Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.
Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?
Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola.
Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.
Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.
Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/
Haluaako joku muu yrittää?
PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.
Laita nyt ihan suora linkki jalkapallo"kerhoon", jossa höntsäillään, eikä ole tavoitteena muu kuin iloinen liikunta. Tiedän 100varmasti ettei ellaista ole olemassa. Kun kerran olet noinn etevä googlaamaan, niin mikä estää tämän tiedon tuomista muillekin? Sama koskee jääkiekkoa. Laitahan linkit näihin. Ikävuodet voisivat olla 7-17 vuotiaat.
Kiitos jo etukäteen.
Viidessä sekunnissa löytyi Kokkolasta jalkapallokerho. (Ei kyllä taida olla ilmainen, mutta ei ainakaan ole mikään kilpajoukkue).
https://www.ykspihlajanreima.fi/lapset-ja-nuoret/
Toisaalta lähes jokaisessa isossa seurassa on eri tasoisia joukkueita. Toki kaikki käy pelaamassa matseja, koska se on jalkapallon perusidea, mutta alimmalla tasolla on muutama peli keväällä ja syksyllä. Treeneissä käydään pari kertaa viikossa. Ei tuo nyt ylivoimaista ole, jos jalkapallo kiinnostaa. Treeneissä on tekniikan lisäksi aina myös pelailua. Kilpajoukkueet on sitten erikseen. Nämä on toki maksullisia.
Eli ei löydy, kuten jo useaan kertaan olen faktana sanonutkin ;)
Erikoista kun kysytään yhtä asiaa, ja siihen vastataan tavalla joka on täysi fakta ja oikea vastaus, niin sepäs ei kelpaakaan, ei, vaan yritetään ihan kaikin tavoin saada totuus muuttumaan :D ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä täällä mitään höntsäliikuntaa yli 10-vuotiaille. Ihan ollaan itse viety lapsia lenkille, uimaan, hiihtämään ja joskus kuntosalille. Muut lajit ovat kalliisti maksullisia ja vain parhaat valitaan joukkuesiin. Lisäksi olisi pitänyt itse osallistua jatkuviin talkoisiin, ei riitä aika. Olisin toivonut, että pojat olisivat oppineet jalkapalloa, mutta ainuttakaan höntsäryhmää ei löytynyt isosta kaupungista tai naapurikunnista. Aktiivisia liikkujia heistä on silti tullut.
Oletko sinä ensimmäinen, joka pystyy kertomaan tällaisen paikan nimen?
Olen eri, mutta vastaan silti että Kokkola.
Höntsäilyä on semivammaisille lapsille, mutta ei ns normaaleille.
Alle 20 sekunnin googlauksella löysin 53 Kokkolan kaupungin järjestämää ilmaista harrastusryhmää lapsille ja nuorille. Pääasiassa liikuntaa, mutta myös taiteita, kokkausta yms yms. En jaksanut käyttää enempää aikaa setviäkseni Kokkolan urheiluseurojen tilannetta, mutta ne tarjoavat aivan varmasti myös harrasteryhmiä.
Kas tässä linkki: https://www.kokkola.fi/kasvatus-ja-koulutus/kehittamistoiminta/kohasu/
Haluaako joku muu yrittää?
PS. Tarjonta oli sen verran laajaa, että ehkä sieltä löytyy Googlausta kyvyttömille -kurssi.
Laita nyt ihan suora linkki jalkapallo"kerhoon", jossa höntsäillään, eikä ole tavoitteena muu kuin iloinen liikunta. Tiedän 100varmasti ettei ellaista ole olemassa. Kun kerran olet noinn etevä googlaamaan, niin mikä estää tämän tiedon tuomista muillekin? Sama koskee jääkiekkoa. Laitahan linkit näihin. Ikävuodet voisivat olla 7-17 vuotiaat.
Kiitos jo etukäteen.
Viidessä sekunnissa löytyi Kokkolasta jalkapallokerho. (Ei kyllä taida olla ilmainen, mutta ei ainakaan ole mikään kilpajoukkue).
https://www.ykspihlajanreima.fi/lapset-ja-nuoret/
Toisaalta lähes jokaisessa isossa seurassa on eri tasoisia joukkueita. Toki kaikki käy pelaamassa matseja, koska se on jalkapallon perusidea, mutta alimmalla tasolla on muutama peli keväällä ja syksyllä. Treeneissä käydään pari kertaa viikossa. Ei tuo nyt ylivoimaista ole, jos jalkapallo kiinnostaa. Treeneissä on tekniikan lisäksi aina myös pelailua. Kilpajoukkueet on sitten erikseen. Nämä on toki maksullisia.
Eli ei löydy, kuten jo useaan kertaan olen faktana sanonutkin ;)
Erikoista kun kysytään yhtä asiaa, ja siihen vastataan tavalla joka on täysi fakta ja oikea vastaus, niin sepäs ei kelpaakaan, ei, vaan yritetään ihan kaikin tavoin saada totuus muuttumaan :D ;)
Kerro nyt sitten meille kaikille, mikä on sinun määritelmäsi höntsäjalkapallolle, jos tuokaan ei kelpaa.
Joukkuepeleissä on se haaste, että jos niistä poistetaan ihan kaikki kilpailulliset elementit, eli esimerkiksi tavoite saada pallo vastustajan maaliin, niin jäljelle jää todella vähän. Aika harva jaksaa pelata Afrikan Tähteäkään niin, että käännellään vain nappuloita ilman tavoitetta löytää afrikan tähti tai palata takaisin Kairoon. Voihan sitä palloa tietenkin pompotella yksinäänkin, mutta silloin hyöty siitä, että kokoonnutaan yhteen tiettyyn paikkaan jää aika rajalliseksi.
Jos taas tarkoitat, että harjoituksissa ei saisi harjoitella yhtään mitään, vaan pelataan pelkästään porukalla koko kerta, niin se ei sitten ole todellakaan matalan kynnyksen liikuntaa. Huonokuntoisilla lapsilla ei todellakaan riitä kunto äkkiseltään pelata tuntia tai edes puolta ilman, että välissä on mukana jotain kevyempiä harjoitteita.
Miksi on pakko päästä nimenomaan jalkapallotreeneihin, jos niissä ei missään tapauksessa saa olla jalkapalloa?
Tyttöjen suosituimmat lajit ovat tanssi, voimistelu ja ratsastus. Joten edelleen ihmetyttää, mitä on tämä pallon jumalointi tässä keskustelussa.
Itselläni on kolme poikaa, joista tasan yhtä kiinnostaa pallon perässä juoksu vapaa-ajalla. Koulun välkällä kyllä juoksevat pallon perässä silloin kun kaveritkin. Vielä vähemmän heitä kiinnostaa nokittelu, onko pallonpeluu semivammaisille vai ei.
