Suomessa syntyy liian vähän lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus

En voi käsittää, miten tämä ei näytä tulevan kenenkään poliitikon mieleen. Onko niin suuri tabu, ettei asiaa uskalleta ottaa keskusteluun. Tämä malli toimii Keski-Euroopassa ja syntyvyyttä voi lisätä vain selvillä kannustimilla.

Suomessa on ongelmia ihan muualla, kuin rahassa. Keski-Euroopassa ei ole Suomea vastaavat tukijärjestelmät. Suomessa on tutkittu monet kerrat, että suurimmat syyt syntyvyyden pienuuteen ovat kolme ylitse muiden: keski-ikä ensisynnyttäjällä on yli 30 vuotta, sopivaa kumppania lapsentekoon ei löydy tai nykyisestä elämäntyylistä ei haluta luopua.

Totta nämäkin, yksi itselle aina silmään pistänyt perhe-elämän jarru on opiskelijoille pakotettu pakkolaina heti elämän alkuun, sen maksamisesta tuleekin paineita päästä ja pysyä työelämässä ja voi mennä aikaa tai kokonaan pieleen jos hommat ei luistakaan ja suomen epävakaan tuulisessa työelämässähän se usein ei luista, joten perhe voi jäädä paljon myöhemmälle tai kokonaan perustamatta jos lainan on joutunut opiskellessa nostamaan.

Opintolaina on kuitenkin sellainen laina, jota voi lyhentää muutama kymppi/ kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus

En voi käsittää, miten tämä ei näytä tulevan kenenkään poliitikon mieleen. Onko niin suuri tabu, ettei asiaa uskalleta ottaa keskusteluun. Tämä malli toimii Keski-Euroopassa ja syntyvyyttä voi lisätä vain selvillä kannustimilla.

Suomessa on ongelmia ihan muualla, kuin rahassa. Keski-Euroopassa ei ole Suomea vastaavat tukijärjestelmät. Suomessa on tutkittu monet kerrat, että suurimmat syyt syntyvyyden pienuuteen ovat kolme ylitse muiden: keski-ikä ensisynnyttäjällä on yli 30 vuotta, sopivaa kumppania lapsentekoon ei löydy tai nykyisestä elämäntyylistä ei haluta luopua.

Totta nämäkin, yksi itselle aina silmään pistänyt perhe-elämän jarru on opiskelijoille pakotettu pakkolaina heti elämän alkuun, sen maksamisesta tuleekin paineita päästä ja pysyä työelämässä ja voi mennä aikaa tai kokonaan pieleen jos hommat ei luistakaan ja suomen epävakaan tuulisessa työelämässähän se usein ei luista, joten perhe voi jäädä paljon myöhemmälle tai kokonaan perustamatta jos lainan on joutunut opiskellessa nostamaan.

On jotenkin mahdotonta ajatella, että nykyisellä koulutustasolla ja naisten asemalla (mikä on siis erittäin hyvä!!), olisi mitään mahdollisuutta saada syntyvyyttä nousemaan. Päinvastoin, se laskee vielä tästäkin todennäköisesti yksi lapsi / nainen tuntumaan. Siihen, kun lisätään vielä se, että nuoret miehet alisuoriutuvat, eivätkä enää mene lukioon/yliopistoon, mihin naiset joukolla menevät. Ja kuten tiedetään, akateeminen nainen ei tee lapsia opistotason miehen kanssa. Suomen miehet (liian iso osa) ovat koko ajan heikommassa kunnossa, eivät osaa lukea, sotkeutuvat päihdemaailmaan, eivätkä löydä mitään syytä elää. Heistä ei tule hyvinvoivia perheenisiä, jotka pystyisivät olemaan menestyvän naisen kanssa tasa-arvoisessa asemassa.

Täytyykö yliopistotutkinnon suorittaneella miehellä olla myös tutkintoa vastaavia töitä? Mitä jos on suorittanut yliopistotutkinnon, mutta tekee duunarihommia? Vai onko kyse vain palkan suuruudesta?

Palkka on kaikkein ratkaisevin. Miehen on edelleen sallittua toimia perheen elättäjänä ja se näkyy Suomen perheellisissä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hedelmällisessä iässä olevana naisena ihan täysin kyllästynyt siihen että syntyvyyden laskusta syytetään nuoria naisia ja nuoria miehiä ei lainkaan. Hei haloo, heterosuhteessa sillä miehellä on ihan yhtä suuri osuus lastenhankintaan kuin naisella ja itsellisetkin naiset tarvitsevat miehen sukusoluja lisääntymiseen. Mitä tuttavapiiriini ja kavereihini tulee niin suurimpia syitä vaikuttaa olevan täysin kelvottomat miehet perhe-elämään. 2020-luvun nainen ei halua paskaa diiliä raata täysipäiväisesti töissä, vapaa-ajalla hoitaa muksut ja kämpän ja vielä vanhenevat vanhemmatkin ja pysytellä fyysisesti kunnossa. Syntyvyys saadaan kasvuun kun suomalaiset miehet hyväksyvät muuttuvan yhteiskunnan että joko siihen perhe-elämään osallistutaan tasavertaisesti tai sitten kustannetaan omasta palkasta se naisen oleminen kotona mukisematta.

Tai sitten jätetään ne lapset tekemättä, kuten lähes 70% tämän päivän koulutetuista kolmekymppisistä miehistä on päättänyt. Kymmenen vuotta sitten lukema oli 30%.

Ja miksipä sitä uhraamaan mukavaa, vapaata elämäänsä muiden mielihalujen toteuttamiseksi. Kummasti on enemmän vapauksia valita menemisiään ja tekemisiään lapsettomana...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus

En voi käsittää, miten tämä ei näytä tulevan kenenkään poliitikon mieleen. Onko niin suuri tabu, ettei asiaa uskalleta ottaa keskusteluun. Tämä malli toimii Keski-Euroopassa ja syntyvyyttä voi lisätä vain selvillä kannustimilla.

Perheverotuksen lisäksi tarvitaan myös miehelle velvollisuus huolehtia, että vaimolla on oikeus käyttää miehen tilillä olevia rahoja eikä vain pyytäen. Poissulkevaa avioehtoa ei saa olla vaan mahdollisen eron jälkeen omaisuus laitetaan tasan. Miehen pitää maksaa eron jälkeen elatustukea myös ex-vaimolle ja ex-vaimolle pitää kuulua osa miehen työeläkkeestä vaikka pari olisi eronnut ja mies mennyt uusiin naimisiin.

ahaa. haluat siis ameriikan mallin myös suomeen? tuohan on suoraan usafeministien juttuja ja voimassa olevia lakeja. minun mielestä, jos nainen tekee abortin ja mies olisi tahtonut lapsen pitää, tulee vaimon maksaa 18 vuotta elatusmaksuja miehelle, koska pilasi miehen mahdollisuuden jälkikasvuun. reilua eikö vain?

