Lue keskustelun säännöt.
Suomessa syntyy liian vähän lapsia
21.03.2023 |
Miten syntyvien lasten määrä laskee edelleen. Muuttoliike Suomeen on lähes yhtä suurta kuin lapsia syntyy. Miten lasten määrä saadaan kasvuun?
https://www.stat.fi/julkaisu/cl7rlpvxqfuie0cw3tz01vpz0
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tänne tarvitaan lisää väkeä, muuten eläkekulut jatkavat nousuaan.
Jaa että eläkeläinen on kuningas ja työikäinen nähköön vaikka nälkää? Ehkä eläkeläisten on aika alkaa pärjäämään vähemmällä. Kaikille pelkkä kansaneläke?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ompa ihme! Kun mitä tahansa mediaa lukee niin kansalaisten mielestä kaikki ja koko maa on mennyt kaikin tavoin ihan rikki, hyvä jos täällä enää ihan itsekseen pärjää. Jos ei näin alkuun vaikka saada kuntoon asumista, tulotasoa, työelämää, liikkumista, koulutusta ja terveyspalveluita niin tuskin tästä koheneekaan.
Nuo kaikki palvelut ovat Suomessa huippuluokkaa. Mistään muualta maailmasta ei löydy vastaavaa. Suomessa ei synny lapsia, koska opiskelut/tulotason vakiinnuttaminen vievät liian kauan, eikä opiskeluaikana ole varaa tehdä lapsia. Usein parisuhteet myös menevät poikki ennen ensimmäisen tai viimeistään toisen lapsen syntymää. Perhekoot jäävät pieneksi. Lisäksi yleinen kulttuuri länsimaissa ei tue ajatusta siitä, että modernilla naisella on iso perhe. Moderni nainen luo uraa, matkustelee, sijoittaa ja toteuttaa unelmiaan.
Mikään mainituista ei ole Suomessa huippuluokkaa ja huomattavasta osasta maailmaa tilanne on parempi. Missä tynnyrissä oikein elät?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa halutaan kaikkien olevan korkeakoulutettuja. Korkeakoulutus on myös ainoa mahdollisuus saada elintaso, missä lapsien on hyvä kasvaa. Ongelmana on se että esimerkiksi ekonomien tekemän tutkimuksen mukaan kauppakorkeakoulusta maisteriksi valmistutaan keskimäärin 29v. Tämä tarkoittaa sitä että, jos vastavalmistunut ekonomi haluaa ensiksi saada vakipaikan ja jalkaa työelämän oven väliin sekä uraa niin tämä vie aikaa useamman vuoden. Viiden vuoden työelämän jälkeen, kun oma asema on vakiintuneempi ollaan jo 34v ja sitten aletaan lapsia pohtimaan. Tuossa iässä nainen ei montaa lasta enää voi tehdä, vaikka haluja olisi, vaan lapsiluku jää luonnollisesti 1-2 lapseen.
Ja parastahan on, että tuollakaan tutkinnolla ei ole mitään takeita työllistymisestä. Yhtäkkiä huomaat lähestyväsi neljääkymmentä ja tappelevasi edelleen tradenomien kanssa samoista murusista. Ja siihen päälle vielä se, että löytäisit fiksun kumppanin, joka tekisi muutakin kuin kittaisi kaljaa tai hakkaisi pleikkaria.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on hyvä asia, etteivät epäkypsät ihmiset lisäänny. Heidän lapset kuitenkin kärsisivät aikuisina monenlaisista ongelmista.
Epäkypsinä ne ihmiset on aina lisääntyneet. Nykyisin eivät lisäänny kun odottavat jotain maagista hetkeä jolloin siihen muka olis kypsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti yksi iso syy on yksinkertaisesti raha ja taloudellinen epävarmuus. Nykyään lähes jokaisen kohdalle tulee osumaan lyhyin korsi YT-neuvotteluissa jossain kohtaa elämää eikä uuteen työpaikkaan välttämättä ihan vain kävellä. Voit olla korkeakoulutettu, mutta asuminen, ruoka, polttoaine, verot syövät pitkälti ostovoimasi. Yhden henkilön palkalla ei suurin osa ihmisistä pyöritä lapsiperhettä kuluineen ja nykyään rahalla on erittäin suuri merkitys julkisten palveluiden huonotessa.
