pettää. Seksiä ei saa kotona, haluja kuitenkin.

En ole viemässä miestä eikä suhde perustu haluun olla yhdessä. Molemmilla syynsä tähän järjestelyyn. Mies puhuu vaimosta vähän mutta jos niin kauniisti, arvostan sitä. Tuntuu kurjalta nähdä miten surullinen on seksittömyydestä ja joutunut tekemään tälläisen ratkaisun.

Olen saanut käsityksen että mies hoitaa velvollisuutensa lasten suhteen, sitten hakee eroa.

Elämä on paljon muutakin kuin seksiä, se on silti tärkeää ja jokaisen olisi hyvä muistaa miten voi käydä jos yksipuolisella päätöksellä sen toiselta evää kokonaan.

Tässä sen näkee miten tyhmiä (ja moraalittomia) toiset naiset todellisuudessa ovat. Mies vähän veisaa itkuvirttä ah niin rakkaasta, mutta frigidistä vaimostaan (saatikka ne lapsetkin!!) ja sinä heti uskot ja olet auliisti itseäsi tarjoamassa.

Minkä vuoksi sinä ajattelit että minä tässä suhteessa olen? Seksin takia, jos et jo hoksannut. En halua miestä, parisuhdetta enkä säätöä. Minulle tämä on oikein hyvä järjestely, kaipaan seksiä, libidoni on ollut aina korkea. Löysin miehen joka on oikein fiksu, komea ja kunnollinen. Ja hän löysi naisen joka haluaa seksiä aidosti, ei aiheuta ongelmia liittoon ja on vaiti suhteesta.

Meillä oli tämä suhde ollut päällä jo puoli vuotta ennenkuin alettiin edes puhua elämäntilantestamme. Minulle on sinänsä ihan sama mikä miehen tilanne on, ei minulta kukaan säälistä saa seksiä. Ihan tämä perustuu kaikinpuolin hyvään seksiin jota molemmat haluaa aidosti.

Turha minua on tuomita tai lohduttaa itseään luulemalla minua tyhmäksi.

Tuo liitto oli rikki jo kauan aikaa sitten eikä sillä ole mitään tekemistä minun kanssa.

Mutta voitko selittää, miten nuo rikkinäisen liiton asiat tulivat edes mitenkään puheeksi?

Minulla on ollut pelkkä seksisuhde, en edes tiedä, oliko mies naimisissa, muutamista seikoista päättelen, että saattoi olla.

Minulta tuli tiukka stop tykkänään juuri tuolle elämäntilanteesta puhumiselle. Minun tai hänen elämäntilanteensa nimenomaan ei kuulunut millään tavalla seksin harjoittamiseen. Vaistosin, että sieltä voisi hyvinkin tulla tuo erinomaisen tuttu tarina rikkinäisestä liitosta, ihanista lapsista, vaimosta joka ei halua.

Siinä vaiheessa, kun seksin jälkeen ei pueta päälle ja lähdetä, mieluummin vielä hotellihuoneesta kuin kummankaan kotoa, vaan aletaan jorisemaan elämäntilanteita ja vuodattamaan selityksiä seksille, kyse ei ole enää vain seksisuhteesta.

Että ainakin sillä tasolla petät itseäsi, jos moista väität.

Tämä suhde kestänyt kohta vuoden, kyllähän siinä tutuksi tulee väkisin. Näemme kuitenkin joka viikko kerran tai pari. Kysyin puolen vuoden kohdalla suoraan onko varattu ja kertoi rehellisesti. Hän kysyi minulta myös miksen halua miestä/suhdetta. Siinä kohdin päivitämme tilanteen muttei se mitään muuttanut. Molemmille helpotus että molempien tilanteet sellaiset ettei kumpikaan ala varkain toisesta enempää haluamaan.

Ja vaikka kyse seksistä, onhan toisesta jollain tasolla pakko pitää. Hän on erinomainen keskustelija, minä kuuntelija. Ei me puhuta arjesta, perheistä, töistä yms. Joskus otamme viikonlopun vapaata yhdessä ja ollaan jossakin. Nautitaan hyvää ruokaa, viiniä, saunomista sekä yllinkyllin seksiä. Kyllä tämä on molemmille seksin tarpeiden tyydyttämistä pääsääntöisesti mutta näin myös luottamus välille on rakentunut kun tuntee toista muutoinkin jollain tasolla.

Tulee mieleen miettiikö moni että seksisuhde on vain jotain pikaista tarpeiden tyydyttämistä. Voi kai se olla sellaistakin, meillä se on toisenlaista. Varataan aikaa runsaasti, nautiskellaan tuntikausia. Meillä on aina hauskaakin, huumorintajumme kohtaa loistavasti.

