Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa mallia Islannista, jossa valtio maksaa yhden lapsen harrastuksen 18-vuotiaaksi saakka. Siellä on kuplahalleja koulujen vieressä ja ponilla itsekseen ratsastava alakoululainen ei ole outo näky maaseudulla. Yhtään mönkijää en nähnyt Islannissa ollessani.
Islannissa lasten ja nuorten päihteiden ja tupakan kokeilu ja käyttö vähenivät noin 50% uudistuksen alun jälkeen. Sen lisäksi ihmiset integroituvat islantilaiseen elämäntapaan.
Islannissaan kaupassa suurin naisten koko on 44 ja sitä suuremmat ovat jo erikoistuotteita, joita voi löytyä jostain erikoisputiikista. Välttämättä suurempia kokoja ei ole tarjolla edes turisteille suunnatuissa kaupoissa.
On ihan tavallista nähdä ihmisiä lenkkeilemässä tihkusateessa. Se tulee ja menee ja siihen ollaan totuttu. Islantilaisilla on nimenomaan liikunta korvannut nuoremmilla ikäluokilla päihteiden käytön sijasta ajanvietteenä. Nykyideaali ei myöskään suosi mitenkään nikotiinin värjäämiä hampaita kummallakaan sukupuolella.
Toki islantilaista vankilarealitya seuratessani ymmärsin, että Islannissakin poltetaan tupakkaa. Ilmiö on kuitenkin sellainen, ettei se hyppää mitenkään silmille Reyjavikissa. Siellä yleensä kaikki ylipainoiset ja julkisella paikalla tupakoivat mielletään ensin turisteiksi muutenkin.
Jep jep. Vuonna 2020 Islanti oli OECD-maiden ykkönen lihavuustilastossa:
https://grapevine.is/news/2020/12/29/obesity-rate-in-iceland-highest-in…
Voi olla, mutta pari vuottaa aikaisemmin julkaistun varsinaisen OECD:n Obesity Reportin mukaan islantilaiset olivat OECD:n keskiarvoa hoikempia, eli jommassakummassa tilastossa on jotain vikaa. Muutos keskiarvoa hoikemmasta kansasta maailman lihavimmaksi muutamassa vuodessa ei ole mahdollista.
Edellisiä lukuja voi vilkaista vaikka tästä: https://www.oecd.org/health/obesity-update.htm/
Mielenkiintoista. En keksi muuta selitystä kuin sen, että vuoden 2017 luvut näyttävät perustuvan islantilaisten omaan ilmoitukseen. En kyllä keksi, että miksi kokonainen kansa valehtelisi painonsa.
Usein näissä hämäävät myös termien overweight ja obesity käyttö. Suomessa kun molemmat ovat ylipainoa.
Kyllä ylipaino (overweight) ja lihavuus (obesity) on Suomessakin kaksi eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun joku erehtyy kirjoittamaan, että liikunnan pitäisi olla hauskaa, iskee päivystävä alapeukuttaja.
Minä olin tuo alapeukuttaja. En alapeukuttanut sille, että liikunnan pitäisi olla hauskaa, vaan sille, että valitetaan, että pitäisi olla enemmän matalan kynnyksen höntsää, vaikka sitä on tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta vanhemmat ovat liian laiskoja googlettamaan tarjontaa ja kitisevät mieluummin mammapalstalla.
Onko sinun elämäntehtäväsi kitistä muiden kitisemisestä? Minun mielestäni on tarpeellinen havainto, että liikuntaan tarvittaisiin iloa ja rentoutta, enkä ymmärrä vihamielisyyttä tätä ajatusta kohtaan.
