Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.

Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?

Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?

Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.

Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.  

Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.

Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7  % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa. 

Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa. 

Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma  vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.

Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.

Tässäpä esimerkki helikopterivanhemmuudesta: teini lääkäriin, jos tämä lopettaa liikkumisen...

Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että teinit kapinoivat. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka opastaneet esimerkillään - ja ehkä juuri silloin - teini voi lopettaa kaiken liikkumisen. Ja silloin täytyy antaa ajan kulua ja toivoa, että lapsuuden hyvät kokemukset kantavat. Pakottamalla tuhotaan liikunnan ilo pitkälle aikuisikään. Ja 18-vuotiashan päättää lopun ikäänsä asiasta itse...

Itse tiedän lähipiiristä äidin, joka juoksi hervottomia, jopa 20 kilometrin lenkkejä tuplarattaiden kanssa, esikoinen polkien pyörällä rinnalla. Tunsin lievää alemmuutta, kun omien lasteni kanssa turhautumisesta kihisten käytin tunnin tai puolitoista kahden kilsan matkaan kaupasta kotiin, joka ojaa tutkien. Arvatkaa, miten kävi, kun lapsista tuli kyllin isoja päättääkseen, kulkevatko mukana.

Todellakin lääkäriin jos liikkuminen loppuu kuin seinään. Jos lisäksi tulee muita ongelmia niin kyseessä voi olla vaikka huumeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.

Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?

Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?

Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.

Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.  

Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.

Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7  % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa. 

Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa. 

Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma  vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.

Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.

Mieheni poika on hyvä esimerkki. Hän on asunut pääasiassa äitinsä luona, toki säännöllisesti isällään myös. Äitin luona ei ole liikuttu yhtään eikä olisi saanut olla liikuntaharrastusta kun äiti ei viitsi eikä tykkää semmoisesta. Äiti ja poika onkin ylipainoisia ja huonokuntoisia. Aika paljon on mieheni tehnyt asian parantamiseksi, mutta ei hänellä ole ollut voimavaroja noin suurta liikuntavastaisuutta vastaan pyrsistellä. Äiti ja poika tykkäävät molemmat maata tv:n ääressä ja syödä, eikä siihen ole auttanut se että mieheni on liikunnallinen.

Teinit tekevät kaverien kanssa. Ongelma ei ole se ettei äiti ole urheillut vauvan kanssa, vaan se ettei lapsella ole kavereita joiden kanssa tehdä livenä asioita. Yksikin hyvä kaveri riittää.

Kyllä sillä on kavereita, ja harrastaa lajia jossa voi joka päivä mennä tiettyihin mestoihin sitä harrastamaan, ja siellä on aina oman joukkueen kavereita, he kun katsos pitävät liikkumisesta harrastamansa lajin parissa. Tämä lapsi käy siellä vain määrättynä vuorona, ei laiskana jaksa mitään ylimääräistä. Tämä lapsi ei ole ikinä halunnut liikkua niin että tulee hiki tai pulssi kohoaa. Heti kun jompi kumpi tapahtuu niin liikkuminen loppuu ja "sattuu" jalkaan tai johonkin muualle. Huono kunto nääs.

Todellakin äiti on näyttänyt kurjaa mallia lapselleen, ja se on se ainoa ongelma tässä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti huolestuttava ongelma, eikä varmasti tule helpottumaan.

Lapsilta ja nuorilta puuttuu luonnollinen liikunnan riemu. Iso osa vanhemmista hakee hyvän omantunnon lasten liikunnan harrastamisesta, että kiikuttaa lapsen kerran/pari viikossa tunnin harrastukseen.

Lapsi, jolla ei ole innostusta harrastukseen käy puoliväkisin jalkkistreeneissä 2x1h viikossa, josta vain pieni osa on oikeasti aktiivista liikkumista. Lopun ajan lapsi istuu ruudun ääressä. Huom. tämä on todella kärjistetty esimerkki.

Lapsi on luonnostaan liikunnallinen ja energinen, mutta nykyään se lapsen luonnollinen tarve liikkua tapetaan jo alle kouluikäisenä. Juoksevat lapset hermostuttaa, mieluummin lykätään puhelin käteen. Pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen olla niin loppu, että ei todellakaan jakseta lähteä lasten kanssa hiihtoladulle tai luistelemaan. Mieluummin istutaan sohvalle ruudun ääreen.

