Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän nykyinen teollinen ruokavalio ja esimerkiksi herkkujen suuri kulutus tähän vaikuttaa? Ei ainakaan lisää sitä liikkumisintoa
Koululounas syödään ennen kymmentä, teollista einesmättöä. Lapsella nälkä suurimman osan koulupäivää ja vihdoin kotiin päästyään syö liikaa, koska on liian kova nälkä. Lasten päivärytmi pitää saada terveellisemmäksi ja kouluihin oikeaa ruokaa, eikä pseudoruokaa.
Allekirjoitan tämän täysin. En enää käy koululla syömässä, sillä aloin kiinnittämään huomiota ruoan laatuun. Kasvirasvaliejua ja jotain epämääräistä prosessoitua soijaa, rutkasti sokeria ja aromivahventeita. Joo ei kiitos.
Ja opetat sitten tämän asenteen lapsillesi, jotka käyvät hakemassa kaupasta karkkia ja munkkeja lounaaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei me 70- luvulla tarvittu vanhempia liikkumaan kanssanne.
Ja katso miten kävi. 1970-luvulla syntyneistä suomalaisista reippaasti kaksi kolmasosaa on ylipainoisia.
ehkä se on hyväettäkatsomokehikko poistettiin urheilupuistosta, niin ei kerää istujia niin paljon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No minkälaisia ratkaisuja pitäisi etsiä vanhemmista? Siis ihan konkreettisesti?
Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja heidän terveydestään, mutta kun he eivät ota. Pitäisikö yhteiskunnan vain passiivisena antaa tämän sukupolven mennä viemäristä alas ja toivoa, että seuraava olisi fiksumpi? Vai pitäisikö tehdä jokin massiivinen valistuskampanja? Eikö sekin olisi jo yhteiskunnan vastuunottamista?
Toisaalta en millään usko, että kyse on oikeasti tiedon puutteesta vaan korkeintaan siitä, että tietoa, joka ei vastaa omia mielipiteitä, ei haluta ottaa vastaan. Ihmisille voidaan saarnata loputtomasti liikunnan hyödyistä ja ylipainon vaaroista, mutta jotkut eivät vain suostu hyväksymään niitä. Tai suostu uskomaan, että asioille pystyy oikeasti tekemäänkin jotain, kunhan vain motivaatiota löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No minkälaisia ratkaisuja pitäisi etsiä vanhemmista? Siis ihan konkreettisesti?
Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja heidän terveydestään, mutta kun he eivät ota. Pitäisikö yhteiskunnan vain passiivisena antaa tämän sukupolven mennä viemäristä alas ja toivoa, että seuraava olisi fiksumpi? Vai pitäisikö tehdä jokin massiivinen valistuskampanja? Eikö sekin olisi jo yhteiskunnan vastuunottamista?
Toisaalta en millään usko, että kyse on oikeasti tiedon puutteesta vaan korkeintaan siitä, että tietoa, joka ei vastaa omia mielipiteitä, ei haluta ottaa vastaan. Ihmisille voidaan saarnata loputtomasti liikunnan hyödyistä ja ylipainon vaaroista, mutta jotkut eivät vain suostu hyväksymään niitä. Tai suostu uskomaan, että asioille pystyy oikeasti tekemäänkin jotain, kunhan vain motivaatiota löytyy.
Vastuun ottaminen tulee nyt ihan ensimmäiseksi mieleen. Eli juuri se että ei kysellä yhteiskunnan ja koulun osuutta.
Keskustelun kommentit olivat naurettavia. Ihmiset etsivät kilpaa keinoja joihin eivät voi itse vaikuttaa, kuten uusien urheiluhallien rakentaminen suunnilleen joka lapselle erikseen ja somen hävittäminen maailmasta. Kertoo juuri siitä huonosta asenteesta, joka on pahin ongelma. Yhteiskunta tarjoaa tutkittua tietoa, kouluruokaa ja koululiikuntaa. Nyt voisivat vanhemmat tehdä osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No minkälaisia ratkaisuja pitäisi etsiä vanhemmista? Siis ihan konkreettisesti?
Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja heidän terveydestään, mutta kun he eivät ota. Pitäisikö yhteiskunnan vain passiivisena antaa tämän sukupolven mennä viemäristä alas ja toivoa, että seuraava olisi fiksumpi? Vai pitäisikö tehdä jokin massiivinen valistuskampanja? Eikö sekin olisi jo yhteiskunnan vastuunottamista?
