Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 667 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sähl kirjoitti:
Jos liikunnantunnit ois ollut muutakin kuin jalkapallo, sählyä, jääkiekkoa, sählyä, jääpalloa, sählyä, jotain jääpallon variaatiota, sählyä..
Pelkkä hippakin ois mielenkiintoisempaa - apinaradat, toistuvat veryttelyt, eri lajien kokeiluja (tennis, keila, sulkis, polttopallo, joku MUU pallopeli?) ja ylä-asteella salitreenit (loppui koulukiusaaminenkin osittain kun kiusaajat yllättyi ja huomasi jäävänsä kakkoseksi joka lajissa ja oma motivaatio ja kiinnostus kasvoi)
Jonkin verran lapsia liikuttaneena, voin sanoa, että hippa on aivan vihonviimeinen laji, jota kannattaa peluuttaa lapsilla, jos ryhmässä on eri tasoisia lapsia ja tavoitteena on, että kaikilla on kivaa. Siinä homma menee niin, että ensimmäisen viiden sekunnin aikana se porukan hitain lapsi on otettu hipaksi ja sen jälkeen muut juoksevat rinkiä hänen ympärillään. Toki hipassa on monia variaatioita, mutta kyllä ne tuppaavat olemaan "mies miestä vastaan" hommia aina ja niistä ei tule kyllä hyvä mieli huonommille liikkujille. Joukkuepeleissä ne huonommatkin pelurit voivat sentään iloita joukkueensa menestyksestä.
Lajikokeilut ovat tietenkin kivoja, mutta käytännössä on rajallinen määrä lajeja, joita luokallinen lapsia pystyy järkevästi pelaamaan liikuntasalissa. Esim. tenniksessä ei paljoa yli neljää lasta saa fiksusti yhteen saliin pelaamaan. Jotain pallon pompottelua voi tietenkin olla, mutta ei sekään montaa minuuttia jaksa kiinnostaa.
Tämä viesti kuvaa hyvin nykymeininkiä, jollekkin tulee hieman epämukava olo, niin kielletään koko homma. Vähän niinkuin että kouluhiihdoista ei pitänyt osa vanhemmistakaan (siinä tuli hiki?), niin parempi kieltää se, jotta päästään siitäkin eroon. Sitten ei saisi varmaan jumppaakaan, voimistelua jne. koska siinä pärjää sitten ne joilla hyvä lihaskunto, vaikka joukkuelajeissa olisivat käsiä.
Ei tietenkään koko hommaa tarvitse kieltää, mutta vähän täytyy nähdä vaivaa siinä hippaleikissäkin, että kaikki pääsevät liikkumaan ja kaikilla on kivaa. Eli valitaan sellainen hippa, jonka säännöt tekevät pelistä reilun, ja sitten vahditaan että sääntöjä toteutetaan. Ei ole vaikeaa.
eri[/]
Kyllä saa olla harvinaisen ummikko ihminen, joka ei löydä edes sopivaa hippaleikkiä koulun liikuntatunnille. Näin sanon itse koko lapsuuden nattaa leikkineenä sekä myös puoli elämää sitä leikittäneenä harrastuksessa. Haukkanatta, haaranatta, lampaat ja vuohet, kettu ja jänis, kolmiodraama, pyykkipoikanatta, kuka pelkää mustekalaa (nykyversio). Jne jne. Ehkä urheilu ei ole hyvä lasten liikuttamiseen? Ehkä pitäisi olla juoksuleikkitunteja? Me kyllä hoidimme nuo juoksuleikit välitunnilla ja kotipihalla ilman aikuisia. Jossain määrin harrastuksessa myös.Noita paripalloja pelattiin koulun kentällä, kyllä sinne mahtui. Sulkista pelattiin myös koulun aulassa (kun jumppasalissa oli ylioppilaskirjoitukset). Välillä vaan piti kiivetä hakemaan pallo ex-reksin muotokuvan takaa. Tuskin oli kovin tehokasta treeniä. On aika ylipäänsä aika kova vaatimus, että liikuntatunti pitäisi vetää kokonaan kovalla sykkeellä. Harvoinhan siellä edes tuli hiki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ole koskaan kiinnostanut pimppi, en ole kuulunut urheiluseuraan, en pidä joukkuelajeista ja vihaan kuntosaleja. Lisäksi olen nainen, kuten suurin osa sekä koululaisista että aikuisista.
Otetaanko naisia ja tyttöjä tässä ketjussa ollenkaan huomioon muuten kuin silloin kun tarvitsee syyllistää äitejä?
Otetaan vaan mukaan. Meillä makaa kotona kaksi naista, isompi antanut pienemmälle esimerkin liikkumattomuudesta ja sohvaperunoinnista. Siinä ei ole oma esimerkki ja aktiivisuus auttanut pätkääkään. Ja nyt teiniä kiinnostaa muna ja bdsm-jutut netistä. Että ihan hyvin on mennyt.
Et nyt tarkkaan asemoi itseäsi suhteessa tähän perheeseen, mutta kai tiedät, mitä sanotaan sellaisten tyttöjen isäsuhteesta, joita seksi alkaa kiinnostaa liian aikaisin ja kohtuuttomissa määrin.
Hienoa kuitenkin, että sentään ilmeisesti puhutte asioista avoimesti.
