Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Syyttää vanhempia ja laittaa ne vastuuseen nostamalla vanhempien verotusta. -nuori mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat avainasemassa, pienestä pitäen liikutaan. Sitten alkaa tulemaan kuvuoihin pelit jne, ei anneta pelata ellei liiku tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NÄMÄ POIS KOKONAAN TAI PITKÄKÄKSI AJAKSI KÄYTÖSTÄ:
TV, kännykkä jolla on mahdollista pelata( eli laittaa vielä lapselle estoja että ei voi tavallisellakaan kännykällä pelata).
, läppäri tai pöytätietokone, pelikonsoli, käsipelit( semmoiset jotka pystyy laittamaan taskuun).
Kaikki ladattavat vepaimet pois kokonaan tai pitkäksi ajaksi pois.
Myös ns. " Läskipyörä" tilalle vaihteeton polkupyörä.
Tilalle hyvät kunnolliset lenkkikengät, ja lenkille vaan.
Eikä omaa taskurahaa , herkkupäivä ei ole, Joka päivä !
Vaan kerran viikossa pankkikorttikin pois , jotta ei menee ostaa kilo kaupalla sokeria ja lisäaineita eri muodossa.
Laitetaan kunnon Kotiruokaa terveellisesti.
Ei hirveää musiikin jumputusta eikä yö kukkuilua ajoissa nukkumaan.
Myös vanhemmat osallistuu tähän,
!Jo liikuntaa tulisi Enemmän ja jaksaisi mielen virkeänä olla.
Ei vaihteeton pyörä lisää liikuntaa vaan vähentää. Jos pyörällä pääsee nopeasti ja pitkiä matkoja niin sitä käyttää useammin kuin jos sillä pitää kitkutella. Silloin valitsee helpommin kotiin jäämisen tai bussin.
Tämä on totta. Mä en ajaisi 20 km työmatkaa pyörällä jos mulla ei olisi sähköavusteista pyörää.
Meillä on lapsilla suurinpiirtein parhaimmat pyörät, skuutit, skeitit, uimalelut, sukset, luistimet mitä kaupasta saa, ihan sen takia, että niitä on miellyttävä käyttää ja siten niitä tulisi myös käytettyä. Mitään järkeä ostaa potkulautaa, jonka pyörät ei rullaa ja sitä on raskasta potkutella, saati, että mitään temppuja pystyisi sitten tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NÄMÄ POIS KOKONAAN TAI PITKÄKÄKSI AJAKSI KÄYTÖSTÄ:
TV, kännykkä jolla on mahdollista pelata( eli laittaa vielä lapselle estoja että ei voi tavallisellakaan kännykällä pelata).
, läppäri tai pöytätietokone, pelikonsoli, käsipelit( semmoiset jotka pystyy laittamaan taskuun).
Kaikki ladattavat vepaimet pois kokonaan tai pitkäksi ajaksi pois.
Myös ns. " Läskipyörä" tilalle vaihteeton polkupyörä.
Tilalle hyvät kunnolliset lenkkikengät, ja lenkille vaan.
Eikä omaa taskurahaa , herkkupäivä ei ole, Joka päivä !
Vaan kerran viikossa pankkikorttikin pois , jotta ei menee ostaa kilo kaupalla sokeria ja lisäaineita eri muodossa.
Laitetaan kunnon Kotiruokaa terveellisesti.
Ei hirveää musiikin jumputusta eikä yö kukkuilua ajoissa nukkumaan.
Myös vanhemmat osallistuu tähän,
!Jo liikuntaa tulisi Enemmän ja jaksaisi mielen virkeänä olla.
Ei vaihteeton pyörä lisää liikuntaa vaan vähentää. Jos pyörällä pääsee nopeasti ja pitkiä matkoja niin sitä käyttää useammin kuin jos sillä pitää kitkutella. Silloin valitsee helpommin kotiin jäämisen tai bussin.
Tämä on totta. Mä en ajaisi 20 km työmatkaa pyörällä jos mulla ei olisi sähköavusteista pyörää.
Meillä on lapsilla suurinpiirtein parhaimmat pyörät, skuutit, skeitit, uimalelut, sukset, luistimet mitä kaupasta saa, ihan sen takia, että niitä on miellyttävä käyttää ja siten niitä tulisi myös käytettyä. Mitään järkeä ostaa potkulautaa, jonka pyörät ei rullaa ja sitä on raskasta potkutella, saati, että mitään temppuja pystyisi sitten tekemään.
