Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.
Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.
Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.
Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7 % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa.
Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa.
Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.
Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.
Mieheni poika on hyvä esimerkki. Hän on asunut pääasiassa äitinsä luona, toki säännöllisesti isällään myös. Äitin luona ei ole liikuttu yhtään eikä olisi saanut olla liikuntaharrastusta kun äiti ei viitsi eikä tykkää semmoisesta. Äiti ja poika onkin ylipainoisia ja huonokuntoisia. Aika paljon on mieheni tehnyt asian parantamiseksi, mutta ei hänellä ole ollut voimavaroja noin suurta liikuntavastaisuutta vastaan pyrsistellä. Äiti ja poika tykkäävät molemmat maata tv:n ääressä ja syödä, eikä siihen ole auttanut se että mieheni on liikunnallinen.
Teinit tekevät kaverien kanssa. Ongelma ei ole se ettei äiti ole urheillut vauvan kanssa, vaan se ettei lapsella ole kavereita joiden kanssa tehdä livenä asioita. Yksikin hyvä kaveri riittää.
Jos on liikkumattoman lapsuuden takia huono kunto, ei lapsi todennäköisesti halua mennä mukaan välituntipeleihin, koska ei pärjää niissä ja kuntoero kavereihin kasvaa edelleen. Hyvä ja huono kunto ovat yleensä itseään ruokkivia kehiä, koska on selvää, että liikunta hyväkuntoisena on mukavampaa kuin huonokuntoisena.
Kyllähän sitä toivoisi, että vanhemmat tajuaisivat minkälaisen karhunpalveluksen he tekevät lapsilleen, jos he päästävät lapsensa huonoon kuntoon jo ennen ensimmäistä luokkaa. Siinä lapsi sitten luo itselleen hyvin helposti identiteetin "epäurheilullisena" lapsena eikä mene mukaan mihinkään liikkumista vaativiin leikkeihin ja kaveripiiriksi muodostuu sitten muut liikkumattomat lapset. Sitten kun ne lähimmät kaveritkaan eivät liiku ja ovat liikuntavastaisista perheistä, niin aika vaikea sieltä on enää nousta.
Minä olen tuosta aivan eri mieltä. Kouluun mennessä kehityserot ovat vielä aika suuria. Toisilla ei ole vielä valmiuksia oppia kovin monimutkaisia motorisia tempauksia. Mutta ne valmiudet kehittyvät alakoulun ajan.
Eli nimenomaan ne, jotka jaksavat viedä lapsiaan liikkumaan monipuolisesti ja harjoittelemaan ihan perustaitoja, voivat tehdä todella paljon lastensa kehityksen eteen, ja kuudennella luokalla se taitavimpien järjestys voi olla ihan erilainen kuin ekalla.
Totta on, että kuusivuotiaan hyvä itsetunto romahtaa kouluun mennessä, kun ympärillä on niin paljon isompia ja taitavampia. Tämä pätee niin lukemiseen, piirtämiseen kuin urheiluunkin. Juuri siksi pikkukoululaisille olisi tärkeää opettaa, että kun yrittää, kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sinä olet itse omasta päästäsi keksinyt että joku väittää sitä ja joku väittää tätä. Minä taas kerron sinulle, että pyöräily kuluttaa polkuja ja haittaa jalankulkua. Jossain vaiheessa on pakko keksiä keino rajoittaa sitä, kun pyöräilijät eivät itse sitä älyä. Lisäksi jokamiehenoikeuksissa ei sallita metsän vahingoittamista.
Metsässä on hyvä kulkea rauhassa, katsoa mihin astuu ja tarkkailla luontoa. Ei ole hyvä ajaa lapsia ja siilejä littanoiksi ja kuluttaa maastoa. Pyöräilyyn on rakennettu pyöräteitä. Metsä ei ole rallirata. Sellaisena jos sitä markkinoidaan lapsille ja nuorille, niin suhde luontoon vääristyy. Katsopa siinä muurahaiskekoja ja tunnista sammalia, kun ajat niiden yli tuhatta ja sataa.
Juu, ei ainakaan meidän metsiin ole asiaa polkupyörällä revittelemään. Mitään rallipolkuja ei tarvita, mutta kävellen siellä saa käydä marjassa, sienessä ja vaikka ihan vain luonnosta nauttimassa.
Jos sinulla olisi metsää, tietäisit, että sinulla ei ole laillista oikeutta estää siellä liikkumista jalkaisin, hiihtäen, polkupyörällä tai hevosella.
Olen aivan eri, mutta en ole vielä nähnyt pyöräilijää, joka vetäisi suomalaisessa umpimetsässä. Poluille taas voi omalla maallaan laittaa aivan rauhassa esteitä pyöräilylle, aivan kuten yksityisen tien saa puomittaa.
Lapsia voisi innostaa liikkumaan leikin keinoin.
