Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??
17.03.2023 |
Iso kämppä täynnä vanhoja huonekaluaja ja romua. Ei kierrätyskeskuskaan nykyään mitään ota, mites sorttiasemat. Täällä olis iso muuttoautollinen tavaraa, vaatteita ja astioita.
Kommentit (466)
Kamala miten jotkut vaan kieli pitkällä odottavat, korppikotkina, että pääsevät alistamaan vanhempansa ja omimaan heidän omaisuutensa.
Ihan vaan välittämisen kaavussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin ohjetta, että pitää jättää viranonaisten vastuulle, jotta ei laittomasti kajoa toisen omaisuuteen, että onko toi ihan reilua kunnan veronmaksajille? Hehän sen loppu viimein maksavat, jos joku mystisen neutraali viranomaistaho alkaa asiaa hoitamaan.
Eli taas palataan siihen, että joskus järjen käyttö on sallittu ja on vaan pakko toimia, oli siihen vanhuksen lupaa tai ei. Onhan se ollut vanhuksen oma valinta, ettei ole miettinyt, miten raivaa tavaransa elämänsä loppua kohden. Hän on aikanaan ollut täysvaltainen yhteiskunnan jäsen ja jättänyt käymättä tavaravuorensa läpi. Kun omat voimat eivät enää riitä, on jo myöhäistä. Sitten muut hoitavat, kuten taitavat.
meidän yhteiskuntamme nyt vain on rakennettu siten, että näissä asioissa pitää olla viranomaisen lupa, niin sitten se pitää olla. Se on reilua kaikkia kohtaan. Kun äitisi ei ole halunnut tuota asiaa hoitaa ajoissa, niin siitä voidaan sitten ajatella niinkin, että äitisi halusi, että asiaan tulee viranomaiset mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.
Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.
Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa. Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.
Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?
Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä.
asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?
Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).
moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?
Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia.
Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.
ja on tässä ketjussa moneen kertaan sanottu, että jos vaikka dunvalvojan saamisessa menee yli sen kuusi kuukautta, niin sitten se otetaan huomioon niissä palvelumaksuissa. Lisäksi on monia muitakin mahdollisuuksia saada se asia hoidettua virallisia teitä pitkin. Sen takia ei tarvitse lähteä rikkomaan lakia ja nakertamaan näin omaa oikeusturvaa
Voi olla, että sitä siirtymäaikaa saadaan siihen saakka, kunnes edunvalvoja saadaan, mutta jos vasta silloin voidaan alkaa laittamaan sitä peruskorjaamatonta rintamamiestaloa lakkautetun paperitehtaan vierestä myyntikuntoon, niin mitä luulet kauanko kestää, että se on myyty? Olisi varmaan ollut aika paljon helpompaa, jos olisi saanut sen 9 kk etumatkaa hommaan.
niin... sitten pyydetään se lupa ryhtyä aiemmin toimeen. ei jeesus, ei voi olla noin vaikeaa
Kuka on se viranomainen, joka antaa pikana lupia tehdä erilaisia toimenpiteitä toisen ihmisen omaisuudelle ilman, että esimerkiksi edunvalvonnasta on tehty päätöstä tai ei ole lääkärinlausuntoja vanhuksen terveydentilasta? Kuulostaa aika hasardilta duunilta, jos pitää tehdä tuollaisia päätöksiä ihan omaisen ilmoituksen perusteella.
otetaan esimerkki: edunvalvoja haetaan oikeudesta. jos sitten edunvalvojan saaminen kestää ja kestää ja olisi pakko tehdä omaisuudelle joku toimenpide, niin otetaan yhteyttä vaikkapa oikeuden sihteeriin, selitetään asia ja kysytään ohjeita. voi olla, että sihteeri sitten kysäisee tuomarilta, tuomari katsoo asiaa ja sitten antaa luvan ja ohjeet tai sanoo, että ei. Jos antaa luvan ja ohjeet, sitten toimitaan niiden mukaan, jos kieltää, niin sitten ei toimita.
Kohta on Pääsiäinen. Lahjoita kokkotarpeiksi tai polta itse.
Hanki ne edunvalvojan paperit ja muut lailliset hommat kuntoon.
