Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä niinn että vuosia yritettiin, mutta nyt annetaan olla. Eiköhän se lapsi sitten aikuisena tajua mitä tuli itse tehdtyä ja ala tekemään korjausliikettä mikäli kokee tarpeelliseksi. Jos ei koe tarpeelliseksi, niin sitten jatkaa jo lapsena valitsemallaan tiellä. On jo yläkoulussa joten vanhempien vaikutus ei enää yllä häneen. Edelleen perheenä liikutaan paljon ja syödään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta jos lapsi laiskottelee ja syö huonosti niin menee kyllä jo omaan piikkiin.. Tieto hänellä on mikä on terveellistä ja mikä ei, itse tekee valintansa.
Täytyy sanoa että olen hyvin eri mieltä. Ei se yläkoululaisellakaan vielä mene omaan piikkiin. Ei sen ikäisellä kuulu olla valtaa tehdä terveyttään koskevia päätöksiä.
Hyvä. Kerrotko vieilä miten tämä pakottaminen käytännössä tapahtuu? Ihan seikkaperäisesti siis kiitos. Muuten lätiset joutavia ja trollailet, jollei sinulal ole antaa ohjeita miten liikkumaan pakottaminen tapahtuu, ja miten estetään roskan syöminen.
Jään odottamaan (turhaan, tiedän).
Tuo on kyllä erittäin vaikea tilanne ja minulla ei ainakaan ole mitään kovin hyviä ajatuksia. Itsellä esikoinen on nyt esiteini-iässä ja niin itsepäinen, että pakottaminen yhtään mihinkään on niin kovan työn takana, että täytyy valita taistelunsa.
Täytyy vain toivoa, että nuorempana tehty työ liikunnallisuuteen kannustamisessa ja hyvä joukkuehenki seurassa riittävät kantamaan teini-iän myrskyjen yli. Nyt jo ennustelen, että hänen kanssaan ei tule olemaan se kaikkein leppoisin teinivaihe
Jos nyt jotain viisastelisin, niin sanoisin, että liikkumaan pakottaminen voi olla hankalampaa, mutta kotoa löytyvään ruokaan vanhemmat voivat vaikuttaa. Lisäksi, jos teini ei käy vielä töissä, niin vanhemmat voivat kontrolloida teinin rahoja. Ei sillä lapselle tarvitse antaa rahaa terveytensä tuhoamiseen.
-eri
Tuossa jo kirjoitettiinkin miten sitä rahjaa oikein saa. Myös rahaa annetaan teineille lahjaksi jouluna ja synttäreinä. kuten sanottu, teini tekee nyt omat ratkaisunsa, eikä se ole kiinni kotioloista. Kyllä hän sitten edestään löytää minkä taakseen jätti, ja voi itse alkaa korjata asiaa jos näkee siinä itse korjattavaa. Moniko muuten sanoo lihavalle lapselle että et ote enempää ruokaa, tuo riittää sinulle, kun samalla hoikka sisarus vetää kolmatta lautasellista? JA onko tämä hyväkin ohje mielestänne? Ihan vain tuohon että voi kontrolloida lapsen ruokailua kotona.
Ehkä olisi syytä sanoa. Toisaalta uskaltaisin väittää, että jos perheestä vain yksi on ylipainoinen ja hän ei syö merkittävästi enempää yhteisillä ruokailuilla kuin muut perheenjäsenet, hän ei ole lihonut sillä perheen yhteisellä ruualla. Hän syö merkittävästi enemmän väli- ja iltapaloja kuin muut tai hän syö herkkuja ruoka-aikojen ulkopuolella. Silloin kunnon ruuan syömisen rajoittaminen ei välttämättä ainakaan auta ongelmaa vaan saattaa vain lisätä herkkujen syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
Ei intissä pääse helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Katso vaikka intin cooper-tuloksia. Niillä jotka juoksevat siellä erinomaisen tuloksen on erittäin vahva urheilupohja ajalta ennen inttiä.
P-kauden cooper alle 2000m, lähtiessä ~3000m. Näin tykkimiehenä (xD), toki tulenjohdossa juostaan mutta ei sentään kolmea tuntia viikossa.
Ehkä 18 vuotiaat pojat on sitten eri asia kuin tälläiset reilu 40 v naiset. Aloitin juoksun nollasta ja juoksin sen kolme kertaa viikossa ensimmäisen vuoden. Pääsin hyvään tulokseen Cooperissa. Seuraavana vuonna lisäsin yhden juoksutreenin (pitkän lenkin) ja lihaskuntoa ohjelmaan ja pääsinkin juuri ja juuri erinomaiseen tulokseen.
Keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat tosiaan aika helpot.
Ei ole nyt heittää linkkiä, mutta vuosikymmen sitten silloinen työnantaja tarjosi mahdollisuuden käydä vaikka joka vuosi testauttamassa, ja naisten vaatimustaso erinomaiseen tulokseen on ihan eri kuin miehen, ja sotilailla vielä korkeampi vaatimustaso (vertasit sotilaisiin eli varusmiehiin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
Ei intissä pääse helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Katso vaikka intin cooper-tuloksia. Niillä jotka juoksevat siellä erinomaisen tuloksen on erittäin vahva urheilupohja ajalta ennen inttiä.
P-kauden cooper alle 2000m, lähtiessä ~3000m. Näin tykkimiehenä (xD), toki tulenjohdossa juostaan mutta ei sentään kolmea tuntia viikossa.
Ehkä 18 vuotiaat pojat on sitten eri asia kuin tälläiset reilu 40 v naiset. Aloitin juoksun nollasta ja juoksin sen kolme kertaa viikossa ensimmäisen vuoden. Pääsin hyvään tulokseen Cooperissa. Seuraavana vuonna lisäsin yhden juoksutreenin (pitkän lenkin) ja lihaskuntoa ohjelmaan ja pääsinkin juuri ja juuri erinomaiseen tulokseen.
Keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat tosiaan aika helpot.
Ei ole nyt heittää linkkiä, mutta vuosikymmen sitten silloinen työnantaja tarjosi mahdollisuuden käydä vaikka joka vuosi testauttamassa, ja naisten vaatimustaso erinomaiseen tulokseen on ihan eri kuin miehen, ja sotilailla vielä korkeampi vaatimustaso (vertasit sotilaisiin eli varusmiehiin)
40-49-vuotiaan miehen pitää cooperissa juosta erinomaiseen tulokseen 200 metriä enemmän kuin naisen. Metrimäärät erinomaiseen tulokseen ovat tuossa ikäluokassa 2500 miehillä ja 2300 naisilla.
Sen sijaan varusmiesikäisen eli 19-vuotiaan miehen pitää juosta erinomaiseen tulokseen 3000 metriä, samanikäiselle naiselle riittää se sama 2300. Erotusta sukupuolilla peräti 700 metriä.
Eli en sanoisi, että nimenomaan keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat helpot. Ehkä pikemminkin keski-ikäisen miehen tai sitten nuoren naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
Ei intissä pääse helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Katso vaikka intin cooper-tuloksia. Niillä jotka juoksevat siellä erinomaisen tuloksen on erittäin vahva urheilupohja ajalta ennen inttiä.