Liikunta saa olla iloista ja rentoa, mutta jos harjoituksissa on vaikka samassa jumppasalissa 50 lasta yhden valmentajan ja yhden apuvalmentajan koutsattavana, niin kuin minun lapsellani on usein, tarvitaan myös kuria tai homma leviää täysin käsiin. Jos jokainen lapsi käyttäisi treenin aikana vain yhden ainoan minuutin johonkin härväämiseen, joka hidastaa treenien etenemistä, treenistä menisi 50 minuuttia härväyksen loppumisen odotteluun ja treenaukseen jäisi todella vähän aikaa.
Usein näiden "tärkeintä on, että kaikilla on kivaa" -vanhempien lapset ovat niitä härvääjiä, joilla on pakottava tarve (mahdollisesti jonkun kirjainyhdistelmän takia) pitää aivan koko ajan omaa showta ja saada se koko ryhmän huomio itseensä niin, että 49 lasta odottaa, kun yksi esiintyy. Näille vanhemmille ei todellisuudessa ole tärkeää, että kaikilla on kivaa vaan, että heidän omalla lapsellaan on kivaa ja sillä, kuinka monen muun lapsen ilon hän pilaa, ei ole mitään väliä. Suurin osa lapsista haluaa kuitenkin treenata niissä treeneissä sitä lajia, mistä heidän vanhempansa maksavat eikä odotella aina niitä muutamaa tyyppiä.
Kaikki lapset eivät vain sovellu joukkueurheiluun, vaan osan olisi hyvä miettiä yksilölajeja, joissa he saavat toteuttaa itseään haluamallaan tavalla ja siihen jopa kannustetaan. Tällaisia yksilölajeja on kuitenkin tarjolla vaikka kuinka paljon ja vanhempien pitäisi pystyä ohjaamaan lastaan hänelle sopiviin harrastuksiin, koska lapsi ei yleensä tajua omia rajoitteitaan eikä pienen lapsen tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Poika ei harrasta liikuntaa enään vaan on täysin koukussa kännykän tuijotukseen ja selaamiseen. Ulkona ollessaankin katsoo puhelinta muutaman minuutin välein vaikka olisi jotain muuta kivaakin tekemistä. Ahdistuu ja alkaa huutamaan ja tappelemaan heti jos häntä kehoittaa laittamaan kännykän pois vaikka aikuisen laukkuun, tai itse sulkemaan puhelimensa vaikka tunniksi. Poika on 11 vuotias. Kaikkea on yritetty, asiallista juttelua, komentamista ja jopa lahjontaa mutta mikään ei auta ja on raskasta joka päivä tätä samaa.
Tällaisessa asenteesta se lastenkin liikkumattomuus johtuu. Aivan järkyttävää, mitä jos puhelimen tilalla olisi huumeet, niin olisiko vanhemman reaktio samankaltainen? Lapsi on selkeästi riippuvainen, ja todellakin sille vanhempi voi tehdä jotain, ja täytyykin! Tilanne on raskas, no varmasti on jos on 11-vuotias jo päättää aikuisten asioista. Tämä on rumasti sanottu, mutta miten aikuinen voi olla näin lapanen, ja tuhota lapsen tulevaisuuden. Miten lapsi tulee pärjäämään aikuisena, jos naama on koko ajan puhelimessa kiinni. Asiaan tulee puuttuu heti ja todella jämäkästi. Riippuvainen lapsi ei voi itse ratkaista asiaa vaan aikuisen tulee ottaa ohjat käsiinsä. Tällaisessa tilanteessa puhelin lähtee lapselta kokonaan, ja on poissa todella pitkään, mutta lasta ei saa jättää yksin vaan hänen kanssaan tulee tehdä aika paljon muita asioita yhdessä aikuisen kanssa, jotta oppii takaisin normaaliksi. Tällaisessa pahoinpitelyssä, jossa lasten aivojen annetaan muovautua vääränlaisiksi, vaatii todella paljon työtä, jotta tilanne saadaan palautettua, jos edes saadaan palautettua enää.
Olen todella järkyttynyt, että ollaan lapsista näin välinpitämättömiä.