Sitten tee lista tavaroista, jotenkin näin:
a) Tavarat, jotka äitisi haluaa sinne palvelutaloon (ota selvää huoneen koosta ja kysy mitä tavaroita äitisi sinne haluaa, neuvoja voit saada henkilökunnalta)
b) Tavarat, jotka sinä ja muut rintaperilliset haluatte. (Näistä on hyvä tehdä lista ja allekirjoitus jokaiselta tavaroita ottaneelta ja huolehdi että jonkinlainen tasapuolisuus säilyy. Lista kannattaa säilyttää tulevaa perunkirjoitusta varten.)
c) Tavarat, jotka voi myydä. Jos perillisiä on muita, muista listata tiedot kaikista esineistä, hinnat millä myyty, ja allekirjotukset perijöiltä että jokainen saanut tasapuolisesti osuutensa.
d) Tavarat, jotka haluat jonkun hakevan pois ilmaiseksi. Vanhat isot ja hankalat huonekalut etenkin on helpompi antaa jonkun tulla hakemaan pois kuin itse maksaa niiden viemisestä kierrätyskeskukseen tai jätelaitokselle.
e) Tavarat jotka menevät suoraan roskiin. Siis taloyhtiön jätepisteeseen. Muista etukäteen lajittelu, vaikkapa muovipusseihin tai pahvilaatikoihin, roskat sitten helppo vain kipata oikeaan jäteastiaan.
f) Ongelmallisia tavaroita ovat huonokuntoiset isot huonekalut, rikkinäiset esineet (mm. elektroniikka) ja kirjat. Näitä ei kukaan halua, eikä edes useimmat hyväntekeväisyysjärjestöt tai kuolinpesiä tyhjentävät liikkeet, jotka hakevat tavaroita suoraan kotoa. Paras keino olisi ehkä sopia jonkun ym. hyväntekeväisyysjärjestön kanssa, että annat heille ilmaiseksi jotain käyttökelpoista tavaraa, jotta he viitsivät tulla äitisi kotiin ja lupaavat viedä samalla pois edes jonkun noista vanhoista esineistä. Tälläinen ratkaisu on halvin ja helpoin sinun kannaltasi. Kirjoja voi viedä kirjastojen ilmaishyllyille. Mutta sinne ei kannata viedä mitään huonokuntoista eikä suuria määriä (voit joutua kiertämään monessa kirjastossa). Jotkut yritykset ottavat kirjoja poltettaviksi, mutta joudut maksamaan siitäkin. Divareihin voi toki yrittää myydä jotain hyväkuntoisia ja harvinaisempia kirjoja, mutta melkoinen ruljannsi sekin on. Vanhan elektroniikan (SER) voit viedä valtakunnalliseen SER-keräyspisteverkostoon maksutta (https://serkierratys.fi/)
g) Oman kokemuksen mukaan hankalimmat tavarat hävittää ovat omaisen henkilökohtaiset ja suvun tavarat, joita on säilytetty tunnesyiden takia tai liittyvät henkilöiden ammattiin, yhteiskunnalliseen toimintaan. Jokaisella vähän iäkkäämmällä ihmisellä on usein valtava määrä valokuvia vanhimmat kuvat tietysti paperikuvina albumeissa. Voidaanko albumit jakaa suvun kesken? Säästetäänkö kaikki albumit sellaisinaan vai kuvataanko parhaat kuvat digimuotoon ja hävitetään albumit? Onko äitisi tai edesmennyt sukulainen ollut jollain tavalla merkittävä henkilö tai kuvannut historiallisesti/kulttuurisesti arvokkaita kuvia - olisiko joku museo, yhdistys tai tutkija kiinnostunut niistä? Jos tavaroissa on mitaleja (sodasta tai valtion myöntämiä arvomerkkejä)? Mitä niille tehtäisiin? Sitten voi olla sukulaisten keräämiä kokoelmia tai taideteoksia yms. Oman äidin korujakin tekee pahaa hävittää, mutta aiotko käyttää niitä, haluaako suvun nuoristosta niitä tms.? Onko äiti ommellut, neulonut tau kutonut, tehnyt ryijyjä - halutaanko niitä säilyttää? Suvun kirjeitä on säilytetty usein vuodesta kivi ja kirves, niissä voi olla paljon suvun historiaa tai paikallishistoriaa tai vaikka sota-ajan kirjeitä. Mitä tehdä niille? Tämän kohdan g) esineitä ei kannata liian hätäisesti hävittää vaan ottaa ne säilöön, että voi rauhassa päättää mitä niille tehdään. Ja arvoesineistä tai sukukalleuksista on hyvä tehdä lista.
