Mies ei halua tasata vanhempainvapaan tuloja

Vierailija kirjoitti:

äijä kirjoitti:

Liian usein miehen raha on perheen yhteistä rahaa ja naisen raha on naisen rahaa.. Jos mies saa sovittua että kaikki puoliksi siitä kannattaa pitää kiinni viimeiseen asti. Miesten muutenkin pitäisi olla tarkempia kenen naisten kanssa yrittää perhettä.. High bodycount nainen esim on ihan ei ei.

Vielä useammin naisen raha on perheen rahaa ja miehen raha miehen rahaa. Ainakin lapsiperheissä.

Paskat. Ei sillä naisella ole rahaa, siitähän nämä tilanteet syntyy. He elävät kuvitteellisella *daisin jos kävisin töissä* rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on sitten jos noilla halutaan mennä, että vanhempainvapaat pidetään puoliksi.

Mitä se hyödyttää? Miten apn rahatilanne muuttuu?

Ai miten ap:n rahatilanteeseen vaikuttaa onko hän pois töistä 6kk vai 9-12kk? Kyllä siinä puhutaan tuhansien eurojen erosta ap:n tuloissa tuolta ajalta.

No daa! Sulta kysyttiin miten perheen ja lasten elatukseen vaikuttaa se onko isä kotona vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on sitten jos noilla halutaan mennä, että vanhempainvapaat pidetään puoliksi.

Mitä se hyödyttää? Miten apn rahatilanne muuttuu?

Ai miten ap:n rahatilanteeseen vaikuttaa onko hän pois töistä 6kk vai 9-12kk? Kyllä siinä puhutaan tuhansien eurojen erosta ap:n tuloissa tuolta ajalta.

No daa! Sulta kysyttiin miten perheen ja lasten elatukseen vaikuttaa se onko isä kotona vai ei.

Meinaatko, että se vaimo voi vaan  mennä töihin, kun lapsi on 6kk ja jättää  sen lapsen oman onnensa nojaan? Päiväkotiin otetaan vasta n. 10kk ikäinen. Että ei kait siinä, jos se mies sitten mieluummin maksaa jollekin täyspäiväiselle lastenhoitajalle (kuukaudessa varmaan nyt vähintään 2000e pitäisi maksaa), kuin antaisi senttiäkään vaimolleen. Ihan terve ja vastuullinen ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mun mielestä tuo kompensaatio on siinä mielessä loistava tapa jakaa vauvavuoden kustannuksia, että siinä jää kotona olevallekin kontrolli raha-asioista. Ei käy niin, että töissä käyvä maksaa isomman osuuden tärkeänä pitämistään hankinnoista, ja kotona olevan pitää sit vaan pärjätä parhaaksi katsomallaan tavalla. Kun talous pysyy samassa tasapainossa kuin aiemminkin (esim. AP:n tapauksessa molempien tulot ovat suunnilleen yhtä suuret, joskin molemmilla jonkun verran pienemmät kuin aiemmin), ei kumpikaan jää toisen taloudellisen vallan alle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien hullujen kanssa sitä naiset haluaakin lisääntyä.

Mies on nuija = naisen vika. Mahtavasti taas ulkoistettu vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Tämä on aivan totta. Silloin se voi toimia, kun kummallakin osapuolella on enemmän kuin riittävästi rahaa sekä omiin että yhteisiin menoihin. Silloin ei tarvitse sopia yhdessä mistään isommistakaan hankinnoista.  Pitemmissä parisuhteissa tilanne voi muuttua eri suuntiin monta kertaa, kun toinen opiskelee, sairastuu, jää työttömäksi tai eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on sitten jos noilla halutaan mennä, että vanhempainvapaat pidetään puoliksi.

Mitä se hyödyttää? Miten apn rahatilanne muuttuu?

Ai miten ap:n rahatilanteeseen vaikuttaa onko hän pois töistä 6kk vai 9-12kk? Kyllä siinä puhutaan tuhansien eurojen erosta ap:n tuloissa tuolta ajalta.

No daa! Sulta kysyttiin miten perheen ja lasten elatukseen vaikuttaa se onko isä kotona vai ei.

Meinaatko, että se vaimo voi vaan  mennä töihin, kun lapsi on 6kk ja jättää  sen lapsen oman onnensa nojaan? Päiväkotiin otetaan vasta n. 10kk ikäinen. Että ei kait siinä, jos se mies sitten mieluummin maksaa jollekin täyspäiväiselle lastenhoitajalle (kuukaudessa varmaan nyt vähintään 2000e pitäisi maksaa), kuin antaisi senttiäkään vaimolleen. Ihan terve ja vastuullinen ajatusmaailma.

Luulitko vastanneesi kysymykseen? Jos se äiti haluaa töihin kuten isäkin, sit haluaa. Molemmat maksaa typerästä päätöksestä tietenkin osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.

Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.

Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.

