Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä vanhempien asennetta, ettei lasta saisi pakottaa tehdä mitään. No todellakin saa, elämässä on aika paljon asioita, joita vaan täytyy tehdä, vaikka se ei välttämättä ole kivaa. Lapsille tulee kertoa ja esimerkein näyttää, että terveyttä tulee hoitaa. Ja se on jokapäiväinen hidas prosessi, jonka vaikutukset voivat näkyä vasta joskus vuosien kuluttua. Esimerkkinä, kun lapsena oppii hoitamaan hampaat oikein, niin kiitos tulee sitten ehkä vasta aikuisena. Meilläkin on sääntönä, että kaksi päivää viikossa tulee olla liikunnallinen harrastus, mutta lapsi saa itse päättää mitkä ne on.
Aivan totta. Ei suurimmassa osassa perheitä lapsi saa päättää sitä, pestäänkö hampaat, käydäänkö suihkussa, tehdäänkö läksyt tai lähdetäänkö isomummon 90-vuotissynttäreille. Toki lapselle perustellaan, miksi niin tehdään, mutta tarvittaessa lasta myös käsketään toimimaan omaksi hyväkseen. Miksi terveellinen syöminen tai liikunta olisivat yhtään eri asioita. Ne ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä asioita lapsen kehitykselle kuin nuo muut.
Tietenkin olisi hyvä, että ei mennä sille "tee niin kuin minä sanon, eikä niin kuin minä teen" -linjalle, vaan vanhemmat näyttäisivät myös omalla toiminnallaan hyvää esimerkkiä. Lapsen on vaikea ymmärtää, miksi hänen pitäisi mennä ulos pelaamaan, jos äiti jää sohvalle katsomaan temppareita jätskipurkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Mihinkäs perustat tämän, että "raha virtaa junioreilta organisaatioille"? Jos esittää tuollaisia syytöksiä, niin on varmaan esittää jotain muutakin kuin vain vahva tunne.
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Suunnistus ja kamppailulajit ovat halpoja harrastuksia siksi, että tyypillisessä seurassa on 9 aikuisjäsentä yhtä junnua kohti, joten vapaaehtoisia on helppo löytää eikä taakka yhdelle aikuiselle nouse kohtuuttomaksi. Suosituissa juniorilajeissa suhde saattaa helposti olla päinvastainen ja junnuja on aivan järjetön määrä, joten heille on järkevintä palkata ammattivalmentajat pyörittämään toimintaa, koska vanhemmat ovat tänä päivänä liian kiireisiä/laiskoja hoitamaan valmennusta ja lisäksi vanhemmilla on kova vaatimustaso valmennuksen suhteen.
Myös tilakustannukset ovat aika eri tasoa suunnistuksessa ja kamppailulajeissa kuin vaikka futiksessa tai lätkässä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Mihinkäs perustat tämän, että "raha virtaa junioreilta organisaatioille"? Jos esittää tuollaisia syytöksiä, niin on varmaan esittää jotain muutakin kuin vain vahva tunne.
Jonnekin se raha menee. Jos jalkapalloa ja pesäpalloa harrastetaan matalalla kynnyksellä samalla kentällä, niin miten on mahdollista että jalkapallo maksaa tuplasti ja pesäpallossa silti on paremmat ohjaajaresurssit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Suunnistus ja kamppailulajit ovat halpoja harrastuksia siksi, että tyypillisessä seurassa on 9 aikuisjäsentä yhtä junnua kohti, joten vapaaehtoisia on helppo löytää eikä taakka yhdelle aikuiselle nouse kohtuuttomaksi. Suosituissa juniorilajeissa suhde saattaa helposti olla päinvastainen ja junnuja on aivan järjetön määrä, joten heille on järkevintä palkata ammattivalmentajat pyörittämään toimintaa, koska vanhemmat ovat tänä päivänä liian kiireisiä/laiskoja hoitamaan valmennusta ja lisäksi vanhemmilla on kova vaatimustaso valmennuksen suhteen.
Myös tilakustannukset ovat aika eri tasoa suunnistuksessa ja kamppailulajeissa kuin vaikka futiksessa tai lätkässä.
Varmastikaan kaikilla vanhemmilla ja lapsilla ei ole kova vaatimustaso valmennuksen suhteen. Joillakin äänekkäillä voi olla.