Miksi olemattomasta lapsesta pitäisi maksaa yhtään mitään. Tästähän koituu miehelle pelkkää säästöä. Herra on hyvä ja hankkii uuden kohdun, johon tökkiä siementää, mikäli lapsia haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus

En voi käsittää, miten tämä ei näytä tulevan kenenkään poliitikon mieleen. Onko niin suuri tabu, ettei asiaa uskalleta ottaa keskusteluun. Tämä malli toimii Keski-Euroopassa ja syntyvyyttä voi lisätä vain selvillä kannustimilla.

Suomessa on ongelmia ihan muualla, kuin rahassa. Keski-Euroopassa ei ole Suomea vastaavat tukijärjestelmät. Suomessa on tutkittu monet kerrat, että suurimmat syyt syntyvyyden pienuuteen ovat kolme ylitse muiden: keski-ikä ensisynnyttäjällä on yli 30 vuotta, sopivaa kumppania lapsentekoon ei löydy tai nykyisestä elämäntyylistä ei haluta luopua.

Totta nämäkin, yksi itselle aina silmään pistänyt perhe-elämän jarru on opiskelijoille pakotettu pakkolaina heti elämän alkuun, sen maksamisesta tuleekin paineita päästä ja pysyä työelämässä ja voi mennä aikaa tai kokonaan pieleen jos hommat ei luistakaan ja suomen epävakaan tuulisessa työelämässähän se usein ei luista, joten perhe voi jäädä paljon myöhemmälle tai kokonaan perustamatta jos lainan on joutunut opiskellessa nostamaan.

On jotenkin mahdotonta ajatella, että nykyisellä koulutustasolla ja naisten asemalla (mikä on siis erittäin hyvä!!), olisi mitään mahdollisuutta saada syntyvyyttä nousemaan. Päinvastoin, se laskee vielä tästäkin todennäköisesti yksi lapsi / nainen tuntumaan. Siihen, kun lisätään vielä se, että nuoret miehet alisuoriutuvat, eivätkä enää mene lukioon/yliopistoon, mihin naiset joukolla menevät. Ja kuten tiedetään, akateeminen nainen ei tee lapsia opistotason miehen kanssa. Suomen miehet (liian iso osa) ovat koko ajan heikommassa kunnossa, eivät osaa lukea, sotkeutuvat päihdemaailmaan, eivätkä löydä mitään syytä elää. Heistä ei tule hyvinvoivia perheenisiä, jotka pystyisivät olemaan menestyvän naisen kanssa tasa-arvoisessa asemassa.

Täytyykö yliopistotutkinnon suorittaneella miehellä olla myös tutkintoa vastaavia töitä? Mitä jos on suorittanut yliopistotutkinnon, mutta tekee duunarihommia? Vai onko kyse vain palkan suuruudesta?

Keneltä kysyt? Eikö tuo kysymys kuulu esittää sille naiselle, josta kiinnostuu? Emme me voi muiden naisten puolesta vastata.

Itselleni tutkinto ei ollut itsessään arvo. Se oli, että mies on älykäs, sivistynyt, eteenpäin elämässä pyrkivä, haluaa tehdä työtä jossa on vastuuta ja vapautta (mahdollisuus pitää saldovapaita, päättää pitkälti itse omista loma-ajoistaan jne). En sano, ettenkö olisi voinut rakastua myös duunariin, jos oikea olisi kohdalle osunut. Mutta olisivatko toiveemme yhteiselle elämälle sitten olleet riittävän yhtenäiset, en tiedä. Minä haluan vapaa-ajalle matkustella, harrastaa kulttuuria ja muutenkin elää suhteellisen mukavasti.

eri

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hedelmällisessä iässä olevana naisena ihan täysin kyllästynyt siihen että syntyvyyden laskusta syytetään nuoria naisia ja nuoria miehiä ei lainkaan. Hei haloo, heterosuhteessa sillä miehellä on ihan yhtä suuri osuus lastenhankintaan kuin naisella ja itsellisetkin naiset tarvitsevat miehen sukusoluja lisääntymiseen. Mitä tuttavapiiriini ja kavereihini tulee niin suurimpia syitä vaikuttaa olevan täysin kelvottomat miehet perhe-elämään. 2020-luvun nainen ei halua paskaa diiliä raata täysipäiväisesti töissä, vapaa-ajalla hoitaa muksut ja kämpän ja vielä vanhenevat vanhemmatkin ja pysytellä fyysisesti kunnossa. Syntyvyys saadaan kasvuun kun suomalaiset miehet hyväksyvät muuttuvan yhteiskunnan että joko siihen perhe-elämään osallistutaan tasavertaisesti tai sitten kustannetaan omasta palkasta se naisen oleminen kotona mukisematta.

Mutta tutkimusten mukaan miesten osallisuus ei ole perheissä ongelma. Suurin osa lapsiperheistä on tyytyväisiä vastuunjakoon perheiden sisällä. Ongelma on siis muualla. Siitä olen samaa mieltä, että läheskään kaikki naiset eivät löydä lapsentekoon sopivaa kumppania, koska miehet ovat isoissa ongelmissa koulutuksen, lukutaidon, päihteiden, rikollisuuden ja ihan yleisen toivottomuuden kanssa. Karrikoiden naisten taso nousee ja miesten taso laskee. Yhteiskunta ei toimi tällä tavalla kovin kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osoittaisin syyttävää sormea suomalaisia miehiä päin. He ovat täysin kelvottomia niin parisuhteeseen kuin perheenisiksikin.

En minä halua olla täysiaikaisessa työssä, minkä jälkeen hoitaa täysin lapsi ja koti lukuisine kotitöineen, samalla kun mies on parempipalkkaisessa työssä kerryttämässä omia säästöjään tekemällä iltaisin ylitöitä. Ei. Joko se mies osallistuu yhtävertaisesti lapsiin ja kotiin tai vaihtoehtoisesti itse jään pois töistä ja hoidan kodin - minkä mies siinä tapauksessa kustantaa.

Itselleni tämä ei ole koskaan ollut ongelma, koska mieheni on ulkomaalainen, ja ymmärtää tämän ihan ilman mitään tarvetta selitellä mitään. Hänen palkkansa on perheemme rahaa.

Juuri tästä aiheesta oli pitkä keskustelu av:lla, kun naisen mies halusi että nainen jää kotiin hoitamaan lasta, mutta naisen tulisi silti maksaa puolet kaikesta.

