Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Koululiikuntaa kolmeen otteeseen per viikko. Tämä ei rasita koululaisia vaan lisää heidän energiatasoaan. Vanhempien järjestämän liikunnan määrään luottaminen on toiveajattelua, jossa on paljon väliinputoajia. Pakotetut liikuntatunnit ovat ainoa tapa lisätä varmuudella lasten liikunnallisuutta ja se lisää lasten halua liikkua myös kouluajan ulkopuolella.
Liikkatunti vois olla vaikka joka päivä. Riittävän monipuolisesti erilaisia lajeja että löytyisi mielekästä puuhaa kaikille. Nyky-yhteiskunnassa ei tosiaan voi luottaa siihen että lapset vapaa-ajalla liikkuisi yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikeasti huolestuttava ongelma, eikä varmasti tule helpottumaan.
Lapsilta ja nuorilta puuttuu luonnollinen liikunnan riemu. Iso osa vanhemmista hakee hyvän omantunnon lasten liikunnan harrastamisesta, että kiikuttaa lapsen kerran/pari viikossa tunnin harrastukseen.
Lapsi, jolla ei ole innostusta harrastukseen käy puoliväkisin jalkkistreeneissä 2x1h viikossa, josta vain pieni osa on oikeasti aktiivista liikkumista. Lopun ajan lapsi istuu ruudun ääressä. Huom. tämä on todella kärjistetty esimerkki.Lapsi on luonnostaan liikunnallinen ja energinen, mutta nykyään se lapsen luonnollinen tarve liikkua tapetaan jo alle kouluikäisenä. Juoksevat lapset hermostuttaa, mieluummin lykätään puhelin käteen. Pitkien ja raskaiden työpäivien jälkeen olla niin loppu, että ei todellakaan jakseta lähteä lasten kanssa hiihtoladulle tai luistelemaan. Mieluummin istutaan sohvalle ruudun ääreen.
Kun lapsella ei ole malliesimerkkiä liikkumisesta, luonnollinen liikkumisen tarve loppuu aika lyhyeen.
Kun lapsi alakoulussa ei jaksa juosta/osaa heittää palloa/kiivetä ym. Niin viimeinenkin into liikunnasta katoaa.Vaikea keksiä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä, kyllähän se pieni osa liikkuu todella aktiivisesti ja jopa tavoitteellisesti, joten ongelma on siinä suuremmassa Massassa joiden elämästä liikunta puuttuu kokonaan.
Lapsen liikunnan ei tarvitse olla jalkapallotreeniä/jääkiekkoa/taitoluistelua/rarsastusta, vaan pelejä, leikkejä, lumisotaa, kävelyretkiä, puissa kiipeilyä ym.
Niin se on. Sisällä ei saa juosta, sohvilla ei saa hyppiä, ei saa rakentaa sohvatyynyistä temppuratoja. Ulos ei pieniä lapsia voi yksin päästää ja vanhemmat ei jaksa eikä välttämättä edes realistisesti ehdi ulkoiluttamaan lapsia töittensä lisäksi niin paljon, että liikuntasuositukset täyttyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta = maksullinen kilpaurheilu. Jos ei ole kilpailuhenkinen tai ei ole varaa, ei liikuta. Asuin lapsena hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa. Kun parikymmentä kertaa ravasi päivittäin rappusissa, tuli ihan ilmaiseksi ja huomaamatta liikuttua. Plus ne kaikki pihaleikit eli kirkonrotat, rofet ja poldet jne. Puissakin kiipeiltiin.
Näin. Hauskasti täällä muutenkin puhutaan pelkästään urheilusta. Itse höntsäilin paljon lapsena, kesät jalkapalloa ja talvet pipolätkää joko luistimet jalassa tai pelkät kengät. Myös talvella muuten potkittiin palloa esim. taloyhtiön kulkutiellä. Mutta oli minulla pallopelejä harrastamattomiakin kavereita, ja niiden kanssa liikuttiin sitten eri tavalla, leikkimällä ulkona.
Tässä kannattaa muistaa, mistä koko ketju on lähtenyt liikkeelle. Nykyään lapset eivät liiku samalla tavalla kuin ennen ja ovat siksi huonommassa kunnossa kuin ennen ja tähän etsitään ratkaisuja.
Höntsäily ei vain kiinnosta lapsia samalla tavalla kuin ennen, koska on olemassa enemmän muitakin vaihtoehtoja viettää vapaa-aikaansa. Joka kolmas kommentti täällä on luokkaa räjäytetään internet, mutta kaikki varmaan kaikki ymmärtävät, että ei ole realistista kuvitella kehityksen kääntyvän taaksepäin, vaan ratkaisuja pitää löytää tässä reaalimaailmassa.