Kun lapsella ei ole malliesimerkkiä liikkumisesta, luonnollinen liikkumisen tarve loppuu aika lyhyeen.

Kun lapsi alakoulussa ei jaksa juosta/osaa heittää palloa/kiivetä ym. Niin viimeinenkin into liikunnasta katoaa.

Vaikea keksiä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä, kyllähän se pieni osa liikkuu todella aktiivisesti ja jopa tavoitteellisesti, joten ongelma on siinä suuremmassa Massassa joiden elämästä liikunta puuttuu kokonaan.

Lapsen liikunnan ei tarvitse olla jalkapallotreeniä/jääkiekkoa/taitoluistelua/rarsastusta, vaan pelejä, leikkejä, lumisotaa, kävelyretkiä, puissa kiipeilyä ym.

Tätähän tässä on moni sanonut, mutta ainoa vastaus on se että pitää olla joku laji johon lapsen voi laittaa harrastamaan, ja jos sitä ei löydy, niin se on se lapsi joka ei tykkää liikkumisesta, eikä tämä ole vanhemman vika kuulemma, vaikka sitähän se juuri on.

Liikunta = maksullinen kilpaurheilu. Jos ei ole kilpailuhenkinen tai ei ole varaa, ei liikuta. Asuin lapsena hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa. Kun parikymmentä kertaa ravasi päivittäin rappusissa, tuli ihan ilmaiseksi ja huomaamatta liikuttua. Plus ne kaikki pihaleikit eli kirkonrotat, rofet ja poldet jne. Puissakin kiipeiltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut monesti että juuri todella liikunnallisilla vanhemmilla jotka panostavat omaan terveyteen ja ulkonäköön, on lihavia lapsia. Mistä lie johtuu?

Kyllä se on päinvastoin. Lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia. Esim. kun somen perhepostauksia katsoo, näkee ettei omenat ole kauas puusta putoilleet. Tosi pienet lapset saavat omia mönkkäreitä ja mopoja, joilla ulkoilu sitten hoituu kivasti, eikä tule hiki.

Lapsellani oli eka mönkijä 2-vuotiaana, ja siitä sitten pitkä taival kaikenlaisten menijöiden parissa. On hoikka ja lihaksikas, ajaa crossia vielä nykyäänkin 25-vuotiaana.

Jyväskylässä tämmöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut monesti että juuri todella liikunnallisilla vanhemmilla jotka panostavat omaan terveyteen ja ulkonäköön, on lihavia lapsia. Mistä lie johtuu?

En sitten tiedä, onko tässä kyse esimerkiksi aluekohtaisista eroista tai muusta. Ainakin täältä espoolaisesta rivarikuplasta katsellen, kyllä se tuppaa olemaan niin, että liikunnallisen näköisillä vanhemmilla on liikunnallisen näköisiä lapsia ja päinvastoin.

En nyt haluaisi olla liian ennakkoluuloinen, mutta olen kuitenkin ja heitän arvauksen. Onko sinun kokemuksesi jostain hiukan kaupungin vuokra-asuntopainotteisemmasta Itä-Helsingin lähiöstä, jossa vielä timmit teiniäidit eivät ole ihan osanneet huolehtia lastensa kasvatuksesta? En oikein keksi muuta ympäristö, missä säännönmukaisesti urheilullisen näköisillä vanhemmilla olisi lihavia lapsia.   

Jyväskylässä siis tämmöstä olen nähnyt paljonkin. Helsingin menosta ei mitään sanottavaa

Mistäpä ne lasten ongelmat yleensä kumpuaa? No niistä vanhemmista....

Lasten pitää antaa liikkua ja juosta joka päivä. Ei kuskata rattaissa ja istuta autoissa pitkiä matkoja liikkumatta välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tien pitää olla kaikkien käytettävissä kymmenen vuotta siitä, kun sen rakentamiseen tai ylläpitoon on käytetty julkista rahaa. Mutta koko tien historiaa ei tässä tarvitse katsoa. Ja aiemminkin saa tien puomittaa kunnan luvalla, jos sen yleisestä käytöstä on haittaa osakkaille.

Alapeukuttaja: onko laissa mielestäsi vikaa, kun alapeukutat laista otettua tekstiä?