Hahhah. Ei tule kuuloonkaan. Mies maksaa tuossa tilanteessa kaiken 100%. Missä tahansa muussa maassa tämä on itsestäänselvyys, eikä mikään keskustelunaihe edes. Eihän tuollainen mies ole edes mies. Eikö ole mitään ylpeyttä tai edes vastuuntuntoa? Miehen ja isän tärkeimpiä ominaisuuksia on nimenomaan vastuullisuus. Jos sitä ei ole, niin onko silloin edes mies? Vaikka väliäkö tuolla, nykyään kai Suomessa sukupuolella ei enää ole mitään merkitystä. Onneksi en asu siellä. Suomalaista miestä en katselisi sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus

En voi käsittää, miten tämä ei näytä tulevan kenenkään poliitikon mieleen. Onko niin suuri tabu, ettei asiaa uskalleta ottaa keskusteluun. Tämä malli toimii Keski-Euroopassa ja syntyvyyttä voi lisätä vain selvillä kannustimilla.

Suomessa on ongelmia ihan muualla, kuin rahassa. Keski-Euroopassa ei ole Suomea vastaavat tukijärjestelmät. Suomessa on tutkittu monet kerrat, että suurimmat syyt syntyvyyden pienuuteen ovat kolme ylitse muiden: keski-ikä ensisynnyttäjällä on yli 30 vuotta, sopivaa kumppania lapsentekoon ei löydy tai nykyisestä elämäntyylistä ei haluta luopua.

Totta nämäkin, yksi itselle aina silmään pistänyt perhe-elämän jarru on opiskelijoille pakotettu pakkolaina heti elämän alkuun, sen maksamisesta tuleekin paineita päästä ja pysyä työelämässä ja voi mennä aikaa tai kokonaan pieleen jos hommat ei luistakaan ja suomen epävakaan tuulisessa työelämässähän se usein ei luista, joten perhe voi jäädä paljon myöhemmälle tai kokonaan perustamatta jos lainan on joutunut opiskellessa nostamaan.

On jotenkin mahdotonta ajatella, että nykyisellä koulutustasolla ja naisten asemalla (mikä on siis erittäin hyvä!!), olisi mitään mahdollisuutta saada syntyvyyttä nousemaan. Päinvastoin, se laskee vielä tästäkin todennäköisesti yksi lapsi / nainen tuntumaan. Siihen, kun lisätään vielä se, että nuoret miehet alisuoriutuvat, eivätkä enää mene lukioon/yliopistoon, mihin naiset joukolla menevät. Ja kuten tiedetään, akateeminen nainen ei tee lapsia opistotason miehen kanssa. Suomen miehet (liian iso osa) ovat koko ajan heikommassa kunnossa, eivät osaa lukea, sotkeutuvat päihdemaailmaan, eivätkä löydä mitään syytä elää. Heistä ei tule hyvinvoivia perheenisiä, jotka pystyisivät olemaan menestyvän naisen kanssa tasa-arvoisessa asemassa.

Täytyykö yliopistotutkinnon suorittaneella miehellä olla myös tutkintoa vastaavia töitä? Mitä jos on suorittanut yliopistotutkinnon, mutta tekee duunarihommia? Vai onko kyse vain palkan suuruudesta?

Keneltä kysyt? Eikö tuo kysymys kuulu esittää sille naiselle, josta kiinnostuu? Emme me voi muiden naisten puolesta vastata.

Itselleni tutkinto ei ollut itsessään arvo. Se oli, että mies on älykäs, sivistynyt, eteenpäin elämässä pyrkivä, haluaa tehdä työtä jossa on vastuuta ja vapautta (mahdollisuus pitää saldovapaita, päättää pitkälti itse omista loma-ajoistaan jne). En sano, ettenkö olisi voinut rakastua myös duunariin, jos oikea olisi kohdalle osunut. Mutta olisivatko toiveemme yhteiselle elämälle sitten olleet riittävän yhtenäiset, en tiedä. Minä haluan vapaa-ajalle matkustella, harrastaa kulttuuria ja muutenkin elää suhteellisen mukavasti.

eri

Mutta miksi nykymaailmassa suorittaville milleniaalinaisille on niin älyttömän tärkeää, että ihminen pyrkii koko ajan eteenpäin? Miksi täytyy koko ajan haalia uusia vastuutehtäviä ja innostua uusista trendeistä sekä olla jotain aivan maagisen jännittävää? Kuka tuollaiseen elämään haluaa lapsiperheen rutiineja ja toistuvuutta?

Vierailija kirjoitti:

Suomi on lapsivihamielinen yhteiskunta.

Äidit halutaan heti äitiysloman jälkeen työhön ja liian pienet lapset päivähoitoon.

Päivähoito on pahassa kriisissä. Siellä voivat lasten lisäksi pahoin myös työntekijät.

Työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen ei ole onnistunut esim. Ruotsiin verrattuna lainkaan. Siellä pienen lapsen vanhemmat voi tehdä lyhennettyä työaikaa.

Lapsiperheköyhyys on Suomessa yleistä.

Monelta puuttuu tukiverkot, koska on työn perässä muutettu vieraalle paikkakunnalle.

Yhteiskunta ei suosi lapsia eikä lapsiperheitä. Tärkeämpää on tuottavuus ja voitot. Lyhytnäköistä.

Ruotsissa myös miehet käyttävät enemmän hoitovapaitaan lastensa hyväksi kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hedelmällisessä iässä olevana naisena ihan täysin kyllästynyt siihen että syntyvyyden laskusta syytetään nuoria naisia ja nuoria miehiä ei lainkaan. Hei haloo, heterosuhteessa sillä miehellä on ihan yhtä suuri osuus lastenhankintaan kuin naisella ja itsellisetkin naiset tarvitsevat miehen sukusoluja lisääntymiseen. Mitä tuttavapiiriini ja kavereihini tulee niin suurimpia syitä vaikuttaa olevan täysin kelvottomat miehet perhe-elämään. 2020-luvun nainen ei halua paskaa diiliä raata täysipäiväisesti töissä, vapaa-ajalla hoitaa muksut ja kämpän ja vielä vanhenevat vanhemmatkin ja pysytellä fyysisesti kunnossa. Syntyvyys saadaan kasvuun kun suomalaiset miehet hyväksyvät muuttuvan yhteiskunnan että joko siihen perhe-elämään osallistutaan tasavertaisesti tai sitten kustannetaan omasta palkasta se naisen oleminen kotona mukisematta.

Tai sitten jätetään ne lapset tekemättä, kuten lähes 70% tämän päivän koulutetuista kolmekymppisistä miehistä on päättänyt. Kymmenen vuotta sitten lukema oli 30%.

Ja miksipä sitä uhraamaan mukavaa, vapaata elämäänsä muiden mielihalujen toteuttamiseksi. Kummasti on enemmän vapauksia valita menemisiään ja tekemisiään lapsettomana...

Sinulla on varmaan antaa lähde noille prosenteille, muuten kuittaan ne nollainformaationa ja provona.