Toisaalta en millään usko, että kyse on oikeasti tiedon puutteesta vaan korkeintaan siitä, että tietoa, joka ei vastaa omia mielipiteitä, ei haluta ottaa vastaan. Ihmisille voidaan saarnata loputtomasti liikunnan hyödyistä ja ylipainon vaaroista, mutta jotkut eivät vain suostu hyväksymään niitä. Tai suostu uskomaan, että asioille pystyy oikeasti tekemäänkin jotain, kunhan vain motivaatiota löytyy.
Vastuun ottaminen tulee nyt ihan ensimmäiseksi mieleen. Eli juuri se että ei kysellä yhteiskunnan ja koulun osuutta.
Keskustelun kommentit olivat naurettavia. Ihmiset etsivät kilpaa keinoja joihin eivät voi itse vaikuttaa, kuten uusien urheiluhallien rakentaminen suunnilleen joka lapselle erikseen ja somen hävittäminen maailmasta. Kertoo juuri siitä huonosta asenteesta, joka on pahin ongelma. Yhteiskunta tarjoaa tutkittua tietoa, kouluruokaa ja koululiikuntaa. Nyt voisivat vanhemmat tehdä osansa.
No, en ole eri mieltä siitä, että vanhempien pitäisi kantaa vastuunsa ja ylivoimaisesti helpoin ratkaisuhan olisi, että kaikista ihmisistä tulisi taikaiskusta vastuuntuntoisia vanhempia. Jotenkin vain usko tähän on valitettavan heikko. Jo tätäkin keskustelua lukiessa se usko rapisee yhä edelleen.
Täällä on ollut monia vanhempia, jotka pitävät omaa perhettään hirveän liikunnalisena, kun he kävelevät pari kertaa vuodessa lähilaavulle paistamaan makkaraa ja ihmettelevät, miksi jotkut rääkkäävät lapsiaan viemällä heidät treeneihin, missä saattaa jopa joutua hikoilemaan, useamman kerran viikossa.
Fakta on se, että näiden vanhempien päätä ei käännetä millään ja jos halutaan tehdä kansanterveydellisiä muutoksia huonokuntoisimpien lasten terveydessä, sen on pakko lähteä koulusta, koska he eivät liiku missään muualla.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.
Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan. Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla.
En mäkään liikkunut lapsena 80-luvulla vapaaehtoisesti. Luin vain kirjoja. Olisiko ne kirjat pitänyt kieltää?
Omasta puolestani voin sanoa, että mulle tuli hyvä yleiskunto ihan siitä että mutsi pakotti pyöräilemään ja marjastamaan kanssaan. Se kantaa edelleen.
Sepä hienoa. Miten sinun 40 vuoden takainen kokemuksesi liittyy siihen, että 2020-luvulla on lasten ja nuorten lihavuuskriisi? Miten ne lapset saadaan liikkumaan, joiden vanhemmat eivät pakota tai kannusta pyöräilemään ja marjastamaan?
Ylipaino johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Liikunta on tottakai tärkeää, mutta pelkällä liikunnalla ei laihdu, jos edelleen mättää naamaansa mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Tai sitten pitää vetää jotain överikuntoilua, mikä harvemmin onnistuu lapsilta. Lisäksi normaalipainoisellakin voi olla huono peruskunto, jos hän ei liiku.
Ei mullakaan ole mitään viisastenkiveä lasten ja nuorten lihavuuskriisiin. Mutta jo parinkymmenen vuoden ajan olen pistänyt merkille, että kauppojen tarjouksista ehkä 20% on tavalla tai toisella tarpeellisia elintarvikkeita ja loput 80% on sellaisia, joita ei tarvita lainkaan tai korkeintaan vain juhlapäivinä. Ja nämä loput 80% on yleensä myös "jättipakkauksia". Eli esimerkiksi yhden 0,33 l limupullon sijasta ostetaan 6 tai 12 kpl. Omat lapseni ovat jo 30+, mutta muistan heidän lapsuudestaan, miten neuvolan terveydenhoitaja kauhisteli, kun meillä ei ollut karkkipäivää. Totesin vain, että en pidä mitenkään tärkeänä syöttää lapsilleni joka viikko karkkia enkä osta itsellenikään nk perjantaipulloa. Musta tuntuu, että erilaisten herkkujen syömisestä on tehty lapsille ja nuorille arkea. Ja koko ajan on tullut kauppoihin "mukaterveellisiä" tuotteita. Esimerkiksi erilaisia välipalapatukoita. Tällaisia välipalapatukoita ei edes pidetä karkkipäivän karkkeina vaan välipaloina, joita voi syödä vaikka joka päivä.