E-e-e-ei laissa voi olla mitään vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunta = maksullinen kilpaurheilu. Jos ei ole kilpailuhenkinen tai ei ole varaa, ei liikuta. Asuin lapsena hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa. Kun parikymmentä kertaa ravasi päivittäin rappusissa, tuli ihan ilmaiseksi ja huomaamatta liikuttua. Plus ne kaikki pihaleikit eli kirkonrotat, rofet ja poldet jne. Puissakin kiipeiltiin.

Näin. Hauskasti täällä muutenkin puhutaan pelkästään urheilusta. Itse höntsäilin paljon lapsena, kesät jalkapalloa ja talvet pipolätkää joko luistimet jalassa tai pelkät kengät. Myös talvella muuten potkittiin palloa esim. taloyhtiön kulkutiellä. Mutta oli minulla pallopelejä harrastamattomiakin kavereita, ja niiden kanssa liikuttiin sitten eri tavalla, leikkimällä ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti huolestuttava ongelma, eikä varmasti tule helpottumaan.

Lapsilta ja nuorilta puuttuu luonnollinen liikunnan riemu. Iso osa vanhemmista hakee hyvän omantunnon lasten liikunnan harrastamisesta, että kiikuttaa lapsen kerran/pari viikossa tunnin harrastukseen.

Lapsi, jolla ei ole innostusta harrastukseen käy puoliväkisin jalkkistreeneissä 2x1h viikossa, josta vain pieni osa on oikeasti aktiivista liikkumista. Lopun ajan lapsi istuu ruudun ääressä. Huom. tämä on todella kärjistetty esimerkki.

Lapsi on luonnostaan liikunnallinen ja energinen, mutta nykyään se lapsen luonnollinen tarve liikkua tapetaan jo alle kouluikäisenä. Juoksevat lapset hermostuttaa, mieluummin lykätään puhelin käteen. Pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen olla niin loppu, että ei todellakaan jakseta lähteä lasten kanssa hiihtoladulle tai luistelemaan. Mieluummin istutaan sohvalle ruudun ääreen.

Kun lapsella ei ole malliesimerkkiä liikkumisesta, luonnollinen liikkumisen tarve loppuu aika lyhyeen.

Kun lapsi alakoulussa ei jaksa juosta/osaa heittää palloa/kiivetä ym. Niin viimeinenkin into liikunnasta katoaa.

Vaikea keksiä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä, kyllähän se pieni osa liikkuu todella aktiivisesti ja jopa tavoitteellisesti, joten ongelma on siinä suuremmassa Massassa joiden elämästä liikunta puuttuu kokonaan.

Lapsen liikunnan ei tarvitse olla jalkapallotreeniä/jääkiekkoa/taitoluistelua/rarsastusta, vaan pelejä, leikkejä, lumisotaa, kävelyretkiä, puissa kiipeilyä ym.

Tuossa on paljon totta, mutta me ainakin mietimme lapsia harrastuksiin laittaessa jo teinivuosia. Ne lapsuuden pihaleikit jäävät kaikilta ja vanhempien kanssa liikkuminen ei todellakaan ole kovinkaan monella nuorella kiinnostuslistan kärjessä. Halusimme, että lapsilla on jokin oma juttu, joka sitten toivottavasti kantaa myös teini-iän hormonimyrskyjen läpi.

Mikään väkisin tekeminen ei kuitenkaan toimi, vaan olemme antaneet lasten kokeilla ja vaihtaa lajeja mielensä mukaan. Jo maksettu kausi on toki pitänyt käydä loppuun, mutta se on keskusteltu jo ilmaisten kokeilukertojen jälkeen, kun on päätetty jatkaa lajia.

On meillä perheen yhteisiäkin harrastuksia, kuten kiipeily ja laskettelu, mutta jo nyt huomaa 11-vuotiaasta kapinoinnin merkkejä ja yhtäkkiä kaikki vanhempien kanssa tehtävä on TYLSÄÄÄÄ, vaikka siitä on ennen nautittu. Pikkuveli apinoi sitten kaikessa tällaisessa isoveljeä. Taapero ei sentään vielä pullikoi vastaan.

Kannattaa myös muistaa, että kyseessä ei ole mikään joko/tai juttu, vaan varsinkin pienillä lapsilla niitä ohjattuja harrastuksia on yleensä 1-2 h viikossa ja siihen tarvitaan lisäksi paljon yhteistä puuhaamista vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta = maksullinen kilpaurheilu. Jos ei ole kilpailuhenkinen tai ei ole varaa, ei liikuta. Asuin lapsena hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa. Kun parikymmentä kertaa ravasi päivittäin rappusissa, tuli ihan ilmaiseksi ja huomaamatta liikuttua. Plus ne kaikki pihaleikit eli kirkonrotat, rofet ja poldet jne. Puissakin kiipeiltiin.