Itse (n) halusin yhden lapsen ja se oli täydellinen valinta. Sain kokea äitiyden ja kuitenkin vain puolitoista vuotta työurasta meni kotona olemiseen. Kasvatin hänet yksin 14 vuotta hänen elämästään eli erosimme, kun hän oli nelivuotias, mutta nautin siitäkin. Lisäksi hänellä oli hyvä isä, jonka luona hän vietti joka toisen viikonlopun ja osan lomista, joten minullakin oli täysin vapaata aikaa. Matkustelimme yhdessä. Alkuun kerran vuodessa, kun matkustaminen oli vielä kallista ja hankalaa (ennen kuin halpalennot ja booking.com + muut verkkopalvelut tuliat), sittemmin useita kertoja vuodessa. Olin 43. kun hän tuli täysi-ikäiseksi ja muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Samassa iässä monella on vasta alaikäiset lapset, mutta minä pääsin suhteellisen nuorella iällä nauttimaan jälleen vapaudesta.

Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus

En voi käsittää, miten tämä ei näytä tulevan kenenkään poliitikon mieleen. Onko niin suuri tabu, ettei asiaa uskalleta ottaa keskusteluun. Tämä malli toimii Keski-Euroopassa ja syntyvyyttä voi lisätä vain selvillä kannustimilla.

Suomessa on ongelmia ihan muualla, kuin rahassa. Keski-Euroopassa ei ole Suomea vastaavat tukijärjestelmät. Suomessa on tutkittu monet kerrat, että suurimmat syyt syntyvyyden pienuuteen ovat kolme ylitse muiden: keski-ikä ensisynnyttäjällä on yli 30 vuotta, sopivaa kumppania lapsentekoon ei löydy tai nykyisestä elämäntyylistä ei haluta luopua.

Totta nämäkin, yksi itselle aina silmään pistänyt perhe-elämän jarru on opiskelijoille pakotettu pakkolaina heti elämän alkuun, sen maksamisesta tuleekin paineita päästä ja pysyä työelämässä ja voi mennä aikaa tai kokonaan pieleen jos hommat ei luistakaan ja suomen epävakaan tuulisessa työelämässähän se usein ei luista, joten perhe voi jäädä paljon myöhemmälle tai kokonaan perustamatta jos lainan on joutunut opiskellessa nostamaan.

Opintolaina on kuitenkin sellainen laina, jota voi lyhentää muutama kymppi/ kk.

En tiedä onko noin sitten nykyään, itse jouduin kyllä maksamaan enemmän vaikka lainani oli kaveripiirini pienimmästä päästä, niin tai näin se lainan pelkkä olemassaolokin johtaa seuraavaan jarruun, heikentää seuraavan, eli asuntolainan saamista, jonka monet haluaisivat ennen lapsia koska pankit laskevat sitten myös lapset talouden menoeriksi, jota ne tietysti ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus

En voi käsittää, miten tämä ei näytä tulevan kenenkään poliitikon mieleen. Onko niin suuri tabu, ettei asiaa uskalleta ottaa keskusteluun. Tämä malli toimii Keski-Euroopassa ja syntyvyyttä voi lisätä vain selvillä kannustimilla.

Suomessa on ongelmia ihan muualla, kuin rahassa. Keski-Euroopassa ei ole Suomea vastaavat tukijärjestelmät. Suomessa on tutkittu monet kerrat, että suurimmat syyt syntyvyyden pienuuteen ovat kolme ylitse muiden: keski-ikä ensisynnyttäjällä on yli 30 vuotta, sopivaa kumppania lapsentekoon ei löydy tai nykyisestä elämäntyylistä ei haluta luopua.

Totta nämäkin, yksi itselle aina silmään pistänyt perhe-elämän jarru on opiskelijoille pakotettu pakkolaina heti elämän alkuun, sen maksamisesta tuleekin paineita päästä ja pysyä työelämässä ja voi mennä aikaa tai kokonaan pieleen jos hommat ei luistakaan ja suomen epävakaan tuulisessa työelämässähän se usein ei luista, joten perhe voi jäädä paljon myöhemmälle tai kokonaan perustamatta jos lainan on joutunut opiskellessa nostamaan.

On jotenkin mahdotonta ajatella, että nykyisellä koulutustasolla ja naisten asemalla (mikä on siis erittäin hyvä!!), olisi mitään mahdollisuutta saada syntyvyyttä nousemaan. Päinvastoin, se laskee vielä tästäkin todennäköisesti yksi lapsi / nainen tuntumaan. Siihen, kun lisätään vielä se, että nuoret miehet alisuoriutuvat, eivätkä enää mene lukioon/yliopistoon, mihin naiset joukolla menevät. Ja kuten tiedetään, akateeminen nainen ei tee lapsia opistotason miehen kanssa. Suomen miehet (liian iso osa) ovat koko ajan heikommassa kunnossa, eivät osaa lukea, sotkeutuvat päihdemaailmaan, eivätkä löydä mitään syytä elää. Heistä ei tule hyvinvoivia perheenisiä, jotka pystyisivät olemaan menestyvän naisen kanssa tasa-arvoisessa asemassa.

Täytyykö yliopistotutkinnon suorittaneella miehellä olla myös tutkintoa vastaavia töitä? Mitä jos on suorittanut yliopistotutkinnon, mutta tekee duunarihommia? Vai onko kyse vain palkan suuruudesta?

Keneltä kysyt? Eikö tuo kysymys kuulu esittää sille naiselle, josta kiinnostuu? Emme me voi muiden naisten puolesta vastata.

Itselleni tutkinto ei ollut itsessään arvo. Se oli, että mies on älykäs, sivistynyt, eteenpäin elämässä pyrkivä, haluaa tehdä työtä jossa on vastuuta ja vapautta (mahdollisuus pitää saldovapaita, päättää pitkälti itse omista loma-ajoistaan jne). En sano, ettenkö olisi voinut rakastua myös duunariin, jos oikea olisi kohdalle osunut. Mutta olisivatko toiveemme yhteiselle elämälle sitten olleet riittävän yhtenäiset, en tiedä. Minä haluan vapaa-ajalle matkustella, harrastaa kulttuuria ja muutenkin elää suhteellisen mukavasti.

eri

Mutta miksi nykymaailmassa suorittaville milleniaalinaisille on niin älyttömän tärkeää, että ihminen pyrkii koko ajan eteenpäin? Miksi täytyy koko ajan haalia uusia vastuutehtäviä ja innostua uusista trendeistä sekä olla jotain aivan maagisen jännittävää? Kuka tuollaiseen elämään haluaa lapsiperheen rutiineja ja toistuvuutta?

Miksi ei? Aivan varmasti on myös naisia, jotka kaipaavat lapsiperheen rutiineja, eivät he mihinkään ole hävinneet. Mutta sitten on meitä, jotka haluamme elämältä muitakin asioita.

P.S. En ole millenniaalinainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osoittaisin syyttävää sormea suomalaisia miehiä päin. He ovat täysin kelvottomia niin parisuhteeseen kuin perheenisiksikin.