Joten voitaisiinko avoimin mielin miettiä sellaisia lajeja ja liikunnan muotoja, joihin ei liity palloa tai toisten dissaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävely on vaihdettu sähköskuuttiin ja vanhemmat ostaa lapsilleen sähköpyöriä.
Sähköpyöriä ostaa lapsille ne, jotka harrastaa lasten kanssa esim maastopyöräilyä tai tarvitsee sitä kulkuvälineeksi korvaamaan autolla kuskausta. Ei ne ole mitään laiskotteluvälineitä, kyllä siinä ihan hiki tulee kun polkee mäkiä ylös alas metsässä, vaikka sähkö auttaakin.
Sähköskuutit on kyllä yksi ihan syöpä, sillä ajaminen kun ei tarvitse minkäänlaisen lihasvoiman käyttöä ja niillä mennään sit ihan pieniäkin matkoja.
Lapsi ei tarvitse sähköpyörää. Aikuisella ymmärrän sähköpyörän, jos on esimerkiksi jo ikää ja / tai pyörää käytetään pidempiin matkoihin korvaamaan autoa, kuten työmatkoihin.
Erityisesti maastopyöräilyssä sähköavusteiset pyörät ovat vihoviimeisiä: ne rikkovat maastoa paljon pahemmin kuin tavalliset pyörät jne. Jos ei jaksa ilman sähkömoottorin apua pyöräillä, voi pyöräillä lyhyemmän matkan ja taluttaa tarvittaessa, kyllä siinä kunto alkaa kasvaa ja pian jaksaa jo paremmin.
Ajelin lapsena ihan tavallisella polkupyörällä pitkiä matkoja, joskus jopa hevostallille 20 km päähän. Hyvin jaksoin, vaikka maalla pyöräiltiin paljon sorateitä pitkin. Mentiin sellaista vauhtia kuin jaksettiin.
Mitä sen on väliä, jos johonkin valmiiseen polkuun tulee jälki? Katsokaan nyt oikeasti ympärillenne paljonko täällä on metsää!
Aamen! Porukka valittaa, että luonto menee pilalle, kun joku asuinalueiden välissä kulkeva polku tulee vähän kuraiseksi. Todellisuudessa ainut, mikä menee pilalle on niiden kitisijöiden valkoiset kangastennarit ja se olisi helposti korjattu sillä, että he vain opettelisivat pukeutumaan tilanteen mukaan.
Puiden juuret tulee esiin. Maan pinta kuluu pois. Pyöräilkää reiteillä ja kävelkää metsässä.
Eli olet ihan aidosti sitä mieltä, että metsiin ei ole ikinä syntynyt polkuja ennen sähköpyörien keksimistä?
Suomessa on sellainen hassu juttu, kuin jokamiehen oikeudet, jotka sallivat pyöräilyn missä tahansa. Siksi Suomessa ei ole juurikaan merkattuja maastopyöräreittejä, koska niitä ei tarvita. Voisitko ystävällisesti lopettaa tuon pohjattoman itsekyytesi, missä yrität kieltää kaiken muun mahdollisen toiminnan, paitsi sen, mitä satut itse harrastamaan.
Jokamiehenoikeudet eivät salli metsän vahingoittamista, jota nämä pyöräsafarit tekevät. Jos puut kärsivät, niin voidaan puuttua.
Itse olen ikäni pyöräillyt. Ei ole tarvinnut jalkakäytävällä tai metsässä pyöräillä. Olen kyllä katsonut, että jotkut pyöräilijät eivät tunnu jaksavan kävellä senttiäkään. Peppu pysyy pyörässä jalkakäytövällä ja nurmikoilla. Kai he ajavat rappukäytävässäkin portaat alas. Eikä väistellä. Aina saa pelätä jalkakäytävällä ja nykyään jo metsässäkin alle jäämistä. Itsekkäitä sikailijoita.
Siis oletko sinä aidosti noin typerä, että et pysty edes selvittämään, mitä jokamiehen oikeudet ovat. Anna, kun autan: Kohta 1: Jokamiehenoikeudella saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä.
Se, että sinä et pidä laista ei tarkoita, että kyseistä lakia ei olisi olemassakaan.
PAITSI kun liikkumista on rajoitettu. Monessa paikassa pitää pysyä polulla, eli ei saa talloa ympäristöä. Ja monessa paikassa ei saa ajaa myöskään pyörällä. Tiedoksesi, on olemassa myös alueita joilla ei saa liikkua esim. soutuveneellä tai kanootilla tiettyyn aikaan.
Kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla. Ei satunnaisissa metsissä.
Lainaa reippasti kohta jossa puhuttiin satunnaisissa metsissä. Muuten on sama kuin sanoisit yhtäkkiä kesken tämän keskustelun että maito on loppu jääkaapista. Yhtä paljon liittyy aiheeseen.
Tuo yksi vänkääjä (sinä?) on kokoajan väittänyt, että metsissä ei saa pyöräillä. Jos sanotaan yleisesti, että metsissä ei saa pyöräillä, se tarkoittaa kaikkia metsiä. Kukaan ei ole missään vaiheessa väittänyt, että esim. luonnonsuojelualueilla saa polkea vapaasti, kun monilla niistä aivan kaikkea liikkumista on rajattu.
Jos jollekin satunnaiselle ulkoilureitille kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle ilmestyy pyöräily kielletty -kyltti, se on mitä todennäköisimmin laiton, koska maanomistajalla ei ole oikeutta rajata liikkumistaan maillaan ilman hyvin tarkasti rajattuja perusteltuja syitä, kuten esimerkiksi nuoren taimikon suojelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syöminen syyllinen kirjoitti:
Kyllähän ikävä totuus on se, että sitä määrää kaloreita jonka nykylapset/-nuoret/-aikuiset päivittäin syövät/ juovat, ei tahdonvoima riitä liikunnalla polttamaan kuin muutamalla prosentilla.
Osa on geneettisesti onnekkaita läpipaskojia, lopuilla ne sipsit ja sokerijuomat päätyy mukana kannettavaksi.
Ei 70-luvun lapsetkaan liikkuneet merkittävästi enemmän, se on pitkälti myytti. Mutta rahaa naposteluun oli vähemmän ja annokset pieniä.
Kyllä silloin liikuttiin väkisinkin enemmän, kun autojakaan ei edes ollut läheskään joka perheessä.
