Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä ihan oikeasti tavallisia perheitä joiden lapsesta on tehty lastensuojeluilmoitus?
21.03.2023 |
Onko tehty ilmoitus ilman syytä tai sitten syystä? Miksi on tehty? Häpeättekö asiaa? Itse häpeän kovasti. Useita lasuja takana. Ensin teki ex ja vaimonsa ja exän äiti (ei toimenpiteitä), sitten päivystyksestä kun hakeuduin sinne kun äitini oli juuri kuollut, olin työkyvytön ja uneton ja seuraavana päivänä olisi ollut töitä. Ei toimenpiteitä.
Mielessäni kaikuu vain exän pilkka kuinka kenenkään normaalin ihmisen lapsesta ei tehdä ilmoituksia.
Kommentit (645)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran sanon vaikka itsensä keskipisteeseen kuvittelevat vanhemmat eivät ymmärrä. Lastensuojelu suojelee lapsia. Lastensuojeluilmoitus koskee lasta. Ei perhettä eikä aikuista. Kyseessä ei ole rikosilmoitus eikä vanhempien loukkaaminen. Lapsi on se keskipiste ja hänen turvallisuutensa on kyseessä.
Lastensuojelu on kurinpitoelin jonka tarkoituksena on varmistaa kasvatussuositusten toteutuminen lapsiperheiden keskuudessa. Tätä tehtävää varten se ylläpitää ilmiantojärjestelmää, kuulustelee perheitä, tutkii perheiden koteja ja tarvittaessa ottaa lapset huostaan, mikäli rikkomuksia on havaittu eikä perhe suostu korjaamaan toimintaansa ryhtymällä yhteistyöhön lastensuojelun kanssa.
Kaikilla systeemeillä on idealistinen ja inhorealistinen puolensa, ja sinä voit pidätellä hengitystä niin pitkään kuin haluat, eikä se siitä miksikään muutu. Se on todellisuuden luonne. Kauanko ajattelit riidellä sitä vastaan? Jos sinulla on oikeus olla torvelo vanhempi, niin sama oikeus on myös viranomaisella, siinä itse määrittelemässäsi tasa-arvoisessa asetelmassa. Eikö kelpaakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tehty ja manipuloitu as-kirjon lasta uskomaan että hänellä olisi huono perhe.
Ollaan niin perustyypit kuin voi olla, ei mitään erikoista tai ihmeellistä meissä. Lapsen vaikeus sopeutua olemaan koulukiusattuna on tässä taustalla, sen takia liikaa poissaoloja, joista lasu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne vanhemmat jotka pillastuvat täysin kun heidän lapsistaan on tehty lasu-ilmoitus, osoittavat jos sillä käytökserllään, että ei oikein kaikki asiat ole kohdallaan. Jos lasu-ilmoituksenn on tehnyt joku pahantahtoinen idiootti, niin normaalijärkiset ihmiset ymmärtävät, että virkailijoiden työnä on tarkistaa, ettei lapsella ole hätää. Ja asiat on selvitettävissä ihan riehumatta jos sekä vanhemmilla että virkailijoilla on kirkkaana mielessä tämä. Täysipäiset, lapsistaan huolta pitävät ihmiset voivat tosiaan tehdä jopa omista lapsistaan lasu-ilmoituksen jos huoli on kova eikä omat keinot riitä.. Ne täällä, jotka raivoavat yhteiskunnan vainoamisesta puhuvat kyllä itse itseään vastaan. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Lasten edusta on kyse. Ei vanhempien "oikeuksista".
Jos nyt viittaat minuun, niin minä en mitenkään pillastunut saati rähjännyt kun lapseni käytiin kotoa ryöstämässä, ihan rauhallisesti mutta jykevällä äänellä tein kuitenkin viranomaiselle selväksi, että he toimivat itse lainvastaisesti kun vievät lapseni vastoin tahtoaan pois kotoaan, koska eivät kykene siinä osoittamaan minun tehneeni mitään lainvastaista saati aiheuttaneeni olemisellani minkäänlaista vaaraa lapsilleni.
Tästä syystä mukaan revitty konstaapelikin alkoi tuijottaa kenkiensä kärkiä, kun kysyin puhallutuksen jälkeen että mikä on laillinen raja kotona humalassa ololle, ja kerta sellaista rajaa ei ole, niin voisiko lasu osoittaa yksiselitteisesti millä tapaa lapseni hyvinvointi on vaarantunut.
Huolen, lasten edun ja kaikenlaisten muiden iskulauseiden varjolla voi näemmä viranomainen pyyhkiä kaikilla julistuksilla ja pykälillä perseensä, ja jotkut ilmeisen hönöt ja/tai mielisairaat ihmiset pitää tätä ihan normaalina ja hyväksyttävänä asiana.
Tällöin ei tarvitse ihmetellä yhtään sitäkään, jos kyseinen henkilö laittaa vanhemman oikeudet lainausmerkkeihin tekstissään.
Kotona humalassa ololle ei mitään rajaa laissa, se on ihan aikuisen ihmisen oman valinnan piirissä. Vaikka myrkytykseen asti, kukaan ei rajoita.
Sitten taas lasten kannalta asia on erilainen, eikä sinua tässä mihinkään vietykään, pulloja ei takavarikoitu eikä kielletty käyttämästä. Jos olet kysellyt, mitä vaaraa alkoholin käyttö aiheuttaa läsnäoleville lapsille ja nillität jostain rajasta, kertoo se kyvyttömyydestä jatkossakaan arvioida asiaa heidän kannaltaan. Vai mielestäsikö joku tietty promillemäärä vasta vaikuttaa tilanteeseen (jos kuitenkin ollaan humalan puolella, kuten ilmaisit) ja itsekin mittaat sitä joka annoksen jälkeen ettei vaan kriittinen raja ylity? Tuskin.
Lapset eivät myöskään millään muotoa ilmaisseet olevansa vaarassa tai peloissaan kotonaan, ne tunteet heillä nousi pintaan vasta siinä vaiheessa kun oikeuksiamme yli kävelleet viranomaiset heidät voimakeinoin veivät autoihinsa, hysteerisinä itkien.
Koska laissa ei ole mitään promillerajaa, tulee viranomaisen yksiselitteisesti osoittaa että lasten olot on vaarantuneet, tämän kertoi se viranomainen silloin itsekin tuossa eteisessä.
Selkeä vaarantuminen on tässä tapauksessa esimerkiksi sammuminen, vaikeus pysyä seisaallaan, kyvyttömyys puhua selkeästi yms.
Kun sitten sanoin että alkaa sitten osoittamaan vaaran, ei hän siihen kyennyt vaan palasi takaisin vetoamaan mittarilukemaan.
Vain täydellinen pälli tai psyko puolustaa viranomaisen ilmeisen lainvastaista ja lapsille vakavaa haittaa aiheuttanutta toimintaa meidän perheemme kohdalla, senpä takia pällit kokoajan puhuukin viranomaisen tapaan voivotellen, jossitellen ja lapsen todistusta mitätöiden.
