Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja
20.03.2023 |
Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja, vaan kokee että silloinkin maksetaan asiat puoliksi. Itse koen tuon täysin epäreiluna vaihtoehtona ja koen että kompensaatio kotona olevalle vanhemmalla kuuluisi tulla.
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on tietysti totta että aikaisemmin oli päiviä näin:
äitiysraha 105 päivää
isyysraha 54 päivää
vanhempainraha 158 päivää
yht. 317 päivää
Tässä on vaan se, että isät eivät pääsääntöisesti aikaisemmin käyttäneet noita päiviään, eikä niitä myöskään saanut siirtää minnekään, joten silloin äidille jäi 105+158 = 264 päivää. Nyt uudessa systeemissä jos isä ei käytä mitään, äidille jäisi siis 160+63 = 223.
Ihan kuule isät käyttivät päiviä jos halusivat, ei ne nytkään pakollisia ole. Koko vääntö lähti harhaluulosta että niitä on enemmän kuin aiemmin.
Nykyinen maksimi 360 päivää (raskausrahapäivät+vanhempainrahapäivät) on kyllä selvästi enemmän kuin vanha maksimi 317 päivää.
ennen päiviä oli 347.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Yleensähän se meneekin juuri niin, että ne, ketkä pärjää yksinkin, voi heittää sen miehen turhana pihalle, mutta ne, ketkä eivät pärjää, katsovat sormien läpi kaikkea tuollaista, että esim. perhevapaiden tulonmenetykset aiheuttavat kahden elintason perheitä jne., kun vaimolla ei yhteisen lapsen vuoksi ole normaaleja tuloja/rahaa kulutettavaksi, mutta miehellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.
Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on tietysti totta että aikaisemmin oli päiviä näin:
äitiysraha 105 päivää
isyysraha 54 päivää
vanhempainraha 158 päivää
yht. 317 päivää
Tässä on vaan se, että isät eivät pääsääntöisesti aikaisemmin käyttäneet noita päiviään, eikä niitä myöskään saanut siirtää minnekään, joten silloin äidille jäi 105+158 = 264 päivää. Nyt uudessa systeemissä jos isä ei käytä mitään, äidille jäisi siis 160+63 = 223.
Ihan kuule isät käyttivät päiviä jos halusivat, ei ne nytkään pakollisia ole. Koko vääntö lähti harhaluulosta että niitä on enemmän kuin aiemmin.
Kyllä niitä on enemmän. Lopeta tuo ininä ja opettele laskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Juu, tämä ansionmenetyksistä nillittäminen on tosi naurettavaa, ihan kuin puolisolle maksettaisiin kompensaatiota työttömyyden tai opintojen aikanakaan. Jos siitä myt jollekulle tulee hyvä olo että puhuu kompensaatiosta eikä kuluista, mikäs siinä, mutta tyhmältä se kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.
Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.
Niin, noh, hyvätuloisten ei tarvitse säästöihinsä koskea. Meillä se mies ei ole mikään palkan korvaaja vaan puoliso ja isä. Kun en käy töissä, en saa palkkaa, opin tämän jo ala-asteella.
Kotona ollessani olen maksanut ihan omilla rahoillani lasten kuluja, mutta mä en olekaan riippuvainen miehestäni. Ekan hoitovapaan aikana meillä oli vielä lainaa, mies sen lyhenti kokonaisuudessaan, toisen kohdalla lainaa ei enää ollut. Enpä ole mieheni pussilla käynyt ennen enkä jälkeen lapsien, salkku ja säästöt on koskemattomia, sijoitusasunnoista tuloja koko ajan kotona ollessakin. Koskaan ole tullut mieleen syyttää miestä palkkani katkeamisesta, ihan itse kotiin halusin jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen vastuullinen mies huolehtii puolisonsa ja lapsensa tarpeista, kun puoliso on kotona. Tähän ei kuulu pelkkä kulujen maksaminen vaan myös puolison varallisuuden kasvusta huolehtiminen. Meillä oli lasten ollessa pieniä selkeä diili; vaimo hoitaa kodin ja lapset, minä pyöritän omaa yritystä, jolla tienaan rahat. Vaimoni sai rahan lisäksi aina juhlapäivinä vähintään tonnin arvoisia koruja, kelloja tai muuta arvokasta, jonka pystyi tarvittaessa myymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.
Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.
Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vastuullinen mies huolehtii puolisonsa ja lapsensa tarpeista, kun puoliso on kotona. Tähän ei kuulu pelkkä kulujen maksaminen vaan myös puolison varallisuuden kasvusta huolehtiminen. Meillä oli lasten ollessa pieniä selkeä diili; vaimo hoitaa kodin ja lapset, minä pyöritän omaa yritystä, jolla tienaan rahat. Vaimoni sai rahan lisäksi aina juhlapäivinä vähintään tonnin arvoisia koruja, kelloja tai muuta arvokasta, jonka pystyi tarvittaessa myymään.
🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.
Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.
Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.
Miestä ei kuitenkaan hävettäisi, että lapsensa äiti elää alempaa elintasoa siksi, että hoitaa miehen lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen vastuullinen mies huolehtii puolisonsa ja lapsensa tarpeista, kun puoliso on kotona. Tähän ei kuulu pelkkä kulujen maksaminen vaan myös puolison varallisuuden kasvusta huolehtiminen. Meillä oli lasten ollessa pieniä selkeä diili; vaimo hoitaa kodin ja lapset, minä pyöritän omaa yritystä, jolla tienaan rahat. Vaimoni sai rahan lisäksi aina juhlapäivinä vähintään tonnin arvoisia koruja, kelloja tai muuta arvokasta, jonka pystyi tarvittaessa myymään.
Tuoko on sun käsitys tasavertaisuudesta? *Pikkurouvalle käsilaukku, voit sen sit myydä*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.
Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.
Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.
Miestä ei kuitenkaan hävettäisi, että lapsensa äiti elää alempaa elintasoa siksi, että hoitaa miehen lasta?
Mitä alempaa elintasoa? Ihan samaa, yhteistä elämää ja elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Juu, tämä ansionmenetyksistä nillittäminen on tosi naurettavaa, ihan kuin puolisolle maksettaisiin kompensaatiota työttömyyden tai opintojen aikanakaan. Jos siitä myt jollekulle tulee hyvä olo että puhuu kompensaatiosta eikä kuluista, mikäs siinä, mutta tyhmältä se kuulostaa.
Etkö tajua mitä eroa on opiskelulla tai työttömyydellä verrattuna yhteisen lapsen hoitoon? Yhteisen. Toinen on kotona siksi, ja vain siksi, että hoitaa sitä yhteistä lasta, siis sen puolison lasts. Ja vastuu siitä lapsesta on yhtä lailla molempien vanhempien. Myös sen lapsen aiheuttamista tulonmenetyksistä. Nyt ei ole kyse mistään muusta, joten muusta on turha keskustella tässä. Ainoastaan se on keskustelun aiheena, kenen vastuulla on vauva- ja pikkulapsiajasta koituvat kustannukset, joista tulonmenetys on yleensä suurin. Toiset on sitä mieltä että ne kuuluisi yhtä lailla molemmille, toiset ilmeisesti on sitä mieltä että vain äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.
Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.
Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.
Jotkut on vaan tyhmiä kun ei tajua vaatia miestä hoitamaan osaansa. Tyhmimmät on jopa ylpeitä siitä, että elättää itsensä omilla säästöillään ettei miehellä vahingossakaan menisi yhtään rahaa omien lastensa hoidon järjestämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Juu, tämä ansionmenetyksistä nillittäminen on tosi naurettavaa, ihan kuin puolisolle maksettaisiin kompensaatiota työttömyyden tai opintojen aikanakaan. Jos siitä myt jollekulle tulee hyvä olo että puhuu kompensaatiosta eikä kuluista, mikäs siinä, mutta tyhmältä se kuulostaa.
Etkö tajua mitä eroa on opiskelulla tai työttömyydellä verrattuna yhteisen lapsen hoitoon? Yhteisen. Toinen on kotona siksi, ja vain siksi, että hoitaa sitä yhteistä lasta, siis sen puolison lasts. Ja vastuu siitä lapsesta on yhtä lailla molempien vanhempien. Myös sen lapsen aiheuttamista tulonmenetyksistä. Nyt ei ole kyse mistään muusta, joten muusta on turha keskustella tässä. Ainoastaan se on keskustelun aiheena, kenen vastuulla on vauva- ja pikkulapsiajasta koituvat kustannukset, joista tulonmenetys on yleensä suurin. Toiset on sitä mieltä että ne kuuluisi yhtä lailla molemmille, toiset ilmeisesti on sitä mieltä että vain äidille.
