Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.
Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan. Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla.
En mäkään liikkunut lapsena 80-luvulla vapaaehtoisesti. Luin vain kirjoja. Olisiko ne kirjat pitänyt kieltää?
Omasta puolestani voin sanoa, että mulle tuli hyvä yleiskunto ihan siitä että mutsi pakotti pyöräilemään ja marjastamaan kanssaan. Se kantaa edelleen.
Sepä hienoa. Miten sinun 40 vuoden takainen kokemuksesi liittyy siihen, että 2020-luvulla on lasten ja nuorten lihavuuskriisi? Miten ne lapset saadaan liikkumaan, joiden vanhemmat eivät pakota tai kannusta pyöräilemään ja marjastamaan?
Vastaa nyt kysymykseen. Olisiko 80-luvulla pitänyt kieltää kirjat lailla, kun osa lapsista vain luki niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Nykyään tytöt ja pojat taitavat olla pääsääntöisesti samoissa liikuntaryhmissä. Luonnollisestikaan liikunta ei ole eikä voi olla pelkästään sitä, mitä poikien arvellaan haluavan, puhumattakaan siitä, että opettaja voisi valita tuntien sisältöä huutoäänestyksellä. Liikunnassakin on opetussuunnitelma, jota täytyy noudattaa.
Eli oikeastaan kysymys ei ole siitä, mitä liikuntatunnilla tehdään, vaan siitä miten siellä tehdään, ja tähän vaikuttavat suuresti myös koulun resurssit.
-eri.
Eli opettajat eivät saisi kysyä lapsilta, miten he haluavat liikkua?
Älypuhelimet ongelmajätteisiin, homma hoidettu.
Mitään muuta syytä ei tarvitse etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".
Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana.
t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva
Taitaa olla aika pieni vähemmistö se osa nuoria, jotka eivät pysty osallistumaan ohjattuun, yhteiseen toimintaan liikkatunneilla, mutta jotka liikkuisivat sitten kunnolla itsenäisesti. Lisäksi monipuolisuus on erittäin tärkeää liikunnassa. Jos lasten annettaisiin vain käydä itsenäisillä kävelyillä kaikilla liikkatunneilla, liikunnanopetukselta katoaisi aikalailla idea. Jos lapset ja nuoret eivät ikinä haasta itseään fyysisesti, he eivät kehity ikinä. Liikunta on aivan samanlaista kuin vaikka matikka. Sitä pitää harjoitella kehittyäkseen. Ei kukaan osaa kaikkea vain syntymälahjana.
Toisaalta veikkaisin, että aika monessa koulussa oppilaat päästetään ainakin ajoittain treenaamaan itsenäisesti kuntosalille, jos se on koulun tilojen puitteissa järkevästi toteutettavissa. Näin oli ainakin meidän koulussa ysärillä ja 2000-luvun alussa. Sitä mahdollisuutta käytti lähinnä tavoitteellisesti treenaavat nuoret, jotka tekivät oheisharjoittelunsa liikkatunneilla.
Tietenkin oli se oma porukkansa, joka "unohti" verkkarinsa joka ikiseltä liikkatunnilta, jotka sitten lähetettiin sinne kävelylle. Tässä opettajan motiivina varmaan oli lähinnä se, että nämä muutama liikuntavastainen tyyppi ei tule häiriköimään tunteja ja muut saisivat liikkua rauhassa. Meillä nämä tuppasivat olemaan niitä tyyppejä, jotka ovat nykykielellä "erityisen tuen tarpeessa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.
Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan. Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla.
En mäkään liikkunut lapsena 80-luvulla vapaaehtoisesti. Luin vain kirjoja. Olisiko ne kirjat pitänyt kieltää?
Omasta puolestani voin sanoa, että mulle tuli hyvä yleiskunto ihan siitä että mutsi pakotti pyöräilemään ja marjastamaan kanssaan. Se kantaa edelleen.
