Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No minkälaisia ratkaisuja pitäisi etsiä vanhemmista? Siis ihan konkreettisesti?
Tietenkin jokaisen vanhemman pitäisi ottaa vastuu lapsistaan ja heidän terveydestään, mutta kun he eivät ota. Pitäisikö yhteiskunnan vain passiivisena antaa tämän sukupolven mennä viemäristä alas ja toivoa, että seuraava olisi fiksumpi? Vai pitäisikö tehdä jokin massiivinen valistuskampanja? Eikö sekin olisi jo yhteiskunnan vastuunottamista?
Toisaalta en millään usko, että kyse on oikeasti tiedon puutteesta vaan korkeintaan siitä, että tietoa, joka ei vastaa omia mielipiteitä, ei haluta ottaa vastaan. Ihmisille voidaan saarnata loputtomasti liikunnan hyödyistä ja ylipainon vaaroista, mutta jotkut eivät vain suostu hyväksymään niitä. Tai suostu uskomaan, että asioille pystyy oikeasti tekemäänkin jotain, kunhan vain motivaatiota löytyy.
Vastuun ottaminen tulee nyt ihan ensimmäiseksi mieleen. Eli juuri se että ei kysellä yhteiskunnan ja koulun osuutta.
Keskustelun kommentit olivat naurettavia. Ihmiset etsivät kilpaa keinoja joihin eivät voi itse vaikuttaa, kuten uusien urheiluhallien rakentaminen suunnilleen joka lapselle erikseen ja somen hävittäminen maailmasta. Kertoo juuri siitä huonosta asenteesta, joka on pahin ongelma. Yhteiskunta tarjoaa tutkittua tietoa, kouluruokaa ja koululiikuntaa. Nyt voisivat vanhemmat tehdä osansa.
No, en ole eri mieltä siitä, että vanhempien pitäisi kantaa vastuunsa ja ylivoimaisesti helpoin ratkaisuhan olisi, että kaikista ihmisistä tulisi taikaiskusta vastuuntuntoisia vanhempia. Jotenkin vain usko tähän on valitettavan heikko. Jo tätäkin keskustelua lukiessa se usko rapisee yhä edelleen.
Täällä on ollut monia vanhempia, jotka pitävät omaa perhettään hirveän liikunnalisena, kun he kävelevät pari kertaa vuodessa lähilaavulle paistamaan makkaraa ja ihmettelevät, miksi jotkut rääkkäävät lapsiaan viemällä heidät treeneihin, missä saattaa jopa joutua hikoilemaan, useamman kerran viikossa.
Fakta on se, että näiden vanhempien päätä ei käännetä millään ja jos halutaan tehdä kansanterveydellisiä muutoksia huonokuntoisimpien lasten terveydessä, sen on pakko lähteä koulusta, koska he eivät liiku missään muualla.
Ja taas alkoi tämä rikkinäinen gramofoni soittaa viisua vanhemmista ja lapsista, jotka ulkoilevat yhdessä kerran vuodessa ja luulevat olevansa hyväkuntoisia.
Itse olen se lukutoukka jota raahattiin mukana marjastamassa, kevyissä metsätöissä ja pyöräretkillä. Koulussa voitin kaikki juoksu- ja hiihtokilpailut ja kävin edustamassa koulua myös koulujen välisissä. Tämä 1980-luvulla.
Ei tarvittaisi mitään erikoisempia urheilutreenejä, ihan riittäisi paluu 40 vuoden takaiseen elintasoon ja elämäntapaan maalla.
Munkin lapsuus oli 80-luvulla. Harrastin seurassa yleisurheilua, enkä koskaan voittanut mitään. En sijoittunut muistaakseni edes pistesijoille. Vasta lukioikäisenä muistan päässeeni koulujen välisiin kisoihin (sitä ennen en siis edes päässyt osallistumaan, koska muut omassa koulussa oli niin paljon parempia). Ehkäpä ne sun vastustajat oli sielllä maaseudulla vaan aivan totaalisen rapakunnossa. (Itse asuin keskisuuressa kaupungissa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juurihan oli aamulla ketju, jossa 13 vuotiaan annetaan valvoa kesälomalla niin pitkään kuin tykkää, pikkutunneille vaikka. Siellä oli monta sivua vanhempia, joiden mielestä loma on lomaa ja saa valvoa ja pelata yömyöhään, ei mitään nukkumaanmenoaikoja. Ei mitään.