Mistä päättelet, että vain mainitsemasi tilat aiheuttaisivat lapsen hyvinvoinnin vaarantumisen? Eiväthän ne lapselle vaaraa aiheuta, jos et kaadu lapsen päälle? Mitä sitten, jos muutenkin humalan vuoksi lapsen emotioonaalisiin tarpeisiin vastaamaton vanhempi onkin sammunut? Etenkin jos lapsi on tähän tottunut? Miksi juuri nämä olisivat ongelma logiikallasi?
No, koska ne voivat tietenkin olla, kuten humalan, hilpeänkin, tuoma persoonan muutos voi olla, ei ole tarkoitus odottaa että todellinen vaara toteutuu. Että sen täytyy toteutua, ennenkuin lapsia autetaan. Juuri niin ei tarvitse, eikä pidä käydä. Ja silloinkin sen pitäisi olla lasten oman ilmoituksen varassa, hei nyt meitä pelottaa, tämä on se raja, voisiko joku tehdä jotain? Et taida ymmärtää, että niin fiksuja kuin lapset ja nuoret ovatkin, heille ei kuulu sen tason vastuu ympäristöstään, mitä koetat esittää. Ei ole tarpeen heidän pelätä niin paljon, että haluavat lähteä. Ei tarvitse odottaa sitä kun vanhempi on tiedottomana monettako kertaa ja se vasta on riittävä peruste, kun jo pelätään. Kun jo ollaan täysin yksin. Sun mielestä ihan ok, ei he vielä oo ihan murskana, ei mitään hätää siis vielä.
Ja taas lisää voivottelua, jossittelua, lapsen todistuksen mitätöintiä mielikuvien villeissä maailmoissa hyppien.
Totuus ei muutu siitä tosin miksikään, lain mukaan viranomaisen on osoitettava vaara, ei voivotella, jossitella, mitätöidä lapsen todistusta saati höystää tätä omiin mielikuviinsa vedoten.
Hupaisa kohta muuten tuossa lapsenryöstössä tuolloin oli, kun viranomainen sitten seuraavana päivänä alkoi taas voivottelemaan tavalliseen tapaansa, ja vetosi siihen että entäs jos lapsi tarttis viedä sairaalaan jostain syystä, ja minä en olisi ajokuntoinen.
Kysyin tähän sitten, että niin, kun mulla ei ole koskaan ollut autoa saati ajokorttia, niin saanko siis lapsen sairastapauksen sattuessa ottaa tuolta parkista naapurin auton haltuuni luvattomasti ja ajaa sillä lasarettiin ilman ajo-oikeutta, jos vaan olen selvinpäin, vai pitäsköhän minun kuitenkin vaan soittaa se ambulanssi hakemaan kuten semmoiset kaiketi on juuri tuollaisia hätätapauksia varten olemassakin?
Jostain syystä tanttara ei halunnut jatkaa aiheesta keskustelua sen enempää, kun taas mukaan revittyä toista konstaapeliakin alkoi hieman hymyilyttämään.
Aikuisen humalatila VOI aiheuttaa turvattomuutta, etenkin JOS paikalla ei ole ilman humalatilaa olevaa aikuista, joka VOI TARVITTAESSA ilman humalatilaa tilannetta arvioida. Humalassa arviointikyky tutkitusti heikkenee johtuen neurokemiallisista vaikutuksista. Tilannetta ei siis lähtökohtaisestikaan VOI itse arvioida, VAIKKA ARVIO tästä OLISI mikä. Mikä tarkoittaa, että lapset ovat ilman arviointikykyisen aikuisen valvontaa. Lapsen iän ja kehitystason huomioiden tämä VOI OLLA ok, suunnitellusti ja lasta kuunnellen. Mutta jälleen EPÄILEN, että tällaista lasta kuulevaa keskustelua ei ole käyty, onko teidän nyt ok huolehtia itsestänne kun isä poistaa(wtf?) itseltään arviointikyvyn. Tässä tuttavan numero (koska omaani on turha antaa), josta saatte turvallisen aikuisen kiinni JOS tulee jokin hätä.
Eihän teinejä jätetä mökillekään keskenään siitä heidän kanssa sopimatta ja menettelytavoista keskustelematta. MUTTA alat ottaa alkoa heiltä varmistamatta ja OLETAT tilanteen OLEVAN heille ok, eivät AINAKAAN ilmaisseet muuta. Siinä on lapsen todistus, paniikissa(wtf?) teepä nyt valinta, haluutko lähtee jonnekin vai haittaako tää mun känni, häh? Kyvyttömyytesi katsoa omaa vanhemmuuttasi lastesi kannalta, on hurjalla tasolla. Kyllä ne pärjää. Ovat sitkeitä. Kestävät paljon. Pärjäävät, ei vät tarvitse selvää aikuista. On aivan selvää, mitä toivoisivat JOS VOISIVAT oikeasti valita.
Lapset ei tarvitse hirveästi. Mutta heillä ei mitään mahdollisuutta vaatia tai pyytää edes sitä vähimmäistasoa, puhumattakaan mitä toivoisivat. Ja tätä käytetään todisteena siitä, etteivät tarvitsekaan, kun eivät kerta sanokaan. Heidän pitäisi tietää, osata sanoittaa, tuntea itsensä, ottaa vastuu itsestään. Kyllä isä, tätä en halua, mutta haluan että välität ja rakastat. Uskallanko sanoa? Näinkö tunnen? Tähän ei moni aikuinen pysty. Lapselta sitä ei voida vaatia. Sit joku lässyttää, että lapsen tahto ja todistus. MISTÄ TIEDÄT, että uskaltaisivat sanoa? Kiinnostaako edes?
fixed for you
Kun eväät on totaalisen loppu, alkaa tunteisiin vetoaminen, seuraavaksi kaiketi siirrytään taas vaihteeksi henkilökohtaisuuksiin ja vieläkin mielikuvituksellisempaan voivotteluun, jossitteluun ja lapsen oman todistuksen mitätöimiseen, koska eihän koululainen VOI mitenkään osata kertoa ajatuksistaan JOS ne ei ole sosiaali-moralistin kanssa saman säveliset!
Mutta oletko varma, että osaa? Oletko ehdottoman varma? Mun luulot ei sun lasta hetkauta. Sun luulot vaikuttaa paljonkin. Sun ois syytä olla varma.
Olen varma, kumpikaan lapsistani kun ei ole vammaisia.
Millä perusteella viranomaisen luulot menee minun luulojeni edelle, mitäs ihmeen tasa-arvoa se sellainen on?
Tämä ei ole tasa-arvokysymys, viranomainen tarvitsee valtaa voidakseen tehdä työnsä, ja vaikka hän käyttäisi sitä väärinkin, vanhemman desibelit eivät voi olla yhtä painava vasta-argumentti. On mahdollista että et ole oikeasti tavanomainen valehteleva juoppo, mutta käyttäydyt täysin samoin kuin ne, jotka ovat. Itsekeskeisesti, ymmärtämättä lastesi erillisyyttä, kykenemättä hahmottamaan tilannetta mitenkään muuten kuin itseesi kohdistuvan vääryyden kautta. Eli persoonallisuushäiriöisesti. Jos syy siihen ei edes ole alkoholin määrä, sitä selkeämpää on, että vika on sitä vakavampi. Tässä ei ole mitään epäobjektiivista. Sinun ei näköjään kukaan muukaan muista koskaan osoittaneen mitään kykyä omien defenssiesi ohittamiseen.