Meitä on kaksi yli mediaanin ansaitsevaa 30v+ aikuista. Asutaan kaksiossa ja nykykoroilla isompaan päivittäminen ei olisi taloudellisesti järkevää. Käytännössä ainoa arjen luksus meillä on hyvä ruoka eli siinä ei ihmeemmin säästellä mutta muuten emme käytä palveluita tai matkustele. Silti varallisuuden pitkäjänteinen kartuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Saamme rahaa säästöön, mutta inflaatio syö sen arvoa kokoajan eikä reaalitulotason kehitys todellakaan kasva kulujen myötä. Meillekin realistinen lapsiluku olisi tosiaan vain 1.
Perheiden kilpavarustelut ei auta. Pitää olla lapsille kalliit harrastukset, muotivaatteet ja puhelimet.
Olen tuo lainaamasi kirjoittaja ja ei minua lähtökohtaisesti huoleta se saako lapselle ostettua puhelimen. Puhelimet ovat vielä mielestäni melko halpoja ja kertaluontoisia kuluja verraten siihen että vähintään lapsen kasvaessa on oltava isompi asunto, maksettava päiväkotimaksut, kerhomaksut, vaatteet, harrastukset, yksityiset lääkärikäynnit jne. Lisäksi lapselle on pakko säästää rahaa sillä on hyvin mahdollista että tulevaisuudessa opiskeleminenkin maksaa. Ilman edes minkäänlaista materialistista kilpavarustelua lapsen nettovaikutus on suuri ja en halua hankkia lasta samaan ympäristöön jossa kasvoin itse eli vaatteet kirpputorilta, harrastuksiin ei varaa, elämyksiin ei varaa, vuokra-asunto jossa aivan liian vähän tilaa, ruokaan juuri ja juuri varaa ja vanhemmat aina stressaantuneita rahasta. En itse aikuisenakaan kaipaa luksusta vaan turvallisuuden tunnetta, sitä että rahat riittää ja sitä jää säästöönkin ja auton tai kodinkoneen hajotessa ostetaan uusi tarpeen niin vaatiessa tai että sairauden iskiessä ei tarvitse laittaa kämppää heti lihoiksi.
Ja voin myös rehellisesti sanoa etten halua enää elää köyhän elämää. Köyhä lapsuus ja opiskeluaika sekä pienituloiset työpaikat sen jälkeen riitti. En nytkään elä yltäkylläistä elämää ja asun tavallisessa pienessä asunnossa ja ajan Nissanilla mutta minulla on rahaa kaikkeen mitä tarvitsen ilman että ruokakaupassa täytyy laskea senttejä tai pelätä postilaatikon kolahdusta laskujen pelossa. Leikkaan silti hiukset itse ja ostan vaatetta vain tarpeeseen mutta on mahtava tunne tietää että kaikkeen tarpeelliseen on katetta. Laman lapsena sitä perusasioista kieltäytymistä on saanut maistaa aivan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tänne tarvitaan lisää väkeä, muuten eläkekulut jatkavat nousuaan.
Jaa että eläkeläinen on kuningas ja työikäinen nähköön vaikka nälkää? Ehkä eläkeläisten on aika alkaa pärjäämään vähemmällä. Kaikille pelkkä kansaneläke?