Toivottavasti tästä oli apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä erikoista, että vanhukset ei heitä mitään pois-edes tarpeetonta. Uutta tavaraa hamstrataan. Jopa ihan fiksuina pitämäni ihmiset, koti on täynnä kaikenlaista tavaraa vuosikymmenien varrelta. Kahviastiastoja saattaa olla useita, eriparisia mukeja ja laseja kymmenittäin, sekalaisia lautasia sata, kippoja, kuppeja. Vanhoja kirjoja, arvottomia tauluja, käytettyjä mattoja. Lastulevyhuonekaluja, iso kirjahylly, vanha televisio. Loppuunkäytettyjä vaatteita ja kenkiä. Autoin erään rouvan kauppakassit kotiin asti ja koti oli täynnä tavaraa eteisestä alkaen. Keittiössä ei ollut vapaata laskutilaa vaan kaikki tasot oli täynnä kattiloita ja pannuja. Väistelin isoja lehtikasoja ja lähdin.
Lasteni ei tarvitse hakea mitään lupia keneltäkään kun tyhjentävät kotini.
Sehän on heidän perintöään tai ainakin tulevaa.
Se ei yhdellekään viranomaiselle kuulu mitä kukakin ottaa, kun sen sovussa tekevät. Ja tämmösissä tavallisissa pesissä ei mitään arvoa, eihän niitä edes perukirjaan merkitä.
Jos mielikuvituksessa minulla olisi joku nuoruuden lapsi, eipä hänelle muistoesineeni kuuluisi. Mutta ei tietääkseni ole, olen nainen.
Jos omaisuutta, siis asuntoa, mökkiä, maata myydään vanhuksen eläessä, se on monimutkainen juttu, siihen tarvitsee monenlaiset lääkärintodistukset ja luvat. Sen virkaholhoojan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin kerran ylös semmoisen kuin Finlandia-kirjan, käsitin että se hakee just vanhat tietosanakirjat ja muut. Tokko nyt yhtä hyllymetriä?
Käsitin vielä niiden menevän tehtaalle jossa tehdään paperista jotain eristejuttua.
Voi olla että oon käsittänyt ihan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Oman kodin kulut otetaan puoli vuotta huomioon ja sen jälkeen koko eläke menee hoitokodille.
Tähän liittyen, osaako kukaan vastata miten menee hoitokotimaksun suuruus siinä tapauksessa kun isomman eläkkeen saaja (mies) on hoitokotivaiheessa ja puoliso( nainen, pienen eläkkeen saaja) jää yhteiseen kotiin ?
Miehen eläkkeestä maksetaan siis melkein kaikki kulut (asumto, mökki, sähkölaskut, kiinteistöverot jne.) Onko tässäkin joku aika tai muu rajoite miten kauan miehen eläkemaksuilla voi maksaa noita kuluja? Puolison eläke ei riitä edes juokseviin kuluihin jos hoitokoti ottaisi miehen eläkkeestä valtaosan?
Miten tämä menee tällaisessa tapauksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasteni ei tarvitse hakea mitään lupia keneltäkään kun tyhjentävät kotini.
Sehän on heidän perintöään tai ainakin tulevaa.
Se ei yhdellekään viranomaiselle kuulu mitä kukakin ottaa, kun sen sovussa tekevät. Ja tämmösissä tavallisissa pesissä ei mitään arvoa, eihän niitä edes perukirjaan merkitä.Jos mielikuvituksessa minulla olisi joku nuoruuden lapsi, eipä hänelle muistoesineeni kuuluisi. Mutta ei tietääkseni ole, olen nainen.
Jos omaisuutta, siis asuntoa, mökkiä, maata myydään vanhuksen eläessä, se on monimutkainen juttu, siihen tarvitsee monenlaiset lääkärintodistukset ja luvat. Sen virkaholhoojan jne.
noinhan se kannattaakin ajatella, että lasten ei tarvitse mitään lupia lähteä hakemaan, siksi ne luvat tehdään etukäteen kirjallisesti. Omat vanhempani ovat niin jo tehneet, kuten myös minä. On helppoa, kun "kaikki" on mietitty valmiiksi ja tehty mahdollisimman helpoksi läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kodin kulut otetaan puoli vuotta huomioon ja sen jälkeen koko eläke menee hoitokodille.