En ole isä, joten mahdollinen ongelmainen isäsuhde ei ole minun vikani. Mutta kerran tässä haluttiin puhua naisista, niin puhutaan :). Ja totta, teini-ikä ja sen tuomat ongelmat eivät todellakaan koske ainoastaan poikia. Se oli pointtini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ole koskaan kiinnostanut pimppi, en ole kuulunut urheiluseuraan, en pidä joukkuelajeista ja vihaan kuntosaleja. Lisäksi olen nainen, kuten suurin osa sekä koululaisista että aikuisista.
Otetaanko naisia ja tyttöjä tässä ketjussa ollenkaan huomioon muuten kuin silloin kun tarvitsee syyllistää äitejä?
Otetaan vaan mukaan. Meillä makaa kotona kaksi naista, isompi antanut pienemmälle esimerkin liikkumattomuudesta ja sohvaperunoinnista. Siinä ei ole oma esimerkki ja aktiivisuus auttanut pätkääkään. Ja nyt teiniä kiinnostaa muna ja bdsm-jutut netistä. Että ihan hyvin on mennyt.
Et nyt tarkkaan asemoi itseäsi suhteessa tähän perheeseen, mutta kai tiedät, mitä sanotaan sellaisten tyttöjen isäsuhteesta, joita seksi alkaa kiinnostaa liian aikaisin ja kohtuuttomissa määrin.
Hienoa kuitenkin, että sentään ilmeisesti puhutte asioista avoimesti.
En ole isä, joten mahdollinen ongelmainen isäsuhde ei ole minun vikani. Mutta kerran tässä haluttiin puhua naisista, niin puhutaan :). Ja totta, teini-ikä ja sen tuomat ongelmat eivät todellakaan koske ainoastaan poikia. Se oli pointtini.
Eli oletko perheen toinen äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.
Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.
Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.
Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7 % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa.
Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa.
Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.
Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.
Mieheni poika on hyvä esimerkki. Hän on asunut pääasiassa äitinsä luona, toki säännöllisesti isällään myös. Äitin luona ei ole liikuttu yhtään eikä olisi saanut olla liikuntaharrastusta kun äiti ei viitsi eikä tykkää semmoisesta. Äiti ja poika onkin ylipainoisia ja huonokuntoisia. Aika paljon on mieheni tehnyt asian parantamiseksi, mutta ei hänellä ole ollut voimavaroja noin suurta liikuntavastaisuutta vastaan pyrsistellä. Äiti ja poika tykkäävät molemmat maata tv:n ääressä ja syödä, eikä siihen ole auttanut se että mieheni on liikunnallinen.
Teinit tekevät kaverien kanssa. Ongelma ei ole se ettei äiti ole urheillut vauvan kanssa, vaan se ettei lapsella ole kavereita joiden kanssa tehdä livenä asioita. Yksikin hyvä kaveri riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 667 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sähl kirjoitti:
Jos liikunnantunnit ois ollut muutakin kuin jalkapallo, sählyä, jääkiekkoa, sählyä, jääpalloa, sählyä, jotain jääpallon variaatiota, sählyä..
Pelkkä hippakin ois mielenkiintoisempaa - apinaradat, toistuvat veryttelyt, eri lajien kokeiluja (tennis, keila, sulkis, polttopallo, joku MUU pallopeli?) ja ylä-asteella salitreenit (loppui koulukiusaaminenkin osittain kun kiusaajat yllättyi ja huomasi jäävänsä kakkoseksi joka lajissa ja oma motivaatio ja kiinnostus kasvoi)
Jonkin verran lapsia liikuttaneena, voin sanoa, että hippa on aivan vihonviimeinen laji, jota kannattaa peluuttaa lapsilla, jos ryhmässä on eri tasoisia lapsia ja tavoitteena on, että kaikilla on kivaa. Siinä homma menee niin, että ensimmäisen viiden sekunnin aikana se porukan hitain lapsi on otettu hipaksi ja sen jälkeen muut juoksevat rinkiä hänen ympärillään. Toki hipassa on monia variaatioita, mutta kyllä ne tuppaavat olemaan "mies miestä vastaan" hommia aina ja niistä ei tule kyllä hyvä mieli huonommille liikkujille. Joukkuepeleissä ne huonommatkin pelurit voivat sentään iloita joukkueensa menestyksestä.
Lajikokeilut ovat tietenkin kivoja, mutta käytännössä on rajallinen määrä lajeja, joita luokallinen lapsia pystyy järkevästi pelaamaan liikuntasalissa. Esim. tenniksessä ei paljoa yli neljää lasta saa fiksusti yhteen saliin pelaamaan. Jotain pallon pompottelua voi tietenkin olla, mutta ei sekään montaa minuuttia jaksa kiinnostaa.
Tämä viesti kuvaa hyvin nykymeininkiä, jollekkin tulee hieman epämukava olo, niin kielletään koko homma. Vähän niinkuin että kouluhiihdoista ei pitänyt osa vanhemmistakaan (siinä tuli hiki?), niin parempi kieltää se, jotta päästään siitäkin eroon. Sitten ei saisi varmaan jumppaakaan, voimistelua jne. koska siinä pärjää sitten ne joilla hyvä lihaskunto, vaikka joukkuelajeissa olisivat käsiä.