Sepä hienoa. Miten sinun 40 vuoden takainen kokemuksesi liittyy siihen, että 2020-luvulla on lasten ja nuorten lihavuuskriisi? Miten ne lapset saadaan liikkumaan, joiden vanhemmat eivät pakota tai kannusta pyöräilemään ja marjastamaan?
Vastaa nyt kysymykseen. Olisiko 80-luvulla pitänyt kieltää kirjat lailla, kun osa lapsista vain luki niitä?
Onneksi ne ei nykyään osaa lukea. Jää sekin lasten älyä haastava pahe historiaan. /eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!
Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla.
PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.
Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?
Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.
Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.
Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.
En halua viedä seuroilta olemassaolon ideaa, päinvastoin viedä ne lähemmäksi alkuperäistä olemassaolon ideaansa. Kun urheiluseuroja perustettiin 1900-luvun alussa, ei niissä ideana ollut todellakaan, että perhe hyppäisi kaikki viikonloput lapsensa kisareissuilla.
Päinvastoin harrastettiin halpaa tai ilmaista lähiliikuntaa, jokainen mukana kykyjensä mukaan. Hatunnosto niille, jotka tällaista työtä edelleen tekevät, tiedän että sellaisiakin seuroja on.
Seurojen perimmäinen idea on, että ne ovat yhdistyksiä, joissa samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteen ja järjestävät haluamansa laista toimintaa omalle jäsenistölleen.
Jos haluat, että jotkut virkamiehet alkavat muokkaamaan seurojen toimintaa jäsenistön tahdon vastaisesti sellaiseksi, että se ei enää palvelisi jäsenistön mieltymyksiä ja etuja vaan vaan joidenkin ulkopuolisten ihmisten etuja, olet todellakin tuhoamassa koko seura ja yhdistystoiminnan aivan perimmäistä pohjaa.
Ei seuraa tietenkään pidä eikä voi pakottaa mihinkään. Mutta seuran toimintaa voi ohjata ohjaamalla rahoitusta.
Eli otetaan vaikka esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimiva futisseura, jossa pelaa vaikka 3000 lasta, jotka oikeasti haluavat pelata jalkapalloa. Nyt mielestäsi valtion pitäisi muuttaa rahoitusmalliaan niin, että seuran toiminta ei enää palvelisikaan näitä 3000 lasta vaan pyrkisi palvelemaan niitä liikkumattomia lapsia, jotka eivät halua pelata jalkapalloa ja jotka eivät suostu menemään edes siihen koululla pyörivään ilmaiseen futiskerhoon?
Kunnat voivat toki ostaa seuroilta palveluna vaikka minkälaisia kerhoja yms. kuten lähellä toimiva futisseura pyörittää liikuntailtapäiväkerhoa, mutta ei virkamiesten pidä alkaa romuttamaan sitä seurojen ydintoimintaa, joka on jäsenistölle suunnatun toiminnan pyörittäminen.
Seurat toimivat yhdistyslain puitteissa ja kuka tahansa voi pyrkiä seuran hallitukseen ja vaikka puheenjohtajaksi, jos vain saa ajatuksilleen kannatusta. Jos sitten olet yksin mielipiteidesi kanssa, on turha syyttää sisäpiiriä salaliitosta, vaikka HJK ei luovukaan kilpailutoiminnasta sillä sekunnilla kun sinä keksit sitä vaatia.
Se olisi jo paljon, että saataisiin kohdistettua lapsille osoitetut rahat ja talkootyö juuri lasten eikä aikuisten toimintaan.
Ja mistäs olet keksinyt, että näin ei tapahdu? Onko ihan omaa mutua vai jotain todisteitakin? Isoissa joukkuelajeissa edustustoiminta on pääsääntöisesti eriytetty osakeyhtiön alle, jotta rahavirrat ovat helpommin hallittavissa. Yleensä lisäksi joka ikisellä ikäluokalla on oma budjettinsa, josta he ovat itsenäisesti vastuussa. Toki ikäöluokat maksavat seuroille osuutensa seuran yleiskuluista niinkuin pitääkin olla.
