Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Ei ole mitään liikkumattomuusepidemiaa. Lapset juoksevat aika paljon ellei ole kielletty ja leikkivät. Myös päiväkodissa ja koulussa. Kerrostalo ei taida olla paras paikka lapselle tai kännykkä kädessä kun on liian pieni siihen, vaikka fiksuja lapset ovat kyllä. Kirjaa tilalle ja mielikuvitusta, taide. Ei tarvitse vaatia mitään testejä liikunnassa, menee toivo, liikunnan pitäisi olla kivaa - ei suorite kuten aikuisilla. Kaikille ei sovi kaikki lajit tai talvilajit. Ulkomailla on parempia ilmastoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on koulusta tullut suositus, että lapset kävelevät tai pyöräilevät kouluun. Tästä koulu muistuttelee aika ajoin. Meidän naapuruston alakouluikäiset lapset pyöräilevät tai kävelevät kouluun 4km matkan, kesät talvet. Kukaan ei ole valittanut, ihan hyvillä mielin kulkevat kuten kaikki muutkin.
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Lisäksi he kävelevät kouluun (alle 1km) ja leikkivät pihalla mm trampalla tai hippaa yms normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Meillä on ollut juuri tuo systeemi: lapsilla yksi ohjattu liikuntaharrastus, ja vähintään kerran viikossa liikuntaa perheen kanssa.
Ja move-testien perusteella hän todennäköisesti kuuluu siihen 40 prosenttiin, jolla on tutkijoiden mukaan vaikeuksia selvitä arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Liikkuva vanhempi antaa liikkuvan ihmisen mallin lapsilleen. Mallioppiminen on yksi tehokkaimmista kasvatuskeinoista. Liikkumaton vanhempi helposti tuhoaa lapsensa terveyden, vaikka kuinka kannustaisi lastaan liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.
Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.
Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin.
Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.
Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan.
Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.
Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.
Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä.
OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähikoululla oli "hontsäjalkkista", jonne ei tarvinnut aiempaa kokemusta. Lapsi kävi siellä ja sanoi, että valkku opasti vihaisesti, kun hän ei tiennyt jalkkiksen sääntöjä.
On tietenkin mahdollista, että hommaan on sattunut täysin epäkelpo ohjaaja. On myös aivan mahdollista, että kyseinen henkilö vain opasti futiksen sääntöjä kovalla äänellä, että kaikki kuulisivat ne kerralla. Ei samaa asiaa kannata alkaa selittämään jokaiselle lapselle erikseen. Kyllä minäkin olen huutanut paljon futiskentällä lapsille, koska siellä on aivan älytön melu ja valmentajan ääni pitää saada kuulumaan sen yli, että kaikki kuulevat sen kerralla. Ei se kuitenkaan ole vihaista huutamista ja toivon, että kukaan lapsi ei ole tulkinnut sitä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NÄMÄ POIS KOKONAAN TAI PITKÄKÄKSI AJAKSI KÄYTÖSTÄ:
TV, kännykkä jolla on mahdollista pelata( eli laittaa vielä lapselle estoja että ei voi tavallisellakaan kännykällä pelata).
, läppäri tai pöytätietokone, pelikonsoli, käsipelit( semmoiset jotka pystyy laittamaan taskuun).
Kaikki ladattavat vepaimet pois kokonaan tai pitkäksi ajaksi pois.
Myös ns. " Läskipyörä" tilalle vaihteeton polkupyörä.
Tilalle hyvät kunnolliset lenkkikengät, ja lenkille vaan.
Eikä omaa taskurahaa , herkkupäivä ei ole, Joka päivä !
Vaan kerran viikossa pankkikorttikin pois , jotta ei menee ostaa kilo kaupalla sokeria ja lisäaineita eri muodossa.
Laitetaan kunnon Kotiruokaa terveellisesti.
Ei hirveää musiikin jumputusta eikä yö kukkuilua ajoissa nukkumaan.
Myös vanhemmat osallistuu tähän,
!Jo liikuntaa tulisi Enemmän ja jaksaisi mielen virkeänä olla.