P-kauden cooper alle 2000m, lähtiessä ~3000m. Näin tykkimiehenä (xD), toki tulenjohdossa juostaan mutta ei sentään kolmea tuntia viikossa.
Ehkä 18 vuotiaat pojat on sitten eri asia kuin tälläiset reilu 40 v naiset. Aloitin juoksun nollasta ja juoksin sen kolme kertaa viikossa ensimmäisen vuoden. Pääsin hyvään tulokseen Cooperissa. Seuraavana vuonna lisäsin yhden juoksutreenin (pitkän lenkin) ja lihaskuntoa ohjelmaan ja pääsinkin juuri ja juuri erinomaiseen tulokseen.
Keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat tosiaan aika helpot.
Ei ole nyt heittää linkkiä, mutta vuosikymmen sitten silloinen työnantaja tarjosi mahdollisuuden käydä vaikka joka vuosi testauttamassa, ja naisten vaatimustaso erinomaiseen tulokseen on ihan eri kuin miehen, ja sotilailla vielä korkeampi vaatimustaso (vertasit sotilaisiin eli varusmiehiin)
40-49-vuotiaan miehen pitää cooperissa juosta erinomaiseen tulokseen 200 metriä enemmän kuin naisen. Metrimäärät erinomaiseen tulokseen ovat tuossa ikäluokassa 2500 miehillä ja 2300 naisilla.
Sen sijaan varusmiesikäisen eli 19-vuotiaan miehen pitää juosta erinomaiseen tulokseen 3000 metriä, samanikäiselle naiselle riittää se sama 2300. Erotusta sukupuolilla peräti 700 metriä.
Eli en sanoisi, että nimenomaan keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat helpot. Ehkä pikemminkin keski-ikäisen miehen tai sitten nuoren naisen.
Noi Cooper-taulukot ovat ihan mielenkiintoisia, mutta ne perustuvat mittaustuloksiin. Naisillahan erinomaisen vaatimus pomppaa todella paljon 20 ikävuoden jälkeen, mitä miehillä ei taas tapahdu, vaan vaatimus itseasiassa laskee. Segmentissä 20-29 miehillä vaatimus on 2800 m ja naisilla 2700 m. Tästä voidaan päätellä, että naisilla keskimatkan kestävyyskunto piikkaa myöhemmin kuin miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
Ei intissä pääse helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Katso vaikka intin cooper-tuloksia. Niillä jotka juoksevat siellä erinomaisen tuloksen on erittäin vahva urheilupohja ajalta ennen inttiä.
P-kauden cooper alle 2000m, lähtiessä ~3000m. Näin tykkimiehenä (xD), toki tulenjohdossa juostaan mutta ei sentään kolmea tuntia viikossa.
Ehkä 18 vuotiaat pojat on sitten eri asia kuin tälläiset reilu 40 v naiset. Aloitin juoksun nollasta ja juoksin sen kolme kertaa viikossa ensimmäisen vuoden. Pääsin hyvään tulokseen Cooperissa. Seuraavana vuonna lisäsin yhden juoksutreenin (pitkän lenkin) ja lihaskuntoa ohjelmaan ja pääsinkin juuri ja juuri erinomaiseen tulokseen.
Keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat tosiaan aika helpot.
Ei ole nyt heittää linkkiä, mutta vuosikymmen sitten silloinen työnantaja tarjosi mahdollisuuden käydä vaikka joka vuosi testauttamassa, ja naisten vaatimustaso erinomaiseen tulokseen on ihan eri kuin miehen, ja sotilailla vielä korkeampi vaatimustaso (vertasit sotilaisiin eli varusmiehiin)
40-49-vuotiaan miehen pitää cooperissa juosta erinomaiseen tulokseen 200 metriä enemmän kuin naisen. Metrimäärät erinomaiseen tulokseen ovat tuossa ikäluokassa 2500 miehillä ja 2300 naisilla.
Sen sijaan varusmiesikäisen eli 19-vuotiaan miehen pitää juosta erinomaiseen tulokseen 3000 metriä, samanikäiselle naiselle riittää se sama 2300. Erotusta sukupuolilla peräti 700 metriä.
Eli en sanoisi, että nimenomaan keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat helpot. Ehkä pikemminkin keski-ikäisen miehen tai sitten nuoren naisen.
Noi Cooper-taulukot ovat ihan mielenkiintoisia, mutta ne perustuvat mittaustuloksiin. Naisillahan erinomaisen vaatimus pomppaa todella paljon 20 ikävuoden jälkeen, mitä miehillä ei taas tapahdu, vaan vaatimus itseasiassa laskee. Segmentissä 20-29 miehillä vaatimus on 2800 m ja naisilla 2700 m. Tästä voidaan päätellä, että naisilla keskimatkan kestävyyskunto piikkaa myöhemmin kuin miehillä.
Mutta average-tulos naisilla pysyy ihan samana, vaikka erinomaisen vaatimus pomppaa. Eli tapahtuisiko jonkinlainen tuloksien hajonnan kasvu, kun koulu ei enää tasapäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
Ei intissä pääse helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Katso vaikka intin cooper-tuloksia. Niillä jotka juoksevat siellä erinomaisen tuloksen on erittäin vahva urheilupohja ajalta ennen inttiä.
P-kauden cooper alle 2000m, lähtiessä ~3000m. Näin tykkimiehenä (xD), toki tulenjohdossa juostaan mutta ei sentään kolmea tuntia viikossa.
Ehkä 18 vuotiaat pojat on sitten eri asia kuin tälläiset reilu 40 v naiset. Aloitin juoksun nollasta ja juoksin sen kolme kertaa viikossa ensimmäisen vuoden. Pääsin hyvään tulokseen Cooperissa. Seuraavana vuonna lisäsin yhden juoksutreenin (pitkän lenkin) ja lihaskuntoa ohjelmaan ja pääsinkin juuri ja juuri erinomaiseen tulokseen.
Keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat tosiaan aika helpot.
Ei ole nyt heittää linkkiä, mutta vuosikymmen sitten silloinen työnantaja tarjosi mahdollisuuden käydä vaikka joka vuosi testauttamassa, ja naisten vaatimustaso erinomaiseen tulokseen on ihan eri kuin miehen, ja sotilailla vielä korkeampi vaatimustaso (vertasit sotilaisiin eli varusmiehiin)
40-49-vuotiaan miehen pitää cooperissa juosta erinomaiseen tulokseen 200 metriä enemmän kuin naisen. Metrimäärät erinomaiseen tulokseen ovat tuossa ikäluokassa 2500 miehillä ja 2300 naisilla.
Sen sijaan varusmiesikäisen eli 19-vuotiaan miehen pitää juosta erinomaiseen tulokseen 3000 metriä, samanikäiselle naiselle riittää se sama 2300. Erotusta sukupuolilla peräti 700 metriä.
Eli en sanoisi, että nimenomaan keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat helpot. Ehkä pikemminkin keski-ikäisen miehen tai sitten nuoren naisen.
