Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?

Vierailija
25.03.2023 |

Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.

Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?

Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.

Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.

Kommentit (2282)

Vierailija
1801/2282 |
29.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.

Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.

Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.

Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.

Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.

Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa. 

Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista. 

Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.

Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.

t. tanssi-/musaope

Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos. 

Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.

Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.

Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.

Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla. 

Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?

Nykyään tytöt ja pojat taitavat olla pääsääntöisesti samoissa liikuntaryhmissä. Luonnollisestikaan liikunta ei ole eikä voi olla pelkästään sitä, mitä poikien arvellaan haluavan, puhumattakaan siitä, että opettaja voisi valita tuntien sisältöä huutoäänestyksellä. Liikunnassakin on opetussuunnitelma, jota täytyy noudattaa.

Eli oikeastaan kysymys ei ole siitä, mitä liikuntatunnilla tehdään, vaan siitä miten siellä tehdään, ja tähän vaikuttavat suuresti myös koulun resurssit.

-eri.

Vierailija
1802/2282 |
29.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule  tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia  paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!

Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla. 

PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.

Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?

Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.

Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.

Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.

En halua viedä seuroilta olemassaolon ideaa, päinvastoin viedä ne lähemmäksi alkuperäistä olemassaolon ideaansa. Kun urheiluseuroja perustettiin 1900-luvun alussa, ei niissä ideana ollut todellakaan, että perhe hyppäisi kaikki viikonloput lapsensa kisareissuilla.

Päinvastoin harrastettiin halpaa tai ilmaista lähiliikuntaa, jokainen mukana kykyjensä mukaan. Hatunnosto niille, jotka tällaista työtä edelleen tekevät, tiedän että sellaisiakin seuroja on.

Seurojen perimmäinen idea on, että ne ovat yhdistyksiä, joissa samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteen ja järjestävät haluamansa laista toimintaa omalle jäsenistölleen. 

Jos haluat, että jotkut virkamiehet alkavat muokkaamaan seurojen toimintaa jäsenistön tahdon vastaisesti sellaiseksi, että se ei enää palvelisi jäsenistön mieltymyksiä ja etuja vaan vaan joidenkin ulkopuolisten ihmisten etuja, olet todellakin tuhoamassa koko seura ja yhdistystoiminnan aivan perimmäistä pohjaa. 

Ei seuraa tietenkään pidä eikä voi pakottaa mihinkään. Mutta seuran toimintaa voi ohjata ohjaamalla rahoitusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1803/2282 |
29.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa se alkaa, pienestä pitäen ulkoilua, isompana tehdään reppu selässä (eväät) retkiä, myöhemmin patikoidaan jne. liikunnnallinen harrastus, ellei rahhaa niin uiminen halapaa, 

Ja taas vain kävelemistä  kävelemisen perään. Kuvitteletko, että maailmassa yksikään ihminen tekee niin paljoa eväsretkiä, että se riittää täyttämään lapsen liikuntatarpeen?

Sinulla ei ole varmaankaan lapsia, jos kuvittelet että metsään viety lapsi ei tee muuta kuin kävelee. Kyllä ne yleensä juoksevat, hyppivät ja kiipeävät suurimman osan ajasta, jos aikuinen ei kiellä.

Vierailija
1804/2282 |
29.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset ulos. Kyllä ne siellä touhuamista keksivät. Puhelimet kotiin. Alle 10- vuotiaat eivät tarvitse mitään ruutuja tai ainakin tiukasti rajoitettuna. Että oppivat muutakin kuin hakemaan välitöntä tyydytystä ja ajankulua koneilta.

Ei voi tietenkään toteuttaa, ei mitenkään ole mahdollista, pakko on olla ruutu saatavilla 24/7. Omapa on asianne ja lapsenne.

Vierailija
1805/2282 |
30.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.

Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.

Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.

Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.

Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.

Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa. 

Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista. 

Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.

Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.

t. tanssi-/musaope

Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos. 

Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.

Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.

Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.

Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla. 

Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?

Nykyään tytöt ja pojat taitavat olla pääsääntöisesti samoissa liikuntaryhmissä. Luonnollisestikaan liikunta ei ole eikä voi olla pelkästään sitä, mitä poikien arvellaan haluavan, puhumattakaan siitä, että opettaja voisi valita tuntien sisältöä huutoäänestyksellä. Liikunnassakin on opetussuunnitelma, jota täytyy noudattaa.

