Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja

Oma isä on käyttänyt taloudellisesti hyväkseen äitiään, äitiäni ja jättänyt huolehtimatta taloudellisen elatukseni. En arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).

Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.

Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.

Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.

Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.

Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).

Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.

Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.

Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.

Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.

Jotkut on vaan tyhmiä kun ei tajua vaatia miestä hoitamaan osaansa. Tyhmimmät on jopa ylpeitä siitä, että elättää itsensä omilla säästöillään ettei miehellä vahingossakaan menisi yhtään rahaa omien lastensa hoidon järjestämiseen.

Hoitoa ei tarvitse järjestää, jos toinen sen tekee. Saathan sä alentaa itsesi lastenhoitajaksi suhteessa ja nostaa siitä palkkaa, mutta ei se ole perhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).

Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.

Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.

Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.

Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.

Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).

Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.

Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.

Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.

Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.

Jotkut on vaan tyhmiä kun ei tajua vaatia miestä hoitamaan osaansa. Tyhmimmät on jopa ylpeitä siitä, että elättää itsensä omilla säästöillään ettei miehellä vahingossakaan menisi yhtään rahaa omien lastensa hoidon järjestämiseen.

Hoitoa ei tarvitse järjestää, jos toinen sen tekee. Saathan sä alentaa itsesi lastenhoitajaksi suhteessa ja nostaa siitä palkkaa, mutta ei se ole perhe-elämää.

Jos kumpikaan ei hoida lasta, pitää maksaa hoitajan palkka. Vanhempainvapaaikäinen ei saa kunnallista hoitopaikkaa. Siinä sitten laskemaan, kuinka paljon se maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).

Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.

Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.

Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.

Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.

Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).

Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.

Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.

Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.

Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.

Jotkut on vaan tyhmiä kun ei tajua vaatia miestä hoitamaan osaansa. Tyhmimmät on jopa ylpeitä siitä, että elättää itsensä omilla säästöillään ettei miehellä vahingossakaan menisi yhtään rahaa omien lastensa hoidon järjestämiseen.

Hoitoa ei tarvitse järjestää, jos toinen sen tekee. Saathan sä alentaa itsesi lastenhoitajaksi suhteessa ja nostaa siitä palkkaa, mutta ei se ole perhe-elämää.

Ei tässä ole kyse mistään alentamisesta vaan nimenomaan tasapuolisuudesta. Mutta ole vaan sitten tyhmä ja maksa siitä, mitäs se mulle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).

Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.

Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.

Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.

Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.

Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).

Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.

Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.

Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.

Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.

Jotkut on vaan tyhmiä kun ei tajua vaatia miestä hoitamaan osaansa. Tyhmimmät on jopa ylpeitä siitä, että elättää itsensä omilla säästöillään ettei miehellä vahingossakaan menisi yhtään rahaa omien lastensa hoidon järjestämiseen.

Miten niin miehellä ei mene rahaa? Meneehän, hänhän ne kulut maksaa jos toinen ei kykene.

Eihän maksa, vaan tässä ap:n tapauksessa kaikki maksetaan 50/50. Siksi miehen tulisi maksaa kompensaatio tulonmenetyksestä. Jos mies maksaa kuluja samalla määrällä enemmän niin sitten tietenkään ei tarvitse maksaa suoraan puolisolle mitään. Se on ihan sama kummin pariskunta tekee, mutta ei niinkuin ap:n mies ehdottaa että hän edelleen maksaa vain puolet menoista ja ap lapsen takia pienenevillä tuloillaan toisen puolen.

Ainoa oikea ratkaisu on sitten jos noilla halutaan mennä, että vanhempainvapaat pidetään puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).

Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.

Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.

Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.

Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.

Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).

Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.

Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.

Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.

Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.

Jotkut on vaan tyhmiä kun ei tajua vaatia miestä hoitamaan osaansa. Tyhmimmät on jopa ylpeitä siitä, että elättää itsensä omilla säästöillään ettei miehellä vahingossakaan menisi yhtään rahaa omien lastensa hoidon järjestämiseen.