Näin. Hauskasti täällä muutenkin puhutaan pelkästään urheilusta. Itse höntsäilin paljon lapsena, kesät jalkapalloa ja talvet pipolätkää joko luistimet jalassa tai pelkät kengät. Myös talvella muuten potkittiin palloa esim. taloyhtiön kulkutiellä. Mutta oli minulla pallopelejä harrastamattomiakin kavereita, ja niiden kanssa liikuttiin sitten eri tavalla, leikkimällä ulkona. 

Tässä kannattaa muistaa, mistä koko ketju on lähtenyt liikkeelle. Nykyään lapset eivät liiku samalla tavalla kuin ennen ja ovat siksi huonommassa kunnossa kuin ennen ja tähän etsitään ratkaisuja.

Höntsäily ei vain kiinnosta lapsia samalla tavalla kuin ennen, koska on olemassa enemmän muitakin vaihtoehtoja viettää vapaa-aikaansa. Joka kolmas kommentti täällä on luokkaa räjäytetään internet, mutta kaikki varmaan kaikki ymmärtävät, että ei ole realistista kuvitella kehityksen kääntyvän taaksepäin, vaan ratkaisuja pitää löytää tässä reaalimaailmassa.

Aivan huikaiseva enemmistö tämän päivän hyväkuntoisista lapsista liikkuu seuroissa ja todella harvat liikkuvat vain itsenäisesti. Sama toisin päin, että huonokuntoisista suurin osa on niitä, jotka eivät liiku seuroissa.

Tavoitteellisessa urheilussa on siis jotain, joka saa lapset liikkumaan ja tavoitteeton höntsääminen ei saa. Näissäkin keskusteluissa toivotaan ihan jatkuvasti lisää matalan kynnyksen höntsäkerhoja, mutta totuus on, että niitä on kaikkialla ja nämä toivojat eivät ole edes jaksaneet googlata paikkakuntansa tarjontaa. Lisäksi olemassa olevat kerhot pyörivät vajaalla kapasiteetilla. Höntsäkerhojen lisääminen ei siis ole ratkaisu.

Hei mä tiedän! Rakennetaan sellaiset 15 minuutin kaupungit, turvalliset, kivat kylämäiset kaupungit, jossa kaikki tarvittava on tuon 15 minuutin sisällä!

Siellä on sitten ihan luonnollista ja helppoa kulkea jalan ja liikuntaa tulee ihan huomaamatta! Joo ja laitetaan vielä lisää kameravalvontaa niin on niin turvallista että varmasti uskaltaa antaa lasten kulkea keskenään!

Se ois ilmastollekin hyvä kun työmatkat vois kulkea fillarilla, skuutilla tai jalan; ei tarvii autoa! Säästyy aikaa, on turvallista ja terveellistä!

Ja itseasiassa on vielä turvallisempaa jos meidät kaikki sirutetaan, niin löytyy esim.lapsi heti jos se on jostain syystä eksynyt väärään 15 minuutin kaupunginosaan! Ja saahan siihen ladattua digirahankin kätevästi, niin saavat lapset ostaa välillä soijajäätelöä- jos siis henkilökohtaisessa jalanjäljessä on vielä sille isälle krediittiä jäljellä!!!

Joo hei!!!

Eiks vaan lobbari?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi saada perheet viettämään aikaa ulkoillen. Siinä samalla ne kaikkialla autolla kulkevat sohvis-vanhemmatkin saisi raitista ilmaa ja arkiaskelia.

Samoin pitäisi saada ne parin-kolmen pysäkinvälin kulkemiset pois "rataskansalta" koska tuollainen on oikeasti vain silkkaa laiskuutta.

Ylipäätään pitäisi saada ihmiset aktivoitua itsensä liikuttamiseen sen sijaan että kehitellään keinoja joilla ruuankin saa tilatuksi kotiovelle ettei vaan tarvitsisi ottaa yhtään askelta tai tehdä edes tavallisia askareita itse.