Noi Cooper-taulukot ovat ihan mielenkiintoisia, mutta ne perustuvat mittaustuloksiin. Naisillahan erinomaisen vaatimus pomppaa todella paljon 20 ikävuoden jälkeen, mitä miehillä ei taas tapahdu, vaan vaatimus itseasiassa laskee. Segmentissä 20-29 miehillä vaatimus on 2800 m ja naisilla 2700 m. Tästä voidaan päätellä, että naisilla keskimatkan kestävyyskunto piikkaa myöhemmin kuin miehillä.
Mutta average-tulos naisilla pysyy ihan samana, vaikka erinomaisen vaatimus pomppaa. Eli tapahtuisiko jonkinlainen tuloksien hajonnan kasvu, kun koulu ei enää tasapäistä?
Cooperin testin taulukoita tulkittaessa kannattaa muistaa, että ne on tehty vuonna 1968. Silloin naiset harrastivat huomattavasti vähemmän urheilua kuin nykyään verrattuna miehiin, joten alkuperäisen tutkimuksen otanta saattoi olla naisten osalta hiukan kyseenalainen, mikä selittäisi vähän outoja rajoja taulukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
Ei intissä pääse helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Katso vaikka intin cooper-tuloksia. Niillä jotka juoksevat siellä erinomaisen tuloksen on erittäin vahva urheilupohja ajalta ennen inttiä.
P-kauden cooper alle 2000m, lähtiessä ~3000m. Näin tykkimiehenä (xD), toki tulenjohdossa juostaan mutta ei sentään kolmea tuntia viikossa.
Ehkä 18 vuotiaat pojat on sitten eri asia kuin tälläiset reilu 40 v naiset. Aloitin juoksun nollasta ja juoksin sen kolme kertaa viikossa ensimmäisen vuoden. Pääsin hyvään tulokseen Cooperissa. Seuraavana vuonna lisäsin yhden juoksutreenin (pitkän lenkin) ja lihaskuntoa ohjelmaan ja pääsinkin juuri ja juuri erinomaiseen tulokseen.
Keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat tosiaan aika helpot.
Ei ole nyt heittää linkkiä, mutta vuosikymmen sitten silloinen työnantaja tarjosi mahdollisuuden käydä vaikka joka vuosi testauttamassa, ja naisten vaatimustaso erinomaiseen tulokseen on ihan eri kuin miehen, ja sotilailla vielä korkeampi vaatimustaso (vertasit sotilaisiin eli varusmiehiin)
40-49-vuotiaan miehen pitää cooperissa juosta erinomaiseen tulokseen 200 metriä enemmän kuin naisen. Metrimäärät erinomaiseen tulokseen ovat tuossa ikäluokassa 2500 miehillä ja 2300 naisilla.
Sen sijaan varusmiesikäisen eli 19-vuotiaan miehen pitää juosta erinomaiseen tulokseen 3000 metriä, samanikäiselle naiselle riittää se sama 2300. Erotusta sukupuolilla peräti 700 metriä.
Eli en sanoisi, että nimenomaan keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat helpot. Ehkä pikemminkin keski-ikäisen miehen tai sitten nuoren naisen.
Noi Cooper-taulukot ovat ihan mielenkiintoisia, mutta ne perustuvat mittaustuloksiin. Naisillahan erinomaisen vaatimus pomppaa todella paljon 20 ikävuoden jälkeen, mitä miehillä ei taas tapahdu, vaan vaatimus itseasiassa laskee. Segmentissä 20-29 miehillä vaatimus on 2800 m ja naisilla 2700 m. Tästä voidaan päätellä, että naisilla keskimatkan kestävyyskunto piikkaa myöhemmin kuin miehillä.
Mutta average-tulos naisilla pysyy ihan samana, vaikka erinomaisen vaatimus pomppaa. Eli tapahtuisiko jonkinlainen tuloksien hajonnan kasvu, kun koulu ei enää tasapäistä?
Cooperin testin taulukoita tulkittaessa kannattaa muistaa, että ne on tehty vuonna 1968. Silloin naiset harrastivat huomattavasti vähemmän urheilua kuin nykyään verrattuna miehiin, joten alkuperäisen tutkimuksen otanta saattoi olla naisten osalta hiukan kyseenalainen, mikä selittäisi vähän outoja rajoja taulukoissa.
Ihanko oikeasti nuo ovat 1960-luvun taulukot? Ainakin varusmiehille niitä on päivitetty moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä niinn että vuosia yritettiin, mutta nyt annetaan olla. Eiköhän se lapsi sitten aikuisena tajua mitä tuli itse tehdtyä ja ala tekemään korjausliikettä mikäli kokee tarpeelliseksi. Jos ei koe tarpeelliseksi, niin sitten jatkaa jo lapsena valitsemallaan tiellä. On jo yläkoulussa joten vanhempien vaikutus ei enää yllä häneen. Edelleen perheenä liikutaan paljon ja syödään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta jos lapsi laiskottelee ja syö huonosti niin menee kyllä jo omaan piikkiin.. Tieto hänellä on mikä on terveellistä ja mikä ei, itse tekee valintansa.
Täytyy sanoa että olen hyvin eri mieltä. Ei se yläkoululaisellakaan vielä mene omaan piikkiin. Ei sen ikäisellä kuulu olla valtaa tehdä terveyttään koskevia päätöksiä.
Hyvä. Kerrotko vieilä miten tämä pakottaminen käytännössä tapahtuu? Ihan seikkaperäisesti siis kiitos. Muuten lätiset joutavia ja trollailet, jollei sinulal ole antaa ohjeita miten liikkumaan pakottaminen tapahtuu, ja miten estetään roskan syöminen.
Jään odottamaan (turhaan, tiedän).
No kiitos kysymyksestä.
Olen töissä lasussa (perhekoti) ja me emme saa pakottaa lapsia / teinejä terveellisiin elämäntapoihin, mutta ei tottavie saada myöskään tehdä kuten sinä, että heitetään vaan hanskat tiskiin. Kyllä taas syvään huokaisen millaisia vanhempia on. Sinusta ainoa vaihtoehto on siis pakottaminen??
Keinoja ovat yhteisten pelisääntöjen luominen ja niistä kiinni pitäminen, yhdessä sovitaan myös mitä sitten jos ei sääntöjä noudata. Eli keskustelu, vaihtoehdoista kertominen, lapselle annetaan mahdollisuus vaikuttaa (sopia säännöistä, tehdä valintoja). Mutta myös sovitaan mitä seuraa, jos päättää valita toisin kuin säännöt sanovat.
Kun teet sovitusti niin tapahtuu näin (jokin positiivinen asia kun valitsee oikein). Jos et tee näin, se on oma valintasi, mutta siitä seuraa tämä (ikävämpi asia).