Samoin ihmetyttää hieman, kuinka koulun kenttä, jonne kaupunki tuo futismaalit joka kevät, voi olla kustannuksiltaan kalliimpi tila kuin tatami, jota seura käsittääkseni ylläpitää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
Omassa lapsuudessani olimme aina ulkona. Pelattiin pallopelejä, mailapelejä, mentiin hippaa, kymmentä tikkua laudalla ym., hypättiin twistiä.
Nykyaikana lapsia ei juuri edes näe ulkona tai sitten istuvat jossain penkillä luurit kourassa. Uimaan sentään menevät ilman. No, tähän liittyen - rannalla kyllä näkee mitä liikkumattomuus tekee. Alakouluikäisilläkin on jo manboobsit ja iso maha. Eväinä karkkia, limsaa, sipsejä.
Itse olen liikkunut lasteni kanssa aina ja lisäksi heillä on ollut paljon harrastuksia. Nyt on enää yksi lapsi kotona, mutta muiden aktiviteettien lisäksi lainaamme kesäisin kirjastolta liikuntavälineitä: kävelysauvoja, frisbeegolf-kiekkoja, erilaisia pihapelejä jne. Lisäksi retkeilemme luonnossa. Varsinainen "hikiliikunta" tapahtuu edelleen pääasiassa harrastuksissa, mutta voin ainakin omalla esimerkilläni näyttää, mitä kaikkea ulkona voi tehdä ja samalla tulee vietettyä leppoisaa perheaikaa. Eikä maksa mitään.
Kyllä se on vanhempien vastuulla opettaa lapsensa liikkumaan ja terveellisille elämäntavoille. Ei yhteiskunta voi tulla kaikessa vastaan. Ylipaino ei ole mikään "kehopositiivisuusjuttu" vaan altistaa erilaisille sairauksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Suunnistus ja kamppailulajit ovat halpoja harrastuksia siksi, että tyypillisessä seurassa on 9 aikuisjäsentä yhtä junnua kohti, joten vapaaehtoisia on helppo löytää eikä taakka yhdelle aikuiselle nouse kohtuuttomaksi. Suosituissa juniorilajeissa suhde saattaa helposti olla päinvastainen ja junnuja on aivan järjetön määrä, joten heille on järkevintä palkata ammattivalmentajat pyörittämään toimintaa, koska vanhemmat ovat tänä päivänä liian kiireisiä/laiskoja hoitamaan valmennusta ja lisäksi vanhemmilla on kova vaatimustaso valmennuksen suhteen.
Myös tilakustannukset ovat aika eri tasoa suunnistuksessa ja kamppailulajeissa kuin vaikka futiksessa tai lätkässä.
Varmastikaan kaikilla vanhemmilla ja lapsilla ei ole kova vaatimustaso valmennuksen suhteen. Joillakin äänekkäillä voi olla.
Samoin ihmetyttää hieman, kuinka koulun kenttä, jonne kaupunki tuo futismaalit joka kevät, voi olla kustannuksiltaan kalliimpi tila kuin tatami, jota seura käsittääkseni ylläpitää itse.
Minkä takia nämä vanhemmat sitten tuovat lapsensa kilpaseuraan, jos heillä ei ole toiveita valmennuksen tasosta eikä siihen kaupungin ilmaiseen futiskerhoon?
Ja, jos et todellakaan ymmärrä, miten se koulun kenttä maksaa, niin ihmettelen, miten selviät päivittäisestä arjesta. Kuvitteletko ihan vakavissasi, että se futisjoukkue vain pamahtaa sinne kentälle paikalle ja häätää muut pois. Ei, se on varattu vuoro, josta maksetaan vuokraa. Lisäksi kentät eivät yleensä ole mitään koulujen kenttiä, koska kouluilla ei ole kunnollisia tekonurtseja noin pääsääntöisesti, vaan ne ovat seurojen omia kenttiä, joihin tarvitaan talveksi päälle kupla tai vähintään kenttä pitää lämmittää, että se pysyy sulana. Miten ihan oikeasti aikuisille ihmisille joudutaan selittämään tällaisia asioita? Ja sä saat vielä äänestää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
No on totta, että maailmassa on paljon muitakin lajeja kuin futis, mutta se on aivan huikaisevalla marginaalilla Suomen suosituin laji, joten on aika luonnollista, että sitä tarjotaan. Varsinkin, kun se vaatii niin vähän varusteilta, että sitä on helppo toteuttaa monissa paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Mihinkäs perustat tämän, että "raha virtaa junioreilta organisaatioille"? Jos esittää tuollaisia syytöksiä, niin on varmaan esittää jotain muutakin kuin vain vahva tunne.