En myöskään ymmärrä vanhempien asennetta, ettei lasta saisi pakottaa tehdä mitään. No todellakin saa, elämässä on aika paljon asioita, joita vaan täytyy tehdä, vaikka se ei välttämättä ole kivaa. Lapsille tulee kertoa ja esimerkein näyttää, että terveyttä tulee hoitaa. Ja se on jokapäiväinen hidas prosessi, jonka vaikutukset voivat näkyä vasta joskus vuosien kuluttua. Esimerkkinä, kun lapsena oppii hoitamaan hampaat oikein, niin kiitos tulee sitten ehkä vasta aikuisena. Meilläkin on sääntönä, että kaksi päivää viikossa tulee olla liikunnallinen harrastus, mutta lapsi saa itse päättää mitkä ne on.
Itse näkisin ilmaisten liikunta- ja kulttuurikokeilujen määrää, missä saisi kokeilla eri lajeja ilman että pitäisi maksaa turhaan, jos ei kyseinen laji ole mieluinen. Myös nuorille ja vanhemmille lapsille, varsinkin 15-18 vuotiaille pitäisi olla liikuntaryhmiä joihin pääsee vaikka ei osaisi kyseistä lajia ennestään. Itse olisin halunnut harrastaa kansantansseja, partiota yms., mutta nuorille näitä ei tarjota täällä, vaikka ollaankin toiseksi isoin paikka maakunnassa.
Koulussa liikuntaan eri lajeja. Itse jouduin koko yläkoulun ajan liikunnassa pelaamaan sählyä ja jalkapalloa, sillä pojat päättivät mitä liikuntatunneilla pelattiin. Sinne meni sekin liikunnan ilo.
Tietenkin on näitä 'ilmaisia' liikuntamuotoja, lenkkeily, pyöräily yms., mutta huvittaako mennä ulos, jos sää on huono, kouluhommat pitäisi tehdä, ja kadut ovat huonossa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisin ilmaisten liikunta- ja kulttuurikokeilujen määrää, missä saisi kokeilla eri lajeja ilman että pitäisi maksaa turhaan, jos ei kyseinen laji ole mieluinen. Myös nuorille ja vanhemmille lapsille, varsinkin 15-18 vuotiaille pitäisi olla liikuntaryhmiä joihin pääsee vaikka ei osaisi kyseistä lajia ennestään. Itse olisin halunnut harrastaa kansantansseja, partiota yms., mutta nuorille näitä ei tarjota täällä, vaikka ollaankin toiseksi isoin paikka maakunnassa.
Koulussa liikuntaan eri lajeja. Itse jouduin koko yläkoulun ajan liikunnassa pelaamaan sählyä ja jalkapalloa, sillä pojat päättivät mitä liikuntatunneilla pelattiin. Sinne meni sekin liikunnan ilo.
Tietenkin on näitä 'ilmaisia' liikuntamuotoja, lenkkeily, pyöräily yms., mutta huvittaako mennä ulos, jos sää on huono, kouluhommat pitäisi tehdä, ja kadut ovat huonossa kunnossa.
No kyllä niitä ilmaisia liikuntakokeiluja ja -kerhoja on ihan kaikkialla, mutta niissäkin määrää kysynnän ja tarjonnan laki. Kuvitteletko ihan oikeasti, että jos kunta järjestäisi jonkun "Kansantanhuja teini-ikäisille" -kurssin, sille olisi tulijoita? Kun operoidaan verorahoilla, ne pitää kohdistaa sellaiseen toimintaan, johon on tulijoita. Yksityiset toimijat voivat sitten järjestää mitä tahansa, mitä kokevat taloudellisesti kannattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisin ilmaisten liikunta- ja kulttuurikokeilujen määrää, missä saisi kokeilla eri lajeja ilman että pitäisi maksaa turhaan, jos ei kyseinen laji ole mieluinen. Myös nuorille ja vanhemmille lapsille, varsinkin 15-18 vuotiaille pitäisi olla liikuntaryhmiä joihin pääsee vaikka ei osaisi kyseistä lajia ennestään. Itse olisin halunnut harrastaa kansantansseja, partiota yms., mutta nuorille näitä ei tarjota täällä, vaikka ollaankin toiseksi isoin paikka maakunnassa.