Sinulle on kerta toisensa jälkeen täällä ihmiset ehdottaneet toisenlaisia reittejä kuljettavaksi, mutta ne vaatisivat sinulta asioita, jotka sinulta puuttuu. Tai sitten tosiaankaan et välitä lapsistasi tarpeeksi nöyrtyäksesi tekemään töitä heidän vapauttamisekseen. Menisit itseesi, lukisit mitä tuo juopon lapsi sinulle suositteli, jättäisit juomisen - eihän sen pitäisi olla vaikeaakaan jos kerran määrät ovat maltilliset. Vaikutat kohtuullisen älykkäältäkin, ja sitä kummempaa on se, miten tyhmäksi osaat heittäytyä.
Minäkin olin tissuttelijan lapsi. Isä pyysi anteeksi juomistaan vasta vahvasti johdateltuna viimeisinä viikkoinaan, kun aivonsa olivat niin alkoholin jyrsimät, ettei hän ihan tarkkaan ymmärtänyt mitä puhuttiin. Jos hän olisi nöyrtynyt ajallaan, elämäni olisi sujunut paljon onnellisemmissa merkeissä. Olet röyhkeä, kun oletat, etteivät lapsesi jää juomisesi takia mitään vaille.
Tarvitseeko viranomainen mielestäsi lakiin pohjautuvan vallan lisäksi myös mielivaltaa, muuten ei hommien teko onnistu?
Sinun määritelmiesi mukaan kyllä. Koska sinusta kaikki, mikä silittää itseäsi vastakarvaan on mielivaltaa. Kokonaisuus ratkaisee, ja silloin on pakko tehdä tulkintoja. Niitä mekin täällä teemme, jotka toteamme, että olet joko alkoholisti tai luonnevikainen. Kummasta on kyse silloin, kun esität tappouhkauksia täällä, kuten tänäänkin olet jo tehnyt?
Noh, se on sinun näkemyksesi siitä miltä yhteiskunnan lakeineen ja käytäntöineen pitäisi olla, minulla on eri näkemys.
Missä vaiheessa olen mitään tappouhkauksia tehnyt?
Se, että kannatan kuolemantuomiota tietynlaisille ihmisille, ei ole tappouhkaus vaan mielipide laista.
Haluatko kokeilla? Menehän esittämään tuo, niin kyllä se tappouhkaukseksi tulkitaan. Voi olla, että on tulkittukin. Ja sinä onneton ihmettelet, mitä maailmalla on sinua vastaan. No, lyhyesti: epäluottamusta.
No niin, pallo on sinulla.
Mitenkä tarkalleen voidaan joku toive jostain lakipykälän voimaan saattamisesta tulkita uhkaukseksi?
Juu, epäluottamus on molemminpuolista, ja syystäkin kun ottaa huomioon miten viranomainen on minua ja lapsiani kohdellut.
Tarkalleen? Miten helkkarissa sitä ei tulkittaisi uhkaukseksi? Totta kai tulkitaan. Oletko kenties asperger?
Vierailija kirjoitti:
Suomesta on tullut ilmiantoyhteiskunta. Normaalit länsimaisen oikeusvaltion säännöt kuten syyttömyysolettama ja todistelun vaatimus eivät enää päde lapsiperheiden kohdalla. Lastensuojelu toimii kuin jonkin diktatuurin salainen palvelu ja esimerkiksi tunkeutuu ihmisten koteihin mielivaltaisin perusteluin ja kuulustelee lapsia.
Tämähän on tullut suoraan jenkeistä tämä minäminäminä ja minun oikeudet -mentaliteetti. Ennen niitä naurettiin täällä, mutta nykyään se on todellisuutta.
Tiedän perheen, joista on tehty useampi lasu. Eivät ole johtaneet mihinkään, vaikka aihetta olisi. Tämä on sitten se kääntöpuoli. MIkä lasu on turha? Miten huono perheen pitää olla, että jotain tehdään? Tässä perheessä lapsi tekee ihan mitä lystää, asuu äidillään, joka selittää asiat parhain päin aina, eikä myönnä ongelmia. Lapsella ei ole mitään sääntöjä eikä rotia. Koulu on hänen kanssaan ongelmissa, mutta uskon, että loppujen lopuksi koulun sana tässä painaa ja jotain kohta tehdäänkin.
Lapsi saa kuitenkin kotonaan ruokaa, koti on suht siisti, vanhemmat töissä. Ne kai riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, joista on tehty useampi lasu. Eivät ole johtaneet mihinkään, vaikka aihetta olisi. Tämä on sitten se kääntöpuoli. MIkä lasu on turha? Miten huono perheen pitää olla, että jotain tehdään? Tässä perheessä lapsi tekee ihan mitä lystää, asuu äidillään, joka selittää asiat parhain päin aina, eikä myönnä ongelmia. Lapsella ei ole mitään sääntöjä eikä rotia. Koulu on hänen kanssaan ongelmissa, mutta uskon, että loppujen lopuksi koulun sana tässä painaa ja jotain kohta tehdäänkin.
Lapsi saa kuitenkin kotonaan ruokaa, koti on suht siisti, vanhemmat töissä. Ne kai riittää.
Sehän on positiivinen juttu, että sääntöjä tai varsinkaan rotia ei ole. Nykyisin uskotaan positiiviseen kasvatukseen.
Enemmänkin jos perheessä pidettäisiin kuria lapselle niin se olisi syy lastensuojelulle puuttua asiaan.
Tästä keskustelusta tuli kyllä paha mieli alkoholistien lapselle, josta ei tehty edes lasua vaikka syytä olisi ollut. Siis tuon räyhän takia. Että otti vain pari kaljaa keskellä päivää mutta ensihoito haistaa sen hengityksestä, ja sitten lapset tultiin viemään pois ilman varoitusta? Jokin kertomuksessa ei täsmää. Tiedän etteivät sossut vie lapsia ihan pienestä. Oma pikkuveljenikin jätettiin kotiin kärsimään, vaikka vanhemmat juotti alkoholia jopa hänelle.
Haluan myös korostaa sitä että lapsi useinkin ahdistuu siitä jos joutuu yllättäen viranomaisten tutkittavaksi, saati että viedään kotoa pois. Lapsi monesti ilmaisee että haluaa tilanteen olevan ohi ja vain palata takaisin kotiin. Jopa silloin kun lasulle tai huostaanotolle on todella painava syy. Lapset on biologisesti koodattu olemaan riippuvaisia vanhemmistaan ja haluavat miellyttää näitä, koska luonnossa se että poikanen joutuisi vanhempansa hylkäämäksi tarkoittaa käytännössä kuolemaa. Näinhän ei meillä ole koska yhteiskunnan turvaverkko ottaa kopin, mutta tämä on se biologinen vietti johon lapsen aivot reagoi. Ja se on aina shokki, trauma. Siitäkin huolimatta että viranomaisten puuttuminen tilanteeseen olisi lapsen parhaaksi.
