Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??

Osa tietenkin sinne äidin uuteen asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että asiat voi muuttua nopeastikin.

Mun äiti sai massiivisen aivoverenvuodon syyskuussa 2018. Sen myötä iski afaasia ja halvaantuminen. Hän ei ollut ikinä puhunut mulle sanallakaan, että mun iäkäs isä oli vakavasti muistisairas, eikä pärjännyt tuntiakaan yksin kotona. Äiti kyllä satuili aina, että isäs nukkuu huonosti ja on siksi sekava, eristäytynyt ja vähäpuheinen.

Sitten mulla oli kaksi avutonta vanhusta ja iso vuokra-asunto täynnä tavaraa. Kumpikaan heistä ei enää ymmärtänyt tästä maailmasta mitään. Kumpikaan ei tarvinnut mitään muuta kuin lepoa, lääkkeitä ja ruokaa. Äiti pääsi heti ympärivuorokautiseen palvelutaloon ja isä meni samaan taloon paria kuukautta myöhemmin. Joulua vietettiinkin sitten palvelutalon kahvilassa. 

Ja päätellen siitä, minkälaisia kommentteja täällä jotkut ovat esittäneet, tuossakin tilanteessa olisi joidenkin mielestä pitänyt pitää maksaa siitä tyhjillään olevasta asunnosta vuokraa ja tavaroita ei olisi saanut viedä mihinkään.

ei kai kukaan täällä tuollaista mieltä olisi ollut. Tuossa tapauksessa vain olisi pitänyt hankkia se lupa tyhjentää asunto ja laittaa se myyntiin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on selkeästi kaksi vastakkaista näkemystä. Ihmiset, jotka uskoo, että kaikki asiat menee pilkulleen lain ja yksilön haluaman mukaan sekä ihmiset, jotka tietävät todellisuuden.

Hoivakodin hoitaja voin kertoa, että kyllä todellisuus voittaa. Todellisuudessa vanhukset ovat jo todella sairaita päästessään palvelutaloon, jolloin usein he eivät pysty enää päättämään asioistaan. Yhteiskunnalla ei ole resursseja kustantaa jokaiselle vanhukselle edunvalvojaa eli pääosin omaiset hoitaa kaikki juoksevat asiat. Myös omaiset ovat usein väsyneitä asioiden hoitamiseen, eikä ole jaksamista romujen kanssa. Palvelutalon tiloihin harvoin voi tuoda mitään ylimääräisiä rojuja.

Todellisuudessa vanhuksen päästessä palvelutaloon omaiset tuovat vanhuksen mukana muutaman huonekalun ja käyttövaatteet. Muut myydään/annetaan sukulaisille/suurin osa heitetään roskiin. Jotkut jättää huonokuntoisen omakotitalon tavaroineen päivineen seisomaan tyhjilleen, mutta tämä ei ole järjevä ratkaisu vaan ongelman siirtämistä.

Eli suosittelen kaikille kuolinsiivouksen tekoa ajoissa. Myös omakotitalo kannattaa myydä ajoissa, kun on vielä on hyvässä kunnossa. Etenkin muuttotappioalueilla myyminen voi kestää vuosia.

"Jotkut jättää huonokuntoisen omakotitalon tavaroineen päivineen seisomaan tyhjilleen, mutta tämä ei ole järjevä ratkaisu vaan ongelman siirtämistä."

Monessa tapauksessa tuo saattaa olla järkevin tapa toimia. Jos talo on sellainen perinteinen homepommi muuttotappioalueella, talosta tyhjennetään vielä elinaikana sellaiset muistoesineet, joilla on väliä ja lopun annetaan mädäntyä pystyyn. Kuolinpesä on kuitenkin myyjänä vuosikausia vastuussa kaikista mahdollisista piilevistä vioista talossa ja niitähän riittää monissa. Jos rahaa ei ole, niin muistoesineiden pelastamisen jälkeen voi kieltäytyä perinnöstä ja kunta hoitaa jälkipyykin. 

Kannattaa muistaa, että jos kieltäytyy perinnöstä, sieltä ei periaatteessa saa käydä hakemassa edes valokuva-albumia. Käytäntö saattaa sitten olla jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Ai apua, toinen muuttaa palvelutaloon ja toiset jo miettii miten päästä eroon tämän toisen omaisuudesta.

Kannattaisiko vaikka kysyä siltä äidiltä?

No mutta ,kun se äiti ei tajua mitään, on siis dementoitunu. Tai sitten on äykkypää ja sanoo ,että tavaroita ei saa heittää pois minnekkään, mutta asunto on pakko tyhjentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.

Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.

Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.

Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen. 

Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.

Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.

Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?

ensin niistä tuloista tehdään vähennykset. Vaikka se vuokra. SItten jäljelle jääneestä rahasta otetaan se 85% ja käteen pitää jäädä 167euroa kuukausittaista käyttörahaa

Onko noin? Esimerkiksi jos vanhus omistaa muutaman ravihevosen, huvilan Espanjassa, ison asunnon Espoon Westendissä ja vielä kartanon jossain luxuspaikalla Skotlannissa, palveluasunnosta perittävä maksu lasketaan niin, että vanhuksen tuloista vähennetään ensin kaikki em jutuista aiheutuvat kustannukset ja vasta jäljelle jäävästä summasta lasketaan 85 prossaa maksuksi palveluasumisesta?

10 c §

Tuloista tehtävät vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, pitkäaikaisessa perhehoidossa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Ennen kuin 7 c §:ssä tarkoitettu maksu määrätään, mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön kuukausituloista on vähennettävä:

1) hänen suoritettavakseen vahvistettu elatusapu sekä hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat kustannukset;

2) avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu pesänjakajan tai tuomioistuimen määräämä hyvitys, joka hänen on suoritettava rahana;

3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty etuus, joka hänen on suoritettava rahana;

4) tuomioistuimen tai holhousviranomaisen hänelle määräämän edunvalvojan palkkion perusmaksu, jonka suuruudesta säädetään holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 44 §:n 5 momentin nojalla sekä edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain (648/2007) 22 §:ssä tarkoitettu valtuutetun palkkio, kuitenkin enintään edellä tarkoitetun edunvalvojan palkkion perusmaksun suuruisena.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa säädetystä poiketen elatusapua ei vähennetä, jos elatusavun saajana on asiakkaan aviopuoliso, jonka kanssa asiakas on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen pitkäaikaisen perhehoidon, pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon alkamista.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään asiakkaan todelliset asumismenot ennen pitkäaikaiseen tehostettuun palveluasumiseen, pitkäaikaiseen perhehoitoon tai pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seuraavasti:

1) omistusasunnosta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut viimeisten kuuden kuukauden ajalta;

2) vuokra-asunnon vuokra ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 52 §:ssä tarkoitetulta vuokralaisen irtisanomisajalta;

3) asumisoikeusasunnon asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) 16 §:ssä tarkoitettu käyttövastike ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut kolmelta kuukaudelta.

10 d §

Tuloista tehtävät erityiset vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa perhehoidossa

Sen lisäksi, mitä 10 c §:ssä säädetään, kunnan tai kuntayhtymän on pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta perittävän maksun suuruudesta päättäessään vähennettävä maksun perusteena olevista tuloista kohtuulliset asumismenot, joita pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta aiheutuu. Asumismenoista vähennetään valtion varoista maksettava asumistuki.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetun terveydenhuollon ammattihenkilön määräämien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset, joihin asiakas on oikeutettu saamaan korvausta sairausvakuutuslain nojalla. Lääkekustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa antaman selvityksen perusteella maksun määräämisen perusteena olevista tuloista asiakkaalle aiheutuvien lääkekustannusten mukaan, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain 5 luvun 8 §:ssä tarkoitetun vuosiomavastuun suuruisena. Muiden kuin sairausvakuutuslain mukaan korvattavien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa hakemuksesta siltä osin kuin lääkemääräyksen tehnyt terveydenhuollon ammattihenkilö on arvioinut ne asiakkaan terveydelle tarpeellisiksi.

Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös pitkäaikaisesta perhehoidosta perittävää maksua. 

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

Eli vain kuuden kuukauden ajalta hyväksytään tyhjäksi jääneen asunnon kulut? Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Sitten asunnosta pitää luopua, tai maksaa sen kulut vanhuksen säästöistä, tai jonkun muun, esim. lasten, kuuluu maksaa.

Lapset ei ole elatusvelvollisia vanhempiinsa nähden eikä edes vanhemmat lapsiinsa ellei lapset ole alaikäisiä.

Eivät tietenkään ole, mutta jos tyhjillään olevaa asuntoa ei haluta myydä, pitää jonkun maksaa siitä aiheutuvat kulut, kuten yhtiövastike. Vanhempi ja lapset voivat esimerkiksi sopia, että lapset maksavat asunnon kulut ja saavat rahansa takaisin sitten, kun asunto myydään. Mikään pakko näin ei ole tehdä, mutta joskus se voi olla paras vaihtoehto.