Ei tietenkään koko hommaa tarvitse kieltää, mutta vähän täytyy nähdä vaivaa siinä hippaleikissäkin, että kaikki pääsevät liikkumaan ja kaikilla on kivaa. Eli valitaan sellainen hippa, jonka säännöt tekevät pelistä reilun, ja sitten vahditaan että sääntöjä toteutetaan. Ei ole vaikeaa.
eri[/]
Kyllä saa olla harvinaisen ummikko ihminen, joka ei löydä edes sopivaa hippaleikkiä koulun liikuntatunnille. Näin sanon itse koko lapsuuden nattaa leikkineenä sekä myös puoli elämää sitä leikittäneenä harrastuksessa. Haukkanatta, haaranatta, lampaat ja vuohet, kettu ja jänis, kolmiodraama, pyykkipoikanatta, kuka pelkää mustekalaa (nykyversio). Jne jne. Ehkä urheilu ei ole hyvä lasten liikuttamiseen? Ehkä pitäisi olla juoksuleikkitunteja? Me kyllä hoidimme nuo juoksuleikit välitunnilla ja kotipihalla ilman aikuisia. Jossain määrin harrastuksessa myös.Noita paripalloja pelattiin koulun kentällä, kyllä sinne mahtui. Sulkista pelattiin myös koulun aulassa (kun jumppasalissa oli ylioppilaskirjoitukset). Välillä vaan piti kiivetä hakemaan pallo ex-reksin muotokuvan takaa. Tuskin oli kovin tehokasta treeniä. On aika ylipäänsä aika kova vaatimus, että liikuntatunti pitäisi vetää kokonaan kovalla sykkeellä. Harvoinhan siellä edes tuli hiki.
Mulle on nyt hiukan epäselvää, oletko tyhmä vai trollaatko esittämällä tyhmää.
Jos keskustellaan siitä, millaiset liikuntamuodot tuntuvat hitaista ja liikkumattomista lapsista mukavilta liikuntatunneilla ja joku sanoo, että sellaiset lajit, joissa jahdataan toisia eivät varmaan ole niistä hitaammista mukavia, sulla on joku pakottava tarve alkaa luettelemaan eri hippaleikkejä. Ihan kaikissa noista juostaan kilpaa ja hitaammilla ei ole mitään saumaa pärjätä. Ne eivät varmasti ole ainakaan sen kivempia niistä hitaammista lapsista kuin vaikka pallopelit, joissa sentään on joukkuekaverit ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin moni asia niin perseellään asiaan liittyen että en todellakaan tiedä mitä asialle voi enää tehdä. Poistaa internet ja some maailmasta, poistaa järjettömät epäterveelliset mätöt kaupoista, jnejnejne. Mitään oikeasti vaikuttavaa ei tulla tekemään, valitettavasti.
Niin totta.
Tässä omituisessa maailmassa vaaditaan aikuisilta vahvaa suunnannäyttöä, jotta edes osa lapsista kasvaisi terveiksi tolkun aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.
Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.
Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.
Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7 % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa.
Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa.
Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.
Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.
Mieheni poika on hyvä esimerkki. Hän on asunut pääasiassa äitinsä luona, toki säännöllisesti isällään myös. Äitin luona ei ole liikuttu yhtään eikä olisi saanut olla liikuntaharrastusta kun äiti ei viitsi eikä tykkää semmoisesta. Äiti ja poika onkin ylipainoisia ja huonokuntoisia. Aika paljon on mieheni tehnyt asian parantamiseksi, mutta ei hänellä ole ollut voimavaroja noin suurta liikuntavastaisuutta vastaan pyrsistellä. Äiti ja poika tykkäävät molemmat maata tv:n ääressä ja syödä, eikä siihen ole auttanut se että mieheni on liikunnallinen.
Teinit tekevät kaverien kanssa. Ongelma ei ole se ettei äiti ole urheillut vauvan kanssa, vaan se ettei lapsella ole kavereita joiden kanssa tehdä livenä asioita. Yksikin hyvä kaveri riittää.
Jos on liikkumattoman lapsuuden takia huono kunto, ei lapsi todennäköisesti halua mennä mukaan välituntipeleihin, koska ei pärjää niissä ja kuntoero kavereihin kasvaa edelleen. Hyvä ja huono kunto ovat yleensä itseään ruokkivia kehiä, koska on selvää, että liikunta hyväkuntoisena on mukavampaa kuin huonokuntoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sinä olet itse omasta päästäsi keksinyt että joku väittää sitä ja joku väittää tätä. Minä taas kerron sinulle, että pyöräily kuluttaa polkuja ja haittaa jalankulkua. Jossain vaiheessa on pakko keksiä keino rajoittaa sitä, kun pyöräilijät eivät itse sitä älyä. Lisäksi jokamiehenoikeuksissa ei sallita metsän vahingoittamista.
Metsässä on hyvä kulkea rauhassa, katsoa mihin astuu ja tarkkailla luontoa. Ei ole hyvä ajaa lapsia ja siilejä littanoiksi ja kuluttaa maastoa. Pyöräilyyn on rakennettu pyöräteitä. Metsä ei ole rallirata. Sellaisena jos sitä markkinoidaan lapsille ja nuorille, niin suhde luontoon vääristyy. Katsopa siinä muurahaiskekoja ja tunnista sammalia, kun ajat niiden yli tuhatta ja sataa.
Vanhemmat nappaavat koulun jälkeen älylaitteet ja polkevat pyörillä lujaa 5km, jättäen vekottimet lukittuun paikkaan. Lapset saavat ne heti, jos saavat pyörillään vanhemmat matkalla kiinni tai sitten hakevat ne sieltä lukitusta paikasta.
Joko tulee koko perheelle vauhdikasta liikuntaa tai älylaitteiden käyttö ainakin vähenee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 667 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sähl kirjoitti:
Jos liikunnantunnit ois ollut muutakin kuin jalkapallo, sählyä, jääkiekkoa, sählyä, jääpalloa, sählyä, jotain jääpallon variaatiota, sählyä..