Ei taida sopia samaan perheeseen se ulkoilu ja liikkuminen päivän aikana, ja keskiyöllä pleikan naputtelu? Ei ainakaan sovi meillä. Jos nämä valvoisi niin pitkään kuin tykkäävät, ei ne seuraavana päivänä jaksaisi mitään liikuntaa.
Jep, oikein laatulomaa. Kävi oikein ärsyttämään moiset "vanhemmat" jotka antaa lasten olla pelkkiä sohvaperunoita, koska on "lomaa."
Tuo on kyllä oikeasti aika järkyttävää, vaikka toki tiedän itsekin, että tuota tapahtuu. Kyllä lomallakin pitäisi pitää jonkinlainen rytmi elämässään. Ei se aikuisellekaan tee hyvää viettää neljää viikkoa kännissä ja ihmetellä sitten toimistolla, että akut eivät olekaan ihan täysin latautuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Osaisitko kertoa, miten niistä kömpelömmistä lapsista soisi ikinä kehittyä vähemmän kömpelöitä, jos he eivät ikinä joudu haastamaan esimerkiksi tasapainoaan tai liikkuvuuttaan. Nimenomaan nämä lapset tarvitsevat eniten sitä koululiikuntaa ja sen monipuolisuutta, koska he eivät liiku muuten tarpeeksi tai ainakaan riittävän monipuolisesti. Ei se telinevoimistelua kilpatasolla harrastava lapsi tarvitse niitä koulun voikkatunteja vaan nimenomaan se liikkumaton, kömpelö lapsi.
Ei missään muussakaan asiassa laiteta osaamatonta lasta heti suorittamaan taitotasonsa yläpuolelle. Matikka ei ala yhtälöistä, englanti ei ala englanninkielisten romaanien kuuntelusta jne.
On lapsia jotka ovat ihan syntyjään kömpelömpiä, matala lihasjäntevyys, kävely on hajareisin menevää jne. Joka luokalta löytyy tällaisia tottakai, me ollaan erilaisia. On vaan aika lannistavaa laittaa tällainen, jolle on isoja vaikeuksia ihan lihasvoiman ylläpidossa (koska matalampi jäntevyys), laittaa tällainen samoihin juttuihin kuin se, joka jo osaa tai kenties tavoitteellisesti harrastaa.
Eihän lapsen ilo liikuntaan tule siitä, että saa epäonnistua.
Moni koululiikunnan laji edellyttää osaamista, ketteryyttä, aiempaa harjoittelua, voimaa, hyvää motorikkaa. Ne kenellä näitä haasteita on, tietenkin huomaavat olevansa huonompia eivätkä taatusti edes odota liikuntatunteja.
Eräs pikkukoulu tekee hienosti, suuri osa liikuntatunneista on liikuntaleikkejä, metsässä ym ympäristössä. Vain vähän niitä erityistaitoja vaativia joukkulajeja, vaan pääosin leikkejä. Ja hiki päässä ne menee ne kömpelömmätkin ja kaikilla on hauskaa.
Kyllä se ekan luokan liikunta lähtee aika alusta. Lisäksi uskallan väittää, että 99 % näissä tapauksissa kyse ei ole mistään rakenteellisesta vammasta vaan yksinkertaisesti siitä, että vanhemmat ovat laiminlyöneet lapsensa liikuttamisen varhaislapsuudessa. Lasta ei ole jaksettu viedä leikkipuistoihin tai uimahalleihin ja lapsen ei ole annettu itse kävellä paikasta toiseen, koska vanhemmat eivät ole jaksaneet sitä haahuilua ja kaikkialle on aina kuljettu autolla.
Sitten nämä vanhemmat vaativat myös koululta lapsen laiminlyönnin jatkamista, ettei lapselle vain selviäisi vanhempien laiminlyönnit ja tulisi paha mieli.
Lapsi ei ikinä pääse ikätasoiselle kyvykkyydelle liikunnassa, jos koululiikunnassa ei joudu tekemään ikätasoisia asioita. Se vaadittu oppimiskäyrä on valitettavasti jyrkempi näillä laiminlyödyillä lapsilla, mutta siitä voi syyttää vain vanhempia.