Olemmehan me todella itsekkäitä, en ole sitä kieltänytkään. Molemmat saa toisistaan ne parhaat palat. Sitä ei tarina kuitenkaan kerro miten tähän on päädytty eikä sitä tule koskaan kukaan tietämäänkään.

Kuten sanoin: älä valehtele siis itsellesi, että kyse on pelkästä seksistä. Sinulle on kyse seksistä, jota kannattelee vahva tunneyhteys huumorintajuisine keskusteluineen.

Minä, jolla oli puhdas seksisuhde, sain siihen kyllä myös aikaakin menemään, eli oli meilläkin käytössä hotelliviikonloput ja tuntikausien nautiskelut. Tein vain alusta lähtien selväksi, että mikään "elämäntilanne" ei minua kiinnosta. Suhde kesti 3 vuotta, enkä todellakaan vieläkään varmaksi tiedä, oliko hän naimisissa.

Sinä olet tunneyhteydessä mieheen, minä en todellakaan ollut. Ja tämä on kyllä loppupeleissä vaikuttavampi asia kuin ymmärrätkään. Kas parhaiden palojen kanssa käy niin, että nälkä kasvaa syödessä. Kysytäänpä siis asiaa uudelleen n. 3-5 v päästä, jos suhde sinne asti kantaa.

Hyvin sanottu ja itse koettu.

Haluaisin vain huomauttaa, näin jälkeen päin, tuon alkuperäisen kirjoittajalle, että oikeasti, mitkä on chaanssit, että ihmiseen, joka on erinomainen keskustelija, jonka kanssa ei tarvitse puhua arjesta, perheistä, töistä yms. ja otetaan viikonloppuja joissa nautitaan hyvää ruokaa, viiniä, saunomista sekä yllinkyllin seksiä, tunnetaan luottamusta, on hauskaa ja huumorintajut kohtaa EI rakastu ja ala varkain haluamaan enemmän?

Psykopaattihan semmoinen ihminen on, joka ei ala väkisinkin tuntemaan rakkauden tunteita. Ja se on menoa sitten se, voin todeta todellakin omasta kokemuksestani, jota ei suosittele kenellekään.

Osuit naulan kantaan. Sellainen ihminen pyrkii luomaan illuusioita, haavekuvia. Sisus täysin mätä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen rikkoutumisen on vastuussa vain ja ainoastaan parisuhteen osapuolet. Se joka antaa parisuhteen mennä tilanteeseen että siellä on tilaa kolmannelle, se joka pettää. Perhe rikkoutuu vasta kun parisuhde ensin hajoaa. Se tila johon toinen nainen/mies mahtui alkoi muodostumaan kauan ennen kuin hän oli kuvioissa.

Pettäjä luo sen tilan pettämiselleen ja toteuttaa sen. Syy on pettäjässä ja hänen teoissaan. Vääntelemällä ja muovailemalla tosiasiat eivät muutu miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Mies oli siis koukussa epävakaisiin tunnetiloihin, draamaan ja jännänaisiin. En missään nimessä suostuisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on noin sotkuinen tunne-elämä.

Juoksisin. En enää järjen kasvettua päähän hyväksy edes kavereiksi ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan itsensä täyskreiseihin suhteisiin. Vähän kovaa, mutta yleensä sitä haetaan tuota ja siksi sitä elämässäkin on. Suostun tekemisiin vain henkisesti tasapainoisten kanssa.

Oppirahat, nääs.

Vähän off-topicina tähän: mulla on erittäinkin tervepäinen ystävä, joka eli vuosia suhteessa, jonka viimeinen abaut 1,5 vuotta olivat jotain aivan sairasta. Niin kauan kun nuori perhe eli vieraassa kaupungissa, meni kaikki hyvin, elämä oli ihan normaalia perhe-elämää. Mutta kun he muuttivat takaisin kotiseudulle lähelle vanhoja ystäviä ja perhettä, koki miehensä ilmeisesti menettävänsä jotenkin otettaan ja alkoi kiristämään hiljalleen kontrolliaan. Kaveri ei voinut käydä lopulta edes kuntosalilla ilman riidan haastamista ja kuulustelua. Lähteminen ei ole niin helposti tehty kuin sanottu kun on lapset, sitä vaan toivoo, että toisella olisi vaikka työstressi jonka mentyä ohi tilanne muuttuu takaisin sellaiseksi kuin joskus oli, normaaliksi. No ei muuttunut vaan paheni.

