Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä niinn että vuosia yritettiin, mutta nyt annetaan olla. Eiköhän se lapsi sitten aikuisena tajua mitä tuli itse tehdtyä ja ala tekemään korjausliikettä mikäli kokee tarpeelliseksi. Jos ei koe tarpeelliseksi, niin sitten jatkaa jo lapsena valitsemallaan tiellä. On jo yläkoulussa joten vanhempien vaikutus ei enää yllä häneen. Edelleen perheenä liikutaan paljon ja syödään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta jos lapsi laiskottelee ja syö huonosti niin menee kyllä jo omaan piikkiin.. Tieto hänellä on mikä on terveellistä ja mikä ei, itse tekee valintansa.
Täytyy sanoa että olen hyvin eri mieltä. Ei se yläkoululaisellakaan vielä mene omaan piikkiin. Ei sen ikäisellä kuulu olla valtaa tehdä terveyttään koskevia päätöksiä.
Hyvä. Kerrotko vieilä miten tämä pakottaminen käytännössä tapahtuu? Ihan seikkaperäisesti siis kiitos. Muuten lätiset joutavia ja trollailet, jollei sinulal ole antaa ohjeita miten liikkumaan pakottaminen tapahtuu, ja miten estetään roskan syöminen.
Jään odottamaan (turhaan, tiedän).
No kiitos kysymyksestä.
Olen töissä lasussa (perhekoti) ja me emme saa pakottaa lapsia / teinejä terveellisiin elämäntapoihin, mutta ei tottavie saada myöskään tehdä kuten sinä, että heitetään vaan hanskat tiskiin. Kyllä taas syvään huokaisen millaisia vanhempia on. Sinusta ainoa vaihtoehto on siis pakottaminen??
Keinoja ovat yhteisten pelisääntöjen luominen ja niistä kiinni pitäminen, yhdessä sovitaan myös mitä sitten jos ei sääntöjä noudata. Eli keskustelu, vaihtoehdoista kertominen, lapselle annetaan mahdollisuus vaikuttaa (sopia säännöistä, tehdä valintoja). Mutta myös sovitaan mitä seuraa, jos päättää valita toisin kuin säännöt sanovat.
Kun teet sovitusti niin tapahtuu näin (jokin positiivinen asia kun valitsee oikein). Jos et tee näin, se on oma valintasi, mutta siitä seuraa tämä (ikävämpi asia).
Eli teini vastuutetaan noudattaan sääntöjä. Kerrotaan ihan selvällä suomen kielellä, että hän on jo 13-vuotias (tai mitä ikinä) ja sen ikäiselle voi jo antaa vapauttakin. Eli nyt kun puheena liikkuminen, niin esimerkiksi hän voi valita itse vaikka sen aktiviteetin, harrastuksen, mihin tykkää lähteä. Mutta vapaudesta seuraa vastuuta. Hänen on myös sitouduttava siihen harrastukseensa. Sovitaan vaikka viisi tai kymmenen kertaa on käytävä. Ja siitä ei lipsuta. Mitä sitten jos lipsuu? Se sovitaan etukäteen, mitä siitä seuraa jos ei pidä lupaustaan.
Ylipäätään yhteisissä säännöissä sovitaan että päivään kuuluu se ja tämä ja tuo asia, ruutukin on ok, mutta kuuluu myös ulkoilla, liikkua, syödä oikeaa ruokaa ja nähdä kavereita. Opetetaan, että nämä kaikki kuuluu elämään, myös aikuisilla. EI vain se ruutu ja roskaruoka.
Terveelliseen ruokaan on helppo opettaa, toki lasun teineillä on käyttörahansa (noin 50 e kuukaudessa) jonka saavat käyttää vaikka mässyyn. Mutta ruoanlaittoon otetaan teinit aika ajoin mukaan.
Kotitöitä käytetään myös "rangaistuksen" tilalla, eli jos teet näin töpösti, saat olla aikuisen seurassa loppupäivän, vähän kuin valvonnan alla. Ja jos aikuinen tänään laittaa ruokaa / haravoi pihaa, sinäkin tulet siihen mukaan. Tällaisella "rangaistuksella" on selkeä kasvatuksellinen puoli, ei ole tarkoitus vain kostaa tai aiheuttaa pahaa mieltä. Yhdessä aikuisen kanssa kahden, on myös helpompi kertoa, jos töpeksimisessä oli ehkä jotain muutakin syytä takana.
Nämä kaikki sovitaan yhteisesti. Yleensä ei nuori pullikoi vastaan, säännöt on kuitenkin reilut, loogiset, ja hän pystyy itse vaikuttamaan tuleeko ikinä "rangaistus" eli joutuu aikuisen kanssa viettämään aikaa ja vähän auttelemaan koti-/pihahommissa.
***
Jos sinun on vaikea löytää sitä punaista lankaa kasvatustyössäsi, niin esimerkiksi HUS lastenpsykiatrian some-tilillä facebookissa on kasoittain hyvää materiaalia miten toimia haastavankin teinin kanssa.
Eli kun teini ei halua liikkua eikä harrastaa mitään liikuntaa, niin MIKÄ se nyt sitten on se seuraus joka seuraa siitä että teini ei liiku? Kerro nyt vain ihan suoraan äläkä kiertele. Entä mikä on se kiva asia joka seuraa kun jon juossut 10km lenkin?