Tähän liittyen, osaako kukaan vastata miten menee hoitokotimaksun suuruus siinä tapauksessa kun isomman eläkkeen saaja (mies) on hoitokotivaiheessa ja puoliso( nainen, pienen eläkkeen saaja) jää yhteiseen kotiin ?
Miehen eläkkeestä maksetaan siis melkein kaikki kulut (asumto, mökki, sähkölaskut, kiinteistöverot jne.) Onko tässäkin joku aika tai muu rajoite miten kauan miehen eläkemaksuilla voi maksaa noita kuluja? Puolison eläke ei riitä edes juokseviin kuluihin jos hoitokoti ottaisi miehen eläkkeestä valtaosan?
Miten tämä menee tällaisessa tapauksessa?
"Tietyissä tilanteissa asiakasmaksu määräytyy asiakkaan ja tämän puolison yhteenlaskettujen tulojen ja vähennysten perusteella. Tällöin maksukertoimena on 42,5 %.
Puolisomaksua käytetään, jos asiakas on asunut välittömästi ennen tehostettuun palveluasumiseen muuttoa puolisonsa kanssa yhteistaloudessa ja hänen tulonsa ovat puolisoon nähden suuremmat." https://www.kuntaliitto.fi/sosiaali-ja-terveysasiat/sosiaali-ja-terveyd…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni ei tarvitse hakea mitään lupia keneltäkään kun tyhjentävät kotini.
Sehän on heidän perintöään tai ainakin tulevaa.
Se ei yhdellekään viranomaiselle kuulu mitä kukakin ottaa, kun sen sovussa tekevät. Ja tämmösissä tavallisissa pesissä ei mitään arvoa, eihän niitä edes perukirjaan merkitä.Jos mielikuvituksessa minulla olisi joku nuoruuden lapsi, eipä hänelle muistoesineeni kuuluisi. Mutta ei tietääkseni ole, olen nainen.
Jos omaisuutta, siis asuntoa, mökkiä, maata myydään vanhuksen eläessä, se on monimutkainen juttu, siihen tarvitsee monenlaiset lääkärintodistukset ja luvat. Sen virkaholhoojan jne.
noinhan se kannattaakin ajatella, että lasten ei tarvitse mitään lupia lähteä hakemaan, siksi ne luvat tehdään etukäteen kirjallisesti. Omat vanhempani ovat niin jo tehneet, kuten myös minä. On helppoa, kun "kaikki" on mietitty valmiiksi ja tehty mahdollisimman helpoksi läheisille.
Jos minä nyt annan luvan että kun pöhköönnyn saa lapset myydä asunnon. Kyllä se käsittääkseni sittenkin tarvitsee hakea lupa lääkärintodistusten kanssa että nyt se on pöhkö.
Aika huolimattomana pitäisin välittäjää joka tekisi kaupat jollain viis vuotta vanhalla paperilla omistamastani asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinpesän tyhjennysfirmat huolii varmaan tuollainenkin kämpän tyhjennysurakan.
Huolii kyllä. Sukulaismummelin asunto tyhjennettiin. Osa kamoista on parhaillaan netissä myytävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä erikoista, että vanhukset ei heitä mitään pois-edes tarpeetonta. Uutta tavaraa hamstrataan. Jopa ihan fiksuina pitämäni ihmiset, koti on täynnä kaikenlaista tavaraa vuosikymmenien varrelta. Kahviastiastoja saattaa olla useita, eriparisia mukeja ja laseja kymmenittäin, sekalaisia lautasia sata, kippoja, kuppeja. Vanhoja kirjoja, arvottomia tauluja, käytettyjä mattoja. Lastulevyhuonekaluja, iso kirjahylly, vanha televisio. Loppuunkäytettyjä vaatteita ja kenkiä. Autoin erään rouvan kauppakassit kotiin asti ja koti oli täynnä tavaraa eteisestä alkaen. Keittiössä ei ollut vapaata laskutilaa vaan kaikki tasot oli täynnä kattiloita ja pannuja. Väistelin isoja lehtikasoja ja lähdin.
Olen varmasti joskus itse ajatellut myös näin. Miksi ihmeessä vanhenevat ihmiset "säilyttävät kaiken". Nyt olen 55v ja keskellä parasta tavaran säilömisikää. Minkä ikäisenä minun pitäisi ymmärtää luopua kaikesta ylimääräisestä, ja millä perusteella pitäisi todeta jonkun olevan "ylimääräistä"?