Se 1 %, joilla on joku oikea syy, että he eivät pysty liikkumaan saa varmasti nykypäivänä mukautetun ohjelman koululiikuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Osaisitko kertoa, miten niistä kömpelömmistä lapsista soisi ikinä kehittyä vähemmän kömpelöitä, jos he eivät ikinä joudu haastamaan esimerkiksi tasapainoaan tai liikkuvuuttaan. Nimenomaan nämä lapset tarvitsevat eniten sitä koululiikuntaa ja sen monipuolisuutta, koska he eivät liiku muuten tarpeeksi tai ainakaan riittävän monipuolisesti. Ei se telinevoimistelua kilpatasolla harrastava lapsi tarvitse niitä koulun voikkatunteja vaan nimenomaan se liikkumaton, kömpelö lapsi.
Ei missään muussakaan asiassa laiteta osaamatonta lasta heti suorittamaan taitotasonsa yläpuolelle. Matikka ei ala yhtälöistä, englanti ei ala englanninkielisten romaanien kuuntelusta jne.
On lapsia jotka ovat ihan syntyjään kömpelömpiä, matala lihasjäntevyys, kävely on hajareisin menevää jne. Joka luokalta löytyy tällaisia tottakai, me ollaan erilaisia. On vaan aika lannistavaa laittaa tällainen, jolle on isoja vaikeuksia ihan lihasvoiman ylläpidossa (koska matalampi jäntevyys), laittaa tällainen samoihin juttuihin kuin se, joka jo osaa tai kenties tavoitteellisesti harrastaa.
Eihän lapsen ilo liikuntaan tule siitä, että saa epäonnistua.
Moni koululiikunnan laji edellyttää osaamista, ketteryyttä, aiempaa harjoittelua, voimaa, hyvää motorikkaa. Ne kenellä näitä haasteita on, tietenkin huomaavat olevansa huonompia eivätkä taatusti edes odota liikuntatunteja.
Eräs pikkukoulu tekee hienosti, suuri osa liikuntatunneista on liikuntaleikkejä, metsässä ym ympäristössä. Vain vähän niitä erityistaitoja vaativia joukkulajeja, vaan pääosin leikkejä. Ja hiki päässä ne menee ne kömpelömmätkin ja kaikilla on hauskaa.
Jos vammattomana syntynyt lapsi ei osaa edes kävellä kouluun tullessaan, vanhempien pitäisi katsoa todella syvälle peiliin, eikä syytellä liikunnanopettajia mahdottomien vaatimisesta.
Viekää nyt lapsia uimaan, pyöräilemään, käveleen, patikoimaan jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatteko että joku terveysfasisti sitten päättää missä menee se "tarpeeksi" - raja?
Sellaista on kyllä ilmassa...
Vierailija kirjoitti:
Haluatteko että joku terveysfasisti sitten päättää missä menee se "tarpeeksi" - raja?
Sellaista on kyllä ilmassa...
Kysymys ei ole mistään terveysfasismista vaan ihan perus biologiasta. Evoluutio on kehittänyt meidät liikkumaan ja kehomme tarvitsee liikuntaa pysyäkseen terveinä. Aikuisella on oikeus romuttaa terveytensä miten haluaa, mutta lapset eivät ole kykeneviä tekemään sellaisia loppuelämän päätöksiä itse.
Tosin veikkaisin, että aika monelta kehopositiiviselta se positiivisuus alkaa vähentymään siellä keski-iän kynnyksellä, kun kehon parasta ennen -päiväys alkaa tulemaan vastaan liian usein. Kehopositiivisuusaktivistit tuppaavat olemaan 20-30 -vuotiaita selittäessään, että ei ylipainosta ole mitään haittaa ja heilläkin veriarvot ovat täysin kunnossa. No niin niiden pitäisikin olla 26-vuotiaalla. Se, että sitä joutuu erikseen korostamaan on jo hyvin huolestuttava merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman tehtävä on huolehtia lapsen terveydestä ja siihen kuuluu oleellisesti liikkuminen. Eihän niitä lapsia tarvitse juoksuttaa, ne osaavat sen ihan itsekin kun vie ne pihalle, vaikka itse istuisi samalla puiston penkillä.
Olen itse megalaiska äiti, joten voin tämän sanoa.
Laiskoina hetkinä vien lapset puistoon, istun itse ja lapset remuavat keskenään. Nyt olen kipeänä ja lapset meinasivat istua vain sohvalla toisenkin päivän, joten ilmoitin, että tv on tänään kiinni ja tuossa ne ovat keksineet kaikenlaista tekemistä ja liikkuneet aamusta asti. Ei se kovin vaikeaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pitäisi tehdä...?