Eli teini vastuutetaan noudattaan sääntöjä. Kerrotaan ihan selvällä suomen kielellä, että hän on jo 13-vuotias (tai mitä ikinä) ja sen ikäiselle voi jo antaa vapauttakin. Eli nyt kun puheena liikkuminen, niin esimerkiksi hän voi valita itse vaikka sen aktiviteetin, harrastuksen, mihin tykkää lähteä. Mutta vapaudesta seuraa vastuuta. Hänen on myös sitouduttava siihen harrastukseensa. Sovitaan vaikka viisi tai kymmenen kertaa on käytävä. Ja siitä ei lipsuta. Mitä sitten jos lipsuu? Se sovitaan etukäteen, mitä siitä seuraa jos ei pidä lupaustaan.
Ylipäätään yhteisissä säännöissä sovitaan että päivään kuuluu se ja tämä ja tuo asia, ruutukin on ok, mutta kuuluu myös ulkoilla, liikkua, syödä oikeaa ruokaa ja nähdä kavereita. Opetetaan, että nämä kaikki kuuluu elämään, myös aikuisilla. EI vain se ruutu ja roskaruoka.
Terveelliseen ruokaan on helppo opettaa, toki lasun teineillä on käyttörahansa (noin 50 e kuukaudessa) jonka saavat käyttää vaikka mässyyn. Mutta ruoanlaittoon otetaan teinit aika ajoin mukaan.
Kotitöitä käytetään myös "rangaistuksen" tilalla, eli jos teet näin töpösti, saat olla aikuisen seurassa loppupäivän, vähän kuin valvonnan alla. Ja jos aikuinen tänään laittaa ruokaa / haravoi pihaa, sinäkin tulet siihen mukaan. Tällaisella "rangaistuksella" on selkeä kasvatuksellinen puoli, ei ole tarkoitus vain kostaa tai aiheuttaa pahaa mieltä. Yhdessä aikuisen kanssa kahden, on myös helpompi kertoa, jos töpeksimisessä oli ehkä jotain muutakin syytä takana.
Nämä kaikki sovitaan yhteisesti. Yleensä ei nuori pullikoi vastaan, säännöt on kuitenkin reilut, loogiset, ja hän pystyy itse vaikuttamaan tuleeko ikinä "rangaistus" eli joutuu aikuisen kanssa viettämään aikaa ja vähän auttelemaan koti-/pihahommissa.
***
Jos sinun on vaikea löytää sitä punaista lankaa kasvatustyössäsi, niin esimerkiksi HUS lastenpsykiatrian some-tilillä facebookissa on kasoittain hyvää materiaalia miten toimia haastavankin teinin kanssa.
Eli kun teini ei halua liikkua eikä harrastaa mitään liikuntaa, niin MIKÄ se nyt sitten on se seuraus joka seuraa siitä että teini ei liiku? Kerro nyt vain ihan suoraan äläkä kiertele. Entä mikä on se kiva asia joka seuraa kun jon juossut 10km lenkin?
Lastenkoti on ihan eri asia kuin perhe, ymmärrätkö tämän? Ymmärrätkö että lapset käyttäytyvät ihan eri lailla laitoksessa kuin kotonaan? Jos et, niin miten ihmeessä olet "töissä" tuolla alalla?
Tuo on ihan huuhaahöpötystä että "pitää olla kuri ja järjestys ja kannustus ja säännöt ja niitä pitää noudattaa jos ei pysty edes kertomaan mitä nämä konkreettisesti ovat. Mutta tämänhän toki tiedätkin ;)
Eli kun sinua pyydetään kertomaan konkreettisesti jotain, niin kerro konkreettisesti, äläkä maalaile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä niinn että vuosia yritettiin, mutta nyt annetaan olla. Eiköhän se lapsi sitten aikuisena tajua mitä tuli itse tehdtyä ja ala tekemään korjausliikettä mikäli kokee tarpeelliseksi. Jos ei koe tarpeelliseksi, niin sitten jatkaa jo lapsena valitsemallaan tiellä. On jo yläkoulussa joten vanhempien vaikutus ei enää yllä häneen. Edelleen perheenä liikutaan paljon ja syödään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta jos lapsi laiskottelee ja syö huonosti niin menee kyllä jo omaan piikkiin.. Tieto hänellä on mikä on terveellistä ja mikä ei, itse tekee valintansa.
Täytyy sanoa että olen hyvin eri mieltä. Ei se yläkoululaisellakaan vielä mene omaan piikkiin. Ei sen ikäisellä kuulu olla valtaa tehdä terveyttään koskevia päätöksiä.
Hyvä. Kerrotko vieilä miten tämä pakottaminen käytännössä tapahtuu? Ihan seikkaperäisesti siis kiitos. Muuten lätiset joutavia ja trollailet, jollei sinulal ole antaa ohjeita miten liikkumaan pakottaminen tapahtuu, ja miten estetään roskan syöminen.
Jään odottamaan (turhaan, tiedän).
Tuo on kyllä erittäin vaikea tilanne ja minulla ei ainakaan ole mitään kovin hyviä ajatuksia. Itsellä esikoinen on nyt esiteini-iässä ja niin itsepäinen, että pakottaminen yhtään mihinkään on niin kovan työn takana, että täytyy valita taistelunsa.
Täytyy vain toivoa, että nuorempana tehty työ liikunnallisuuteen kannustamisessa ja hyvä joukkuehenki seurassa riittävät kantamaan teini-iän myrskyjen yli. Nyt jo ennustelen, että hänen kanssaan ei tule olemaan se kaikkein leppoisin teinivaihe
Jos nyt jotain viisastelisin, niin sanoisin, että liikkumaan pakottaminen voi olla hankalampaa, mutta kotoa löytyvään ruokaan vanhemmat voivat vaikuttaa. Lisäksi, jos teini ei käy vielä töissä, niin vanhemmat voivat kontrolloida teinin rahoja. Ei sillä lapselle tarvitse antaa rahaa terveytensä tuhoamiseen.
-eri
Tuossa jo kirjoitettiinkin miten sitä rahjaa oikein saa. Myös rahaa annetaan teineille lahjaksi jouluna ja synttäreinä. kuten sanottu, teini tekee nyt omat ratkaisunsa, eikä se ole kiinni kotioloista. Kyllä hän sitten edestään löytää minkä taakseen jätti, ja voi itse alkaa korjata asiaa jos näkee siinä itse korjattavaa. Moniko muuten sanoo lihavalle lapselle että et ote enempää ruokaa, tuo riittää sinulle, kun samalla hoikka sisarus vetää kolmatta lautasellista? JA onko tämä hyväkin ohje mielestänne? Ihan vain tuohon että voi kontrolloida lapsen ruokailua kotona.
Ehkä olisi syytä sanoa. Toisaalta uskaltaisin väittää, että jos perheestä vain yksi on ylipainoinen ja hän ei syö merkittävästi enempää yhteisillä ruokailuilla kuin muut perheenjäsenet, hän ei ole lihonut sillä perheen yhteisellä ruualla. Hän syö merkittävästi enemmän väli- ja iltapaloja kuin muut tai hän syö herkkuja ruoka-aikojen ulkopuolella. Silloin kunnon ruuan syömisen rajoittaminen ei välttämättä ainakaan auta ongelmaa vaan saattaa vain lisätä herkkujen syömistä.