On paljon tavaraa, jolle on minulle tunnearvoa tai satunnaista käyttöarvoa, mutta josta hyvin tiedän, ettei kukaan minun jälkeeni sitä riesakseen tarvitse. - esim jotain juttuja opiskeluajoiltani. Pitäisikö minun muka oikeasti solidaarisuudesta perillisiä kohtaan nyt jo lopettaa elämästä ja aloittaa vaan kaappien läpikäyminen ja tavaran minimointi?
Enpä usko, että aion niin tehdä.
Paljon tärkeämpää mielestäni on, että tavaroille millä on oikea merkityksellinen historia (tai arvo) niin se on kirjattu ylös. Esim "pöytäliina joka on isoisoisoäidin itse kasvattamista pellavista kankaaksi tekemä ja kirjailtu" -- jääkö se jonkun kaappiin, en voi tietää, mutta koska se minulla nyt on, haluan sen historian seuraaville jättää. Sitten on paljon pöytäliinoja, joilla "ei ole historiaa" (joita vielä joskus saatan käyttää). Niille ei tarvitse sen enempää arvoa kertoa...
Mutta tosiaan, perilliseni tulevat jotain perimään, ihan siis talletuksia, kiinteistöä ym - ja sen vastapainoksi he kyllä saavat aikanaan myös kaappiin tyhjentää. Live with it
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni ei tarvitse hakea mitään lupia keneltäkään kun tyhjentävät kotini.
Sehän on heidän perintöään tai ainakin tulevaa.
Se ei yhdellekään viranomaiselle kuulu mitä kukakin ottaa, kun sen sovussa tekevät. Ja tämmösissä tavallisissa pesissä ei mitään arvoa, eihän niitä edes perukirjaan merkitä.Jos mielikuvituksessa minulla olisi joku nuoruuden lapsi, eipä hänelle muistoesineeni kuuluisi. Mutta ei tietääkseni ole, olen nainen.
Jos omaisuutta, siis asuntoa, mökkiä, maata myydään vanhuksen eläessä, se on monimutkainen juttu, siihen tarvitsee monenlaiset lääkärintodistukset ja luvat. Sen virkaholhoojan jne.
noinhan se kannattaakin ajatella, että lasten ei tarvitse mitään lupia lähteä hakemaan, siksi ne luvat tehdään etukäteen kirjallisesti. Omat vanhempani ovat niin jo tehneet, kuten myös minä. On helppoa, kun "kaikki" on mietitty valmiiksi ja tehty mahdollisimman helpoksi läheisille.
Jos minä nyt annan luvan että kun pöhköönnyn saa lapset myydä asunnon. Kyllä se käsittääkseni sittenkin tarvitsee hakea lupa lääkärintodistusten kanssa että nyt se on pöhkö.
Aika huolimattomana pitäisin välittäjää joka tekisi kaupat jollain viis vuotta vanhalla paperilla omistamastani asunnosta.
Sinä voit tehdä edunvalvontavaltuutuksen (ohjeet netistä, esim muistiliitto) esim lapsellesi.
Kun lääkäri toteaa sinut dementoituneeksi ja kyvyttömäksi hoitamaan omia asioitasi (tai joudut vaikkapa onnettomuuden seurauksena koomaan) vie tuo lapsesi sinun edunvalvontavaltuutuksesi+lääkärin lausunnon Maistraattiin joka validioi sen, ja sen jälkeen tuo lapsi saa hoitaa asioitasi valtuutuksen mukaan.
Jos on jotain vähänkin merkittävää omaisuutta kannattaa ehkä käyttää juristia ja pitää huolta että siinä paperissa on esim valtuutus myydä se asunto tai vaikkapa metsää, ilman erillistä valtuutusta hänellä ei ole oikeutta "pistää omaisuutta rahoiksi" vaan ainostaan "hoitaa mahdollisimman arvonsa säilyttävällä tavalla" ja valtuutukseen kannattaa myös kirjata se, ettå hånen tulee käyttää riittävästi rahojasi esim siihen että järjestää sinulle hierojan / fysioterapiaa / hammashoitoa mitä mahdat kuvitella haluavasikaan, jotta kukaan ei voi kyseenalaistaa sitä, onko rahasi käytetty sinun parhaaksesi.