Pelkkä hippakin ois mielenkiintoisempaa - apinaradat, toistuvat veryttelyt, eri lajien kokeiluja (tennis, keila, sulkis, polttopallo, joku MUU pallopeli?) ja ylä-asteella salitreenit (loppui koulukiusaaminenkin osittain kun kiusaajat yllättyi ja huomasi jäävänsä kakkoseksi joka lajissa ja oma motivaatio ja kiinnostus kasvoi)
Jonkin verran lapsia liikuttaneena, voin sanoa, että hippa on aivan vihonviimeinen laji, jota kannattaa peluuttaa lapsilla, jos ryhmässä on eri tasoisia lapsia ja tavoitteena on, että kaikilla on kivaa. Siinä homma menee niin, että ensimmäisen viiden sekunnin aikana se porukan hitain lapsi on otettu hipaksi ja sen jälkeen muut juoksevat rinkiä hänen ympärillään. Toki hipassa on monia variaatioita, mutta kyllä ne tuppaavat olemaan "mies miestä vastaan" hommia aina ja niistä ei tule kyllä hyvä mieli huonommille liikkujille. Joukkuepeleissä ne huonommatkin pelurit voivat sentään iloita joukkueensa menestyksestä.
Lajikokeilut ovat tietenkin kivoja, mutta käytännössä on rajallinen määrä lajeja, joita luokallinen lapsia pystyy järkevästi pelaamaan liikuntasalissa. Esim. tenniksessä ei paljoa yli neljää lasta saa fiksusti yhteen saliin pelaamaan. Jotain pallon pompottelua voi tietenkin olla, mutta ei sekään montaa minuuttia jaksa kiinnostaa.
Tämä viesti kuvaa hyvin nykymeininkiä, jollekkin tulee hieman epämukava olo, niin kielletään koko homma. Vähän niinkuin että kouluhiihdoista ei pitänyt osa vanhemmistakaan (siinä tuli hiki?), niin parempi kieltää se, jotta päästään siitäkin eroon. Sitten ei saisi varmaan jumppaakaan, voimistelua jne. koska siinä pärjää sitten ne joilla hyvä lihaskunto, vaikka joukkuelajeissa olisivat käsiä.
Ei tietenkään koko hommaa tarvitse kieltää, mutta vähän täytyy nähdä vaivaa siinä hippaleikissäkin, että kaikki pääsevät liikkumaan ja kaikilla on kivaa. Eli valitaan sellainen hippa, jonka säännöt tekevät pelistä reilun, ja sitten vahditaan että sääntöjä toteutetaan. Ei ole vaikeaa.
eri[/]
Kyllä saa olla harvinaisen ummikko ihminen, joka ei löydä edes sopivaa hippaleikkiä koulun liikuntatunnille. Näin sanon itse koko lapsuuden nattaa leikkineenä sekä myös puoli elämää sitä leikittäneenä harrastuksessa. Haukkanatta, haaranatta, lampaat ja vuohet, kettu ja jänis, kolmiodraama, pyykkipoikanatta, kuka pelkää mustekalaa (nykyversio). Jne jne. Ehkä urheilu ei ole hyvä lasten liikuttamiseen? Ehkä pitäisi olla juoksuleikkitunteja? Me kyllä hoidimme nuo juoksuleikit välitunnilla ja kotipihalla ilman aikuisia. Jossain määrin harrastuksessa myös.Noita paripalloja pelattiin koulun kentällä, kyllä sinne mahtui. Sulkista pelattiin myös koulun aulassa (kun jumppasalissa oli ylioppilaskirjoitukset). Välillä vaan piti kiivetä hakemaan pallo ex-reksin muotokuvan takaa. Tuskin oli kovin tehokasta treeniä. On aika ylipäänsä aika kova vaatimus, että liikuntatunti pitäisi vetää kokonaan kovalla sykkeellä. Harvoinhan siellä edes tuli hiki.
Mulle on nyt hiukan epäselvää, oletko tyhmä vai trollaatko esittämällä tyhmää.
Jos keskustellaan siitä, millaiset liikuntamuodot tuntuvat hitaista ja liikkumattomista lapsista mukavilta liikuntatunneilla ja joku sanoo, että sellaiset lajit, joissa jahdataan toisia eivät varmaan ole niistä hitaammista mukavia, sulla on joku pakottava tarve alkaa luettelemaan eri hippaleikkejä. Ihan kaikissa noista juostaan kilpaa ja hitaammilla ei ole mitään saumaa pärjätä. Ne eivät varmasti ole ainakaan sen kivempia niistä hitaammista lapsista kuin vaikka pallopelit, joissa sentään on joukkuekaverit ympärillä.
Höpöä. Noissa pelastetaan, mennään putiin, nattojen määrä lisääntyy eksponentaalisesti, joukkueet vaihtuvat edes takaisin. Kaikkea, mikä eliminoi erot. Pihaleikeille tyypillistä muutenkin, että niitä aikoinaan leikkivät 3-13 -vuotiaat yhdessä.
