Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Oikeasti todella huolestuttavaa, jos näin on. Itse olen rapakuntoinen keski-ikäinen BMI 42 ja pystyn kyllä juoksemaan liikuntasalin päästä päähän, menemään kyykkyyn ja ylös. Kuinka huonossa kunnossa nuoret ihmiset oikein ovat?!
Meillä ei olla mitään himoliikkujia oltu koskaan, mutta arkiliikunta, leikkipuistot, metsäretket, pulkkamäet, ja semmoset vahvasti mukana tekemisessä.
Siinä kohtaa kun meille rantautui kännykkäpelit, niin lapsilta loppui liike kokonaan. Havahduin siihen, että lapset eivät oikeasti enää tehneet mitään muuta kuin pelanneet ja sitten sen jälkeen siirtyivät naapurille pelaamaan.
Ei ole olemassa mitään ulkopuolista palvelua, jota tarjoamalla lapset saataisiin liikkeelle. Niitä ainakin meidän kunnassa on jo, mutta kun lapsi jämähtää ruudun ääreen ja se on vanhemmillekin helppoa kun lapsi on tyytyväinen, niin ei tule lähdettyä mihinkään. Lasta ei kiinnosta enää mikään, ei jaksa enää mitään, ei tykkää mistään jne.
Me ajauduttiin pari vuotta sitten naapurin perheen kanssa ihan huomaamatta tälläiseen tilanteeseen. Mä siitä aloin naapurin kanssa juttelemaan ja me yritettiin yhdessä houkutella lapsia vähän muun tekemisen pariin kaikilla kivoilla jutuilla. Ei se oikein auttanut. Mä sitten tempasin radikaalin toimenpiteen ja laitoin tunnin ruutuaikarajoituksen lasten pelilaitteisiin, niin johan alkoi ulkoilu ja liikkuminen taas kiinnostaa.
Meillä lapset on innokkaita lähtemään tylsempiinkin juttuihin ja ollaan aloitettu ohjattuja liikuntaharrastuksia omaehtoisen liikunnan lisäksi. Kaveripiiri on vaihtunut ja ulkoiluseuraa löytyy kivasti.
Naapurin perheen lapsi pelaa edelleen rajoituksetta eikä häntä näy ulkona juuri koskaan, kaikki harrastukset ovat jääneet yhden kokeilukerran jälkeen käymättä, mihinkään niitä ei saa mukaan kun lapsi ei tykkää /jaksa. Ei linnanmäelle, ei teatteriin, ei ilotulitusta katsomaan, ei leijaa lennättämään, ei mihinkään.
Jos ap kyselee bisnesmielessä mitä liikkumattomille lapsille ja heidän perheilleen voisi myydä, niin ei mitään muuta kuin tietoisuutta ruutuajan rajoittamisesta. Tylsyys saa lapsen keksimään itse mitä haluaa tehdä. Yleensä tekeminen löytyy ulkoilusta. Harvempi vaihtaa koko ruutuaikaa lukemiseen.
Lapset ovat luonnostaan hyvin liikkuvaisia. Kyllä tuollainen rapakunto vaatii aikuiselta tietoista toimintaa. Kuten pienen lapsen luonnollisen liikkumishalun tukahduttaminen istuttamalla niitä tabletin ääressä tuntikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Mitä oikein sekoilet? Kyllä aikuisenkin on suositeltavaa liikkua ihan joka päivä eikä vain maata sohvalla ja käydä kolmesti viikossa löntystelemässä puoli tuntia lähi Saleen ja takaisin.
Aikuisille suositellut liikuntamäärät ovat käsittämättömän pieniä, tyyliin 2.5 tuntia viikossa.
Sinä et nyt erota kuntoilutarkoitukseen olevaa liikuntaa ja ylipäätään liikuntaa toisistaan. Nuo suositukset koskevat vain lenkkeilyä jne. Siihen päälle tulee tietenkin muu arkiliikunta, jota todellakin pitää tehdä jokaikinen päivä, jos aikoo pysyä terveenä ja normaalipainoisena.
Reipas liikunta = esim. reipas kävely, ja reippauteen riittää, että syke nousee.
No noinhan niissä lukee, mutta jos ne naurettavan alhaiseksi asetetut aivan minimi tavoitteet kerää kasaan aivan minimiefortilla, niin tuloksena on minimaalisia hyötyjä. Jos ihmisen liikunnat on se, että just ja just kävelee sen 2,5 h viikossa, mikä riittää suositusten minimitason täyttämiseen, niin ei varmaan tarvitse hämmästyä ihan hirveästi, jos löytää itsensä pallolaajennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Mitä oikein sekoilet? Kyllä aikuisenkin on suositeltavaa liikkua ihan joka päivä eikä vain maata sohvalla ja käydä kolmesti viikossa löntystelemässä puoli tuntia lähi Saleen ja takaisin.