Lastenkoti on ihan eri asia kuin perhe, ymmärrätkö tämän? Ymmärrätkö että lapset käyttäytyvät ihan eri lailla laitoksessa kuin kotonaan? Jos et, niin miten ihmeessä olet "töissä" tuolla alalla?
Tuo on ihan huuhaahöpötystä että "pitää olla kuri ja järjestys ja kannustus ja säännöt ja niitä pitää noudattaa jos ei pysty edes kertomaan mitä nämä konkreettisesti ovat. Mutta tämänhän toki tiedätkin ;)
Eli kun sinua pyydetään kertomaan konkreettisesti jotain, niin kerro konkreettisesti, äläkä maalaile.
Tämä ei ole lastenkoti, vaan kirjoitin että perhekoti. Kaikki lähitaloissa eivät varmasti edes tiedä, että ei olla tavallinen perhe.
Laitos on eri juttu ja me ei olla laitos. "Ymmärrätkö", sinun kannattaisi ravistaa tuo alentuva asenne, kun et tainnut itse ymmärtää.
"Jos teini ei suostu mitään liikuntaa"... kysyisin perusteluita teiniltä. Miksi kieltäytyy jostain, mistä ei edes tiedä mitään. Pelimaailma vie voiton? Onko toivottoman ujo? Ei osaa mielestään mitään? Tosi vastahankainenkin kaveri lähtee kokeilemaan jotain itselleen sopivaa, jos tsemppaamisesta saa vieläpä sitten jotain kivaa. Yksilölajeista löytyy vaikka mitä, missä ei tarvita aiempaa osaamista.
Palkinto (ja seuraus) sovitaan teinin kanssa keskustellen. Kirjoitin sen kyllä. Miksi siellä vaadit valmiita vastauksia, ne kun ovat yksilöllisiä jokaiselle?
Alkeiskurssin tai vaikka 10 kertaa onnistuneesti koluttuaan, se voi olla vaikka leffassa käynti se palkinto. Tarkoitus ei ole olla kallista, vaan huomioida lapsi. Ei myöskään voi vaatia liikaa, vaan onnistumisen täytyy olla realistisesti mahdollista.
----palkinnoista, Ben Furman on suosittanut että lapselle leivotaan kakku ja pidetään juhlat kun onnistuu jossain sovitussa. Saa käyttää mutta ei ole pakko hei.
Ihan myös varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa syksyn aluksi sovitaan yhteiset luokan säännöt. Ja jotkut opettajat käyttävät ns palkintotunteja.
Jos teini ei sitoudu lupauksista huolimatta, seuraukseksi voidaan (etukäteen) sopia vaikka joku homma. Pieniä kotihommia nyt muutenkin on joitain, jokaisella, mutta joku ekstratylsä mitä ei kukaan halua. Kasvimaan kitkeminen on iki-inhokki. Joku teini on ehdottanut että mieluummin vaikka pelitauko viikoksi. Toistaiseksi ei ole tarvinnut ottaa tekemään tylsiä juttuja tämän harrastusasian vuoksi. Kun lapsi saa itse valita mitä tekee, siihen on motivaatio.
(- huom, tässä puhun lapsesta, jolle liikunta on todella vierasta ja vastenmielistä. Ainahan ei tarvitse edes sopia mitään tsemppi-palkintojuttuja eikä seurauksia. Ja osalla lapsista onkin harrastus jo tullessaan.)
Minä en ymmärrä, miksi tällaiset pitää auki avata sinulle.
***
Tekstisi lähtee tosi paljon negatiivisen kautta lähestymään tätä asiaa.
Tosielämässä meillä eikä kellään muullakaan ei ensin tule seuraukset, kuri ja järjestys, vaan empatia, ymmärrys, hyväksyntä, kannustus. Ihan ensinnä. Tämä on nimeltään PLACE eli tarkalleen playfullness, love, acceptance, curiosity, empathy. Aiemmin oli käytössä PACE ilman kirjaimellista rakkautta, mutta jokainen lapsi ansaitsee tulla rakastetuksi, siksi nykyään PLACE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä niinn että vuosia yritettiin, mutta nyt annetaan olla. Eiköhän se lapsi sitten aikuisena tajua mitä tuli itse tehdtyä ja ala tekemään korjausliikettä mikäli kokee tarpeelliseksi. Jos ei koe tarpeelliseksi, niin sitten jatkaa jo lapsena valitsemallaan tiellä. On jo yläkoulussa joten vanhempien vaikutus ei enää yllä häneen. Edelleen perheenä liikutaan paljon ja syödään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta jos lapsi laiskottelee ja syö huonosti niin menee kyllä jo omaan piikkiin.. Tieto hänellä on mikä on terveellistä ja mikä ei, itse tekee valintansa.
Täytyy sanoa että olen hyvin eri mieltä. Ei se yläkoululaisellakaan vielä mene omaan piikkiin. Ei sen ikäisellä kuulu olla valtaa tehdä terveyttään koskevia päätöksiä.
Hyvä. Kerrotko vieilä miten tämä pakottaminen käytännössä tapahtuu? Ihan seikkaperäisesti siis kiitos. Muuten lätiset joutavia ja trollailet, jollei sinulal ole antaa ohjeita miten liikkumaan pakottaminen tapahtuu, ja miten estetään roskan syöminen.
Jään odottamaan (turhaan, tiedän).
No kiitos kysymyksestä.