Kun itse olin alaikäinen, tiesin kyllä että kotona tapahtuu kauheuksia ja jopa sanoin vanhemmille vastaan, ja otin siitä hyvästä enemmän turpaan. Siitä huolimatta suojelin perheemme salaisuutta visusti. Kävin koulukuraattorilla koko ala-asteen enkä kertaakaan lipsauttanut sanaakaan, kysyttäessä kotioloista sanoin että ihan ok. Vanhempani käyttivät kasvatusmetodina uhkausta että jos en tottele niin he soittavat poliisit, valkotakkiset tai lastenkodista hakemaan minut kun olen muka tällainen hullu/kauhukakara. Isäni oli myös uhannut että jos kerron jollekulle niin se jää viimeiseksi teokseni. Tämä luonnollisesti aiheutti lapsessa pelkotiloja ulkopuolisia tahoja kohtaan, joten varmasti olisin pistänyt hanttiin jos joku olisi tullut tutkimaan tai viemään pois. Tietämättömänä lapsena sen ymmärsi niin että se lastenkoti olisi vielä hirveämpi paikka minulle, vaikka todellisuudessa se olisi ollut luultavasti pelastukseni.
Sain viimeisen kerran turpaan ollessani jo 18v. Vasta rikosuhripäivystys sai taivuteltua minut tekemään rikosilmoituksen. Mutta ei sekään ollut helppoa. Itkin hysteerisesti, tärisin, oksetti, hävetti, pelotti. Halusin tilanteen olevan äkkiä ohi, mennä vain takaisin kotiin, turvapaikkaani. Mutta sitten kun olin kertonut poliisille kaiken mitä kotona oli tapahtunut ja on tapahtunut koko ikäni, huomasin että olin yhä elossa, maailma ei loppunut, se ei jäänyt viimeiseksi teokseni. Jälkikäteen ajatellen ihan älytöntä miksen tehnyt sitä aiemmin, mutta niin voimakas on se vietti miellyttää vanhempaa, välttää sitä hylätyksi tulemisen traumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä maassa todella moni vanhempi juo alkoholia lastensa nähden niin kotona tai muualla, oli sitten kyseessä juhlat tai ei. Eikä käyttö jää siihen yhteen lasilliseen. Alkoholin käyttö lasten nähden ei ole laissa kiellettyä. Jos lasu tekee kotikäynnin ja sinulla on tölkki kädessä, useimmissa tapauksissa se ei johda yhtään mihinkään. Ei niitä lapsia kovin herkästi huostaan oteta, pitää olla todella painava syy.
Eipä ole vielä tänäkään päivänä osattu esittää mitään painavaa syytä miksi lapseni vietiin, alkuun vedottiinkin vain mittarilukemaan kun ei niillä tosiaan mitään muutakaan ollut.
Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että lapsiltani on otettu puhelimetkin pois ja heidät on eristetty täysin läheisistään ja kavereistaan, koska "isä on ilkeä viranomaisille, hän on yhteistyöhaluton, ei ota tukea vastaan eli ne ovat riittämättömiä"
Että semmosiakin voi tosiaan olla ne "painavat syyt" jotka muuten perustuu aina viranomaisen omiin valittuihin paloihin tapahtumista, missään nimessä he eivät suostu tekemään videotallenteita palavereista vanhempien saati lasten kanssa, koska silloinhan ei voisi asioista raportoida valikoidusti.
Kuten esimerkiksi minun tyttäreni, hän on alkanut viiltelee ja laskemaan allensa ja näkemään painajaisia missä minulle tai isovanhemmat kuolee, syyksi tytär on kertonut ahdistuksen ja koti-ikävän.
Lasu hännystelijöineen raportoi asioista sitten näin:
"Tyttö on viiltänyt itseään"
"Tyttö on laskenut allensa"
"Tyttö on nähnyt painajaisia"
"Tyttö on ahdistunut"
Lapselle itselleen sitten sanovat aina, että kaikki hänen paha olonsa on minun syytäni, tämän jättävät tottakai raporteistaan pois myöskin.
Huomaatko minkäänlaista puutetta tuommoisessa raportoinnissa, ja minkä arvioisit olevan tuollaisen raportoinnin motiivi, kun otetaan huomioon että sen tekee aina jäävi ja samalla tulosvastuuton viranomainen?
Noh, sun vikahan se käytännössä onkin. Vanhempi ryyppää, haukkuu lasun lastenn##sijoiksi ja ties miksi, ei suostu yhteistyöhön ja ties mitä. Jos olisit suostunut yhteistyöhön, lapset olisi kotona. Tuntuu kyllä karulta lasten puolesta. Olen itse lasun asiakas tai siis lapsi avohuollon kaupungissa, jossa sossuja on syytetty vaikka ja mistä ja osa pitää myös paikkansa. Ihan pask#puhetta, että lasu näkee isän juovan kaksi tölkkiä olutta ja vie lapset.
Kyseinen henkilö siis ei ryyppää, vaan juo sen kaksi olutta päivässä. Itse en ainakaan katso sitä ryyppäämiseksi.
Mistä lähtien lapsia saa viedä vanhemmiltansa sillä perusteella, että vanhempi ei halua tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa? Huostaanotonhan piti olla viimeinen ratkaisu, joka otetaan käyttöön ainoastaan poikkeuksellisen vakavissa tapauksissa, joissa lapsen henki, terveys ja kehitys on välittömässä vaarassa. Miten lapsen henki vaaraantuu siitä, että vanhempi kieltäytyy yhteistyöstä jonkin viranomaisen kanssa? No niinpä niin, ei mitenkään. Kyseessä on siis jälleen laiton huostaanotto, ja niitähän Suomessa riittää.
Hän sanoi juovansa kaksi tuoppia päivässä. Tuoppi voi olla jopa litran kokoinen. Toinen juttu on se, että alkoholia paljon käyttävä valehtelee käytöstään, joten hänen sanomisensa eivät paljon paina. Kahden pienen tölkin jälkeen aikuinen on käytännössä ajokunnossa. Oikeastiko te uskotte, että lapset on hätähuostaanotettu vanhemmalta, joka puhaltaa sellaiset lukemat? Ja huostaanotto on jatkunut jo kaksi vuotta. Ihan varmasti juu.
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli kyllä paha mieli alkoholistien lapselle, josta ei tehty edes lasua vaikka syytä olisi ollut. Siis tuon räyhän takia. Että otti vain pari kaljaa keskellä päivää mutta ensihoito haistaa sen hengityksestä, ja sitten lapset tultiin viemään pois ilman varoitusta? Jokin kertomuksessa ei täsmää. Tiedän etteivät sossut vie lapsia ihan pienestä. Oma pikkuveljenikin jätettiin kotiin kärsimään, vaikka vanhemmat juotti alkoholia jopa hänelle.