Miten niin miehellä ei mene rahaa? Meneehän, hänhän ne kulut maksaa jos toinen ei kykene.

Eihän maksa, vaan tässä ap:n tapauksessa kaikki maksetaan 50/50. Siksi miehen tulisi maksaa kompensaatio tulonmenetyksestä. Jos mies maksaa kuluja samalla määrällä enemmän niin sitten tietenkään ei tarvitse maksaa suoraan puolisolle mitään. Se on ihan sama kummin pariskunta tekee, mutta ei niinkuin ap:n mies ehdottaa että hän edelleen maksaa vain puolet menoista ja ap lapsen takia pienenevillä tuloillaan toisen puolen.

Heidän taloustilanteensa kuulostaa siltä että niitä säästöjä pitää käyttää joka tapauksessa. Onko se nyt ihme jos mies ei halua kaikkea rahaansa käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on sitten jos noilla halutaan mennä, että vanhempainvapaat pidetään puoliksi.

Mitä se hyödyttää? Miten apn rahatilanne muuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).

Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.

Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.

Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.

Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.

Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).

Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.

Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.

Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.

Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.

Jotkut on vaan tyhmiä kun ei tajua vaatia miestä hoitamaan osaansa. Tyhmimmät on jopa ylpeitä siitä, että elättää itsensä omilla säästöillään ettei miehellä vahingossakaan menisi yhtään rahaa omien lastensa hoidon järjestämiseen.

Hoitoa ei tarvitse järjestää, jos toinen sen tekee. Saathan sä alentaa itsesi lastenhoitajaksi suhteessa ja nostaa siitä palkkaa, mutta ei se ole perhe-elämää.

Lue ensimmäinen viesti ap:lta. Jos mies kerran kokee ettei tuloja tasata ap:n ollessa vanhempainvapaalla ratkaisu on, että molemmat ovat saman verran ja tuloja ei tasata kumpaankaan suuntaan.

Nosta elatuskanne käräjäoikeudessa. Jos olette aviossa ja vaikka ette olisikaan, puolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, joka perustuu avioliitto- ja avoliittolakiin.

Voit myös hakea eroa, ositusta ja yksinhuoltajuutta, mieshän on qusipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on sitten jos noilla halutaan mennä, että vanhempainvapaat pidetään puoliksi.

Mitä se hyödyttää? Miten apn rahatilanne muuttuu?

Jos kerran mies ei halua ottaa tulojen muutosta huomioon ap:n kohdalla, niin silloin pitää laitta vanhempainvapaat puoliksi. Miehen ollessa vanhempainvapaalla sama juttu kuin ap:n kohdalla.

Vielä siis erikseen totean, että ratkaisu on laittaa vanhempainvapaat sitten puoliksi.

Ja tämmöset sitten tekee lapsia....

Meillä on aina ollut vaimon rahat ja yhteiset rahat 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).

Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.

Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.

Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.

Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.

Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).

Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.

Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.

Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.

Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.

Miestä ei kuitenkaan hävettäisi, että lapsensa äiti elää alempaa elintasoa siksi, että hoitaa miehen lasta?

Mitä alempaa elintasoa? Ihan samaa, yhteistä elämää ja elintasoa.

Ap:n tapauksessa kulut maksetaan puoliksi, mikä on ollut ok, kun tulotkin on samat. Jos tulot putoaa YHTEISEN lapsen vuoksi, niin ei se voi mennä niin, että siinä vain nainen ottaa takkiin. Kyllä se pitää miehenkin pussissa näkyä. Jos kulut edelleen maksetaan erikseen/puoliksi, kun on esimerkiksi erilliset lainat, omat autot jne., niin sitten se lapsen kotihoidon kulun tasaaminen tehdään tilisiirrolla toiselta toiselle. Helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).

Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.

Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.

Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.

Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.

Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).

Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.