Eli oikeastaan kysymys ei ole siitä, mitä liikuntatunnilla tehdään, vaan siitä miten siellä tehdään, ja tähän vaikuttavat suuresti myös koulun resurssit.

-eri.

Taas äärimmäisen tyypillinen vastaus. Kaksi kappaletta tekstiä sanomatta yhtään mitään. "Tärkeää ei ole mitä tehdään, vaan  miten tehdään"... Saisko tuohon vähän konkretiaa ympärille?

Ja jos sanot, että lajeja ei valita huutoäänestyksellä vaan opetussuunnitelman mukaan,  niin oletko siis sitä  mieltä, että koululiikuntaa ei pidä muuttaa mitenkään vai että jossain ei toimita opetussuunnitelman mukaisesti?

En tiedä tiedätkö, mikä opetussuunnitelma on, mutta mikään ministeriö ei todellakaan päätä, milloin liikkatunnilla on sählyä ja milloin suunnitusta, vaan ne tavoitteet varsinkin liikunnassa ovat hyvin ympäripyöreitä ja jättävät opettajalle todella paljon harkinnan varaa. Uinti on ainut laji, joka on erikseen mainittuna opetussuunnitelmassa.

Enkä nyt tiedä tuosta pääsääntöisyydestä. Ehkä pienissä kouluissa, missä ei saada ryhmää kasaan erikseen, mutta minun lapseni ovat ainakin poikien liikunnassa. 

Vierailija
1806/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.

Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.

Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.

Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.

Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.

Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa. 

Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista. 

Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.

Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.

t. tanssi-/musaope

Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos. 

Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.

Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.

Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.

Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla. 

Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?

Nykyään tytöt ja pojat taitavat olla pääsääntöisesti samoissa liikuntaryhmissä. Luonnollisestikaan liikunta ei ole eikä voi olla pelkästään sitä, mitä poikien arvellaan haluavan, puhumattakaan siitä, että opettaja voisi valita tuntien sisältöä huutoäänestyksellä. Liikunnassakin on opetussuunnitelma, jota täytyy noudattaa.

Eli oikeastaan kysymys ei ole siitä, mitä liikuntatunnilla tehdään, vaan siitä miten siellä tehdään, ja tähän vaikuttavat suuresti myös koulun resurssit.

-eri.

Taas äärimmäisen tyypillinen vastaus. Kaksi kappaletta tekstiä sanomatta yhtään mitään. "Tärkeää ei ole mitä tehdään, vaan  miten tehdään"... Saisko tuohon vähän konkretiaa ympärille?

Ja jos sanot, että lajeja ei valita huutoäänestyksellä vaan opetussuunnitelman mukaan,  niin oletko siis sitä  mieltä, että koululiikuntaa ei pidä muuttaa mitenkään vai että jossain ei toimita opetussuunnitelman mukaisesti?

En tiedä tiedätkö, mikä opetussuunnitelma on, mutta mikään ministeriö ei todellakaan päätä, milloin liikkatunnilla on sählyä ja milloin suunnitusta, vaan ne tavoitteet varsinkin liikunnassa ovat hyvin ympäripyöreitä ja jättävät opettajalle todella paljon harkinnan varaa. Uinti on ainut laji, joka on erikseen mainittuna opetussuunnitelmassa.

Enkä nyt tiedä tuosta pääsääntöisyydestä. Ehkä pienissä kouluissa, missä ei saada ryhmää kasaan erikseen, mutta minun lapseni ovat ainakin poikien liikunnassa. 

Jep. Miinusta osataan painaa, mutta mitään ehdotuksia ei ole. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1807/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule  tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia  paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!

Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla. 

PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.

Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?

Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.

Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.

Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.

En halua viedä seuroilta olemassaolon ideaa, päinvastoin viedä ne lähemmäksi alkuperäistä olemassaolon ideaansa. Kun urheiluseuroja perustettiin 1900-luvun alussa, ei niissä ideana ollut todellakaan, että perhe hyppäisi kaikki viikonloput lapsensa kisareissuilla.