Haluan myös korostaa sitä että lapsi useinkin ahdistuu siitä jos joutuu yllättäen viranomaisten tutkittavaksi, saati että viedään kotoa pois. Lapsi monesti ilmaisee että haluaa tilanteen olevan ohi ja vain palata takaisin kotiin. Jopa silloin kun lasulle tai huostaanotolle on todella painava syy. Lapset on biologisesti koodattu olemaan riippuvaisia vanhemmistaan ja haluavat miellyttää näitä, koska luonnossa se että poikanen joutuisi vanhempansa hylkäämäksi tarkoittaa käytännössä kuolemaa. Näinhän ei meillä ole koska yhteiskunnan turvaverkko ottaa kopin, mutta tämä on se biologinen vietti johon lapsen aivot reagoi. Ja se on aina shokki, trauma. Siitäkin huolimatta että viranomaisten puuttuminen tilanteeseen olisi lapsen parhaaksi.
Kun itse olin alaikäinen, tiesin kyllä että kotona tapahtuu kauheuksia ja jopa sanoin vanhemmille vastaan, ja otin siitä hyvästä enemmän turpaan. Siitä huolimatta suojelin perheemme salaisuutta visusti. Kävin koulukuraattorilla koko ala-asteen enkä kertaakaan lipsauttanut sanaakaan, kysyttäessä kotioloista sanoin että ihan ok. Vanhempani käyttivät kasvatusmetodina uhkausta että jos en tottele niin he soittavat poliisit, valkotakkiset tai lastenkodista hakemaan minut kun olen muka tällainen hullu/kauhukakara. Isäni oli myös uhannut että jos kerron jollekulle niin se jää viimeiseksi teokseni. Tämä luonnollisesti aiheutti lapsessa pelkotiloja ulkopuolisia tahoja kohtaan, joten varmasti olisin pistänyt hanttiin jos joku olisi tullut tutkimaan tai viemään pois. Tietämättömänä lapsena sen ymmärsi niin että se lastenkoti olisi vielä hirveämpi paikka minulle, vaikka todellisuudessa se olisi ollut luultavasti pelastukseni.
Sain viimeisen kerran turpaan ollessani jo 18v. Vasta rikosuhripäivystys sai taivuteltua minut tekemään rikosilmoituksen. Mutta ei sekään ollut helppoa. Itkin hysteerisesti, tärisin, oksetti, hävetti, pelotti. Halusin tilanteen olevan äkkiä ohi, mennä vain takaisin kotiin, turvapaikkaani. Mutta sitten kun olin kertonut poliisille kaiken mitä kotona oli tapahtunut ja on tapahtunut koko ikäni, huomasin että olin yhä elossa, maailma ei loppunut, se ei jäänyt viimeiseksi teokseni. Jälkikäteen ajatellen ihan älytöntä miksen tehnyt sitä aiemmin, mutta niin voimakas on se vietti miellyttää vanhempaa, välttää sitä hylätyksi tulemisen traumaa.
Lisään vielä yhden asian kun muistin: minulla oli jo lapsena ihmeellinen ajatus kun luin uutisista juttuja vanhemmista jotka olivat tappaneet oman lapsensa tai muutoin aiheuttaneet tämän kuoleman, että kyllähän minulla sitten on kotona ihan hyvä olla kun saan vain turpaan +muu laiminlyönti. Hyvä olla. Jos ei kuole. Siihen minä piirsin sen rajan. Uskomatonta.
Ja vielä aikuisenakin huomaan joskus mielessäni vähätteleväni kokemaani, kyseenalaistavani että oliko kotona sittenkään niin huono olla ja lasketaanko sitä edes kotoväkivallaksi, että ehkä minä olinkin hirveä lapsi joka jotenkin ansaitsi sen. Sitten tulen taas järkiini ja huomaan toistavani kotia opittua ajatusmallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä pohdin että teenkö lasun itsestäni johtuen.
Alkoholin käyttö on viime vuosina alkanut riistäytyä ja olen huomannut piilottelevani ongelmaa teineiltä, jotka oikeasti toki varmasti tietävät tästä.
Tein nyt äsken yläasteen terkkarille tästä kupongin ja katsotaan mihin tämä johtaa. Tarvitsen apua, mutta en tiedä olenko vielä valmis ottamaan sitä vastaan. Ehkä asian julkisempi tunnustaminen johtaa johonkin - toivottavasti hyvään suuntaan.
Paljonko juot keskimäärin vuorokaudessa, oletko mies vai nainen ja minkä pituinen ja painoinen?
Jääkö sulta tehtäviä hoitamatta juomisen takia?
Eiköhän se riitä, että koen tämän itse ongelmaksi ja yritän katsoa asiaan minulle sopivaa apua.
Ongelma voi olla, etten ole ehkä vieläkään tarpeeksi nöyrä ja pahimmillaan tämä johtaa että joudun kunnolla pohjalle että ymmärrän mihin suuntaa pitää elämää viedä.
Voin suositella kirjoja Darravapaa ja Ulos baarikaapista. Molemmat on kirjottanut nainen. Yksi tapa testata onko alkoholista tullut ongelma on päättää pitää tauko juomisesta, vaikka kaksi viikkoa. Onnistuuko? Jos ei, niin ongelmaa on ja apua kannattaa hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli kyllä paha mieli alkoholistien lapselle, josta ei tehty edes lasua vaikka syytä olisi ollut. Siis tuon räyhän takia. Että otti vain pari kaljaa keskellä päivää mutta ensihoito haistaa sen hengityksestä, ja sitten lapset tultiin viemään pois ilman varoitusta? Jokin kertomuksessa ei täsmää. Tiedän etteivät sossut vie lapsia ihan pienestä. Oma pikkuveljenikin jätettiin kotiin kärsimään, vaikka vanhemmat juotti alkoholia jopa hänelle.
Haluan myös korostaa sitä että lapsi useinkin ahdistuu siitä jos joutuu yllättäen viranomaisten tutkittavaksi, saati että viedään kotoa pois. Lapsi monesti ilmaisee että haluaa tilanteen olevan ohi ja vain palata takaisin kotiin. Jopa silloin kun lasulle tai huostaanotolle on todella painava syy. Lapset on biologisesti koodattu olemaan riippuvaisia vanhemmistaan ja haluavat miellyttää näitä, koska luonnossa se että poikanen joutuisi vanhempansa hylkäämäksi tarkoittaa käytännössä kuolemaa. Näinhän ei meillä ole koska yhteiskunnan turvaverkko ottaa kopin, mutta tämä on se biologinen vietti johon lapsen aivot reagoi. Ja se on aina shokki, trauma. Siitäkin huolimatta että viranomaisten puuttuminen tilanteeseen olisi lapsen parhaaksi.
Kun itse olin alaikäinen, tiesin kyllä että kotona tapahtuu kauheuksia ja jopa sanoin vanhemmille vastaan, ja otin siitä hyvästä enemmän turpaan. Siitä huolimatta suojelin perheemme salaisuutta visusti. Kävin koulukuraattorilla koko ala-asteen enkä kertaakaan lipsauttanut sanaakaan, kysyttäessä kotioloista sanoin että ihan ok. Vanhempani käyttivät kasvatusmetodina uhkausta että jos en tottele niin he soittavat poliisit, valkotakkiset tai lastenkodista hakemaan minut kun olen muka tällainen hullu/kauhukakara. Isäni oli myös uhannut että jos kerron jollekulle niin se jää viimeiseksi teokseni. Tämä luonnollisesti aiheutti lapsessa pelkotiloja ulkopuolisia tahoja kohtaan, joten varmasti olisin pistänyt hanttiin jos joku olisi tullut tutkimaan tai viemään pois. Tietämättömänä lapsena sen ymmärsi niin että se lastenkoti olisi vielä hirveämpi paikka minulle, vaikka todellisuudessa se olisi ollut luultavasti pelastukseni.