Jostain syystä sinulla on kova tarve nimittää muita tyhmiksi. Johtuuko joukkueurheilusta, jota aina niin markkinoidaan sosiaalisena harrastuksena? Et ehtinyt leikkiä pihalla nattaa treeneiltä, siksi et oppinut sääntöjä sen paremmin hippaleikkeihin kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen? Katso pihalla sinut olisi jätetty leikistä pois kunnes osaat käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sinä olet itse omasta päästäsi keksinyt että joku väittää sitä ja joku väittää tätä. Minä taas kerron sinulle, että pyöräily kuluttaa polkuja ja haittaa jalankulkua. Jossain vaiheessa on pakko keksiä keino rajoittaa sitä, kun pyöräilijät eivät itse sitä älyä. Lisäksi jokamiehenoikeuksissa ei sallita metsän vahingoittamista.
Metsässä on hyvä kulkea rauhassa, katsoa mihin astuu ja tarkkailla luontoa. Ei ole hyvä ajaa lapsia ja siilejä littanoiksi ja kuluttaa maastoa. Pyöräilyyn on rakennettu pyöräteitä. Metsä ei ole rallirata. Sellaisena jos sitä markkinoidaan lapsille ja nuorille, niin suhde luontoon vääristyy. Katsopa siinä muurahaiskekoja ja tunnista sammalia, kun ajat niiden yli tuhatta ja sataa.
Juu, ei ainakaan meidän metsiin ole asiaa polkupyörällä revittelemään. Mitään rallipolkuja ei tarvita, mutta kävellen siellä saa käydä marjassa, sienessä ja vaikka ihan vain luonnosta nauttimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululiikunnan tilalle kaksi 45 minuutin liikunnallista taukoa joka päivä. Ei numeroarvostelua, kilpailut vain halukkaille, yksilöllinen suunnitelma kaikille ja joka viikko ainakin kolme lajia, joista saisi vapaasti valita. Liikunnanopettajien työmahdollisuudet vain lisääntyisivät. Ja jokainen saisi yksilöllistä tukea liikuntaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 667 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sähl kirjoitti:
Jos liikunnantunnit ois ollut muutakin kuin jalkapallo, sählyä, jääkiekkoa, sählyä, jääpalloa, sählyä, jotain jääpallon variaatiota, sählyä..
Pelkkä hippakin ois mielenkiintoisempaa - apinaradat, toistuvat veryttelyt, eri lajien kokeiluja (tennis, keila, sulkis, polttopallo, joku MUU pallopeli?) ja ylä-asteella salitreenit (loppui koulukiusaaminenkin osittain kun kiusaajat yllättyi ja huomasi jäävänsä kakkoseksi joka lajissa ja oma motivaatio ja kiinnostus kasvoi)
Jonkin verran lapsia liikuttaneena, voin sanoa, että hippa on aivan vihonviimeinen laji, jota kannattaa peluuttaa lapsilla, jos ryhmässä on eri tasoisia lapsia ja tavoitteena on, että kaikilla on kivaa. Siinä homma menee niin, että ensimmäisen viiden sekunnin aikana se porukan hitain lapsi on otettu hipaksi ja sen jälkeen muut juoksevat rinkiä hänen ympärillään. Toki hipassa on monia variaatioita, mutta kyllä ne tuppaavat olemaan "mies miestä vastaan" hommia aina ja niistä ei tule kyllä hyvä mieli huonommille liikkujille. Joukkuepeleissä ne huonommatkin pelurit voivat sentään iloita joukkueensa menestyksestä.
Lajikokeilut ovat tietenkin kivoja, mutta käytännössä on rajallinen määrä lajeja, joita luokallinen lapsia pystyy järkevästi pelaamaan liikuntasalissa. Esim. tenniksessä ei paljoa yli neljää lasta saa fiksusti yhteen saliin pelaamaan. Jotain pallon pompottelua voi tietenkin olla, mutta ei sekään montaa minuuttia jaksa kiinnostaa.
Tämä viesti kuvaa hyvin nykymeininkiä, jollekkin tulee hieman epämukava olo, niin kielletään koko homma. Vähän niinkuin että kouluhiihdoista ei pitänyt osa vanhemmistakaan (siinä tuli hiki?), niin parempi kieltää se, jotta päästään siitäkin eroon. Sitten ei saisi varmaan jumppaakaan, voimistelua jne. koska siinä pärjää sitten ne joilla hyvä lihaskunto, vaikka joukkuelajeissa olisivat käsiä.
Ei tietenkään koko hommaa tarvitse kieltää, mutta vähän täytyy nähdä vaivaa siinä hippaleikissäkin, että kaikki pääsevät liikkumaan ja kaikilla on kivaa. Eli valitaan sellainen hippa, jonka säännöt tekevät pelistä reilun, ja sitten vahditaan että sääntöjä toteutetaan. Ei ole vaikeaa.
eri[/]
Kyllä saa olla harvinaisen ummikko ihminen, joka ei löydä edes sopivaa hippaleikkiä koulun liikuntatunnille. Näin sanon itse koko lapsuuden nattaa leikkineenä sekä myös puoli elämää sitä leikittäneenä harrastuksessa. Haukkanatta, haaranatta, lampaat ja vuohet, kettu ja jänis, kolmiodraama, pyykkipoikanatta, kuka pelkää mustekalaa (nykyversio). Jne jne. Ehkä urheilu ei ole hyvä lasten liikuttamiseen? Ehkä pitäisi olla juoksuleikkitunteja? Me kyllä hoidimme nuo juoksuleikit välitunnilla ja kotipihalla ilman aikuisia. Jossain määrin harrastuksessa myös.Noita paripalloja pelattiin koulun kentällä, kyllä sinne mahtui. Sulkista pelattiin myös koulun aulassa (kun jumppasalissa oli ylioppilaskirjoitukset). Välillä vaan piti kiivetä hakemaan pallo ex-reksin muotokuvan takaa. Tuskin oli kovin tehokasta treeniä. On aika ylipäänsä aika kova vaatimus, että liikuntatunti pitäisi vetää kokonaan kovalla sykkeellä. Harvoinhan siellä edes tuli hiki.