Aivan huikaiseva enemmistö tämän päivän hyväkuntoisista lapsista liikkuu seuroissa ja todella harvat liikkuvat vain itsenäisesti. Sama toisin päin, että huonokuntoisista suurin osa on niitä, jotka eivät liiku seuroissa.
Tavoitteellisessa urheilussa on siis jotain, joka saa lapset liikkumaan ja tavoitteeton höntsääminen ei saa. Näissäkin keskusteluissa toivotaan ihan jatkuvasti lisää matalan kynnyksen höntsäkerhoja, mutta totuus on, että niitä on kaikkialla ja nämä toivojat eivät ole edes jaksaneet googlata paikkakuntansa tarjontaa. Lisäksi olemassa olevat kerhot pyörivät vajaalla kapasiteetilla. Höntsäkerhojen lisääminen ei siis ole ratkaisu.
Ei älylaitteiden jättö vähemmälle ole mitään kehityksessä taaksepäin menemistä, vaan nimen omaan seuraava järkevä kehityksen askel.
Höntsäkerhoja ei todellakaan ole kaikkialla, ratkaisu ei myöskään ole kalliiden seurojen kasvattaminen.
Todella moni lapsi jättää nuo seurat siksi teininä kun eivät halua käyttää siihen mikä ennen oli höntsää pari kertaa viikossa, nyt 4-5 x viikossa raivokkaaseen urheiluun, kun mahista ei enää ole päästä pelailemaan jos ei käytä 12h viikossa treeneihin.
Meilläpäin on perustettu useampikin puulaakijoukkue n. 16-25-vuotiaille, koska pojat haluavat pelata, mutta eivät verenmaku suussa ammattilaiseksi tähdäten kuten seurassa pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.
Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.
Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.
Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7 % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa.
Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa.
Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.
Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.
Tässäpä esimerkki helikopterivanhemmuudesta: teini lääkäriin, jos tämä lopettaa liikkumisen...
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että teinit kapinoivat. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka opastaneet esimerkillään - ja ehkä juuri silloin - teini voi lopettaa kaiken liikkumisen. Ja silloin täytyy antaa ajan kulua ja toivoa, että lapsuuden hyvät kokemukset kantavat. Pakottamalla tuhotaan liikunnan ilo pitkälle aikuisikään. Ja 18-vuotiashan päättää lopun ikäänsä asiasta itse...
Itse tiedän lähipiiristä äidin, joka juoksi hervottomia, jopa 20 kilometrin lenkkejä tuplarattaiden kanssa, esikoinen polkien pyörällä rinnalla. Tunsin lievää alemmuutta, kun omien lasteni kanssa turhautumisesta kihisten käytin tunnin tai puolitoista kahden kilsan matkaan kaupasta kotiin, joka ojaa tutkien. Arvatkaa, miten kävi, kun lapsista tuli kyllin isoja päättääkseen, kulkevatko mukana.
Todellakin lääkäriin jos liikkuminen loppuu kuin seinään. Jos lisäksi tulee muita ongelmia niin kyseessä voi olla vaikka huumeista.
Just näin. Kyse voi olla huumeista tai mikä vielä pahempaa: teini-iästä. Se on äärimmäisen vakava sairaus ja siitä toipuminen voi kestää jopa 5-10 vuotta.
Lapsen asioihin pitää puuttua. Tuo viestisi on yleisin mitä kuulee siinä vaiheessa vanhemmilta kun nuoret tulevat asiakkaakseni. "Ei me tiedetty eikä huomattu mitään" ja sitten kun vähän kyselee niin vanhat kaverit ja harrastukset on jääneet ja tilalle tullut sitten muuta "kivaa".
Pitäkää lapsistanne huoli älkääkä menkö mukaan tällaiseen "ei meidän lapsella ole mitään muuta kuin hiihiih murkkuikä!!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta = maksullinen kilpaurheilu. Jos ei ole kilpailuhenkinen tai ei ole varaa, ei liikuta. Asuin lapsena hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa. Kun parikymmentä kertaa ravasi päivittäin rappusissa, tuli ihan ilmaiseksi ja huomaamatta liikuttua. Plus ne kaikki pihaleikit eli kirkonrotat, rofet ja poldet jne. Puissakin kiipeiltiin.
Näin. Hauskasti täällä muutenkin puhutaan pelkästään urheilusta. Itse höntsäilin paljon lapsena, kesät jalkapalloa ja talvet pipolätkää joko luistimet jalassa tai pelkät kengät. Myös talvella muuten potkittiin palloa esim. taloyhtiön kulkutiellä. Mutta oli minulla pallopelejä harrastamattomiakin kavereita, ja niiden kanssa liikuttiin sitten eri tavalla, leikkimällä ulkona.