Sain viimeisen kerran turpaan ollessani jo 18v. Vasta rikosuhripäivystys sai taivuteltua minut tekemään rikosilmoituksen. Mutta ei sekään ollut helppoa. Itkin hysteerisesti, tärisin, oksetti, hävetti, pelotti. Halusin tilanteen olevan äkkiä ohi, mennä vain takaisin kotiin, turvapaikkaani. Mutta sitten kun olin kertonut poliisille kaiken mitä kotona oli tapahtunut ja on tapahtunut koko ikäni, huomasin että olin yhä elossa, maailma ei loppunut, se ei jäänyt viimeiseksi teokseni. Jälkikäteen ajatellen ihan älytöntä miksen tehnyt sitä aiemmin, mutta niin voimakas on se vietti miellyttää vanhempaa, välttää sitä hylätyksi tulemisen traumaa.Lisään vielä yhden asian kun muistin: minulla oli jo lapsena ihmeellinen ajatus kun luin uutisista juttuja vanhemmista jotka olivat tappaneet oman lapsensa tai muutoin aiheuttaneet tämän kuoleman, että kyllähän minulla sitten on kotona ihan hyvä olla kun saan vain turpaan +muu laiminlyönti. Hyvä olla. Jos ei kuole. Siihen minä piirsin sen rajan. Uskomatonta.
Ja vielä aikuisenakin huomaan joskus mielessäni vähätteleväni kokemaani, kyseenalaistavani että oliko kotona sittenkään niin huono olla ja lasketaanko sitä edes kotoväkivallaksi, että ehkä minä olinkin hirveä lapsi joka jotenkin ansaitsi sen. Sitten tulen taas järkiini ja huomaan toistavani kotia opittua ajatusmallia.
Voimia sinulle! Oletko saanut aikuisena mitään terapiaa tai muuta ammattiapua kokemuksiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, joista on tehty useampi lasu. Eivät ole johtaneet mihinkään, vaikka aihetta olisi. Tämä on sitten se kääntöpuoli. MIkä lasu on turha? Miten huono perheen pitää olla, että jotain tehdään? Tässä perheessä lapsi tekee ihan mitä lystää, asuu äidillään, joka selittää asiat parhain päin aina, eikä myönnä ongelmia. Lapsella ei ole mitään sääntöjä eikä rotia. Koulu on hänen kanssaan ongelmissa, mutta uskon, että loppujen lopuksi koulun sana tässä painaa ja jotain kohta tehdäänkin.
Lapsi saa kuitenkin kotonaan ruokaa, koti on suht siisti, vanhemmat töissä. Ne kai riittää.
Sehän on positiivinen juttu, että sääntöjä tai varsinkaan rotia ei ole. Nykyisin uskotaan positiiviseen kasvatukseen.
Enemmänkin jos perheessä pidettäisiin kuria lapselle niin se olisi syy lastensuojelulle puuttua asiaan.
Tämä positiivinen kasvatus on juuri se nykykasvatuksen ongelma. Mennään aivan liikaa lasten ehdoilla ja annetaan lasten pompotella aikuisia. Rajat ovat häilyviä tai niitä ei ole. Vanhemmat antavat lasten syödä kuin siat eikä edes yritetä opettaa minkäälaisia pöytätapoja. Seistään tuolilla ja noustaan pöydästä kesken ruokalun. Annetaan syödä sormilla ja sotataan myös ympäristö pöytää ja lattiaa myöten. Huutaminen on sallittua jne. Eskari-ikäinen lapsi valittaa ja murjottaa kun ei saa aikuiselle tarkoitettua annosta. Annetaan periksi ja yli puolet jää syömättä. Näihin ei puututa niin jämäkästi kuin vielä 20 vuotta sitten.
Nukkumaanmenosta on tehty koko illan ohjelma. Tässäkin mennään lasten ehdoilla. Koko ilta menee siihen, että lapset nousevat sängystä, on vessahätää, janoa jne. Rauhatonta menoa.
Koulussa ei enää ole kuria. Opettajat eivät saa eikä heillä riitä energiaa jatkuvasti rahoitella positiivisen kasvatuksen saaneita lapsia.
Kasvatus näkyy siinä, että parikymppiset ovat työelämässä sellaisella asenteella, että mitään ei ole pakko tehdä ja työpaikkaa vaihdetaan heti, jos vähänkin tuntuu raskaalta. Lapsilta ei mitään vaadita, mennään lasten ehdoilla ja lasten haluamalla aikataululla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli kyllä paha mieli alkoholistien lapselle, josta ei tehty edes lasua vaikka syytä olisi ollut. Siis tuon räyhän takia. Että otti vain pari kaljaa keskellä päivää mutta ensihoito haistaa sen hengityksestä, ja sitten lapset tultiin viemään pois ilman varoitusta? Jokin kertomuksessa ei täsmää. Tiedän etteivät sossut vie lapsia ihan pienestä. Oma pikkuveljenikin jätettiin kotiin kärsimään, vaikka vanhemmat juotti alkoholia jopa hänelle.
Haluan myös korostaa sitä että lapsi useinkin ahdistuu siitä jos joutuu yllättäen viranomaisten tutkittavaksi, saati että viedään kotoa pois. Lapsi monesti ilmaisee että haluaa tilanteen olevan ohi ja vain palata takaisin kotiin. Jopa silloin kun lasulle tai huostaanotolle on todella painava syy. Lapset on biologisesti koodattu olemaan riippuvaisia vanhemmistaan ja haluavat miellyttää näitä, koska luonnossa se että poikanen joutuisi vanhempansa hylkäämäksi tarkoittaa käytännössä kuolemaa. Näinhän ei meillä ole koska yhteiskunnan turvaverkko ottaa kopin, mutta tämä on se biologinen vietti johon lapsen aivot reagoi. Ja se on aina shokki, trauma. Siitäkin huolimatta että viranomaisten puuttuminen tilanteeseen olisi lapsen parhaaksi.
Kun itse olin alaikäinen, tiesin kyllä että kotona tapahtuu kauheuksia ja jopa sanoin vanhemmille vastaan, ja otin siitä hyvästä enemmän turpaan. Siitä huolimatta suojelin perheemme salaisuutta visusti. Kävin koulukuraattorilla koko ala-asteen enkä kertaakaan lipsauttanut sanaakaan, kysyttäessä kotioloista sanoin että ihan ok. Vanhempani käyttivät kasvatusmetodina uhkausta että jos en tottele niin he soittavat poliisit, valkotakkiset tai lastenkodista hakemaan minut kun olen muka tällainen hullu/kauhukakara. Isäni oli myös uhannut että jos kerron jollekulle niin se jää viimeiseksi teokseni. Tämä luonnollisesti aiheutti lapsessa pelkotiloja ulkopuolisia tahoja kohtaan, joten varmasti olisin pistänyt hanttiin jos joku olisi tullut tutkimaan tai viemään pois. Tietämättömänä lapsena sen ymmärsi niin että se lastenkoti olisi vielä hirveämpi paikka minulle, vaikka todellisuudessa se olisi ollut luultavasti pelastukseni.