Hyväksi todettu leikki on esim. u ramsamsaa -leikki.
Vierailija kirjoitti:
Totta on, että kuusivuotiaan hyvä itsetunto romahtaa kouluun mennessä, kun ympärillä on niin paljon isompia ja taitavampia. Tämä pätee niin lukemiseen, piirtämiseen kuin urheiluunkin. Juuri siksi pikkukoululaisille olisi tärkeää opettaa, että kun yrittää, kehittyy.
Mikä lapsiin on mennyt, kun ne hajoaa noin herkästi? Voin rehellisesti sanoa, että mua ei kiinnostanut tuolloin pätkääkään, jos olinkin jotain toista huonompi liikunnassa, lukemisessa tai ihan missä vaan. Kuka 6-7 -vuotias muka miettii tuollaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.
Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.
Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.
Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7 % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa.
Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa.
Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.
Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.
Mieheni poika on hyvä esimerkki. Hän on asunut pääasiassa äitinsä luona, toki säännöllisesti isällään myös. Äitin luona ei ole liikuttu yhtään eikä olisi saanut olla liikuntaharrastusta kun äiti ei viitsi eikä tykkää semmoisesta. Äiti ja poika onkin ylipainoisia ja huonokuntoisia. Aika paljon on mieheni tehnyt asian parantamiseksi, mutta ei hänellä ole ollut voimavaroja noin suurta liikuntavastaisuutta vastaan pyrsistellä. Äiti ja poika tykkäävät molemmat maata tv:n ääressä ja syödä, eikä siihen ole auttanut se että mieheni on liikunnallinen.
Teinit tekevät kaverien kanssa. Ongelma ei ole se ettei äiti ole urheillut vauvan kanssa, vaan se ettei lapsella ole kavereita joiden kanssa tehdä livenä asioita. Yksikin hyvä kaveri riittää.
Jos on liikkumattoman lapsuuden takia huono kunto, ei lapsi todennäköisesti halua mennä mukaan välituntipeleihin, koska ei pärjää niissä ja kuntoero kavereihin kasvaa edelleen. Hyvä ja huono kunto ovat yleensä itseään ruokkivia kehiä, koska on selvää, että liikunta hyväkuntoisena on mukavampaa kuin huonokuntoisena.
Kyllähän sitä toivoisi, että vanhemmat tajuaisivat minkälaisen karhunpalveluksen he tekevät lapsilleen, jos he päästävät lapsensa huonoon kuntoon jo ennen ensimmäistä luokkaa. Siinä lapsi sitten luo itselleen hyvin helposti identiteetin "epäurheilullisena" lapsena eikä mene mukaan mihinkään liikkumista vaativiin leikkeihin ja kaveripiiriksi muodostuu sitten muut liikkumattomat lapset. Sitten kun ne lähimmät kaveritkaan eivät liiku ja ovat liikuntavastaisista perheistä, niin aika vaikea sieltä on enää nousta.
Minä olen tuosta aivan eri mieltä. Kouluun mennessä kehityserot ovat vielä aika suuria. Toisilla ei ole vielä valmiuksia oppia kovin monimutkaisia motorisia tempauksia. Mutta ne valmiudet kehittyvät alakoulun ajan.
Eli nimenomaan ne, jotka jaksavat viedä lapsiaan liikkumaan monipuolisesti ja harjoittelemaan ihan perustaitoja, voivat tehdä todella paljon lastensa kehityksen eteen, ja kuudennella luokalla se taitavimpien järjestys voi olla ihan erilainen kuin ekalla.
Totta on, että kuusivuotiaan hyvä itsetunto romahtaa kouluun mennessä, kun ympärillä on niin paljon isompia ja taitavampia. Tämä pätee niin lukemiseen, piirtämiseen kuin urheiluunkin. Juuri siksi pikkukoululaisille olisi tärkeää opettaa, että kun yrittää, kehittyy.
Et tainnut ihan saada koppia, mistä tuossa puhuttiin. Kunto ja kasvuvaihe ovat eri asioita. On totta, että ekaluokkalaiset ovat hyvin eri vaiheissa kasvuaan, jotkut ovat 20 cm pidempiä kuin toiset ja se tietenkin vaikuttaa liikunnassa pärjäämiseen jossain määrin. Kuitenkin jokainen lapsi voi olla hyvässä tai huonossa kunnossa omaan kasvuvaiheeseensa nähden.
Se, jaksaako lapsi juosta mukana liikkatunnilla ei liity siihen onko kasvupyrähdys ollut juuri vai vasta tulossa, vaan onko liikuttu.