Tämä vaan kommenttina kun vähän suoraan sanottuna loukkaava tuo näkemys, että ihminen olisi itsessään jotenkin koukussa draamaan ja 'epävakaisiin tunnetiloihin' jos on eronnut (henkisesti) väkivaltaisesta suhteesta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

Eli ykkösnainenkin on vaan pillu toisten joukossa. Eiköhän tässä ongelma ole ykkösnaisen tekemä virhearvio ja -valinta kumppanin suhteen jonka kanssa toisella naisella ei ole mitään tekemistä. Ei se pillun perässä juokseva mies siitä miksikään muutu vaikka toista naista ei olisi joten sopii pohtia miksi ykkösnainen haluaa olla se yksi pillu muiden joukossa (rahasta varmaan?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

Eli ykkösnainenkin on vaan pillu toisten joukossa. Eiköhän tässä ongelma ole ykkösnaisen tekemä virhearvio ja -valinta kumppanin suhteen jonka kanssa toisella naisella ei ole mitään tekemistä. Ei se pillun perässä juokseva mies siitä miksikään muutu vaikka toista naista ei olisi joten sopii pohtia miksi ykkösnainen haluaa olla se yksi pillu muiden joukossa (rahasta varmaan?)

Älä koskaan ole kenenkään henkinen terveyskeskus. Eli valitse vain vakaita tyyppejä joiden parisuhdetausta ei sisällä heidän itsensä aiheuttamaa draamaa ja epävakautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Mies oli siis koukussa epävakaisiin tunnetiloihin, draamaan ja jännänaisiin. En missään nimessä suostuisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on noin sotkuinen tunne-elämä.

Juoksisin. En enää järjen kasvettua päähän hyväksy edes kavereiksi ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan itsensä täyskreiseihin suhteisiin. Vähän kovaa, mutta yleensä sitä haetaan tuota ja siksi sitä elämässäkin on. Suostun tekemisiin vain henkisesti tasapainoisten kanssa.

Oppirahat, nääs.

Vähän off-topicina tähän: mulla on erittäinkin tervepäinen ystävä, joka eli vuosia suhteessa, jonka viimeinen abaut 1,5 vuotta olivat jotain aivan sairasta. Niin kauan kun nuori perhe eli vieraassa kaupungissa, meni kaikki hyvin, elämä oli ihan normaalia perhe-elämää. Mutta kun he muuttivat takaisin kotiseudulle lähelle vanhoja ystäviä ja perhettä, koki miehensä ilmeisesti menettävänsä jotenkin otettaan ja alkoi kiristämään hiljalleen kontrolliaan. Kaveri ei voinut käydä lopulta edes kuntosalilla ilman riidan haastamista ja kuulustelua. Lähteminen ei ole niin helposti tehty kuin sanottu kun on lapset, sitä vaan toivoo, että toisella olisi vaikka työstressi jonka mentyä ohi tilanne muuttuu takaisin sellaiseksi kuin joskus oli, normaaliksi. No ei muuttunut vaan paheni.

Tämä vaan kommenttina kun vähän suoraan sanottuna loukkaava tuo näkemys, että ihminen olisi itsessään jotenkin koukussa draamaan ja 'epävakaisiin tunnetiloihin' jos on eronnut (henkisesti) väkivaltaisesta suhteesta..

Jos eroaminen on tapahtunut toisen draaman kaaren kautta, eli pettämisen, niin kyllä väitän, että on koukussa draamaan.

On totta, että ihmiselämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava.

Tämän sanominen on loukkaavaa, tiedän sen. Siitä huolimatta sanon, että missään nimessä en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka kamppailee itsensä ja toisen kanssa ulos henkisesti (tai fyysisesti) väkivaltaisesta suhteesta. En näe, mitä hyvää toisin tilanteeseen, ongelmat ja hankaluudet ja suoranaiset vaarat näen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

ei minun tarvinnut sen kummemmin pohtia olenko parempi kuin rannalle jäänyt "ykkösnainen". Hän oli valehtelija ja manipuloiva moraaliton oman edun tavoittelija, joka mm yritti tulla raskaaksi mieheltä salaa, uhkaili itsemurhalla, viranomaisilla ja vaikka millä, stalkkasi ja käytti miestä taloudellisesti hyväkseen. [ja kaikesta em on kiitos vaan kirjallinen näyttö ennen kuin joku ehtii taas huutaa "hyväuskoinen hölmö!"]

Mies oli siis koukussa epävakaisiin tunnetiloihin, draamaan ja jännänaisiin. En missään nimessä suostuisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on noin sotkuinen tunne-elämä.