Sain viimeisen kerran turpaan ollessani jo 18v. Vasta rikosuhripäivystys sai taivuteltua minut tekemään rikosilmoituksen. Mutta ei sekään ollut helppoa. Itkin hysteerisesti, tärisin, oksetti, hävetti, pelotti. Halusin tilanteen olevan äkkiä ohi, mennä vain takaisin kotiin, turvapaikkaani. Mutta sitten kun olin kertonut poliisille kaiken mitä kotona oli tapahtunut ja on tapahtunut koko ikäni, huomasin että olin yhä elossa, maailma ei loppunut, se ei jäänyt viimeiseksi teokseni. Jälkikäteen ajatellen ihan älytöntä miksen tehnyt sitä aiemmin, mutta niin voimakas on se vietti miellyttää vanhempaa, välttää sitä hylätyksi tulemisen traumaa.Lisään vielä yhden asian kun muistin: minulla oli jo lapsena ihmeellinen ajatus kun luin uutisista juttuja vanhemmista jotka olivat tappaneet oman lapsensa tai muutoin aiheuttaneet tämän kuoleman, että kyllähän minulla sitten on kotona ihan hyvä olla kun saan vain turpaan +muu laiminlyönti. Hyvä olla. Jos ei kuole. Siihen minä piirsin sen rajan. Uskomatonta.
Ja vielä aikuisenakin huomaan joskus mielessäni vähätteleväni kokemaani, kyseenalaistavani että oliko kotona sittenkään niin huono olla ja lasketaanko sitä edes kotoväkivallaksi, että ehkä minä olinkin hirveä lapsi joka jotenkin ansaitsi sen. Sitten tulen taas järkiini ja huomaan toistavani kotia opittua ajatusmallia.Voimia sinulle! Oletko saanut aikuisena mitään terapiaa tai muuta ammattiapua kokemuksiisi?
Olen vasta nyt 30v tajunnut hakeutua terapiaan. Ja sen lisäksi - keskustelun teemaan sopien - lapsestani tehtiin lasu! Ironista. Koen että omat lapsuuden kokemukseni auttaa suhtautumaan asiaan. En automaattisesti oleta että viranomainen on vihollinen. Enkä ajattele että olen hyvä vanhempi vain siksi että lapseni on elossa, herranjumala. Kyllä siihen paljon muutakin tarvitaan. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein lasun omasta taaperostani. Hän oli kolmas lapsemme, eikä hänkään nukkunut kuin pikkupätkissä. Olin lopen uupunut, vaikka lapsen isä oli täysillä mukana.
Siihen aikaan unikouluun pääsi vain lasun kautta. Ehdin tavata hyvää ja taitavaa sossutätiä muutaman kerran ennen heidän kesäsulkuaan, lomiaan tms. Teimme tarkan suunnitelman mun jaksamisen tukemiseksi. Sulun aikana taapero alkoi nukkua pidempiä pätkiä, emmekä lopulta tarvinneet Ensi- ja turvakodin unikoulua.
Minulla on tällä kokemuksella lasusta vain hyvää sanottavaa.
En tiedä, mitä kautta tällaisia juttuja nykyään hoidetaan. Ei varmaankaan enää lasun kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, joista on tehty useampi lasu. Eivät ole johtaneet mihinkään, vaikka aihetta olisi. Tämä on sitten se kääntöpuoli. MIkä lasu on turha? Miten huono perheen pitää olla, että jotain tehdään? Tässä perheessä lapsi tekee ihan mitä lystää, asuu äidillään, joka selittää asiat parhain päin aina, eikä myönnä ongelmia. Lapsella ei ole mitään sääntöjä eikä rotia. Koulu on hänen kanssaan ongelmissa, mutta uskon, että loppujen lopuksi koulun sana tässä painaa ja jotain kohta tehdäänkin.
Lapsi saa kuitenkin kotonaan ruokaa, koti on suht siisti, vanhemmat töissä. Ne kai riittää.
Sehän on positiivinen juttu, että sääntöjä tai varsinkaan rotia ei ole. Nykyisin uskotaan positiiviseen kasvatukseen.
Enemmänkin jos perheessä pidettäisiin kuria lapselle niin se olisi syy lastensuojelulle puuttua asiaan.
Tämä positiivinen kasvatus on juuri se nykykasvatuksen ongelma. Mennään aivan liikaa lasten ehdoilla ja annetaan lasten pompotella aikuisia. Rajat ovat häilyviä tai niitä ei ole. Vanhemmat antavat lasten syödä kuin siat eikä edes yritetä opettaa minkäälaisia pöytätapoja. Seistään tuolilla ja noustaan pöydästä kesken ruokalun. Annetaan syödä sormilla ja sotataan myös ympäristö pöytää ja lattiaa myöten. Huutaminen on sallittua jne. Eskari-ikäinen lapsi valittaa ja murjottaa kun ei saa aikuiselle tarkoitettua annosta. Annetaan periksi ja yli puolet jää syömättä. Näihin ei puututa niin jämäkästi kuin vielä 20 vuotta sitten.
Nukkumaanmenosta on tehty koko illan ohjelma. Tässäkin mennään lasten ehdoilla. Koko ilta menee siihen, että lapset nousevat sängystä, on vessahätää, janoa jne. Rauhatonta menoa.
Koulussa ei enää ole kuria. Opettajat eivät saa eikä heillä riitä energiaa jatkuvasti rahoitella positiivisen kasvatuksen saaneita lapsia.
Kasvatus näkyy siinä, että parikymppiset ovat työelämässä sellaisella asenteella, että mitään ei ole pakko tehdä ja työpaikkaa vaihdetaan heti, jos vähänkin tuntuu raskaalta. Lapsilta ei mitään vaadita, mennään lasten ehdoilla ja lasten haluamalla aikataululla.
Ensin puhuit nykykasvatuksesta, mutta sitten sen tulos koskikin jo parikymppisiä. Päätä jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen, joista on tehty useampi lasu. Eivät ole johtaneet mihinkään, vaikka aihetta olisi. Tämä on sitten se kääntöpuoli. MIkä lasu on turha? Miten huono perheen pitää olla, että jotain tehdään? Tässä perheessä lapsi tekee ihan mitä lystää, asuu äidillään, joka selittää asiat parhain päin aina, eikä myönnä ongelmia. Lapsella ei ole mitään sääntöjä eikä rotia. Koulu on hänen kanssaan ongelmissa, mutta uskon, että loppujen lopuksi koulun sana tässä painaa ja jotain kohta tehdäänkin.
Lapsi saa kuitenkin kotonaan ruokaa, koti on suht siisti, vanhemmat töissä. Ne kai riittää.
Sehän on positiivinen juttu, että sääntöjä tai varsinkaan rotia ei ole. Nykyisin uskotaan positiiviseen kasvatukseen.