Herranen aika. Monissa asunnoissa on todella isot asumiskulut. Yhtiövastike  on voinut alunperin olla pieni, mutta päälle tulee vuosien mittaan teetettyjä taloyhtiön remontteja kuten sähkönousujen korjaukset, putkiremontti, uusi hissi ja muuta. Kuinka moni pystyy maksamaan vanhempansa omistaman asunnon maksuja, kun omissakin on tekemistä?

Jotkut pystyvät, esimerkiksi minä. Ja joissakin tilanteissa se voi olla paras (tai ainoa) vaihtoehto, kuten yllä jo sanottiin. Maksan mieluummin kohtuullisia kuluja asunnosta kuin menen sinne tyhjentämään asuntoa, koska jälkimmäiseen en tällä hetkellä pysty.

Anoppi kun joutui palvelutaloon niin ok-talo jäi tyhjäksi. Ei ollut lupaa myydä, eikä pienintäkään esinettä saanut viedä pois tai myydä. Vasta sitten kun anoppi kuoli, saatiin talo tyhjentää ja myydä. Olihan siinä pieni pelko, että talo homehtuu. Mutta onneksi näin ei käynyt kun pidettiin peruslämpö päällä. Tavaroita ei saa ruveta jakamaan ennenkuin on kyseessä kuolinpesä, ellei sitä tehdä yhteistuumin. Jos on monta perillistä ja luvatta vie niin voi tulla oikeusjuttu, tai kaikki tavarat pitää palauttaa. Olenpa kuullut sellaistakin että lumikolakin piti palauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, jos ap:llä ei ole valtakirjaa, vahvistettua edunvalvontavaltuutusta tai edunvalvojan statusta; hän ei saa tehdä toisen ihmisen omaisuudelle yhtään mitään. 

Jos asunto on myyty tai  se on vuokra-asunto, joka siirtyy toiselle vuokralaiselle, niin jonkunhan on pakko tyhjentää se tavaroista. Heikkokuntoinen vanhus tuskin pystyy siihen. Toivottavasti hänn muutamia tuttuja esineitä mukaansa uuteen kotiin. Vanhat valokuvat, joku muistoesine tms.

Kun vuokrasopimus päättyy, vuokralaisen on tyhjennettävä asunto. Jos vuokralainen ei itse siihen pysty, sitten joku muu pystyy. Jos omaiset eivät ota hommaa hoitaakseen, hoidetaan asunnon tyhjentäminen viranomaisten kautta. 

Just tänään juttelin poikani kanssa ja kuviteltiin tilanne, jossa mumminsa ja ukkinsa kaikki tavarat pitäisi saada siirrettyä jonnekin. No ei kyllä kukaan lähisuvusta niitä ottaisi. Ehkä jonkun yksittäisen esineen joku saattaisi halutakin, mutta ei todellakaan kovin paljoa. Joten jos oltaisiin "pakkoraossa", annettaisiin viranomaisten hoitaa. 

Aikanaan, kun mummin asuntoa tyhjennettiin, niin minutkin pyydettiin sinne katsomaan, onko siellä jotain, minkä haluan. Otin yhden 40-luvun keittokirjan muistoksi mummista ja se oli siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette maailmasta vieraantuneita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin koko omaisuus ja tavarat voidaan viedä palvelutaloon ja sisustaa äidin huone niillä.

Omakotitalon 50 vuotta kerätyt ja säilötyt tavarat 12 neliön palvelutalon huoneeseen.

Onhan siellä nyt varastotila tai jonkinlainen kanahäkki varasto jonne mahtuu hyvin tavarat.

Ei palvelutaloissa todellakaan ole mitään häkkivarastoja :D Ja  mitä helvettiä niitä rojuja sinne raahattaisiin säilytykseen, ei niitä kukaan sieltä käyttäisi. 

Kaikilla ei taida olla selvää miten huonokuntoisia ihmiset on kun ne pääsee palvelutaloon. Ei niistä ole enää tavaroita kuskailemaan edestakaisin ja "sisustamaan". 

kun isovanhempani sisar joutui palvelukotiin, hänelle jäi silti kaipuu päästää käymään kotonaan. Pää toimi hyvin, muu kroppa ei, siksi joutui palvelukotiasumiseen. Emme pitäneet minkäänlaista kiirettä hänen kotinsa myymisen suhteen, saatika lähteneet myymään tai hankkiutumaan eroon tavaroistaan. Ne olivat hänelle tärkeitä. Asunto tyhjennettiin sitten hänen kuolemansa jälkeen. Lakimies huolehti siitä, että hänen asumiskulunsa vähennettiin vielä sen maagisen puolen vuoden säännönkin jälkeen ennen palvelumaksujen määräytymistä.  