Mulle on nyt hiukan epäselvää, oletko tyhmä vai trollaatko esittämällä tyhmää.
Jos keskustellaan siitä, millaiset liikuntamuodot tuntuvat hitaista ja liikkumattomista lapsista mukavilta liikuntatunneilla ja joku sanoo, että sellaiset lajit, joissa jahdataan toisia eivät varmaan ole niistä hitaammista mukavia, sulla on joku pakottava tarve alkaa luettelemaan eri hippaleikkejä. Ihan kaikissa noista juostaan kilpaa ja hitaammilla ei ole mitään saumaa pärjätä. Ne eivät varmasti ole ainakaan sen kivempia niistä hitaammista lapsista kuin vaikka pallopelit, joissa sentään on joukkuekaverit ympärillä.
Olen eri, mulla on omassa perheessäni nopeampia ja hitaampia lapsia, ja kyllä kokemukseni on, että nimenomaan erilaisissa hippaleikeissä on helpompi saada jokainen rasittumaan ja saamaan positiivisia kokemuksia kuin pallopeleissä. Etenkin pesäpallo, lentopallo ja tennis ovat harjantumattomalle nollaurheilua.
Hippaleikeissä myös yhteistyön opettelu tulee luonnostaan. Hippaleikeissä kömpelökin voi ottaa kiinni tai pelastaa nopean, kun asemoi itsensä oikein, pesiksessä taas käryät komeasti yleisön edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija 667 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sähl kirjoitti:
Jos liikunnantunnit ois ollut muutakin kuin jalkapallo, sählyä, jääkiekkoa, sählyä, jääpalloa, sählyä, jotain jääpallon variaatiota, sählyä..
Pelkkä hippakin ois mielenkiintoisempaa - apinaradat, toistuvat veryttelyt, eri lajien kokeiluja (tennis, keila, sulkis, polttopallo, joku MUU pallopeli?) ja ylä-asteella salitreenit (loppui koulukiusaaminenkin osittain kun kiusaajat yllättyi ja huomasi jäävänsä kakkoseksi joka lajissa ja oma motivaatio ja kiinnostus kasvoi)
Jonkin verran lapsia liikuttaneena, voin sanoa, että hippa on aivan vihonviimeinen laji, jota kannattaa peluuttaa lapsilla, jos ryhmässä on eri tasoisia lapsia ja tavoitteena on, että kaikilla on kivaa. Siinä homma menee niin, että ensimmäisen viiden sekunnin aikana se porukan hitain lapsi on otettu hipaksi ja sen jälkeen muut juoksevat rinkiä hänen ympärillään. Toki hipassa on monia variaatioita, mutta kyllä ne tuppaavat olemaan "mies miestä vastaan" hommia aina ja niistä ei tule kyllä hyvä mieli huonommille liikkujille. Joukkuepeleissä ne huonommatkin pelurit voivat sentään iloita joukkueensa menestyksestä.
Lajikokeilut ovat tietenkin kivoja, mutta käytännössä on rajallinen määrä lajeja, joita luokallinen lapsia pystyy järkevästi pelaamaan liikuntasalissa. Esim. tenniksessä ei paljoa yli neljää lasta saa fiksusti yhteen saliin pelaamaan. Jotain pallon pompottelua voi tietenkin olla, mutta ei sekään montaa minuuttia jaksa kiinnostaa.
Tämä viesti kuvaa hyvin nykymeininkiä, jollekkin tulee hieman epämukava olo, niin kielletään koko homma. Vähän niinkuin että kouluhiihdoista ei pitänyt osa vanhemmistakaan (siinä tuli hiki?), niin parempi kieltää se, jotta päästään siitäkin eroon. Sitten ei saisi varmaan jumppaakaan, voimistelua jne. koska siinä pärjää sitten ne joilla hyvä lihaskunto, vaikka joukkuelajeissa olisivat käsiä.
Ei tietenkään koko hommaa tarvitse kieltää, mutta vähän täytyy nähdä vaivaa siinä hippaleikissäkin, että kaikki pääsevät liikkumaan ja kaikilla on kivaa. Eli valitaan sellainen hippa, jonka säännöt tekevät pelistä reilun, ja sitten vahditaan että sääntöjä toteutetaan. Ei ole vaikeaa.
eri[/]
Kyllä saa olla harvinaisen ummikko ihminen, joka ei löydä edes sopivaa hippaleikkiä koulun liikuntatunnille. Näin sanon itse koko lapsuuden nattaa leikkineenä sekä myös puoli elämää sitä leikittäneenä harrastuksessa. Haukkanatta, haaranatta, lampaat ja vuohet, kettu ja jänis, kolmiodraama, pyykkipoikanatta, kuka pelkää mustekalaa (nykyversio). Jne jne. Ehkä urheilu ei ole hyvä lasten liikuttamiseen? Ehkä pitäisi olla juoksuleikkitunteja? Me kyllä hoidimme nuo juoksuleikit välitunnilla ja kotipihalla ilman aikuisia. Jossain määrin harrastuksessa myös.Noita paripalloja pelattiin koulun kentällä, kyllä sinne mahtui. Sulkista pelattiin myös koulun aulassa (kun jumppasalissa oli ylioppilaskirjoitukset). Välillä vaan piti kiivetä hakemaan pallo ex-reksin muotokuvan takaa. Tuskin oli kovin tehokasta treeniä. On aika ylipäänsä aika kova vaatimus, että liikuntatunti pitäisi vetää kokonaan kovalla sykkeellä. Harvoinhan siellä edes tuli hiki.