Samaa mieltä. Kaikista tehokkain keino (koko kansaa ajatellen) olisi saada asiaa parannettua "pienillä" asioilla ihan arjessa. Just tuollainen ihan vain ulkoilun saaminen rutiinimomaiseksi asiaksi elämään ja arkiliikunnan määrän kasvaminen.

Huomaan itse, vaikka olen ihan ok kunnossa ja liikkunut aina, että väsyneempinä ja vaikeampina elämänvaiheina ei meinaa tulla liikuttua, kun on iskostunut selkäytimeen neuvot "liikkumisessa pitää tulla hiki", "vähintään puoli tuntia päivässä sykettä nostavaa liikuntaa" jne. Kun on uupunut vähänkin, saattavat tuollaiset muinoin opitut mallit aiheuttaa sen, että liikkumaan lähteminen tuntuu vain ylivoimaiselta.

Haluaisin itsekin antaa omille mahdollisille tuleville lapsilleni mallin arkiliikunnasta ja siitä, että elämässä pysyisi aina edes jonkinasteinen liikkuminen, vaikka vain kävely, jos joskus ei ole voimavaroja liikkua rankemmin.

Liikuntaan liittyy minusta muutenkin sellaisia osin niin turhia "kynnyksiä", kuten ajatus siitä, että liikkumaan lähtiessä vaihdetaan päälle aina erityiset "urheiluvaatteet" jne. Sellainen "luonteva" liikkuminen olisi hyvä saada tosiaan jopa rutiininomaiseksi asiaksi elämää ohjaten siihen jo peruskoulussa.

Itse olen opetellut vasta aikuisiällä sellaista, että

-illalla väsyttää eikä jaksaisi lähteä urheilemaan - > tuulitakkikin vielä märkänä pesun jäljiltä - > no niin ihan sama tärkein että käyt edes kiertämässä korttelin kävellen, vedä päälle vaikka tuo villakangastakki naulakosta ja laita nuo nilkkurit jalkaan - > pääsen edes ulos tavoitteena kiertää yksi kortteli - > kävely tuntuukin niin hyvältä ja virkistää, että kävenkin vähän pidempään - > tiedän, että olisi tärkeää harrastaa myös raskaampaa liikuntaa, mutta olen tyytyväinen nyt että kävin kuitenkin edes kävelyllä enkä aio päästää nyt mieleeni ajatuksia että "ei tullut nyt silti sitä puolen tunnin suositeltua päivittäistä hikiliikkumista" /"olisi pitänyt kävellä reippaammin vähintään"

Summa summarum, liikkuminen on nykyään jotenkin irrotettu mielestäni liikaa erilleen arjesta ja siitä on tehty sellainen tavoitteellinen asia, jonka harrastamiseksi pitäisi olla aika hyvä/tasainen elämäntilanne ja psyyke todella hyvässä kunnossa jne.

Vierailija kirjoitti:

Hei mä tiedän! Rakennetaan sellaiset 15 minuutin kaupungit, turvalliset, kivat kylämäiset kaupungit, jossa kaikki tarvittava on tuon 15 minuutin sisällä!

Siellä on sitten ihan luonnollista ja helppoa kulkea jalan ja liikuntaa tulee ihan huomaamatta! Joo ja laitetaan vielä lisää kameravalvontaa niin on niin turvallista että varmasti uskaltaa antaa lasten kulkea keskenään!

Se ois ilmastollekin hyvä kun työmatkat vois kulkea fillarilla, skuutilla tai jalan; ei tarvii autoa! Säästyy aikaa, on turvallista ja terveellistä!

Ja itseasiassa on vielä turvallisempaa jos meidät kaikki sirutetaan, niin löytyy esim.lapsi heti jos se on jostain syystä eksynyt väärään 15 minuutin kaupunginosaan! Ja saahan siihen ladattua digirahankin kätevästi, niin saavat lapset ostaa välillä soijajäätelöä- jos siis henkilökohtaisessa jalanjäljessä on vielä sille isälle krediittiä jäljellä!!!

Joo hei!!!

Eiks vaan lobbari?

Siis henkilökohtaisessa HIILIjalanjäljessä, tarkennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mä tiedän! Rakennetaan sellaiset 15 minuutin kaupungit, turvalliset, kivat kylämäiset kaupungit, jossa kaikki tarvittava on tuon 15 minuutin sisällä!