En minä halua olla täysiaikaisessa työssä, minkä jälkeen hoitaa täysin lapsi ja koti lukuisine kotitöineen, samalla kun mies on parempipalkkaisessa työssä kerryttämässä omia säästöjään tekemällä iltaisin ylitöitä. Ei. Joko se mies osallistuu yhtävertaisesti lapsiin ja kotiin tai vaihtoehtoisesti itse jään pois töistä ja hoidan kodin - minkä mies siinä tapauksessa kustantaa.

Itselleni tämä ei ole koskaan ollut ongelma, koska mieheni on ulkomaalainen, ja ymmärtää tämän ihan ilman mitään tarvetta selitellä mitään. Hänen palkkansa on perheemme rahaa.

Juuri tästä aiheesta oli pitkä keskustelu av:lla, kun naisen mies halusi että nainen jää kotiin hoitamaan lasta, mutta naisen tulisi silti maksaa puolet kaikesta.

Hahhah. Ei tule kuuloonkaan. Mies maksaa tuossa tilanteessa kaiken 100%. Missä tahansa muussa maassa tämä on itsestäänselvyys, eikä mikään keskustelunaihe edes. Eihän tuollainen mies ole edes mies. Eikö ole mitään ylpeyttä tai edes vastuuntuntoa? Miehen ja isän tärkeimpiä ominaisuuksia on nimenomaan vastuullisuus. Jos sitä ei ole, niin onko silloin edes mies? Vaikka väliäkö tuolla, nykyään kai Suomessa sukupuolella ei enää ole mitään merkitystä. Onneksi en asu siellä. Suomalaista miestä en katselisi sekuntiakaan.

Myös naisen tärkeimpiä ominaisuuksia on vastuullisuus. Jos haluamme tasa-arvoa, niin se on tasa-arvoa. Mies tulee 50-prosenttisesti mukaan hoitamaan lasta, järjestämään syntymäpäiviä, hoitamaan vaateostokset, kodinhoidon ja lapsen päiväkoti/koulupalaverit. Nainen voi puolestaan hoitaa kodin remontit, autoon liittyvät asiat, nurmikon leikkuun, rautakaupassa käynnin yms. sillä välin, kun mies hoitaa lapsen asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus

En voi käsittää, miten tämä ei näytä tulevan kenenkään poliitikon mieleen. Onko niin suuri tabu, ettei asiaa uskalleta ottaa keskusteluun. Tämä malli toimii Keski-Euroopassa ja syntyvyyttä voi lisätä vain selvillä kannustimilla.

Suomessa on ongelmia ihan muualla, kuin rahassa. Keski-Euroopassa ei ole Suomea vastaavat tukijärjestelmät. Suomessa on tutkittu monet kerrat, että suurimmat syyt syntyvyyden pienuuteen ovat kolme ylitse muiden: keski-ikä ensisynnyttäjällä on yli 30 vuotta, sopivaa kumppania lapsentekoon ei löydy tai nykyisestä elämäntyylistä ei haluta luopua.

Totta nämäkin, yksi itselle aina silmään pistänyt perhe-elämän jarru on opiskelijoille pakotettu pakkolaina heti elämän alkuun, sen maksamisesta tuleekin paineita päästä ja pysyä työelämässä ja voi mennä aikaa tai kokonaan pieleen jos hommat ei luistakaan ja suomen epävakaan tuulisessa työelämässähän se usein ei luista, joten perhe voi jäädä paljon myöhemmälle tai kokonaan perustamatta jos lainan on joutunut opiskellessa nostamaan.

On jotenkin mahdotonta ajatella, että nykyisellä koulutustasolla ja naisten asemalla (mikä on siis erittäin hyvä!!), olisi mitään mahdollisuutta saada syntyvyyttä nousemaan. Päinvastoin, se laskee vielä tästäkin todennäköisesti yksi lapsi / nainen tuntumaan. Siihen, kun lisätään vielä se, että nuoret miehet alisuoriutuvat, eivätkä enää mene lukioon/yliopistoon, mihin naiset joukolla menevät. Ja kuten tiedetään, akateeminen nainen ei tee lapsia opistotason miehen kanssa. Suomen miehet (liian iso osa) ovat koko ajan heikommassa kunnossa, eivät osaa lukea, sotkeutuvat päihdemaailmaan, eivätkä löydä mitään syytä elää. Heistä ei tule hyvinvoivia perheenisiä, jotka pystyisivät olemaan menestyvän naisen kanssa tasa-arvoisessa asemassa.

Täytyykö yliopistotutkinnon suorittaneella miehellä olla myös tutkintoa vastaavia töitä? Mitä jos on suorittanut yliopistotutkinnon, mutta tekee duunarihommia? Vai onko kyse vain palkan suuruudesta?

Keneltä kysyt? Eikö tuo kysymys kuulu esittää sille naiselle, josta kiinnostuu? Emme me voi muiden naisten puolesta vastata.

Itselleni tutkinto ei ollut itsessään arvo. Se oli, että mies on älykäs, sivistynyt, eteenpäin elämässä pyrkivä, haluaa tehdä työtä jossa on vastuuta ja vapautta (mahdollisuus pitää saldovapaita, päättää pitkälti itse omista loma-ajoistaan jne). En sano, ettenkö olisi voinut rakastua myös duunariin, jos oikea olisi kohdalle osunut. Mutta olisivatko toiveemme yhteiselle elämälle sitten olleet riittävän yhtenäiset, en tiedä. Minä haluan vapaa-ajalle matkustella, harrastaa kulttuuria ja muutenkin elää suhteellisen mukavasti.

eri

Mutta miksi nykymaailmassa suorittaville milleniaalinaisille on niin älyttömän tärkeää, että ihminen pyrkii koko ajan eteenpäin? Miksi täytyy koko ajan haalia uusia vastuutehtäviä ja innostua uusista trendeistä sekä olla jotain aivan maagisen jännittävää? Kuka tuollaiseen elämään haluaa lapsiperheen rutiineja ja toistuvuutta?

Miksi ei? Aivan varmasti on myös naisia, jotka kaipaavat lapsiperheen rutiineja, eivät he mihinkään ole hävinneet. Mutta sitten on meitä, jotka haluamme elämältä muitakin asioita.

P.S. En ole millenniaalinainen.

Miksi niitä lapsia sitten pitää tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osoittaisin syyttävää sormea suomalaisia miehiä päin. He ovat täysin kelvottomia niin parisuhteeseen kuin perheenisiksikin.

En minä halua olla täysiaikaisessa työssä, minkä jälkeen hoitaa täysin lapsi ja koti lukuisine kotitöineen, samalla kun mies on parempipalkkaisessa työssä kerryttämässä omia säästöjään tekemällä iltaisin ylitöitä. Ei. Joko se mies osallistuu yhtävertaisesti lapsiin ja kotiin tai vaihtoehtoisesti itse jään pois töistä ja hoidan kodin - minkä mies siinä tapauksessa kustantaa.