Päinvastoin harrastettiin halpaa tai ilmaista lähiliikuntaa, jokainen mukana kykyjensä mukaan. Hatunnosto niille, jotka tällaista työtä edelleen tekevät, tiedän että sellaisiakin seuroja on.

Seurojen perimmäinen idea on, että ne ovat yhdistyksiä, joissa samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteen ja järjestävät haluamansa laista toimintaa omalle jäsenistölleen. 

Jos haluat, että jotkut virkamiehet alkavat muokkaamaan seurojen toimintaa jäsenistön tahdon vastaisesti sellaiseksi, että se ei enää palvelisi jäsenistön mieltymyksiä ja etuja vaan vaan joidenkin ulkopuolisten ihmisten etuja, olet todellakin tuhoamassa koko seura ja yhdistystoiminnan aivan perimmäistä pohjaa. 

Ei seuraa tietenkään pidä eikä voi pakottaa mihinkään. Mutta seuran toimintaa voi ohjata ohjaamalla rahoitusta.

Eli otetaan vaikka esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimiva futisseura, jossa pelaa vaikka 3000 lasta, jotka oikeasti haluavat pelata jalkapalloa. Nyt mielestäsi valtion pitäisi muuttaa rahoitusmalliaan niin, että seuran toiminta ei enää palvelisikaan näitä 3000 lasta vaan pyrkisi palvelemaan niitä liikkumattomia lapsia, jotka eivät halua pelata jalkapalloa ja jotka eivät suostu menemään edes siihen koululla pyörivään ilmaiseen futiskerhoon?

Kunnat voivat toki ostaa seuroilta palveluna vaikka minkälaisia kerhoja yms. kuten lähellä toimiva futisseura pyörittää liikuntailtapäiväkerhoa, mutta ei virkamiesten pidä alkaa romuttamaan sitä seurojen ydintoimintaa, joka on jäsenistölle suunnatun toiminnan pyörittäminen.

Seurat toimivat yhdistyslain puitteissa ja kuka tahansa voi pyrkiä seuran hallitukseen ja vaikka puheenjohtajaksi, jos vain saa ajatuksilleen kannatusta. Jos sitten olet yksin mielipiteidesi kanssa, on turha syyttää sisäpiiriä salaliitosta, vaikka HJK ei luovukaan kilpailutoiminnasta sillä sekunnilla kun sinä keksit sitä vaatia.  

Vierailija
1808/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huhhuh, kotona sen muutoksen pitää tapahtua eikä kouluissa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun kaikki vastuu lasten kasvattamisesta sysätään koululle? Läskit vanhemmat laihduttamaan ja samalla lapset mukaan liikunnalliseen elämäntapaan. Kuvottaa katsoa ympärilleen esim. ostoskeskuksessa, kun 80 % pienten lasten vanhemmista on vähintään 20 kg ylipainoisia. Kun lapsi oppii kotonaan pienestä asti liikunnallisen elämäntavan ja sen, että se on itsestäänselvyys, ei mikään superhypermegatrendiharrastus, johon autolla kuskataan, alkaa tuloksia tulla. Älypuhelimet ja muut härpäkkeet pois lapsilta. Niitä ei tarvitse kotona käyttää lainkaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1809/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule  tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia  paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!

Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla. 

PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.

Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?

Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.

Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.

Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.

En halua viedä seuroilta olemassaolon ideaa, päinvastoin viedä ne lähemmäksi alkuperäistä olemassaolon ideaansa. Kun urheiluseuroja perustettiin 1900-luvun alussa, ei niissä ideana ollut todellakaan, että perhe hyppäisi kaikki viikonloput lapsensa kisareissuilla.

Päinvastoin harrastettiin halpaa tai ilmaista lähiliikuntaa, jokainen mukana kykyjensä mukaan. Hatunnosto niille, jotka tällaista työtä edelleen tekevät, tiedän että sellaisiakin seuroja on.

Seurojen perimmäinen idea on, että ne ovat yhdistyksiä, joissa samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteen ja järjestävät haluamansa laista toimintaa omalle jäsenistölleen. 

Jos haluat, että jotkut virkamiehet alkavat muokkaamaan seurojen toimintaa jäsenistön tahdon vastaisesti sellaiseksi, että se ei enää palvelisi jäsenistön mieltymyksiä ja etuja vaan vaan joidenkin ulkopuolisten ihmisten etuja, olet todellakin tuhoamassa koko seura ja yhdistystoiminnan aivan perimmäistä pohjaa. 