Koulussa liikuntaan eri lajeja. Itse jouduin koko yläkoulun ajan liikunnassa pelaamaan sählyä ja jalkapalloa, sillä pojat päättivät mitä liikuntatunneilla pelattiin. Sinne meni sekin liikunnan ilo.
Tietenkin on näitä 'ilmaisia' liikuntamuotoja, lenkkeily, pyöräily yms., mutta huvittaako mennä ulos, jos sää on huono, kouluhommat pitäisi tehdä, ja kadut ovat huonossa kunnossa.
No kyllä niitä ilmaisia liikuntakokeiluja ja -kerhoja on ihan kaikkialla, mutta niissäkin määrää kysynnän ja tarjonnan laki. Kuvitteletko ihan oikeasti, että jos kunta järjestäisi jonkun "Kansantanhuja teini-ikäisille" -kurssin, sille olisi tulijoita? Kun operoidaan verorahoilla, ne pitää kohdistaa sellaiseen toimintaan, johon on tulijoita. Yksityiset toimijat voivat sitten järjestää mitä tahansa, mitä kokevat taloudellisesti kannattavaksi.
Vanhan kansan sanonta: "Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhua ja sukurutsaa", ei ole syntynyt tyhjästä.
Ja aika monessa harrastuksessa pääsee kokeilemaan kerran tai kaksi ilman, että joutuu vielä maksamaan harrastuksesta vielä.
Olen samaa mieltä, että jonkun lajin aloittaminen seurassa vasta 15-vuotiaana on aika mahdotonta, ja se on harmillista. Lisäksi höntsäilyseuroja on vaikea löytää. Mutta liikuntaa on muutakin kuin seurassa treenaaminen. Ja jos ei valmiita höntsäily seuroja löydy, voi yrittää saada sellainen kasaan itse. Tai kasata joku porukan tekemään jotain yhdessä. Jos jossain koulussa on koululiikuntana on pelkkä sähly ja fudis, ei kannata vetää siitä johtopäätöksiä, aloitin koulut 80-luvulla ja koululiikunnassa kokeiltiin ainakin kaikkia mahdollisia lajeja, kuten oli tarkoituskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on näitä 'ilmaisia' liikuntamuotoja, lenkkeily, pyöräily yms., mutta huvittaako mennä ulos, jos sää on huono, kouluhommat pitäisi tehdä, ja kadut ovat huonossa kunnossa.
Asennekysymys: No kouluhommat tehdään ensin, sitten mennään ulos. Sääkin on asennekysymys, toki ymmärrän, että ihan pahimmissa keleissä ei tarvitse mennä ulos, mutta sitten voi mennä vaikka uimahalliin. Ei toki ole ilmaista, mutta aika edullista kuitenkin. Mutta kävelylle voi mennä melkein säässä kuin säässä, Suomessa ei nyt kovat myrskyt ole kovin yleisiä, joten aika harvassa on ne päivät, ettei oikeasti voisi ulkoilla joko jalan, pyörällä tai suksilla.
Vierailija kirjoitti:
Ja aika monessa harrastuksessa pääsee kokeilemaan kerran tai kaksi ilman, että joutuu vielä maksamaan harrastuksesta vielä.