Se on sinänsä kyllä ihan totta että syömällä ne kilot tulevat, ja sekin vielä että kun lapsi on itsensä lihottanut, niin eihäns se liikuntakaan maistu.Hoikan lapsen on helpompi liikkua vaikka kuntokaan ei olisi kummoinen, kun ei ole vatsamakkarat edessä ja kengätkin saa jalkaan ongelmitta.
Katsoin juuri 13v pojan vikkonloppua hyvin läheltä.
Ensin koulusta tulo, ja välipalaa. Välipalaa oli myös syönyt jo koulumatkalla, ja tunti sitä ennen oli ollut kouluruoka. Sitten sohvalle istumaan. Istumista sohvalla ruokailuun asti. Sitten ruokaa suuhun taas. Sitten ruoka"levolle" sohvalle. Kohta siitä omaan huoneeseen puhelinta näpräämään. Sitten määrättiin kpihalle kun nähtiin kaverinsa siellä myös. Meni ulos, 15 min päästä oli häipynyt kaverin kotiin pelaamaan pelikonetta. Sitten iltapala ja löhöilyä.
La tvn katsomista ja pelaamista koneella klo 8-15, jonka jälkeen mäkkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta1 kirjoitti:
Komppaan niitä, jotka pitävät vanhempien merkitystä lasten liikunnanharrastuksessa tärkeimpänä asiana. Jos jonkinlainen liikunnallinen elämäntapa (kävely, pyöräily) kuuluu pienestä pitäen perheen elämään, se kantaa pitkälle aikuisuuteen. Enkä tarkoita mitään hiki-pyöräilyä, vaan sitä pyöräilyä osana arkea esim kaupassa käyntiä. Jos perheen pääasiallinen liikkumismuoto on autolla kulkeminen, ei siinä lapsi opi liikuntaa osana arkea. Kävely ja pyöräily ovat ennen kaikkea liikkumismuotoja ja siten niitä ei edes koe liikunnaksi, joka voi olla joillekin vastenmielistä.
Nyt puhuttiin urheilun harrasttamisesta, ei hyötyliikunnasta. Minulle on täällä kerrottu lukuisia kertoja, että hyötyliikunta ei ole riittävää, vaan lapsi tarvitsee tavoitteellisen, mielellään maksullisen URHEILU-harrastuksen.
Paavon isällä oli keuhkotauti, joten tuskinpa hän paljon antoi mallia liikunnasta. Paavosta siis olisi pitänyt tulla sohvaperuna. Sattumalta vain suuri osa sen ikäluokan poikia siellä päin kaupunkia harrasti kilpajuoksua, mitä taas heidän vanhempansa eivät harrastaneet.
Lakkaa jo jauhamasta jotain 100-vuoden takaisia asioita. Niillä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä tämän aiheen kanssa. Aika oli ihan täysin erilainen silloin.
Esimerkiksi siten, että lapset liikkuivat. Vaikka olivat huonosti ravittuja, sairastelivat, kävivät jopa töissä ja vanhemmat eivät kuskanneet treeneihin ja järjestettyä toimintaa omi vähän. Niin silti liikkuivat. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
Tottakai liikkuivat kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. Nykyäänkin liikkuisi jos ei olisi muuta vaihtoehtoa, mutta nykyään niitä vaihtoehtoja on, joten sitä vanhemman esimerkkiä ja mallia tarvitaan ihan eri lailla kuin silloin.
Lapset liikkuvat leikeissä, jos on aikaa ja kavereita. Kavereita ja aikaa ei vaan ole, kun kaililla on tavoitteellista harrastusta seitsemästi viikossa nollavuotiaasta ja aika kuluu autossa. Oli jo seiskytluvulla harrastuksia, mutta vähemmän ja vanhemmille lapsille.
Sitten kun opitaan olemaan kaikki vapaa-aika ohjatussa toiminnassa jo alle kouluikäisestä ja pihalla ei ole ketään, niin ei osata leikkiä esim. välitunneilla.
tuo ohjattu tekeminen on kyllä yksi piru! Ei mitään tilaa enää mielikuvitukselle, ei edes opita mielikuvittelemaan kun aivoille työnnetään koko ajan ulkopuolista stimulaatiota. Tunnenpa erään nyt jo teini-ikäistyneen lapsen, joka ei vaan osaa tehdä itsenäisesti mitään muuta kuin käydä vessassa, ja syödä ja hengittää, sekä pelata ruutujen äärellä. Olen tuntenut hänet jo 7 vuotta, eikä hän edes silloin leikkinyt itsekseen, vaan mankui koko ajan aikuista seurakseen. Ulos jos hänet laittoi, niin seisoi vain tumput suorana keskellä pihaa, vaikka siellä oli jos sitä sun tätä tekemistä ja kaikki ulkopelivehkeet. Sitten ramppasi vähän väliä huutamassa ovelta että joko saa tulla sisään, kun on niin tylsää.
Uimarannalla ei hetkeäkään ollut vedessä jos ei aikuinen ollut mukana, kaikki oli tylsääääääääääää.
Jos meinaa että lapsi tekee edes sitä pyydettyä, niin tv pitää laittaa kiinni, koska muuten nauliintuu tv:n ääreen.
Tiedän kyllä että äitinsä on opettanut tuollaiseksi, ettei mitään ole edes saanut tehdä jos ei ole erikseen pyydetty, ja on pitänyt olla koko ajan hollilla jos äiti tarvitsee jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aihe kun aihe täällä vängätään. Kirjoitan tämän kommentin enkä jaksa katsoa mitä kukakin kommentoi tai peukuttaa ylös tai alas. Kukaan tuskin voi väittää vastaan että urheilu lapsille ja aikuisille tekee hyvää, ihan terveydenkin kannalta. Lapsille urheiluseura toiminta antaa paitsi tervyettä myös tiettyä kurinalaisuutta ja ryhmässä toimimisen oppia, sitä tässä elämässä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Laittakaa nyt hyvät vanhemmat lapsenne mukaan harrastuksiin että saavat terveyttä ja sosiaalisia taitoja, täällä Suomessa on ihan tarpeeksi liikalihavuutta ja syrjäytyneisyyttä jo muutenkin, kenestäkään ei tarvitse tulla huippu urheilijaa, vaan kaikki liikunta tekee hyvää. Sama myös vanhemmilla, ylös ulos ja lenkille.
Varsin moni on tainnut täällä jo korostaa, että varsinkaan isompaa lasta ei noin vain laiteta minnekään. Täytyisi löytää lapselle mieleinen, perheen taloudelle sopiva harrastus, mieluiten vielä sellainen, jonne pääsee kävellen tai pyörällä.
Ja vielä pitäisi saada muksu pysymään siellä. Jotain niissä urheiluseuroissa on vikana, kun melkein kaikki lopettavat yläkouluikään mennessä.