Aikuisille suositellut liikuntamäärät ovat käsittämättömän pieniä, tyyliin 2.5 tuntia viikossa.
Sinä et nyt erota kuntoilutarkoitukseen olevaa liikuntaa ja ylipäätään liikuntaa toisistaan. Nuo suositukset koskevat vain lenkkeilyä jne. Siihen päälle tulee tietenkin muu arkiliikunta, jota todellakin pitää tehdä jokaikinen päivä, jos aikoo pysyä terveenä ja normaalipainoisena.
Reipas liikunta = esim. reipas kävely, ja reippauteen riittää, että syke nousee.
No noinhan niissä suosituksissa lukee, mutta jos ne naurettavan alhaiseksi asetetut aivan minimi tavoitteet kerää kasaan aivan minimiefortilla, niin tuloksena on minimaalisia hyötyjä. Jos ihmisen liikunnat on se, että just ja just kävelee sen 2,5 h viikossa, mikä riittää suositusten minimitason täyttämiseen, niin ei varmaan tarvitse hämmästyä ihan hirveästi, jos löytää itsensä pallolaajennuksesta.
Monella lapsella ohjatut liikuntaharrastukset koulunkäynnin ohella vievät niin paljon vapaa-ajasta ettei heillä jää enää aikaa eikä aina voimiakaan kavereiden kanssa oleiluun ja omatoimisiin harrasteisiin. Onko tämäkään ihan tervettä normaalia lapsen elämää?
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat luonnostaan hyvin liikkuvaisia. Kyllä tuollainen rapakunto vaatii aikuiselta tietoista toimintaa. Kuten pienen lapsen luonnollisen liikkumishalun tukahduttaminen istuttamalla niitä tabletin ääressä tuntikausia.
Myös tämän päivän pelkopuhe tukahduttaa varmasti monien lasten liikkumishaluja. Monet vanhemmat tuntuvat olevan jatkuvasti kauhean huolissaan, ettei heidän lapsille vaan sattuisi mitään. Ei ymmärretä, mitä tekee lapsen itsetunnolle, jos juuri hänen vanhempansa ovat koko ajan leikkipuistossa kertomassa, ettei hänen kannata edes yrittää kiivetä siihen telineeseen, kun hän putoaa varmasti, vaikka hänen ikätoverinsa kiipeilevät siinä vieressä. Ei kait se lapsi sitten uskalla yrittää koululiikunnassakaan, kun hänelle on koko lapsuus kerrottu, että ei kannata yrittää, "ettei vaan sattuis mitään".
Tätä toimintaa voi seurata ihan päivittäin sivukorvalla leikkipuistoissa.
Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.
Vierailija kirjoitti:
Monella lapsella ohjatut liikuntaharrastukset koulunkäynnin ohella vievät niin paljon vapaa-ajasta ettei heillä jää enää aikaa eikä aina voimiakaan kavereiden kanssa oleiluun ja omatoimisiin harrasteisiin. Onko tämäkään ihan tervettä normaalia lapsen elämää?
Miksi ei olisi? Kyllä meillä ainakin lapsilla on kavereita harrastuksissa ja kyllä heille silti jää aikaa muuhunkin. Treenit alkavat viiden-kuuden aikaan ja koulu loppuu klo 12-15, eli kyllä siinä saa ihan tarpeeksi pelata pleikkaa kavereidenkin kanssa.
Me ei olla saatu meidän lapsia kiinnostumaan isommin hiihdosta tai luistelusta, eli kyllä talviaikaan liikkumiset olisivat ohuella pohjalla, jos ei olisi ohjattuja treenejä. Kesäaikaan noi meidän esiteinit pelaavat ihan mielellään höntsäkorista ja -futista kavereidensa kanssa, mutta talvella on aika paljon hiljaisempaa.
Mä kuulin leikkipuistossa kesällä kun äiti kielsi lapsiaan juoksemasta ettei tule hiki. Ja siihen päälle vielä, että älä nyt kipee ettet putoo.
Vierailija kirjoitti:
Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.
Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.
Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat luonnostaan hyvin liikkuvaisia. Kyllä tuollainen rapakunto vaatii aikuiselta tietoista toimintaa. Kuten pienen lapsen luonnollisen liikkumishalun tukahduttaminen istuttamalla niitä tabletin ääressä tuntikausia.