Mulle on nyt hiukan epäselvää, oletko tyhmä vai trollaatko esittämällä tyhmää.
Jos keskustellaan siitä, millaiset liikuntamuodot tuntuvat hitaista ja liikkumattomista lapsista mukavilta liikuntatunneilla ja joku sanoo, että sellaiset lajit, joissa jahdataan toisia eivät varmaan ole niistä hitaammista mukavia, sulla on joku pakottava tarve alkaa luettelemaan eri hippaleikkejä. Ihan kaikissa noista juostaan kilpaa ja hitaammilla ei ole mitään saumaa pärjätä. Ne eivät varmasti ole ainakaan sen kivempia niistä hitaammista lapsista kuin vaikka pallopelit, joissa sentään on joukkuekaverit ympärillä.
Höpöä. Noissa pelastetaan, mennään putiin, nattojen määrä lisääntyy eksponentaalisesti, joukkueet vaihtuvat edes takaisin. Kaikkea, mikä eliminoi erot. Pihaleikeille tyypillistä muutenkin, että niitä aikoinaan leikkivät 3-13 -vuotiaat yhdessä.
Jostain syystä sinulla on kova tarve nimittää muita tyhmiksi. Johtuuko joukkueurheilusta, jota aina niin markkinoidaan sosiaalisena harrastuksena? Et ehtinyt leikkiä pihalla nattaa treeneiltä, siksi et oppinut sääntöjä sen paremmin hippaleikkeihin kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen? Katso pihalla sinut olisi jätetty leikistä pois kunnes osaat käyttäytyä.
Juuri tämä! Niin ärsyttävää kuin niissä pihaleikeissä välillä onkin, kun kolmevuotiaita pitää roikottaa mukana, niissä oppii sosiaalisia taitoja loppuelämälle.
Porukan isoimmat pojat miehistyvät kuin itsestään ja jättäytyvät kiinni pienemmille, jos näillä näyttää huuli väpättävän. Kovat kamppailut käydään samankokoisten kesken.
Sen sijaan nämä urheiluseuroissa marinoidut ja toisiaan vastaan edustuspaikoista kilpailemaan pistetyt lapset rökittävät säälimättä itseään pienempiä. Tuli juuri viime viikonvaihteessa todistettua.
Onneksi omilla lapsillani on isompia serkkuja, jotka ovat aivan huipputapauksia. Jospa se kantaisi hedelmää.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sinä olet itse omasta päästäsi keksinyt että joku väittää sitä ja joku väittää tätä. Minä taas kerron sinulle, että pyöräily kuluttaa polkuja ja haittaa jalankulkua. Jossain vaiheessa on pakko keksiä keino rajoittaa sitä, kun pyöräilijät eivät itse sitä älyä. Lisäksi jokamiehenoikeuksissa ei sallita metsän vahingoittamista.
Metsässä on hyvä kulkea rauhassa, katsoa mihin astuu ja tarkkailla luontoa. Ei ole hyvä ajaa lapsia ja siilejä littanoiksi ja kuluttaa maastoa. Pyöräilyyn on rakennettu pyöräteitä. Metsä ei ole rallirata. Sellaisena jos sitä markkinoidaan lapsille ja nuorille, niin suhde luontoon vääristyy. Katsopa siinä muurahaiskekoja ja tunnista sammalia, kun ajat niiden yli tuhatta ja sataa.
Voitko lopettaa tuon jankkaamisen. Jos haluat poistaa Suomesta jokamiehen oikeudet tai rajoittaa niitä, aloita asiasta oma keskustelu, mutta älä tule kieltämään ihmisiltä täysin laillista ja lain suojaamaa urheilua ja liikuntaa ketjuun, jossa ollaan huolissaan ihmisten liikkumattomuudesta.
Niin kauan, kun metsän omistaja saa milloin tahansa lähettää metsäkoneet vetämään koko metsän sileäksi, on aivan turha kuvitella, että luonnonsuojelullisista syitä olisi mitään syytä kieltää metsissä pyöräilyä taas kerran lukuun ottamatta kansallispuistoja ja luonnonsuojelualueita.
Kysymys on vain sinun puhtaasta itsekyydestäsi, jossa sinun tapasi liikkua on ainut oikea ja kaikkien muiden on mukauduttava sinun tapaasi toimia.
-ohis
PS. Minulla ja perheelläni on n. 400 hehtaaria metsää, osa on ollut suvullamme jo n. 200 vuotta, johon ihan kaikki ovat tervetulleita liikkumaan jokamiehen oikeuksien mukaan ja tiedostan myös sen, että vaikka se minua ärsyttäisikin, niin minulla ei ole pieninkään oikeutta rajoittaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sinä olet itse omasta päästäsi keksinyt että joku väittää sitä ja joku väittää tätä. Minä taas kerron sinulle, että pyöräily kuluttaa polkuja ja haittaa jalankulkua. Jossain vaiheessa on pakko keksiä keino rajoittaa sitä, kun pyöräilijät eivät itse sitä älyä. Lisäksi jokamiehenoikeuksissa ei sallita metsän vahingoittamista.