Siksi vanhempien pitäisi muistaa olla vanhempia jo silloin, kun lapset ovat pieniä ja huolehtia, että heillä on tietyt rutiinit elämässään. Jos yht'äkkiä vanhemmat heräävät siihen, että heidän 14-vuotiaansa ei ole ottanut juoksuaskelta sitten päiväkodin, ainut harrastus on pleikka ja painoa alkaa olemaan se 100 kg, niin kyllähän siitä on aika vaikea nousta.
Todennäköisesti lapsen kunto on niin huono, että mikään yhtään mielekäs liikunta on liian raskasta, joten ennen kuin voi kokea minkäänlaista liikunnan iloa pitäisi pitää aika kova kuntokuuri ja se ei sitten välttämättä olekaan niin hauskaa. Joku lenkkeily kävellen, pyörällä tai hölkäten, vain lenkkeilyn vuoksi on aika puuduttavaa ja nuoren motivoiminen sellaiseen on aika haastavaa.
On tietenkin paljon liikuntamuotoja, joissa ei olla vertailussa muihin, mutta nekin vaativat vähän viitseliäisyyttä sekä lapselta että vanhemmilta ja jos sitä ei ole aikaisemmin löytynyt, niin en tiedä, mistä se kaivetaan nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aihe kun aihe täällä vängätään. Kirjoitan tämän kommentin enkä jaksa katsoa mitä kukakin kommentoi tai peukuttaa ylös tai alas. Kukaan tuskin voi väittää vastaan että urheilu lapsille ja aikuisille tekee hyvää, ihan terveydenkin kannalta. Lapsille urheiluseura toiminta antaa paitsi tervyettä myös tiettyä kurinalaisuutta ja ryhmässä toimimisen oppia, sitä tässä elämässä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Laittakaa nyt hyvät vanhemmat lapsenne mukaan harrastuksiin että saavat terveyttä ja sosiaalisia taitoja, täällä Suomessa on ihan tarpeeksi liikalihavuutta ja syrjäytyneisyyttä jo muutenkin, kenestäkään ei tarvitse tulla huippu urheilijaa, vaan kaikki liikunta tekee hyvää. Sama myös vanhemmilla, ylös ulos ja lenkille.
Varsin moni on tainnut täällä jo korostaa, että varsinkaan isompaa lasta ei noin vain laiteta minnekään. Täytyisi löytää lapselle mieleinen, perheen taloudelle sopiva harrastus, mieluiten vielä sellainen, jonne pääsee kävellen tai pyörällä.
Ja vielä pitäisi saada muksu pysymään siellä. Jotain niissä urheiluseuroissa on vikana, kun melkein kaikki lopettavat yläkouluikään mennessä.
Pari huomiota:
1) Melkein kaikki ei todellakaan lopeta yläkouluun mennessä. Monet toki lopettavat, mutta eivät läheskään kaikki. Jos viittaat siihen tutkimukseen, että seuroista erotaan keskimäärin 11-vuotiaina, niin siinä kaikki lajinvaihtajat näkyvät lopettaneina. Minunkin korista kilparyhmässä pelaava 11-vuotias kilparyhmässä korista pelaava poikani on lopettanutt jo neljässä seurassa, kun etsittiin sitä omaa lajia.
2) Teini-ikä on melkoista myllerrystä nuoren elämässä. Eivät urheiluseurat välttämättä tee mitään väärin, mutta kun teinipoikia alkaa kiinnostamaan bisse ja pimppi, niin valmentajien on vaikea keksiä mitään mielenkiintoisempaa tarjottavaa.
3) Vaikka nuori lopettaisi kilpaurheilun teini-iässä, hän on saanut aivan valtavasti kuntopohjaa ja terveydellisiä hyötyjä liikkumalla aktiivisesti kasvuiässä. Saavutetun kunnon ylläpito on erittäin paljon helpompaa kuin sen rakentaminen alusta aikuisiällä. Vaikka nuori lopettaakin tavoitteellisen urheilun, ei hänestä välttämättä tule sohvaperunaa, vaan todennäköisesti hän vielä liikkuu kunnolla liikuntatunneilla ja mahdollisesti höntsäilee tai käy salilla tms.
Mua ei ole koskaan kiinnostanut pimppi, en ole kuulunut urheiluseuraan, en pidä joukkuelajeista ja vihaan kuntosaleja. Lisäksi olen nainen, kuten suurin osa sekä koululaisista että aikuisista.
Otetaanko naisia ja tyttöjä tässä ketjussa ollenkaan huomioon muuten kuin silloin kun tarvitsee syyllistää äitejä?
OK. Sinä et sitten varmaan ole kovin relevantti kommentoija urheilun lopettaviin nuoriin, jos et ole koskaan urheillutkaan.
Tiedostat kuitenkin varmaan, että myös tytöt käyvät murrosiän läpi. Olisiko ollut parempi, jos olisin kirjoittanut, että tyttöjä alkaa kiinnostamaan siideri ja pippeli? Joka tapauksessa nuorilla alkaa hormonit hyrräämään ja elämään tulee ihan uusia kiinnostuksen kohteita.
On kuitenkin fakta, että säännöllinen tavoitteellinen urheiluharrastus on tehokkain tapa ehkäistä pahimpia teini-iän idiotismeja, koska treeneihin ja kisoihin ei voi mennä krapulassa. Kyllä ne urheilijanuorukaisetkin ehtivät hölmöilemään, mutta yleensä he eivät ole niitä pahimpia. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki ei-urheilevat joutuisivat hunnigolle, mutta kyse on todennäköisyyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aihe kun aihe täällä vängätään. Kirjoitan tämän kommentin enkä jaksa katsoa mitä kukakin kommentoi tai peukuttaa ylös tai alas. Kukaan tuskin voi väittää vastaan että urheilu lapsille ja aikuisille tekee hyvää, ihan terveydenkin kannalta. Lapsille urheiluseura toiminta antaa paitsi tervyettä myös tiettyä kurinalaisuutta ja ryhmässä toimimisen oppia, sitä tässä elämässä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Laittakaa nyt hyvät vanhemmat lapsenne mukaan harrastuksiin että saavat terveyttä ja sosiaalisia taitoja, täällä Suomessa on ihan tarpeeksi liikalihavuutta ja syrjäytyneisyyttä jo muutenkin, kenestäkään ei tarvitse tulla huippu urheilijaa, vaan kaikki liikunta tekee hyvää. Sama myös vanhemmilla, ylös ulos ja lenkille.
Varsin moni on tainnut täällä jo korostaa, että varsinkaan isompaa lasta ei noin vain laiteta minnekään. Täytyisi löytää lapselle mieleinen, perheen taloudelle sopiva harrastus, mieluiten vielä sellainen, jonne pääsee kävellen tai pyörällä.
