Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

Puhut ihan asiaa. Niitä virallisia lupia ei ole tosiaankaan helppo saada. Voi mennä puolesta vuodesta vuoteen. Kuitenkin asiat pitäähoitaa nyt eikä ensi vuoden maanantaina tai kesällä keskiviikkona. Tämä on monen iäkkään ihmisen omaisen ongelma. Jos haluaa mennä byrokratiaa ja lainsäädäntöä noudattaen, kannattaa jättäää koko sotku yhteiskunnan eli viranomaisten huolehdittavaksi. Koska kun vanhuksen kaapista löytyy ulosteita, viranomainen saa hoidettua asian kuntoon paljon nopeammin ja vähemmällä vaivalla ja kustannuksilla  kuin omainen. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos ap:llä ei ole valtakirjaa, vahvistettua edunvalvontavaltuutusta tai edunvalvojan statusta; hän ei saa tehdä toisen ihmisen omaisuudelle yhtään mitään. 

Jos asunto on myyty tai  se on vuokra-asunto, joka siirtyy toiselle vuokralaiselle, niin jonkunhan on pakko tyhjentää se tavaroista. Heikkokuntoinen vanhus tuskin pystyy siihen. Toivottavasti hänn muutamia tuttuja esineitä mukaansa uuteen kotiin. Vanhat valokuvat, joku muistoesine tms.

Kun vuokrasopimus päättyy, vuokralaisen on tyhjennettävä asunto. Jos vuokralainen ei itse siihen pysty, sitten joku muu pystyy. Jos omaiset eivät ota hommaa hoitaakseen, hoidetaan asunnon tyhjentäminen viranomaisten kautta. 

Just tänään juttelin poikani kanssa ja kuviteltiin tilanne, jossa mumminsa ja ukkinsa kaikki tavarat pitäisi saada siirrettyä jonnekin. No ei kyllä kukaan lähisuvusta niitä ottaisi. Ehkä jonkun yksittäisen esineen joku saattaisi halutakin, mutta ei todellakaan kovin paljoa. Joten jos oltaisiin "pakkoraossa", annettaisiin viranomaisten hoitaa. 

Aikanaan, kun mummin asuntoa tyhjennettiin, niin minutkin pyydettiin sinne katsomaan, onko siellä jotain, minkä haluan. Otin yhden 40-luvun keittokirjan muistoksi mummista ja se oli siinä. 

Näinhän se yleensä on. Harvalla vanhuksella on koti täynnä arvoesineitä. Tavallisen mummon ja papan kotoa löytyy sekalaista tavaraa, joista johonkin esineeseen voi lapsella tai lapsenlapsella olla jokin tunneside. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

Puhut ihan asiaa. Niitä virallisia lupia ei ole tosiaankaan helppo saada. Voi mennä puolesta vuodesta vuoteen. Kuitenkin asiat pitäähoitaa nyt eikä ensi vuoden maanantaina tai kesällä keskiviikkona. Tämä on monen iäkkään ihmisen omaisen ongelma. Jos haluaa mennä byrokratiaa ja lainsäädäntöä noudattaen, kannattaa jättäää koko sotku yhteiskunnan eli viranomaisten huolehdittavaksi. Koska kun vanhuksen kaapista löytyy ulosteita, viranomainen saa hoidettua asian kuntoon paljon nopeammin ja vähemmällä vaivalla ja kustannuksilla  kuin omainen. 

jos edunvalvojan määräämiseen viivästyy, soitetaan siitä vastaavalle taholle, selitetään tilanne ja kysytään, että mitä haluatte, että teen? saanko luvan myydä vanhuksen tavarat, koska....., kirjaanko kaiken ylös, otanko valvokuvat, miten asia hoidetaan tällä välin, kun edunvalvojaa ei ole ehditty määrätä. Sieltä puhelimesta, tai sähköpostilla, tulee sitten ohjeet mitä saa tehdä ja miten saa tehdä.

pitää tajuta hoitaa asia kerrallaan, eikä alkaa mennä siihen harhaan, että "kun se kuitenkin viivästyy... niin sitten minä saan toimia omavaltaisesti, koska minusta tuntuu siltä...."

minä olen tehnyt kerran niin, että viestittelin oikeuden kanssa siitä mitä saa tehdä ja miten tehdään sillä ajalla, kun edunvalvojaa ei vielä ole. Saatiin ihan sitten lupa tyhjentää vanhuksen asunto ja ohjeet miten toimitaan. Sitten kun edunvalvoja määrättiin, niin hälle kaikki paperit ja sillä selvä. Ei tullut mitään jälkiselvittelyjä, koska olin alusta lähtien ollut yhteydessä viranomaisiin.