Olen samaa mieltä, että jonkun lajin aloittaminen seurassa vasta 15-vuotiaana on aika mahdotonta, ja se on harmillista. Lisäksi höntsäilyseuroja on vaikea löytää. Mutta liikuntaa on muutakin kuin seurassa treenaaminen. Ja jos ei valmiita höntsäily seuroja löydy, voi yrittää saada sellainen kasaan itse. Tai kasata joku porukan tekemään jotain yhdessä. Jos jossain koulussa on koululiikuntana on pelkkä sähly ja fudis, ei kannata vetää siitä johtopäätöksiä, aloitin koulut 80-luvulla ja koululiikunnassa kokeiltiin ainakin kaikkia mahdollisia lajeja, kuten oli tarkoituskin.
Ei se harrastuksen aloittaminen myöhempään olisi mahdotonta, jos lapset eivät olisi nykyään niin passiivisia vapaa-ajalla. Ennen pystyi pihapeleilläkin harjaantumaan niin hyväksi, että pystyi aloittamaan seurassa jalkapallon vaikkapa 15-vuotiaana. Tiedänkin tällaisia tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisin ilmaisten liikunta- ja kulttuurikokeilujen määrää, missä saisi kokeilla eri lajeja ilman että pitäisi maksaa turhaan, jos ei kyseinen laji ole mieluinen. Myös nuorille ja vanhemmille lapsille, varsinkin 15-18 vuotiaille pitäisi olla liikuntaryhmiä joihin pääsee vaikka ei osaisi kyseistä lajia ennestään. Itse olisin halunnut harrastaa kansantansseja, partiota yms., mutta nuorille näitä ei tarjota täällä, vaikka ollaankin toiseksi isoin paikka maakunnassa.
Koulussa liikuntaan eri lajeja. Itse jouduin koko yläkoulun ajan liikunnassa pelaamaan sählyä ja jalkapalloa, sillä pojat päättivät mitä liikuntatunneilla pelattiin. Sinne meni sekin liikunnan ilo.
Tietenkin on näitä 'ilmaisia' liikuntamuotoja, lenkkeily, pyöräily yms., mutta huvittaako mennä ulos, jos sää on huono, kouluhommat pitäisi tehdä, ja kadut ovat huonossa kunnossa.
Erilaisten kokeiluiden ongelma on, että harvoin mistään lajista tietää yhdellä kertaa, onko se oma juttu. Suurin osa asioista elämässä tuntuu hankalalta ensimmäisellä kerralla, kun sitä kokeilee ja sille tekemiselle pitää antaa vähän enemmän aikaa, että oppii edes ihan perusteet ja voi sen jälkeen sanoa, että onko se minun juttuni.
Lisäksi tietenkään et joutunut pelaamaan vain sählyä ja futista yläasteella. Yhtään missään koulussa ei ole sellaista tilannetta, että ikinä ei kokeilla mitään muita lajeja. Tuo on vain tyypillistä koululiikunnan vihaajan liioittelua ja valehtelua. Kansantanssia siellä ei välttämättä ollut, mutta varmaan ymmärrät siihen syynkin.
Vierailija kirjoitti:
Ja aika monessa harrastuksessa pääsee kokeilemaan kerran tai kaksi ilman, että joutuu vielä maksamaan harrastuksesta vielä.
Olen samaa mieltä, että jonkun lajin aloittaminen seurassa vasta 15-vuotiaana on aika mahdotonta, ja se on harmillista. Lisäksi höntsäilyseuroja on vaikea löytää. Mutta liikuntaa on muutakin kuin seurassa treenaaminen. Ja jos ei valmiita höntsäily seuroja löydy, voi yrittää saada sellainen kasaan itse. Tai kasata joku porukan tekemään jotain yhdessä. Jos jossain koulussa on koululiikuntana on pelkkä sähly ja fudis, ei kannata vetää siitä johtopäätöksiä, aloitin koulut 80-luvulla ja koululiikunnassa kokeiltiin ainakin kaikkia mahdollisia lajeja, kuten oli tarkoituskin.