Ja vielä pitäisi saada muksu pysymään siellä. Jotain niissä urheiluseuroissa on vikana, kun melkein kaikki lopettavat yläkouluikään mennessä.
Siksi vanhempien pitäisi muistaa olla vanhempia jo silloin, kun lapset ovat pieniä ja huolehtia, että heillä on tietyt rutiinit elämässään. Jos yht'äkkiä vanhemmat heräävät siihen, että heidän 14-vuotiaansa ei ole ottanut juoksuaskelta sitten päiväkodin, ainut harrastus on pleikka ja painoa alkaa olemaan se 100 kg, niin kyllähän siitä on aika vaikea nousta.
Todennäköisesti lapsen kunto on niin huono, että mikään yhtään mielekäs liikunta on liian raskasta, joten ennen kuin voi kokea minkäänlaista liikunnan iloa pitäisi pitää aika kova kuntokuuri ja se ei sitten välttämättä olekaan niin hauskaa. Joku lenkkeily kävellen, pyörällä tai hölkäten, vain lenkkeilyn vuoksi on aika puuduttavaa ja nuoren motivoiminen sellaiseen on aika haastavaa.
On tietenkin paljon liikuntamuotoja, joissa ei olla vertailussa muihin, mutta nekin vaativat vähän viitseliäisyyttä sekä lapselta että vanhemmilta ja jos sitä ei ole aikaisemmin löytynyt, niin en tiedä, mistä se kaivetaan nyt.
Tämä on taivaan tosi. Olen yrittänyt kolmelle läheiselle ihmiselle vihjata, ja sanoa ihan suoraankin etä nyt pitäisi jo toimia, mutta ei kun levitellään käsiä ja "unohdetaan" toimia lapsen parhaaksi.
Tämä ei koske vain liikuntaa, vaan yksi näistä lapsista on mt- ongelmainen, jonka ongelmista yritin kertoa lapsen äidille, mutta ei, ei ennen kuin ongelmat pahenivat niin että lapsi linnottautui huoneeseensa. Toinen on pyöreä lapsi joka ei liiku, ja vanhemmat levittelevät käsiään ja syyttelevät toisiaan ja pakottavat liikuntaa, ja kolmas on lapsi jonka luetunymmärtäminen ja hahmotusongelmat eivät tuntuneet lapsen vanhempien mielestä tärkeiltä silloin kun niitä olisi ollut vielä helppo korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aihe kun aihe täällä vängätään. Kirjoitan tämän kommentin enkä jaksa katsoa mitä kukakin kommentoi tai peukuttaa ylös tai alas. Kukaan tuskin voi väittää vastaan että urheilu lapsille ja aikuisille tekee hyvää, ihan terveydenkin kannalta. Lapsille urheiluseura toiminta antaa paitsi tervyettä myös tiettyä kurinalaisuutta ja ryhmässä toimimisen oppia, sitä tässä elämässä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Laittakaa nyt hyvät vanhemmat lapsenne mukaan harrastuksiin että saavat terveyttä ja sosiaalisia taitoja, täällä Suomessa on ihan tarpeeksi liikalihavuutta ja syrjäytyneisyyttä jo muutenkin, kenestäkään ei tarvitse tulla huippu urheilijaa, vaan kaikki liikunta tekee hyvää. Sama myös vanhemmilla, ylös ulos ja lenkille.
Varsin moni on tainnut täällä jo korostaa, että varsinkaan isompaa lasta ei noin vain laiteta minnekään. Täytyisi löytää lapselle mieleinen, perheen taloudelle sopiva harrastus, mieluiten vielä sellainen, jonne pääsee kävellen tai pyörällä.
Ja vielä pitäisi saada muksu pysymään siellä. Jotain niissä urheiluseuroissa on vikana, kun melkein kaikki lopettavat yläkouluikään mennessä.
Siksi vanhempien pitäisi muistaa olla vanhempia jo silloin, kun lapset ovat pieniä ja huolehtia, että heillä on tietyt rutiinit elämässään. Jos yht'äkkiä vanhemmat heräävät siihen, että heidän 14-vuotiaansa ei ole ottanut juoksuaskelta sitten päiväkodin, ainut harrastus on pleikka ja painoa alkaa olemaan se 100 kg, niin kyllähän siitä on aika vaikea nousta.
Todennäköisesti lapsen kunto on niin huono, että mikään yhtään mielekäs liikunta on liian raskasta, joten ennen kuin voi kokea minkäänlaista liikunnan iloa pitäisi pitää aika kova kuntokuuri ja se ei sitten välttämättä olekaan niin hauskaa. Joku lenkkeily kävellen, pyörällä tai hölkäten, vain lenkkeilyn vuoksi on aika puuduttavaa ja nuoren motivoiminen sellaiseen on aika haastavaa.
On tietenkin paljon liikuntamuotoja, joissa ei olla vertailussa muihin, mutta nekin vaativat vähän viitseliäisyyttä sekä lapselta että vanhemmilta ja jos sitä ei ole aikaisemmin löytynyt, niin en tiedä, mistä se kaivetaan nyt.
Tämä on taivaan tosi. Olen yrittänyt kolmelle läheiselle ihmiselle vihjata, ja sanoa ihan suoraankin etä nyt pitäisi jo toimia, mutta ei kun levitellään käsiä ja "unohdetaan" toimia lapsen parhaaksi.
Tämä ei koske vain liikuntaa, vaan yksi näistä lapsista on mt- ongelmainen, jonka ongelmista yritin kertoa lapsen äidille, mutta ei, ei ennen kuin ongelmat pahenivat niin että lapsi linnottautui huoneeseensa. Toinen on pyöreä lapsi joka ei liiku, ja vanhemmat levittelevät käsiään ja syyttelevät toisiaan ja pakottavat liikuntaa, ja kolmas on lapsi jonka luetunymmärtäminen ja hahmotusongelmat eivät tuntuneet lapsen vanhempien mielestä tärkeiltä silloin kun niitä olisi ollut vielä helppo korjata.
Tuo luetunymmärtämisen kehittyminen on kyllä aivan samanlainen juttu kuin liikuntataidot.
Ei harrypotterikäistä lasta kiinnosta alkaa harjoittelemaan lukemista joillain lastenkirjoilla, kun hän on kuitenkin tottunut ikätasoiseensa viihteeseen muissa kanavissa. Samalla tavalla, ei lapsi joka haluaisi periaatteessa pelailla vaikka korista kavereidensa kanssa välitunnilla motivoidu ensin kävelemään koulua ympäri, että saisi kuntonsa sille tasolle, että pysyisi edes vähän mukana.