Näin sen pitäisi mennä. Harmi vain, että suurin osa vanhemmista ajattelee, ettei lapsi jaksa pitkään harrastaa ja ostaa halvimman mukaan. No ei kai lasta jaksa kiinnostaa kun mikään ei toimi! Mikään ei ta.pa intoa välineurheilussa niin kuin huonot välineet. Enkä nyt tarkoita sitä, että pitäisi olla heti ostamassa kaikkein kalleimmat jutut, vaan että ostaa sieltä keskiväliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.
Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.
Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin.
Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.
Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin se on huolestuttavaa, että monessa päiväkodissa ei kuulemma ulkoilla nykyään resurssien puutteesta johtuen. Lapsilla on luontainen tarve liikkua, sitä pitäisi pitää yllä ja tukea.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei olla mitään himoliikkujia oltu koskaan, mutta arkiliikunta, leikkipuistot, metsäretket, pulkkamäet, ja semmoset vahvasti mukana tekemisessä.
Siinä kohtaa kun meille rantautui kännykkäpelit, niin lapsilta loppui liike kokonaan. Havahduin siihen, että lapset eivät oikeasti enää tehneet mitään muuta kuin pelanneet ja sitten sen jälkeen siirtyivät naapurille pelaamaan.
Ei ole olemassa mitään ulkopuolista palvelua, jota tarjoamalla lapset saataisiin liikkeelle. Niitä ainakin meidän kunnassa on jo, mutta kun lapsi jämähtää ruudun ääreen ja se on vanhemmillekin helppoa kun lapsi on tyytyväinen, niin ei tule lähdettyä mihinkään. Lasta ei kiinnosta enää mikään, ei jaksa enää mitään, ei tykkää mistään jne.
Me ajauduttiin pari vuotta sitten naapurin perheen kanssa ihan huomaamatta tälläiseen tilanteeseen. Mä siitä aloin naapurin kanssa juttelemaan ja me yritettiin yhdessä houkutella lapsia vähän muun tekemisen pariin kaikilla kivoilla jutuilla. Ei se oikein auttanut. Mä sitten tempasin radikaalin toimenpiteen ja laitoin tunnin ruutuaikarajoituksen lasten pelilaitteisiin, niin johan alkoi ulkoilu ja liikkuminen taas kiinnostaa.
Meillä lapset on innokkaita lähtemään tylsempiinkin juttuihin ja ollaan aloitettu ohjattuja liikuntaharrastuksia omaehtoisen liikunnan lisäksi. Kaveripiiri on vaihtunut ja ulkoiluseuraa löytyy kivasti.
Naapurin perheen lapsi pelaa edelleen rajoituksetta eikä häntä näy ulkona juuri koskaan, kaikki harrastukset ovat jääneet yhden kokeilukerran jälkeen käymättä, mihinkään niitä ei saa mukaan kun lapsi ei tykkää /jaksa. Ei linnanmäelle, ei teatteriin, ei ilotulitusta katsomaan, ei leijaa lennättämään, ei mihinkään.
Jos ap kyselee bisnesmielessä mitä liikkumattomille lapsille ja heidän perheilleen voisi myydä, niin ei mitään muuta kuin tietoisuutta ruutuajan rajoittamisesta. Tylsyys saa lapsen keksimään itse mitä haluaa tehdä. Yleensä tekeminen löytyy ulkoilusta. Harvempi vaihtaa koko ruutuaikaa lukemiseen.
Ai että jos ruutuaikaa rajoitetaan, niin lapsi alkaa automaattisesti liikkua? Kirjoittelin sivulla 9 omia kokemuksiani liikkumattomana lapsena 90-luvulla. Meillä kotona ei ollut pleikkaria eikä nintendoa, ei tietokonetta, ei muita ruutuja kuin telkkari, jota katsottiin vähän. Äiti oli niin tiukkana ruutuajasta, että yli kaksituntiset leffat piti jakaa kahdelle päivälle. VHS-kasetilla on helppo jatkaa siitä kohdasta mihin on jäänyt. En silti liikkunut vapaaehtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat luonnostaan hyvin liikkuvaisia. Kyllä tuollainen rapakunto vaatii aikuiselta tietoista toimintaa. Kuten pienen lapsen luonnollisen liikkumishalun tukahduttaminen istuttamalla niitä tabletin ääressä tuntikausia.