Toisaalta taas lajeissa, joissa junnutoiminta on pienimuotoisempaa, kuten vaikka kiipeily, suunnistus, kamppailulajit yms. seurat yleensä subventoivat junnuhintoja. Esim. minä olen kiipeilyseuran hallituksessa ja meille junnuvuorot ovat rankasti tappiollisia, koska haluamme pitää hinnat maltillisina, joten käytämme aikuisjäsenten jäsenmaksurahoja tappioiden kattamiseen. Käsittääkseni tilanne on aivan sama kaikissa kiipeilyseuroissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelimet ongelmajätteisiin, homma hoidettu.
Mitään muuta syytä ei tarvitse etsiä.
Tuossa ratkaisussa ei ole mitään muuta vikaa kuin että se on täysin epärealistinen. Some ja älypuhelimet ovat tulleet jäädäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Entä jos yhteiskunnalla ei ole niitä keinoja? Mitä yhteiskunta voi tehdä, kun vanhemmat näyttävät koko ajan huonoa esimerkkiä? Liikuntaa harrastamattomia ja ylipainoisia aikuisia on enemmistö. Eli enemmistöä yhteiskunnasta ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.
Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan. Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla.
En mäkään liikkunut lapsena 80-luvulla vapaaehtoisesti. Luin vain kirjoja. Olisiko ne kirjat pitänyt kieltää?
Omasta puolestani voin sanoa, että mulle tuli hyvä yleiskunto ihan siitä että mutsi pakotti pyöräilemään ja marjastamaan kanssaan. Se kantaa edelleen.
Sepä hienoa. Miten sinun 40 vuoden takainen kokemuksesi liittyy siihen, että 2020-luvulla on lasten ja nuorten lihavuuskriisi? Miten ne lapset saadaan liikkumaan, joiden vanhemmat eivät pakota tai kannusta pyöräilemään ja marjastamaan?
Ylipaino johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Liikunta on tottakai tärkeää, mutta pelkällä liikunnalla ei laihdu, jos edelleen mättää naamaansa mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Tai sitten pitää vetää jotain överikuntoilua, mikä harvemmin onnistuu lapsilta. Lisäksi normaalipainoisellakin voi olla huono peruskunto, jos hän ei liiku.
Ei mullakaan ole mitään viisastenkiveä lasten ja nuorten lihavuuskriisiin. Mutta jo parinkymmenen vuoden ajan olen pistänyt merkille, että kauppojen tarjouksista ehkä 20% on tavalla tai toisella tarpeellisia elintarvikkeita ja loput 80% on sellaisia, joita ei tarvita lainkaan tai korkeintaan vain juhlapäivinä. Ja nämä loput 80% on yleensä myös "jättipakkauksia". Eli esimerkiksi yhden 0,33 l limupullon sijasta ostetaan 6 tai 12 kpl. Omat lapseni ovat jo 30+, mutta muistan heidän lapsuudestaan, miten neuvolan terveydenhoitaja kauhisteli, kun meillä ei ollut karkkipäivää. Totesin vain, että en pidä mitenkään tärkeänä syöttää lapsilleni joka viikko karkkia enkä osta itsellenikään nk perjantaipulloa. Musta tuntuu, että erilaisten herkkujen syömisestä on tehty lapsille ja nuorille arkea. Ja koko ajan on tullut kauppoihin "mukaterveellisiä" tuotteita. Esimerkiksi erilaisia välipalapatukoita. Tällaisia välipalapatukoita ei edes pidetä karkkipäivän karkkeina vaan välipaloina, joita voi syödä vaikka joka päivä.
Viekää niitä lapsia pienestä pitäen kävelylle, harrastus, on olemassa ainakin Hgissä liikuntaluokkia joihin pyritään, yläaste liikuntapainoitteinen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan.
On ihan totta, että ongelma lähtee kotoa, mutta mitä sitten kun vanhemmat eivät tähän kykene? Se että sinua ällöttää kertoo siitä, ettet oikeasti ymmärrä mitään lihavuuden syistä tai painonhallinnan haasteista. Syyllistäminen ei auta vaan pahentaa asiaa!