Ottaisin päältä ne mitä haluaa ja joille on tunnearvoa. Jos on sisaruksia niin yhteistyössä heidän kanssa. Valokuvat ovat usein ikääntyneelle tärkeitä ja voivat olla muullekin suvulle. Niissä näkyy elämänhistoriaa parhaimmillaan, joten ne kävisin tarkoin läpi.

Pienet arvokkaimmat kuten korut, jos ne halutaan mukaan palvelutaloon on hyvä laittaa lukolliseen kaappiin( voi hankkia vaikka pienen oppaankin tms). Arvokkaat tavarat eivät ole turvassa laitoshoidossa, niistä olen kuullut lukuisia kokemuksia.

Kuten alussa joku toi esiin, niin on olemassa firmoja jotka hoitavat koko asunnon tyhjennyksen. Voivat ostaa ns " könttähinnalla" ja viedä kaiken eikä tarvitse maksaa heille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on selkeästi kaksi vastakkaista näkemystä. Ihmiset, jotka uskoo, että kaikki asiat menee pilkulleen lain ja yksilön haluaman mukaan sekä ihmiset, jotka tietävät todellisuuden.

Hoivakodin hoitaja voin kertoa, että kyllä todellisuus voittaa. Todellisuudessa vanhukset ovat jo todella sairaita päästessään palvelutaloon, jolloin usein he eivät pysty enää päättämään asioistaan. Yhteiskunnalla ei ole resursseja kustantaa jokaiselle vanhukselle edunvalvojaa eli pääosin omaiset hoitaa kaikki juoksevat asiat. Myös omaiset ovat usein väsyneitä asioiden hoitamiseen, eikä ole jaksamista romujen kanssa. Palvelutalon tiloihin harvoin voi tuoda mitään ylimääräisiä rojuja.

Todellisuudessa vanhuksen päästessä palvelutaloon omaiset tuovat vanhuksen mukana muutaman huonekalun ja käyttövaatteet. Muut myydään/annetaan sukulaisille/suurin osa heitetään roskiin. Jotkut jättää huonokuntoisen omakotitalon tavaroineen päivineen seisomaan tyhjilleen, mutta tämä ei ole järjevä ratkaisu vaan ongelman siirtämistä.

Eli suosittelen kaikille kuolinsiivouksen tekoa ajoissa. Myös omakotitalo kannattaa myydä ajoissa, kun on vielä on hyvässä kunnossa. Etenkin muuttotappioalueilla myyminen voi kestää vuosia.

"Jotkut jättää huonokuntoisen omakotitalon tavaroineen päivineen seisomaan tyhjilleen, mutta tämä ei ole järjevä ratkaisu vaan ongelman siirtämistä."

Monessa tapauksessa tuo saattaa olla järkevin tapa toimia. Jos talo on sellainen perinteinen homepommi muuttotappioalueella, talosta tyhjennetään vielä elinaikana sellaiset muistoesineet, joilla on väliä ja lopun annetaan mädäntyä pystyyn. Kuolinpesä on kuitenkin myyjänä vuosikausia vastuussa kaikista mahdollisista piilevistä vioista talossa ja niitähän riittää monissa. Jos rahaa ei ole, niin muistoesineiden pelastamisen jälkeen voi kieltäytyä perinnöstä ja kunta hoitaa jälkipyykin. 

Kannattaa muistaa, että jos kieltäytyy perinnöstä, sieltä ei periaatteessa saa käydä hakemassa edes valokuva-albumia. Käytäntö saattaa sitten olla jotain muuta.