Tämä. Kun sitä luonnollista liikunnan iloa pitää yllä, ei tarvita mitään radikaaleja toimenpiteitä missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.
Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.
Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin.
Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.
Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan.
Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.
Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähikoululla oli "hontsäjalkkista", jonne ei tarvinnut aiempaa kokemusta. Lapsi kävi siellä ja sanoi, että valkku opasti vihaisesti, kun hän ei tiennyt jalkkiksen sääntöjä.
Meillä on onneksi lähikoulu ja sinne lapset pyöräilee tai kävelee. Yläaste on sitten vähän kauempana, mutta saavat luvan kyllä pyöräillä sinne keväät ja syksyt. Jos eivät sitten ilmaista bussikorttia saa, ollaan ihan siinä rajoilla 5km päässä. Toinen kokeili aiemmin jalkapalloa, mutta kyllästyi siihen treenaamiseen, kun olisi halunnut enemmän vain pelata. Toinen lapsi ei ole kiinnostunut mistään lajista, kyselen kyllä välillä. Luistella tykkää ja siellä käydäänkin. Ja uimassa. Pelit ne tottakai veisi, kun kaikki kaveritkin saa pelata ja siellä sitten yhdessä pelaavat.
Koululla ei ole juuri mitään liikuntakerhoja, samoin tällä alueella ei ole juuri seuroja. Me nyt ei kuuluta ihan tuohon huonoimpaan osaan, mutta ei sinne aktiivisempaankaan. Koska ei sitä lasta voi pakottaa mihinkään seuraan tms. Sillä pakottamisella saa vaan tape ttua kaiken innon liikuntaan. Itse olisin lapsena halunnut harrastaa, mutta ei ollut varaa. Lisäksi koululiikunta oli melko karseaa, sielläkin oli vahvasti sukupuolitettu lajit, ei koskaan siis pelattu jalkapalloa tai jääkiekkoa. Pojat kyllä pelasi lähes joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikkumattomuus alkaa aikuisista ja valuu lapsiin. Ihmettelen omassakin kaveripiirissä, kun 5 km työmatka kuljetaan autolla, kun pyöräily liian haastavaa.. puhuttiin juuri siitä kun liikuntaa tulee harrastettua liian vähän ja ehdotin töihin pyöräilyä, edes satunnaisesti. Meidän 6-vuotiaskin pyöräilee tuollaisen matkan suuntaansa satunnaisesti. Moni työkaverikin valitttelee selkä- ja niskakipuja. Ehdotan, että jotain kotijumppaa kehon painolla tai edes venyttelisivät joskus. Ihmiset on fyysisesti jo ihan rikki kolmikymppisinä.. ja siis ei edes kävelyllä voi käydä..
Toinen ongelma lasten kanssa, on kun kaikki vanhemmat eivät päästä lasta vaikka pyöräilemään yksin. Ensi kesänä kun lapset menevät kolmannelle toivon, että lapset pääsisivät pyöräilemään ja vähän laajentamaan reviiriään.
Joten sanoisin, että aikuisiin pitäisi vaikuttaa. Kaikkihan tietävät että liikunta on hyvästä, mutta tuntuu kyllä todella vaikealta saada ketään liikkumaan. En itsekään mikä himoliikkuja ole, joten en tässä nyt mitään maratoneja ystäviltänikään vaadi, mutta joku 5km kävely ei ole minusta vielä kovin pitkä lenkki oikeasti.
Mutta moni vanhempi ei huolehdi lapsista muutenkaan, ja huolehtimisella tarkoitan, että huolehtivat ruutuajoista, säännöllisistä ruoka-ajoista, ulkoilusta, sekä siitä, että lapsi lukee.. Eli sellaisia ihan perusasioita.
Ideoita otetaan vastaan.. pahoin pelkään, että huonommaksi vain menee..
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsellani oli pienempänä sellainen lasten aktiivisuusranneke, ja mulle oli järkytys huomata, kuinka vähän askeleita tuli esimerkiksi jalkapallotreeneissä verrattuna vapaaseen puistoiluun. Uskomatonta mutta totta.