Ei vaihteeton pyörä lisää liikuntaa vaan vähentää. Jos pyörällä pääsee nopeasti ja pitkiä matkoja niin sitä käyttää useammin kuin jos sillä pitää kitkutella. Silloin valitsee helpommin kotiin jäämisen tai bussin.
Tämä on totta. Mä en ajaisi 20 km työmatkaa pyörällä jos mulla ei olisi sähköavusteista pyörää.
Meillä on lapsilla suurinpiirtein parhaimmat pyörät, skuutit, skeitit, uimalelut, sukset, luistimet mitä kaupasta saa, ihan sen takia, että niitä on miellyttävä käyttää ja siten niitä tulisi myös käytettyä. Mitään järkeä ostaa potkulautaa, jonka pyörät ei rullaa ja sitä on raskasta potkutella, saati, että mitään temppuja pystyisi sitten tekemään.
Näin sen pitäisi mennä. Harmi vain, että suurin osa vanhemmista ajattelee, ettei lapsi jaksa pitkään harrastaa ja ostaa halvimman mukaan. No ei kai lasta jaksa kiinnostaa kun mikään ei toimi! Mikään ei ta.pa intoa välineurheilussa niin kuin huonot välineet. Enkä nyt tarkoita sitä, että pitäisi olla heti ostamassa kaikkein kalleimmat jutut, vaan että ostaa sieltä keskiväliltä.
Tuo on niin totta. Jopa niin yksinkertaisissa lajeissa kuin jalkapallo tätä näki paljon. Vanhemmat ostavat lapsilleen halvimman mahdollisen pallon, joka painaa tuplasti oikeaan verrattuna eikä pompi kunnolla. Kun ottaa huomioon, että hyvän pallon saa 25 eurolla normihintaan ostettuna ja alesta halvemmalla, jos löytyy, niin siinä on todella väärä paikka säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsellani oli pienempänä sellainen lasten aktiivisuusranneke, ja mulle oli järkytys huomata, kuinka vähän askeleita tuli esimerkiksi jalkapallotreeneissä verrattuna vapaaseen puistoiluun. Uskomatonta mutta totta.
Ainakin jääkiekossa suurin osa jäälläoloajasta seisotaan kun odotetaan vuoroa päästä laukaisemaan tai pujottelemaan kartioiden välistä. Meillä vielä ei jääkiekkoilija jostain syystä johtuen saa itse ottaa maalivahdin palauttamaa kiekkoa vastaan vaan valmentaja ottaa sen ja vie sen sitten seuraavalle kiekottomalle jonossa olevalle, etteivät pelaajat ala aikansa kuluksi leipoa kiekkoa mailallaan ja häiritse harjoitusta.
Hävettää katsoa touhua, mutten voi naisena mennä sanomaan että voinko tulla mukaan ja laittaa pojat töihin. Eihän kukaan saa pelissäkään keskittyä muiden paikalleen jähmettyessä keskittyä laukaisemiseen. Ei mikään ihme, että joukkue häviää jokaisessa ottelussa.
Itse kyllä leivon ihan malliksi kiekkoa pojilleni kun olemme keskenämme mailavuorolla jne. Huomaan kyllä, etteivät useimmat miehet pidä siitä että nainen pelaa kiekkoa poikiensa kanssa.
Siellä varmaan tehdään muutakin kuin vain seisoskellaan. Välillä vain niitä ihan perusasioitakin pitää harjoitella. Voidakseen osata laukaista pelitilanteessa pitää ensin osata laukaista ilman häiriötä. Muuten ei ole mitään mahdollisuutta, että se kiekko menee maalia kohti. En nyt tiedä, minkä ikäisistä on kyse, mutta varmaan valmentajat ovat huomanneet, että jos junnuilla on kiekot hallussa siellä jonossa, koko homma leviää käsiin ja kukaan ei enää keskity siihen itse harjoitukseen ja sen läpiviemiseen menee tripla-aika.