Jonnekin se raha menee. Jos jalkapalloa ja pesäpalloa harrastetaan matalalla kynnyksellä samalla kentällä, niin miten on mahdollista että jalkapallo maksaa tuplasti ja pesäpallossa silti on paremmat ohjaajaresurssit?
No kerropa, paljonko se matalan kynnyksen jalkapallokerho jossain hiekkakentällä, jolla pelataan pesistäkin maksoi? Oliko 0 euroa? Vai oliko kokonaan päästä keksitty juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Mihinkäs perustat tämän, että "raha virtaa junioreilta organisaatioille"? Jos esittää tuollaisia syytöksiä, niin on varmaan esittää jotain muutakin kuin vain vahva tunne.
Jonnekin se raha menee. Jos jalkapalloa ja pesäpalloa harrastetaan matalalla kynnyksellä samalla kentällä, niin miten on mahdollista että jalkapallo maksaa tuplasti ja pesäpallossa silti on paremmat ohjaajaresurssit?
Marginaalilajeissa saattaa löytyä enemmän vapaaehtoisia pyörittämään junnutoimintaa, että laji pysyisi jotenkuten hengissä. Valtalajeissa, joihin on tulijoita enemmän kuin mahtuu mukaan voidaan käyttää palkattuja ohjaajia, mikä sitten näkyy kustannuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipaino on ylipainottuva seikka näissä keskusteluissa. Liikkumistaidot, ketteryys, voima sekä karkea- ja hienomotoriikka ovat myös tärkeitä syitä ohjata lasta liikkumisasioissa.
On hoikkia lapsia ja nuoria, joilla yllä mainitut ovat heikkoja.
On myös liikunnan aktiiviharrastajia, jotka eivät osaa kävellä ryhdikkäästi ja tilanteenmukaisesti - esimerkiksi juhlat eivät ole samanlainen liikuntatilanne kuin pelikenttä.
ulosteen syöminen tuo voimaa! ulostetta syövät ihmiset liikkuvat 24/7/365 paremmin kuin huippu-urheilijat , ulosteen syöminen ratkaisee kaikki ongelmat!
ongelmat ratkeaa vain ja ainoastaaan ulostetta syömällä, jos lapsenne söisivät ulostetta niin kaikki olisi paremmin!
Tää ketju selvisikin aika pitkään ennen kuin tänne tuli ihan tuon kaliiberin trolleja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Suunnistus ja kamppailulajit ovat halpoja harrastuksia siksi, että tyypillisessä seurassa on 9 aikuisjäsentä yhtä junnua kohti, joten vapaaehtoisia on helppo löytää eikä taakka yhdelle aikuiselle nouse kohtuuttomaksi. Suosituissa juniorilajeissa suhde saattaa helposti olla päinvastainen ja junnuja on aivan järjetön määrä, joten heille on järkevintä palkata ammattivalmentajat pyörittämään toimintaa, koska vanhemmat ovat tänä päivänä liian kiireisiä/laiskoja hoitamaan valmennusta ja lisäksi vanhemmilla on kova vaatimustaso valmennuksen suhteen.
Myös tilakustannukset ovat aika eri tasoa suunnistuksessa ja kamppailulajeissa kuin vaikka futiksessa tai lätkässä.
Varmastikaan kaikilla vanhemmilla ja lapsilla ei ole kova vaatimustaso valmennuksen suhteen. Joillakin äänekkäillä voi olla.
Samoin ihmetyttää hieman, kuinka koulun kenttä, jonne kaupunki tuo futismaalit joka kevät, voi olla kustannuksiltaan kalliimpi tila kuin tatami, jota seura käsittääkseni ylläpitää itse.
Minkä takia nämä vanhemmat sitten tuovat lapsensa kilpaseuraan, jos heillä ei ole toiveita valmennuksen tasosta eikä siihen kaupungin ilmaiseen futiskerhoon?