Toki, jos höperryt ja edunvalvoja myy kotisi, täytyy tuo raha maksaa sinun tilillesi ja se vaikuttaa aika paljon hoitomaksuihisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.
Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.
Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa. Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.
Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?
Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä.
asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?
Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).
moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?
Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia.
Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.
ja on tässä ketjussa moneen kertaan sanottu, että jos vaikka dunvalvojan saamisessa menee yli sen kuusi kuukautta, niin sitten se otetaan huomioon niissä palvelumaksuissa. Lisäksi on monia muitakin mahdollisuuksia saada se asia hoidettua virallisia teitä pitkin. Sen takia ei tarvitse lähteä rikkomaan lakia ja nakertamaan näin omaa oikeusturvaa
Voi olla, että sitä siirtymäaikaa saadaan siihen saakka, kunnes edunvalvoja saadaan, mutta jos vasta silloin voidaan alkaa laittamaan sitä peruskorjaamatonta rintamamiestaloa lakkautetun paperitehtaan vierestä myyntikuntoon, niin mitä luulet kauanko kestää, että se on myyty? Olisi varmaan ollut aika paljon helpompaa, jos olisi saanut sen 9 kk etumatkaa hommaan.
niin... sitten pyydetään se lupa ryhtyä aiemmin toimeen. ei jeesus, ei voi olla noin vaikeaa
Kuka on se viranomainen, joka antaa pikana lupia tehdä erilaisia toimenpiteitä toisen ihmisen omaisuudelle ilman, että esimerkiksi edunvalvonnasta on tehty päätöstä tai ei ole lääkärinlausuntoja vanhuksen terveydentilasta? Kuulostaa aika hasardilta duunilta, jos pitää tehdä tuollaisia päätöksiä ihan omaisen ilmoituksen perusteella.
otetaan esimerkki: edunvalvoja haetaan oikeudesta. jos sitten edunvalvojan saaminen kestää ja kestää ja olisi pakko tehdä omaisuudelle joku toimenpide, niin otetaan yhteyttä vaikkapa oikeuden sihteeriin, selitetään asia ja kysytään ohjeita. voi olla, että sihteeri sitten kysäisee tuomarilta, tuomari katsoo asiaa ja sitten antaa luvan ja ohjeet tai sanoo, että ei. Jos antaa luvan ja ohjeet, sitten toimitaan niiden mukaan, jos kieltää, niin sitten ei toimita.
Mikä haihattelija tämä kirjoittaja oikein on? 'otetaan yhteyttä vaikkapa' , mistä löydät oikean oikeuden sihteerin (onko sellaisia edes), 'sitten kysäisee tuomarilta' ' tuomari katsoo'.
Joo, Suomihan on täynnä joutilaita sihteereitä ja tuomareita, jotka odottavat tälläistä soittoa ja antavat luvan ja ohjeet tosta vaan ( puhelimitse varmaan). Ja tosiaan sihteeri varmaan antaa luvan.
BUAAH
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus on asunut rivitalossa tai kerrostalossa omistusasunnossa ennen joutumistaan vanhainkotiin, ei ole mitään järkeä hävittää asuntoa ennen vanhuksen kuolemaa. Miksikö näin? Asuntoon sitoutunutta varallisuutta ei oteta huomioon on kun määritellään hoitopaikkamaksua ja toisaalta yhtiövastike vähennetään vanhuksen tuloista ennen kuin lasketaan maksun suuruus eli siten saadaan itseasiassa pienennettyä hoidon kustannuksia.
Asunnon kulut vähennetään hoitomaksua laskettaessa 6 kuukauden ajan, sen jälkeen niitä ei oteta huomioon eli asunnosta tulee vain lisää kuluja vanhukselle. Siksi asunto pitäisi saada myytyä 6 kuukauden kuluessa, kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu.
Niin. Ja siksi pitää olla asunnon (ja irtaimen) omistajan lupa kirjallisena. Jos sitä ei saa, hankitaan edunvalvoja. Ei ole väliä kestääkö edunvalvojan saaminen yli 6 kuukautta: jos kestää, voi sen ylittävältä ajalta saada silti asunnon menot vähennettyä. Missään oloissa ei saa omavaltaisesti alkaa hävittämään toisen, elossa olevan ihmisen irtainta omaisuutta. Vain silloin, jos siihen on lupa. Ja se lupa pitää pystyä todistamaan. Ei siis käy, että sanoo, että äiti kertoi palvelutaloon lähtiessään minulle, että myykää kaikki pois niin pian kuin suinkin.