Arvotonta saa ottaa.

Siksi on hyvä tehdä se karsiminen on silloin, kun kaikki ollaan järjissä.

Olen tosi iloinen siitä, että vanhemmat laittoi omakotitalonsa myyntiin heti, kun äiti täytti 65. Pari v meni, muuttotappiopaikkakunnalla.

Ystäväni äiti pääsi hoivakotiin.

Ystäväni oli työtön ja hän muutti takaisin lapsuudenkotiin asumaan.

Talo oli täynnä, äidillä oli muistisairaus ja esim aromisuolaa löytyi n 20 purkkia.

Hänellä on 3 sisarusta. Ketään ei kiinnosta, että hän asuu yhtiövastikkeen hinnalla. Käy kuitenkin äitiä katsomassa joka viikko.

En jaksa lukea kaikkea jankkaamista, mutta aloittajan tapauksessa jos äiti kykenee itse sanomaan mitä tavaroille tehdään, toimitaan niin, mutta jos on kyvytön ilmaisemaan tahtoaan hänellä on tai pitäisi olla edunvalvoja, joka hoitaa asian. Tai sinä hoidat edunvalvojan ohjeiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

ne ulosteet eivät ole sellaista vanhuksen omaisuutta, että niistä eroon pääsemiseen pitäisi saada virallinen lupa :D Ne ovat ihmisen eritettä, eivät omaisuutta

Voin kerta, että minä en ainakaan lähtisi sellaista kämppää siivoamaan. Sinne tulisi kyllä ammattilaiset hazmat-puvuissa paikalle ja todennäköisesti iso osa omaisuudesta lähtisi ihan juuri siinä yhteydessä roskiin. Voi olla, että kulut menisivät minun piikkiini ainakin siksi aikaa, että edunvalvonta saadaan järjestettyä ja rahat saisi jollain kululaskulla takaisin, mutta todellakaan kukaan ei alkaisi odottelemaan jotain viranomaispäätöstä mädissä ulosteissa lojuvista kamoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on selkeästi kaksi vastakkaista näkemystä. Ihmiset, jotka uskoo, että kaikki asiat menee pilkulleen lain ja yksilön haluaman mukaan sekä ihmiset, jotka tietävät todellisuuden.

Hoivakodin hoitaja voin kertoa, että kyllä todellisuus voittaa. Todellisuudessa vanhukset ovat jo todella sairaita päästessään palvelutaloon, jolloin usein he eivät pysty enää päättämään asioistaan. Yhteiskunnalla ei ole resursseja kustantaa jokaiselle vanhukselle edunvalvojaa eli pääosin omaiset hoitaa kaikki juoksevat asiat. Myös omaiset ovat usein väsyneitä asioiden hoitamiseen, eikä ole jaksamista romujen kanssa. Palvelutalon tiloihin harvoin voi tuoda mitään ylimääräisiä rojuja.

Todellisuudessa vanhuksen päästessä palvelutaloon omaiset tuovat vanhuksen mukana muutaman huonekalun ja käyttövaatteet. Muut myydään/annetaan sukulaisille/suurin osa heitetään roskiin. Jotkut jättää huonokuntoisen omakotitalon tavaroineen päivineen seisomaan tyhjilleen, mutta tämä ei ole järjevä ratkaisu vaan ongelman siirtämistä.

Eli suosittelen kaikille kuolinsiivouksen tekoa ajoissa. Myös omakotitalo kannattaa myydä ajoissa, kun on vielä on hyvässä kunnossa. Etenkin muuttotappioalueilla myyminen voi kestää vuosia.

"Jotkut jättää huonokuntoisen omakotitalon tavaroineen päivineen seisomaan tyhjilleen, mutta tämä ei ole järjevä ratkaisu vaan ongelman siirtämistä."