Olen töissä lasussa (perhekoti) ja me emme saa pakottaa lapsia / teinejä terveellisiin elämäntapoihin, mutta ei tottavie saada myöskään tehdä kuten sinä, että heitetään vaan hanskat tiskiin. Kyllä taas syvään huokaisen millaisia vanhempia on. Sinusta ainoa vaihtoehto on siis pakottaminen??
Keinoja ovat yhteisten pelisääntöjen luominen ja niistä kiinni pitäminen, yhdessä sovitaan myös mitä sitten jos ei sääntöjä noudata. Eli keskustelu, vaihtoehdoista kertominen, lapselle annetaan mahdollisuus vaikuttaa (sopia säännöistä, tehdä valintoja). Mutta myös sovitaan mitä seuraa, jos päättää valita toisin kuin säännöt sanovat.
Kun teet sovitusti niin tapahtuu näin (jokin positiivinen asia kun valitsee oikein). Jos et tee näin, se on oma valintasi, mutta siitä seuraa tämä (ikävämpi asia).
Eli teini vastuutetaan noudattaan sääntöjä. Kerrotaan ihan selvällä suomen kielellä, että hän on jo 13-vuotias (tai mitä ikinä) ja sen ikäiselle voi jo antaa vapauttakin. Eli nyt kun puheena liikkuminen, niin esimerkiksi hän voi valita itse vaikka sen aktiviteetin, harrastuksen, mihin tykkää lähteä. Mutta vapaudesta seuraa vastuuta. Hänen on myös sitouduttava siihen harrastukseensa. Sovitaan vaikka viisi tai kymmenen kertaa on käytävä. Ja siitä ei lipsuta. Mitä sitten jos lipsuu? Se sovitaan etukäteen, mitä siitä seuraa jos ei pidä lupaustaan.
Ylipäätään yhteisissä säännöissä sovitaan että päivään kuuluu se ja tämä ja tuo asia, ruutukin on ok, mutta kuuluu myös ulkoilla, liikkua, syödä oikeaa ruokaa ja nähdä kavereita. Opetetaan, että nämä kaikki kuuluu elämään, myös aikuisilla. EI vain se ruutu ja roskaruoka.
Terveelliseen ruokaan on helppo opettaa, toki lasun teineillä on käyttörahansa (noin 50 e kuukaudessa) jonka saavat käyttää vaikka mässyyn. Mutta ruoanlaittoon otetaan teinit aika ajoin mukaan.
Kotitöitä käytetään myös "rangaistuksen" tilalla, eli jos teet näin töpösti, saat olla aikuisen seurassa loppupäivän, vähän kuin valvonnan alla. Ja jos aikuinen tänään laittaa ruokaa / haravoi pihaa, sinäkin tulet siihen mukaan. Tällaisella "rangaistuksella" on selkeä kasvatuksellinen puoli, ei ole tarkoitus vain kostaa tai aiheuttaa pahaa mieltä. Yhdessä aikuisen kanssa kahden, on myös helpompi kertoa, jos töpeksimisessä oli ehkä jotain muutakin syytä takana.
Nämä kaikki sovitaan yhteisesti. Yleensä ei nuori pullikoi vastaan, säännöt on kuitenkin reilut, loogiset, ja hän pystyy itse vaikuttamaan tuleeko ikinä "rangaistus" eli joutuu aikuisen kanssa viettämään aikaa ja vähän auttelemaan koti-/pihahommissa.
***
Jos sinun on vaikea löytää sitä punaista lankaa kasvatustyössäsi, niin esimerkiksi HUS lastenpsykiatrian some-tilillä facebookissa on kasoittain hyvää materiaalia miten toimia haastavankin teinin kanssa.
Eli kun teini ei halua liikkua eikä harrastaa mitään liikuntaa, niin MIKÄ se nyt sitten on se seuraus joka seuraa siitä että teini ei liiku? Kerro nyt vain ihan suoraan äläkä kiertele. Entä mikä on se kiva asia joka seuraa kun jon juossut 10km lenkin?
Lastenkoti on ihan eri asia kuin perhe, ymmärrätkö tämän? Ymmärrätkö että lapset käyttäytyvät ihan eri lailla laitoksessa kuin kotonaan? Jos et, niin miten ihmeessä olet "töissä" tuolla alalla?
Tuo on ihan huuhaahöpötystä että "pitää olla kuri ja järjestys ja kannustus ja säännöt ja niitä pitää noudattaa jos ei pysty edes kertomaan mitä nämä konkreettisesti ovat. Mutta tämänhän toki tiedätkin ;)
Eli kun sinua pyydetään kertomaan konkreettisesti jotain, niin kerro konkreettisesti, äläkä maalaile.
Voi hyvänen aika, sulla on teini-ikäiset lapset ja kyselet tuollaista??? Teillä ei sii 15 vuoteen ole ollut mitään sääntöjä ja seurauksia niiden rikkomisesta ja nyt ihmettelet, kun ei oikein suju niiden teinien kanssa. Teidän kohdalla juna meni jo. Se kasvatustyö aloitetaan taaperosta, ei teinistä. Ja ihan normaalin perheen jutuilta tuo lastekotimeininki kuulosti.
Meille ei kerrottu liikunnan tärkeydestä. Se oli vapaaehtoinen, turha asia aikuisten mielestä, mikä sitten siirtyi jälkikasvuun.