Metsässä on hyvä kulkea rauhassa, katsoa mihin astuu ja tarkkailla luontoa. Ei ole hyvä ajaa lapsia ja siilejä littanoiksi ja kuluttaa maastoa. Pyöräilyyn on rakennettu pyöräteitä. Metsä ei ole rallirata. Sellaisena jos sitä markkinoidaan lapsille ja nuorille, niin suhde luontoon vääristyy. Katsopa siinä muurahaiskekoja ja tunnista sammalia, kun ajat niiden yli tuhatta ja sataa.
Juu, ei ainakaan meidän metsiin ole asiaa polkupyörällä revittelemään. Mitään rallipolkuja ei tarvita, mutta kävellen siellä saa käydä marjassa, sienessä ja vaikka ihan vain luonnosta nauttimassa.
Jos sinulla olisi metsää, tietäisit, että sinulla ei ole laillista oikeutta estää siellä liikkumista jalkaisin, hiihtäen, polkupyörällä tai hevosella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.
Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.
Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.
Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7 % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa.
Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa.
Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.
Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.
Mieheni poika on hyvä esimerkki. Hän on asunut pääasiassa äitinsä luona, toki säännöllisesti isällään myös. Äitin luona ei ole liikuttu yhtään eikä olisi saanut olla liikuntaharrastusta kun äiti ei viitsi eikä tykkää semmoisesta. Äiti ja poika onkin ylipainoisia ja huonokuntoisia. Aika paljon on mieheni tehnyt asian parantamiseksi, mutta ei hänellä ole ollut voimavaroja noin suurta liikuntavastaisuutta vastaan pyrsistellä. Äiti ja poika tykkäävät molemmat maata tv:n ääressä ja syödä, eikä siihen ole auttanut se että mieheni on liikunnallinen.
Teinit tekevät kaverien kanssa. Ongelma ei ole se ettei äiti ole urheillut vauvan kanssa, vaan se ettei lapsella ole kavereita joiden kanssa tehdä livenä asioita. Yksikin hyvä kaveri riittää.
Jos on liikkumattoman lapsuuden takia huono kunto, ei lapsi todennäköisesti halua mennä mukaan välituntipeleihin, koska ei pärjää niissä ja kuntoero kavereihin kasvaa edelleen. Hyvä ja huono kunto ovat yleensä itseään ruokkivia kehiä, koska on selvää, että liikunta hyväkuntoisena on mukavampaa kuin huonokuntoisena.
Kyllähän sitä toivoisi, että vanhemmat tajuaisivat minkälaisen karhunpalveluksen he tekevät lapsilleen, jos he päästävät lapsensa huonoon kuntoon jo ennen ensimmäistä luokkaa. Siinä lapsi sitten luo itselleen hyvin helposti identiteetin "epäurheilullisena" lapsena eikä mene mukaan mihinkään liikkumista vaativiin leikkeihin ja kaveripiiriksi muodostuu sitten muut liikkumattomat lapset. Sitten kun ne lähimmät kaveritkaan eivät liiku ja ovat liikuntavastaisista perheistä, niin aika vaikea sieltä on enää nousta.
Itse olen huomannut monesti että juuri todella liikunnallisilla vanhemmilla jotka panostavat omaan terveyteen ja ulkonäköön, on lihavia lapsia. Mistä lie johtuu?
Tämä on oikeasti huolestuttava ongelma, eikä varmasti tule helpottumaan.
Lapsilta ja nuorilta puuttuu luonnollinen liikunnan riemu. Iso osa vanhemmista hakee hyvän omantunnon lasten liikunnan harrastamisesta, että kiikuttaa lapsen kerran/pari viikossa tunnin harrastukseen.
Lapsi, jolla ei ole innostusta harrastukseen käy puoliväkisin jalkkistreeneissä 2x1h viikossa, josta vain pieni osa on oikeasti aktiivista liikkumista. Lopun ajan lapsi istuu ruudun ääressä. Huom. tämä on todella kärjistetty esimerkki.
Lapsi on luonnostaan liikunnallinen ja energinen, mutta nykyään se lapsen luonnollinen tarve liikkua tapetaan jo alle kouluikäisenä. Juoksevat lapset hermostuttaa, mieluummin lykätään puhelin käteen. Pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen olla niin loppu, että ei todellakaan jakseta lähteä lasten kanssa hiihtoladulle tai luistelemaan. Mieluummin istutaan sohvalle ruudun ääreen.
Kun lapsella ei ole malliesimerkkiä liikkumisesta, luonnollinen liikkumisen tarve loppuu aika lyhyeen.
Kun lapsi alakoulussa ei jaksa juosta/osaa heittää palloa/kiivetä ym. Niin viimeinenkin into liikunnasta katoaa.
Vaikea keksiä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä, kyllähän se pieni osa liikkuu todella aktiivisesti ja jopa tavoitteellisesti, joten ongelma on siinä suuremmassa Massassa joiden elämästä liikunta puuttuu kokonaan.
Lapsen liikunnan ei tarvitse olla jalkapallotreeniä/jääkiekkoa/taitoluistelua/rarsastusta, vaan pelejä, leikkejä, lumisotaa, kävelyretkiä, puissa kiipeilyä ym.
Et nyt tarkkaan asemoi itseäsi suhteessa tähän perheeseen, mutta kai tiedät, mitä sanotaan sellaisten tyttöjen isäsuhteesta, joita seksi alkaa kiinnostaa liian aikaisin ja kohtuuttomissa määrin.
Hienoa kuitenkin, että sentään ilmeisesti puhutte asioista avoimesti.