Monessa tapauksessa tuo saattaa olla järkevin tapa toimia. Jos talo on sellainen perinteinen homepommi muuttotappioalueella, talosta tyhjennetään vielä elinaikana sellaiset muistoesineet, joilla on väliä ja lopun annetaan mädäntyä pystyyn. Kuolinpesä on kuitenkin myyjänä vuosikausia vastuussa kaikista mahdollisista piilevistä vioista talossa ja niitähän riittää monissa. Jos rahaa ei ole, niin muistoesineiden pelastamisen jälkeen voi kieltäytyä perinnöstä ja kunta hoitaa jälkipyykin. 

Kannattaa muistaa, että jos kieltäytyy perinnöstä, sieltä ei periaatteessa saa käydä hakemassa edes valokuva-albumia. Käytäntö saattaa sitten olla jotain muuta.

Arvotonta saa ottaa.

Siksi on hyvä tehdä se karsiminen on silloin, kun kaikki ollaan järjissä.

Olen tosi iloinen siitä, että vanhemmat laittoi omakotitalonsa myyntiin heti, kun äiti täytti 65. Pari v meni, muuttotappiopaikkakunnalla.

Ei todellakaan saa. Varmasti käytännössä niistä vainajien kämpistä lähtee niidä albumeita ja muita muistoesineitä, mutta älä todellakaan mene möläyttämään mitään sellaista missään virallisessa yhteydessä. Sinut voidaan hyvin helposti todeta ryhtyneeksi perintöön ja sitten se homemörskä on sinun riesanasi. Valtio ei todellakaan sitä vapaaehtoisesti ota riesakseen, jos sillä on mahdollisuus dumpata se sinulle. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.

Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.

Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.

Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen. 

Puoli vuotta voidaan hyväksyä vanhan asunnon kulut vähennyksinä palvelumaksuun. Siinä ajassa pitää pystyä tyhjentämään, myymään ja hävittämään ne tavarat, mitä vanhus ei enää palvelutalossa tarvitse. Omaiset voi myydä vanhuksen puolesta, mutta rahoja ei omaiset saa ottaa, vaan kaikki myynnistä tulevat rahat pitää jättää vanhukselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

ja on tässä ketjussa moneen kertaan sanottu, että jos vaikka dunvalvojan saamisessa menee yli sen kuusi kuukautta, niin sitten se otetaan huomioon niissä palvelumaksuissa. Lisäksi on monia muitakin mahdollisuuksia saada se asia hoidettua virallisia teitä pitkin. Sen takia ei tarvitse lähteä rikkomaan lakia ja nakertamaan näin omaa oikeusturvaa

Voi olla, että sitä siirtymäaikaa saadaan siihen saakka, kunnes edunvalvoja saadaan, mutta jos vasta silloin voidaan alkaa laittamaan sitä peruskorjaamatonta rintamamiestaloa lakkautetun paperitehtaan vierestä myyntikuntoon, niin mitä luulet kauanko kestää, että se on myyty? Olisi varmaan ollut aika paljon helpompaa, jos olisi saanut sen 9 kk etumatkaa hommaan. 

Mietin ohjetta, että pitää jättää viranonaisten vastuulle, jotta ei laittomasti kajoa toisen omaisuuteen, että onko toi ihan reilua kunnan veronmaksajille? Hehän sen loppu viimein maksavat, jos joku mystisen neutraali viranomaistaho alkaa asiaa hoitamaan.

Eli taas palataan siihen, että joskus järjen käyttö on sallittu ja on vaan pakko toimia, oli siihen vanhuksen lupaa tai ei. Onhan se ollut vanhuksen oma valinta, ettei ole miettinyt, miten raivaa tavaransa elämänsä loppua kohden. Hän on aikanaan ollut täysvaltainen yhteiskunnan jäsen ja jättänyt käymättä tavaravuorensa läpi. Kun omat voimat eivät enää riitä, on jo myöhäistä. Sitten muut hoitavat, kuten taitavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kadulla vastapäätä jököttää omakotitalo peruslämmöillä.

Omistaja sairastaa Alzheimerin ja joutui muutama kuukausi sitten hoitoon. Voi elää vielä vuosia, koska fuysiseltä kunnoltaan hyvä, mutta muisti meni ja hortoili yöpuku päällä pitkin metsiä.