Keskustelun aiheena ovat Move-testien ikäluokka, viides- ja kahdeksasluokkalaiset. Siinä iässä erittäin moni on lopettanut ohjatun liikunnan, eikä se vanhempienkaan kanssa liikkuminen välttämättä nappaa.
NÄMÄ POIS KOKONAAN TAI PITKÄKÄKSI AJAKSI KÄYTÖSTÄ:
TV, kännykkä jolla on mahdollista pelata( eli laittaa vielä lapselle estoja että ei voi tavallisellakaan kännykällä pelata).
, läppäri tai pöytätietokone, pelikonsoli, käsipelit( semmoiset jotka pystyy laittamaan taskuun).
Kaikki ladattavat vepaimet pois kokonaan tai pitkäksi ajaksi pois.
Myös ns. " Läskipyörä" tilalle vaihteeton polkupyörä.
Tilalle hyvät kunnolliset lenkkikengät, ja lenkille vaan.
Eikä omaa taskurahaa , herkkupäivä ei ole, Joka päivä !
Vaan kerran viikossa pankkikorttikin pois , jotta ei menee ostaa kilo kaupalla sokeria ja lisäaineita eri muodossa.
Laitetaan kunnon Kotiruokaa terveellisesti.
Ei hirveää musiikin jumputusta eikä yö kukkuilua ajoissa nukkumaan.
Myös vanhemmat osallistuu tähän,
!
Jo liikuntaa tulisi Enemmän ja jaksaisi mielen virkeänä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.
Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.
Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin.
Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.
Vierailija kirjoitti:
NÄMÄ POIS KOKONAAN TAI PITKÄKÄKSI AJAKSI KÄYTÖSTÄ:
TV, kännykkä jolla on mahdollista pelata( eli laittaa vielä lapselle estoja että ei voi tavallisellakaan kännykällä pelata).
, läppäri tai pöytätietokone, pelikonsoli, käsipelit( semmoiset jotka pystyy laittamaan taskuun).
Kaikki ladattavat vepaimet pois kokonaan tai pitkäksi ajaksi pois.
Myös ns. " Läskipyörä" tilalle vaihteeton polkupyörä.
Tilalle hyvät kunnolliset lenkkikengät, ja lenkille vaan.
Eikä omaa taskurahaa , herkkupäivä ei ole, Joka päivä !
Vaan kerran viikossa pankkikorttikin pois , jotta ei menee ostaa kilo kaupalla sokeria ja lisäaineita eri muodossa.
Laitetaan kunnon Kotiruokaa terveellisesti.
Ei hirveää musiikin jumputusta eikä yö kukkuilua ajoissa nukkumaan.
Myös vanhemmat osallistuu tähän,
!Jo liikuntaa tulisi Enemmän ja jaksaisi mielen virkeänä olla.
Liikkumisen ohella on tärkeää myös lukea, ainakin sen verran että pystyy tuottamaan luettavaa tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
NÄMÄ POIS KOKONAAN TAI PITKÄKÄKSI AJAKSI KÄYTÖSTÄ:
TV, kännykkä jolla on mahdollista pelata( eli laittaa vielä lapselle estoja että ei voi tavallisellakaan kännykällä pelata).
, läppäri tai pöytätietokone, pelikonsoli, käsipelit( semmoiset jotka pystyy laittamaan taskuun).
Kaikki ladattavat vepaimet pois kokonaan tai pitkäksi ajaksi pois.
Myös ns. " Läskipyörä" tilalle vaihteeton polkupyörä.
Tilalle hyvät kunnolliset lenkkikengät, ja lenkille vaan.
Eikä omaa taskurahaa , herkkupäivä ei ole, Joka päivä !
Vaan kerran viikossa pankkikorttikin pois , jotta ei menee ostaa kilo kaupalla sokeria ja lisäaineita eri muodossa.
Laitetaan kunnon Kotiruokaa terveellisesti.
Ei hirveää musiikin jumputusta eikä yö kukkuilua ajoissa nukkumaan.
Myös vanhemmat osallistuu tähän,
!Jo liikuntaa tulisi Enemmän ja jaksaisi mielen virkeänä olla.
Ei vaihteeton pyörä lisää liikuntaa vaan vähentää. Jos pyörällä pääsee nopeasti ja pitkiä matkoja niin sitä käyttää useammin kuin jos sillä pitää kitkutella. Silloin valitsee helpommin kotiin jäämisen tai bussin.