Toki alakoulun aikana lapset kehittyvät vielä todella paljon, mutta pointtini oli, että olisi hyvä päästä alusta lähtien mukaan siihen kaveriporukkaan joka pelaa välitunneilla korista eikä Fortnitea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koululiikuntaa kolmeen otteeseen per viikko. Tämä ei rasita koululaisia vaan lisää heidän energiatasoaan. Vanhempien järjestämän liikunnan määrään luottaminen on toiveajattelua, jossa on paljon väliinputoajia. Pakotetut liikuntatunnit ovat ainoa tapa lisätä varmuudella lasten liikunnallisuutta ja se lisää lasten halua liikkua myös kouluajan ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sinä olet itse omasta päästäsi keksinyt että joku väittää sitä ja joku väittää tätä. Minä taas kerron sinulle, että pyöräily kuluttaa polkuja ja haittaa jalankulkua. Jossain vaiheessa on pakko keksiä keino rajoittaa sitä, kun pyöräilijät eivät itse sitä älyä. Lisäksi jokamiehenoikeuksissa ei sallita metsän vahingoittamista.
Metsässä on hyvä kulkea rauhassa, katsoa mihin astuu ja tarkkailla luontoa. Ei ole hyvä ajaa lapsia ja siilejä littanoiksi ja kuluttaa maastoa. Pyöräilyyn on rakennettu pyöräteitä. Metsä ei ole rallirata. Sellaisena jos sitä markkinoidaan lapsille ja nuorille, niin suhde luontoon vääristyy. Katsopa siinä muurahaiskekoja ja tunnista sammalia, kun ajat niiden yli tuhatta ja sataa.
Juu, ei ainakaan meidän metsiin ole asiaa polkupyörällä revittelemään. Mitään rallipolkuja ei tarvita, mutta kävellen siellä saa käydä marjassa, sienessä ja vaikka ihan vain luonnosta nauttimassa.
Jos sinulla olisi metsää, tietäisit, että sinulla ei ole laillista oikeutta estää siellä liikkumista jalkaisin, hiihtäen, polkupyörällä tai hevosella.
Olen aivan eri, mutta en ole vielä nähnyt pyöräilijää, joka vetäisi suomalaisessa umpimetsässä. Poluille taas voi omalla maallaan laittaa aivan rauhassa esteitä pyöräilylle, aivan kuten yksityisen tien saa puomittaa.
Polulle saat tietenkin kaataa vaikka puun omassa metsässäsi, mutta et saa kieltää sillä polulla pyöräilyä, jos pyöräilijä kiertää puun. Yksityiselle tielle, jolle ei ole saatu euroakaan tukea yhteiskunnalta, saa asettaa puomin, mutta et saa kieltää kävelijää, hiihtäjää, pyöräilijää tai ratsastajaa kiertämästä puomia ja kulkemasta tiellä. Sitten, jos tien rakentamiseen tai ylläpitoon on saatu eurokin tukea missään vaiheessa tien historiaa, se on kaikkien käytössä myös moottoriajoneuvoille ja sitä ei saa puomittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut monesti että juuri todella liikunnallisilla vanhemmilla jotka panostavat omaan terveyteen ja ulkonäköön, on lihavia lapsia. Mistä lie johtuu?
En sitten tiedä, onko tässä kyse esimerkiksi aluekohtaisista eroista tai muusta. Ainakin täältä espoolaisesta rivarikuplasta katsellen, kyllä se tuppaa olemaan niin, että liikunnallisen näköisillä vanhemmilla on liikunnallisen näköisiä lapsia ja päinvastoin.
En nyt haluaisi olla liian ennakkoluuloinen, mutta olen kuitenkin ja heitän arvauksen. Onko sinun kokemuksesi jostain hiukan kaupungin vuokra-asuntopainotteisemmasta Itä-Helsingin lähiöstä, jossa vielä timmit teiniäidit eivät ole ihan osanneet huolehtia lastensa kasvatuksesta? En oikein keksi muuta ympäristö, missä säännönmukaisesti urheilullisen näköisillä vanhemmilla olisi lihavia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on, että kuusivuotiaan hyvä itsetunto romahtaa kouluun mennessä, kun ympärillä on niin paljon isompia ja taitavampia. Tämä pätee niin lukemiseen, piirtämiseen kuin urheiluunkin. Juuri siksi pikkukoululaisille olisi tärkeää opettaa, että kun yrittää, kehittyy.
Mikä lapsiin on mennyt, kun ne hajoaa noin herkästi? Voin rehellisesti sanoa, että mua ei kiinnostanut tuolloin pätkääkään, jos olinkin jotain toista huonompi liikunnassa, lukemisessa tai ihan missä vaan. Kuka 6-7 -vuotias muka miettii tuollaisia?
Tämä on tutkimuksin todettu asia. Koulun alkuun ajoittuu voimakas itsetunnon romahdus. 6-vuotias yleensä on mielestään tosi hyvä melkein kaikessa. Eskaria kutsutaan lapsuuden kuningasvuodeksi. 7-8-vuotias taas yleensä on mielestään melko huono useimmissa asioissa.