Meillä oli sama systeemi kun olin lapsi. Usko pois, minulla oli kurja olo kun paras kaverini meni perjantaisin hakemaan karkkia kun hänellä oli karkkipäivä. Hän antoi joskus minulle pari karkkia, mutta lopetti kun ei minulla koskaan ollut antaa hänelle. En saanut karkkia kuin pari kertaa vuodessa. Ehkä siksi terveydenhoitaja kauhisteli. Lapsi jää ulkopuoliseksi, kun muut saavat jotain mitä itse ei saa.
Yksi karkkipäivä viikossa ei ole vaarallista. Rajansa terveellisyydelläkin. Minusta noin ankara kasvatus on yhtä vahingollista kuin liian lepsu.
Ymmärsit väärin :) Siis kyllä mun lapsenikin saivat karkkia, mutta eivät sen vuoksi, että on lauantai. Jollain viikolla saattoivat saada vaikkapa maanantaina ja keskiviikkona, jos oli jokin syy, miksi oli kiva ostaa karkkia. Ja sitten jollain toisella viikolla taas eivät saaneet lainkaan karkkia. Määrällisesti söivät karkkia varmasti vähemmän kuin jos olisin joka lauantaiksi ostanut mässypussin, koska on karkkipäivä. Vertaan tätä asiaa perjantaipulloon eli mun mielestä olisi hölmöä sanoa ystävälleni, että sori en voi nyt sunnuntaipäivällisilläsi juoda lasillista viiniä, koska juon vain perjantaisin ja silloin koko pullollisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No minkälaisia ratkaisuja pitäisi etsiä vanhemmista? Siis ihan konkreettisesti?
Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja heidän terveydestään, mutta kun he eivät ota. Pitäisikö yhteiskunnan vain passiivisena antaa tämän sukupolven mennä viemäristä alas ja toivoa, että seuraava olisi fiksumpi? Vai pitäisikö tehdä jokin massiivinen valistuskampanja? Eikö sekin olisi jo yhteiskunnan vastuunottamista?
Toisaalta en millään usko, että kyse on oikeasti tiedon puutteesta vaan korkeintaan siitä, että tietoa, joka ei vastaa omia mielipiteitä, ei haluta ottaa vastaan. Ihmisille voidaan saarnata loputtomasti liikunnan hyödyistä ja ylipainon vaaroista, mutta jotkut eivät vain suostu hyväksymään niitä. Tai suostu uskomaan, että asioille pystyy oikeasti tekemäänkin jotain, kunhan vain motivaatiota löytyy.
Vastuun ottaminen tulee nyt ihan ensimmäiseksi mieleen. Eli juuri se että ei kysellä yhteiskunnan ja koulun osuutta.
Keskustelun kommentit olivat naurettavia. Ihmiset etsivät kilpaa keinoja joihin eivät voi itse vaikuttaa, kuten uusien urheiluhallien rakentaminen suunnilleen joka lapselle erikseen ja somen hävittäminen maailmasta. Kertoo juuri siitä huonosta asenteesta, joka on pahin ongelma. Yhteiskunta tarjoaa tutkittua tietoa, kouluruokaa ja koululiikuntaa. Nyt voisivat vanhemmat tehdä osansa.
No, en ole eri mieltä siitä, että vanhempien pitäisi kantaa vastuunsa ja ylivoimaisesti helpoin ratkaisuhan olisi, että kaikista ihmisistä tulisi taikaiskusta vastuuntuntoisia vanhempia. Jotenkin vain usko tähän on valitettavan heikko. Jo tätäkin keskustelua lukiessa se usko rapisee yhä edelleen.
Täällä on ollut monia vanhempia, jotka pitävät omaa perhettään hirveän liikunnalisena, kun he kävelevät pari kertaa vuodessa lähilaavulle paistamaan makkaraa ja ihmettelevät, miksi jotkut rääkkäävät lapsiaan viemällä heidät treeneihin, missä saattaa jopa joutua hikoilemaan, useamman kerran viikossa.