Ei seuraa tietenkään pidä eikä voi pakottaa mihinkään. Mutta seuran toimintaa voi ohjata ohjaamalla rahoitusta.

Eli otetaan vaikka esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimiva futisseura, jossa pelaa vaikka 3000 lasta, jotka oikeasti haluavat pelata jalkapalloa. Nyt mielestäsi valtion pitäisi muuttaa rahoitusmalliaan niin, että seuran toiminta ei enää palvelisikaan näitä 3000 lasta vaan pyrkisi palvelemaan niitä liikkumattomia lapsia, jotka eivät halua pelata jalkapalloa ja jotka eivät suostu menemään edes siihen koululla pyörivään ilmaiseen futiskerhoon?

Kunnat voivat toki ostaa seuroilta palveluna vaikka minkälaisia kerhoja yms. kuten lähellä toimiva futisseura pyörittää liikuntailtapäiväkerhoa, mutta ei virkamiesten pidä alkaa romuttamaan sitä seurojen ydintoimintaa, joka on jäsenistölle suunnatun toiminnan pyörittäminen.

Seurat toimivat yhdistyslain puitteissa ja kuka tahansa voi pyrkiä seuran hallitukseen ja vaikka puheenjohtajaksi, jos vain saa ajatuksilleen kannatusta. Jos sitten olet yksin mielipiteidesi kanssa, on turha syyttää sisäpiiriä salaliitosta, vaikka HJK ei luovukaan kilpailutoiminnasta sillä sekunnilla kun sinä keksit sitä vaatia.  

Se olisi jo paljon, että saataisiin kohdistettua lapsille osoitetut rahat ja talkootyö juuri lasten eikä aikuisten toimintaan.

Vierailija
1810/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikainen aiheen käsittely on mediassa kummasti painottanut että liian vähän liikkuvien koululaisten ja aikuistenkaan liikuntaan ei tule  tietenkään ohjata lisää varoja, vaan että urheiluseurat saavat pitää tukensa ja niille yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sälytetään mielestäni turhan epämääräisesti vastuu ihmisten liikuttamisesta. Urheiluseuroilta pitäisi vaatia  paljon enemmän! Siis liikunta-harrastusten mahdollistamista kaikille koululaisille, koska seuroilla on ne hallit, vuorot, tilat ja osaamista, joita yhteiskunta on tähän mennessä varmaan aika paljonkin tukenut huippu-urheilun nimissä. Nyt seurat on valjastettava oikeasti yhteisen hyvän tekemiseen tai rahat kuntoliikuntaan muualle ! Hyvänä esimerkkinä voin mainita että eräs urheiluseura paitsi järjesti koululaisille laadukasta ja kivaa harjoittelua harrastuspohjalta kunnan sponsoroimana, mutta myös saattajille oli järjestetty vaatimaton pieni kuntosalitila, jossa sai ilmaiseksi kuntoilla odottaessa. Näin kaikki hyötyivät!

Seurat mahdollistavat harrastamisen ihan kaikille. Mitä ihmettä sinä nyt oikein selität? Ne liikkumattomat lapset eivät halua osallistua seurojen toimintaan. Taas yksi, joka haluaa sälyttää vastuun ihan kaikille muille paitsi itselleen. Yhdenkään lapsen liikkumattomuus tässä maassa ei johdu siitä, että hänellä ei olisi mahdollista liikkua porukassa. Erilaisia ryhmiä on aivan kaikkialla. 

PS. ne saattajat eivät saaneet kuntoilla siellä kuntosalilla ilmaiseksi. He maksoivat siitä salista lastensa kausimaksuissa. Mikään ei ole ilmaista, vaan joku maksaa sen aina.

Urheiluseuroille tehdään kokonaisuudessaan aika merkittäviä tulonsiirtoja yhteiskunnalta. Nyt kun kaikesta on aika säästää, pitää pystyä katsomaan kriittisesti, mihin ne rahat käytetään. Hyödyttävätkö ne nimenomaan matalan kynnyksen osallistumista?