Eihän tuossa olekaan mitään ongelmaa, jos on niin sanotusti pinkka kunnossa. Aika monilla on vain se tilanne, että ylimääräisiä kämppiä ei ole mahdollista pitää vuosikausia tyhjillään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

Öö kirjoitti:

Itse jouduin vastaavaan tilanteeseen. Vein kaikki äidille arvokkaat tavarat joko palveluasuntoon/omaan varastoon. Huonekalut yms facen annetaan palstan kautta eteenpäin. Annoin yhden päivän aikaa hakea tavarat(asun eri paikkakunnalla). Melkein kaikki meni. Vaatteet yms vein uffin laatikkoon. Yhden peräkärryllisen kaatopaikalle. 😊 Päivässä oli iso kolmio tyhjä. 😊

Sait alapeukun typeristä hymiöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

ja on tässä ketjussa moneen kertaan sanottu, että jos vaikka dunvalvojan saamisessa menee yli sen kuusi kuukautta, niin sitten se otetaan huomioon niissä palvelumaksuissa. Lisäksi on monia muitakin mahdollisuuksia saada se asia hoidettua virallisia teitä pitkin. Sen takia ei tarvitse lähteä rikkomaan lakia ja nakertamaan näin omaa oikeusturvaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.

Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.

Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa.  Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.

Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?

Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä. 

asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?

Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).

moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?

Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia. 

Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.  

ne ulosteet eivät ole sellaista vanhuksen omaisuutta, että niistä eroon pääsemiseen pitäisi saada virallinen lupa :D Ne ovat ihmisen eritettä, eivät omaisuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkien kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus, koska koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu... silloin voi joutua tilanteeseen, joss toivoisi jonkun läheisen alkavan hoitaa omia asioita (sen vieraan oikeuden määräämän edunvalvojan sijaan).

ja sitten mahdollsimman tarkat omat toiveet omaisuutensa ja sen hoidon suhteen on myös hyvä laittaa paperille. Kuten myös sitten oma hoitotahto. Sekin on hyvin tärkeä asiakirja olla olemassa.

 

Nuo asiakirjat voi rauhoittaa jonkin verran itseä, mutta käytännön hyötyä niillä on hyvin vähä. Jos tarvitset apua et voi päättää millaista sennavun on oltava. Siitä avusta mitä on tarjolla on oikeus kyllä kieltäytyä.

Jos puhut hoitotahdosta, niin sitä kyllä noudatetaan tarkkaan. Vaikka esim. omaiset olisivat toista mieltä, mutta potilas on tehnyt oman hoitotahdon ja tallettanut sen kanta.fi:hin niin se on se potilaan tahto mitä seurataan. Esim. tehohoidosta, ravintoletkuruokinnasta ja elvytyksestä voi kieltäytyä. Potilas päättää.

Ja potilas voi olla esim. tajuton eli kykenemätön vastailemaan kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Olette maailmasta vieraantuneita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin koko omaisuus ja tavarat voidaan viedä palvelutaloon ja sisustaa äidin huone niillä.

Omakotitalon 50 vuotta kerätyt ja säilötyt tavarat 12 neliön palvelutalon huoneeseen.

Onhan siellä nyt varastotila tai jonkinlainen kanahäkki varasto jonne mahtuu hyvin tavarat.

Palvelutalossa? Ei todellakaan.

tottahan ap on jo parhaat varastanut nyt KAVERI TYHJENTÄÄ LOPUT  RAHAA VASTAAN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Millonkas serkut on alkaneet periä ilman testamenttiä?

Missäs tuolla kirjoitetaan, että serkut olisivat perimässä mitään ilman testamenttia?

Jospa kyseessä oli isovanhempien perintö

Perunkirjoitukseen on kutsuttava kaikki kuolinpesän osakkaat.Perunkirjoitukseen on lisäksi kutsuttava toissijaiset omaisuuden saajat. Jos ensiksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt rintaperillisiä (lapsia, lapsenlapsia, jne.), toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison vanhemmat, sisarukset ja näiden jälkeläiset. Perittävä on myös voinut testamentissaan nimetä toissijaisia perillisiä määräämällä esimerkiksi, että tietty esine siirtyy perijän kuoleman jälkeen jollekin toiselle henkilölle (toissijainen perijä). https://www.veronmaksajat.fi/neuvot/henkiloverotus/perhe-lahjat-ja-peri…

Lapseton aviopari perii toisensa. Sisaruksia, vanhempia, jne ei tarvitse kutsua, koska heillä ei ole oikeutta periä mitään. Ilman mahdollista testamenttimääräystä.