Siitä sitten lähdetään taas nousemaan, kunnes murrosikä uudelleen romahduttaa itsetunnon. Nuorena aikuisena taas tiedetään kaikki. Tämä ei ole hajoamista, vaan ihmisen psykologinen elämänkaari.
Totta kai aina on ollut sellaisiakin lapsia, jotka eivät ole miettineet, ovatko hyviä tai huonoja, tai ehkä eivät edes ymmärrä kysymystä. Mutta he kuitenkin ovat vähemmistö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sinä olet itse omasta päästäsi keksinyt että joku väittää sitä ja joku väittää tätä. Minä taas kerron sinulle, että pyöräily kuluttaa polkuja ja haittaa jalankulkua. Jossain vaiheessa on pakko keksiä keino rajoittaa sitä, kun pyöräilijät eivät itse sitä älyä. Lisäksi jokamiehenoikeuksissa ei sallita metsän vahingoittamista.
Metsässä on hyvä kulkea rauhassa, katsoa mihin astuu ja tarkkailla luontoa. Ei ole hyvä ajaa lapsia ja siilejä littanoiksi ja kuluttaa maastoa. Pyöräilyyn on rakennettu pyöräteitä. Metsä ei ole rallirata. Sellaisena jos sitä markkinoidaan lapsille ja nuorille, niin suhde luontoon vääristyy. Katsopa siinä muurahaiskekoja ja tunnista sammalia, kun ajat niiden yli tuhatta ja sataa.
Juu, ei ainakaan meidän metsiin ole asiaa polkupyörällä revittelemään. Mitään rallipolkuja ei tarvita, mutta kävellen siellä saa käydä marjassa, sienessä ja vaikka ihan vain luonnosta nauttimassa.
Jos sinulla olisi metsää, tietäisit, että sinulla ei ole laillista oikeutta estää siellä liikkumista jalkaisin, hiihtäen, polkupyörällä tai hevosella.
Olen aivan eri, mutta en ole vielä nähnyt pyöräilijää, joka vetäisi suomalaisessa umpimetsässä. Poluille taas voi omalla maallaan laittaa aivan rauhassa esteitä pyöräilylle, aivan kuten yksityisen tien saa puomittaa.
Polulle saat tietenkin kaataa vaikka puun omassa metsässäsi, mutta et saa kieltää sillä polulla pyöräilyä, jos pyöräilijä kiertää puun. Yksityiselle tielle, jolle ei ole saatu euroakaan tukea yhteiskunnalta, saa asettaa puomin, mutta et saa kieltää kävelijää, hiihtäjää, pyöräilijää tai ratsastajaa kiertämästä puomia ja kulkemasta tiellä. Sitten, jos tien rakentamiseen tai ylläpitoon on saatu eurokin tukea missään vaiheessa tien historiaa, se on kaikkien käytössä myös moottoriajoneuvoille ja sitä ei saa puomittaa.
Lain mukaan tieosakkaat saavat sulkea tiensä moottoriajoneuvoilta tai hevosajoneuvoilta. Jokamiehenoikeuden turvin saa toki liikkua, mutta siihenhän ei tietä tarvita.
Tien pitää olla kaikkien käytettävissä kymmenen vuotta siitä, kun sen rakentamiseen tai ylläpitoon on käytetty julkista rahaa. Mutta koko tien historiaa ei tässä tarvitse katsoa. Ja aiemminkin saa tien puomittaa kunnan luvalla, jos sen yleisestä käytöstä on haittaa osakkaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sinä olet itse omasta päästäsi keksinyt että joku väittää sitä ja joku väittää tätä. Minä taas kerron sinulle, että pyöräily kuluttaa polkuja ja haittaa jalankulkua. Jossain vaiheessa on pakko keksiä keino rajoittaa sitä, kun pyöräilijät eivät itse sitä älyä. Lisäksi jokamiehenoikeuksissa ei sallita metsän vahingoittamista.
Metsässä on hyvä kulkea rauhassa, katsoa mihin astuu ja tarkkailla luontoa. Ei ole hyvä ajaa lapsia ja siilejä littanoiksi ja kuluttaa maastoa. Pyöräilyyn on rakennettu pyöräteitä. Metsä ei ole rallirata. Sellaisena jos sitä markkinoidaan lapsille ja nuorille, niin suhde luontoon vääristyy. Katsopa siinä muurahaiskekoja ja tunnista sammalia, kun ajat niiden yli tuhatta ja sataa.
Juu, ei ainakaan meidän metsiin ole asiaa polkupyörällä revittelemään. Mitään rallipolkuja ei tarvita, mutta kävellen siellä saa käydä marjassa, sienessä ja vaikka ihan vain luonnosta nauttimassa.