Fakta on se, että näiden vanhempien päätä ei käännetä millään ja jos halutaan tehdä kansanterveydellisiä muutoksia huonokuntoisimpien lasten terveydessä, sen on pakko lähteä koulusta, koska he eivät liiku missään muualla.
Ei yhteiskunta ole passiivinen. Mainitsin edellä keinoja jotka ovat jo käytössä.
Tämä ongelma koskee lähes puolta vanhemmista. Yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Se on valtava määrä ihmisiä. Ei ole hyvä idea päästää heitä vastuusta huokaamalla "niiden päätä ei käännetä millään". Ei käännetäkään, kun enemmistön mielipide näyttää olevan että vanhemmat pitää vapauttaa kaikesta vastuusta.
Minusta vanhemmat ovat yksiselitteisesti mokanneet kasvatuksessa pahemman kerran. 40% vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No minkälaisia ratkaisuja pitäisi etsiä vanhemmista? Siis ihan konkreettisesti?
Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja heidän terveydestään, mutta kun he eivät ota. Pitäisikö yhteiskunnan vain passiivisena antaa tämän sukupolven mennä viemäristä alas ja toivoa, että seuraava olisi fiksumpi? Vai pitäisikö tehdä jokin massiivinen valistuskampanja? Eikö sekin olisi jo yhteiskunnan vastuunottamista?
Toisaalta en millään usko, että kyse on oikeasti tiedon puutteesta vaan korkeintaan siitä, että tietoa, joka ei vastaa omia mielipiteitä, ei haluta ottaa vastaan. Ihmisille voidaan saarnata loputtomasti liikunnan hyödyistä ja ylipainon vaaroista, mutta jotkut eivät vain suostu hyväksymään niitä. Tai suostu uskomaan, että asioille pystyy oikeasti tekemäänkin jotain, kunhan vain motivaatiota löytyy.
Vastuun ottaminen tulee nyt ihan ensimmäiseksi mieleen. Eli juuri se että ei kysellä yhteiskunnan ja koulun osuutta.
Keskustelun kommentit olivat naurettavia. Ihmiset etsivät kilpaa keinoja joihin eivät voi itse vaikuttaa, kuten uusien urheiluhallien rakentaminen suunnilleen joka lapselle erikseen ja somen hävittäminen maailmasta. Kertoo juuri siitä huonosta asenteesta, joka on pahin ongelma. Yhteiskunta tarjoaa tutkittua tietoa, kouluruokaa ja koululiikuntaa. Nyt voisivat vanhemmat tehdä osansa.
No, en ole eri mieltä siitä, että vanhempien pitäisi kantaa vastuunsa ja ylivoimaisesti helpoin ratkaisuhan olisi, että kaikista ihmisistä tulisi taikaiskusta vastuuntuntoisia vanhempia. Jotenkin vain usko tähän on valitettavan heikko. Jo tätäkin keskustelua lukiessa se usko rapisee yhä edelleen.
Täällä on ollut monia vanhempia, jotka pitävät omaa perhettään hirveän liikunnalisena, kun he kävelevät pari kertaa vuodessa lähilaavulle paistamaan makkaraa ja ihmettelevät, miksi jotkut rääkkäävät lapsiaan viemällä heidät treeneihin, missä saattaa jopa joutua hikoilemaan, useamman kerran viikossa.
Fakta on se, että näiden vanhempien päätä ei käännetä millään ja jos halutaan tehdä kansanterveydellisiä muutoksia huonokuntoisimpien lasten terveydessä, sen on pakko lähteä koulusta, koska he eivät liiku missään muualla.
Ei yhteiskunta ole passiivinen. Mainitsin edellä keinoja jotka ovat jo käytössä.
Tämä ongelma koskee lähes puolta vanhemmista. Yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Se on valtava määrä ihmisiä. Ei ole hyvä idea päästää heitä vastuusta huokaamalla "niiden päätä ei käännetä millään". Ei käännetäkään, kun enemmistön mielipide näyttää olevan että vanhemmat pitää vapauttaa kaikesta vastuusta.
Minusta vanhemmat ovat yksiselitteisesti mokanneet kasvatuksessa pahemman kerran. 40% vanhemmista.
"Minusta vanhemmat ovat yksiselitteisesti mokanneet kasvatuksessa pahemman kerran. 40% vanhemmista."
No tuosta olemme ainakin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelimet ongelmajätteisiin, homma hoidettu.
Mitään muuta syytä ei tarvitse etsiä.