Jos asia sinua kerran vaivaa kysymys kuuluu: Mitä sinä aiot tehdä? Vai onko se aina niin että jonkun muun on tehtävä jotain?
Miksei joku tee jotain kirjoitti:
Mitä pitäisi tehdä...?
Jos asia sinua kerran vaivaa kysymys kuuluu: Mitä sinä aiot tehdä? Vai onko se aina niin että jonkun muun on tehtävä jotain?
Ei ap:lla tainnut olla mitään henkilökohtaista ongelmaa omien lastensa kanssa, vaan yleinen huoli kansanterveydestä. Toki yksilökin voi omalta pieneltä osaltaan tehdä työtä lähiympäristönsä lasten liikkumisen hyväksi ja se on yksi asia, mihin tässä keskustelussa on kysytty ja jaettu vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman tehtävä on huolehtia lapsen terveydestä ja siihen kuuluu oleellisesti liikkuminen. Eihän niitä lapsia tarvitse juoksuttaa, ne osaavat sen ihan itsekin kun vie ne pihalle, vaikka itse istuisi samalla puiston penkillä.
Olen itse megalaiska äiti, joten voin tämän sanoa.
Laiskoina hetkinä vien lapset puistoon, istun itse ja lapset remuavat keskenään. Nyt olen kipeänä ja lapset meinasivat istua vain sohvalla toisenkin päivän, joten ilmoitin, että tv on tänään kiinni ja tuossa ne ovat keksineet kaikenlaista tekemistä ja liikkuneet aamusta asti. Ei se kovin vaikeaa ole.
No se on tietenkin hyvä, että viet lapsiasi puistoon, mutta millaista esimerkkiä näytät lapsillesi, jos olet "megalaiska"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Osaisitko kertoa, miten niistä kömpelömmistä lapsista soisi ikinä kehittyä vähemmän kömpelöitä, jos he eivät ikinä joudu haastamaan esimerkiksi tasapainoaan tai liikkuvuuttaan. Nimenomaan nämä lapset tarvitsevat eniten sitä koululiikuntaa ja sen monipuolisuutta, koska he eivät liiku muuten tarpeeksi tai ainakaan riittävän monipuolisesti. Ei se telinevoimistelua kilpatasolla harrastava lapsi tarvitse niitä koulun voikkatunteja vaan nimenomaan se liikkumaton, kömpelö lapsi.
Ei missään muussakaan asiassa laiteta osaamatonta lasta heti suorittamaan taitotasonsa yläpuolelle. Matikka ei ala yhtälöistä, englanti ei ala englanninkielisten romaanien kuuntelusta jne.
On lapsia jotka ovat ihan syntyjään kömpelömpiä, matala lihasjäntevyys, kävely on hajareisin menevää jne. Joka luokalta löytyy tällaisia tottakai, me ollaan erilaisia. On vaan aika lannistavaa laittaa tällainen, jolle on isoja vaikeuksia ihan lihasvoiman ylläpidossa (koska matalampi jäntevyys), laittaa tällainen samoihin juttuihin kuin se, joka jo osaa tai kenties tavoitteellisesti harrastaa.
Eihän lapsen ilo liikuntaan tule siitä, että saa epäonnistua.
Moni koululiikunnan laji edellyttää osaamista, ketteryyttä, aiempaa harjoittelua, voimaa, hyvää motorikkaa. Ne kenellä näitä haasteita on, tietenkin huomaavat olevansa huonompia eivätkä taatusti edes odota liikuntatunteja.
Eräs pikkukoulu tekee hienosti, suuri osa liikuntatunneista on liikuntaleikkejä, metsässä ym ympäristössä. Vain vähän niitä erityistaitoja vaativia joukkulajeja, vaan pääosin leikkejä. Ja hiki päässä ne menee ne kömpelömmätkin ja kaikilla on hauskaa.
Nuo nyt ovat yleensä mammojen tekosyitä lastensa huonolle kunnolle, mutta jos lapsella on oikeasti alentetunut lihasjäntevyys, hän tarvitsee enemmän, ei vähemmän, liikuntaa kasvaakseen terveeksi nuoreksi ja aikuiseksi. Sitä alentunutta lihasjäntevyyttä ei voi käyttää tekosyynä sille, ettei jaksa roudata lastaan puistoon ja vähän myöhemmin treeneihin, kun tempparit on niin paljon mielenkiintoisempia kuin oma lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmistahan tuo on kiinni!