Jos sinulla olisi metsää, tietäisit, että sinulla ei ole laillista oikeutta estää siellä liikkumista jalkaisin, hiihtäen, polkupyörällä tai hevosella.
Olen aivan eri, mutta en ole vielä nähnyt pyöräilijää, joka vetäisi suomalaisessa umpimetsässä. Poluille taas voi omalla maallaan laittaa aivan rauhassa esteitä pyöräilylle, aivan kuten yksityisen tien saa puomittaa.
Polulle saat tietenkin kaataa vaikka puun omassa metsässäsi, mutta et saa kieltää sillä polulla pyöräilyä, jos pyöräilijä kiertää puun. Yksityiselle tielle, jolle ei ole saatu euroakaan tukea yhteiskunnalta, saa asettaa puomin, mutta et saa kieltää kävelijää, hiihtäjää, pyöräilijää tai ratsastajaa kiertämästä puomia ja kulkemasta tiellä. Sitten, jos tien rakentamiseen tai ylläpitoon on saatu eurokin tukea missään vaiheessa tien historiaa, se on kaikkien käytössä myös moottoriajoneuvoille ja sitä ei saa puomittaa.
Lain mukaan tieosakkaat saavat sulkea tiensä moottoriajoneuvoilta tai hevosajoneuvoilta. Jokamiehenoikeuden turvin saa toki liikkua, mutta siihenhän ei tietä tarvita.
Tien pitää olla kaikkien käytettävissä kymmenen vuotta siitä, kun sen rakentamiseen tai ylläpitoon on käytetty julkista rahaa. Mutta koko tien historiaa ei tässä tarvitse katsoa. Ja aiemminkin saa tien puomittaa kunnan luvalla, jos sen yleisestä käytöstä on haittaa osakkaille.
Sillä tiellä saa kulkea jokamiehenoikeuden turvin kävellen, hiihtäen pyöräillen ja ratsastaen. Sitä ei voi kieltää millään verukkeella.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.
Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.
Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.
Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7 % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa.
Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa.
Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.
Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.
Mieheni poika on hyvä esimerkki. Hän on asunut pääasiassa äitinsä luona, toki säännöllisesti isällään myös. Äitin luona ei ole liikuttu yhtään eikä olisi saanut olla liikuntaharrastusta kun äiti ei viitsi eikä tykkää semmoisesta. Äiti ja poika onkin ylipainoisia ja huonokuntoisia. Aika paljon on mieheni tehnyt asian parantamiseksi, mutta ei hänellä ole ollut voimavaroja noin suurta liikuntavastaisuutta vastaan pyrsistellä. Äiti ja poika tykkäävät molemmat maata tv:n ääressä ja syödä, eikä siihen ole auttanut se että mieheni on liikunnallinen.
Teinit tekevät kaverien kanssa. Ongelma ei ole se ettei äiti ole urheillut vauvan kanssa, vaan se ettei lapsella ole kavereita joiden kanssa tehdä livenä asioita. Yksikin hyvä kaveri riittää.
Jos on liikkumattoman lapsuuden takia huono kunto, ei lapsi todennäköisesti halua mennä mukaan välituntipeleihin, koska ei pärjää niissä ja kuntoero kavereihin kasvaa edelleen. Hyvä ja huono kunto ovat yleensä itseään ruokkivia kehiä, koska on selvää, että liikunta hyväkuntoisena on mukavampaa kuin huonokuntoisena.
Kyllähän sitä toivoisi, että vanhemmat tajuaisivat minkälaisen karhunpalveluksen he tekevät lapsilleen, jos he päästävät lapsensa huonoon kuntoon jo ennen ensimmäistä luokkaa. Siinä lapsi sitten luo itselleen hyvin helposti identiteetin "epäurheilullisena" lapsena eikä mene mukaan mihinkään liikkumista vaativiin leikkeihin ja kaveripiiriksi muodostuu sitten muut liikkumattomat lapset. Sitten kun ne lähimmät kaveritkaan eivät liiku ja ovat liikuntavastaisista perheistä, niin aika vaikea sieltä on enää nousta.
Minä olen tuosta aivan eri mieltä. Kouluun mennessä kehityserot ovat vielä aika suuria. Toisilla ei ole vielä valmiuksia oppia kovin monimutkaisia motorisia tempauksia. Mutta ne valmiudet kehittyvät alakoulun ajan.
Eli nimenomaan ne, jotka jaksavat viedä lapsiaan liikkumaan monipuolisesti ja harjoittelemaan ihan perustaitoja, voivat tehdä todella paljon lastensa kehityksen eteen, ja kuudennella luokalla se taitavimpien järjestys voi olla ihan erilainen kuin ekalla.