Esimerkiksi älytön matkustusralli junioriurheilun ympärillä ympäri maata on täysin turhaa, kallista ja epäekologista. Enemmän pitäisi keskittyä tekemään lähialueiden seurojen kanssa yhteistyötä.

Itselläni on todella hyviä kokemuksia eräästä kilpailullisesta lajista, mutta tuntuuhan se suorastaan koomiselta, että vastustajia lähdetään hakemaan toiselta puolelta maata eikä siitä toisesta saman kaupungin seurasta. Epäilemättä aktiiveilla on mennyt sukset ristiin joskus vuonna miekka ja kivi, ja siksi tehdään näin.

Seurat liikuttavat satoja tuhansia ihmisiä Suomessa ja nyt haluat viedä seuroilta niiden olemassa olon idean ja tehdä niistä pelkästään joitain matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joita on tässä maassa paljon enemmän kuin niihin on tulijoita. Jos vaikka tutustuisit ihan pikkuisen faktoihin ja numeroihin ennen kuin tulet selittämään jotain noin typerää.

En halua viedä seuroilta olemassaolon ideaa, päinvastoin viedä ne lähemmäksi alkuperäistä olemassaolon ideaansa. Kun urheiluseuroja perustettiin 1900-luvun alussa, ei niissä ideana ollut todellakaan, että perhe hyppäisi kaikki viikonloput lapsensa kisareissuilla.

Päinvastoin harrastettiin halpaa tai ilmaista lähiliikuntaa, jokainen mukana kykyjensä mukaan. Hatunnosto niille, jotka tällaista työtä edelleen tekevät, tiedän että sellaisiakin seuroja on.

Seurojen perimmäinen idea on, että ne ovat yhdistyksiä, joissa samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteen ja järjestävät haluamansa laista toimintaa omalle jäsenistölleen. 

Jos haluat, että jotkut virkamiehet alkavat muokkaamaan seurojen toimintaa jäsenistön tahdon vastaisesti sellaiseksi, että se ei enää palvelisi jäsenistön mieltymyksiä ja etuja vaan vaan joidenkin ulkopuolisten ihmisten etuja, olet todellakin tuhoamassa koko seura ja yhdistystoiminnan aivan perimmäistä pohjaa. 

Ei seuraa tietenkään pidä eikä voi pakottaa mihinkään. Mutta seuran toimintaa voi ohjata ohjaamalla rahoitusta.

Eli otetaan vaikka esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimiva futisseura, jossa pelaa vaikka 3000 lasta, jotka oikeasti haluavat pelata jalkapalloa. Nyt mielestäsi valtion pitäisi muuttaa rahoitusmalliaan niin, että seuran toiminta ei enää palvelisikaan näitä 3000 lasta vaan pyrkisi palvelemaan niitä liikkumattomia lapsia, jotka eivät halua pelata jalkapalloa ja jotka eivät suostu menemään edes siihen koululla pyörivään ilmaiseen futiskerhoon?

Kunnat voivat toki ostaa seuroilta palveluna vaikka minkälaisia kerhoja yms. kuten lähellä toimiva futisseura pyörittää liikuntailtapäiväkerhoa, mutta ei virkamiesten pidä alkaa romuttamaan sitä seurojen ydintoimintaa, joka on jäsenistölle suunnatun toiminnan pyörittäminen.

Seurat toimivat yhdistyslain puitteissa ja kuka tahansa voi pyrkiä seuran hallitukseen ja vaikka puheenjohtajaksi, jos vain saa ajatuksilleen kannatusta. Jos sitten olet yksin mielipiteidesi kanssa, on turha syyttää sisäpiiriä salaliitosta, vaikka HJK ei luovukaan kilpailutoiminnasta sillä sekunnilla kun sinä keksit sitä vaatia.  

Tutkimuksin on osoitettu, että juniorijalkapallon harrastuskulut ovat kymmenessä vuodessa kaksin- tai jopa kolminkertaistuneet. Onko tämä tosiaan se, mitä lasten vanhemmat haluavat? Vai onko seurojen hallituksissa äänekäs vähemmistö päättämässä harrastustoiminnasta?