Tämä ei ole pelkästään yksityisasia, koska tässä on kyseessä meidän ja tulevien sukupolvien työkyky ja terveydenhuollon kantokyky. Yhteiskunnan PITÄÄ puuttua asiaan niillä keinoilla, jotka yhteiskunnalla on käytössä. Koulu on niistä yksi.
Tuo on aivan totta. Monet näistä lapsista, ei tietenkään kaikki, ovat moniongelmaisten vanhempien moniongelmaisia lapsia. Vaikka näillä vanhemmilla olisikin periaatteessa velvollisuus huolehtia lapsistaan, he eivät yksinkertaisesti pysty siihen ja yhteiskunnan on pakko ottaa roolia.
Koululiikunnan lopettamiset tai kaiken liikunnallisuuden poistamiset koululiikunnasta, mitä monet täällä vaativat, eivät todellakaan ole keinoja parantaa kansanterveyttä.
Ongelma koski 40% lapsista. Aika monessa "normaalissakin" perheessä on jotain pahasti pielessä. Ei yhteiskunta voi ottaa vastuuta kaikista. Minusta keskustelu lähtee väärille urille, kun etsitään ratkaisuja muualta kuin vanhemmista.
No yhteiskunta kantaa koululaitoksensa avulla hyvin suurta osaa ihan kaikkien lasten kasvatusvastuusta, joten edes minimitasoista liikunnallisuutta pystyttäisiin edistämään koululaitoksen sisällä.
Toki koululiikunnassakin liikuntavastaiset vanhemmat ovat merkittävä ongelma, koska he opettavat lapsilleen, että liikunnalla tai liikuntanumeroilla ei ole mitään merkitystä. Täällä oli aikanaan koulu-uintiketju, jossa monet mammat oikein kehuskelivat kirjoittavansa lapsilleen tekaistuja sairaspoissaololappuja, että heidän ei tarvitsisi osallistua uintiin tai muuhunkaan liikuntaan, mistä eivät pitäneet. Jos kotoa on saatu tuo asenne, niin liikunnanopettajat ovat aika mahdottoman tehtävän edessä ja sama niiden lasten kanssa, jotka tulevat jo ensimmäiselle luokalle niin huonossa kunnossa, että eivät pysty juoksemaan tai pysy muiden mukana esim. pallopeleissä.
Sitten tsemppi päälle viimeistään yläasteella ja armeijaan kun se on mahdollista iän puolesta, cooper testi ja marssia rynkky olalla ja reppu selässä. Puolustusvoimista ja Rajavartiolaitoksesta kotiutui yhteensä 1040 naista vuoden 2022 aikana. Aika hienoa!
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.
Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan. Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla.
En mäkään liikkunut lapsena 80-luvulla vapaaehtoisesti. Luin vain kirjoja. Olisiko ne kirjat pitänyt kieltää?
Omasta puolestani voin sanoa, että mulle tuli hyvä yleiskunto ihan siitä että mutsi pakotti pyöräilemään ja marjastamaan kanssaan. Se kantaa edelleen.
Sepä hienoa. Miten sinun 40 vuoden takainen kokemuksesi liittyy siihen, että 2020-luvulla on lasten ja nuorten lihavuuskriisi? Miten ne lapset saadaan liikkumaan, joiden vanhemmat eivät pakota tai kannusta pyöräilemään ja marjastamaan?
Ylipaino johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Liikunta on tottakai tärkeää, mutta pelkällä liikunnalla ei laihdu, jos edelleen mättää naamaansa mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Tai sitten pitää vetää jotain överikuntoilua, mikä harvemmin onnistuu lapsilta. Lisäksi normaalipainoisellakin voi olla huono peruskunto, jos hän ei liiku.