Tuossa ratkaisussa ei ole mitään muuta vikaa kuin että se on täysin epärealistinen. Some ja älypuhelimet ovat tulleet jäädäkseen.
Kas kun monissa muissa maissa lapset eivät ole älypuhelinkoukussa. Ranskassa puhelimet on koulussa kielletty eikä niitä osteta yhtä pienille lapsille kuin meillä Suomessa. Juuri tuon asenteen mitään ei tehdä, koska kuvitellaan ettei mitään voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No minkälaisia ratkaisuja pitäisi etsiä vanhemmista? Siis ihan konkreettisesti?
Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja heidän terveydestään, mutta kun he eivät ota. Pitäisikö yhteiskunnan vain passiivisena antaa tämän sukupolven mennä viemäristä alas ja toivoa, että seuraava olisi fiksumpi? Vai pitäisikö tehdä jokin massiivinen valistuskampanja? Eikö sekin olisi jo yhteiskunnan vastuunottamista?
Toisaalta en millään usko, että kyse on oikeasti tiedon puutteesta vaan korkeintaan siitä, että tietoa, joka ei vastaa omia mielipiteitä, ei haluta ottaa vastaan. Ihmisille voidaan saarnata loputtomasti liikunnan hyödyistä ja ylipainon vaaroista, mutta jotkut eivät vain suostu hyväksymään niitä. Tai suostu uskomaan, että asioille pystyy oikeasti tekemäänkin jotain, kunhan vain motivaatiota löytyy.
Vastuun ottaminen tulee nyt ihan ensimmäiseksi mieleen. Eli juuri se että ei kysellä yhteiskunnan ja koulun osuutta.
Keskustelun kommentit olivat naurettavia. Ihmiset etsivät kilpaa keinoja joihin eivät voi itse vaikuttaa, kuten uusien urheiluhallien rakentaminen suunnilleen joka lapselle erikseen ja somen hävittäminen maailmasta. Kertoo juuri siitä huonosta asenteesta, joka on pahin ongelma. Yhteiskunta tarjoaa tutkittua tietoa, kouluruokaa ja koululiikuntaa. Nyt voisivat vanhemmat tehdä osansa.
No, en ole eri mieltä siitä, että vanhempien pitäisi kantaa vastuunsa ja ylivoimaisesti helpoin ratkaisuhan olisi, että kaikista ihmisistä tulisi taikaiskusta vastuuntuntoisia vanhempia. Jotenkin vain usko tähän on valitettavan heikko. Jo tätäkin keskustelua lukiessa se usko rapisee yhä edelleen.
Täällä on ollut monia vanhempia, jotka pitävät omaa perhettään hirveän liikunnalisena, kun he kävelevät pari kertaa vuodessa lähilaavulle paistamaan makkaraa ja ihmettelevät, miksi jotkut rääkkäävät lapsiaan viemällä heidät treeneihin, missä saattaa jopa joutua hikoilemaan, useamman kerran viikossa.
Fakta on se, että näiden vanhempien päätä ei käännetä millään ja jos halutaan tehdä kansanterveydellisiä muutoksia huonokuntoisimpien lasten terveydessä, sen on pakko lähteä koulusta, koska he eivät liiku missään muualla.
Ja taas alkoi tämä rikkinäinen gramofoni soittaa viisua vanhemmista ja lapsista, jotka ulkoilevat yhdessä kerran vuodessa ja luulevat olevansa hyväkuntoisia.
Itse olen se lukutoukka jota raahattiin mukana marjastamassa, kevyissä metsätöissä ja pyöräretkillä. Koulussa voitin kaikki juoksu- ja hiihtokilpailut ja kävin edustamassa koulua myös koulujen välisissä. Tämä 1980-luvulla.
Ei tarvittaisi mitään erikoisempia urheilutreenejä, ihan riittäisi paluu 40 vuoden takaiseen elintasoon ja elämäntapaan maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No minkälaisia ratkaisuja pitäisi etsiä vanhemmista? Siis ihan konkreettisesti?
Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja heidän terveydestään, mutta kun he eivät ota. Pitäisikö yhteiskunnan vain passiivisena antaa tämän sukupolven mennä viemäristä alas ja toivoa, että seuraava olisi fiksumpi? Vai pitäisikö tehdä jokin massiivinen valistuskampanja? Eikö sekin olisi jo yhteiskunnan vastuunottamista?