En tunne HJK:n toimintaa, mutta omassa kotikaupungissani on ollut sama suuntaus. Jatkuvasti nousevia maksuja, talkoopaineita, paljon enemmän pelimatkoja, ammattivalmentajia moni perhe on äänestänyt jaloillaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1811/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä muistan lapsuudesta että liikunta oli semmoista pakkopullaa koko koulu ajan. Liikuin mahdollisimman vähän ja keskityin lukemiseen. Kouluajan jälkeen liikkumiset rajoittuuu aikalailla kauppa käynteihin ja asiointeihin. Kaikki ei yksinkertaisesti nauti liikunnasta.

Vierailija
1812/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

En harrastanut alaikäisenä juuri lainkaan ohjattua urheilua (vanhempani suosivat taideharrastuksia) ja olin yksi luokkani kovakuntoisimmista tytöistä läpi ala-asteen, yläasteen ja lukion. Kirjoitin ylioppilaaksi 8 vuotta sitten, joten mitään kasarin kotkotuksia tämä ei ole.

Vietin vapaa-aikani ulkona kavereiden kanssa. Eikä muuten ollut vanhempien aikatauluista kiinni, että voinko astua ovesta ulos, koska ei meidän perässä mikään äippyli enää 6-7v jälkeen hiihtänyt, ihan lapsiporukalla me leikittiin, pyöräiltiin, uitiin ja kiipeiltiin ilman, että kukaan käski meitä urheilemaan. Teininä aloitin itse lenkkeilyn, koska liikunnallisuus oli jäänyt elämäntavaksi.

Ja nyt ihmettelen, miksi teillä on niin pahasti sormi suussa. Heittäkää ne lapset pihalle ja käskekää tulla takaisin iltakasilta. Jos kännykän pois ottaminen hirvittää, niin ostakaa ulkoilukännykäksi joku halpa kapula, jolla voi soittaa tai tekstata. Älkää kuskatko lapsia autolla kaikki autoa pidemmät matkat, vaan ostakaa muksuille fillarit ja yli 7-vuotiaan kohdalla "Äiti ja isi ei ehdi nyt ulos, niin ei lapsikaan voi mennä." on pelkkä tekosyy.

Jos asutte jossain pahamaineisessa lähiössä tai ydinkeskustassa, joissa alle 13-vuotiasta ei voi päästää yksin mihinkään, niin miksi ihmeessä te lapsiperheenä sellaisissa paikoissa asutte?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1813/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.

Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan.  Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla. 

Vierailija
1814/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noh, tässä lähipiirissä ostettiin just sähköskuutteja teini-ikäisille pullukoille kun eivät jaksa kävellä kouluun

Ei ainakaan näin. Muutenkin olen sitä mieltä, että vanhempien kyvyttömyys puskea lapsia epämukavuusalueelle on suurin syy liikunnan vähyyteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1815/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

pissa ja kakka häiritsevät ruudun tuijottamista.

Vierailija
1816/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.

Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan.  Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla. 

En mäkään liikkunut lapsena 80-luvulla vapaaehtoisesti. Luin vain kirjoja. Olisiko ne kirjat pitänyt kieltää?

Omasta puolestani voin sanoa, että mulle tuli hyvä yleiskunto ihan siitä että mutsi pakotti pyöräilemään ja marjastamaan kanssaan. Se kantaa edelleen.

Vierailija
1817/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porkkanaa on kokeiltu, nyt on kepin vuoro.

Alakoulusta yläkouluun saakka kouluissa pitäisi olls pakollinen jumppahetki joka aamu ma-pe klo 7:30-8:00.

Jokapäiväisyydestä voitaisiin tinkiä siten, että riittäisi jos olisi 3x viikossa paikalla. Paikalle pitäisi ilmoittautua lukemalla qr-koodi yms. kännykällä.

Jos treenejä jää väliin, niin lääkärintodistus tai arvosanojen lasku. Jos oppilaalla jo tavoitteellista liikuntaa useita kertoja viikossa muuten, niin määrää voi vähentää.

Rahat saadaan lakkauttamalla kaikki valtion tuet ammattilaisurheilijoille ja ammattilaisurheilulle ylipäätään.