Totta on, että kuusivuotiaan hyvä itsetunto romahtaa kouluun mennessä, kun ympärillä on niin paljon isompia ja taitavampia. Tämä pätee niin lukemiseen, piirtämiseen kuin urheiluunkin. Juuri siksi pikkukoululaisille olisi tärkeää opettaa, että kun yrittää, kehittyy.
Et tainnut ihan saada koppia, mistä tuossa puhuttiin. Kunto ja kasvuvaihe ovat eri asioita. On totta, että ekaluokkalaiset ovat hyvin eri vaiheissa kasvuaan, jotkut ovat 20 cm pidempiä kuin toiset ja se tietenkin vaikuttaa liikunnassa pärjäämiseen jossain määrin. Kuitenkin jokainen lapsi voi olla hyvässä tai huonossa kunnossa omaan kasvuvaiheeseensa nähden.
Se, jaksaako lapsi juosta mukana liikkatunnilla ei liity siihen onko kasvupyrähdys ollut juuri vai vasta tulossa, vaan onko liikuttu.
Toki alakoulun aikana lapset kehittyvät vielä todella paljon, mutta pointtini oli, että olisi hyvä päästä alusta lähtien mukaan siihen kaveriporukkaan joka pelaa välitunneilla korista eikä Fortnitea.
Sinä olet nyt vähän hakoteillä. Kyse ei ollut vain pituuskasvusta tai kunnosta vaan yleisen motoriikan kehityksestä. Toisilla on ekalla luokalla valmiudet vaativaankin tekemiseen, toisilla ne tulevat myöhemmin. Ihan peruskeinuminen ja juoksuleikit ovat ekaluokkalaisille riittävästi, koska kaikki tekeminen kehittää tasapainoa, ja kypsymistä tapahtuu ihan itsekseen. Moni ei vielä esimerkiksi luistele kovinkaan kummoisesti, mutta saattaa muutamaa vuotta myöhemmin luistella taitavasti.
Samoin ne kaveriporukat ehtivät vaihtua monta kertaa, samoin tekemiset. Ekalla luokalla ei kukaan vielä pelaa koulun pihassa koripalloa, koska viitos-kuutosluokkalaiset pitävät koria hallussaan, eikä toivottavasti sitä Fortniteäkään, jonka ikäraja on 12.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sinä olet itse omasta päästäsi keksinyt että joku väittää sitä ja joku väittää tätä. Minä taas kerron sinulle, että pyöräily kuluttaa polkuja ja haittaa jalankulkua. Jossain vaiheessa on pakko keksiä keino rajoittaa sitä, kun pyöräilijät eivät itse sitä älyä. Lisäksi jokamiehenoikeuksissa ei sallita metsän vahingoittamista.
Metsässä on hyvä kulkea rauhassa, katsoa mihin astuu ja tarkkailla luontoa. Ei ole hyvä ajaa lapsia ja siilejä littanoiksi ja kuluttaa maastoa. Pyöräilyyn on rakennettu pyöräteitä. Metsä ei ole rallirata. Sellaisena jos sitä markkinoidaan lapsille ja nuorille, niin suhde luontoon vääristyy. Katsopa siinä muurahaiskekoja ja tunnista sammalia, kun ajat niiden yli tuhatta ja sataa.
Juu, ei ainakaan meidän metsiin ole asiaa polkupyörällä revittelemään. Mitään rallipolkuja ei tarvita, mutta kävellen siellä saa käydä marjassa, sienessä ja vaikka ihan vain luonnosta nauttimassa.
Jos sinulla olisi metsää, tietäisit, että sinulla ei ole laillista oikeutta estää siellä liikkumista jalkaisin, hiihtäen, polkupyörällä tai hevosella.
Olen aivan eri, mutta en ole vielä nähnyt pyöräilijää, joka vetäisi suomalaisessa umpimetsässä. Poluille taas voi omalla maallaan laittaa aivan rauhassa esteitä pyöräilylle, aivan kuten yksityisen tien saa puomittaa.
Polulle saat tietenkin kaataa vaikka puun omassa metsässäsi, mutta et saa kieltää sillä polulla pyöräilyä, jos pyöräilijä kiertää puun. Yksityiselle tielle, jolle ei ole saatu euroakaan tukea yhteiskunnalta, saa asettaa puomin, mutta et saa kieltää kävelijää, hiihtäjää, pyöräilijää tai ratsastajaa kiertämästä puomia ja kulkemasta tiellä. Sitten, jos tien rakentamiseen tai ylläpitoon on saatu eurokin tukea missään vaiheessa tien historiaa, se on kaikkien käytössä myös moottoriajoneuvoille ja sitä ei saa puomittaa.
Lain mukaan tieosakkaat saavat sulkea tiensä moottoriajoneuvoilta tai hevosajoneuvoilta. Jokamiehenoikeuden turvin saa toki liikkua, mutta siihenhän ei tietä tarvita.