On niin paljon helpompaa huolehtia, että lapsi pysyy ikätasoisessa kehityksessä mukana kuin alkaa kirimään vuosien rakoa kiinni teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sokerin reilu vähentäminen, eli yks selkeä herkkupäivä viikossa. Lomalla voi joustaa.
Älylaitteet pois. Jos se ipana ei roiku luurilla se varmasti keksii jotain muuta tekemistä ja vieläpä ulkona. Tähän liittyen myös liian suojeleva vanhempien käytös kuriin. Jos se teini ei ole 100m päässä kotoa, ei se silti ole hukassa ja vaarassa.
Ymmärrän ettei maailma ole enää sellainen lintukoto joka se oli 35v sitten kun olin kersa, mutta ei se myöskään ole mikään postapokalyptinen dystopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aihe kun aihe täällä vängätään. Kirjoitan tämän kommentin enkä jaksa katsoa mitä kukakin kommentoi tai peukuttaa ylös tai alas. Kukaan tuskin voi väittää vastaan että urheilu lapsille ja aikuisille tekee hyvää, ihan terveydenkin kannalta. Lapsille urheiluseura toiminta antaa paitsi tervyettä myös tiettyä kurinalaisuutta ja ryhmässä toimimisen oppia, sitä tässä elämässä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Laittakaa nyt hyvät vanhemmat lapsenne mukaan harrastuksiin että saavat terveyttä ja sosiaalisia taitoja, täällä Suomessa on ihan tarpeeksi liikalihavuutta ja syrjäytyneisyyttä jo muutenkin, kenestäkään ei tarvitse tulla huippu urheilijaa, vaan kaikki liikunta tekee hyvää. Sama myös vanhemmilla, ylös ulos ja lenkille.
Varsin moni on tainnut täällä jo korostaa, että varsinkaan isompaa lasta ei noin vain laiteta minnekään. Täytyisi löytää lapselle mieleinen, perheen taloudelle sopiva harrastus, mieluiten vielä sellainen, jonne pääsee kävellen tai pyörällä.
Ja vielä pitäisi saada muksu pysymään siellä. Jotain niissä urheiluseuroissa on vikana, kun melkein kaikki lopettavat yläkouluikään mennessä.
Pari huomiota:
1) Melkein kaikki ei todellakaan lopeta yläkouluun mennessä. Monet toki lopettavat, mutta eivät läheskään kaikki. Jos viittaat siihen tutkimukseen, että seuroista erotaan keskimäärin 11-vuotiaina, niin siinä kaikki lajinvaihtajat näkyvät lopettaneina. Minunkin korista kilparyhmässä pelaava 11-vuotias kilparyhmässä korista pelaava poikani on lopettanutt jo neljässä seurassa, kun etsittiin sitä omaa lajia.
2) Teini-ikä on melkoista myllerrystä nuoren elämässä. Eivät urheiluseurat välttämättä tee mitään väärin, mutta kun teinipoikia alkaa kiinnostamaan bisse ja pimppi, niin valmentajien on vaikea keksiä mitään mielenkiintoisempaa tarjottavaa.
3) Vaikka nuori lopettaisi kilpaurheilun teini-iässä, hän on saanut aivan valtavasti kuntopohjaa ja terveydellisiä hyötyjä liikkumalla aktiivisesti kasvuiässä. Saavutetun kunnon ylläpito on erittäin paljon helpompaa kuin sen rakentaminen alusta aikuisiällä. Vaikka nuori lopettaakin tavoitteellisen urheilun, ei hänestä välttämättä tule sohvaperunaa, vaan todennäköisesti hän vielä liikkuu kunnolla liikuntatunneilla ja mahdollisesti höntsäilee tai käy salilla tms.
Mua ei ole koskaan kiinnostanut pimppi, en ole kuulunut urheiluseuraan, en pidä joukkuelajeista ja vihaan kuntosaleja. Lisäksi olen nainen, kuten suurin osa sekä koululaisista että aikuisista.
Otetaanko naisia ja tyttöjä tässä ketjussa ollenkaan huomioon muuten kuin silloin kun tarvitsee syyllistää äitejä?
OK. Sinä et sitten varmaan ole kovin relevantti kommentoija urheilun lopettaviin nuoriin, jos et ole koskaan urheillutkaan.
Tiedostat kuitenkin varmaan, että myös tytöt käyvät murrosiän läpi. Olisiko ollut parempi, jos olisin kirjoittanut, että tyttöjä alkaa kiinnostamaan siideri ja pippeli? Joka tapauksessa nuorilla alkaa hormonit hyrräämään ja elämään tulee ihan uusia kiinnostuksen kohteita.
On kuitenkin fakta, että säännöllinen tavoitteellinen urheiluharrastus on tehokkain tapa ehkäistä pahimpia teini-iän idiotismeja, koska treeneihin ja kisoihin ei voi mennä krapulassa. Kyllä ne urheilijanuorukaisetkin ehtivät hölmöilemään, mutta yleensä he eivät ole niitä pahimpia. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki ei-urheilevat joutuisivat hunnigolle, mutta kyse on todennäköisyyksistä.
Sinä et ole lukutaitoinen, ja siksi sinun on turha osallistua keskusteluun. Olen aina urheillut, vaikka en ole sitä sinun palloasi potkinut enkä myöskään haukkunut itseäni huonompia urheilijoita. Liittyvätkö nämä asiat eli pallon potkiminen ja toisten taitojen ivaaminen muuten ehkä jotenkin elimellisesti toisiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aihe kun aihe täällä vängätään. Kirjoitan tämän kommentin enkä jaksa katsoa mitä kukakin kommentoi tai peukuttaa ylös tai alas. Kukaan tuskin voi väittää vastaan että urheilu lapsille ja aikuisille tekee hyvää, ihan terveydenkin kannalta. Lapsille urheiluseura toiminta antaa paitsi tervyettä myös tiettyä kurinalaisuutta ja ryhmässä toimimisen oppia, sitä tässä elämässä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Laittakaa nyt hyvät vanhemmat lapsenne mukaan harrastuksiin että saavat terveyttä ja sosiaalisia taitoja, täällä Suomessa on ihan tarpeeksi liikalihavuutta ja syrjäytyneisyyttä jo muutenkin, kenestäkään ei tarvitse tulla huippu urheilijaa, vaan kaikki liikunta tekee hyvää. Sama myös vanhemmilla, ylös ulos ja lenkille.
Varsin moni on tainnut täällä jo korostaa, että varsinkaan isompaa lasta ei noin vain laiteta minnekään. Täytyisi löytää lapselle mieleinen, perheen taloudelle sopiva harrastus, mieluiten vielä sellainen, jonne pääsee kävellen tai pyörällä.