Onko tosiaan niin, että tuossa tuo talo rapistuu kymmenenkin vuotta. Ystäväni äiti sairastui Alzheimerin 50 vuotiaana ja kuoli vasta 75 vuotiaana. Makasi 15 vuotta vanhainkodissa. Liekö käy naapurille samoin. Vikkeläjalkainen nainen oli ennen hoitoon vientiä.

Hänellä varmaan on edunvalvoja, jonka velvollisuus on myös "pitää huolta omaisuudesta". Edunvalvoja voi joko järjestää talon myynnin (mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että tuon talon hinta valuu vähitellen mummon hoitopaikkamaksuihin, koska se on muuttanut muotoaan omaisuudeksi, mikä otetaan huomioon maksua määritettäessä) TAI hän voi pitää "perushuolta" talosta, että se pysyy asumiskuntoisena.

Täysin luhistumaan hän ei sitä saa päästää, vaan hänen velvollisuutensa on parhaansa mukaan huolehtia omaisuuden arvon säilymisestä.

Tilillä olevat rahat ovat omaisuutta. Ei varallisuutta huomioida hoitopaikkamaksuissa. Ainoastaan silloin varallisuudella on merkitystä, jos siitä on osinkotuloja tai laskennallista tuottoa, kuten metsäomaisuudesta. Tulot vaikuttavat hoitopaikkamuksuihin.

Tietysti tilillä oleva varallisuus voi joissakin tapauksissa vaikutta joihinkin tukiin, jos vanhuksella on pieni eläke ja hän on ennen asunnon myyntiä joutunut hakemaan palveluasumiseen esimerkiksi asumistukea tai toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kadulla vastapäätä jököttää omakotitalo peruslämmöillä.

Omistaja sairastaa Alzheimerin ja joutui muutama kuukausi sitten hoitoon. Voi elää vielä vuosia, koska fuysiseltä kunnoltaan hyvä, mutta muisti meni ja hortoili yöpuku päällä pitkin metsiä.

Onko tosiaan niin, että tuossa tuo talo rapistuu kymmenenkin vuotta. Ystäväni äiti sairastui Alzheimerin 50 vuotiaana ja kuoli vasta 75 vuotiaana. Makasi 15 vuotta vanhainkodissa. Liekö käy naapurille samoin. Vikkeläjalkainen nainen oli ennen hoitoon vientiä.

Hänellä varmaan on edunvalvoja, jonka velvollisuus on myös "pitää huolta omaisuudesta". Edunvalvoja voi joko järjestää talon myynnin (mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että tuon talon hinta valuu vähitellen mummon hoitopaikkamaksuihin, koska se on muuttanut muotoaan omaisuudeksi, mikä otetaan huomioon maksua määritettäessä) TAI hän voi pitää "perushuolta" talosta, että se pysyy asumiskuntoisena.

Täysin luhistumaan hän ei sitä saa päästää, vaan hänen velvollisuutensa on parhaansa mukaan huolehtia omaisuuden arvon säilymisestä.

Omaisuutta ei oteta huomioon hoitopaikkamaksua määritettäessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.

Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta."  https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…

Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.

Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.

ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.

Kuka sen sitten päättää tilanteessa jossa sitä valtakirjaa tai eduncalvojaa ei ole eikä vanhus enää kykene itsehoitamaan asioitaan?

Silloun hänelle haetaan edunvalvoja, virkaholhooja. Jos on omaisuutta. Tai pan kkitiliä hoitamaan. Mutta joku vuokrakämpän ryhjennys on kyllä perheasia.

Edunvalvojan hakeminen voi kestää hyvinkin pitkään.

Esimerkki tilanne. Vanhus on pärjännyt tähän saakka joten kuten yksin omistamassaan kerrostaloasunnossa. Omaiset asuu kaukana. Vanhus saa sairaskohtauksen joutuu sairaalaan eikä kuntoudu koskaan niin että voisi palata asuntoon. Siinä vaiheessa kun omaiset viimein menevät asuntoon ilman vanhuksen lupaa huomataan että asiat on jo jonkin aikaa olleet hoitamatta. Sähköt katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi ja esim asunnossa olevat ruuat pilaantuneet. Asunto on välttämättä siivottava ja tyhjennettävä ja asunto on joko myytävä tai luovutettava taloyhtiön haltuun.. Ensimmäisenä kysytään huolehtiiko he asiat kuntoon vai otetaanko yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Edunvalvonta selviää ehkä hyvinkin paljon myöhemmin.