Toisaalta en millään usko, että kyse on oikeasti tiedon puutteesta vaan korkeintaan siitä, että tietoa, joka ei vastaa omia mielipiteitä, ei haluta ottaa vastaan. Ihmisille voidaan saarnata loputtomasti liikunnan hyödyistä ja ylipainon vaaroista, mutta jotkut eivät vain suostu hyväksymään niitä. Tai suostu uskomaan, että asioille pystyy oikeasti tekemäänkin jotain, kunhan vain motivaatiota löytyy.
Vastuun ottaminen tulee nyt ihan ensimmäiseksi mieleen. Eli juuri se että ei kysellä yhteiskunnan ja koulun osuutta.
Keskustelun kommentit olivat naurettavia. Ihmiset etsivät kilpaa keinoja joihin eivät voi itse vaikuttaa, kuten uusien urheiluhallien rakentaminen suunnilleen joka lapselle erikseen ja somen hävittäminen maailmasta. Kertoo juuri siitä huonosta asenteesta, joka on pahin ongelma. Yhteiskunta tarjoaa tutkittua tietoa, kouluruokaa ja koululiikuntaa. Nyt voisivat vanhemmat tehdä osansa.
No, en ole eri mieltä siitä, että vanhempien pitäisi kantaa vastuunsa ja ylivoimaisesti helpoin ratkaisuhan olisi, että kaikista ihmisistä tulisi taikaiskusta vastuuntuntoisia vanhempia. Jotenkin vain usko tähän on valitettavan heikko. Jo tätäkin keskustelua lukiessa se usko rapisee yhä edelleen.
Täällä on ollut monia vanhempia, jotka pitävät omaa perhettään hirveän liikunnalisena, kun he kävelevät pari kertaa vuodessa lähilaavulle paistamaan makkaraa ja ihmettelevät, miksi jotkut rääkkäävät lapsiaan viemällä heidät treeneihin, missä saattaa jopa joutua hikoilemaan, useamman kerran viikossa.
Fakta on se, että näiden vanhempien päätä ei käännetä millään ja jos halutaan tehdä kansanterveydellisiä muutoksia huonokuntoisimpien lasten terveydessä, sen on pakko lähteä koulusta, koska he eivät liiku missään muualla.
Ja taas alkoi tämä rikkinäinen gramofoni soittaa viisua vanhemmista ja lapsista, jotka ulkoilevat yhdessä kerran vuodessa ja luulevat olevansa hyväkuntoisia.
Itse olen se lukutoukka jota raahattiin mukana marjastamassa, kevyissä metsätöissä ja pyöräretkillä. Koulussa voitin kaikki juoksu- ja hiihtokilpailut ja kävin edustamassa koulua myös koulujen välisissä. Tämä 1980-luvulla.
Ei tarvittaisi mitään erikoisempia urheilutreenejä, ihan riittäisi paluu 40 vuoden takaiseen elintasoon ja elämäntapaan maalla.
Ja toinen rikkinäinen gramofoni soittaa sitä samaa viisua kuin kaikki muut, että ratkaisu olisi palata takaisin aikaan, jolloin grammari oli modernia teknologiaa.
Soittele sitten, kun olet keksinyt aikakoneen. Aikuiset yrittävät sillä välin miettiä realistisia ratkaisuja.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä kouluun yksi tunti liikuntaa kävelyn yms muodossa.
Kuinka usein edes jossain määrin normaalihkossa kunnossa oleville ihmisille tulee päivittäisessä elämässä kunnon suhteen rajoittavaksi tekijäksi se, että ei jaksa kävellä riittävän pitkälle? Väittäisin, että paljon yleisempää on, että voima, nopeus tai vauhtikestävyys ei riitä. Ei jakseta nostaa painavia esineitä kotona tai rikotaan selkä niitä nostellessa, ei jakseta juosta lähtevään junaan tai ollaan parinkymmenen metrin spurtin jälkeen aivan romuna. Nopeus ei riitä korjaamaan tasapainoa liukastuessa yms yms.
Liikunnan pitää olla monipuolista, jotta pystymme toimimaan kaikissa arjen vastaamme heittämissä tilanteissa ja pelkkä käveleminen ei auta valmistamaan näihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän nykyinen teollinen ruokavalio ja esimerkiksi herkkujen suuri kulutus tähän vaikuttaa? Ei ainakaan lisää sitä liikkumisintoa
Tuo kuulostaa kyllä vähän tekosyiden etsimiseltä. En pistänyt lastani futiskouluun, koska ruoka on nykyään liian teollista.