Ei kerrottu haitoista, ei kerrottu että istuminen yli tunti putkeen päivittäin nostaa riskiä veritulppiin ja niin edelleen. Ei kerrottu että liikkuminen kohottaa mieltä ja auttaa kuin lääke moneen vaivaan. Ei kerrottu että liikkuminen motivoi ja auttaa oppimaan uusia asioita. Liikkuminen saa tuntemaan ylpeyttä ja kohottaa itsetuntoa. Liikkuminen on kivaa eikä tarvitse olla rääkkiä.
Vaikka joku kertoisikin nämä asiat, sitä on hankala uskoa jos itse ei sitä tajua. Ihmiset ei ymmärrä mitä liikkuminen tekee ihmiselle, se vaan nähdään liian vaikeana ja vaivalloisena.
Jos lapsena ja teininä liikkuu, loppuelämä ei tarvitse liikkua itseänsä puhki kun yrittää korjata niitä seurauksia mitä liikkumattomuus aiheuttaa. Lapset saa liikkumaan, jos antaa järkeviä syitä joihin lapset itse *haluavat* vaikuttaa.
Inspiroiminen auttaa enemmän kuin pelkkä kuri. Jos lapsi tietää kuinka paljon helpompaa elämä on myöhemmällä iällä kun panostaa terveelliseen elämään, hän tuntee että omistaa itse elämänsä ja hänellä on vaikutusvaltaa tehdä elämästään hyvää.
Kuinka vanhempi haluaa auttaa lasta saavuttamaan mitä vaan lapsi haluaa elämältään, kuinka vanhempi haluaa että lapsi pärjää aikuisiällä kun vanhempi ei enää avusta ruuanlaitossa, laskujen maksussa ja siivoamisessa.
Mikä saa lapset välittämään asioista? Sosiaalinen media ja kaverit on aika vaikutusvaltaisia. Missä muodossa trendejä ja haasteita saa eteenpäin? Tee mistä tahansa asiasta sellainen, mikä hyödyttää lasta itseään. Jos lapsi haluaa esimerkiksi rikastua aikuisena, kerro mikä auttaa itsekuriin ja omien taitojen kehittämisessä ja miten helppoa rahaa on kuluttaa huomaamatta. Kerro miten liikkuminen antaa energiaa ihan kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsena ja teininä liikkuu, loppuelämä ei tarvitse liikkua itseänsä puhki kun yrittää korjata niitä seurauksia mitä liikkumattomuus aiheuttaa. Lapset saa liikkumaan, jos antaa järkeviä syitä joihin lapset itse *haluavat* vaikuttaa.
Inspiroiminen auttaa enemmän kuin pelkkä kuri. Jos lapsi tietää kuinka paljon helpompaa elämä on myöhemmällä iällä kun panostaa terveelliseen elämään, hän tuntee että omistaa itse elämänsä ja hänellä on vaikutusvaltaa tehdä elämästään hyvää.
Kuinka vanhempi haluaa auttaa lasta saavuttamaan mitä vaan lapsi haluaa elämältään, kuinka vanhempi haluaa että lapsi pärjää aikuisiällä kun vanhempi ei enää avusta ruuanlaitossa, laskujen maksussa ja siivoamisessa.
Mikä saa lapset välittämään asioista? Sosiaalinen media ja kaverit on aika vaikutusvaltaisia. Missä muodossa trendejä ja haasteita saa eteenpäin? Tee mistä tahansa asiasta sellainen, mikä hyödyttää lasta itseään. Jos lapsi haluaa esimerkiksi rikastua aikuisena, kerro mikä auttaa itsekuriin ja omien taitojen kehittämisessä ja miten helppoa rahaa on kuluttaa huomaamatta. Kerro miten liikkuminen antaa energiaa ihan kaikkeen.
Tämä on totta. Ihan loogisesti kertomalla, mihin se tämänhetkinen elämä vaikuttaa.
"Terve aikuisuus myöhemmällä iällä" valuu täällä puheena kuin vesi hanhen selästä, mutta vetoaminen terveeseen kasvuun - kyllähän nuoret haluavat kasvaa aikuisiksi ja osa nopeastikin. Siihen kasvuun tarvitaan riittävästi lepoa, hyvää ravintoa, ja liikuntaa. Ja kaikkea tätä niin kropalle kuin aivoillekin.
Mutta yksilöitä ovat kaikki ja kokeilemalla löytyy, mistä narusta vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jankkaajamamma täällä taas, päivää!
Kävin täällä muutaman tunnin ajan neljä päivää sitten. Myönnän, että tuli oltua hieman kärjekäs. Nyt yllätyksekseni huomaan, että sen jälkeen joka päivä joku on käynyt kummastelemaan minua, massiivista ylipainoani ja onnetonta elämääni. Vai lieneekö sama henkilö käynyt säännöllisin väliajoin kirjoittamassa samat jutut? Ainakin tyyli ja argumentit ovat aivan samat.
Niin tai näin, koska henkilöni näyttää herättävän paljon kiinnostusta, vastaan minulle esitettyihin kysymyksiin.
En ole ylipainoinen, olen normaalipainoinen. Liikun viikossa yksinäni 3-4 tuntia. Lisäksi vietän perheen kanssa liikunnallista arkea.