Suurimman osan lajeista aloittaminen seurassa 15-vuotiaana ei ole mitenkään mahdotonta. Ylipäätään liikunnan aloittaminen 15-vuotiaana seurassa kilpatasolla ei sitten varmaan enää onnistukaan ainakaan joukkuelajeissa, joissa kaikkien pitäisi olla edes suurinpiirtein samalla taitotasolla. Lienee selvää, että muodostelmaluistelujoukkueeseen ei voida ottaa nuorta, joka ei osaa luistella.
Tuon ikäiset vaihtavat vielä hyvin paljon lajejaan ja jos pohjalla on liikunnallinen lapsuus ja nuoruus, niin lajin vaihtaminen ei ole mikään ongelma. Toki eri lajit tukevat toisiaan eri tavoin ja futiksesta on helpompi siirtyä korikseen kuin sumopainista taitoluisteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pitäisi tehdä?
Vanhempien pitäisi laittaa lapsensa harrastamaan kamppailu-urheilua, siitä on hyötyä peruskunnon lisäksi myös itsensä puolustamiseen.
Katujengiongelma ei ole katoamassa mihinkään tässä alati pakkomonikulttuuristuvassa maassa, siitä syystä suomalaisten on ymmärrettävä, uskallettava ja osattava puolustaa itseään, kukaan muu ei sitä tee heidän puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aika monessa harrastuksessa pääsee kokeilemaan kerran tai kaksi ilman, että joutuu vielä maksamaan harrastuksesta vielä.
Olen samaa mieltä, että jonkun lajin aloittaminen seurassa vasta 15-vuotiaana on aika mahdotonta, ja se on harmillista. Lisäksi höntsäilyseuroja on vaikea löytää. Mutta liikuntaa on muutakin kuin seurassa treenaaminen. Ja jos ei valmiita höntsäily seuroja löydy, voi yrittää saada sellainen kasaan itse. Tai kasata joku porukan tekemään jotain yhdessä. Jos jossain koulussa on koululiikuntana on pelkkä sähly ja fudis, ei kannata vetää siitä johtopäätöksiä, aloitin koulut 80-luvulla ja koululiikunnassa kokeiltiin ainakin kaikkia mahdollisia lajeja, kuten oli tarkoituskin.
Suurimman osan lajeista aloittaminen seurassa 15-vuotiaana ei ole mitenkään mahdotonta. Ylipäätään liikunnan aloittaminen 15-vuotiaana seurassa kilpatasolla ei sitten varmaan enää onnistukaan ainakaan joukkuelajeissa, joissa kaikkien pitäisi olla edes suurinpiirtein samalla taitotasolla. Lienee selvää, että muodostelmaluistelujoukkueeseen ei voida ottaa nuorta, joka ei osaa luistella.
Tuon ikäiset vaihtavat vielä hyvin paljon lajejaan ja jos pohjalla on liikunnallinen lapsuus ja nuoruus, niin lajin vaihtaminen ei ole mikään ongelma. Toki eri lajit tukevat toisiaan eri tavoin ja futiksesta on helpompi siirtyä korikseen kuin sumopainista taitoluisteluun.
Tuo on aivan totta. Ei kannata stressata niin hirveästi, että onko se valittu harrastus nyt 100 % optimaalinen kyseiselle lapselle. Kunhan vain liikkuu jotenkin, niin lajien vaihtaminen myöhemmin on helppoa. Sitten, jos putoaa siitä ikätasoisesta liikunnallisesta kehityksestä, on aika paljon isommissa ongelmissa, kun pitäisi opetella juoksemaan 12-vuotiaana. Ja tämä ei ole mikään vitsi. Todella monet 12-vuotiaat eivät osaa juosta kunnolla vaan täysi spurttaaminenkin on sellaista outoa ylipitkän askelluksen hölkkää.
PK-seudulla urheiluharrastuksen on hyvintoimeentulevien juttu. Köyhillä ei ole varaa esim fudisjengin maksuihin. Kiitos tästäkin kuuluu niille jotka äänestävät oikeistoa.