Se yhteinen jääaika pitää käyttää pääsääntöisesti valmentajan ohjaukseen ja omaa leipomista voi harjoitella omalla ajalla. Tuskin olisit kovin tyytyväinen myöskään siitä, että lapset vain härväisivät omiaan koko treenin ajan ja valmentaja joisi kahvia nurkassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään liikkumattomuusepidemiaa. Lapset juoksevat aika paljon ellei ole kielletty ja leikkivät. Myös päiväkodissa ja koulussa. Kerrostalo ei taida olla paras paikka lapselle tai kännykkä kädessä kun on liian pieni siihen, vaikka fiksuja lapset ovat kyllä. Kirjaa tilalle ja mielikuvitusta, taide. Ei tarvitse vaatia mitään testejä liikunnassa, menee toivo, liikunnan pitäisi olla kivaa - ei suorite kuten aikuisilla. Kaikille ei sovi kaikki lajit tai talvilajit. Ulkomailla on parempia ilmastoja.
Kyllä niillä testeilläkin on ihan funktionsa. Ei välttämättä yksittäiselle lapselle, mutta yhteiskunnalle. Niistä saadaan erittäin arvokasta tietoa vuosien varrella siitä, miten liikunta/liikkumattomuus vaikuttaa kansanterveyteen. Kun on standardoidut testi vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, pystytään saamaan ihan oikeaa dataa eikä olla minkään yksittäisten liikunnanopettajien varoittelujen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Meillä on ollut juuri tuo systeemi: lapsilla yksi ohjattu liikuntaharrastus, ja vähintään kerran viikossa liikuntaa perheen kanssa.
Ja move-testien perusteella hän todennäköisesti kuuluu siihen 40 prosenttiin, jolla on tutkijoiden mukaan vaikeuksia selvitä arjesta.
Miksi lapsesi kuuluu siihen porukkaan, joka on huonokuntoisimpien joukossa tässä maassa? Onko se sinusta OK? Aiotko tehdä asialle jotain vai toteatko vain, että lapsen kunnolla ei ole mitään merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.
Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.
Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin.
Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.
Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan.
Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.
Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.
Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä.
OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan.
Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.
Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Meillä on ollut juuri tuo systeemi: lapsilla yksi ohjattu liikuntaharrastus, ja vähintään kerran viikossa liikuntaa perheen kanssa.
Ja move-testien perusteella hän todennäköisesti kuuluu siihen 40 prosenttiin, jolla on tutkijoiden mukaan vaikeuksia selvitä arjesta.
Miksi lapsesi kuuluu siihen porukkaan, joka on huonokuntoisimpien joukossa tässä maassa? Onko se sinusta OK? Aiotko tehdä asialle jotain vai toteatko vain, että lapsen kunnolla ei ole mitään merkitystä?
Tuossa edellä on kerrottu, mitä asialle on tehty. Yksi ohjattu liikuntaharrastus kerran viikossa, pari kertaa viikossa liikuntaa vanhemman kanssa, koulumatkojen kävelyä, retkeilyä viikonloppuisin. Enempää en pysty tekemään. Trampoliinin ostaisin, mutta piha on yhteiskäytössä, eivätkä naapurit halua tramppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsellani oli pienempänä sellainen lasten aktiivisuusranneke, ja mulle oli järkytys huomata, kuinka vähän askeleita tuli esimerkiksi jalkapallotreeneissä verrattuna vapaaseen puistoiluun. Uskomatonta mutta totta.
Ainakin jääkiekossa suurin osa jäälläoloajasta seisotaan kun odotetaan vuoroa päästä laukaisemaan tai pujottelemaan kartioiden välistä. Meillä vielä ei jääkiekkoilija jostain syystä johtuen saa itse ottaa maalivahdin palauttamaa kiekkoa vastaan vaan valmentaja ottaa sen ja vie sen sitten seuraavalle kiekottomalle jonossa olevalle, etteivät pelaajat ala aikansa kuluksi leipoa kiekkoa mailallaan ja häiritse harjoitusta.
Hävettää katsoa touhua, mutten voi naisena mennä sanomaan että voinko tulla mukaan ja laittaa pojat töihin. Eihän kukaan saa pelissäkään keskittyä muiden paikalleen jähmettyessä keskittyä laukaisemiseen. Ei mikään ihme, että joukkue häviää jokaisessa ottelussa.