Tänä kesänä tehdyn Cooperin testin mukaan olen ikäluokkaani nähden erinomaisessa kunnossa.En tarvitse neuvoja siihen, kuinka voisin liikkua 15-20 tuntia viikossa. Kuten sanottu, en näe siinä mitään tavoittelemisen arvoista. Kun mieheni juoksi sata kilometriä viikossa, ei siihenkään mennyt kuin 12 tuntia viikkotasolla.
Lasteni harrastuksien aikaan saatan liikkua, mutta myös käyn kaupassa, hoidan vanhojen vanhempieni asioita ja harrastan muita asioita kuin liikuntaa.
Tärkeimpänä tässä elämänvaiheessa pidän läheistä suhdetta kasvaviin lapsiin. Koripalloisä voi olla tyytyväinen elämäänsä, mutta minä en olisi tyytyväinen jos eläisin hänen kuvailemaansa elämää.
Jos tämän ääneen sanominen on vihaamista ja mustamaalausta, kehotan teitä, jotka olette tässä neljä päivää jankanneet ylipainostani ja pahasta olostani, miettimään, kuinka te itse voitte. Eikö teillä tai sinulla ole muuta elämää?
Sama toki pätee tähän keskusteluun ylipäätään. En näytä olevan ainoa, jonka henkilöön on käyty epäasiallisella tavalla. Väkivallallakin on liikkumattomia lapsia uhattu. Jos sellainen jatkuu, ilmoitan ketjun asiattomaksi.
T. Jankkaaja-mamma.
Jos sun mies juoksi 100 km viikossa hän (toivottavasti) teki muutakin treeniä ohessa (lihaskuntoa, lihashuoltoa, monet juoksijat myös ui jne). Äkkiä siitä tuleekin enemmän 12 tuntia. Sulla on ilmeisesti vahva urheilutausta, jos kolme tuntia viikossa riittää erinomaiseen tulokseen. Se on sitten eri juttu miksi sunnuntailiikkuja juoksee cooperin. Enpä tiedä ketään tavan tallaajaa, joka sen tekisi. Omastakin on jo muutama vuosi, vaikka treenaankin tavoitteellisesti. Tulos oli erinomainen, mutta kyllä siihen enemmän kuin 3 tuntia treeniä tarvittiin (alle 10 kuitenkin). Ikäkin toki alkaa vitosella.
Kyllä 3h juoksutreenillä pääsee helposti erinomaiseen cooper-tulokseen. Pääseehän intissäkin, vaikkei siellä edes juurikaan juosta.
No jos se 3 h juoksua on kaikki liikunta, niin ei pääse. Jos liikkuu muutenkin aktiivisesti ja siinä paletissa on mukana yhtenä osana 3 h juoksua, niin voi päästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan omilta kouluajoiltani, että toiset eivät edes halua yrittää pelata ko. lajia.
Varmasti huono motoriikka ja tunne ettei osaa ovat osassa liikkumattomuuteen.Ammattikoulussa kolmantena vuotena enemmistö oli liikuntaa erimuodoissa että on sitä kouluissa ollut yritystä pitää lapsia kunnossa.
Epäilen ettei enää kouluissa yritetä pitää lapsia kunnossa.
M30
Koulut todellakin yrittävät parhaansa mukaan pitää lapsia edes minimikunnossa, mutta tehtävä on aivan äärimmäisen vaikea.
Tämäkin keskustelu on täynnä liikuntavastaisia mammoja, jotka haluaisivat, että oppilaat päättävät itse, mitä he tekevät liikuntatunneilla eikä niin, että opettaja ohjaisi toimintaa. Jos liikuntavastaisten vanhempien kasvattamalle liikuntavastaiselle lapselle annetaan päätäntävalta, mitä hän tekee liikuntatunneilla, se tuskin on kovin liikunnallista.
Liikunnanopettajat ovat kuitenkin (pääsääntöisesti) käyneet 5-vuotisen yliopistokoulutuksen liikuntatieteellisessä ja koululaiset ovat koululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi liikkua lasten kanssa pienestä pitäen.
Kyllä, masentuneet ihmiset ei juuri liiku, oli ikä mikä hyvänsä. Masennus taas johtuu ihmisen kohtaamista menetyksistä ja suurista pettymyksistä.
Tämän päivän lapset ovat menettäneet lapsuutensa. Tässä onkin pohdittavaa miten ja miksi näin on käynyt? Kaiken voi aina muuttaa paremmaksi. Me ihmisthän tämän kaiken luomme ja aikuiset on pienistä isossa vastuussa.
Terveet ihmiset liikkuvat ja haluavat liikkua, paitsi jos on jokin vamma tahi muu sairaus miksi ei voi, ainakaan paljon.
Ei se jatkuva liikkuminenkaan maailman tärkeintä ole, kunhan muistaa hengitellä ja ottaa rauhallisesti, sekä levätä paljon. Huilata!
Ei se muutos lähde ympäröivästä yhteiskunnasta vaan kotioloista. Helppohan se lapsi on istuttaa tabletti kädessä sohvalle niin saa vanhemmat hengähtää, sen sijaan että lähtee sitä lasta käyttämään liikkumassa. Todella surullista myös nähdä miten niin moni nuorikin karsii jo kävelyn ja pyöräilyn pois arjestaan ja viilettää sähköpotkulaudalla joka paikkaan. Itse olen lapsesta asti tottunut liikkumaan paljon, ja nyt kolmekymppisenä miehenä pyöräilen työ- ja kauppamatkat yms ja pysyn samalla hoikassa ja lihaksikkaassa kunnossa, kun ikätoverit vain paisuu paisumistaan. Jos ihmisellä on jo lapsesta asti liikkumis- ja ruokailutottumukset huonolla tolalla niin todennäköistä että ylipainoinen tulevaisuus odottaa.