Ja vielä pitäisi saada muksu pysymään siellä. Jotain niissä urheiluseuroissa on vikana, kun melkein kaikki lopettavat yläkouluikään mennessä.
Pari huomiota:
1) Melkein kaikki ei todellakaan lopeta yläkouluun mennessä. Monet toki lopettavat, mutta eivät läheskään kaikki. Jos viittaat siihen tutkimukseen, että seuroista erotaan keskimäärin 11-vuotiaina, niin siinä kaikki lajinvaihtajat näkyvät lopettaneina. Minunkin korista kilparyhmässä pelaava 11-vuotias kilparyhmässä korista pelaava poikani on lopettanutt jo neljässä seurassa, kun etsittiin sitä omaa lajia.
2) Teini-ikä on melkoista myllerrystä nuoren elämässä. Eivät urheiluseurat välttämättä tee mitään väärin, mutta kun teinipoikia alkaa kiinnostamaan bisse ja pimppi, niin valmentajien on vaikea keksiä mitään mielenkiintoisempaa tarjottavaa.
3) Vaikka nuori lopettaisi kilpaurheilun teini-iässä, hän on saanut aivan valtavasti kuntopohjaa ja terveydellisiä hyötyjä liikkumalla aktiivisesti kasvuiässä. Saavutetun kunnon ylläpito on erittäin paljon helpompaa kuin sen rakentaminen alusta aikuisiällä. Vaikka nuori lopettaakin tavoitteellisen urheilun, ei hänestä välttämättä tule sohvaperunaa, vaan todennäköisesti hän vielä liikkuu kunnolla liikuntatunneilla ja mahdollisesti höntsäilee tai käy salilla tms.
Mua ei ole koskaan kiinnostanut pimppi, en ole kuulunut urheiluseuraan, en pidä joukkuelajeista ja vihaan kuntosaleja. Lisäksi olen nainen, kuten suurin osa sekä koululaisista että aikuisista.
Otetaanko naisia ja tyttöjä tässä ketjussa ollenkaan huomioon muuten kuin silloin kun tarvitsee syyllistää äitejä?
OK. Sinä et sitten varmaan ole kovin relevantti kommentoija urheilun lopettaviin nuoriin, jos et ole koskaan urheillutkaan.
Tiedostat kuitenkin varmaan, että myös tytöt käyvät murrosiän läpi. Olisiko ollut parempi, jos olisin kirjoittanut, että tyttöjä alkaa kiinnostamaan siideri ja pippeli? Joka tapauksessa nuorilla alkaa hormonit hyrräämään ja elämään tulee ihan uusia kiinnostuksen kohteita.
On kuitenkin fakta, että säännöllinen tavoitteellinen urheiluharrastus on tehokkain tapa ehkäistä pahimpia teini-iän idiotismeja, koska treeneihin ja kisoihin ei voi mennä krapulassa. Kyllä ne urheilijanuorukaisetkin ehtivät hölmöilemään, mutta yleensä he eivät ole niitä pahimpia. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki ei-urheilevat joutuisivat hunnigolle, mutta kyse on todennäköisyyksistä.
Sinä et ole lukutaitoinen, ja siksi sinun on turha osallistua keskusteluun. Olen aina urheillut, vaikka en ole sitä sinun palloasi potkinut enkä myöskään haukkunut itseäni huonompia urheilijoita. Liittyvätkö nämä asiat eli pallon potkiminen ja toisten taitojen ivaaminen muuten ehkä jotenkin elimellisesti toisiinsa?
Kyseinen keskustelu, johon vastasit liittyi syihin, miksi nuoret lopettavat liikkumisen seuroissa yläasteella ja sinä tulit kertomaan, ettet ole ikinä ollut missään seurassa. Mitä toit mielestäsi keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli aihe kun aihe täällä vängätään. Kirjoitan tämän kommentin enkä jaksa katsoa mitä kukakin kommentoi tai peukuttaa ylös tai alas. Kukaan tuskin voi väittää vastaan että urheilu lapsille ja aikuisille tekee hyvää, ihan terveydenkin kannalta. Lapsille urheiluseura toiminta antaa paitsi tervyettä myös tiettyä kurinalaisuutta ja ryhmässä toimimisen oppia, sitä tässä elämässä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Laittakaa nyt hyvät vanhemmat lapsenne mukaan harrastuksiin että saavat terveyttä ja sosiaalisia taitoja, täällä Suomessa on ihan tarpeeksi liikalihavuutta ja syrjäytyneisyyttä jo muutenkin, kenestäkään ei tarvitse tulla huippu urheilijaa, vaan kaikki liikunta tekee hyvää. Sama myös vanhemmilla, ylös ulos ja lenkille.
Varsin moni on tainnut täällä jo korostaa, että varsinkaan isompaa lasta ei noin vain laiteta minnekään. Täytyisi löytää lapselle mieleinen, perheen taloudelle sopiva harrastus, mieluiten vielä sellainen, jonne pääsee kävellen tai pyörällä.
Ja vielä pitäisi saada muksu pysymään siellä. Jotain niissä urheiluseuroissa on vikana, kun melkein kaikki lopettavat yläkouluikään mennessä.
Pari huomiota:
1) Melkein kaikki ei todellakaan lopeta yläkouluun mennessä. Monet toki lopettavat, mutta eivät läheskään kaikki. Jos viittaat siihen tutkimukseen, että seuroista erotaan keskimäärin 11-vuotiaina, niin siinä kaikki lajinvaihtajat näkyvät lopettaneina. Minunkin korista kilparyhmässä pelaava 11-vuotias kilparyhmässä korista pelaava poikani on lopettanutt jo neljässä seurassa, kun etsittiin sitä omaa lajia.
2) Teini-ikä on melkoista myllerrystä nuoren elämässä. Eivät urheiluseurat välttämättä tee mitään väärin, mutta kun teinipoikia alkaa kiinnostamaan bisse ja pimppi, niin valmentajien on vaikea keksiä mitään mielenkiintoisempaa tarjottavaa.
3) Vaikka nuori lopettaisi kilpaurheilun teini-iässä, hän on saanut aivan valtavasti kuntopohjaa ja terveydellisiä hyötyjä liikkumalla aktiivisesti kasvuiässä. Saavutetun kunnon ylläpito on erittäin paljon helpompaa kuin sen rakentaminen alusta aikuisiällä. Vaikka nuori lopettaakin tavoitteellisen urheilun, ei hänestä välttämättä tule sohvaperunaa, vaan todennäköisesti hän vielä liikkuu kunnolla liikuntatunneilla ja mahdollisesti höntsäilee tai käy salilla tms.