Kun mä olin nuori, työkaverinani oli eläkkeelle jäämässä oleva hoitaja. Tuli kerran puhetta eläkkeistä ja siitä, että äitiysloma ja hoitovapaa pienentää eläkettä (siihen aikaan noilta vapailta ei kertynyt eläkettä, nykyisin taitaa ainakin äitiysloma-ajalta kertyä). Työkaverini sanoi mulle: "Voi kuule, sitten, kun sinä olet aikanaan eläkeiässä, saat valita syanidipillerin tai muussa tapauksessa sut ammutaan maata kiertävälle radalle, joten älä ole huolissasi eläkkeesi kertymisestä". Vaikka hänen sanansa olivatkin sarkasmia, olihan niissä totta toinen puoli. Nykyisen kaltainen eläkejärjestelmä ei tule kestämään enää kovin pitkään vaan rajuja muutoksia on tehtävä. Vähintäänkin laittaa jonkinlainen eläkekatto. Tästä syystä mä en edes aio olla työelämässä ylimpään eläkeikään asti, koska pidän varsin todennäköisenä, ettei mulle olisi siitä mitään taloudellista hyötyä. En yhtään ihmettelisi, vaikka seuraavien 8,5 vuoden aikana tulisi eläkatto esim 3000€/kk ja siten - jos jatkaisin töissä ylimpään eläkeikään asti - tekisin eläkekertymäni kannalta viimeiset vuodet ihan turhaan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti yksi iso syy on yksinkertaisesti raha ja taloudellinen epävarmuus. Nykyään lähes jokaisen kohdalle tulee osumaan lyhyin korsi YT-neuvotteluissa jossain kohtaa elämää eikä uuteen työpaikkaan välttämättä ihan vain kävellä. Voit olla korkeakoulutettu, mutta asuminen, ruoka, polttoaine, verot syövät pitkälti ostovoimasi. Yhden henkilön palkalla ei suurin osa ihmisistä pyöritä lapsiperhettä kuluineen ja nykyään rahalla on erittäin suuri merkitys julkisten palveluiden huonotessa.
Meitä on kaksi yli mediaanin ansaitsevaa 30v+ aikuista. Asutaan kaksiossa ja nykykoroilla isompaan päivittäminen ei olisi taloudellisesti järkevää. Käytännössä ainoa arjen luksus meillä on hyvä ruoka eli siinä ei ihmeemmin säästellä mutta muuten emme käytä palveluita tai matkustele. Silti varallisuuden pitkäjänteinen kartuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Saamme rahaa säästöön, mutta inflaatio syö sen arvoa kokoajan eikä reaalitulotason kehitys todellakaan kasva kulujen myötä. Meillekin realistinen lapsiluku olisi tosiaan vain 1.
Perheiden kilpavarustelut ei auta. Pitää olla lapsille kalliit harrastukset, muotivaatteet ja puhelimet.
Olen tuo lainaamasi kirjoittaja ja ei minua lähtökohtaisesti huoleta se saako lapselle ostettua puhelimen. Puhelimet ovat vielä mielestäni melko halpoja ja kertaluontoisia kuluja verraten siihen että vähintään lapsen kasvaessa on oltava isompi asunto, maksettava päiväkotimaksut, kerhomaksut, vaatteet, harrastukset, yksityiset lääkärikäynnit jne. Lisäksi lapselle on pakko säästää rahaa sillä on hyvin mahdollista että tulevaisuudessa opiskeleminenkin maksaa. Ilman edes minkäänlaista materialistista kilpavarustelua lapsen nettovaikutus on suuri ja en halua hankkia lasta samaan ympäristöön jossa kasvoin itse eli vaatteet kirpputorilta, harrastuksiin ei varaa, elämyksiin ei varaa, vuokra-asunto jossa aivan liian vähän tilaa, ruokaan juuri ja juuri varaa ja vanhemmat aina stressaantuneita rahasta. En itse aikuisenakaan kaipaa luksusta vaan turvallisuuden tunnetta, sitä että rahat riittää ja sitä jää säästöönkin ja auton tai kodinkoneen hajotessa ostetaan uusi tarpeen niin vaatiessa tai että sairauden iskiessä ei tarvitse laittaa kämppää heti lihoiksi.
Ja voin myös rehellisesti sanoa etten halua enää elää köyhän elämää. Köyhä lapsuus ja opiskeluaika sekä pienituloiset työpaikat sen jälkeen riitti. En nytkään elä yltäkylläistä elämää ja asun tavallisessa pienessä asunnossa ja ajan Nissanilla mutta minulla on rahaa kaikkeen mitä tarvitsen ilman että ruokakaupassa täytyy laskea senttejä tai pelätä postilaatikon kolahdusta laskujen pelossa. Leikkaan silti hiukset itse ja ostan vaatetta vain tarpeeseen mutta on mahtava tunne tietää että kaikkeen tarpeelliseen on katetta. Laman lapsena sitä perusasioista kieltäytymistä on saanut maistaa aivan tarpeeksi.