Eikö tässä ollut kyse että aiemmin palkat olleet samat, joten myöskin tulotaso ollut sama, joten ei ole ollut tarvetta esim prosentuaalisesti maksaa asioita tai vastaavaa? Varmaan tilanne olisi voinut olla eri jos toinen olisi tienannut 2k ja toinen 8k. Myös tässä molemmat maksoivat yhteisiä kuluja saman verran ennen lasta ja nyt lapsen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.

Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.

Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.

Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.

Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.

Eikö tässä ollut kyse että aiemmin palkat olleet samat, joten myöskin tulotaso ollut sama, joten ei ole ollut tarvetta esim prosentuaalisesti maksaa asioita tai vastaavaa? Varmaan tilanne olisi voinut olla eri jos toinen olisi tienannut 2k ja toinen 8k. Myös tässä molemmat maksoivat yhteisiä kuluja saman verran ennen lasta ja nyt lapsen jälkeen.

Niin? Jos he sen niin sopivat niin siitä vaan. Edelleen ihan elävät perheenä eikä kämppiksinä käsittääkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.

Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.

Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.

Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.

Ihan kuin ei koskettaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.

Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.

Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.

Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.

Olen syntynyt joulukuun alussa ja laitettu "seimeen" tammikuun alusta, koska aikanaan ei tunnettu isän arvoa vauvan toisena kasvattajana (minun isä oli minulle hyvä isä vuosien saatossa silti) ja koska äitini koki itsensä tärkeäksi töissä, jotta hänen opettamansa luokat eivät kärsisi sijaisen opetuksen tasosta (ja toki tämä nopea paluu töihin oli usein tuolloin vielä aidosti myös rahan sanelema pakko).

Itse olen kärsinyt paljon enemmän vuosien saatossa siitä, miten jostain minulle epäselvästä syystä johtuen koen paljon enemmän äitini toimineen tässä minua kohtaan väärin ja olemme kasvaneet hyvin etäälle toisistamme, ehkä osittain myös tämän vauvana koetun "hylkäämisen" vuoksi.

Siis tässä vain sinulle vähän toisen suunnan kokemus, ei mikään absoluuttinen "äiti ei saa mennä nopeasti takaisin töihin" -totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen vastuullinen mies huolehtii puolisonsa ja lapsensa tarpeista, kun puoliso on kotona. Tähän ei kuulu pelkkä kulujen maksaminen vaan myös puolison varallisuuden kasvusta huolehtiminen. Meillä oli lasten ollessa pieniä selkeä diili; vaimo hoitaa kodin ja lapset, minä pyöritän omaa yritystä, jolla tienaan rahat. Vaimoni sai rahan lisäksi aina juhlapäivinä vähintään tonnin arvoisia koruja, kelloja tai muuta arvokasta, jonka pystyi tarvittaessa myymään.

Tuoko on sun käsitys tasavertaisuudesta? *Pikkurouvalle käsilaukku, voit sen sit myydä*

Ja taas asiat pitää tulkita väärin. Tasavertaisuutta on se, että toinen huolehtii kodin ja lapset, toinen tienaa rahat. Nuo ovat sellaista ylimääräistä ektraa, jotka voi realisoida ennen sijoituksia, jos sattuisi jotain yllättävää, kuten se, että tienaava osapuoli joutuu auto-onnettomuuteen ja makaa puoli vuotta sairaalassa, eikä voi tienata. Toki vaimoni sitten sijoitti myös osan saamistaan rahoista, mutta kuten sanottua, lapset ovat tärkeitä ja niiden hoidosta tulee kompensoida toisen tulonmenetykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.

Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.

Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.

Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.

Ihan kuin ei koskettaisi.

No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaat puoliksi olisi oikeudenmukaisin keino. Mielestäni kompensaatio kuulostaa kyllä oudolta. Toki miehen pitäisi maksaa enemmän asumis- ja muista elinkustannuksista, mutta rahansiirto suoraan puolisolle ei vastaa minun oikeustajua.

Ja vaikka sinänsä rankaa puuhaa lastenhoito on, niin rehellisesti sanoen se oli - ainakin itsellä - kuitenkin töistä vapaata, ihanaa aikaa. Ei ollut ikävä oravanpyörään. Tuntuu hullulta, että töissä raatajan pitäisi siitä maksaakin puolisolle.

Minä taas en tajua mitä eroa siinä lopulta on, maksaako mies jollain summalla enemmän yhteisiä kuluja vai antaako sen suoraan puolisolle ja sitten molemmat maksaa yhteisiä kuluja yhtä paljon. Se on sit perheen valinta kummalla tavalla haluaa sen perhevapaan kustannuksia jakaa, tavallisempi tapa on varmaan se että mies(/työssäkäyvä osapuoli) maksaa kuluja enemmän, mutta voi kai sen tilisiirrollakin hoitaa jos pariskunta haluaa maksaa muutoin kaiken 50/50.