Mua ei ole koskaan kiinnostanut pimppi, en ole kuulunut urheiluseuraan, en pidä joukkuelajeista ja vihaan kuntosaleja. Lisäksi olen nainen, kuten suurin osa sekä koululaisista että aikuisista.
Otetaanko naisia ja tyttöjä tässä ketjussa ollenkaan huomioon muuten kuin silloin kun tarvitsee syyllistää äitejä?
OK. Sinä et sitten varmaan ole kovin relevantti kommentoija urheilun lopettaviin nuoriin, jos et ole koskaan urheillutkaan.
Tiedostat kuitenkin varmaan, että myös tytöt käyvät murrosiän läpi. Olisiko ollut parempi, jos olisin kirjoittanut, että tyttöjä alkaa kiinnostamaan siideri ja pippeli? Joka tapauksessa nuorilla alkaa hormonit hyrräämään ja elämään tulee ihan uusia kiinnostuksen kohteita.
On kuitenkin fakta, että säännöllinen tavoitteellinen urheiluharrastus on tehokkain tapa ehkäistä pahimpia teini-iän idiotismeja, koska treeneihin ja kisoihin ei voi mennä krapulassa. Kyllä ne urheilijanuorukaisetkin ehtivät hölmöilemään, mutta yleensä he eivät ole niitä pahimpia. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki ei-urheilevat joutuisivat hunnigolle, mutta kyse on todennäköisyyksistä.
Sinä et ole lukutaitoinen, ja siksi sinun on turha osallistua keskusteluun. Olen aina urheillut, vaikka en ole sitä sinun palloasi potkinut enkä myöskään haukkunut itseäni huonompia urheilijoita. Liittyvätkö nämä asiat eli pallon potkiminen ja toisten taitojen ivaaminen muuten ehkä jotenkin elimellisesti toisiinsa?
Kyseinen keskustelu, johon vastasit liittyi syihin, miksi nuoret lopettavat liikkumisen seuroissa yläasteella ja sinä tulit kertomaan, ettet ole ikinä ollut missään seurassa. Mitä toit mielestäsi keskusteluun?
No esimerkiksi sen, ettei urheilullinen elämäntapa välttämättä vaadi seuraan kuulumista. Mielestäni tämä on tärkeä havainto etenkin nyt, kun seuroissa urheilun kulut ovat räjähtäneet viime vuosikymmenen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on tehdä siitä ikävää pakkopullaa. Liikunan pitäisi olla iloinen, yhteinen asia perheessä ja jos juuri silloin ei halua/jaksa, niin pakottamisella varmasti saadaan tapettua liikunnan ilo. Oma äitini vei minua pienenä miltei päivittäin luontoon kävelylle, jossa tutkimme luontoa ja sain juosta ja kiipeillä mielin määrin. Muistan niiden olleen monen päivän kohokohta vielä koululaisenakin. Rakastan edelleen aikuisena patikointia ja kävelyä luonnossa, sekä luonnon ilmiöiden tutkimista. Kolikon kääntöpuolena taas kamalat muistot koululiikunnasta, kun siellä nimenomaan pakotettiin tekemään ja sitten sai vielä huonoa palautetta. Joo, ei todellakaan tehnyt mieli tehdä yhtään mitään niillä tunneilla. Ainut hyöty niistä oli eri lajien kokeilu ja suunnistuksen alkeiden oppiminen.
Mutta mitä, jos lapsi ei ikinä halua liikkua ja kaikki liikunta on hänelle pakkopullaa? Mitä silloin pitäisi tehdä? Antaa vain olla sisällä?
Eli huomasit lapsen ollessa 6kk että hän ei yksinkertaisesti halua liikkua yhtään?
Utopiani:
Koulussa tarjottaisiin lapsille koulupäivän aikana kolme ateriaa: aamupala/välipala, lounas ja runsas välipala iltapäivällä.
Joka päivä olisi liikuntaa jossain muodossa: joka päivä keskellä jokaista 45 minuutin oppituntia 3-5 minuutin mittainen "kyykkyyn-ylös, ravistele, venyttele" -hetki. Kaksi kertaa viikossa 30-40 minuutin mittainen ryhmäliikuntatunti jotain hauskaa ryhmässä tehtävää yksilösuorittamista, jossa jokainen tekee oman jaksamisena ja kykynsä mukaan ohjaajasta mallia ottaen (kuten Zumba tai jokin muu tanssillinen, koko vartaloa vetreyttävä ja koordinaatiota kehittävä laji). Näissä liikuntahetkissä musiikki soi ja tehdään tekemisen ilosta. Sitten vielä kerran viikossa olisi se 1-2 tunnin mittainen liikuntatunti, jossa opetetaan jokin laji (pesis, jalis, koris, sähly...).
Viikonloppuisin koululla järjestettäisiin toimintaa myös (vapaaehtoista), ja sinne ilmoittautuneet saisivat ruoan. Olisi tuota ryhmäliikuntaa (tanssillinen tai muu sellainen ryhmässä tehtävä yksilöjuttu, että kaikki osaamistasot voivat olla samassa tilassa) ja läksyjentekohetki, jossa saisi opastusta ja apua. Ohjattujen toimintojen lisäksi olisi vielä ihan vain rentoa olemista; voisi pelata lautapelejä, lukea jne. Tällä viikonlopputoiminnalla voisi olla iso merkitys lapsille, joiden kotona ei ole hyvä olla. Onhan niitä nuokkareitakin kai, mutta pienemmille ainakin voisi olla kivempi olla omassa tutussa koulussa omien tuttujen koulukavereiden kanssa.
Tämä siis haave (yksinkertaistettuna toki - koko homma olisi suunniteltava tarkkaan), jonka tiedän olevan mahdoton. Mielestäni lapsiin pitäisi kuitenkin panostaa enemmän. Lapsuudesta kaikki lähtee ja siellä tapahtuneet asiat kannetaan mukana läpi elämän. Olisi upeaa, jos jokaiselle lapselle pystyttäisiin järjestämään turvallinen lapsuus. Kyllähän sitä nytkin yritetään, mutta keinot eivät ole riittävät ja rahaa ei ole.
Alue: Aihe vapaa
Mua ei ole koskaan kiinnostanut pimppi, en ole kuulunut urheiluseuraan, en pidä joukkuelajeista ja vihaan kuntosaleja. Lisäksi olen nainen, kuten suurin osa sekä koululaisista että aikuisista.
Otetaanko naisia ja tyttöjä tässä ketjussa ollenkaan huomioon muuten kuin silloin kun tarvitsee syyllistää äitejä?