Siitä vielä haluaisin huomauttaa, että jos lapsi sanoo ruokapöydässä että hän on jo täynnä, niin älkää herranjumala tuputtako väkisin lisää sitä ruokaa että nyt pitää syödä niin että napa paukkuu. Kyllä ne lapset osaa jo ihan luonnostaan syödä tarpeeksi paljon eikä ne itseään nälkään tapa. Yleensä tätäkin h uonoa tapaa harrastaa ylipainoiset vanhemmat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan omilta kouluajoiltani, että toiset eivät edes halua yrittää pelata ko. lajia.
Varmasti huono motoriikka ja tunne ettei osaa ovat osassa liikkumattomuuteen.Ammattikoulussa kolmantena vuotena enemmistö oli liikuntaa erimuodoissa että on sitä kouluissa ollut yritystä pitää lapsia kunnossa.
Epäilen ettei enää kouluissa yritetä pitää lapsia kunnossa.
M30
Koulut todellakin yrittävät parhaansa mukaan pitää lapsia edes minimikunnossa, mutta tehtävä on aivan äärimmäisen vaikea.
Tämäkin keskustelu on täynnä liikuntavastaisia mammoja, jotka haluaisivat, että oppilaat päättävät itse, mitä he tekevät liikuntatunneilla eikä niin, että opettaja ohjaisi toimintaa. Jos liikuntavastaisten vanhempien kasvattamalle liikuntavastaiselle lapselle annetaan päätäntävalta, mitä hän tekee liikuntatunneilla, se tuskin on kovin liikunnallista.
Liikunnanopettajat ovat kuitenkin (pääsääntöisesti) käyneet 5-vuotisen yliopistokoulutuksen liikuntatieteellisessä ja koululaiset ovat koululaisia.
Onko oikeasti sanottu noin? Monissa viesteissä on sanottu, lapsilla voisi olla vaihtoehtoja. Ei ole sanottu että kaikki päätäntävalta lapsille, sitä se vaihtoehdot ei tarkoita.
Lapsille valinnanvapaus annetaan niin että heille annetaan sopivat vaihtoehdot jo valmiiksi, ja niistä saavat valita.
Mä en hirveesti syyttäis pelkkiä vanhempia. Ajat vaan on muuttuneet.
Ennen lapset kulki n. 2 km kyläkoulumatkat itse. Nyt tarvii kyydin 5 km päähän isoon koulukeskukseen, mis hienot auditoriot mut betonipiha ei innosta liikkumaan.
Ennen lapset lähetettiin ulos kotoo koko päiväksi keskenään leikkimään. Pelkkää liikuntaa se leikkiminen oli koko päivän. Nyt tulis lasu, kun ei valvomatta voi minnekään päästää. Ei voi kuin varata kalenteriin aika lähipuistoretkelle tai kerta viikon urheiluharrastus. Kaveria näkee kun menee vanhempien mukana tuttavaperheen luo, muttei oman naapuruston vekaroita tunneta, ku kaikki on enimmäkseen neljän seinän sisällä kunnes vanhemmat jaksaa pari kertaa viikossa max tunniksi viedä leikkipuistoon. Hyvällä tuurilla siellä välillä näkee saman naaman kuin kenen kanssa ennenkin on päässyt leikkimään, ni aika ei tuhlaannu pelkkään ujosteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien esimerkki on olennainen. Jos vanhemmat on enimmäkseen somessa viihtyviä huonoryhtisiä pulleroita (karrikoiden), niin mistä ne lapset oppisivat sen liikunnan riemun enää teineinä ja jo rapakuntoisina. Asumme maalla, ja lapset joutuvat kulkemaan harrastuksiin ilman julkista liikennettä. Näin liikuntaakin tulee itsestään. Meillä lomalla ollut kaupunkilaislapsi valitti jalkojensa kipeytyneen kun kävelivät kauppaan ja takaisin, noin 3 kilsaa yhteensä. Huolestuttavaa, kun elämä vasta alkutaipaleella! Toki kaupungeissa on liikunnallisia vanhempia jotka ovat kiinnostuneita myös lastensa liikkumisista!
Liikkukaa, fillarit esiin, uikaa ja jos ei osaa opetelkaa. Talvella luistimet ja hiihto.
Ladten kanssa pitkiä retkiä, omat eväät ja juomat mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en hirveesti syyttäis pelkkiä vanhempia. Ajat vaan on muuttuneet.
Ennen lapset kulki n. 2 km kyläkoulumatkat itse. Nyt tarvii kyydin 5 km päähän isoon koulukeskukseen, mis hienot auditoriot mut betonipiha ei innosta liikkumaan.