Siellä on sitten ihan luonnollista ja helppoa kulkea jalan ja liikuntaa tulee ihan huomaamatta! Joo ja laitetaan vielä lisää kameravalvontaa niin on niin turvallista että varmasti uskaltaa antaa lasten kulkea keskenään!

Se ois ilmastollekin hyvä kun työmatkat vois kulkea fillarilla, skuutilla tai jalan; ei tarvii autoa! Säästyy aikaa, on turvallista ja terveellistä!

Ja itseasiassa on vielä turvallisempaa jos meidät kaikki sirutetaan, niin löytyy esim.lapsi heti jos se on jostain syystä eksynyt väärään 15 minuutin kaupunginosaan! Ja saahan siihen ladattua digirahankin kätevästi, niin saavat lapset ostaa välillä soijajäätelöä- jos siis henkilökohtaisessa jalanjäljessä on vielä sille isälle krediittiä jäljellä!!!

Joo hei!!!

Eiks vaan lobbari?

Siis henkilökohtaisessa HIILIjalanjäljessä, tarkennus.

Mikä voisikaan mennä vikaan!

Coin Bureau: 15 minutes City

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut monesti että juuri todella liikunnallisilla vanhemmilla jotka panostavat omaan terveyteen ja ulkonäköön, on lihavia lapsia. Mistä lie johtuu?

Kyllä se on päinvastoin. Lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia. Esim. kun somen perhepostauksia katsoo, näkee ettei omenat ole kauas puusta putoilleet. Tosi pienet lapset saavat omia mönkkäreitä ja mopoja, joilla ulkoilu sitten hoituu kivasti, eikä tule hiki.

Siis missä ihmeessä pienille lapsille ostetaan mönkkäreitä ja mopoja, en ole ikinä kuullutkaan! Ja tuttavapiirissä ja somekavereissa on lapsiperheitä vaikka kuinka....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta = maksullinen kilpaurheilu. Jos ei ole kilpailuhenkinen tai ei ole varaa, ei liikuta. Asuin lapsena hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa. Kun parikymmentä kertaa ravasi päivittäin rappusissa, tuli ihan ilmaiseksi ja huomaamatta liikuttua. Plus ne kaikki pihaleikit eli kirkonrotat, rofet ja poldet jne. Puissakin kiipeiltiin.

Näin. Hauskasti täällä muutenkin puhutaan pelkästään urheilusta. Itse höntsäilin paljon lapsena, kesät jalkapalloa ja talvet pipolätkää joko luistimet jalassa tai pelkät kengät. Myös talvella muuten potkittiin palloa esim. taloyhtiön kulkutiellä. Mutta oli minulla pallopelejä harrastamattomiakin kavereita, ja niiden kanssa liikuttiin sitten eri tavalla, leikkimällä ulkona. 

Nykyään ei saa potkia palloa taloyhtiön kulkutiellä. Eikä tehdä muutakaan. Leikkitelineetkin otetaan pois ettei vaan kukaan lapsi vahingossakaan putoaisi kiipeillessään niissä.

Vierailija kirjoitti:

Hei mä tiedän! Rakennetaan sellaiset 15 minuutin kaupungit, turvalliset, kivat kylämäiset kaupungit, jossa kaikki tarvittava on tuon 15 minuutin sisällä!

Siellä on sitten ihan luonnollista ja helppoa kulkea jalan ja liikuntaa tulee ihan huomaamatta! Joo ja laitetaan vielä lisää kameravalvontaa niin on niin turvallista että varmasti uskaltaa antaa lasten kulkea keskenään!

Se ois ilmastollekin hyvä kun työmatkat vois kulkea fillarilla, skuutilla tai jalan; ei tarvii autoa! Säästyy aikaa, on turvallista ja terveellistä!

Ja itseasiassa on vielä turvallisempaa jos meidät kaikki sirutetaan, niin löytyy esim.lapsi heti jos se on jostain syystä eksynyt väärään 15 minuutin kaupunginosaan! Ja saahan siihen ladattua digirahankin kätevästi, niin saavat lapset ostaa välillä soijajäätelöä- jos siis henkilökohtaisessa jalanjäljessä on vielä sille isälle krediittiä jäljellä!!!

Joo hei!!!

Eiks vaan lobbari?

Amen! Näin tämä mielipidevaikuttaminen toimii. Ihmiset saadaan itse haluamaan sinne karsinaan.