Ainakin jääkiekossa suurin osa jäälläoloajasta seisotaan kun odotetaan vuoroa päästä laukaisemaan tai pujottelemaan kartioiden välistä. Meillä vielä ei jääkiekkoilija jostain syystä johtuen saa itse ottaa maalivahdin palauttamaa kiekkoa vastaan vaan valmentaja ottaa sen ja vie sen sitten seuraavalle kiekottomalle jonossa olevalle, etteivät pelaajat ala aikansa kuluksi leipoa kiekkoa mailallaan ja häiritse harjoitusta.
Hävettää katsoa touhua, mutten voi naisena mennä sanomaan että voinko tulla mukaan ja laittaa pojat töihin. Eihän kukaan saa pelissäkään keskittyä muiden paikalleen jähmettyessä keskittyä laukaisemiseen. Ei mikään ihme, että joukkue häviää jokaisessa ottelussa.
Itse kyllä leivon ihan malliksi kiekkoa pojilleni kun olemme keskenämme mailavuorolla jne. Huomaan kyllä, etteivät useimmat miehet pidä siitä että nainen pelaa kiekkoa poikiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikkumattomuus alkaa aikuisista ja valuu lapsiin. Ihmettelen omassakin kaveripiirissä, kun 5 km työmatka kuljetaan autolla, kun pyöräily liian haastavaa.. puhuttiin juuri siitä kun liikuntaa tulee harrastettua liian vähän ja ehdotin töihin pyöräilyä, edes satunnaisesti. Meidän 6-vuotiaskin pyöräilee tuollaisen matkan suuntaansa satunnaisesti. Moni työkaverikin valitttelee selkä- ja niskakipuja. Ehdotan, että jotain kotijumppaa kehon painolla tai edes venyttelisivät joskus. Ihmiset on fyysisesti jo ihan rikki kolmikymppisinä.. ja siis ei edes kävelyllä voi käydä..
Toinen ongelma lasten kanssa, on kun kaikki vanhemmat eivät päästä lasta vaikka pyöräilemään yksin. Ensi kesänä kun lapset menevät kolmannelle toivon, että lapset pääsisivät pyöräilemään ja vähän laajentamaan reviiriään.
Joten sanoisin, että aikuisiin pitäisi vaikuttaa. Kaikkihan tietävät että liikunta on hyvästä, mutta tuntuu kyllä todella vaikealta saada ketään liikkumaan. En itsekään mikä himoliikkuja ole, joten en tässä nyt mitään maratoneja ystäviltänikään vaadi, mutta joku 5km kävely ei ole minusta vielä kovin pitkä lenkki oikeasti.
Mutta moni vanhempi ei huolehdi lapsista muutenkaan, ja huolehtimisella tarkoitan, että huolehtivat ruutuajoista, säännöllisistä ruoka-ajoista, ulkoilusta, sekä siitä, että lapsi lukee.. Eli sellaisia ihan perusasioita.
Ideoita otetaan vastaan.. pahoin pelkään, että huonommaksi vain menee..
Minä pyöräilen 5km töihin peruspyörällä ja pakko sanoa, että melkein aina tulee hiki. Onneksi työ ei ole mitään edustustyötä eikä työkaverit höngi niskassa, niin mahdollinen hien haju ei haittaa. Mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka eivät halua olla hikisinä töissä tai käydä suihkussa heti sinne saavuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkumattomuus alkaa aikuisista ja valuu lapsiin. Ihmettelen omassakin kaveripiirissä, kun 5 km työmatka kuljetaan autolla, kun pyöräily liian haastavaa.. puhuttiin juuri siitä kun liikuntaa tulee harrastettua liian vähän ja ehdotin töihin pyöräilyä, edes satunnaisesti. Meidän 6-vuotiaskin pyöräilee tuollaisen matkan suuntaansa satunnaisesti. Moni työkaverikin valitttelee selkä- ja niskakipuja. Ehdotan, että jotain kotijumppaa kehon painolla tai edes venyttelisivät joskus. Ihmiset on fyysisesti jo ihan rikki kolmikymppisinä.. ja siis ei edes kävelyllä voi käydä..