On se jännä miten ihmiset haluaa usein jotain muuta kuin missä ovat kasvaneet. Itse kasvoin materiaalisesti mukavasti, mutta emotionaalisesti etäisesti. Oppi sen ettei raha paljon tuo onnea, halvemmatkin laitteet olis riittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten määrä saadaan kasvuun heikentämällä naisten koulutusta, heikentämällä naisten asemaa työelämässä ja vähentämällä naisten oikeuksia työelämässä.
Tämä ei kuitenkaan ole järkevää, kuten jokainen varmaan tajuaa. Meidän ei tarvitse saada syntyvyyttä yhtään lisää.
En ole tästä täysin samaa mieltä, vaikka toki maissa, joissa nisilla ei ole oikeuksia, naiset saavat enemmän lapsia...
Itselläni esim on yliopisto käytynä ja ikää 30v. Tekisin lapsia jos olisi vain varaa, mutta työt on tyyliin 3kk sijaisuuksia, työttömyyttä, 0-tuntisoppareita kaupan kassalla jne.
Jos olisi enemmän töitä suomalaisille, niin kyllä me lisäännyttäisiin. Nyt ei voida, kun ensin opiskellaan melkein 30v ikäisiksi ja sen jälkeen saadaan tapella työtunneista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti yksi iso syy on yksinkertaisesti raha ja taloudellinen epävarmuus. Nykyään lähes jokaisen kohdalle tulee osumaan lyhyin korsi YT-neuvotteluissa jossain kohtaa elämää eikä uuteen työpaikkaan välttämättä ihan vain kävellä. Voit olla korkeakoulutettu, mutta asuminen, ruoka, polttoaine, verot syövät pitkälti ostovoimasi. Yhden henkilön palkalla ei suurin osa ihmisistä pyöritä lapsiperhettä kuluineen ja nykyään rahalla on erittäin suuri merkitys julkisten palveluiden huonotessa.
Meitä on kaksi yli mediaanin ansaitsevaa 30v+ aikuista. Asutaan kaksiossa ja nykykoroilla isompaan päivittäminen ei olisi taloudellisesti järkevää. Käytännössä ainoa arjen luksus meillä on hyvä ruoka eli siinä ei ihmeemmin säästellä mutta muuten emme käytä palveluita tai matkustele. Silti varallisuuden pitkäjänteinen kartuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Saamme rahaa säästöön, mutta inflaatio syö sen arvoa kokoajan eikä reaalitulotason kehitys todellakaan kasva kulujen myötä. Meillekin realistinen lapsiluku olisi tosiaan vain 1.
Perheiden kilpavarustelut ei auta. Pitää olla lapsille kalliit harrastukset, muotivaatteet ja puhelimet.
Olen tuo lainaamasi kirjoittaja ja ei minua lähtökohtaisesti huoleta se saako lapselle ostettua puhelimen. Puhelimet ovat vielä mielestäni melko halpoja ja kertaluontoisia kuluja verraten siihen että vähintään lapsen kasvaessa on oltava isompi asunto, maksettava päiväkotimaksut, kerhomaksut, vaatteet, harrastukset, yksityiset lääkärikäynnit jne. Lisäksi lapselle on pakko säästää rahaa sillä on hyvin mahdollista että tulevaisuudessa opiskeleminenkin maksaa. Ilman edes minkäänlaista materialistista kilpavarustelua lapsen nettovaikutus on suuri ja en halua hankkia lasta samaan ympäristöön jossa kasvoin itse eli vaatteet kirpputorilta, harrastuksiin ei varaa, elämyksiin ei varaa, vuokra-asunto jossa aivan liian vähän tilaa, ruokaan juuri ja juuri varaa ja vanhemmat aina stressaantuneita rahasta. En itse aikuisenakaan kaipaa luksusta vaan turvallisuuden tunnetta, sitä että rahat riittää ja sitä jää säästöönkin ja auton tai kodinkoneen hajotessa ostetaan uusi tarpeen niin vaatiessa tai että sairauden iskiessä ei tarvitse laittaa kämppää heti lihoiksi.