Itse kyllä leivon ihan malliksi kiekkoa pojilleni kun olemme keskenämme mailavuorolla jne. Huomaan kyllä, etteivät useimmat miehet pidä siitä että nainen pelaa kiekkoa poikiensa kanssa.
Siellä varmaan tehdään muutakin kuin vain seisoskellaan. Välillä vain niitä ihan perusasioitakin pitää harjoitella. Voidakseen osata laukaista pelitilanteessa pitää ensin osata laukaista ilman häiriötä. Muuten ei ole mitään mahdollisuutta, että se kiekko menee maalia kohti. En nyt tiedä, minkä ikäisistä on kyse, mutta varmaan valmentajat ovat huomanneet, että jos junnuilla on kiekot hallussa siellä jonossa, koko homma leviää käsiin ja kukaan ei enää keskity siihen itse harjoitukseen ja sen läpiviemiseen menee tripla-aika.
Se yhteinen jääaika pitää käyttää pääsääntöisesti valmentajan ohjaukseen ja omaa leipomista voi harjoitella omalla ajalla. Tuskin olisit kovin tyytyväinen myöskään siitä, että lapset vain härväisivät omiaan koko treenin ajan ja valmentaja joisi kahvia nurkassa.
Tässä nähdään, kuinka huutava pula lapsilla ja nuorilla on liikunnasta. Edes treeneissä heitä ei voi päästää liikkumaan, ettei valmentajan hieno suunnitelma mene pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia sellaiseen rentoon höntsäilyliikuntaan. Esim. koulun liikkasaliin patjoja, köysiä ja renkaita. Siellä saisi sitten vapaasti liikkua ilman suorittamista.
Oman lapseni koulussa on joitain harrastuksia tarjolla, mutta aikataulut on hankalat, vaikka kyseessä on tämä harrastamisen Suomen malli. Lapsella koulu loppuu yleensä jo klo 13 ja harrastukset alkaa vasta klo 15 jälkeen. Kodin ja koulun välinen matka on 30 min eli koko iltapäivä menisi siihen, että ensin kotiin, välipala, läksyt, takaisin koululle, harrastus ja kotiin.
Ei valittu tätä vaan harrastetaan perheenä yhdessä kaikenlaista. Talvellä lähdetään illalla luistelemaan tai vaan pulkkamäkeen, sekin on hyvää liikuntaa. Lumettomana aikana tehdään pyörälenkkejä ja siihen voi yhdistää uimahallikäynnin.
Olisiko mahdollista, että lapsi ottaisi vaikka välipalan mukaan koululle ja tekisi läksyt siellä? Koulurakennuksia on tietenkin erilaisia, mutta kyllä aika monissa on sellaisia tiloja, joihin oppilas voi jäädä koulupäivän jälkeen. Sitten, kun ne on hoidettu, voisi pelailla/leikkiä pihalla kavereiden kanssa. Tästä voisi sopia vaikka joidenkin luokkalaisten vanhempien kanssa.
On aika luonnollista, että koulun liikuntakerhot alkavat sitten, kun kaikilta on koulu loppu. Muuten vanhemmat valittavat, että heidän lapsensa ei pääse kerhoon, koska ovat vielä koulussa.
Mun mielestä ongelma on ennemminkin se, että lasten liikkuminen on siirtynyt aikuisten vastuulle. Tässäkin ketjussa painotetaan monissa kommenteissa vanhemman roolia ja esimerkkiä. Mielestäni parhaat tulokset syntyvät, kun lapsi liikkuu omasta innostaan ja aloitteestaan ja mieluiten vielä niin, että tämä yhdistyy kivaan tekemiseen kavereiden kanssa.