Juu, tämä ansionmenetyksistä nillittäminen on tosi naurettavaa, ihan kuin puolisolle maksettaisiin kompensaatiota työttömyyden tai opintojen aikanakaan. Jos siitä myt jollekulle tulee hyvä olo että puhuu kompensaatiosta eikä kuluista, mikäs siinä, mutta tyhmältä se kuulostaa.

Työttömyys ja opinnot on henkilön oma asia. Lapsi on yhteinen ja tehty yhteisellä päätöksellä. Siksi sen lapsen kotihoito (muiden lasten kulujen lisäksi) myös maksetaan yhdessä. Jos suorittaja on lapsen äiti, ja kuluja (eli tulonmenetyksiä) äidille tulee tästä vaikka 2000 euroa, niin mies maksaa naiselle 1000e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).

Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.

Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.

Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.

Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.

Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).

Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.

Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.

Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.

Niin, noh, hyvätuloisten ei tarvitse säästöihinsä koskea. Meillä se mies ei ole mikään palkan korvaaja vaan puoliso ja isä. Kun en käy töissä, en saa palkkaa, opin tämän jo ala-asteella.

Kotona ollessani olen maksanut ihan omilla rahoillani lasten kuluja, mutta mä en olekaan riippuvainen miehestäni. Ekan hoitovapaan aikana meillä oli vielä lainaa, mies sen lyhenti kokonaisuudessaan, toisen kohdalla lainaa ei enää ollut. Enpä ole mieheni pussilla käynyt ennen enkä jälkeen lapsien, salkku ja säästöt on koskemattomia, sijoitusasunnoista tuloja koko ajan kotona ollessakin. Koskaan ole tullut mieleen syyttää miestä palkkani katkeamisesta, ihan itse kotiin halusin jäädä.

Sä nyt olet ihan hakoteillä. Sä nimen omaan olet roikkunut miehen pussilla, kun mies on maksanut TEIDÄN asuntolainankin kokonaan. Äläpä jeesustele tuollaisessa tilanteessa. Nyt puhutaan siitä tilanteesta, jossa nainen maksaa puolet siitä asumisestakin koko ajan. Ja kaikesta muustakin yhteisestä ja kaikki omat kulunsa.

Kyllä silloin yhteistä lasta kotihoidettaessa miehenkin tulee osallistua tulonmenetyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on sitten jos noilla halutaan mennä, että vanhempainvapaat pidetään puoliksi.

Mitä se hyödyttää? Miten apn rahatilanne muuttuu?

Siis jos se kotihoito maksaa vaikka sen 2000e/kk (tulonmenetyksinä), niinjos lasta hoidetaan vanhempainvapaalla se 6kk, tulonmenetys  on 12000e. Jos mies pitää tuosta  puolet, niin mies ottaa takkiin 6000e ja nainen 6000e (kun heidän tulonsa on samat töissä ollessa). On siinä 6000 euron ero naisen kannalta.

Heillä ei ole yhteiset rahat, mutta yhteinen lapsi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on sitten jos noilla halutaan mennä, että vanhempainvapaat pidetään puoliksi.

Mitä se hyödyttää? Miten apn rahatilanne muuttuu?

Siis jos se kotihoito maksaa vaikka sen 2000e/kk (tulonmenetyksinä), niinjos lasta hoidetaan vanhempainvapaalla se 6kk, tulonmenetys  on 12000e. Jos mies pitää tuosta  puolet, niin mies ottaa takkiin 6000e ja nainen 6000e (kun heidän tulonsa on samat töissä ollessa). On siinä 6000 euron ero naisen kannalta.

Heillä ei ole yhteiset rahat, mutta yhteinen lapsi on.

Nimenomaan tämä. Jos ap:n miehen mielestä tuo ansionmenetys ei anna syytä mihinkään kompensaatioon, hän varmasti mielellään tekee oman osuutensa ja hoitaa puolet vanhempainvapaasta.