Ruuanhimoinen lapsi ja yleensäkin ihminen löytää kyllä keinot saada himoitsemaansa ruokaa. Ne syövät salaa, tekevät 10 leipää, ja valehtelevat että laittoivat leivän roskiin kun se oli homeessa etc.
Ei siinä vanhempi pysty estämään tuollaista. Ne menevät naapurille/mummolle kylään kun tietävät että siellä emäntä tykkää kun he tykkäävät syödä tätien tekeleitä. Oikein tuputetaan lisää. Kavereilla syödään, ostetaan itse kaupasta, santsataan koulussa useaan kertaan, ja kotonakin syödään niin paljon kuin ruokaa vain on.
Vaikka sitä rajoittaisi kotona, niin lapsi ei siitä laihdu, sen kuin paisuu vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
Ei intissä pääse helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Katso vaikka intin cooper-tuloksia. Niillä jotka juoksevat siellä erinomaisen tuloksen on erittäin vahva urheilupohja ajalta ennen inttiä.
P-kauden cooper alle 2000m, lähtiessä ~3000m. Näin tykkimiehenä (xD), toki tulenjohdossa juostaan mutta ei sentään kolmea tuntia viikossa.
Ehkä 18 vuotiaat pojat on sitten eri asia kuin tälläiset reilu 40 v naiset. Aloitin juoksun nollasta ja juoksin sen kolme kertaa viikossa ensimmäisen vuoden. Pääsin hyvään tulokseen Cooperissa. Seuraavana vuonna lisäsin yhden juoksutreenin (pitkän lenkin) ja lihaskuntoa ohjelmaan ja pääsinkin juuri ja juuri erinomaiseen tulokseen.
Keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat tosiaan aika helpot.
Ei ole nyt heittää linkkiä, mutta vuosikymmen sitten silloinen työnantaja tarjosi mahdollisuuden käydä vaikka joka vuosi testauttamassa, ja naisten vaatimustaso erinomaiseen tulokseen on ihan eri kuin miehen, ja sotilailla vielä korkeampi vaatimustaso (vertasit sotilaisiin eli varusmiehiin)
40-49-vuotiaan miehen pitää cooperissa juosta erinomaiseen tulokseen 200 metriä enemmän kuin naisen. Metrimäärät erinomaiseen tulokseen ovat tuossa ikäluokassa 2500 miehillä ja 2300 naisilla.
Sen sijaan varusmiesikäisen eli 19-vuotiaan miehen pitää juosta erinomaiseen tulokseen 3000 metriä, samanikäiselle naiselle riittää se sama 2300. Erotusta sukupuolilla peräti 700 metriä.
Eli en sanoisi, että nimenomaan keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat helpot. Ehkä pikemminkin keski-ikäisen miehen tai sitten nuoren naisen.
Vieläkö ne ilikii juoksuttoo yli nelikymppisiä, kuolema tulloo ennen kun Cooperin testi täättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
Ei intissä pääse helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Katso vaikka intin cooper-tuloksia. Niillä jotka juoksevat siellä erinomaisen tuloksen on erittäin vahva urheilupohja ajalta ennen inttiä.
P-kauden cooper alle 2000m, lähtiessä ~3000m. Näin tykkimiehenä (xD), toki tulenjohdossa juostaan mutta ei sentään kolmea tuntia viikossa.
Ehkä 18 vuotiaat pojat on sitten eri asia kuin tälläiset reilu 40 v naiset. Aloitin juoksun nollasta ja juoksin sen kolme kertaa viikossa ensimmäisen vuoden. Pääsin hyvään tulokseen Cooperissa. Seuraavana vuonna lisäsin yhden juoksutreenin (pitkän lenkin) ja lihaskuntoa ohjelmaan ja pääsinkin juuri ja juuri erinomaiseen tulokseen.
Keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat tosiaan aika helpot.
Ei ole nyt heittää linkkiä, mutta vuosikymmen sitten silloinen työnantaja tarjosi mahdollisuuden käydä vaikka joka vuosi testauttamassa, ja naisten vaatimustaso erinomaiseen tulokseen on ihan eri kuin miehen, ja sotilailla vielä korkeampi vaatimustaso (vertasit sotilaisiin eli varusmiehiin)
40-49-vuotiaan miehen pitää cooperissa juosta erinomaiseen tulokseen 200 metriä enemmän kuin naisen. Metrimäärät erinomaiseen tulokseen ovat tuossa ikäluokassa 2500 miehillä ja 2300 naisilla.
Sen sijaan varusmiesikäisen eli 19-vuotiaan miehen pitää juosta erinomaiseen tulokseen 3000 metriä, samanikäiselle naiselle riittää se sama 2300. Erotusta sukupuolilla peräti 700 metriä.
Eli en sanoisi, että nimenomaan keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat helpot. Ehkä pikemminkin keski-ikäisen miehen tai sitten nuoren naisen.
Vieläkö ne ilikii juoksuttoo yli nelikymppisiä, kuolema tulloo ennen kun Cooperin testi täättyy.
Usko pois, että jotkut nelikymppiset osaavat vielä juosta ja kirjoittaa, vaikka sinä et pystyisi enää kumpaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
Ei intissä pääse helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Katso vaikka intin cooper-tuloksia. Niillä jotka juoksevat siellä erinomaisen tuloksen on erittäin vahva urheilupohja ajalta ennen inttiä.
P-kauden cooper alle 2000m, lähtiessä ~3000m. Näin tykkimiehenä (xD), toki tulenjohdossa juostaan mutta ei sentään kolmea tuntia viikossa.
Ehkä 18 vuotiaat pojat on sitten eri asia kuin tälläiset reilu 40 v naiset. Aloitin juoksun nollasta ja juoksin sen kolme kertaa viikossa ensimmäisen vuoden. Pääsin hyvään tulokseen Cooperissa. Seuraavana vuonna lisäsin yhden juoksutreenin (pitkän lenkin) ja lihaskuntoa ohjelmaan ja pääsinkin juuri ja juuri erinomaiseen tulokseen.
Keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat tosiaan aika helpot.
Ei ole nyt heittää linkkiä, mutta vuosikymmen sitten silloinen työnantaja tarjosi mahdollisuuden käydä vaikka joka vuosi testauttamassa, ja naisten vaatimustaso erinomaiseen tulokseen on ihan eri kuin miehen, ja sotilailla vielä korkeampi vaatimustaso (vertasit sotilaisiin eli varusmiehiin)
40-49-vuotiaan miehen pitää cooperissa juosta erinomaiseen tulokseen 200 metriä enemmän kuin naisen. Metrimäärät erinomaiseen tulokseen ovat tuossa ikäluokassa 2500 miehillä ja 2300 naisilla.
Sen sijaan varusmiesikäisen eli 19-vuotiaan miehen pitää juosta erinomaiseen tulokseen 3000 metriä, samanikäiselle naiselle riittää se sama 2300. Erotusta sukupuolilla peräti 700 metriä.
Eli en sanoisi, että nimenomaan keski-ikäisen naisen cooper-taulukot ovat helpot. Ehkä pikemminkin keski-ikäisen miehen tai sitten nuoren naisen.