Tien pitää olla kaikkien käytettävissä kymmenen vuotta siitä, kun sen rakentamiseen tai ylläpitoon on käytetty julkista rahaa. Mutta koko tien historiaa ei tässä tarvitse katsoa. Ja aiemminkin saa tien puomittaa kunnan luvalla, jos sen yleisestä käytöstä on haittaa osakkaille.
Alapeukuttaja: onko laissa mielestäsi vikaa, kun alapeukutat laista otettua tekstiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.
Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.
Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.
Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7 % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa.
Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa.
Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.
Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.
No tuosta emme sitten ole enää samaa mieltä. Toki vanhemman on hyvä tiedostaa vastuunsa teinin liikkumattomuudesta, mutta en sanoisi, että kannattaa heittää pyyhe kehään sen teinin suhteen ja mennä kymppiuutisten jälkeen tekemään uutta yritystä.
Kyllä sitä teiniäkin voi yrittää saada liikkumaan ja parantamaan ruokavaliotaan ja mielestäni on vanhempien velvollisuus yrittää paikata virheitään heti, kun he tiedostavat ne. Todella monet vanhemmat elävät niin epäterveellistä elämää, että heillä ei ole edes havaintoa, mikä olisi järkevää elämää lapselle. Esimerkiksi vanhempien oman terveyden pettäminen saattaa toimia heille herätyksenä, että näin ei voi jatkaa ja myös nuoren pitää korjata elämäntapojaan tai hän on samalla tiellä.
Teinien ruokavalio paranee parhaiten, kun se koulujen ruokavalio paranee ja kaikki harrastukset muuttuvat ilmaiseksi tai huomattavasti halvemmiksi. Se ei innosta ketään nuorta tai lasta liikkumaan vaan, koska jokin harrastus on ilmainen. Niiden harrastusten pitää olla mieleisiä. Kyllä noita jääkiekkoilevia, palloilevia, uivia ja ratsastavia nuoria olisi vaikka kuinka paljon, jos se olisi halpaa tai ilmaista. Tämä on nähty esimerkiksi Islannissa todella hyvin.
Milllaisen te sen teinien elämän näätte? Että aamulla äidillä on aikaa keittää haudutettu puuro? Päivällä teinillä on mukanaan lounaaksi koulussa vanhempien väsäämä monipuolinen lounas. Hän saapuu kotiin kello 13 ja tekee läksyt, käy ulkoilemassa kavereiden kanssa pihalla ja tulee klo 15 syömään hedelmän välipalaksi ja sitten taas kavereiden kanssa ulos pelaamaan kunnes vanhemmat tulevat töistä kotiin kello 17. Sitten he tekevät illallisen ja kaikki syövät yhdessä ja lopulta koko perhe kerääntyy pelaaman niitä lautapelejä yhdessä?
Kun teinit jätetään tee se itse tyyliin ja kaikki maksulliseksi, niin lopputulos on tämä. Helpompaa ja halvempaa olla kotona ruutujen ääressä, valmisruokien kanssa.
Ei tämän ketjun nimi pitäisi olla _lasten_ liikkumattomuusongelma, vaan ihmisten liikkumattomuusongelma. Lapset oppivat siihen mikä vanhempien tapa on.
Vapaa kasvatus roskikseen ja kuri takaisin, siinä se!
Jos vanhemat ei liku,ei harasta muta kuin älypuhelinta ja sen lapselle ostavat myös,ettei lapsi,lapset heitä häiritse koti.Niin miten voi olettaa Lapset,nuoret liikkuvat?Toimivat kuten lähivanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Lähinnä pointti on se, että ei todellakaan ole aina helppoa löytää niitä liikunnan muotoja, jotka eivät olisi lapsille pakkopullaa. Sinä kävit päivittäin kävelyillä luonnossa äitisi kanssa. Hienoa, että sinä nautit siitä, mutta voin kertoa, että minulle tai minun lapsilleni tuo olisi ollut nimenomaan sitä pakkopullaa ja me kaipaamme ihan eri tyyppistä liikuntaa. Minulla on tausta yksilölajeista ja lapseni ovat taas selkeästi joukkuepelaajia ja nauttivat nimenomaan siitä, että saavat kisata kavereidensa kanssa.
Kuten tästäkin keskustelusta on helppo huomata, todella monilla on ollut ongelmia löytää niitä lajeja, mistä lapsi saisi sitä liikunnan iloa, koska yhtä lasta voi käytännössä viedä kokeilemaan rajallista määrää lajeja ja usein niitä on syytä harrastaa hetken aikaa ennen kuin osaa sanoa, kiinnostaako se vai ei.