Tässä kannattaa muistaa, mistä koko ketju on lähtenyt liikkeelle. Nykyään lapset eivät liiku samalla tavalla kuin ennen ja ovat siksi huonommassa kunnossa kuin ennen ja tähän etsitään ratkaisuja.
Höntsäily ei vain kiinnosta lapsia samalla tavalla kuin ennen, koska on olemassa enemmän muitakin vaihtoehtoja viettää vapaa-aikaansa. Joka kolmas kommentti täällä on luokkaa räjäytetään internet, mutta kaikki varmaan kaikki ymmärtävät, että ei ole realistista kuvitella kehityksen kääntyvän taaksepäin, vaan ratkaisuja pitää löytää tässä reaalimaailmassa.
Aivan huikaiseva enemmistö tämän päivän hyväkuntoisista lapsista liikkuu seuroissa ja todella harvat liikkuvat vain itsenäisesti. Sama toisin päin, että huonokuntoisista suurin osa on niitä, jotka eivät liiku seuroissa.
Tavoitteellisessa urheilussa on siis jotain, joka saa lapset liikkumaan ja tavoitteeton höntsääminen ei saa. Näissäkin keskusteluissa toivotaan ihan jatkuvasti lisää matalan kynnyksen höntsäkerhoja, mutta totuus on, että niitä on kaikkialla ja nämä toivojat eivät ole edes jaksaneet googlata paikkakuntansa tarjontaa. Lisäksi olemassa olevat kerhot pyörivät vajaalla kapasiteetilla. Höntsäkerhojen lisääminen ei siis ole ratkaisu.
Ei älylaitteiden jättö vähemmälle ole mitään kehityksessä taaksepäin menemistä, vaan nimen omaan seuraava järkevä kehityksen askel.
Höntsäkerhoja ei todellakaan ole kaikkialla, ratkaisu ei myöskään ole kalliiden seurojen kasvattaminen.
Todella moni lapsi jättää nuo seurat siksi teininä kun eivät halua käyttää siihen mikä ennen oli höntsää pari kertaa viikossa, nyt 4-5 x viikossa raivokkaaseen urheiluun, kun mahista ei enää ole päästä pelailemaan jos ei käytä 12h viikossa treeneihin.
Meilläpäin on perustettu useampikin puulaakijoukkue n. 16-25-vuotiaille, koska pojat haluavat pelata, mutta eivät verenmaku suussa ammattilaiseksi tähdäten kuten seurassa pitäisi.
Tää on käyty 53 kertaa läpi täällä. Höntsää on ihan kaikkialla. Vanhemmat ovat vain liian laiskoja googlettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telkkari kiinni ja ilmoitat lapsen niihin kerhoihin ja kursseille, joihin voit viedä ja hakea lapsen.
Näin meillä tehtiin enkä yhtään kadu kustannuksia tai vaivannäköä! Saivat paljon kavereita ja iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta = maksullinen kilpaurheilu. Jos ei ole kilpailuhenkinen tai ei ole varaa, ei liikuta. Asuin lapsena hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa. Kun parikymmentä kertaa ravasi päivittäin rappusissa, tuli ihan ilmaiseksi ja huomaamatta liikuttua. Plus ne kaikki pihaleikit eli kirkonrotat, rofet ja poldet jne. Puissakin kiipeiltiin.
Näin. Hauskasti täällä muutenkin puhutaan pelkästään urheilusta. Itse höntsäilin paljon lapsena, kesät jalkapalloa ja talvet pipolätkää joko luistimet jalassa tai pelkät kengät. Myös talvella muuten potkittiin palloa esim. taloyhtiön kulkutiellä. Mutta oli minulla pallopelejä harrastamattomiakin kavereita, ja niiden kanssa liikuttiin sitten eri tavalla, leikkimällä ulkona.
Tässä kannattaa muistaa, mistä koko ketju on lähtenyt liikkeelle. Nykyään lapset eivät liiku samalla tavalla kuin ennen ja ovat siksi huonommassa kunnossa kuin ennen ja tähän etsitään ratkaisuja.
Höntsäily ei vain kiinnosta lapsia samalla tavalla kuin ennen, koska on olemassa enemmän muitakin vaihtoehtoja viettää vapaa-aikaansa. Joka kolmas kommentti täällä on luokkaa räjäytetään internet, mutta kaikki varmaan kaikki ymmärtävät, että ei ole realistista kuvitella kehityksen kääntyvän taaksepäin, vaan ratkaisuja pitää löytää tässä reaalimaailmassa.