Noi Cooper-taulukot ovat ihan mielenkiintoisia, mutta ne perustuvat mittaustuloksiin. Naisillahan erinomaisen vaatimus pomppaa todella paljon 20 ikävuoden jälkeen, mitä miehillä ei taas tapahdu, vaan vaatimus itseasiassa laskee. Segmentissä 20-29 miehillä vaatimus on 2800 m ja naisilla 2700 m. Tästä voidaan päätellä, että naisilla keskimatkan kestävyyskunto piikkaa myöhemmin kuin miehillä.
Mutta average-tulos naisilla pysyy ihan samana, vaikka erinomaisen vaatimus pomppaa. Eli tapahtuisiko jonkinlainen tuloksien hajonnan kasvu, kun koulu ei enää tasapäistä?
Cooperin testin taulukoita tulkittaessa kannattaa muistaa, että ne on tehty vuonna 1968. Silloin naiset harrastivat huomattavasti vähemmän urheilua kuin nykyään verrattuna miehiin, joten alkuperäisen tutkimuksen otanta saattoi olla naisten osalta hiukan kyseenalainen, mikä selittäisi vähän outoja rajoja taulukoissa.
Ihanko oikeasti nuo ovat 1960-luvun taulukot? Ainakin varusmiehille niitä on päivitetty moneen kertaan.
Perustaulukot ovat käsittääkseni alkuperäiset, mutta voin olla väärässäkin. Eri organisaatiot, joilla cooper on aktiivikäytössä ovat varmaan kehittäneet tarkoituksiinsa sopivia taulukoita tulosten tulkintaan. Esim. jos puhutaan sotilaista ja erityisesti erityisjoukkojen eliittisotilaista, taulukot, jossa 20-28 vuotiaat miehet pääsevät parhaaseen ryhmään 2800 metrillä eivät ole kovin relevantteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä niinn että vuosia yritettiin, mutta nyt annetaan olla. Eiköhän se lapsi sitten aikuisena tajua mitä tuli itse tehdtyä ja ala tekemään korjausliikettä mikäli kokee tarpeelliseksi. Jos ei koe tarpeelliseksi, niin sitten jatkaa jo lapsena valitsemallaan tiellä. On jo yläkoulussa joten vanhempien vaikutus ei enää yllä häneen. Edelleen perheenä liikutaan paljon ja syödään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta jos lapsi laiskottelee ja syö huonosti niin menee kyllä jo omaan piikkiin.. Tieto hänellä on mikä on terveellistä ja mikä ei, itse tekee valintansa.
Täytyy sanoa että olen hyvin eri mieltä. Ei se yläkoululaisellakaan vielä mene omaan piikkiin. Ei sen ikäisellä kuulu olla valtaa tehdä terveyttään koskevia päätöksiä.
Hyvä. Kerrotko vieilä miten tämä pakottaminen käytännössä tapahtuu? Ihan seikkaperäisesti siis kiitos. Muuten lätiset joutavia ja trollailet, jollei sinulal ole antaa ohjeita miten liikkumaan pakottaminen tapahtuu, ja miten estetään roskan syöminen.
Jään odottamaan (turhaan, tiedän).
No kiitos kysymyksestä.
Olen töissä lasussa (perhekoti) ja me emme saa pakottaa lapsia / teinejä terveellisiin elämäntapoihin, mutta ei tottavie saada myöskään tehdä kuten sinä, että heitetään vaan hanskat tiskiin. Kyllä taas syvään huokaisen millaisia vanhempia on. Sinusta ainoa vaihtoehto on siis pakottaminen??
Keinoja ovat yhteisten pelisääntöjen luominen ja niistä kiinni pitäminen, yhdessä sovitaan myös mitä sitten jos ei sääntöjä noudata. Eli keskustelu, vaihtoehdoista kertominen, lapselle annetaan mahdollisuus vaikuttaa (sopia säännöistä, tehdä valintoja). Mutta myös sovitaan mitä seuraa, jos päättää valita toisin kuin säännöt sanovat.
Kun teet sovitusti niin tapahtuu näin (jokin positiivinen asia kun valitsee oikein). Jos et tee näin, se on oma valintasi, mutta siitä seuraa tämä (ikävämpi asia).
Eli teini vastuutetaan noudattaan sääntöjä. Kerrotaan ihan selvällä suomen kielellä, että hän on jo 13-vuotias (tai mitä ikinä) ja sen ikäiselle voi jo antaa vapauttakin. Eli nyt kun puheena liikkuminen, niin esimerkiksi hän voi valita itse vaikka sen aktiviteetin, harrastuksen, mihin tykkää lähteä. Mutta vapaudesta seuraa vastuuta. Hänen on myös sitouduttava siihen harrastukseensa. Sovitaan vaikka viisi tai kymmenen kertaa on käytävä. Ja siitä ei lipsuta. Mitä sitten jos lipsuu? Se sovitaan etukäteen, mitä siitä seuraa jos ei pidä lupaustaan.
Ylipäätään yhteisissä säännöissä sovitaan että päivään kuuluu se ja tämä ja tuo asia, ruutukin on ok, mutta kuuluu myös ulkoilla, liikkua, syödä oikeaa ruokaa ja nähdä kavereita. Opetetaan, että nämä kaikki kuuluu elämään, myös aikuisilla. EI vain se ruutu ja roskaruoka.
Terveelliseen ruokaan on helppo opettaa, toki lasun teineillä on käyttörahansa (noin 50 e kuukaudessa) jonka saavat käyttää vaikka mässyyn. Mutta ruoanlaittoon otetaan teinit aika ajoin mukaan.
Kotitöitä käytetään myös "rangaistuksen" tilalla, eli jos teet näin töpösti, saat olla aikuisen seurassa loppupäivän, vähän kuin valvonnan alla. Ja jos aikuinen tänään laittaa ruokaa / haravoi pihaa, sinäkin tulet siihen mukaan. Tällaisella "rangaistuksella" on selkeä kasvatuksellinen puoli, ei ole tarkoitus vain kostaa tai aiheuttaa pahaa mieltä. Yhdessä aikuisen kanssa kahden, on myös helpompi kertoa, jos töpeksimisessä oli ehkä jotain muutakin syytä takana.
Nämä kaikki sovitaan yhteisesti. Yleensä ei nuori pullikoi vastaan, säännöt on kuitenkin reilut, loogiset, ja hän pystyy itse vaikuttamaan tuleeko ikinä "rangaistus" eli joutuu aikuisen kanssa viettämään aikaa ja vähän auttelemaan koti-/pihahommissa.
***
Jos sinun on vaikea löytää sitä punaista lankaa kasvatustyössäsi, niin esimerkiksi HUS lastenpsykiatrian some-tilillä facebookissa on kasoittain hyvää materiaalia miten toimia haastavankin teinin kanssa.
Eli kun teini ei halua liikkua eikä harrastaa mitään liikuntaa, niin MIKÄ se nyt sitten on se seuraus joka seuraa siitä että teini ei liiku? Kerro nyt vain ihan suoraan äläkä kiertele. Entä mikä on se kiva asia joka seuraa kun jon juossut 10km lenkin?