Ja voin myös rehellisesti sanoa etten halua enää elää köyhän elämää. Köyhä lapsuus ja opiskeluaika sekä pienituloiset työpaikat sen jälkeen riitti. En nytkään elä yltäkylläistä elämää ja asun tavallisessa pienessä asunnossa ja ajan Nissanilla mutta minulla on rahaa kaikkeen mitä tarvitsen ilman että ruokakaupassa täytyy laskea senttejä tai pelätä postilaatikon kolahdusta laskujen pelossa. Leikkaan silti hiukset itse ja ostan vaatetta vain tarpeeseen mutta on mahtava tunne tietää että kaikkeen tarpeelliseen on katetta. Laman lapsena sitä perusasioista kieltäytymistä on saanut maistaa aivan tarpeeksi.
On se jännä miten ihmiset haluaa usein jotain muuta kuin missä ovat kasvaneet. Itse kasvoin materiaalisesti mukavasti, mutta emotionaalisesti etäisesti. Oppi sen ettei raha paljon tuo onnea, halvemmatkin laitteet olis riittäneet.
Mä kasvoin materiaalisesyi mukavasti ja emotionaalisesti mukavasti. Samanlaisen lapsuuden halusin antaa omille lapsillenikin. Jos olisin nyt nuori, harkitsisin tosi tarkkaan, onko mulla varaa tarjota lapsilleni sellaista lapsuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syntyy, vääriin perheisiin syntyy suurin osa (ei varakkaita ja omillaan toimeentulevia).
Sen sijaan että varautuisitte itse eläkepäiviinne, syyllistätte muita itsekkäiksi koska eivät hanki lapsia. Heh. Valtiollista siitoslinjaa ei tule, vaikka kuinka itkette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos syntyy, vääriin perheisiin syntyy suurin osa (ei varakkaita ja omillaan toimeentulevia).
Lapsiahan tarvitaan joka tapauksessa, miksi muka vain omavaraisten lapset olisivat hyödyksi? Jos oletetaan että verommaksajia niistä muistakin tulee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ompa ihme! Kun mitä tahansa mediaa lukee niin kansalaisten mielestä kaikki ja koko maa on mennyt kaikin tavoin ihan rikki, hyvä jos täällä enää ihan itsekseen pärjää. Jos ei näin alkuun vaikka saada kuntoon asumista, tulotasoa, työelämää, liikkumista, koulutusta ja terveyspalveluita niin tuskin tästä koheneekaan.
Nuo kaikki palvelut ovat Suomessa huippuluokkaa. Mistään muualta maailmasta ei löydy vastaavaa. Suomessa ei synny lapsia, koska opiskelut/tulotason vakiinnuttaminen vievät liian kauan, eikä opiskeluaikana ole varaa tehdä lapsia. Usein parisuhteet myös menevät poikki ennen ensimmäisen tai viimeistään toisen lapsen syntymää. Perhekoot jäävät pieneksi. Lisäksi yleinen kulttuuri länsimaissa ei tue ajatusta siitä, että modernilla naisella on iso perhe. Moderni nainen luo uraa, matkustelee, sijoittaa ja toteuttaa unelmiaan.
Tässähän oli kerrankin asiallinen kommentti. Palvelut täällä pelaa hyvin, ei täällä niiden puutteesta jää lapset tekemättä.
Isoin asia on minusta työelämän, tulotason ja lapsiperheen asumisen aiheuttamat ristiriidat, jotka ovat todella vaikeita.
- Työelämään vakiintuminen on hankalaa ja vie pitkään.
- Yhden työssäkäyvän palkalla ei elä kuin korkeintaan pikkukaupungeissa / syrjäseudulla, ja melko huonosti niissäkin.
- Kasvukeskuksissa, joissa on työpaikkoja molemmille vanhemmille, tilavat asunnot ovat suolaisen kalliita ostovoimaan suhteutettuna.
- Ja siellä, missä asunnot ovat oikeasti halpoja, työpaikkoja on vähän, ja jos jompi kumpi työllistyisi tällaisella muuttotappioalueella, olisi sen toisen vaikeaa löytää itselleen oman alan työtä.