Itselleni tämä ei ole koskaan ollut ongelma, koska mieheni on ulkomaalainen, ja ymmärtää tämän ihan ilman mitään tarvetta selitellä mitään. Hänen palkkansa on perheemme rahaa.

Juuri tästä aiheesta oli pitkä keskustelu av:lla, kun naisen mies halusi että nainen jää kotiin hoitamaan lasta, mutta naisen tulisi silti maksaa puolet kaikesta.

Hahhah. Ei tule kuuloonkaan. Mies maksaa tuossa tilanteessa kaiken 100%. Missä tahansa muussa maassa tämä on itsestäänselvyys, eikä mikään keskustelunaihe edes. Eihän tuollainen mies ole edes mies. Eikö ole mitään ylpeyttä tai edes vastuuntuntoa? Miehen ja isän tärkeimpiä ominaisuuksia on nimenomaan vastuullisuus. Jos sitä ei ole, niin onko silloin edes mies? Vaikka väliäkö tuolla, nykyään kai Suomessa sukupuolella ei enää ole mitään merkitystä. Onneksi en asu siellä. Suomalaista miestä en katselisi sekuntiakaan.

Myös naisen tärkeimpiä ominaisuuksia on vastuullisuus. Jos haluamme tasa-arvoa, niin se on tasa-arvoa. Mies tulee 50-prosenttisesti mukaan hoitamaan lasta, järjestämään syntymäpäiviä, hoitamaan vaateostokset, kodinhoidon ja lapsen päiväkoti/koulupalaverit. Nainen voi puolestaan hoitaa kodin remontit, autoon liittyvät asiat, nurmikon leikkuun, rautakaupassa käynnin yms. sillä välin, kun mies hoitaa lapsen asioita.

Meillä auton hoitaa luottokorjaaja. Yhtään remonttia ei ole vielä tehty näinä vuosina, kun on asuttu yhdessä. Nurmikon haluaa leikata mies päältä ajettavalla koneella, en usko että vaihtaisi tehtäviä, jos ehdottaisin, että minä ajan nurmikon ja hän kitkee. Omenapuut ja marjapensaat leikataan yhdessä. Ihan mielelläni menen rautakauppaan ja annan hänelle listan käsityölangoista, mutta veikkaan että siinäkin hän ehdottaisi, että hoidetaan molemmat omat ostoksemme. Kumpikin hoitaa omat vaateostoksensa, tietysti, samoin omien sukulaistensa muistamisen. Lumityöt tekee traktori ja loput viimeistellään yhdessä. Rännejä en muista hänen putsanneen viime vuosina. Ikkunat pestään harvoin mutta silloin aina yhdessä.

Nuo esimerkit näissä ketjuissa ovat aina ihan uskomattoman kliseisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osoittaisin syyttävää sormea suomalaisia miehiä päin. He ovat täysin kelvottomia niin parisuhteeseen kuin perheenisiksikin.

En minä halua olla täysiaikaisessa työssä, minkä jälkeen hoitaa täysin lapsi ja koti lukuisine kotitöineen, samalla kun mies on parempipalkkaisessa työssä kerryttämässä omia säästöjään tekemällä iltaisin ylitöitä. Ei. Joko se mies osallistuu yhtävertaisesti lapsiin ja kotiin tai vaihtoehtoisesti itse jään pois töistä ja hoidan kodin - minkä mies siinä tapauksessa kustantaa.

Itselleni tämä ei ole koskaan ollut ongelma, koska mieheni on ulkomaalainen, ja ymmärtää tämän ihan ilman mitään tarvetta selitellä mitään. Hänen palkkansa on perheemme rahaa.

Juuri tästä aiheesta oli pitkä keskustelu av:lla, kun naisen mies halusi että nainen jää kotiin hoitamaan lasta, mutta naisen tulisi silti maksaa puolet kaikesta.

Hahhah. Ei tule kuuloonkaan. Mies maksaa tuossa tilanteessa kaiken 100%. Missä tahansa muussa maassa tämä on itsestäänselvyys, eikä mikään keskustelunaihe edes. Eihän tuollainen mies ole edes mies. Eikö ole mitään ylpeyttä tai edes vastuuntuntoa? Miehen ja isän tärkeimpiä ominaisuuksia on nimenomaan vastuullisuus. Jos sitä ei ole, niin onko silloin edes mies? Vaikka väliäkö tuolla, nykyään kai Suomessa sukupuolella ei enää ole mitään merkitystä. Onneksi en asu siellä. Suomalaista miestä en katselisi sekuntiakaan.

Myös naisen tärkeimpiä ominaisuuksia on vastuullisuus. Jos haluamme tasa-arvoa, niin se on tasa-arvoa. Mies tulee 50-prosenttisesti mukaan hoitamaan lasta, järjestämään syntymäpäiviä, hoitamaan vaateostokset, kodinhoidon ja lapsen päiväkoti/koulupalaverit. Nainen voi puolestaan hoitaa kodin remontit, autoon liittyvät asiat, nurmikon leikkuun, rautakaupassa käynnin yms. sillä välin, kun mies hoitaa lapsen asioita.

Mutta kun se ei mene noin. Suomalainen mies ei järjestä lasten synttäreitä, eikä myöskään leikkaa nurmikkoa. Sen tekee suomalainen nainen. Itse ihan todella ihmettelen, että mihin suomalainen nainen edes tarvitsee suomalaista miestä? Suomalainen nainen kun tekee kaiken itse ja pystyy kaikkeen. Suomalaisen naisen taso on huomattavasti korkeampi kuin suomalaisen miehen. Näin karrikoiden. Tätä itse olen joutunut todistamaan, tämä siis koskee lähes kaikkia suomalaisia perheitä, jotka tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hedelmällisessä iässä olevana naisena ihan täysin kyllästynyt siihen että syntyvyyden laskusta syytetään nuoria naisia ja nuoria miehiä ei lainkaan. Hei haloo, heterosuhteessa sillä miehellä on ihan yhtä suuri osuus lastenhankintaan kuin naisella ja itsellisetkin naiset tarvitsevat miehen sukusoluja lisääntymiseen. Mitä tuttavapiiriini ja kavereihini tulee niin suurimpia syitä vaikuttaa olevan täysin kelvottomat miehet perhe-elämään. 2020-luvun nainen ei halua paskaa diiliä raata täysipäiväisesti töissä, vapaa-ajalla hoitaa muksut ja kämpän ja vielä vanhenevat vanhemmatkin ja pysytellä fyysisesti kunnossa. Syntyvyys saadaan kasvuun kun suomalaiset miehet hyväksyvät muuttuvan yhteiskunnan että joko siihen perhe-elämään osallistutaan tasavertaisesti tai sitten kustannetaan omasta palkasta se naisen oleminen kotona mukisematta.

Tai sitten jätetään ne lapset tekemättä, kuten lähes 70% tämän päivän koulutetuista kolmekymppisistä miehistä on päättänyt. Kymmenen vuotta sitten lukema oli 30%.