Mitenköhän tuo sisälukutaito.? Ei tässä puuttuu sinusta. Tässä puhuttiin siitä liikkujasta tai liikkumattomasta ja hänen ruuastaan. Ei puhuttu mistään ulkopuolisesta tekijästä. Vaan siitä mitä mättää suuhunsa ja mitä tekee. Jos ruoka on ihan kehnoa paskaa niin ei sitä edes jaksa eikä viitsi ei halua liikkua. Kyllä se vaikuttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No minkälaisia ratkaisuja pitäisi etsiä vanhemmista? Siis ihan konkreettisesti?
Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja heidän terveydestään, mutta kun he eivät ota. Pitäisikö yhteiskunnan vain passiivisena antaa tämän sukupolven mennä viemäristä alas ja toivoa, että seuraava olisi fiksumpi? Vai pitäisikö tehdä jokin massiivinen valistuskampanja? Eikö sekin olisi jo yhteiskunnan vastuunottamista?
Toisaalta en millään usko, että kyse on oikeasti tiedon puutteesta vaan korkeintaan siitä, että tietoa, joka ei vastaa omia mielipiteitä, ei haluta ottaa vastaan. Ihmisille voidaan saarnata loputtomasti liikunnan hyödyistä ja ylipainon vaaroista, mutta jotkut eivät vain suostu hyväksymään niitä. Tai suostu uskomaan, että asioille pystyy oikeasti tekemäänkin jotain, kunhan vain motivaatiota löytyy.
Vastuun ottaminen tulee nyt ihan ensimmäiseksi mieleen. Eli juuri se että ei kysellä yhteiskunnan ja koulun osuutta.
Keskustelun kommentit olivat naurettavia. Ihmiset etsivät kilpaa keinoja joihin eivät voi itse vaikuttaa, kuten uusien urheiluhallien rakentaminen suunnilleen joka lapselle erikseen ja somen hävittäminen maailmasta. Kertoo juuri siitä huonosta asenteesta, joka on pahin ongelma. Yhteiskunta tarjoaa tutkittua tietoa, kouluruokaa ja koululiikuntaa. Nyt voisivat vanhemmat tehdä osansa.
No, en ole eri mieltä siitä, että vanhempien pitäisi kantaa vastuunsa ja ylivoimaisesti helpoin ratkaisuhan olisi, että kaikista ihmisistä tulisi taikaiskusta vastuuntuntoisia vanhempia. Jotenkin vain usko tähän on valitettavan heikko. Jo tätäkin keskustelua lukiessa se usko rapisee yhä edelleen.
Täällä on ollut monia vanhempia, jotka pitävät omaa perhettään hirveän liikunnalisena, kun he kävelevät pari kertaa vuodessa lähilaavulle paistamaan makkaraa ja ihmettelevät, miksi jotkut rääkkäävät lapsiaan viemällä heidät treeneihin, missä saattaa jopa joutua hikoilemaan, useamman kerran viikossa.
Fakta on se, että näiden vanhempien päätä ei käännetä millään ja jos halutaan tehdä kansanterveydellisiä muutoksia huonokuntoisimpien lasten terveydessä, sen on pakko lähteä koulusta, koska he eivät liiku missään muualla.
Ei yhteiskunta ole passiivinen. Mainitsin edellä keinoja jotka ovat jo käytössä.
Tämä ongelma koskee lähes puolta vanhemmista. Yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Se on valtava määrä ihmisiä. Ei ole hyvä idea päästää heitä vastuusta huokaamalla "niiden päätä ei käännetä millään". Ei käännetäkään, kun enemmistön mielipide näyttää olevan että vanhemmat pitää vapauttaa kaikesta vastuusta.
Minusta vanhemmat ovat yksiselitteisesti mokanneet kasvatuksessa pahemman kerran. 40% vanhemmista.
Samaa mieltä tuosta viimeisestä kappaleesta. Liikkuvainen elämäntapa opetetaan kotona eikä siihen pysty yhteiskunta vaikuttamaan niin paljon kuin vanhemmat tahtoisi.
Ihan voisi lähteä siitä, että lapsia ei kuskata autolla joka paikkaan vaan voivat kävellä ja pyöräillä. Annetaan mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja kuunnellaan lapsen tarpeita siinä. Lapsi tykkää kyllä luonnostaan liikkua, kunhan saa tehdä sitä eikä ole mössötetty huonoon kuntoon sohvalla makaamalla.