- Parisuhteet eivät kestä Suomessa lasten syntymistä. Tämä on tosi surullista. Suomalainen perhe on lasten synnyttyä aika yksin: käsi ylös, kuinka moni saa säännöllistä lastenhoitoapua lasten isovanhemmilta, sukulaisilta, kummeilta, ystäviltä? Ei montaa kättä taida nousta.
Tämä heijastuu sitten suoraan parisuhteeseen, kun lasten kasvaessa ei ole aikaa parisuhteelle - eli esimerkiksi sellaiselle päivälle, jolloin pariskunta saisi oikeasti aikaa yhdessä kaksin, ilman lapsia - käyden vaikka kävelyllä, ravintolassa ja harrastamassa hyvää päiväseksiä (jolloin kumpikaan ei olisi väsynyt).
- Parisuhteet menevät helposti poikki myös ennen ensimmäisenkään lapsen syntymistä. Ehkä ihmiset ovat laiskoja vaalimaan parisuhdettaan? Tai suhde katkeaa siksi, jos jompi kumpi ei halua lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten määrä saadaan kasvuun heikentämällä naisten koulutusta, heikentämällä naisten asemaa työelämässä ja vähentämällä naisten oikeuksia työelämässä.
Tämä ei kuitenkaan ole järkevää, kuten jokainen varmaan tajuaa. Meidän ei tarvitse saada syntyvyyttä yhtään lisää.
En ole tästä täysin samaa mieltä, vaikka toki maissa, joissa nisilla ei ole oikeuksia, naiset saavat enemmän lapsia...
Itselläni esim on yliopisto käytynä ja ikää 30v. Tekisin lapsia jos olisi vain varaa, mutta työt on tyyliin 3kk sijaisuuksia, työttömyyttä, 0-tuntisoppareita kaupan kassalla jne.
Jos olisi enemmän töitä suomalaisille, niin kyllä me lisäännyttäisiin. Nyt ei voida, kun ensin opiskellaan melkein 30v ikäisiksi ja sen jälkeen saadaan tapella työtunneista.
Mä ymmärrän sua hyvin. Mä tein aikuiselämäni ensimmäiset 10 vuotta määräaikaisia pätkätöitä. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, koska mulla oli lähes koko ajan sama työnantaja (HYKS) ja töitä riitti. Ennenkuin edellinen määräaikainen työsuhteeni oli edes päättymässä, Hyksin työhönotosta soitettiin ja kerrottiin useita vaihtoehtoja sijaisuuksista, joista sain itse valita, missä haluan jatkaa sen hetkisen määräaikaisuuden päätyttyä. Työt olivat aina kokopäivätyötä ja vaikka joskus työsuhteet saatoivat ollakin vain 1-2 päivää, työt jatkuivat katkeamatta sen jälkeen jossain toisessa paikassa.
Huh onneksi, olis muuten varhaiskasvatus vieläkin pahemmassa kriisissä.
Ei ihminen osaa tehdä lastaan jollei ole oppinut tekemään itseäänkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti yksi iso syy on yksinkertaisesti raha ja taloudellinen epävarmuus. Nykyään lähes jokaisen kohdalle tulee osumaan lyhyin korsi YT-neuvotteluissa jossain kohtaa elämää eikä uuteen työpaikkaan välttämättä ihan vain kävellä. Voit olla korkeakoulutettu, mutta asuminen, ruoka, polttoaine, verot syövät pitkälti ostovoimasi. Yhden henkilön palkalla ei suurin osa ihmisistä pyöritä lapsiperhettä kuluineen ja nykyään rahalla on erittäin suuri merkitys julkisten palveluiden huonotessa.
Meitä on kaksi yli mediaanin ansaitsevaa 30v+ aikuista. Asutaan kaksiossa ja nykykoroilla isompaan päivittäminen ei olisi taloudellisesti järkevää. Käytännössä ainoa arjen luksus meillä on hyvä ruoka eli siinä ei ihmeemmin säästellä mutta muuten emme käytä palveluita tai matkustele. Silti varallisuuden pitkäjänteinen kartuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Saamme rahaa säästöön, mutta inflaatio syö sen arvoa kokoajan eikä reaalitulotason kehitys todellakaan kasva kulujen myötä. Meillekin realistinen lapsiluku olisi tosiaan vain 1.