Omat lapseni ovat kasvissyöjiä ja paremmassa kunnossa kuin 90% omasta ikäluokasta. Ovat keskivertoa pidempiä , nopeampia ja vahvempia. Toinen harrastaa fudista ja toinen sirkusta.
Vierailija kirjoitti:
PK-seudulla urheiluharrastuksen on hyvintoimeentulevien juttu. Köyhillä ei ole varaa esim fudisjengin maksuihin. Kiitos tästäkin kuuluu niille jotka äänestävät oikeistoa.
Omat lapseni ovat kasvissyöjiä ja paremmassa kunnossa kuin 90% omasta ikäluokasta. Ovat keskivertoa pidempiä , nopeampia ja vahvempia. Toinen harrastaa fudista ja toinen sirkusta.
No tuossa nyt ei oikein mikään pitänyt paikkaansa. Tai toisen kappaleen sisällöstä en tietenkään osaa sanoa mitään muuta kuin, että olipa outo aasinsilta toitottaa kasvissyöntiään.
Oikaistaan nyt taas kerran nuo muutama valhe:
1. PK-seudulla on tarjolla erittäin paljon ilmaista ja edullista urheilua lapsille, nuorille ja aikuisille. Sekä ilmaisten/edullisten urheilupaikkojen että ohjattujen harrastusten muodossa.
2. Kilpaurheilun vaatimustaso on noussut valtavasti vuosikymmenten aikana. Esim. Paavo Nurmi ei tänä päivänä pääsisi ennätystuloksillaankaan lähellekään palkintopallisijoja SM-kisoissa. Tästä seuraa, että valmennukselta ja olosuhteilta vaaditaan paljon enemmän kuin ennen. Pari vuosikymmentä sitten futiksen harrastaminen oli sitä, että käytiin potkimassa palloa pari kertaa viikossa koulun hiekkakentällä jonkun isän johdolla. Nykyään halutaan, että on viidet treenit viikossa ammattivalmentajan johdolla ja lisäksi joukkueella on käytössä kasa apuvalmentajia, maalivahtivalmentaja, fysiikkavalmentaja jne jne. On aivan selvää, että tuo maksaa enemmän ja se ei kuulu veronmaksajien maksettavaksi, joten oikeistolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa muualla kuin harhoissasi.
3. Tuosta huolimatta seuratkin (myös pk-seudulla) tarjoavat yhä vaikka kuinka paljon höntsäharrastamista, joka ei ole kallista. Toki se toimii yksityisen rahan ehdoilla ja kulut siitä oman lapsen harrastamisesta pitää maksaa, mutta sellaista elämä on.
4. On vaikka kuinka paljon tahoja, jotka avustavat vähävaraisten lasten harrastuskuluissa. Niitä voi hakea kuka tahansa, joka täyttää kriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopettajat ovat suojatyöpaikassa, eivätkä tee työtään. He eivät yritäkään opettaa. Numerot jaetaan sen perusteella, onko joku jo valmiiksi hyvä jossain lajissa. Lajia osaamatonta ei opeteta. Sama kuin matematiikassa ei opetettaisi ja valmiiksi laskut osaavalle annettaisiin hyvä numero ja muut jätettäisiin oman onnensa nojaan.
Että sellaiset traumat tällä kertaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkuminen-liikkumattomuus heijastelee yhä syvempiä yhteiskunnallisia luokkaeroja. Paljon liikkuvat perheet muodostavat eräänlaisen brändin perheelleen. On lentopalloperheitä, jääkiekkoperheitä .... .pahimmillaan tuo perhebrändäys saa uskonnollisia piirteitä. Köyhien yh-perheiden on tuohon sekaan turha yrittää pyrkiä.
Kun kirjoittelet tuollaisia idioottimaisuuksia yhä syvemmistä luokkaeroista, niin kait sentään tajuat, että luokkaerot eivät ikinä historiassa ole olleet näin matalat ja köyhät eivät ikinä ole olleet näin varakkaita.