Ja miksipä sitä uhraamaan mukavaa, vapaata elämäänsä muiden mielihalujen toteuttamiseksi. Kummasti on enemmän vapauksia valita menemisiään ja tekemisiään lapsettomana...

Sinulla on varmaan antaa lähde noille prosenteille, muuten kuittaan ne nollainformaationa ja provona.

Itse (n) halusin yhden lapsen ja se oli täydellinen valinta. Sain kokea äitiyden ja kuitenkin vain puolitoista vuotta työurasta meni kotona olemiseen. Kasvatin hänet yksin 14 vuotta hänen elämästään eli erosimme, kun hän oli nelivuotias, mutta nautin siitäkin. Lisäksi hänellä oli hyvä isä, jonka luona hän vietti joka toisen viikonlopun ja osan lomista, joten minullakin oli täysin vapaata aikaa. Matkustelimme yhdessä. Alkuun kerran vuodessa, kun matkustaminen oli vielä kallista ja hankalaa (ennen kuin halpalennot ja booking.com + muut verkkopalvelut tuliat), sittemmin useita kertoja vuodessa. Olin 43. kun hän tuli täysi-ikäiseksi ja muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Samassa iässä monella on vasta alaikäiset lapset, mutta minä pääsin suhteellisen nuorella iällä nauttimaan jälleen vapaudesta.

Suosittelen.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/tuore-tutkimus-kertoo-huo…

Viisi vuotta vanhaa dataa, mutta mitä nyt duunissa kuulostelen kolmekymppisiä nuoria miehiä (FM/DI/ins yms), eipä ole haluja lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheverotus

En voi käsittää, miten tämä ei näytä tulevan kenenkään poliitikon mieleen. Onko niin suuri tabu, ettei asiaa uskalleta ottaa keskusteluun. Tämä malli toimii Keski-Euroopassa ja syntyvyyttä voi lisätä vain selvillä kannustimilla.

Suomessa on ongelmia ihan muualla, kuin rahassa. Keski-Euroopassa ei ole Suomea vastaavat tukijärjestelmät. Suomessa on tutkittu monet kerrat, että suurimmat syyt syntyvyyden pienuuteen ovat kolme ylitse muiden: keski-ikä ensisynnyttäjällä on yli 30 vuotta, sopivaa kumppania lapsentekoon ei löydy tai nykyisestä elämäntyylistä ei haluta luopua.

Totta nämäkin, yksi itselle aina silmään pistänyt perhe-elämän jarru on opiskelijoille pakotettu pakkolaina heti elämän alkuun, sen maksamisesta tuleekin paineita päästä ja pysyä työelämässä ja voi mennä aikaa tai kokonaan pieleen jos hommat ei luistakaan ja suomen epävakaan tuulisessa työelämässähän se usein ei luista, joten perhe voi jäädä paljon myöhemmälle tai kokonaan perustamatta jos lainan on joutunut opiskellessa nostamaan.

On jotenkin mahdotonta ajatella, että nykyisellä koulutustasolla ja naisten asemalla (mikä on siis erittäin hyvä!!), olisi mitään mahdollisuutta saada syntyvyyttä nousemaan. Päinvastoin, se laskee vielä tästäkin todennäköisesti yksi lapsi / nainen tuntumaan. Siihen, kun lisätään vielä se, että nuoret miehet alisuoriutuvat, eivätkä enää mene lukioon/yliopistoon, mihin naiset joukolla menevät. Ja kuten tiedetään, akateeminen nainen ei tee lapsia opistotason miehen kanssa. Suomen miehet (liian iso osa) ovat koko ajan heikommassa kunnossa, eivät osaa lukea, sotkeutuvat päihdemaailmaan, eivätkä löydä mitään syytä elää. Heistä ei tule hyvinvoivia perheenisiä, jotka pystyisivät olemaan menestyvän naisen kanssa tasa-arvoisessa asemassa.

Täytyykö yliopistotutkinnon suorittaneella miehellä olla myös tutkintoa vastaavia töitä? Mitä jos on suorittanut yliopistotutkinnon, mutta tekee duunarihommia? Vai onko kyse vain palkan suuruudesta?

Keneltä kysyt? Eikö tuo kysymys kuulu esittää sille naiselle, josta kiinnostuu? Emme me voi muiden naisten puolesta vastata.

Itselleni tutkinto ei ollut itsessään arvo. Se oli, että mies on älykäs, sivistynyt, eteenpäin elämässä pyrkivä, haluaa tehdä työtä jossa on vastuuta ja vapautta (mahdollisuus pitää saldovapaita, päättää pitkälti itse omista loma-ajoistaan jne). En sano, ettenkö olisi voinut rakastua myös duunariin, jos oikea olisi kohdalle osunut. Mutta olisivatko toiveemme yhteiselle elämälle sitten olleet riittävän yhtenäiset, en tiedä. Minä haluan vapaa-ajalle matkustella, harrastaa kulttuuria ja muutenkin elää suhteellisen mukavasti.

eri

Mutta miksi nykymaailmassa suorittaville milleniaalinaisille on niin älyttömän tärkeää, että ihminen pyrkii koko ajan eteenpäin? Miksi täytyy koko ajan haalia uusia vastuutehtäviä ja innostua uusista trendeistä sekä olla jotain aivan maagisen jännittävää? Kuka tuollaiseen elämään haluaa lapsiperheen rutiineja ja toistuvuutta?

No siksi, että on enemmän mahdollisuuksia saada töitä ja myös pitää se työpaikka. Jos on kaks työntekijää, edellä kuvailemasi ja toinen, joka vaan junnaa paikallaan hoitamassa lapsia niin arvaa kumman työnantaja valitsee? Sehän tässä nykyajassa onkin ongelma. Ennen pystyi vain melkein ilmottautumaan töihin ja sitten siinä oltiin eläkkeelle asti. Siihen elämään lapset varmasti toivat kivasti lisää sisältöä ja toisaalta jaksaminen ei ollut koetuksella. Nyt pitää jo koulusta asti kilpailla ja kehittää loputtomasti itseään niin tehokkaasti kuin mahdollista. Lisäksi myös vapaa-ajan aktiviteetit voi vaikuttaa uraan. Silti saa pelätä koska työ menee alta. Lisäksi hoiditpa lapset miten vain niin jonkun mielestä aivan väärin. Ei ihme, että moni valitsee käyttää sen vähäisen vapaa-ajan ja rahan esimerkiksi matkusteluun. Ja ne joilla on lapsia uupuvat, kun mitään apuakaan ei ole saatavilla. Monilla isovanhemmat on kaukana tai itsekkin töissä siihen asti, että ovat siinä kunnossa että ovat enemmän itsekkin hoidettavia kuin apuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osoittaisin syyttävää sormea suomalaisia miehiä päin. He ovat täysin kelvottomia niin parisuhteeseen kuin perheenisiksikin.