Me asutaan aivan urheilupuiston vieressä. Siellä on kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet myös omaehtoiseen liikkumiseen ilman varsinaista harrastamista. Silti siellä vapaa-aikaansa viettää lapseni kavereista vain se porukka, joka myös harrastaa liikuntaa aktiivisesti jossain seurassa edes kerran viikossa. Jos joku muu saadaan joskus houkuteltua mukaan, narisee tämä kuulemma koko ajan ja haluaisi tehdä jotain muuta. 10-12v tytöistä kyse. Eikä siellä edes mitkään tietyn lajin huippuharrastajat tee sitä omaa lajiaan vaan mukana on esim. tanssia, yleisurheilua, voimistelua, jalkapalloa jne. harrastavia, jotka huvikseen käyvät porukalla kokeilemassa esim. korista tai lentopalloa, jota kukaan ei osaa hyvin. Edes maauimalaan/uimahalliin osaa kavereista ei kuulemma meinaa saada millään mukaan, vaikka yleensä kavereiden kanssa uiminen on ollut suurimmalle osalle lapsista mieluista.
Omassa lapsuudessa kavereiden kanssa yhdessä olemiseen liittyi aina liikunta melkeinpä alakoulun loppuun saakka. Paljon on muuttunut siitä.
Vierailija kirjoitti:
Viekää niitä lapsia pienestä pitäen kävelylle, harrastus, on olemassa ainakin Hgissä liikuntaluokkia joihin pyritään, yläaste liikuntapainoitteinen,
No liikuntaluokat eivät varmaan ole vastaus liikkumattomuusongelmaan, kun niihin pyritään pääsykokeilla ja niihin valitaan ikäluokan parhaat urheilijat.
Toki näiden lisäksi voisi olla "fat camp" -luokkia, mutta niillä on ilmeinen brändäysongelma. Lisäksi, jos lapsi ei ole vapaaehtoisesti liikkunut siihenkään mennessä, miksi hän hakisi tällaiselle luokalle. Vaatisi aikamoisia yhteiskunnallisia muutoksia, että nuoria lähdettäisiin pakottamaan tällaisille luokille ja itse en ainakaan haluaisi elää niin totalitaarisessa yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Osaisitko kertoa, miten niistä kömpelömmistä lapsista soisi ikinä kehittyä vähemmän kömpelöitä, jos he eivät ikinä joudu haastamaan esimerkiksi tasapainoaan tai liikkuvuuttaan. Nimenomaan nämä lapset tarvitsevat eniten sitä koululiikuntaa ja sen monipuolisuutta, koska he eivät liiku muuten tarpeeksi tai ainakaan riittävän monipuolisesti. Ei se telinevoimistelua kilpatasolla harrastava lapsi tarvitse niitä koulun voikkatunteja vaan nimenomaan se liikkumaton, kömpelö lapsi.
Juurihan oli aamulla ketju, jossa 13 vuotiaan annetaan valvoa kesälomalla niin pitkään kuin tykkää, pikkutunneille vaikka. Siellä oli monta sivua vanhempia, joiden mielestä loma on lomaa ja saa valvoa ja pelata yömyöhään, ei mitään nukkumaanmenoaikoja. Ei mitään.
Ei taida sopia samaan perheeseen se ulkoilu ja liikkuminen päivän aikana, ja keskiyöllä pleikan naputtelu? Ei ainakaan sovi meillä. Jos nämä valvoisi niin pitkään kuin tykkäävät, ei ne seuraavana päivänä jaksaisi mitään liikuntaa.
Jep, oikein laatulomaa. Kävi oikein ärsyttämään moiset "vanhemmat" jotka antaa lasten olla pelkkiä sohvaperunoita, koska on "lomaa."
Tässä vielä se valvomisketju; oli tullut uusiakin puolustelijoita että miksi teinit saa kukkua pikkutunneille, ja pelata mielin määrin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2928287/13-vuotiaan-nukkumaanmenoaika-k…
No missäs on ikinä ollut niin lapanen opettaja, että hän antaa aina parin oppilaan päättää, mitä tunneilla tehdään? Eiköhän ihan aina liikuntatunneilla ole vaihtelua lajien välillä, mutta aika luonnollisesti ne lajit, joita ENEMMISTÖ haluaa tehdä ole useammin kierrossa.