Asiat ovat pahasti pielessä tässä maassa. En ymmärrä kuinka on annettu tilanteen mennä tällaiseksi. Mikään ei nykyään toimi, ei edes virkatodistusta saa nopeasti kuten ennen vanhaan. Päätös edunvalvonnasta pitäisi ilman muuta saada nopeasti, jos henkilö ei pysty itse hoitamaan asioitaan. Siinä ehtii syntyä vaikka mitä ulosottoa ym.

Ilman edunvalvontaa sosiaaliviranomaiset kyllä varsin nopeastikin pystyvät ottamaan esim. juoksevien kulujen hoitamisen. Laskuja pystyy usein maksamaan myös omaiset kun ja jos tilillä on riittävästi tuloja. Esim. asunnon tai sopimusten esim. vakuutusten jne irtisanominen tai muuttaminen voi olla sitten vaikeampaa. Jos muuta vaihtoehtoa ei ole toki yleensä nekin onnistuu viranomaisten kanssa yhteistyönä myös ennennedunvalvonnnan voimaantuloa. Yksilön oikeusturvan kannalta byrokratiasta on omat hyötynsä ja haittansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

ja on tässä ketjussa moneen kertaan sanottu, että jos vaikka dunvalvojan saamisessa menee yli sen kuusi kuukautta, niin sitten se otetaan huomioon niissä palvelumaksuissa. Lisäksi on monia muitakin mahdollisuuksia saada se asia hoidettua virallisia teitä pitkin. Sen takia ei tarvitse lähteä rikkomaan lakia ja nakertamaan näin omaa oikeusturvaa

Voi olla, että sitä siirtymäaikaa saadaan siihen saakka, kunnes edunvalvoja saadaan, mutta jos vasta silloin voidaan alkaa laittamaan sitä peruskorjaamatonta rintamamiestaloa lakkautetun paperitehtaan vierestä myyntikuntoon, niin mitä luulet kauanko kestää, että se on myyty? Olisi varmaan ollut aika paljon helpompaa, jos olisi saanut sen 9 kk etumatkaa hommaan. 

niin... sitten pyydetään se lupa ryhtyä aiemmin toimeen. ei jeesus, ei voi olla noin vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkien kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus, koska koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu... silloin voi joutua tilanteeseen, joss toivoisi jonkun läheisen alkavan hoitaa omia asioita (sen vieraan oikeuden määräämän edunvalvojan sijaan).

ja sitten mahdollsimman tarkat omat toiveet omaisuutensa ja sen hoidon suhteen on myös hyvä laittaa paperille. Kuten myös sitten oma hoitotahto. Sekin on hyvin tärkeä asiakirja olla olemassa.

 

Nuo asiakirjat voi rauhoittaa jonkin verran itseä, mutta käytännön hyötyä niillä on hyvin vähä. Jos tarvitset apua et voi päättää millaista sennavun on oltava. Siitä avusta mitä on tarjolla on oikeus kyllä kieltäytyä.

Jos puhut hoitotahdosta, niin sitä kyllä noudatetaan tarkkaan. Vaikka esim. omaiset olisivat toista mieltä, mutta potilas on tehnyt oman hoitotahdon ja tallettanut sen kanta.fi:hin niin se on se potilaan tahto mitä seurataan. Esim. tehohoidosta, ravintoletkuruokinnasta ja elvytyksestä voi kieltäytyä. Potilas päättää.

Ja potilas voi olla esim. tajuton eli kykenemätön vastailemaan kysymyksiin.