Omassa lapsuudessani oli tapana viettää illat ulkona kavereiden kanssa. Ei ollut kännyköitä eikä oikein tietoa siitä, kuka kavereista on kotona ja kuka jossain muualla. Välipalan jälkeen lähdettiin pyörällä etsimään seuraa, monesti pyöräiltiin yhden kaverin kotiin ja sieltä toisen tai kolmannen luo, kunnes saatiin joku porukka kasaan ja keksittiin jotain tekemistä. Se tekeminen oli yleensä ulkona, ja siihen liittyi liikkumista - juoksemista, pyöräilemistä, kiipeilemistä, uintia, jotain peliä. Lapset päättivät näistä asioista yhdessä, aikuiset eivät puuttuneet siihen mitenkään tai näyttäneet mitään esimerkkiä.
Tänä päivänä ei ole tällaista kulttuuria eikä lapsilla ole seuraa toisistaan tähän jatkuvaan liikkumiseen. Vanhemmista aktiivisemmat kulkevat retkillä, metsissä tai uimahallissa lastensa kanssa. Innostavat ja kannustavat, houkuttelevat tai pakottavatkin. Asenteesta riippumatta aloite on aikuisella, mikä väkisin syö lapsen motivaatiota ja omaa, sisäsyntyistä innostusta.
Meillä lapset ovat jo teinejä / nuoria aikuisia. Yhdessä olemme liikkuneet ties vaikka missä. Kolmesta nuoresta kaksi lopetti liikkumisen teini-iässä, kun heitä ei saanut enää houkuteltua perheen yhteisiin liikkumisiin ja pakottaminen ei ollut vaihtoehto. Yksi jatkoi liikkumista, mutta hän oli heistä se, joka oli muutenkin pienestä pitäen ollut itse aloitteellinen, liikkunut, pyöräillyt ja uinut vanhan maailman tapaan (vaikka se kaveriporukka ei samalla tavalla ollutkaan mukana).
Nuorena aikuisena tietysti kotoa opitut tavat voivat tuoda takaisin liikunnan pariin, mutta näen silti vanhempien vastuulla olevan liikkumisen noin 100 kertaa tehottomampana tapana juurruttaa lapsiin liikkumisen iloa kuin se, että lapset löytäisivät tämän itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lähtee ihan aikuisista. Jos aikuinen käy kuntosalilla mutta ei liiku lasten kanssa- ei ne lapset liiku itsekseen kuin hippaleikintai jalistreenin verran.
Me ollaan ratlaistu asiat niin että lapsilla on yksi liikuntaharrastus, jonka lisäksi käydään perheen kanssa vähintään kerran viikossa uimassa ja toinen -kolmas kerta esim hiihtämässä/ laskettelemassa/luistelemassa/ tennistä/padelia/ keilaamista/kiipeilyä/retkeilyä/frisbeegolfia yms.
Toivomme siis että liikkuminen olisi heille aikuisena itsestäänselvyys ja ettei lukitu yhteen lajiin vaan kaikkea saa kokeilla periaate tuon yhden mieluisen harrastuksen lisäksi.
Siinä tulee myös samalla vietettyä koko perheen yhteistä aikaa säännöllisesti ja kaikki saavat lokeiluun eri lajeja.
Meillä on ollut juuri tuo systeemi: lapsilla yksi ohjattu liikuntaharrastus, ja vähintään kerran viikossa liikuntaa perheen kanssa.
Ja move-testien perusteella hän todennäköisesti kuuluu siihen 40 prosenttiin, jolla on tutkijoiden mukaan vaikeuksia selvitä arjesta.
Miksi lapsesi kuuluu siihen porukkaan, joka on huonokuntoisimpien joukossa tässä maassa? Onko se sinusta OK? Aiotko tehdä asialle jotain vai toteatko vain, että lapsen kunnolla ei ole mitään merkitystä?
Tuossa edellä on kerrottu, mitä asialle on tehty. Yksi ohjattu liikuntaharrastus kerran viikossa, pari kertaa viikossa liikuntaa vanhemman kanssa, koulumatkojen kävelyä, retkeilyä viikonloppuisin. Enempää en pysty tekemään. Trampoliinin ostaisin, mutta piha on yhteiskäytössä, eivätkä naapurit halua tramppaa.