Aivan huikaiseva enemmistö tämän päivän hyväkuntoisista lapsista liikkuu seuroissa ja todella harvat liikkuvat vain itsenäisesti. Sama toisin päin, että huonokuntoisista suurin osa on niitä, jotka eivät liiku seuroissa.
Tavoitteellisessa urheilussa on siis jotain, joka saa lapset liikkumaan ja tavoitteeton höntsääminen ei saa. Näissäkin keskusteluissa toivotaan ihan jatkuvasti lisää matalan kynnyksen höntsäkerhoja, mutta totuus on, että niitä on kaikkialla ja nämä toivojat eivät ole edes jaksaneet googlata paikkakuntansa tarjontaa. Lisäksi olemassa olevat kerhot pyörivät vajaalla kapasiteetilla. Höntsäkerhojen lisääminen ei siis ole ratkaisu.
Ei älylaitteiden jättö vähemmälle ole mitään kehityksessä taaksepäin menemistä, vaan nimen omaan seuraava järkevä kehityksen askel.
Höntsäkerhoja ei todellakaan ole kaikkialla, ratkaisu ei myöskään ole kalliiden seurojen kasvattaminen.
Todella moni lapsi jättää nuo seurat siksi teininä kun eivät halua käyttää siihen mikä ennen oli höntsää pari kertaa viikossa, nyt 4-5 x viikossa raivokkaaseen urheiluun, kun mahista ei enää ole päästä pelailemaan jos ei käytä 12h viikossa treeneihin.
Meilläpäin on perustettu useampikin puulaakijoukkue n. 16-25-vuotiaille, koska pojat haluavat pelata, mutta eivät verenmaku suussa ammattilaiseksi tähdäten kuten seurassa pitäisi.
Tää on käyty 53 kertaa läpi täällä. Höntsää on ihan kaikkialla. Vanhemmat ovat vain liian laiskoja googlettamaan.
Kyllä ihminen liikkuu luonnostaan, se on kerrottu jo monta kertaa, kunhan siihne vaan saa mallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempainillassa kaikki vanhemmat sopivat, ettei lapsille osteta sähköpotkulautaa ja koulu kieltää, ettei niillä saa mennä kouluun.
Lapset tulisi pienestä pitäen ohjata oikeaan suuntaa, liikkuminen ja leikkiminen on lapsille ihan luontaista. En ymmärrä miksei lasta voisi pakottaa liikkumaan? Totta kai voi, mutta täytyy aloittaa pienestä pitäen, jotta siitä tulee luonnollinen osa elämää. Lapselle on sanottu että pitää olla 2 liikuntaharrastusta viikossa, mutta lapsi valitsee lajin tai lajit. Jos kauppaan haluaa mennä niin sinne mennään jalan tai pyörällä. Pakotetaanhan lapset pesemään hampaatkin, eikö tätä nähdä ongelmallisena, pakko on myös syödä terveellosesti, nukkua riittävästi, tehdä läksyt, lukea kirjoja yms. Se vain kuuluu elämään, vaikka ei välttämättä aina erityisen kivaa ole.
Ei varmaan lapsillakaan ole helppoa, kun aikuiset jaksavat sivukaupalla vääntää, mikä on oikeaa liikuntaa, jokamiehen oikeuksista, ja ties mistä. Pitäisi ajatella, että jokainen liikunnallisempi vaihtoehto on aina parempi. Seuraan voin olla vaikea päästä teini-ikäisenä mutta sitten mennään vaikka kävelylle, luontopolulle pyöräilemään uimaan tms. Nyt on hienot kelit luvattu pääsiäiseksi. Eikun viettämään aikaa ulkona koko perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta = maksullinen kilpaurheilu. Jos ei ole kilpailuhenkinen tai ei ole varaa, ei liikuta. Asuin lapsena hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa. Kun parikymmentä kertaa ravasi päivittäin rappusissa, tuli ihan ilmaiseksi ja huomaamatta liikuttua. Plus ne kaikki pihaleikit eli kirkonrotat, rofet ja poldet jne. Puissakin kiipeiltiin.
Näin. Hauskasti täällä muutenkin puhutaan pelkästään urheilusta. Itse höntsäilin paljon lapsena, kesät jalkapalloa ja talvet pipolätkää joko luistimet jalassa tai pelkät kengät. Myös talvella muuten potkittiin palloa esim. taloyhtiön kulkutiellä. Mutta oli minulla pallopelejä harrastamattomiakin kavereita, ja niiden kanssa liikuttiin sitten eri tavalla, leikkimällä ulkona.
Tässä kannattaa muistaa, mistä koko ketju on lähtenyt liikkeelle. Nykyään lapset eivät liiku samalla tavalla kuin ennen ja ovat siksi huonommassa kunnossa kuin ennen ja tähän etsitään ratkaisuja.