Tuo olisi ehkä maailman paras tapa saada lapset vihaamaan jumppaamista. Muutenkin rättiväsyneet teinit aamulla vielä aamujumppaan. Voin sanoa, että näin kohtuullisen ikääntyneenä aamuntorkkuna ja iltavirkkuna aikuisenakin en mitään pahempaa aamulleni keksisi kuin joku pakkojumppa. 

Ja yhtään mikään tuossa ei myöskään pakottaisi niitä lapsia oikeasti tekemään mitään. Ja suurin osa pelleilisi tuossa pakkojumpassa niin vähän kuin ikinä mahdollista. 

Hyvää ja mukaansa tempaavaa musiikkia ja sen tahdissa lupa liikkua vapaasti. Rytmi vetoaa ihmiseen. Jo juuri seisomaan oppinut lapsikin alkaa nytkähdellä kun kuulee musiikkia. Itseäni kun väsyttää aamulla niin kun laitan jonkun energisen biisin niin piristyn itsekin. Ihan vaikka Käärijän biisi on hyvä tällaiseen. Illalla taas ei kannata kuunnella.

Musiikkiin liittyviä leikkejä: tee näin ja näin kun kuulet kitaran, mene kyykkyyn kun kuulet rummut, lennä kuin lintu kun kuulet korkeita ääniä, konttaa karhuna kun kuulet matalia ääniä jne. Teineille hip hoppia tms.

t. tanssi-/musaope

Tanssiopena kohtaat varmaan lähinnä nuoria, jotka haluavat tanssia. Jos menet mankkasi kanssa yläasteen poikien liikkatunnille, pistät musan soimaan ja sanot, että saa liikkua vapaasti, niin oppilaat liikkuvat ovesta ulos. 

Itse asiassa musamaikkana kun nuoret pojat saivat levyraadissa soittaa haluamaansa musiikkia niin he alkoivat ringissä tanssimaan, se oli ihanaa! En tanssissa opeta nuoria vaan aikuisia naisia. Nykyään on monenlaista street-tanssia jota pojatkin tanssii. Yläastelaisia poikia voisi kiinnostaa parkouraaminen, skeittailu? Pesäpallo? Jos olisin liikuntamaikka niin keskittyisin siihen että kenellekään ei jää traumoja. Olen saanut pari liikuntatraumaista tulemaan tanssitunnille ja he ovat tykänneet.

Voi myös moshata, soittaa ilmakitaraa tai -rumpuja.

Kerropa ihan konkreettisesti, miten keskittyisit siihen, että kukaan ei saa traumoja? Tuo on hirveän helppo lause sanoa, mutta miten hoitaisit sen aivan konkreettisesti.

Itselläni miehenä on kokemusta vain poikien liikunnasta ja heittäisin hihastani, että tyypillisessä poikien liikuntaryhmässä 70 % haluaa lähinnä pelata pallopelejä höystettynä jollain trampalla hyppimisellä yms satunnaisesti, 25 % on "ihan sama" mitä tehdään ja 5 % vihaa kaikkea liikkumista sydämensä pohjasta, koska he eivät halua rasittaa itseään millään tavalla. Tuo 5 % on sitä porukkaa, joka "trumatisoituu" liikuntatunneilla. 

Mitä tekisit? Räätälöisitkö kaikki tunnit tuon 5 % mukaan niin, että kenellekään ei tulisi ikinä hiki? Eriyttäisitkö tuon 5 % pois ryhmästä ja pistäisi heidät aina kävelylle? Niin tehtiin minun nuoruudessani näille, jotka kroonisesti "unohtivat" liikkakamat. Se kulman takana röökin vetäminen ei varmasti tehnyt hyvää heidän kunnolleen. Jotain muuta, mitä?

Toi olis kyllä mielenkiintoista kuulla. Koululiikunnan vastustajilta tulee aina kyllä pitkä EI-lista, mitä ei saa olla, mutta ei ikinä mitään rakentavaa. Sanotaan vain, että koululiikunnassa ei saa missään tapauksessa olla joukkuepelejä, lenkkeilyä, hiihtoa, voimistelua, uintia, tanssia, jumppaa jne jne, mutta kun kysytään, mitä sen sitten pitäisi olla, vastaus on luokkaa "jotain kivaa".  