Valvooko joku tällaista oikeassa elämässä?
Ei varmasti ja jos joku ikinä tuollaista lappua kysyisikin, niin sitten vaan printtaa sellaisen ja piirtää jonkun vapisevan söhryn nimmariksi. Melko harvalla palvelutaloasukilla pysyy enää kynä kädessä.
asiakirjaväärennös. Eikö teillä ole mitään moraalia?
Niinhän se on, mutta on tilanteita, joissa dementoitumassa olevaa sukulaistaan pitää auttaa, vaikka hän ei ymmärtäisi omaa parastaan. Olisiko jotenkin moraalisempaa antaa vanhuksen ajautua ulosottoon, koska hän ei enää hahmota euroja (tai markkoja seteliuudistuksen jälkeiseltä ajalta).
moraalisempaa olisi hakea se virallinen lupa tavaroista eroon pääsemiseksi. Miten vaikeaa voi olla käsittää noin yksinkertainen asia?
Tässäkin keskustelussa on kymmeneen kertaan selitetty, että semmoisia virallisia lupia ei kaikissa tilanteissa ole mitenkään helppo saada. Edunvalvojan saamisessa voi kestää yli puoli vuotta ja sitä ei välttämättä edes saa, jos mummo vielä erottaa talitintin tiiliskivestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mummo olisi välttämättä kykenevä huolehtimaan itsestään ja taloudestaan, joten joskus on vain pakko toimia.
Joskus myös sen vanhuksen tila voi huonontua hyvin nopeasti ja ennen skarpin vanhuksen kotoa saattaa yht'äkkiä löytyäkin kuukauden vanhoja ulosteita vaatekaapista tai muuta vastaavaa. Ei siinäkään aleta ihmettelemään, vaan toimenpiteisiin pitää ryhtyä samantien.
ja on tässä ketjussa moneen kertaan sanottu, että jos vaikka dunvalvojan saamisessa menee yli sen kuusi kuukautta, niin sitten se otetaan huomioon niissä palvelumaksuissa. Lisäksi on monia muitakin mahdollisuuksia saada se asia hoidettua virallisia teitä pitkin. Sen takia ei tarvitse lähteä rikkomaan lakia ja nakertamaan näin omaa oikeusturvaa
Voi olla, että sitä siirtymäaikaa saadaan siihen saakka, kunnes edunvalvoja saadaan, mutta jos vasta silloin voidaan alkaa laittamaan sitä peruskorjaamatonta rintamamiestaloa lakkautetun paperitehtaan vierestä myyntikuntoon, niin mitä luulet kauanko kestää, että se on myyty? Olisi varmaan ollut aika paljon helpompaa, jos olisi saanut sen 9 kk etumatkaa hommaan.
niin... sitten pyydetään se lupa ryhtyä aiemmin toimeen. ei jeesus, ei voi olla noin vaikeaa
Kuka on se viranomainen, joka antaa pikana lupia tehdä erilaisia toimenpiteitä toisen ihmisen omaisuudelle ilman, että esimerkiksi edunvalvonnasta on tehty päätöstä tai ei ole lääkärinlausuntoja vanhuksen terveydentilasta? Kuulostaa aika hasardilta duunilta, jos pitää tehdä tuollaisia päätöksiä ihan omaisen ilmoituksen perusteella.
otetaan esimerkki: edunvalvoja haetaan oikeudesta. jos sitten edunvalvojan saaminen kestää ja kestää ja olisi pakko tehdä omaisuudelle joku toimenpide, niin otetaan yhteyttä vaikkapa oikeuden sihteeriin, selitetään asia ja kysytään ohjeita. voi olla, että sihteeri sitten kysäisee tuomarilta, tuomari katsoo asiaa ja sitten antaa luvan ja ohjeet tai sanoo, että ei. Jos antaa luvan ja ohjeet, sitten toimitaan niiden mukaan, jos kieltää, niin sitten ei toimita.
Mikä haihattelija tämä kirjoittaja oikein on? 'otetaan yhteyttä vaikkapa' , mistä löydät oikean oikeuden sihteerin (onko sellaisia edes), 'sitten kysäisee tuomarilta' ' tuomari katsoo'.