Enemmänkin jos perheessä pidettäisiin kuria lapselle niin se olisi syy lastensuojelulle puuttua asiaan.
Tämä positiivinen kasvatus on juuri se nykykasvatuksen ongelma. Mennään aivan liikaa lasten ehdoilla ja annetaan lasten pompotella aikuisia. Rajat ovat häilyviä tai niitä ei ole. Vanhemmat antavat lasten syödä kuin siat eikä edes yritetä opettaa minkäälaisia pöytätapoja. Seistään tuolilla ja noustaan pöydästä kesken ruokalun. Annetaan syödä sormilla ja sotataan myös ympäristö pöytää ja lattiaa myöten. Huutaminen on sallittua jne. Eskari-ikäinen lapsi valittaa ja murjottaa kun ei saa aikuiselle tarkoitettua annosta. Annetaan periksi ja yli puolet jää syömättä. Näihin ei puututa niin jämäkästi kuin vielä 20 vuotta sitten.
Nukkumaanmenosta on tehty koko illan ohjelma. Tässäkin mennään lasten ehdoilla. Koko ilta menee siihen, että lapset nousevat sängystä, on vessahätää, janoa jne. Rauhatonta menoa.
Koulussa ei enää ole kuria. Opettajat eivät saa eikä heillä riitä energiaa jatkuvasti rahoitella positiivisen kasvatuksen saaneita lapsia.
Kasvatus näkyy siinä, että parikymppiset ovat työelämässä sellaisella asenteella, että mitään ei ole pakko tehdä ja työpaikkaa vaihdetaan heti, jos vähänkin tuntuu raskaalta. Lapsilta ei mitään vaadita, mennään lasten ehdoilla ja lasten haluamalla aikataululla.
Ensin puhuit nykykasvatuksesta, mutta sitten sen tulos koskikin jo parikymppisiä. Päätä jo.
Tämä "nykykasvatus" valitettavasti ulottuu 15-20 vuoden taakse ja jalostuu koko ajan pahemmaksi.
Kyllä tehdään. Kuka tahansahan voi tehdä netissä nimettömänä. Meidän perheestä joku tuntematon oli kuvitellut aivan omiaan ja tehnyt ilmoituksen. Lastensuojelun työntekijät joutuvat selvittämään nämä kuten minkä tahansa ilmoituksen ja pyytämään lausuntoja eri puolilta.
Mun miesserkulla on kaksi lasta vaimonsa kanssa ja heistä oli joku tehnyt lasun sillä perusteella, että serkkuni on alkoholisti. Mutta hän sekä vaimonsa ovat sitä mieltä, että he ovat ihan tavallinen perhe eikä lasulle ollut perusteita.
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli kyllä paha mieli alkoholistien lapselle, josta ei tehty edes lasua vaikka syytä olisi ollut. Siis tuon räyhän takia. Että otti vain pari kaljaa keskellä päivää mutta ensihoito haistaa sen hengityksestä, ja sitten lapset tultiin viemään pois ilman varoitusta? Jokin kertomuksessa ei täsmää. Tiedän etteivät sossut vie lapsia ihan pienestä. Oma pikkuveljenikin jätettiin kotiin kärsimään, vaikka vanhemmat juotti alkoholia jopa hänelle.
Haluan myös korostaa sitä että lapsi useinkin ahdistuu siitä jos joutuu yllättäen viranomaisten tutkittavaksi, saati että viedään kotoa pois. Lapsi monesti ilmaisee että haluaa tilanteen olevan ohi ja vain palata takaisin kotiin. Jopa silloin kun lasulle tai huostaanotolle on todella painava syy. Lapset on biologisesti koodattu olemaan riippuvaisia vanhemmistaan ja haluavat miellyttää näitä, koska luonnossa se että poikanen joutuisi vanhempansa hylkäämäksi tarkoittaa käytännössä kuolemaa. Näinhän ei meillä ole koska yhteiskunnan turvaverkko ottaa kopin, mutta tämä on se biologinen vietti johon lapsen aivot reagoi. Ja se on aina shokki, trauma. Siitäkin huolimatta että viranomaisten puuttuminen tilanteeseen olisi lapsen parhaaksi.
Kun itse olin alaikäinen, tiesin kyllä että kotona tapahtuu kauheuksia ja jopa sanoin vanhemmille vastaan, ja otin siitä hyvästä enemmän turpaan. Siitä huolimatta suojelin perheemme salaisuutta visusti. Kävin koulukuraattorilla koko ala-asteen enkä kertaakaan lipsauttanut sanaakaan, kysyttäessä kotioloista sanoin että ihan ok. Vanhempani käyttivät kasvatusmetodina uhkausta että jos en tottele niin he soittavat poliisit, valkotakkiset tai lastenkodista hakemaan minut kun olen muka tällainen hullu/kauhukakara. Isäni oli myös uhannut että jos kerron jollekulle niin se jää viimeiseksi teokseni. Tämä luonnollisesti aiheutti lapsessa pelkotiloja ulkopuolisia tahoja kohtaan, joten varmasti olisin pistänyt hanttiin jos joku olisi tullut tutkimaan tai viemään pois. Tietämättömänä lapsena sen ymmärsi niin että se lastenkoti olisi vielä hirveämpi paikka minulle, vaikka todellisuudessa se olisi ollut luultavasti pelastukseni.
Sain viimeisen kerran turpaan ollessani jo 18v. Vasta rikosuhripäivystys sai taivuteltua minut tekemään rikosilmoituksen. Mutta ei sekään ollut helppoa. Itkin hysteerisesti, tärisin, oksetti, hävetti, pelotti. Halusin tilanteen olevan äkkiä ohi, mennä vain takaisin kotiin, turvapaikkaani. Mutta sitten kun olin kertonut poliisille kaiken mitä kotona oli tapahtunut ja on tapahtunut koko ikäni, huomasin että olin yhä elossa, maailma ei loppunut, se ei jäänyt viimeiseksi teokseni. Jälkikäteen ajatellen ihan älytöntä miksen tehnyt sitä aiemmin, mutta niin voimakas on se vietti miellyttää vanhempaa, välttää sitä hylätyksi tulemisen traumaa.
Nämä on kyllä ihan kauheita kohtaloita. Oman lapseni sisaruksesta olen ilmoittanut useasti, ja kertonut huoleni moneen paikkaan mutta mitään ei tehty, ja se vähä mitä tehtiin oli lapsen tutkiskelua siitä että mikä tuossa lapsessa oikein on vikana, kun olisi pitänyt tutkia lapsen kotioloja. Nyt katson samaa kohtaloa perhepiirissä. Alkoholisti kiusaa kaikkia, varsinkin omia lapsia, ja vanhempi on mm laittanut lapsen puhaltamaan alkolukkoon että on voinut ajaa humalassa lapset kyydissä, ettei kukaan vaan saa tietää että on kännäys taas päällä.
Alue: Aihe vapaa
Mitenkä tarkalleen voidaan joku toive jostain lakipykälän voimaan saattamisesta tulkita uhkaukseksi?
Juu, epäluottamus on molemminpuolista, ja syystäkin kun ottaa huomioon miten viranomainen on minua ja lapsiani kohdellut.