Toinen ongelma lasten kanssa, on kun kaikki vanhemmat eivät päästä lasta vaikka pyöräilemään yksin. Ensi kesänä kun lapset menevät kolmannelle toivon, että lapset pääsisivät pyöräilemään ja vähän laajentamaan reviiriään.
Joten sanoisin, että aikuisiin pitäisi vaikuttaa. Kaikkihan tietävät että liikunta on hyvästä, mutta tuntuu kyllä todella vaikealta saada ketään liikkumaan. En itsekään mikä himoliikkuja ole, joten en tässä nyt mitään maratoneja ystäviltänikään vaadi, mutta joku 5km kävely ei ole minusta vielä kovin pitkä lenkki oikeasti.
Mutta moni vanhempi ei huolehdi lapsista muutenkaan, ja huolehtimisella tarkoitan, että huolehtivat ruutuajoista, säännöllisistä ruoka-ajoista, ulkoilusta, sekä siitä, että lapsi lukee.. Eli sellaisia ihan perusasioita.
Ideoita otetaan vastaan.. pahoin pelkään, että huonommaksi vain menee..
Minä pyöräilen 5km töihin peruspyörällä ja pakko sanoa, että melkein aina tulee hiki. Onneksi työ ei ole mitään edustustyötä eikä työkaverit höngi niskassa, niin mahdollinen hien haju ei haittaa. Mutta ymmärrän kyllä niitä, jotka eivät halua olla hikisinä töissä tai käydä suihkussa heti sinne saavuttua.
Tämä ainakin minulla. Teini-iässä jouduin pyöräilemään lukioon 9 km, ja kun hormonit vielä heittelivät, haisin niin että huomauteltiin.
Joten autolla menen töihin niin kauan kuin työelämässä olen.
Pitääkö niitä lapsia hankkia, kun heistä ei sitten jakseta pitää huolta???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai lapset ennenkään ole missään ohjatussa harrastustoiminnassa (vain) liikkuneet, joten miksi niistä täällä jauhetaan?
Eiköhän se ole sama ruudut, ruudut, ruudut mikä muussakin lasten (ja ylipäätään ihmisten) tason lässähtämisessä syynä, eli koska eletään ruuduilla niin muu puuhastelu ja itsensä viihdyttäminen temppuillen jne. on jäänyt.
Ennen lapset leikkivät, temppuilivat ja touhusivat fyysisesti aktiivisemmin niin yksin kuin kavereidenkin kanssa, kunnes jämähtivät ruuduille. Harrastukset tässä ei ole pointti, niistä turha etsiä selitystä tai ratkaisua.
Kaikki varmasti tietävät, ongelman olevan se, että liikkuminen ei ole enää ainut mielekäs ajankäyttövaihtoehto. Wanhaan hyvään aikaan, kun ykköseltä tuli testikuvaa ja kakkoselta lumisadetta ja muuta ei ollut, höntsäliikunta oli suhteessa paljon mielekkäämpi vaihtoehto.
Mutta mikä on ratkaisu? Siis sellainen käytännössä toteutettavissa oleva ratkaisu? Se ulkona höntsääminen yksinään on tylsää, mutta porukoita on vaikea saada kasaan, koska aina jollain on ruutuaikaa jäljellä ja lapset kokoontuvat mieluummin sen yhden kännykän ympärille kuin pelaavat palloa. Ei siis auta, että rajoitat oman lapsesi ruutuaikaa, koska muiden ruutuaikoihin ei voi vaikuttaa.
Puhun tässä nyt siis sellaisista ala-asteikäisistä lapsista, jotka liikkuvat itse kavereidensa luokse.
-ap
Mulle tuli tätä lukiessa mieleen yksi asia, mitä ajattelin kokeilla. Kuten sanoit, liikkumista haittaa se, että aina jollakin kaverilla on ruutuaikaa. Voisin ehdottaa lapsen luokan vanhempien wa-ryhmässä, saataisiinko sovittua vaikka arki-iltoihin joku tietty kellonaika, vaikka tunti, jolloin kenelläkään ei ole ruutuaikaa. Jos tähän useimmat sitoutuisivat, niin lasten olisi silloin helppo pyytää kavereita ulos ja keksiä siellä yhdessä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai lapset ennenkään ole missään ohjatussa harrastustoiminnassa (vain) liikkuneet, joten miksi niistä täällä jauhetaan?