Vai idiootti, jos vähänkään uutisia seuraat niin kyllä lasten harrastuksien kalleudesta on puhuttu varsinkin nyt kun inflaatio jyllää. Keskiluokkaisella yh vanhemmalla ei ole mahdollisuuksia esim kalliiseen jääkiekkoharrastukseen
Tämä on käyty tässäkin keskustelussa vähintään 100 kertaa läpi. Kilpaurheilun vaatimukset huipputasolla nousevat jatkuvasti ja vaaditaan enemmän valmennusta ja parempia puitteita. Näiden hinta on noussut reilusti. Edullista ja ilmaista liikuntatoimintaa on tarjolla vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, mutta se ei kelpaa kenellekään, koska kaltaisesi haluavat kalleinta huippuvalmennusta, mutta maksaa siitä saman hinnan kuin Jarskalle maksettiin -82, kun hän kävi potkituttamassa palloa kaksi kertaa viikossa jonkun koulun hiekkakentällä.
Tietenkään iltapulut eivät tee juttuja näistä edullisista harrastuksista, koska se ei saa kaltaisiasi närkästymään ja ostamaan sitä lehteä.
Ja kiitos, että todistit pointtini. Jos mielestäsi köyhyyden määritelmä on se, että ei pysty pistämään lastaan siihen stereotyyppisesti kaikkein kalleimpaan harrastukseen, sinulla ei ole mitään käsitystä köyhyydestä ja voit olla onnellinen siitä.
Pointti on siinä että köyhyys on aina suhteellista, me vertaamme itseämme muihin. Millaisella autolla naapuri ajaa, missä lomailee, mitä heidän lapsensa harrastaa. Absosoluuttisia köyhyysmittareita käytettiin joskus sata vuotta sitten.
Eli sulla, on niin kutsuttu vasemmistolainen näkemys köyhyydestä. Jos naapuri ostaa uuden auton, valtion pitää ostaa sinulle samanlainen ja jos naapurin lapsi pelaa jalkapalloa kilpavalmennuksessa, niin valtion on joko maksettava sama sinulle tai kiellettävä naapurinkin lasta käymässä siellä.
Pointti on yksinkertaisesti siinä että kukaan ei puhu absoluuttisesta köyhyydestä. Kaikki modernin yhteiskunnan köyhyys on suhteellista. Joskus kasarilla harrastaminen oli tasa-arvoisempaa koska kalliita harrastusmuotoja ei edes ollut. Köyhänkään ei tarvinnut hävetä jos hiihtokilpailuissa hiihti viisi vuotta vanhoilla peltosilla, niillä saattoi jopa voittaa jos isä oli hyvä voitelija.
Ratsastushsrrastuksenkin saattoi aloittaa jos jaksoi vähän sontaa luoda karsinasta. Ei ollut suuria harrastusmaksuja, tänään kaikki on tuotteistettu ja brändätty. Köyhä jää Esan osille.
Yhä edelleenkään, toivottavasti kukaan ei kehtaa valittaa köyhyyttään, koska hänellä ei ole varaa pistää lastaan ratsastustunneille.
Pointti on yksinkertaisesti siinä että kukaan ei puhu absoluuttisesta köyhyydestä. Kaikki modernin yhteiskunnan köyhyys on suhteellista. Joskus kasarilla harrastaminen oli tasa-arvoisempaa koska kalliita harrastusmuotoja ei edes ollut. Köyhänkään ei tarvinnut hävetä jos hiihtokilpailuissa hiihti viisi vuotta vanhoilla peltosilla, niillä saattoi jopa voittaa jos isä oli hyvä voitelija.
Ratsastushsrrastuksenkin saattoi aloittaa jos jaksoi vähän sontaa luoda karsinasta. Ei ollut suuria harrastusmaksuja, tänään kaikki on tuotteistettu ja brändätty. Köyhä jää Esan osille.