Juoksisin. En enää järjen kasvettua päähän hyväksy edes kavereiksi ihmisiä, jotka ovat onnistuneet sotkemaan itsensä täyskreiseihin suhteisiin. Vähän kovaa, mutta yleensä sitä haetaan tuota ja siksi sitä elämässäkin on. Suostun tekemisiin vain henkisesti tasapainoisten kanssa.

Oppirahat, nääs.

Vähän off-topicina tähän: mulla on erittäinkin tervepäinen ystävä, joka eli vuosia suhteessa, jonka viimeinen abaut 1,5 vuotta olivat jotain aivan sairasta. Niin kauan kun nuori perhe eli vieraassa kaupungissa, meni kaikki hyvin, elämä oli ihan normaalia perhe-elämää. Mutta kun he muuttivat takaisin kotiseudulle lähelle vanhoja ystäviä ja perhettä, koki miehensä ilmeisesti menettävänsä jotenkin otettaan ja alkoi kiristämään hiljalleen kontrolliaan. Kaveri ei voinut käydä lopulta edes kuntosalilla ilman riidan haastamista ja kuulustelua. Lähteminen ei ole niin helposti tehty kuin sanottu kun on lapset, sitä vaan toivoo, että toisella olisi vaikka työstressi jonka mentyä ohi tilanne muuttuu takaisin sellaiseksi kuin joskus oli, normaaliksi. No ei muuttunut vaan paheni.

Tämä vaan kommenttina kun vähän suoraan sanottuna loukkaava tuo näkemys, että ihminen olisi itsessään jotenkin koukussa draamaan ja 'epävakaisiin tunnetiloihin' jos on eronnut (henkisesti) väkivaltaisesta suhteesta..

Jos eroaminen on tapahtunut toisen draaman kaaren kautta, eli pettämisen, niin kyllä väitän, että on koukussa draamaan.

On totta, että ihmiselämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta eihän henkisesti tasapainossa oleva ihminen edes sorru mihinkään kiristykseen ja alistukseen lapsien tms takia, vaan ymmärtää, että juurikin lapsien takia henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen suhde on  heti lopetettava.

Tämän sanominen on loukkaavaa, tiedän sen. Siitä huolimatta sanon, että missään nimessä en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka kamppailee itsensä ja toisen kanssa ulos henkisesti (tai fyysisesti) väkivaltaisesta suhteesta. En näe, mitä hyvää toisin tilanteeseen, ongelmat ja hankaluudet ja suoranaiset vaarat näen.

Ei tuossa ole mitään loukkavaa kenellekään. Tosiasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kakkosnainen eroaa ykkösnaisesta psykologisesti? Onko kakkosnainen sitoutumiskyvytön?

Kakkosnaisilla on usein huono itsetunto. He pönkittävät itsetuntoaan ajattelemalla, että ovat jotenkin parempia naisia kuin ykkösnainen, koska "eihän se mies muuten pettäisi vaimoaan minun kanssa, minussa täytyy olla jotain, jota vaimosta ei löydy". Tosiasiassa pettäjämiehiä kiinnostaa toisessa naisessa tasan tarkkaan yksi asia, nimittäin pillu. Eikä kyse ole edes siitä, ettei sitä saisi vaimolta. Nämä miehet vaan haluavat panna ketä tahansa joka on siihen valmis.

Eli ykkösnainenkin on vaan pillu toisten joukossa. Eiköhän tässä ongelma ole ykkösnaisen tekemä virhearvio ja -valinta kumppanin suhteen jonka kanssa toisella naisella ei ole mitään tekemistä. Ei se pillun perässä juokseva mies siitä miksikään muutu vaikka toista naista ei olisi joten sopii pohtia miksi ykkösnainen haluaa olla se yksi pillu muiden joukossa (rahasta varmaan?)

Kyllä, näin todellakin joidenkin miesten kohdalla on. Sitä en ymmärrä, miksi ykkösnaisen kohdalla juuri raha olisi syy - vai onko se siis myös kakkosnaisen syy?

Eihän kumpikaan halua olla pelkkä pillu. Mutta kakkosnaisella on suuremmat todennäköisyydet tiedostaa tämä asema, sillä hänellähän on faktat tiedossa, mitä ykkösnaisella välttämättä ei ole. On miehiä, jotka tekevät mitä hyvänsä pillun, minkä hyvänsä pillun eteen. Jopa teeskentelevät, sumuttavat, valehtelevat, kujertelevat ja kieroilevat. Tämä koituu siis ykkösnaisen kohtaloksi aivan samoin kuin kakkosnaisen.

Lisäksi miehellä on muitakin syitä kuin pillu valehdella ja sumuttaa ykkösnaista, joten hänen suorituksensa yleensä on verraton tällä saralla.