Ennen lapset lähetettiin ulos kotoo koko päiväksi keskenään leikkimään. Pelkkää liikuntaa se leikkiminen oli koko päivän. Nyt tulis lasu, kun ei valvomatta voi minnekään päästää. Ei voi kuin varata kalenteriin aika lähipuistoretkelle tai kerta viikon urheiluharrastus. Kaveria näkee kun menee vanhempien mukana tuttavaperheen luo, muttei oman naapuruston vekaroita tunneta, ku kaikki on enimmäkseen neljän seinän sisällä kunnes vanhemmat jaksaa pari kertaa viikossa max tunniksi viedä leikkipuistoon. Hyvällä tuurilla siellä välillä näkee saman naaman kuin kenen kanssa ennenkin on päässyt leikkimään, ni aika ei tuhlaannu pelkkään ujosteluun.
Muutos ei tapahtunut viime vuonna. Vanhemmilla on ollut aikaa sopeutua. Tietoa ja valistusta tulee joka tuutista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan omilta kouluajoiltani, että toiset eivät edes halua yrittää pelata ko. lajia.
Varmasti huono motoriikka ja tunne ettei osaa ovat osassa liikkumattomuuteen.Ammattikoulussa kolmantena vuotena enemmistö oli liikuntaa erimuodoissa että on sitä kouluissa ollut yritystä pitää lapsia kunnossa.
Epäilen ettei enää kouluissa yritetä pitää lapsia kunnossa.
M30
Koulut todellakin yrittävät parhaansa mukaan pitää lapsia edes minimikunnossa, mutta tehtävä on aivan äärimmäisen vaikea.
Tämäkin keskustelu on täynnä liikuntavastaisia mammoja, jotka haluaisivat, että oppilaat päättävät itse, mitä he tekevät liikuntatunneilla eikä niin, että opettaja ohjaisi toimintaa. Jos liikuntavastaisten vanhempien kasvattamalle liikuntavastaiselle lapselle annetaan päätäntävalta, mitä hän tekee liikuntatunneilla, se tuskin on kovin liikunnallista.
Liikunnanopettajat ovat kuitenkin (pääsääntöisesti) käyneet 5-vuotisen yliopistokoulutuksen liikuntatieteellisessä ja koululaiset ovat koululaisia.
Onko oikeasti sanottu noin? Monissa viesteissä on sanottu, lapsilla voisi olla vaihtoehtoja. Ei ole sanottu että kaikki päätäntävalta lapsille, sitä se vaihtoehdot ei tarkoita.
Lapsille valinnanvapaus annetaan niin että heille annetaan sopivat vaihtoehdot jo valmiiksi, ja niistä saavat valita.
Tässä keskustelussa on kymmeniä viestejä, joissa vaaditaan, että lasten pitäisi saada käydä kävelyillä liikuntatunneilla halutessaan ja käveleminen ei ole mitään liikuntaa lapsille. Se on keino luistaa liikunnasta.
Jos pysytään reaalimaailmassa mahdollisissa vaihtoehdoissa, opettajia ei ole tulossa ryhmiin yhtään lisää ja yksi opettaja voi olla yhdessä paikassa kertaakaan. Uskooko ihan oikeasti yhtään kukaan, että nämä täysin liikkumattomat lapset liikkuisivat reippaasti yksinään ilman valvontaa, kun he eivät liikauta eväänsäkään vapaa-ajallaankaan?
Vierailija kirjoitti:
Mä en hirveesti syyttäis pelkkiä vanhempia. Ajat vaan on muuttuneet.
Ennen lapset kulki n. 2 km kyläkoulumatkat itse. Nyt tarvii kyydin 5 km päähän isoon koulukeskukseen, mis hienot auditoriot mut betonipiha ei innosta liikkumaan.
Ennen lapset lähetettiin ulos kotoo koko päiväksi keskenään leikkimään. Pelkkää liikuntaa se leikkiminen oli koko päivän. Nyt tulis lasu, kun ei valvomatta voi minnekään päästää. Ei voi kuin varata kalenteriin aika lähipuistoretkelle tai kerta viikon urheiluharrastus. Kaveria näkee kun menee vanhempien mukana tuttavaperheen luo, muttei oman naapuruston vekaroita tunneta, ku kaikki on enimmäkseen neljän seinän sisällä kunnes vanhemmat jaksaa pari kertaa viikossa max tunniksi viedä leikkipuistoon. Hyvällä tuurilla siellä välillä näkee saman naaman kuin kenen kanssa ennenkin on päässyt leikkimään, ni aika ei tuhlaannu pelkkään ujosteluun.
Mitäköhän sä nyt sekoilet? Lapset saa todellakin päästää ulos leikkimään nykyäänkin. Siitä ei todellakaan tehdä lasua tai jos mt-ongelmainen naapurisi tekisikin ilmoituksen, niin ei lasu sitä ottaisi vakavasti. Jos sinulla on ongelmia lasun kanssa, se ei johdu siitä, että lapsesi käyvät leikkimässä lähipuistossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan omilta kouluajoiltani, että toiset eivät edes halua yrittää pelata ko. lajia.
Varmasti huono motoriikka ja tunne ettei osaa ovat osassa liikkumattomuuteen.Ammattikoulussa kolmantena vuotena enemmistö oli liikuntaa erimuodoissa että on sitä kouluissa ollut yritystä pitää lapsia kunnossa.
Epäilen ettei enää kouluissa yritetä pitää lapsia kunnossa.
M30
Koulut todellakin yrittävät parhaansa mukaan pitää lapsia edes minimikunnossa, mutta tehtävä on aivan äärimmäisen vaikea.