Ei vaan kyllä se pointti on siinä että sen lapsen kanssa pitää liikkua ihan vauvasta lähtien että se kasvaa liikunnallisuuteen. Se että vanhemmat eivät tykkää liikkua pitäisi olla hylkäävä virhe lastentekopuuhiin. Ei lapsi tarvitse mitään "lajia", hän tarvitsee monipuolista luonnollista liikkumista, jota vanhempien tulee hänelle tarjota riippumatta siitä tuleeko vanhemmalle ikävästi hiki.
Olen tuosta asiasta pääasiassa pääasiassa samaa mieltä paitsi, että mielestäni vähän vanhempi lapsi tarvitsee kyllä oman itsenäisen urheiluharrastuksen ilman vanhempiaan. N. 99,7 % esiteineistä ja sitä vanhemmista lapsista ei halua puuhata yhtään mitään vanhempiensa kanssa ja jos sitä harrastusta aletaan miettimään siinä vaiheessa tai oletetaan, että teini liikkuu itsenäisesti riittävästi, ollaan helposti ongelmissa.
Tämän keskustelun ongelma on, että tässä puhutaan ristiin niin monen ikäisistä lapsista ja erilaisista tilanteista ja sitten keskustelijoilla menee sekaisin, missä kontekstissa joku kommentti on sanottu. Yksi pohdiskelee, mitä pitäisi tehdä liikkumattoman teinin kanssa ja toinen vastaa, että pitää liikkua vauvasta saakka, niin kyllähän siinä on väärinkäsitykset valmiina. Ainakin olisi hyvä erottaa keskustelussa, että puhutaanko, miten kannattaisi toimia uuden vauvan kanssa, että kaikki sujuu optimaalisesti ja mitä pitäisi tehdä ongelmatilanteissa.
Tietenkin se on turha itkeä kun maito on jo maassa, mutta totuus nyt kuitenkin vain on se että ei se teini halua liikkua teininä jos ei ole vanhemmat jo vauvasta asti opastaneet liikunnallisuuteen sillä omalla esimerkillään. Eli vanhemman pitää ottaa se oma vastuu eikä syyttää lasta siitä, tai yhteiskuntaa tai naapuria kun teini ei liiku. Voi vaikka sanoa että teini on ihan kuin minä, hänen vanhempansa, että liikunta ei hänelle maistu, ja sitten voikin pohtia mistä se teinin liikkumattomuus siis johtuukaan, ja onko edes mielekästä kuvitella että teini nyt teininä löytää jonkun lajin kun lapsesta asti vanhemmat ovat viestittäneet että liikkuminen on vastenmielistä.
Jos vanhempi on tehnyt kaikkensa ja ollut esimerkkinä luonnolliseen liikunnallisuuteen, niin se on sitten eri asia, ja se että teini lopettaa yhtäkkiä kaiken liikkumisen vaikka teiniyteen asti on ollut aktiivinen niin se on ihan jopa jo lääkärin paikka.
No tuosta emme sitten ole enää samaa mieltä. Toki vanhemman on hyvä tiedostaa vastuunsa teinin liikkumattomuudesta, mutta en sanoisi, että kannattaa heittää pyyhe kehään sen teinin suhteen ja mennä kymppiuutisten jälkeen tekemään uutta yritystä.
Kyllä sitä teiniäkin voi yrittää saada liikkumaan ja parantamaan ruokavaliotaan ja mielestäni on vanhempien velvollisuus yrittää paikata virheitään heti, kun he tiedostavat ne. Todella monet vanhemmat elävät niin epäterveellistä elämää, että heillä ei ole edes havaintoa, mikä olisi järkevää elämää lapselle. Esimerkiksi vanhempien oman terveyden pettäminen saattaa toimia heille herätyksenä, että näin ei voi jatkaa ja myös nuoren pitää korjata elämäntapojaan tai hän on samalla tiellä.
Lapsista puhuttiin, vai onko se sinun teinisi siis minkä ikäisestä asti ajatellut että liikkuminen on pakkopullaa? Kerro nyt niin tiedtää mistä puhutaan. Milloin tämä alkoi ettei hänelle löydy mitään lajia, eikä hän halua liikkua?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut monesti että juuri todella liikunnallisilla vanhemmilla jotka panostavat omaan terveyteen ja ulkonäköön, on lihavia lapsia. Mistä lie johtuu?
Kyllä se on päinvastoin. Lihavilla vanhemmilla on lihavia lapsia. Esim. kun somen perhepostauksia katsoo, näkee ettei omenat ole kauas puusta putoilleet. Tosi pienet lapset saavat omia mönkkäreitä ja mopoja, joilla ulkoilu sitten hoituu kivasti, eikä tule hiki.
Mä olen kyllä huomannut täysin päinvastaisen asian. Pullukalla lapsella on aina pullukat vanhemmat. Toki kaikilla pullukoilla vanhemmilla ei ole pullukoita lapsia eli osa selvästi yrittää katkaista kierrettä.