Jos aikuinen on persuksistaan kasvanut sohvaan kiinni kännykkä kädessä ei lapsesta tule liikkujaa!
Pienen kanssa ollaan puistossa, kiipeillään, keinutaan ja pelataan palloa. Isomman kanssa fillaroidaan tms kunnes tämä lähtee itsekseen harrastuksiin. Siellä ollaan mukana kentän laidalla ja vkl turnauksissa.
4 liikunnallista lasta ja nyt 3 aktiivista lastenlasta 5-7v.
Ps, ei ole paino-ongelmia eikä muutakaan kun lapsi saa purkaa energiaa liikuntaan...
Ehdotan verotuksen käyttöä apuna. Liikkumattomien lasten vanhemmille kunnon veronkorotus; joku 20-30 %-yksikköä alkaa jo tehdä motivaatiota liikkumiseen.
Tämän päivän Hesarissa UKK-instituutin asiantuntija juuri sanoi, että tunnin ohjatuista treeneistä vain 20 minuuttia saattaa olla todellista liikkumista. Kunto rakennetaan arkiliikunnalla ja arjen valinnoilla, vaikka ajatus saakin itkupotkuraivareita palstan urheiluseurauskovaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhä. Asun alueella, jossa ei toimi yhtään urheiluseuraa kahdenkymmenen kilometrin säteellä. Meillä ei ole autoa, eikä mahdollisuutta näin ollen kuljetella lapsia mihinkään. Bussit eivät kulje ja nuorempi lapsi on uupunut jo koulupäivistä, kun matkoihin menee kolme tuntia.
Kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset mahdollisuudet liikuntaan. Sitä voi olla vaikea nähdä omasta keskiluokkaisesta kuplasta.
No kyllä tuossa on aika monta omaa valintaa, jotka tuohon vaikuttavat. Miksi pitää elää aivan keskellä metsää ilman mitään keinoa päästä sieltä pois ja vielä tehdä lapsiakin siihen tilanteeseen.
Ei kukaan mieti asuinpaikkaa sen perusteella, että lasten pitää päästä harrastamaan urheilua. Lapset ovat pieniä vain hetken ja vanhemmilla on myös sekä elämä, että työt.
Tämä on aivan nykypäivän ilmiö, jossa kaikki pyörii lasten urheilemisen ympärillä ja muka sen perusteella pitäisi valita asunnot ja paikkakunnat.
Kaikki mitä aikuiset ovat tähän asti tehneet on johtanut siihen, että urheilu ja liikunta nähdään ohjattuna, määrätyissä paikoissa tehtävänä ja itse maksettuna.Ennen leikittiin pihalla, nyt sellainen ei käy, koska meteli häiritsee ja ärsyttää. Vieraan kerrostalon pihalle ei saa mennä leikkimään kiipeilytelineisiin, koska se ei ole lasten vanhempien omistaman asunnon pihan kiipeilytelineitä. Uiminen on tehty superkalliiksi ja monilapsiset perheen lapset voivat käydä ehkä kerran kuussa.
Se ei ole vanhempien tehtävä mahdollista lasten urheiluharrastamista muuttamalla, etsimällä työpaikka jonkun liikuntahalliin vierestä tms. Jos kunta haluaa, että lapset liikkuvat, niin siihen koulujen viereen ne ilmaiset hallit ja ruokailu siihen mukaan. Ja varmasti joka päivä siellä olisi paljon lapsia liikkumassa.
Joku klo 7.30 alkava pakollinen koululiikunta on ihan tuhoon tuomittu juttu. Teinit tarvitsevat unta ja monella on pitkä koulumatka. Sen lisäksi monet alkaisivat inhota koko juttua. Monelle teinille varsinkin se meikkaaminen ja hiustenlaitto ovat tärkeitä asioita. Jos joku kuvittelee, että nämä ei muutenkaan liikkuvat teinit oikeasti tekisivät aamulla klo7.30 tehokasta liikuntaa erehtyy.