Höntsäily ei vain kiinnosta lapsia samalla tavalla kuin ennen, koska on olemassa enemmän muitakin vaihtoehtoja viettää vapaa-aikaansa. Joka kolmas kommentti täällä on luokkaa räjäytetään internet, mutta kaikki varmaan kaikki ymmärtävät, että ei ole realistista kuvitella kehityksen kääntyvän taaksepäin, vaan ratkaisuja pitää löytää tässä reaalimaailmassa.
Aivan huikaiseva enemmistö tämän päivän hyväkuntoisista lapsista liikkuu seuroissa ja todella harvat liikkuvat vain itsenäisesti. Sama toisin päin, että huonokuntoisista suurin osa on niitä, jotka eivät liiku seuroissa.
Tavoitteellisessa urheilussa on siis jotain, joka saa lapset liikkumaan ja tavoitteeton höntsääminen ei saa. Näissäkin keskusteluissa toivotaan ihan jatkuvasti lisää matalan kynnyksen höntsäkerhoja, mutta totuus on, että niitä on kaikkialla ja nämä toivojat eivät ole edes jaksaneet googlata paikkakuntansa tarjontaa. Lisäksi olemassa olevat kerhot pyörivät vajaalla kapasiteetilla. Höntsäkerhojen lisääminen ei siis ole ratkaisu.
Ei älylaitteiden jättö vähemmälle ole mitään kehityksessä taaksepäin menemistä, vaan nimen omaan seuraava järkevä kehityksen askel.
Höntsäkerhoja ei todellakaan ole kaikkialla, ratkaisu ei myöskään ole kalliiden seurojen kasvattaminen.
Todella moni lapsi jättää nuo seurat siksi teininä kun eivät halua käyttää siihen mikä ennen oli höntsää pari kertaa viikossa, nyt 4-5 x viikossa raivokkaaseen urheiluun, kun mahista ei enää ole päästä pelailemaan jos ei käytä 12h viikossa treeneihin.
Meilläpäin on perustettu useampikin puulaakijoukkue n. 16-25-vuotiaille, koska pojat haluavat pelata, mutta eivät verenmaku suussa ammattilaiseksi tähdäten kuten seurassa pitäisi.
Oletko sinä vihdoin se onnellinen voittaja, joka saa itselleen 10 pistettä ja papukaijamerkin keksimällä paikkakunnan, jolla on vain kilpaurheiluryhmiä eikä ollenkaan matalan kynnyksen höntsäporukoita. Kymmenet ovat täällä väittäneet, että sellaisia ei ole heidän alueellaan, mutta yksikään ei ole onnistunut nimeämään sellaista paikkaa.
Miksi ne lapset pitää kuskata harrastuksiin autolla tmv?
Pankaa ne pihalle juoksemaan ja keksimään itse leikkejä, joissa liikunta tulee ohessa ja sosiaaliset taidot kehittyvät muiden kanssa touhutessa.
On olemassa paljon ulkoleikkejä ja jollei kakarat itse keksi tai enää osaa, niin aikuiset mukaan.
Vai onko tämä liian lähellä, liian halpaa ja vaatisi aikuisilta toisenlaista osallistumista? Ei pääsisi pätemään jahuutelemaan kentän laidalle.
Pihoihin takaisin puut ja muut telineet, joissa voi kiipeillä.
Aikuisten omat asenteet ovat usein vapaan leikin ja liikunnan este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne lapset pitää kuskata harrastuksiin autolla tmv?
Pankaa ne pihalle juoksemaan ja keksimään itse leikkejä, joissa liikunta tulee ohessa ja sosiaaliset taidot kehittyvät muiden kanssa touhutessa.
On olemassa paljon ulkoleikkejä ja jollei kakarat itse keksi tai enää osaa, niin aikuiset mukaan.
Vai onko tämä liian lähellä, liian halpaa ja vaatisi aikuisilta toisenlaista osallistumista? Ei pääsisi pätemään jahuutelemaan kentän laidalle.
Pihoihin takaisin puut ja muut telineet, joissa voi kiipeillä.
Aikuisten omat asenteet ovat usein vapaan leikin ja liikunnan este.
Ja ottakaa myös niiltä kakaroilta puhelimet samalla pois, kun häädätte ne pihalle. Jos yhdelläkin on luuri takataskussa, kohta ne kaikki kököttää jossakin leikkimökin nurkassa tuijottamassa porukalla sitä luuria....
Onneksi omat lapset - nyt jo aikuiset nuoret - eivät ole aina saaneet kaikkea mitä haluavat, ja sääntöjäkin on ollut - pitkään mm. sellainen, että ruutuaikaa on päivässä vain sama aika, minkä ovat ulkona (pois lukien toki kaatosadepäivät jne.).