Suurin osa on sitä mieltä ettei kummallekaan. Et ole töissä, et saa palkkaa. Sulla ei ole rahaa, et sitä voi käyttää. Aika perus asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä meni jotenkin samaan tapaan. Mies ei lopulta pitänyt edes kaikki isyyslomiaan, vaikka alunperin puhui ihan muuta. Koko homma kaatui siis mun niskaan niin käytännössä kuin taloudellisestikin. Erohan siitä tuli. Nyt hän makselee kiltisti elarit ja hoitaa lasta joka toinen viikonloppu (mikä on siis joka toinen viikonloppu enemmän kuin mitä hoiti yhdessä ollessa).
Näistä pitäisi ilmeisesti ymmärtää sopia kirjallisesti ennen seksin harrastamista, ja varmaan pari todistajaakin tai joku käräjäoikeuden päätös pitäisi sitten olla, ettei voisi vaihtaa mielipidettään.
Miksi naissukupolvi toisensa jälkeen menee samaan miinaan? Jo isoäitini tiesi opettaa, että naisen tulee tehdä lapsia vain se määrä, josta pystyy itse yksin huolehtimaan. Ihmisuros ja -naaras suhtautuvat jälkikasvuunsa ja siitä huolehtimiseen eri tavalla, se on biologinen tosiasia josta tietenkään nykyään ei saa puhua. Mutta ei sen pitäisi kenellekään yllätyksenä tulla, vaikka onkin inhimilllistä toivoa että se oma kumppani olisi erilainen. Toki poikkeuksiakin on, mutta kovin harvassa.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.
Ei se että päätetään äidin jäävän kotiin (kuten 90% tapauksista), ole mitään luistamista mistään. Se että joku nyt voimaantuu perhevapaauudistuksesta, joka on ihan kosmeettinen asia todellisuudessa, ei tarkoita sitä että isät olisi huonompia kuin ennenkään.
Kyllä se on luistamista, jos se kotiin jääminen maksaa sille äidille 3000e/kk vanhempainvapaan aikana ja vielä vielä paljon enemmän hoitovapaan aikana ja miehelle se vauva ei tule maksamaan käytännössä mitään sen ensimmäisen vuoden aikana. Niissä perheissä, joissa vaimo jää kotiin ja tienestit on olleet n. samat, mies kyllä yleensä kompensoi puolet niistä tulonmenetyksistä vaimolleen, jos ei itse halua jäädä kotiin ollenkaan (tiedän siis tapauksia, joissa näin on toimittu, ja he ovat edelleen yhdessä).
Kukaan ei ole maksanut tulonmenetyksiä vaimolleen koskaan, kulut tottakai jos se nainen ei voi maksaa osuuttaan.
Miten niin ei voi maksaa osuuttaan? Minä tunnen hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. Mutta ei se nyt ole ideana, että kun yhteinen vauva syntyy, niin toisen varallisuus hupenee, kun joutuu käyttämään säästöjään, ja toisen varallisuus kasvaa, kun tienaa normaalisti, eikä häneen kohdistu mitään tulonmenetyksiä. Lapsi on yhteinen ja vaikka kummallakaan ei olisi tilit tyhjänä, niin kyllä ne lapsen kulut (jotka vauvavuotena näkyvät pääasiassa vaimon tulonmenetyksinä vauvan kotihoidon vuoksi) laitetaan puoliksi. Siis ihan tilisiirtoina ovat kuitanneet tietämäni miehet puolet tulonmenetyksestä vaimolleen/naiselleen, jos eivät ole naimisissa.
Tiedän toki myös sellaisia, joissa mieskin piti pitkät perhevapaat, jolloin tuota epäsuhtaa ei edes muodostunut.
Kyllä mua ainakin hävettäisi, jos mieheni maksaisi mulle viikkorahaa 😅 Lapsia tehdään sit kun niihin on varaa.
Jotkut on vaan tyhmiä kun ei tajua vaatia miestä hoitamaan osaansa. Tyhmimmät on jopa ylpeitä siitä, että elättää itsensä omilla säästöillään ettei miehellä vahingossakaan menisi yhtään rahaa omien lastensa hoidon järjestämiseen.
Miten niin miehellä ei mene rahaa? Meneehän, hänhän ne kulut maksaa jos toinen ei kykene.
Eihän tuossa siitä ollutkaan kyse, etteikö yksinkin pärjäisi. Se mies vaan jouti pois siitä pyörimästä, jos ei kerran osallistu (ja sitä myötä tulee lapsen oikeus isään, eli se isä sitten kuitenkin pakotetaan yhteiskunnan toimesta osallistumaan). Mutta vaikka pärjäisi yksinkin, niin saa se nyt vähän ärsytyskerrointa nostaa, jos joku silmät kirkkaana on osallistumassa lapsen hankintaan (siis se mies), mutta käytännössä luistaa kuitenkin.