Yläkouluissa voisi esimerkiksi olla koululiikunnassa valinnaisuutta niin, että voi valita, haluaako pelata joukkuepeliä, mennä lenkille, kuntosalille, kävelylle jne. Monelle joukkuelajit ovat todella ikäviä, mutta he mielellään liikkuisivat jollain muulla tavalla. En tiedä, ymmärtävätkö liikuntapriimukset, miten nöyryyttävää ja ahdistavaa se on, kun kömpelömmät oppilaat laitetaan suorittamaan niitä asioita, mitä he eivät osaa, koko luokan edessä. Vastaa sitä, kuin joka musiikin tunnilla järjestettäisiin laulukilpailu. Ne nörtit ja huonokuntoiset kyllä haluaisivat liikkua, mutta eivät koulukiusaajien pilkattavana. 

t. koululiikunnasta traumatisoitunut, mutta nykyään liikkuva 

Vierailija
1818/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni mennään metsään jo, kun ratkaisuksi ehdotellaan aina ohjattuja harrastuksia, mitälie liikuntapäiviä, liikuntatunteja, aikuisten ohjausta. Kun muutos johtuu siitä, että lapset eivät enää vietä vapaa-aikaansa ulkona liikkuen, vaan tuijottaen ruutuja. Ei joku jalkapalloharrastus pari kertaa viikossa korvaa sitä, että ennen lapset juoksivat ja pyöräilivät keskenään ulkona tuntikausia joka päivä, kun muuta tekemistä ei ollut ja vanhemmat hääsivät lapset ulos.

Epäsuosittu mielipiteeni on, että ruutuaika pitää rajata ihan lailla ja videopeleihin, someihin ym tuotava ikävarmennus, koska niin suuri osa vanhemmista ei halua puuttua asiaan.  Väitän, että ruuturiippuvuus on nykyään suurempi terveysongelma lapsille ja nuorille kuin esim. tupakka tai alkoholi, silti siihen ei puututa lainsäädännöllä. Myös aikuisille, mutta lapsilla ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta, heitä voimme suojella lailla. 

En mäkään liikkunut lapsena 80-luvulla vapaaehtoisesti. Luin vain kirjoja. Olisiko ne kirjat pitänyt kieltää?

Omasta puolestani voin sanoa, että mulle tuli hyvä yleiskunto ihan siitä että mutsi pakotti pyöräilemään ja marjastamaan kanssaan. Se kantaa edelleen.

Sepä hienoa. Miten sinun 40 vuoden takainen kokemuksesi liittyy siihen, että 2020-luvulla on lasten ja nuorten lihavuuskriisi? Miten ne lapset saadaan liikkumaan, joiden vanhemmat eivät pakota tai kannusta pyöräilemään ja marjastamaan? 

Vierailija
1819/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse pidin lukiossa liikunnassa siitä, että meidät jaettiin kahteen ryhmään (jokainen sai itse päättää kumpaan tahtoo). Toisessa ryhmässä pelattiin enemmän täysillä ja tavoitteellisemmin, toisessa ryhmässä taas liikunnan ilon vuoksi, ei niin paljon pisteitä laskien ja oli matalamman kynnyksen liikuntaa. Ne jotka tahtoivat mennä täysillä ja pelata tosissaan pääsivät sitä tekemään ja ne jotka mieluummin pelailivat huvin vuoksi saivat tehdä juuri sitä.

Vierailija
1820/2282 |
31.05.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän nykyinen teollinen ruokavalio ja esimerkiksi herkkujen suuri kulutus tähän vaikuttaa? Ei ainakaan lisää sitä liikkumisintoa

Koululounas syödään ennen kymmentä, teollista einesmättöä. Lapsella nälkä suurimman osan koulupäivää ja vihdoin kotiin päästyään syö liikaa, koska on liian kova nälkä. Lasten päivärytmi pitää saada terveellisemmäksi ja kouluihin oikeaa ruokaa, eikä pseudoruokaa.

Allekirjoitan tämän täysin. En enää käy koululla syömässä, sillä aloin kiinnittämään huomiota ruoan laatuun. Kasvirasvaliejua ja jotain epämääräistä prosessoitua soijaa, rutkasti sokeria ja aromivahventeita. Joo ei kiitos.