Joo, Suomihan on täynnä joutilaita sihteereitä ja tuomareita, jotka odottavat tälläistä soittoa ja antavat luvan ja ohjeet tosta vaan ( puhelimitse varmaan). Ja tosiaan sihteeri varmaan antaa luvan.
BUAAH
mistähän löytyy oikeuden sihteeri? Koitapa arvata mistä sellainen löytyy? Olisiko oikeudesta? Löytyisikö vaikka paikallisen käräjäoikeuden nettisivuilta yhteystiedot?
Ja tiedoksesi sinulle, luulottelijalle: olen itse toiminut noin ja hyvin toimi käräjäoikeuden sihteerin kanssa hommat. Tosta noin vain.
Äitini hoitokodissa edunvalvoja hoitaa asiat itse olen asunnut ikäni äitini kanssa. Sitten edunvalvoja määräsi että vuokraa maksaa kodistamme jossa olen asunut äitini kanssa. Onko tämä oikein koska huolehdin lämmityksen tien auraukset ym
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla kai voi sisustaa uuden palvelutalon huoneiston.
Tietenkin sinne voi esimerkiksi ikkunaverhot ja koristetyynyn viedä, mutta palvelutalon huoneissa ei yleensä saa olla esimerkiksi mattoja, mikroaaltouunia, kahvinkeitintä tai muita tavaroita, joista voi olla asukkaalle vaaraa. Eikä sinne mitään kaappikelloja tai sohviakaan mahdu, kun sänky, rollaattori ja/tai pyörätuoli vievät lähes kaiken tilan.
Mun äidin 2h+k asunnon tavaroista palvelutalon pieneen huoneeseen mahtui vain kuusi taulua, telkkari ja piironki jossa rakkaimmat kirjat, valokuvat ja pöytälamput. Siinä kaikki
Meidän äidin pieneen huoneeseen ei saanut viedä tauluja eikä edes mattoa ja sänky, verhot + yöpöytä oli valmiina talon puolesta. Kämppä on kuin talli. Todella ikävä paikka asua. Matto tekisi paljon kodin tuntua ja oma päiväpeite. En ikinä haluaisi moiseen paikkaan joutua, mutta ei ole vaihtoehtoja. 😪
Alue: Aihe vapaa
ja sen möläytyksen voi tehdä joku muu perillinen, tai joku voi alkaa sitten kysellä, että missäs kaikki vainajan vaatteet ovat, tai ruokailuvälineet. tuollaisesta voi jäädä kiinni niin monella eri tavalla, että ei vaan kannata, kun voi sen virallisen luvan hakea.
parasta olisi, esim. ap:n tapauksessa (sillä olettamuksella, että äitinsä on vielä järjissään ja etuudenvalvontasopimusta ei ole tehty tai annettu muuta kirjallista lupaa hävittää tavaraa), nyt kun palvelutaloon siirtyminen tapahtuu huhtikuussa, niin äkkiä äidiltä kirjallinen lupa tyhjentää talo, tai äiti mukaan talolle tyhjentämään sitä siten, että ap vain auttaa äitiä esimerkiksi tavaroiden kantamisessa ja lajittelussa. jos tavaroita myy ja se menee huhtikuulle, niin se sitten luetaan äidille tulleeksi tuloksi, jos sen onistuu tekemään sitä ennen, niin sitä ei lueta tuloksi.
Fiksuinta olisi, jos ap sitten vielä jotenkin tallentaisi keskusteluja tästä toimenpiteestä, jos tulee joku sitten epäilemään ettei äiti ollut kyvykäs päättämään. Sillä lailla voi osoittaa, että oli kyvykäs.
jos äitinsä ei ole kyvykäs, niin sitten asia on toki erilainen. jos ap aikoo jotain perintöä saada itselleen (eikä esim. dumpata äidin taloa kunnalle vaivoiksi), niin sitten on kaikista viisainta toimia kirjaimellisesti lain mukaan ja jättää ne vaarin likaiset kalsaritkin vielä sijoilleen. mahdolliset vaarin ulosteet voi toki siirtää pois, tai vaikka vetää vessan. täällä kun joku noista ulosteistakin alkoi vinkua, että varmasti siivoan sellaiset enkä jätä kaappiin. niin pitääkin tehdä, jos kyse on ulosteista.