Lastenkoti on ihan eri asia kuin perhe, ymmärrätkö tämän? Ymmärrätkö että lapset käyttäytyvät ihan eri lailla laitoksessa kuin kotonaan? Jos et, niin miten ihmeessä olet "töissä" tuolla alalla?
Tuo on ihan huuhaahöpötystä että "pitää olla kuri ja järjestys ja kannustus ja säännöt ja niitä pitää noudattaa jos ei pysty edes kertomaan mitä nämä konkreettisesti ovat. Mutta tämänhän toki tiedätkin ;)
Eli kun sinua pyydetään kertomaan konkreettisesti jotain, niin kerro konkreettisesti, äläkä maalaile.
Olen eri, mutta nuo nyt riippuvat aivan valtavasti perheen tilanteesta ja dynamiikasta. Ei kukaan voi sanoa, että teillä lenkistä pitää palkita suklaakakulla ja lenkittömyydestä kymmenellä raipaniskulla (ehkä hiukan liioitellen).
Kuulostaa, että teillä on vähän isompiakin kasvatuksellisia haasteita: teini, joka on pilaamassa terveytensä ja vanhemmat, joita ei jaksa kiinnostaa. Suosittelisin ihan oikeasti hankkimaan jotain ammattiapua, joka voisi ulkopuolisena auttaa perkaamaan tulehtunutta tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä niinn että vuosia yritettiin, mutta nyt annetaan olla. Eiköhän se lapsi sitten aikuisena tajua mitä tuli itse tehdtyä ja ala tekemään korjausliikettä mikäli kokee tarpeelliseksi. Jos ei koe tarpeelliseksi, niin sitten jatkaa jo lapsena valitsemallaan tiellä. On jo yläkoulussa joten vanhempien vaikutus ei enää yllä häneen. Edelleen perheenä liikutaan paljon ja syödään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta jos lapsi laiskottelee ja syö huonosti niin menee kyllä jo omaan piikkiin.. Tieto hänellä on mikä on terveellistä ja mikä ei, itse tekee valintansa.
Täytyy sanoa että olen hyvin eri mieltä. Ei se yläkoululaisellakaan vielä mene omaan piikkiin. Ei sen ikäisellä kuulu olla valtaa tehdä terveyttään koskevia päätöksiä.
Hyvä. Kerrotko vieilä miten tämä pakottaminen käytännössä tapahtuu? Ihan seikkaperäisesti siis kiitos. Muuten lätiset joutavia ja trollailet, jollei sinulal ole antaa ohjeita miten liikkumaan pakottaminen tapahtuu, ja miten estetään roskan syöminen.
Jään odottamaan (turhaan, tiedän).
Tuo on kyllä erittäin vaikea tilanne ja minulla ei ainakaan ole mitään kovin hyviä ajatuksia. Itsellä esikoinen on nyt esiteini-iässä ja niin itsepäinen, että pakottaminen yhtään mihinkään on niin kovan työn takana, että täytyy valita taistelunsa.
Täytyy vain toivoa, että nuorempana tehty työ liikunnallisuuteen kannustamisessa ja hyvä joukkuehenki seurassa riittävät kantamaan teini-iän myrskyjen yli. Nyt jo ennustelen, että hänen kanssaan ei tule olemaan se kaikkein leppoisin teinivaihe
Jos nyt jotain viisastelisin, niin sanoisin, että liikkumaan pakottaminen voi olla hankalampaa, mutta kotoa löytyvään ruokaan vanhemmat voivat vaikuttaa. Lisäksi, jos teini ei käy vielä töissä, niin vanhemmat voivat kontrolloida teinin rahoja. Ei sillä lapselle tarvitse antaa rahaa terveytensä tuhoamiseen.
-eri
Tuossa jo kirjoitettiinkin miten sitä rahjaa oikein saa. Myös rahaa annetaan teineille lahjaksi jouluna ja synttäreinä. kuten sanottu, teini tekee nyt omat ratkaisunsa, eikä se ole kiinni kotioloista. Kyllä hän sitten edestään löytää minkä taakseen jätti, ja voi itse alkaa korjata asiaa jos näkee siinä itse korjattavaa. Moniko muuten sanoo lihavalle lapselle että et ote enempää ruokaa, tuo riittää sinulle, kun samalla hoikka sisarus vetää kolmatta lautasellista? JA onko tämä hyväkin ohje mielestänne? Ihan vain tuohon että voi kontrolloida lapsen ruokailua kotona.
Ehkä olisi syytä sanoa. Toisaalta uskaltaisin väittää, että jos perheestä vain yksi on ylipainoinen ja hän ei syö merkittävästi enempää yhteisillä ruokailuilla kuin muut perheenjäsenet, hän ei ole lihonut sillä perheen yhteisellä ruualla. Hän syö merkittävästi enemmän väli- ja iltapaloja kuin muut tai hän syö herkkuja ruoka-aikojen ulkopuolella. Silloin kunnon ruuan syömisen rajoittaminen ei välttämättä ainakaan auta ongelmaa vaan saattaa vain lisätä herkkujen syömistä.
Ruuanhimoinen lapsi ja yleensäkin ihminen löytää kyllä keinot saada himoitsemaansa ruokaa. Ne syövät salaa, tekevät 10 leipää, ja valehtelevat että laittoivat leivän roskiin kun se oli homeessa etc.
Ei siinä vanhempi pysty estämään tuollaista. Ne menevät naapurille/mummolle kylään kun tietävät että siellä emäntä tykkää kun he tykkäävät syödä tätien tekeleitä. Oikein tuputetaan lisää. Kavereilla syödään, ostetaan itse kaupasta, santsataan koulussa useaan kertaan, ja kotonakin syödään niin paljon kuin ruokaa vain on.
Vaikka sitä rajoittaisi kotona, niin lapsi ei siitä laihdu, sen kuin paisuu vain.
Tottahan tuo on. Itse entisenä sairaalloisen ylipainoisena ja nykyisenä normaalipainoisena tiedän hyvin, että laihtuminen ei onnistu kenenkään käskystä, vaan sen motivaation pitää tulla sisältä. Lasten tapauksessa se vain on iso sääli, koska he eivät ole tarpeeksi kypsiä ymmärtämään, millaista tuhoa ylipaino tekee heidän elämälleen.
Itse liikun nykyään todella paljon ja nautin, että pystyn siihen, mutta siitä huolimatta kuntoni ei tule ikinä olemaan sellainen kuin se olisi voinut olla, jos en olisi antanut sen romahtaa aikanaan niin alas.
-15 h viikossa treenaava ihmeolento
Lapset kävelee / polkee pyörällä kouluun ja viikonloppuna kävellään / retkeillään. Tiedän, että silti jää liikunta vähäiseksi ja hieman oli haastavaa lähteä isompia monipuolisesti liikuttamaan, kun perheessä on taapero.