Itse en harrastanut mitään lajia lapsena, vähän ratsastusta mutta sekin loppui yläkoulun kynnyksellä. Mutta silloin liikuttiin muuten, kouluun ja kavereille oli pari kilsaa, piti kävellä tai pyöräillä. Nyt kouluun on pitkä matka joka mennään bussilla, samalla kylällä ei ole enää samanikäisiä kavereita, ollaan kyytien varassa. Ennen oli paljon lapsia ympärillä, illan oltiin ulkona. Aikuisena on minullekin vasta ne omat lajit löytyneet, kunto on hyvä.
Omien lasten kans on liikuttu ja ulkoiltu lapsena paljon mutta jossain iässä ei vanhempien seura kelpaa vaan kaverit on tärkeitä. Ovat harrastaneet pienenä valittua lajia max 5. luokalle asti ja sitten ei ole kivaa kun ei ole ne omat kaverit mukana. Toinen on löytänyt mieleisensä lajin sitten opiskeluaikana, uskon että toinenkin vielä. Ovat silti pärjänneet koululiikunnassa vaikka kunto on mitä on, opettaja on ollut motivoiva, jos pakotat mukaan tuntien patikkaretkelle, pyöräilemään, puutöihin, marjametsään tms. niin jaksavat hyvin, ovat hoikkia. Eli en ole silti huolissani.
Vierailija kirjoitti:
NÄMÄ POIS KOKONAAN TAI PITKÄKÄKSI AJAKSI KÄYTÖSTÄ:
TV, kännykkä jolla on mahdollista pelata( eli laittaa vielä lapselle estoja että ei voi tavallisellakaan kännykällä pelata).
, läppäri tai pöytätietokone, pelikonsoli, käsipelit( semmoiset jotka pystyy laittamaan taskuun).
Kaikki ladattavat vepaimet pois kokonaan tai pitkäksi ajaksi pois.
Myös ns. " Läskipyörä" tilalle vaihteeton polkupyörä.
Tilalle hyvät kunnolliset lenkkikengät, ja lenkille vaan.
Eikä omaa taskurahaa , herkkupäivä ei ole, Joka päivä !
Vaan kerran viikossa pankkikorttikin pois , jotta ei menee ostaa kilo kaupalla sokeria ja lisäaineita eri muodossa.
Laitetaan kunnon Kotiruokaa terveellisesti.
Ei hirveää musiikin jumputusta eikä yö kukkuilua ajoissa nukkumaan.
Myös vanhemmat osallistuu tähän,
!Jo liikuntaa tulisi Enemmän ja jaksaisi mielen virkeänä olla.
Pikkulapsella ehkä toimii kieltäminen ja rajoittaminen, mutta ei sillä mitään hyvää motivaatiota ja liikunnaniloa rakenneta että kielletään kaikki, lyödään lenkkikengät kouraan ja pihalle. Kuulostaa just meijän entisaikojen liikuntatuntien menolta jossa tapettiin liikunnanilo muilta kuin huippukuntoisilta ja taitavilta. En ole edes kokeillut ryhmäliikuntaa enkä koulussa tehtyjä lajeja sen koommin kun koulusta pääsin.
Lisäksi puhelinten, pelien, rahankäytön ja kaiken kieltäminen ei toimi isommilla, yläkoululaiset joutuvat opettelemaan jo itsenäistä elämää, ottamaan vastuuta ja tutkimaan itse miten ajankäyttönsä hallitsee niin että koulu sujuu. Ysin jälkeen pitää useiden muuttaa jo omilleen opiskelemaan eikä kukaan muu kuin nuori itse vahdi kännykän käyttöä.
Toinen pojista pelaa jalkapalloa ja pyöräilee kouluun 4km.
Toinen käy salilla ja pyöräili nyt viime talven kouluun, 16km suuntaansa.
Muutenkin liikkuvat kävellen tai fillarilla ja kaverinsa myös.
Hänen arkeensa ei ehkä kuulu viivajuoksu, mutta kait ymmärrät, mistä se kertoo, jos lapsesi putoaa ensimmäisten joukossa viivajuoksussa? Hänen sydämensä ja keuhkonsa ovat jostain syystä huonommassa kunnossa kuin ikätovereidensa. Lapsellasi on siis huonommat lähtökohdat viettää terve loppuelämä kuin hänen luokkalaisillaan.
Aikuisen pitäisi pystyä ymmärtämään, mitä ominaisuuksia niillä testeillä testataan eikä vain todeta, että ei mitään väliä, lapseni ei tarvitse viivajuoksua. Ei varmaan tarvitsekaan, mutta sydäntään ja keuhkojaan hän tarvitsee.