Eiköhän se ole sama ruudut, ruudut, ruudut mikä muussakin lasten (ja ylipäätään ihmisten) tason lässähtämisessä syynä, eli koska eletään ruuduilla niin muu puuhastelu ja itsensä viihdyttäminen temppuillen jne. on jäänyt.
Ennen lapset leikkivät, temppuilivat ja touhusivat fyysisesti aktiivisemmin niin yksin kuin kavereidenkin kanssa, kunnes jämähtivät ruuduille. Harrastukset tässä ei ole pointti, niistä turha etsiä selitystä tai ratkaisua.
Kaikki varmasti tietävät, ongelman olevan se, että liikkuminen ei ole enää ainut mielekäs ajankäyttövaihtoehto. Wanhaan hyvään aikaan, kun ykköseltä tuli testikuvaa ja kakkoselta lumisadetta ja muuta ei ollut, höntsäliikunta oli suhteessa paljon mielekkäämpi vaihtoehto.
Mutta mikä on ratkaisu? Siis sellainen käytännössä toteutettavissa oleva ratkaisu? Se ulkona höntsääminen yksinään on tylsää, mutta porukoita on vaikea saada kasaan, koska aina jollain on ruutuaikaa jäljellä ja lapset kokoontuvat mieluummin sen yhden kännykän ympärille kuin pelaavat palloa. Ei siis auta, että rajoitat oman lapsesi ruutuaikaa, koska muiden ruutuaikoihin ei voi vaikuttaa.
Puhun tässä nyt siis sellaisista ala-asteikäisistä lapsista, jotka liikkuvat itse kavereidensa luokse.
-ap
Mulle tuli tätä lukiessa mieleen yksi asia, mitä ajattelin kokeilla. Kuten sanoit, liikkumista haittaa se, että aina jollakin kaverilla on ruutuaikaa. Voisin ehdottaa lapsen luokan vanhempien wa-ryhmässä, saataisiinko sovittua vaikka arki-iltoihin joku tietty kellonaika, vaikka tunti, jolloin kenelläkään ei ole ruutuaikaa. Jos tähän useimmat sitoutuisivat, niin lasten olisi silloin helppo pyytää kavereita ulos ja keksiä siellä yhdessä tekemistä.
Huoh. Jotenkin jotkut aina ajattelevat, että on aivan ok pyytää 25 perhettä muokkaamaan omaa arkeaan, jotta oma lapsi pelaisi vähemmän.
Noilla muilla perheillä saattaa olla ruokailu, harrastus, muu meno juuri kyseisellä ajankohdalla, ja heistä suuri osa ei todennäköisesti koskaan edes vietä vapaa-aikaansa kyseisen lapsen kanssa.
Kyllä tässä minun nähdäkseni pitää lähteä omasta lapsesta ja tämän ruutuaikarajoituksista. Kerätä vaikka puolenkymmentä lapsen kaveria ja lähteä näiden kanssa potkimaan palloa. Taatusti vanhempainryhmäkin ottaa tällaisen ajatuksen suuremmalla ilolla vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai lapset ennenkään ole missään ohjatussa harrastustoiminnassa (vain) liikkuneet, joten miksi niistä täällä jauhetaan?
Eiköhän se ole sama ruudut, ruudut, ruudut mikä muussakin lasten (ja ylipäätään ihmisten) tason lässähtämisessä syynä, eli koska eletään ruuduilla niin muu puuhastelu ja itsensä viihdyttäminen temppuillen jne. on jäänyt.
Ennen lapset leikkivät, temppuilivat ja touhusivat fyysisesti aktiivisemmin niin yksin kuin kavereidenkin kanssa, kunnes jämähtivät ruuduille. Harrastukset tässä ei ole pointti, niistä turha etsiä selitystä tai ratkaisua.
Kaikki varmasti tietävät, ongelman olevan se, että liikkuminen ei ole enää ainut mielekäs ajankäyttövaihtoehto. Wanhaan hyvään aikaan, kun ykköseltä tuli testikuvaa ja kakkoselta lumisadetta ja muuta ei ollut, höntsäliikunta oli suhteessa paljon mielekkäämpi vaihtoehto.
