Miten itsestään epävarmat ihmiset käyvät treffeillä?
Vai käyvätkö he lainkaan?
Itse kävin vuosi sitten elämäni ensimmäisillä treffeillä - 40-vuotiaana. Ja nyt olen vahvasti sitä mieltä, että en enää toisille taida mennä - vaikka pääsisinkin.
Kommentit (11)
Kyllä minä treffeillä pystyn käymään kun esitän normaalia ja rentoutan itseäni alkoholin tai lääkkeen voimin. Siitä eteenpäin en sitten pääsekään.
Laittautuu ulkoisesti siistiksi, peseytyy hyvin. Puhtaat vaatteet. Se nyt ensiksi.
Sen jälkeen ei voi muuta kuin olla oma itsensä. Alkoholia maltillisesti. Ehkä yksi lasi viiniä.
Ujous ei ole huono piirre, teennäisyys sen sijaan on.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan saa vietyä asioita treffeihin asti juurikin epävarmuudesta johtuen
N41
Mistä tilanteesta pitäisi viedä? Tinder-keskustelusta vai kenties kaveri/tuttupohjalta?
ap
Mene vaan, kyllä se siitä. Mieti mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Jos treffikumppani ei kiinnostu sinusta niin mitä sitten?
Meri on täynnä kalaa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä treffeillä pystyn käymään kun esitän normaalia ja rentoutan itseäni alkoholin tai lääkkeen voimin. Siitä eteenpäin en sitten pääsekään.
Tuo on kyllä paha. Tiedän että treffailuun ja sellaiseen kuuluu, että esitetään parasta versiota itsestään, mutta itselläni kyllä nousee ahdistus, jos pitää ihan perusasioistakin valehdella tai esittää lieviä epätotuuksia. Ja kun en viitsi hakea lisävoimaa mistään ulkopuolisista avusteista niin sitten onkin hankalaa.
Koetko, että on parempi edes käydä treffeillä vaikka tietää niiden lopputuloksen kuin että olisi täysin oma itsensä ja ei pääsisi ikinä treffeille?
ap
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan, kyllä se siitä. Mieti mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Jos treffikumppani ei kiinnostu sinusta niin mitä sitten?
Meri on täynnä kalaa
Jep. Kyllä kaikkia ujostuttaa . Jos pitää rykiä kurkkua, niin sitten. Ei änkytyskään kaada maailmaa. Jos toinen nauraa pilkallisesti, niin sitten on tyhmä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan, kyllä se siitä. Mieti mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Jos treffikumppani ei kiinnostu sinusta niin mitä sitten?
Meri on täynnä kalaa
Se on hukattua aikaa ja kyllähän se alkaa ottaa itsetunnon päälle, kun tulee pakkia pakin perään. Ei se varmaan normaaleille ihmisille olekaan paha käydä vähän puhumassa itsestään ja tapaamassa uusia ihmisiä. Itselleni se on valtavan jännityksen ja epävarmuuden aikaa enkä voi ollenkaan rentoutua. Eri asia olisi, jos voisin luottaa siihen, että treffikumppani hyväksyy epävarmuuteni syyt. Sitten voisin olla oma itseni.
ap
Hyvin harvoin. Ahdistavia tilanteita, välillä muistuu mieleen treffit jopa 20 vuoden takaa, enkä tarkoita positiivisessa mielessä.
Todennäköisyyksiä uhmaten onnistuin kuitenkin pariutumaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harvoin. Ahdistavia tilanteita, välillä muistuu mieleen treffit jopa 20 vuoden takaa, enkä tarkoita positiivisessa mielessä.
Todennäköisyyksiä uhmaten onnistuin kuitenkin pariutumaan.
Hienoa että löysit toisen ihmisen vierellesi! Ei tarvinnut enempää tai ikuisuuksia treffailla.
Itsellänikin tuntuu, että treffailu on ainoa tapa löytää joku. Ja se ahdistaa. En mä tapaa ihmisiä näin aikuisena enää missään. Tai tapaan, mutta ne ovat entisiä kavereita tai muita tuttuja. Uusia ihmisiä en oikein tapaa.
ap
Varmaan pitäisi saada joku lähtemään sinne treffeille ensin. Sitä ennen kysymys on hypoteettinen.
Mä en ainakaan saa vietyä asioita treffeihin asti juurikin epävarmuudesta johtuen
N41