Ja, jos et todellakaan ymmärrä, miten se koulun kenttä maksaa, niin ihmettelen, miten selviät päivittäisestä arjesta. Kuvitteletko ihan vakavissasi, että se futisjoukkue vain pamahtaa sinne kentälle paikalle ja häätää muut pois. Ei, se on varattu vuoro, josta maksetaan vuokraa. Lisäksi kentät eivät yleensä ole mitään koulujen kenttiä, koska kouluilla ei ole kunnollisia tekonurtseja noin pääsääntöisesti, vaan ne ovat seurojen omia kenttiä, joihin tarvitaan talveksi päälle kupla tai vähintään kenttä pitää lämmittää, että se pysyy sulana. Miten ihan oikeasti aikuisille ihmisille joudutaan selittämään tällaisia asioita? Ja sä saat vielä äänestää...
Älähän nyt kiihdy, saati että kiivailisit toisten äänioikeuden puolesta. Kyseisen koulun kentällä on tekonurmi. Ja tämä niin sanottu matalan kynnyksen toiminta oli nimenomaan urheiluseuran järjestämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi suuri ongelma on suuri viha vähemmän liikkuvia kohtaan. Kun tässäkin ketjussa yritetään antaa rakentavia ehdotuksia, alkaa kauhea huuto miten niitä matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin, eikä niissä käy kukaan. Jos näin on, kannattaisiko miettiä, onko kynnyksessä edelleen jotain pielessä.
Tai sitten toinen huuto, miten verovaroilla ei voida tarjota ihan kaikkea. Herää kysymys, että jotenkin rahanjakoa pitäisi kohdentaa uusiksi, nuorten itsensä kysynnän mukaan, jos ne tällä hetkellä tarjolla olevat vaihtoehdot eivät houkuttele lapsia ja nuoria.
Itse olen vienyt lapsiani monenlaisten urheiluseurojen pariin, ja hämmentynyt siitä, miten vähällä rahalla joissakin lajeissa, kuten vaikkapa suunnistuksessa, pesäpallossa ja kamppailulajeissa, on saanut niin paljon ja hyvää. Sitten toisena ääripäänä on jalkapallo, missä raha tuntuu virtaavan junioreilta organisaatiolle.
Ei ole rakentava ehdotus perustaa lisää matalan kynnyksen futiskerhoja veronmaksajien rahoilla, jos vanhoihinkaan ei ole tulijoita tai ne tulijat ovat lähinnä niitä, jotka urheilevat muutenkin, mutta kilpaseurat ovat ongelmissa, koska niihin on enemmän tulijoita kuin pystyisivät ottamaan vastaan.
Joukkuepeleissä sitä kynnystä on vaikea madaltaa tiettyä pistettä alemmas. Ne ovat aina kilpailullisia. Vaikka ei osallistuttaisi kisoihin tai edes laskettaisi pisteitä harkoissa, niin aina niissä on tavoitteena saada peliväline maaliin/koriin/jonnekin. Silloin porukka yleensä yrittää saada sen pelivälineen haluttuun paikkaan ja ne, jotka pystyvät yleensä jopa ottavat juoksuaskeleita saavuttaakseen tavoitteensa. Jos tuollainen kynnys on liian korkea, niin sitten varmaan kannattaa miettiä jotain muita lajeja kuin joukkuepelejä. Niitäkin on vaikka kuinka paljon tarjolla hyvin matalalla kynnyksellä kunhan vain jaksaa etsiä.
Yleensä näitä matalan kynnyksen juttuja pyöritetään aika pienellä budjetilla, joten niillä ei ole valtavia mainosbudjetteja, vaan sen vanhemman pitää ihan itse ottaa google kauniiseen käteen ja selvittää.
Ei kiitos enää yhtään futiskerhoa! Futista on jo riittävästi. Suomen mallin yhteydessä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria kiinnostaa esimerkiksi parkour tai free gym.
No on totta, että maailmassa on paljon muitakin lajeja kuin futis, mutta se on aivan huikaisevalla marginaalilla Suomen suosituin laji, joten on aika luonnollista, että sitä tarjotaan. Varsinkin, kun se vaatii niin vähän varusteilta, että sitä on helppo toteuttaa monissa paikoissa.
Juurihan tuossa yllä eräs keskustelija luokitteli futiksen tilakustannuksien puolesta sinne kalliiden lajien puolelle.
Ja lisäksi kamppailulajit on suht edullisia harrastaa, todella monipuolista liikuntaa ja voi aivan hyvin aloittaa esim. juuri 15-vuotiaana. Tarjontaakin näissä lajeissa on reippaasti, sen kun vaan valitsee mieleisen.