Eka asia mikä tapahtuisi olisi tietysti poissaolot. Joka aamu olisi bussia myöhässä, pahoinvointia, jalkakipua jne. Ketä se auttaisi, että näille sitten annettaisiin siitä rangaistuksia ja huonoja numeroita? Käytöksestä? Liikunnasta?Ehkä joku yleisövuorobussi olisi hyvä? Kaikissa halleissa pitäisi olla yleisövuorot ja niihin kiertäisi bussi hakemassa nuoret ympäri kaupunkia ja veisi heidät myös takaisin.
Itse en oikeastaan enää usko, että nuoret saadaan liikkumaan. Sali oli trendi ja kohta se menee ohi. Jotkut jäävät vielä sitä harrastamaan, mutta suuret massat lopettavat.
Lapset eivät ole lapsia vain pientä hetkeä, vaan usein suurimman osan vanhempien aktiivisista aikuisuusvuosista. Meillä on esimerkiksi kolme lasta ja esikoisen syntymästä kolmannen 18-vuotissynttäreihin on 27 vuotta. Se on melko merkittävä osuus opiskelujen ja eläkepäivien välisestä ajasta. Kyllä siinä kannattaa vähän niitä lapsiakin miettiä asuinpaikkaa valittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Hesarissa UKK-instituutin asiantuntija juuri sanoi, että tunnin ohjatuista treeneistä vain 20 minuuttia saattaa olla todellista liikkumista. Kunto rakennetaan arkiliikunnalla ja arjen valinnoilla, vaikka ajatus saakin itkupotkuraivareita palstan urheiluseurauskovaisissa.
Siitä voi olla 20 minuuttia todellista kovaa liikkumista, mutta kyllä esim. ne futisjunnut ovat jaloillaan ja käveleskelevät koko ajan myös ohjeita kuunnellessaan, eli se on jatkuvasti vähintään saman tasoista liikkumista kuin se koulumatkojen käveleskely. Lisäksi tuossa on tuo taikasana "saattaa". Treenejä on hyvin erilaisia ja joillakin keskitytään enemmän liikkumiseen ja joskus harjoitellaan jotain uuttaa vaativaa taitoa ensimmäistä kertaa, jolloin aikaa kuluu enemmän siihen, kun valmentaja näyttää, selittää ja opettaa. Kannattaa myös muistaa, että se arkiliikunta ei kehitä millään tavalla liikkuvuutta, nopeutta, voimaa, koordinaatiota yms yms. jotka ovat äärimmäisen tärkeitä ominaisuuksia ihmisen normaalin, terveen elämän kannalta.
Lisäksi tuo ei ole uutinen kenellekään muille kuin niille, jotka eivät liiku ikinä mitenkään ja haluavat keksiä tekosyitä omalle liikkumattomuudelleen. Aivan varmasti joka ikinen junnuvalmentaja toitottaa valmennettavilleen kyllästymiseen saakka, että kunto-ominaisuudet ja yksilötaidot hiotaan omatoimisessa harjoittelussa ja yhteistreeneissä keskitytään niihin asioihin, mitä ei voi harjoitella itsenäisesti, eli joukkuepeli ja uusien taitojen opettelu.
Ei missään muussakaan asiassa laiteta osaamatonta lasta heti suorittamaan taitotasonsa yläpuolelle. Matikka ei ala yhtälöistä, englanti ei ala englanninkielisten romaanien kuuntelusta jne.
On lapsia jotka ovat ihan syntyjään kömpelömpiä, matala lihasjäntevyys, kävely on hajareisin menevää jne. Joka luokalta löytyy tällaisia tottakai, me ollaan erilaisia. On vaan aika lannistavaa laittaa tällainen, jolle on isoja vaikeuksia ihan lihasvoiman ylläpidossa (koska matalampi jäntevyys), laittaa tällainen samoihin juttuihin kuin se, joka jo osaa tai kenties tavoitteellisesti harrastaa.
Eihän lapsen ilo liikuntaan tule siitä, että saa epäonnistua.
Moni koululiikunnan laji edellyttää osaamista, ketteryyttä, aiempaa harjoittelua, voimaa, hyvää motorikkaa. Ne kenellä näitä haasteita on, tietenkin huomaavat olevansa huonompia eivätkä taatusti edes odota liikuntatunteja.
Eräs pikkukoulu tekee hienosti, suuri osa liikuntatunneista on liikuntaleikkejä, metsässä ym ympäristössä. Vain vähän niitä erityistaitoja vaativia joukkulajeja, vaan pääosin leikkejä. Ja hiki päässä ne menee ne kömpelömmätkin ja kaikilla on hauskaa.