Mutta mikä on ratkaisu? Siis sellainen käytännössä toteutettavissa oleva ratkaisu? Se ulkona höntsääminen yksinään on tylsää, mutta porukoita on vaikea saada kasaan, koska aina jollain on ruutuaikaa jäljellä ja lapset kokoontuvat mieluummin sen yhden kännykän ympärille kuin pelaavat palloa. Ei siis auta, että rajoitat oman lapsesi ruutuaikaa, koska muiden ruutuaikoihin ei voi vaikuttaa.
Puhun tässä nyt siis sellaisista ala-asteikäisistä lapsista, jotka liikkuvat itse kavereidensa luokse.
-ap
Mulle tuli tätä lukiessa mieleen yksi asia, mitä ajattelin kokeilla. Kuten sanoit, liikkumista haittaa se, että aina jollakin kaverilla on ruutuaikaa. Voisin ehdottaa lapsen luokan vanhempien wa-ryhmässä, saataisiinko sovittua vaikka arki-iltoihin joku tietty kellonaika, vaikka tunti, jolloin kenelläkään ei ole ruutuaikaa. Jos tähän useimmat sitoutuisivat, niin lasten olisi silloin helppo pyytää kavereita ulos ja keksiä siellä yhdessä tekemistä.
Huoh. Jotenkin jotkut aina ajattelevat, että on aivan ok pyytää 25 perhettä muokkaamaan omaa arkeaan, jotta oma lapsi pelaisi vähemmän.
Noilla muilla perheillä saattaa olla ruokailu, harrastus, muu meno juuri kyseisellä ajankohdalla, ja heistä suuri osa ei todennäköisesti koskaan edes vietä vapaa-aikaansa kyseisen lapsen kanssa.
Kyllä tässä minun nähdäkseni pitää lähteä omasta lapsesta ja tämän ruutuaikarajoituksista. Kerätä vaikka puolenkymmentä lapsen kaveria ja lähteä näiden kanssa potkimaan palloa. Taatusti vanhempainryhmäkin ottaa tällaisen ajatuksen suuremmalla ilolla vastaan.
En mä ajatellut tätä vain oman lapsen, vaan nimenomaan sen koko yhteisön kannalta. Kyllä meillä rajoitetaan ruutuaikaa muutenkin. Ja jos kaverit tulee kysymään ulos niin yleensä paistetaan lapsi sinne vaikka olis just silloin pelaamassa. Mutta jos vaikka asuinalueella isomman porukan saisi sopimaan jonkun saman ruuduttoman kellonajan, niin se loisi edellytykset sille, että lapset saisi ainakin tiettyyn aikaan helposti seuraa ulos. Tietty on perheitä, jotka ei siitä sovitusta ajasta pääse hyötymään syystä x. Mutta tuo nyt oli mielestäni ihan järkevä ajatus, mitä voisi kokeilla jos on riittävästi kiinnostuneita.
Tuttavan alakouluikäinen lapsi ei harrasta liikuntaa ja välttelee ulkoilua hyvin pitkälle kesät talvet. On ruuturiippuvainen, vaikka tässä on joitain rajoituksia. Toinen vanhemmista myöntää ettei ole antanut riittävästi esimerkkiä omalla toiminnallaan, mutta nykyään esimerkiksi koulumatkat toimivat lapsen liikuntana. Perheen yhteisissä ulkoiluissa ja uintiretkillä lapsi innostuu eikä huomaakaan kuinka syke nousee leikkiessä.
Suksia kokeillessaan lapsi ei kuitenkaan päässyt enää ylös kun kaatui. Tilanne oli mielestäni hirveä, koska näin paikan päällä miten lapsi ei hallinnut kehoaan lainkaan. Ymmärrän että laji on uusi, mutta jos keskivartaloa olisi joutunut koko pienen elämänsä käyttämään edes johonkin tasapainoiluun, hän olisi aivan varmasti selvinnyt tilanteesta alle viidessä minuutissa. Niin muut lapset tekivät. Nyt nousemiseen meni valehtelematta vartti: hän ei osannut liikuttaa kehoaan aikuisen ohjeiden mukaan eikä hallitsemaan nousemista itsekään. Ja arvatkaa, lähteekö hän enää hiihtämään.
Liikunnan pohjataitojen pitää olla kunnossa, koska luultavasti tämäkin lapsi haluaa isona liikkua jollain tapaa. Näillä näkymin vaihtoehdot vain ovat suppeat.