Kovasti olen koostanut erilaista ohjattua liikuntaa lasten lukkariin tuon 2 - 3 krt / vko. Jonkin verran pyörii täällä päin ilmaisia harrastuksia, mutta koostaminen on melkoinen paletti. Jos ilmaiset harrastukset lähtee, rahaa myös menee liikuntaharrastuksiin melkoisesti. Ihmeissäni olen ollut myös siitä, että monessa lajissa pitäisi alkaa nopeasti erikoistumaan ja harrastaa juuri sitä lajia usea kerta viikossa, vaikkei kilpailisi. Ei mitään järkeä. Meidän perhe hyötyisi jonkinlaisesta monilajiseurasta, jossa saisi kohtuuhintaan valittua 2 - 3 erilaista liikuntakertaa viikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kävelee / polkee pyörällä kouluun ja viikonloppuna kävellään / retkeillään. Tiedän, että silti jää liikunta vähäiseksi ja hieman oli haastavaa lähteä isompia monipuolisesti liikuttamaan, kun perheessä on taapero.
Kovasti olen koostanut erilaista ohjattua liikuntaa lasten lukkariin tuon 2 - 3 krt / vko. Jonkin verran pyörii täällä päin ilmaisia harrastuksia, mutta koostaminen on melkoinen paletti. Jos ilmaiset harrastukset lähtee, rahaa myös menee liikuntaharrastuksiin melkoisesti. Ihmeissäni olen ollut myös siitä, että monessa lajissa pitäisi alkaa nopeasti erikoistumaan ja harrastaa juuri sitä lajia usea kerta viikossa, vaikkei kilpailisi. Ei mitään järkeä. Meidän perhe hyötyisi jonkinlaisesta monilajiseurasta, jossa saisi kohtuuhintaan valittua 2 - 3 erilaista liikuntakertaa viikkoon.
Syy siihen, miksi samaa lajia harrastetaan usein useamman kerran viikossa on, että halu kehittyä on aika sisäänrakennettuna ihmisissä.
Toinen syy on sitten hyvin käytännöllinen. Ihmiset eivät halua sitoutua satunnaiseen harrasteluun ja silloin ryhmien pyörittäminen on käytännössä hyvin vaikeaa ja niillä on taipumus kuolla kävijäkatoon. Ne ryhmät, mihin sitoudutaan, pysyvät myös pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän nykyinen teollinen ruokavalio ja esimerkiksi herkkujen suuri kulutus tähän vaikuttaa? Ei ainakaan lisää sitä liikkumisintoa
Koululounas syödään ennen kymmentä, teollista einesmättöä. Lapsella nälkä suurimman osan koulupäivää ja vihdoin kotiin päästyään syö liikaa, koska on liian kova nälkä. Lasten päivärytmi pitää saada terveellisemmäksi ja kouluihin oikeaa ruokaa, eikä pseudoruokaa.
Syödäänkö koulussa nykyään ennen kymmentä? Minun aikana syötiin klo 11.00... Olen 31 v.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perhe hyötyisi jonkinlaisesta monilajiseurasta, jossa saisi kohtuuhintaan valittua 2 - 3 erilaista liikuntakertaa viikkoon.
Löytyyhän niitä niitäkin. Voisi toki olla enemmänkin. Poika kävi aikanaan punttikoulussa ja yleisurheilemassa samassa seurassa, hiihtoakin olisi ollut tarjolla, mutta ei se siitä innostunut. Seuran jäsenmaksu ja jotain muuta oli, mutta yhteensäkin kymppejä per vuosi. Tietysti sitten tuli kuluja kun käytiin kisoissa, bensat ja semmoista.
No kiitos kysymyksestä.
Olen töissä lasussa (perhekoti) ja me emme saa pakottaa lapsia / teinejä terveellisiin elämäntapoihin, mutta ei tottavie saada myöskään tehdä kuten sinä, että heitetään vaan hanskat tiskiin. Kyllä taas syvään huokaisen millaisia vanhempia on. Sinusta ainoa vaihtoehto on siis pakottaminen??
Keinoja ovat yhteisten pelisääntöjen luominen ja niistä kiinni pitäminen, yhdessä sovitaan myös mitä sitten jos ei sääntöjä noudata. Eli keskustelu, vaihtoehdoista kertominen, lapselle annetaan mahdollisuus vaikuttaa (sopia säännöistä, tehdä valintoja). Mutta myös sovitaan mitä seuraa, jos päättää valita toisin kuin säännöt sanovat.
Kun teet sovitusti niin tapahtuu näin (jokin positiivinen asia kun valitsee oikein). Jos et tee näin, se on oma valintasi, mutta siitä seuraa tämä (ikävämpi asia).
Eli teini vastuutetaan noudattaan sääntöjä. Kerrotaan ihan selvällä suomen kielellä, että hän on jo 13-vuotias (tai mitä ikinä) ja sen ikäiselle voi jo antaa vapauttakin. Eli nyt kun puheena liikkuminen, niin esimerkiksi hän voi valita itse vaikka sen aktiviteetin, harrastuksen, mihin tykkää lähteä. Mutta vapaudesta seuraa vastuuta. Hänen on myös sitouduttava siihen harrastukseensa. Sovitaan vaikka viisi tai kymmenen kertaa on käytävä. Ja siitä ei lipsuta. Mitä sitten jos lipsuu? Se sovitaan etukäteen, mitä siitä seuraa jos ei pidä lupaustaan.
Ylipäätään yhteisissä säännöissä sovitaan että päivään kuuluu se ja tämä ja tuo asia, ruutukin on ok, mutta kuuluu myös ulkoilla, liikkua, syödä oikeaa ruokaa ja nähdä kavereita. Opetetaan, että nämä kaikki kuuluu elämään, myös aikuisilla. EI vain se ruutu ja roskaruoka.
Terveelliseen ruokaan on helppo opettaa, toki lasun teineillä on käyttörahansa (noin 50 e kuukaudessa) jonka saavat käyttää vaikka mässyyn. Mutta ruoanlaittoon otetaan teinit aika ajoin mukaan.
Kotitöitä käytetään myös "rangaistuksen" tilalla, eli jos teet näin töpösti, saat olla aikuisen seurassa loppupäivän, vähän kuin valvonnan alla. Ja jos aikuinen tänään laittaa ruokaa / haravoi pihaa, sinäkin tulet siihen mukaan. Tällaisella "rangaistuksella" on selkeä kasvatuksellinen puoli, ei ole tarkoitus vain kostaa tai aiheuttaa pahaa mieltä. Yhdessä aikuisen kanssa kahden, on myös helpompi kertoa, jos töpeksimisessä oli ehkä jotain muutakin syytä takana.
Nämä kaikki sovitaan yhteisesti. Yleensä ei nuori pullikoi vastaan, säännöt on kuitenkin reilut, loogiset, ja hän pystyy itse vaikuttamaan tuleeko ikinä "rangaistus" eli joutuu aikuisen kanssa viettämään aikaa ja vähän auttelemaan koti-/pihahommissa.
***
Jos sinun on vaikea löytää sitä punaista lankaa kasvatustyössäsi, niin esimerkiksi HUS lastenpsykiatrian some-tilillä facebookissa on kasoittain hyvää materiaalia miten toimia haastavankin teinin kanssa.