Miten niin et pysty? Jos lapsi on kaikesta tuosta huolimatta erittäin huonossa kunnossa, pitäisikö sitten miettiä, mitä niinä kahtena kertana liikuntakertana vanhempien kanssa tehdään? Tuskin mitään hirveän aktiivista tai lapsi ei olisi erittäin huonossa kunnossa. Joku pelkkä kävely tai uimahallin terapia-altaassa leikkiminen ei vielä ole kovin reipasta liikuntaa lapselle eikä kehitä esimerkiksi liikkuvuutta tai lihaskuntoa.
Jos liikunta vanhempien kanssa ei ole riittävää lapselle, hän voi mennä useammin ohjattuihin treeneihin ja vanhemmat voivat liikkua itse treenien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ongelma on ennemminkin se, että lasten liikkuminen on siirtynyt aikuisten vastuulle. Tässäkin ketjussa painotetaan monissa kommenteissa vanhemman roolia ja esimerkkiä. Mielestäni parhaat tulokset syntyvät, kun lapsi liikkuu omasta innostaan ja aloitteestaan ja mieluiten vielä niin, että tämä yhdistyy kivaan tekemiseen kavereiden kanssa.
Omassa lapsuudessani oli tapana viettää illat ulkona kavereiden kanssa. Ei ollut kännyköitä eikä oikein tietoa siitä, kuka kavereista on kotona ja kuka jossain muualla. Välipalan jälkeen lähdettiin pyörällä etsimään seuraa, monesti pyöräiltiin yhden kaverin kotiin ja sieltä toisen tai kolmannen luo, kunnes saatiin joku porukka kasaan ja keksittiin jotain tekemistä. Se tekeminen oli yleensä ulkona, ja siihen liittyi liikkumista - juoksemista, pyöräilemistä, kiipeilemistä, uintia, jotain peliä. Lapset päättivät näistä asioista yhdessä, aikuiset eivät puuttuneet siihen mitenkään tai näyttäneet mitään esimerkkiä.
Tänä päivänä ei ole tällaista kulttuuria eikä lapsilla ole seuraa toisistaan tähän jatkuvaan liikkumiseen. Vanhemmista aktiivisemmat kulkevat retkillä, metsissä tai uimahallissa lastensa kanssa. Innostavat ja kannustavat, houkuttelevat tai pakottavatkin. Asenteesta riippumatta aloite on aikuisella, mikä väkisin syö lapsen motivaatiota ja omaa, sisäsyntyistä innostusta.
Meillä lapset ovat jo teinejä / nuoria aikuisia. Yhdessä olemme liikkuneet ties vaikka missä. Kolmesta nuoresta kaksi lopetti liikkumisen teini-iässä, kun heitä ei saanut enää houkuteltua perheen yhteisiin liikkumisiin ja pakottaminen ei ollut vaihtoehto. Yksi jatkoi liikkumista, mutta hän oli heistä se, joka oli muutenkin pienestä pitäen ollut itse aloitteellinen, liikkunut, pyöräillyt ja uinut vanhan maailman tapaan (vaikka se kaveriporukka ei samalla tavalla ollutkaan mukana).
Nuorena aikuisena tietysti kotoa opitut tavat voivat tuoda takaisin liikunnan pariin, mutta näen silti vanhempien vastuulla olevan liikkumisen noin 100 kertaa tehottomampana tapana juurruttaa lapsiin liikkumisen iloa kuin se, että lapset löytäisivät tämän itse.
Parhaat tulokset varmaan syntyvät toisiaan siitä, jos lapsi itse on motivoitunut, mutta mitä sitten pitäisi tehdä, jos lapsi ei ole motivoitunut?
Jos saisitkin koko porukalta ruutuajan nolliin tietylle kellonlyömälle, niin eivätköhän ne pelintuskaiset hetken purnattuaan hakeutuisi rinnakkaisluokkalaisen kaverin luo.
Edelleen: se aito ratkaisu on, että lähtee itse mukaan ja järjestää hyvät pelit. Vapaaehtoisille tai ehkä lahjotuille, ei pakotetuille.