Perheiden kilpavarustelut ei auta. Pitää olla lapsille kalliit harrastukset, muotivaatteet ja puhelimet.
Olen tuo lainaamasi kirjoittaja ja ei minua lähtökohtaisesti huoleta se saako lapselle ostettua puhelimen. Puhelimet ovat vielä mielestäni melko halpoja ja kertaluontoisia kuluja verraten siihen että vähintään lapsen kasvaessa on oltava isompi asunto, maksettava päiväkotimaksut, kerhomaksut, vaatteet, harrastukset, yksityiset lääkärikäynnit jne. Lisäksi lapselle on pakko säästää rahaa sillä on hyvin mahdollista että tulevaisuudessa opiskeleminenkin maksaa. Ilman edes minkäänlaista materialistista kilpavarustelua lapsen nettovaikutus on suuri ja en halua hankkia lasta samaan ympäristöön jossa kasvoin itse eli vaatteet kirpputorilta, harrastuksiin ei varaa, elämyksiin ei varaa, vuokra-asunto jossa aivan liian vähän tilaa, ruokaan juuri ja juuri varaa ja vanhemmat aina stressaantuneita rahasta. En itse aikuisenakaan kaipaa luksusta vaan turvallisuuden tunnetta, sitä että rahat riittää ja sitä jää säästöönkin ja auton tai kodinkoneen hajotessa ostetaan uusi tarpeen niin vaatiessa tai että sairauden iskiessä ei tarvitse laittaa kämppää heti lihoiksi.
Ja voin myös rehellisesti sanoa etten halua enää elää köyhän elämää. Köyhä lapsuus ja opiskeluaika sekä pienituloiset työpaikat sen jälkeen riitti. En nytkään elä yltäkylläistä elämää ja asun tavallisessa pienessä asunnossa ja ajan Nissanilla mutta minulla on rahaa kaikkeen mitä tarvitsen ilman että ruokakaupassa täytyy laskea senttejä tai pelätä postilaatikon kolahdusta laskujen pelossa. Leikkaan silti hiukset itse ja ostan vaatetta vain tarpeeseen mutta on mahtava tunne tietää että kaikkeen tarpeelliseen on katetta. Laman lapsena sitä perusasioista kieltäytymistä on saanut maistaa aivan tarpeeksi.
On se jännä miten ihmiset haluaa usein jotain muuta kuin missä ovat kasvaneet. Itse kasvoin materiaalisesti mukavasti, mutta emotionaalisesti etäisesti. Oppi sen ettei raha paljon tuo onnea, halvemmatkin laitteet olis riittäneet.
Omassa lapsuudessa oli molemmat, eli stressaantuneet etäiset vanhemmat sekä puutetta kaikesta. :D mutta halusin tuohon vielä kommentoida että en voi koskaan tarjota lapselleni varmaan edes ylemmän keskiluokan elintasoa enkä tule työllä erityisemmin vaurastumaan eli viittasin kommentillani pikemminkin taloudelliseen turvan tunteeseen varsinaisen krumeluurin sijaan. Raha ei pelkästään tuo onnea, mutta se tuo että on varaa mennä lääkäriin, hammaslääkäriin, fysioterapeutille, syödä tuoretta ruokaa ja pukeutua mukavasti ja tarjota sama luksus jälkikasvullekin. Köyhyys on sosiaalinen stigma ja aiheuttaa suurta häpeää stressin vuoksi ja on mielestäni eri asia elää vaatimatonta elämäntapaa omasta halustaan kuin pakon edessä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti yksi iso syy on yksinkertaisesti raha ja taloudellinen epävarmuus. Nykyään lähes jokaisen kohdalle tulee osumaan lyhyin korsi YT-neuvotteluissa jossain kohtaa elämää eikä uuteen työpaikkaan välttämättä ihan vain kävellä. Voit olla korkeakoulutettu, mutta asuminen, ruoka, polttoaine, verot syövät pitkälti ostovoimasi. Yhden henkilön palkalla ei suurin osa ihmisistä pyöritä lapsiperhettä kuluineen ja nykyään rahalla on erittäin suuri merkitys julkisten palveluiden huonotessa.