Tilisiirto on selkeämpi ainakin silloin, jos pariskunnalla on erilliset asuntolainat, eikä muutenkaan yhteistä omistusta (esim. yhteistä autoa tms, vaan vaikka kummallakin oma auto omassa omistuksessaan, jota mahd. maksavat myös rahoituksella). Voi silloin antaa niiden lainanlyhennysten pyöriä ihan niin kuin ennenkin, ja työssäkäyvä siirtää vauvaa kotona hoitavalle puolet tulonmenetyksestä.

Joo jos halutaan pitää raha-asiat kokonaan erillään niin tulonsiirto toimii. Itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän ajatuksesta että maksetaan tulojen suhteessa kaikki, kun yhteisenä perheenä eletään, mutta se nyt on sitten ihan makuasia kummin haluaa tehdä. Jos on saman suuruiset tulot niin aika sama kumman tavan valitsee.

Jos raha-asiat on kokonaan erillään, ei kyse ole perhe-elämästä.

Eihän ne ihan kokonaan ole, jos ruuat ja yhtiövastikkeet maksetaan puoliksi ja asutaan kuitenkin saman katon alla (vaikka eri lainojakin lyhentäen, mutta kyllä silloinkin toisen maksukyvyttömyys tulisi toisenkin ongelmaksi). Kyllä moni perhe toimii noin, ettei rahoja varsinaisesti koskaan laiteta yhteen. Mutta toki tuollaiset vauvavuoden tulonmenetykset kärsitään yhdessä sitten, eikä niin, että vain toinen kärsii. Eli sama se miten sitä rahaa silloin kierrättää, mutta yhtä suuri lovi pitää tulla molempien käyttövaroihin, ei vain toiselle suuri lovi ja toiselle ei mitään.

Mites tämmönen olisi mahdollista edes? Mistä rahoista se kotona oleva kulut maksaa jos sitä rahaa ei ole? Silloin se toinen maksaa ne. On todella erikoinen ajatus että lapset on kärsimys ja toinen kompensoi kärsimystä. Jos ongelma todella on se että kotona ollessa ei saa palkkaa, iniskää työnantajallenne, älkää miehellenne. Jos haluatte miehenne jäävän kotiin jotta pääsette töihin, pakottakaa, mutta älkää yleistäkö kaikkien miesten olevan paskoja, se kun ei ole totuus. Suurin osa (lue:lähes kaikki) perheet elävät onnellisena ja yhdessä lasten kanssa vaikka sopisivat vain toisen jäävän kotiin. Näitä vanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa eläkekertymät tai palkattomuus.

Jos olette sopineet maksavanne 50/50 lasten jälkeenkin, sit olette, mutta se ei ole sen enempää sen toisen vika kuin toisenkaan. Jos koette epäireiluutta suhteessanne, älkää sotkeko siihen lapsia.

Eihän tässä mitään kärsimyksiä kompensoida vaan ihan puhtaasti tulonmenetystä yhteisen lapsen hoitamiseen liittyen, niin että molemmilla on myös vanhempainvapaasta riippumatta samat taloudellidet mahdollisuudet ja tilanne kun toisella. Eikä niin että perheessä eletään kahta eri tulotasoa, vaikka aiemmin oli sama.

Mitä kahta tulotasoa? Tottakai kotona oleva saa vähemmän rahaa kuin töissä ollessaan, tulotaso on eri väistämättä. Ihan kuten se on saattanut olla töissäollessakin. Miksi se pitäisi lasten jälkeen tasata jos palkkoja ei tasata ennen lapsiakaan? Ihan sitä samaa elämää sitä eletään ellei olla kämppiksiä ja kaverivanhempia. Tuskin on olemassa äitiä, joka yhtäkkiä tippuu perheestä lastenhoitajaksi ja elää maidina ilman rahaa.

Koska se tulojen tippuminen johtuu yhteisen lapsen syntymästä. Sen tulee koskettaa molempaa vanhempaa.

Olen joutunut kokopäivähoitoon 2 kk iässä, koska isä ei kantanut vastuutaan. En arvosta.

Ihan kuin ei koskettaisi.

No ap:n miehen esittämässä mallissa, jossa perhevapaalla elävä edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista ja kaikki omat kulunsa (emme tiedä, mutta saattaa sisältää esim.hänen asuntolainanlyhennyksen jne), eli ap maksaisi oman osuutensa säästöistään, kun taas miehen taloudellinen tilanne ei muuttuisi mitenkään, kun hän edelleen saa täyden palkkansa, eikä hänen kulunsa nousisi (paitsi ehkä vaippapakettien puolikkaiden verran, noin kärjistettynä). Lapsen kotihoito maksaisi vain ap:lle palkka miinus perhevapaapäivärahat, eli mahdollisesti tuhansia euroja, kun miehen pussissa ei tuntuisi mitenkään. Tosi reilu peli. Meillä meni juuri noin myös ja erohan siitä tuli.

Lapsi hoidetaan kotona halusta, ei silloin laskeskella mitä maksoi ja kuka maksoi. Mitä sitten jos menettää rahaa? Arvot on pikkasen vinksallaan, jos lasta ajattelee noin.