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi pienestä pitäen ohjata oikeaan suuntaa, liikkuminen ja leikkiminen on lapsille ihan luontaista. En ymmärrä miksei lasta voisi pakottaa liikkumaan? Totta kai voi, mutta täytyy aloittaa pienestä pitäen, jotta siitä tulee luonnollinen osa elämää. Lapselle on sanottu että pitää olla 2 liikuntaharrastusta viikossa, mutta lapsi valitsee lajin tai lajit. Jos kauppaan haluaa mennä niin sinne mennään jalan tai pyörällä. Pakotetaanhan lapset pesemään hampaatkin, eikö tätä nähdä ongelmallisena, pakko on myös syödä terveellosesti, nukkua riittävästi, tehdä läksyt, lukea kirjoja yms. Se vain kuuluu elämään, vaikka ei välttämättä aina erityisen kivaa ole.
Ei varmaan lapsillakaan ole helppoa, kun aikuiset jaksavat sivukaupalla vääntää, mikä on oikeaa liikuntaa, jokamiehen oikeuksista, ja ties mistä. Pitäisi ajatella, että jokainen liikunnallisempi vaihtoehto on aina parempi. Seuraan voin olla vaikea päästä teini-ikäisenä mutta sitten mennään vaikka kävelylle, luontopolulle pyöräilemään uimaan tms. Nyt on hienot kelit luvattu pääsiäiseksi. Eikun viettämään aikaa ulkona koko perheen kanssa.
Hienot kelit on tulossa, mutta kolmen liikkuvaisen lapsen vanhempana täytyy sanoa, että ei tästä pääsiäisestä helppoa tule.
Talvilajeja ei pysty enää harrastamaan, eikä kesälajeja vielä. Menemme sukuloimaan, joten sisällä ei voi riehua. Sisäleikkipuistot on suljettu pyhien ajaksi. Tiet ovat loskaiset ja likaiset, ei voi vielä pyöräillä tai skeitata.
Joo, kävellä tosiaan voi. Siinäpä se vilkkaiden lasten liikunnantarve täyttyykin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi pienestä pitäen ohjata oikeaan suuntaa, liikkuminen ja leikkiminen on lapsille ihan luontaista. En ymmärrä miksei lasta voisi pakottaa liikkumaan? Totta kai voi, mutta täytyy aloittaa pienestä pitäen, jotta siitä tulee luonnollinen osa elämää. Lapselle on sanottu että pitää olla 2 liikuntaharrastusta viikossa, mutta lapsi valitsee lajin tai lajit. Jos kauppaan haluaa mennä niin sinne mennään jalan tai pyörällä. Pakotetaanhan lapset pesemään hampaatkin, eikö tätä nähdä ongelmallisena, pakko on myös syödä terveellosesti, nukkua riittävästi, tehdä läksyt, lukea kirjoja yms. Se vain kuuluu elämään, vaikka ei välttämättä aina erityisen kivaa ole.
Ei varmaan lapsillakaan ole helppoa, kun aikuiset jaksavat sivukaupalla vääntää, mikä on oikeaa liikuntaa, jokamiehen oikeuksista, ja ties mistä. Pitäisi ajatella, että jokainen liikunnallisempi vaihtoehto on aina parempi. Seuraan voin olla vaikea päästä teini-ikäisenä mutta sitten mennään vaikka kävelylle, luontopolulle pyöräilemään uimaan tms. Nyt on hienot kelit luvattu pääsiäiseksi. Eikun viettämään aikaa ulkona koko perheen kanssa.
Kyllähän aikuistenkin pitäisi liikkua riittävästi samoin kuin pitää hampaansa puhtaina.
Liikunnan olisi hyvä olla sellaista, johon voi siis koko perhe osallistua yhtä aikaa.
Kouluissa ja työpaikoillakin voisi olla tietty määrä liikuntatunteja viikossa ja sen lisäksi perheen kanssa yhteistä liikuntaa vapaa-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi pienestä pitäen ohjata oikeaan suuntaa, liikkuminen ja leikkiminen on lapsille ihan luontaista. En ymmärrä miksei lasta voisi pakottaa liikkumaan? Totta kai voi, mutta täytyy aloittaa pienestä pitäen, jotta siitä tulee luonnollinen osa elämää. Lapselle on sanottu että pitää olla 2 liikuntaharrastusta viikossa, mutta lapsi valitsee lajin tai lajit. Jos kauppaan haluaa mennä niin sinne mennään jalan tai pyörällä. Pakotetaanhan lapset pesemään hampaatkin, eikö tätä nähdä ongelmallisena, pakko on myös syödä terveellosesti, nukkua riittävästi, tehdä läksyt, lukea kirjoja yms. Se vain kuuluu elämään, vaikka ei välttämättä aina erityisen kivaa ole.