Meitä on kaksi yli mediaanin ansaitsevaa 30v+ aikuista. Asutaan kaksiossa ja nykykoroilla isompaan päivittäminen ei olisi taloudellisesti järkevää. Käytännössä ainoa arjen luksus meillä on hyvä ruoka eli siinä ei ihmeemmin säästellä mutta muuten emme käytä palveluita tai matkustele. Silti varallisuuden pitkäjänteinen kartuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Saamme rahaa säästöön, mutta inflaatio syö sen arvoa kokoajan eikä reaalitulotason kehitys todellakaan kasva kulujen myötä. Meillekin realistinen lapsiluku olisi tosiaan vain 1.
Tämä kuulostaa todella, todella karulta. En epäile kokemustanne.
Minä ja puolisoni olemme alle mediaanin tienaavia molemmat (nettopalkka molemmilla noin 2000€/kk, eli brutto ehkä noin tonnin enemmän), mutta teidän tilanteeseenne verrattuna meillä on ollut asumisen ja elämisen kustannusten puolesta elämä suorastaan luksusta. Meitä on onni potkinut siinä mielessä, että olemme työllistyneet molemmat muuttotappiokaupungin alueelle, ja lisäksi meitä on onni potkinut siinäkin mielessä, että pystyimme myymään ensimmäisen omistusasunnon jopa pienellä voitolla eteenpäin.
Meillä on kaksi lasta, joista toinen on aloittanut koulun ja toinen on päivähoidossa.
Asumismuotona on vanha, mutta melko hyväkuntoiseksi remontoitu terve omakotitalo, jossa asumiskustannukset ovat melko pienet. Isoin meno on sähkö, talo lämpiää osittain sähköllä, osittain puulla; vuotuiset sähkökustannukset nykyisillä hinnoilla ovat noin 2500€. Kiinteistöverot, vakuutukset ja jätemaksut ovat pienet, samoin jätemaksut. Taloa varten ei tarvittu asuntolainaa edellisen asunnon myynnin jälkeen kuin noin 70.000€ ja se tuli maksettua aika nopeasti pois.
Elämän luksus meille on kesämökki, joka saatiin hankittua naapurikunnasta halvalla. Mökissä ei ole mukavuuksia, mutta ei niitä kaivatakaan. Se on sellainen kuin on, vanha lautamökki, mutta viihdymme siellä silti. Siellä on hauska käydä, koska matka on kotoa lyhyt, ja sen ylläpitokustannukset ovat minimaaliset. Järvi ja oma ranta ovat erittäin hyvät; vesileikit kesällä ja makkaranpaistoretket talvella ovat meille sitä arjen luksusta.
En tykkäisi asua isossa kaupungissa kaksiossa tietäen, että perheeseen ja tilavampaan asuntoon ei ole varaa.
Ainut asia, joka esti meitä hankkimasta enempää kuin 2 lasta, oli turvaverkkojen puute. Jos esimerkiksi meidän molempien vanhemmat, muu suku ja kaverit asuisivat täällä, meillä saattaisi olla jopa 5 lasta. Tässä tilanteessa kuitenkin 2 lasta oli ehdoton maksimi, koska päivähoidon lisäksi meillä ei ole lapsille oikein mitään muuta hoitomahdollisuutta kuin MLL:n palkatut hoitajat.
tyufty kirjoitti:
Ei ihminen osaa tehdä lastaan jollei ole oppinut tekemään itseäänkään
Jaa kyllä multa tuo lastentekotouho onnistu jo viidentoista kesäsenä. Ei se kovin korkeaa salatiedettä ole se puuha
Veikkaan, että syy oli melko sama kuin ysärin lamassakin. Jos oli aikeissa hankkia lapsen ja työt loppuivat koronarajoitusten vuoksi, oli sopiva ajankohta hankkia lapsi. Oletettiin, että pandemia rajoituksineen kestää korkeintaan pari vuotta. Ja oikeassa olivat.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/