Ei mullakaan ole mitään viisastenkiveä lasten ja nuorten lihavuuskriisiin. Mutta jo parinkymmenen vuoden ajan olen pistänyt merkille, että kauppojen tarjouksista ehkä 20% on tavalla tai toisella tarpeellisia elintarvikkeita ja loput 80% on sellaisia, joita ei tarvita lainkaan tai korkeintaan vain juhlapäivinä. Ja nämä loput 80% on yleensä myös "jättipakkauksia". Eli esimerkiksi yhden 0,33 l limupullon sijasta ostetaan 6 tai 12 kpl. Omat lapseni ovat jo 30+, mutta muistan heidän lapsuudestaan, miten neuvolan terveydenhoitaja kauhisteli, kun meillä ei ollut karkkipäivää. Totesin vain, että en pidä mitenkään tärkeänä syöttää lapsilleni joka viikko karkkia enkä osta itsellenikään nk perjantaipulloa. Musta tuntuu, että erilaisten herkkujen syömisestä on tehty lapsille ja nuorille arkea. Ja koko ajan on tullut kauppoihin "mukaterveellisiä" tuotteita. Esimerkiksi erilaisia välipalapatukoita. Tällaisia välipalapatukoita ei edes pidetä karkkipäivän karkkeina vaan välipaloina, joita voi syödä vaikka joka päivä.
Meillä oli sama systeemi kun olin lapsi. Usko pois, minulla oli kurja olo kun paras kaverini meni perjantaisin hakemaan karkkia kun hänellä oli karkkipäivä. Hän antoi joskus minulle pari karkkia, mutta lopetti kun ei minulla koskaan ollut antaa hänelle. En saanut karkkia kuin pari kertaa vuodessa. Ehkä siksi terveydenhoitaja kauhisteli. Lapsi jää ulkopuoliseksi, kun muut saavat jotain mitä itse ei saa.
Yksi karkkipäivä viikossa ei ole vaarallista. Rajansa terveellisyydelläkin. Minusta noin ankara kasvatus on yhtä vahingollista kuin liian lepsu.
Ei me 70- luvulla tarvittu vanhempia liikkumaan kanssanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.
Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.
Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.
Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.
Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.
Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa.
Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista.
Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.
Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.
t. tanssi-/musaope
Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos.
Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.
Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.
Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.
Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla.
Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?
Nykyään tytöt ja pojat taitavat olla pääsääntöisesti samoissa liikuntaryhmissä. Luonnollisestikaan liikunta ei ole eikä voi olla pelkästään sitä, mitä poikien arvellaan haluavan, puhumattakaan siitä, että opettaja voisi valita tuntien sisältöä huutoäänestyksellä. Liikunnassakin on opetussuunnitelma, jota täytyy noudattaa.
Eli oikeastaan kysymys ei ole siitä, mitä liikuntatunnilla tehdään, vaan siitä miten siellä tehdään, ja tähän vaikuttavat suuresti myös koulun resurssit.
-eri.
Eli opettajat eivät saisi kysyä lapsilta, miten he haluavat liikkua?
Kysyä voi, aivan kuten jokainen voi kysyä kotona lapseltaan, mitä tämä haluaa syödä ja mihin aikoihin. Toinen juttu on, että annetaanko näiden mielipiteiden ohjata lasten ja nuorten ruokailua ja liikuntaa. Jonkinlainen keskitie varmasti on paras, ja koulussa on myös tärkeää etteivät äänekkäimmät aina päätä.
Vierailija kirjoitti:
Ei me 70- luvulla tarvittu vanhempia liikkumaan kanssanne.
Uusi vuosituhat, uudet ongelmat, uudet ratkaisut.
Alue: Aihe vapaa
Eipä me ysärillä sen kummempaa touhuttu välitunneilla, mutta koulumatkat käveltiin tai pyöräiltiin ja kotona sitten oltiin paljon pihalla ja rakenneltiin majoja, pelattiin pihapelejä (mm. kirkonrottaa) ja hypittiin hyppynarulla. Siinä tuli ihan tosissaan liikuntaa.
Nykyään ei paljoa näy lapsia pihalla ja syy lienee yksinkertaisesti some.