Ei varmaan lapsillakaan ole helppoa, kun aikuiset jaksavat sivukaupalla vääntää, mikä on oikeaa liikuntaa, jokamiehen oikeuksista, ja ties mistä. Pitäisi ajatella, että jokainen liikunnallisempi vaihtoehto on aina parempi. Seuraan voin olla vaikea päästä teini-ikäisenä mutta sitten mennään vaikka kävelylle, luontopolulle pyöräilemään uimaan tms. Nyt on hienot kelit luvattu pääsiäiseksi. Eikun viettämään aikaa ulkona koko perheen kanssa.
Hienot kelit on tulossa, mutta kolmen liikkuvaisen lapsen vanhempana täytyy sanoa, että ei tästä pääsiäisestä helppoa tule.
Talvilajeja ei pysty enää harrastamaan, eikä kesälajeja vielä. Menemme sukuloimaan, joten sisällä ei voi riehua. Sisäleikkipuistot on suljettu pyhien ajaksi. Tiet ovat loskaiset ja likaiset, ei voi vielä pyöräillä tai skeitata.
Joo, kävellä tosiaan voi. Siinäpä se vilkkaiden lasten liikunnantarve täyttyykin...
Alapeukuttajat voivat osallistua rakentavilla ehdotuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perustetaan liiuntaluokkia, joihin otetaan oppilaaksi juurikin vaan näitä vähän, tai ei ollenkaan liikkuvia lapsia.
Joka päivä puolitoista tuntia liikuntaa.Pakotettu koululiikunta vie vähäisenkin halun harrastaa liikuntaa vapaaehtoisesti. Sitä paitsi tuo määrä ei riitä mihinkään. Lapsen pitäisi liikkua noin 25h/viikko. Tähän laskettuna luonnollisesti myös kouluun käveleminen jne.
Vähän hullua on sekin, että aletaan vaatia joka lapselta huippu-urheilijan tuntimääriä viikossa.
Aikuisille suositellaan kolmea liikuntakertaa viikossa, lasten oletetaan heiluvan neljättä tuntia joka päivä...
Kaukana huippu-urheilijan tuntimääristä, kun huomioit, että tuohon määrään on laskettu IHAN KAIKKI liikunta. Myös ns. hyötyliikunta. Huippu-urheilija liikkuu reippaasti enemmän kuin 3-4 tuntia per päivä. Johan pelkästään yhdestä jääkiekko-ottelusta tulee lämmittelyineen kaikkineen tuon verran. Ja aamulla ennen peliä on aina aamujäät jne.
Sillä jääkiekkoilijalla ei olekaan muuta työtä.
Minun alakouluikäisellä lapsellani on keskimäärin 6 h tuntia koulua päivässä. Painotusopetus, ja siis lisätunteja. Taideharrastuksiin menee 1-2 tuntia illassa, siihen päälle siirtymät, läksyt, ruokailut, välttämätön hygienia. Jos pitäisi vielä neljä tuntia päivässä liikkua, koska sehän siitä 25 tunnista jää yhdellä lepopäivällä, jäisi lapselta yöunet nukkumatta.
Tekosyitä. Ensinnäkään, alakoulussa ei ole 6h koulupäiviä lähimaillekaan joka päivä. Toisekseen, se taideharrastus ei tasan varmasti ole pakollinen 7 päiväksi viikossa. Kolmannekseen ne siirtymät ovat liikuntaa, kun pistät kullannupun kävelemään tai pyöräilemään. Neljänneksi sinä lapsen huoltajan olet vastuussa siitä, että lapsesi elämä on muutakin koulua ja vesiväritöitä. Ihan jo hänen hyvinvointinsa kannalta se on välttämätöntä.
Kaikki mitä yllä kirjoitit, kertoo, että olet aivan pihalla. Kuten tässä on jo kerrottu, kyseessä on painotusopetus, ja lisäksi ohjelmassa ylimääräinen kieli. Neljänä päivänä viikossa koulua on kuusi tuntia.
Mikä sinä olet arvioimaan toisten lasten taideharrastusten pakollisuutta? Hän harrastaa omasta tahdostaan ja haluaa kehittyä. Ei esimerkiksi orkesterista noin vain jäädä pois, ja painavan soittimen kanssa talvikelillä ei pyöräillä.