Hoidosta voi kieltäytyä oli se tehohoitoa, elvytyskielto tai vaikka turhasta nestehoidosta kieltäytyminen. Sen toteutuminen ei ole ongelma. Mutta itse olen nähnyt myös niitä hoitotahtoja joissa toiveita toteutettavasta hoidosta kirjataan varsin tarkkaan mitä musiikkia haluaa kuunnella, mitä haluaa syödä esim. aamupalalla, missä haluaa että hoitoa toteutetaan. Valitettavasti niitä toiveita ei aina edes lueta kovin tarkasti tai sitten ne jostain muusta syystä jää toteutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

ja on tässä ketjussa moneen kertaan sanottu, että jos vaikka dunvalvojan saamisessa menee yli sen kuusi kuukautta, niin sitten se otetaan huomioon niissä palvelumaksuissa. Lisäksi on monia muitakin mahdollisuuksia saada se asia hoidettua virallisia teitä pitkin. Sen takia ei tarvitse lähteä rikkomaan lakia ja nakertamaan näin omaa oikeusturvaa

Voi olla, että sitä siirtymäaikaa saadaan siihen saakka, kunnes edunvalvoja saadaan, mutta jos vasta silloin voidaan alkaa laittamaan sitä peruskorjaamatonta rintamamiestaloa lakkautetun paperitehtaan vierestä myyntikuntoon, niin mitä luulet kauanko kestää, että se on myyty? Olisi varmaan ollut aika paljon helpompaa, jos olisi saanut sen 9 kk etumatkaa hommaan. 

niin... sitten pyydetään se lupa ryhtyä aiemmin toimeen. ei jeesus, ei voi olla noin vaikeaa

Kuka on se viranomainen, joka antaa pikana lupia tehdä erilaisia toimenpiteitä toisen ihmisen omaisuudelle ilman, että esimerkiksi edunvalvonnasta on tehty päätöstä tai ei ole lääkärinlausuntoja vanhuksen terveydentilasta? Kuulostaa aika hasardilta duunilta, jos pitää tehdä tuollaisia päätöksiä ihan omaisen ilmoituksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

ja on tässä ketjussa moneen kertaan sanottu, että jos vaikka dunvalvojan saamisessa menee yli sen kuusi kuukautta, niin sitten se otetaan huomioon niissä palvelumaksuissa. Lisäksi on monia muitakin mahdollisuuksia saada se asia hoidettua virallisia teitä pitkin. Sen takia ei tarvitse lähteä rikkomaan lakia ja nakertamaan näin omaa oikeusturvaa

Voi olla, että sitä siirtymäaikaa saadaan siihen saakka, kunnes edunvalvoja saadaan, mutta jos vasta silloin voidaan alkaa laittamaan sitä peruskorjaamatonta rintamamiestaloa lakkautetun paperitehtaan vierestä myyntikuntoon, niin mitä luulet kauanko kestää, että se on myyty? Olisi varmaan ollut aika paljon helpompaa, jos olisi saanut sen 9 kk etumatkaa hommaan. 

niin... sitten pyydetään se lupa ryhtyä aiemmin toimeen. ei jeesus, ei voi olla noin vaikeaa

Kuka on se viranomainen, joka antaa pikana lupia tehdä erilaisia toimenpiteitä toisen ihmisen omaisuudelle ilman, että esimerkiksi edunvalvonnasta on tehty päätöstä tai ei ole lääkärinlausuntoja vanhuksen terveydentilasta? Kuulostaa aika hasardilta duunilta, jos pitää tehdä tuollaisia päätöksiä ihan omaisen ilmoituksen perusteella.

Niinpä. Jollain sossutädillä ei todellakaan ole valtuuksia määrätä toisen omaisuutta hävitettäväksi, mutta hän voi toki neuvoa, että näin tällaisissa tilanteissa yleensä toimitaan. Turha kuitenkaan kuvitella, että tällaisella "luvalla" olisi mitään merkitystä, jos jotekin onnistuu päätymään tästä oikeuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa luovuttaa omaisuus hyvissä ajoin ettei hoitokoti ota liikoja.

Hoitokoti ei ota liikoja omaisuudesta, tulojen mukaan määräytyy taksat, tuloja on esimerkiksi eläke. 

vuokratuotot, metsänmyynti ts kaikki mistä tulee tuloa