Tämäkin keskustelu on täynnä liikuntavastaisia mammoja, jotka haluaisivat, että oppilaat päättävät itse, mitä he tekevät liikuntatunneilla eikä niin, että opettaja ohjaisi toimintaa. Jos liikuntavastaisten vanhempien kasvattamalle liikuntavastaiselle lapselle annetaan päätäntävalta, mitä hän tekee liikuntatunneilla, se tuskin on kovin liikunnallista.
Liikunnanopettajat ovat kuitenkin (pääsääntöisesti) käyneet 5-vuotisen yliopistokoulutuksen liikuntatieteellisessä ja koululaiset ovat koululaisia.
Onko oikeasti sanottu noin? Monissa viesteissä on sanottu, lapsilla voisi olla vaihtoehtoja. Ei ole sanottu että kaikki päätäntävalta lapsille, sitä se vaihtoehdot ei tarkoita.
Lapsille valinnanvapaus annetaan niin että heille annetaan sopivat vaihtoehdot jo valmiiksi, ja niistä saavat valita.
Lapsella on kouluaikanaan n. 1000 liikuntatuntia, jos hän ei valitse valinnaista liikuntaa. Siinä ehtii tulemaan aika valtava määrä vaihtelua liikuntaan ja pääsee tekemään todella monia erilaisia liikunnallisia asioita. Uskotko todella, että lasten kehitykselle olisi parempi, että he valitsisivat joka kerta itsenäisesti muutamasta vaihtoehdosta, mitä he tekevät? Ja puhun nyt erityisesti niistä liikkumattomista lapsista. Etkö usko, että olisi mitenkään mahdollista, että he valitsisivat aina sen saman homman, missä pääsee kaikkein helpoimmalla ja heidän liikkumisensa muuttuisi olisi jotain yksipuolisen ja olemattoman välimaastosta?
Lisäksi, mitä luulet tapahtuvan opetuksen tasolle, jos yksi opettaja suhaa vaikkapa kolmen ryhmän väliä, kun yhdet pelaavat sählyä salissa, toiset ovat puntilla ja kolmannet "kävelyllä"? Tuskinpa se ainakaan paranee ja ihan pieniä lapsia ei olisi edes mahdollista päästää yksinään puuhaamaan ilman valvontaa.
Lisäksi kenen mielestä olisi järkevää liikunnanopettajien ajankäyttöä, että he suunnittelisivat vaikkapa kolme täysin erilaista sisältöä jokaiselle oppitunnille. Ei kukaan muukaan opettaja tee niin.
Ei kiinnosta vanhempia lasten liikuttaminen eikä liikuntakerhojen vetäminen. Aikoinaan riitti sekä lapsia että vanhempia lasten liikuntaharrastuksissa.. Lyhytikäistä on tulevaisuudessa ihmiset, kun sohvaperunoita aikuisena röllöttävät. Säälittää lasten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en hirveesti syyttäis pelkkiä vanhempia. Ajat vaan on muuttuneet.
Ennen lapset kulki n. 2 km kyläkoulumatkat itse. Nyt tarvii kyydin 5 km päähän isoon koulukeskukseen, mis hienot auditoriot mut betonipiha ei innosta liikkumaan.
Ennen lapset lähetettiin ulos kotoo koko päiväksi keskenään leikkimään. Pelkkää liikuntaa se leikkiminen oli koko päivän. Nyt tulis lasu, kun ei valvomatta voi minnekään päästää. Ei voi kuin varata kalenteriin aika lähipuistoretkelle tai kerta viikon urheiluharrastus. Kaveria näkee kun menee vanhempien mukana tuttavaperheen luo, muttei oman naapuruston vekaroita tunneta, ku kaikki on enimmäkseen neljän seinän sisällä kunnes vanhemmat jaksaa pari kertaa viikossa max tunniksi viedä leikkipuistoon. Hyvällä tuurilla siellä välillä näkee saman naaman kuin kenen kanssa ennenkin on päässyt leikkimään, ni aika ei tuhlaannu pelkkään ujosteluun.
Muutos ei tapahtunut viime vuonna. Vanhemmilla on ollut aikaa sopeutua. Tietoa ja valistusta tulee joka
tuutista.
Kyllä se on puhtaasti vanhempien vika. Lihavia lapsia syötetään mäkkäreissä hyvällä omalla tunnolla, vanhemmat yhtä lihavia. Lastensuojelun pitäisi puuttua asiaan.
Alue: Aihe vapaa
Tuo sisäänrakennettu halu kehittyä on yleensä rakennettu aikuisten sisään, ei lasten.
Lasten sisään on rakennettu halu kokeilla kaikkea kivaa, tehdä yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista, ja yleensä haluta juuri sitä samaa mitä näkee kaverin tai sisaruksen tekevän.
Varmastikin tietynlainen fokusoituminen on ajankohtaista opintojen suhteen teini-iässä, kun elämän suuntaa aletaan etsiä. Mutta kun puhutaan alle kouluikäisistä ja alakoululaisista ja nimenomaan heidän terveydestään ja liikuntasuhteestaan, olisi viisainta noudattaa heidän luontaista liikunnallisuuttaan ja kokeilunhaluaan.
Suomessa erikoistutaan yhteen lajiin keskimäärin yhdeksänvuotiaana, Norjassa 14-vuotiaana. On runsaasti tutkimustietoa varhaisen erikoistumisen fyysisistä ja psyykkisistä haitoista, mutta jostain syystä systeemiä ei saada muutettua.
-eri.