Lisää tekosyitä. Mutta mikäpä siinä, jos haluat lapsestasi rapakuntoisen läskikasan, joka 20-vuotiaana valittaa, miten 4h työkokeilu on liian raskasta, kun siellä pitää jopa SEISTÄ koko ajan. Tai vaihtoehtoinen tie on mt-ongelmien takia työkyvyttömäksi 16-vuotiaana, kun äityli ei tajua, että elämä on muutakin kuin suorittamista. Kuten vaikka hauskanpitoa pihaleikkien muodossa. Talvikelillä pystyy oikein hyvin tuhannet lapset pyöräilemään. Tänäänkin näin ainakin 20 lasta pyöräilemässä, kun odottelin lähikoulun päättymisen aikaan bussia. Siltikin, vaikka tiet ovat täällä hyvinkin huonossa kunnossa lämpötilan sahaamisen kannalta. Eli kyse on nyt vain ja ainoastaan lapsesi laiskuudesta, johon sinä olet hänet ohjannut. Piste.
Mitä ihmettä? Nykyään korostetaan yhdenvertaisuutta ja silloin särähtää pahasti korvaan tuo, että kaikki pystyvät talvella pyöräilemään. Eivät pysty! Mulla on itsellä lievä CP-vamma. Ihan tavallista koulua olen käynyt ja liikkunut lapsena normaalit koulumatkat, luistellut, kesällä pyöräilyt ym. mutta en olisi pysynyt pystyssä talvella pyörällä ollenkaan. Älkää suureen ääneen kailottako tällaisia, kun ette tiedä mitä kaikkea voi olla taustalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut monesti että juuri todella liikunnallisilla vanhemmilla jotka panostavat omaan terveyteen ja ulkonäköön, on lihavia lapsia. Mistä lie johtuu?
Mä olen kyllä huomannut täysin päinvastaisen asian. Pullukalla lapsella on aina pullukat vanhemmat. Toki kaikilla pullukoilla vanhemmilla ei ole pullukoita lapsia eli osa selvästi yrittää katkaista kierrettä.
No meillä on pullukat vanhemmat ja laihat lapset. Mutta ei me vanhemmatkaan lapsena vielä oltu pullukoita.
Kyllä vanhemmat saa lapset liikkumaan, mutta entäs teinit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tulisi pienestä pitäen ohjata oikeaan suuntaa, liikkuminen ja leikkiminen on lapsille ihan luontaista. En ymmärrä miksei lasta voisi pakottaa liikkumaan? Totta kai voi, mutta täytyy aloittaa pienestä pitäen, jotta siitä tulee luonnollinen osa elämää. Lapselle on sanottu että pitää olla 2 liikuntaharrastusta viikossa, mutta lapsi valitsee lajin tai lajit. Jos kauppaan haluaa mennä niin sinne mennään jalan tai pyörällä. Pakotetaanhan lapset pesemään hampaatkin, eikö tätä nähdä ongelmallisena, pakko on myös syödä terveellosesti, nukkua riittävästi, tehdä läksyt, lukea kirjoja yms. Se vain kuuluu elämään, vaikka ei välttämättä aina erityisen kivaa ole.
Ei varmaan lapsillakaan ole helppoa, kun aikuiset jaksavat sivukaupalla vääntää, mikä on oikeaa liikuntaa, jokamiehen oikeuksista, ja ties mistä. Pitäisi ajatella, että jokainen liikunnallisempi vaihtoehto on aina parempi. Seuraan voin olla vaikea päästä teini-ikäisenä mutta sitten mennään vaikka kävelylle, luontopolulle pyöräilemään uimaan tms. Nyt on hienot kelit luvattu pääsiäiseksi. Eikun viettämään aikaa ulkona koko perheen kanssa.
Hienot kelit on tulossa, mutta kolmen liikkuvaisen lapsen vanhempana täytyy sanoa, että ei tästä pääsiäisestä helppoa tule.
Talvilajeja ei pysty enää harrastamaan, eikä kesälajeja vielä. Menemme sukuloimaan, joten sisällä ei voi riehua. Sisäleikkipuistot on suljettu pyhien ajaksi. Tiet ovat loskaiset ja likaiset, ei voi vielä pyöräillä tai skeitata.
Joo, kävellä tosiaan voi. Siinäpä se vilkkaiden lasten liikunnantarve täyttyykin...
No Espoossa on ainakin ladut auki. Sen etelämmästä en tiedä. Suomen 74:stä laskettelukeskuksesta on tällä hetkellä auki 73. Mitä talvilajeja haluaisit harrastaa, mutta et pysty?
Just näin. Kyse voi olla huumeista tai mikä vielä pahempaa: teini-iästä. Se on äärimmäisen vakava sairaus ja siitä toipuminen voi kestää jopa 5-10 vuotta.