En minä halua olla täysiaikaisessa työssä, minkä jälkeen hoitaa täysin lapsi ja koti lukuisine kotitöineen, samalla kun mies on parempipalkkaisessa työssä kerryttämässä omia säästöjään tekemällä iltaisin ylitöitä. Ei. Joko se mies osallistuu yhtävertaisesti lapsiin ja kotiin tai vaihtoehtoisesti itse jään pois töistä ja hoidan kodin - minkä mies siinä tapauksessa kustantaa.

Itselleni tämä ei ole koskaan ollut ongelma, koska mieheni on ulkomaalainen, ja ymmärtää tämän ihan ilman mitään tarvetta selitellä mitään. Hänen palkkansa on perheemme rahaa.

Juuri tästä aiheesta oli pitkä keskustelu av:lla, kun naisen mies halusi että nainen jää kotiin hoitamaan lasta, mutta naisen tulisi silti maksaa puolet kaikesta.

Hahhah. Ei tule kuuloonkaan. Mies maksaa tuossa tilanteessa kaiken 100%. Missä tahansa muussa maassa tämä on itsestäänselvyys, eikä mikään keskustelunaihe edes. Eihän tuollainen mies ole edes mies. Eikö ole mitään ylpeyttä tai edes vastuuntuntoa? Miehen ja isän tärkeimpiä ominaisuuksia on nimenomaan vastuullisuus. Jos sitä ei ole, niin onko silloin edes mies? Vaikka väliäkö tuolla, nykyään kai Suomessa sukupuolella ei enää ole mitään merkitystä. Onneksi en asu siellä. Suomalaista miestä en katselisi sekuntiakaan.

Myös naisen tärkeimpiä ominaisuuksia on vastuullisuus. Jos haluamme tasa-arvoa, niin se on tasa-arvoa. Mies tulee 50-prosenttisesti mukaan hoitamaan lasta, järjestämään syntymäpäiviä, hoitamaan vaateostokset, kodinhoidon ja lapsen päiväkoti/koulupalaverit. Nainen voi puolestaan hoitaa kodin remontit, autoon liittyvät asiat, nurmikon leikkuun, rautakaupassa käynnin yms. sillä välin, kun mies hoitaa lapsen asioita.

Mutta kun se ei mene noin. Suomalainen mies ei järjestä lasten synttäreitä, eikä myöskään leikkaa nurmikkoa. Sen tekee suomalainen nainen. Itse ihan todella ihmettelen, että mihin suomalainen nainen edes tarvitsee suomalaista miestä? Suomalainen nainen kun tekee kaiken itse ja pystyy kaikkeen. Suomalaisen naisen taso on huomattavasti korkeampi kuin suomalaisen miehen. Näin karrikoiden. Tätä itse olen joutunut todistamaan, tämä siis koskee lähes kaikkia suomalaisia perheitä, jotka tunnen.

Yhden palstalle kirjoittaneen suomalaismiehen mukaan lapsen synttäreille riittää, että ostaa kaupasta paketin keksejä ja Mehukatti-purkin sekä laittaa puhelimella kutsun vieraille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osoittaisin syyttävää sormea suomalaisia miehiä päin. He ovat täysin kelvottomia niin parisuhteeseen kuin perheenisiksikin.

En minä halua olla täysiaikaisessa työssä, minkä jälkeen hoitaa täysin lapsi ja koti lukuisine kotitöineen, samalla kun mies on parempipalkkaisessa työssä kerryttämässä omia säästöjään tekemällä iltaisin ylitöitä. Ei. Joko se mies osallistuu yhtävertaisesti lapsiin ja kotiin tai vaihtoehtoisesti itse jään pois töistä ja hoidan kodin - minkä mies siinä tapauksessa kustantaa.

Itselleni tämä ei ole koskaan ollut ongelma, koska mieheni on ulkomaalainen, ja ymmärtää tämän ihan ilman mitään tarvetta selitellä mitään. Hänen palkkansa on perheemme rahaa.

Juuri tästä aiheesta oli pitkä keskustelu av:lla, kun naisen mies halusi että nainen jää kotiin hoitamaan lasta, mutta naisen tulisi silti maksaa puolet kaikesta.

Hahhah. Ei tule kuuloonkaan. Mies maksaa tuossa tilanteessa kaiken 100%. Missä tahansa muussa maassa tämä on itsestäänselvyys, eikä mikään keskustelunaihe edes. Eihän tuollainen mies ole edes mies. Eikö ole mitään ylpeyttä tai edes vastuuntuntoa? Miehen ja isän tärkeimpiä ominaisuuksia on nimenomaan vastuullisuus. Jos sitä ei ole, niin onko silloin edes mies? Vaikka väliäkö tuolla, nykyään kai Suomessa sukupuolella ei enää ole mitään merkitystä. Onneksi en asu siellä. Suomalaista miestä en katselisi sekuntiakaan.

Myös naisen tärkeimpiä ominaisuuksia on vastuullisuus. Jos haluamme tasa-arvoa, niin se on tasa-arvoa. Mies tulee 50-prosenttisesti mukaan hoitamaan lasta, järjestämään syntymäpäiviä, hoitamaan vaateostokset, kodinhoidon ja lapsen päiväkoti/koulupalaverit. Nainen voi puolestaan hoitaa kodin remontit, autoon liittyvät asiat, nurmikon leikkuun, rautakaupassa käynnin yms. sillä välin, kun mies hoitaa lapsen asioita.

Mutta kun se ei mene noin. Suomalainen mies ei järjestä lasten synttäreitä, eikä myöskään leikkaa nurmikkoa. Sen tekee suomalainen nainen. Itse ihan todella ihmettelen, että mihin suomalainen nainen edes tarvitsee suomalaista miestä? Suomalainen nainen kun tekee kaiken itse ja pystyy kaikkeen. Suomalaisen naisen taso on huomattavasti korkeampi kuin suomalaisen miehen. Näin karrikoiden. Tätä itse olen joutunut todistamaan, tämä siis koskee lähes kaikkia suomalaisia perheitä, jotka tunnen.

Kyllä minä tiedän, että suomalainen nainen järjestää lapsen syntymäpäivät. Kuinka moni nainen antaisi täällä mielellään isän vastuualueiksi huolehtia siitä, että 5-vuotiaalla tyttärellä on päiväkotiin oikeat vaatteet? Varsinkin, kun nykyään ollaan neuroottisia siitä, että vaatteet todellakin ovat viimeisen päälle kausivaatteet. Ja muodikkaat syksyn väreihin. Ja kuinka moni on valmis antamaan puolet miehelle kodin sisustuksesta? Ja Halloween-juhlien koristelusta? Ja siitä, että lapsella on sopivat kengät kesäksi, syksyksi, talveksi ja kevääksi? Annatteko miehen vastuulle hoitaa puhelu päivähoitoon, jos esimerkiksi joku palaveriaika täytyy sopia tms...?